Kiitos vuodelle 2016

Jälleen vuosi on paketissa, ajatella kuinka nopeasti sekin taas meni. Tuntuu kuin siitä olisi vain hetki, kun kirjoittelin vastaavanlaista postausta vuosi sitten. Kirjoitin sitä itse asiassa vielä tismalleen samalla paikalla kuin nyt, tässä tietyssä sohvannurkassa läppäri sylissä ja suklaata vieressä. Tämä vuosi on ollut hyvä ja siihen on mahtunut niin paljon kaikkea mahtavaa. Kokosin kuvista jokaiselta kuukaudelta kollaasin ja niiden alle linkitin mieleenpainuvimmat postaukset siltä kuulta. Nyt muistellaan hetki kulunutta vuotta.

Hugo täytti viisi kuukautta. Kirjoitin imetyksestä ja heitin hyvästit pitkille vaunulenkeille. Loukussa -postaus oli yksi henkilökohtaisimmista postauksistani. Tilanne edelleen sama, mutta oma olo hieman helpottanut. Kerroin kuinka vielä viidennenkin lapsen kohdalla muut tietävät asioista minua paremmin. Käytin myös hääpukuani ja aion tehdä niin myös seuraavana vuonna. Kirjoitin myös siitä kun vauva ei nuku ja kuinka olen koukussa synnytykseen ja ensihetkiin.

Poikamme oppi viimein nukkumaan vaunuissa ulkona. Juhlimme Ainon 3v syntymäpäiviä ja Hugo täytti kuusi kuukautta. Pohdin, miten ihmeessä muistaisin juoda enemmän vettä ja sairastuin rintatulehdukseen. Onnistuin 6kk täysimetyksessä, joka tuntui kerrassaan mahtavalle. Kirjoitin myös vauva-ajan (0-6kk) tarpeellisista tavaroista ja hommasimme myös ihan huipun syöttötuolin, josta olen onnellinen vielä tänäkin päivänä. Ihan huippu malliin päädyimme.

Kirjoitin postauksen siitä, millainen olen ollut äitinä 21 ja 31-vuotiaana. Pohdin myös miksi joillakin on tietty käsitys siitä, miltä ison perheen äidit näyttävät. Hugo täytti seitsemän kuukautta ja matkusti myös ensimmäistä kertaa junassa. Kirjoitin siitä, mitä kannattaisi hankkia ennen vauvan syntymää.

Huhtikuussa olin täysin koukussa sokeriin ja onnekseni nyt vihdoin se on helpottanut. En voi käsittää, että joskus vedin kokonaisen levyn suklaata kerralla. Olin lapsimessuilla vauvan kanssa ja kokemus oli kerrassaan positiivinen. Lapsimessuista tulikin pari postausta. Kirjoitin jälleen imetyksestä. Tämä kuukausi oli rankka, sillä meidän perheeseen iski vesirokko. Meillä olikin rutkasti onnea matkassa, sillä teidän ihanien lukijoiden (joilla oli asiasta tietoa) ansiosta Lumi sai ajoissa tarvitsemansa lääkityksen, kun meille oltiin tästä reumapolilla unohdettu mainita. Hugo täytti 8 kuukautta ja Lumi seitsemän vuotta. Esittelin blogissa myös muutaman tekemäni ristiäiskakun ja puhuin lapsiluvusta.

Ehkä pientä vauvakuumetta oli jo tuolloin havaittavissa, kun kirjoitin postauksen jossa muistelin synnytyksiä. Vesirokko iski jälleen ja iski myös vauvaan. Pääsimme vihdoin juhlimaan Lumin syntymäpäiviä. Kirjoitin siitä, ettei äitiys ole kilpajuoksua ja lastemme nimistäkin rustailin jotakin. Hugo täytti yhdeksän kuukautta ja kirjoitin siitä kuinka lapsi muuttaa arkea.

Kesäkuussa luovuin hiljalleen vauvatarvikkeista ja koin sen vuoksi valtavaa luopumisen tuskaa. Kirjoitin siitä, kuinka oma itsetuntoni on parantunut ja kuinka kroppa voi kestää monta peräkäistä raskautta. Lopetimme yöimetykset ja Hugo täytti kymmenen kuukautta. Tein pari ristiäiskakkua pienelle pojalle ja on se aina yhtä jännää puuhaa. Esittelin blogissa myös muutaman tekemäni lastenkakun. Hugon kaukalo vaihtui istuimeen joka pääsi todelliseen testiin kun menimme juhannuksena Muumimaailmaan.

Heinäkuussa koitti jännät ajat, kun minä aloit itse pistämään Lumille reumalääkkeen. Nykyään tuo sujuu jo ihan rutiinilla. Kirjoitin postauksen siitä, kuinka jonkun mielestä elämäni voi mennä pilalle olemalla vain äiti. Tein myös itselleni diagnoosin, joka oli se että kärsin parantumattomasta raskaus/vauvakuumeesta. Hugo täytti yksitoista kuukautta ja vietimme ihanan miniloman jolloin käytiin Ähtärin eläinpuistossa ja Tuurissa. Kävimme myös lasten kanssa Särkänniemessä.

Elokuussa mietin, miten voisin hyödyntää käyttämättä jääneet pienet vaipat ja joitakin hyvä kuntoisia vaatteita. Siitä sainkin idean tehdä hieman erilaiset vaippakakut. Kirjoitin postauksen myös menettämisen pelosta ja laitoin ylös vauva-ajan tarpeelliset tarvikkeet 6-12kk iässä. Kohta ei ole enää vauvaa postauksessa painiskelin omien ajatusteni kanssa, kuinka vauvavuosi menikin taas niin nopeasti. Keräsin myös kollaasin siitä, kuinka paljon pikkuisemme kasvoi vuodessa. Ja niin se päivä koitti, kun Hugo täytti yhden vuoden. Juhlimme Hugon yksivuotis juhlia, jossa samassa juhlistimme esikoisen 11v syntymäpäivää. Pohdin myös kumpi on mukavampi, hidas vai nopea synnytys. Hugo sairasti vauvarokon. Elokuu oli myös siitä mieleenpainuva kuukausi, sillä blogini siirtyi silloin Kaksplussan verkostoon. Koin, että löysin blogilleni juuri sen oikean paikan.

Kirjoittelin siitä millainen lastenreuma on osana perheemme arkea.  Syyskuussa taaperon nukkumaan laittaminen oli yhtä sirkusta ja valitettavasti se on välillä sitä edelleen. Kirjoitin siitä, kuinka emme suunnitelleet hankkivamme suurperhettä, vaan niin vain kävi. Pohdin myös millaista on kun esikoisella ja kuopuksella on kymmenen vuotta ikäeroa. Koin myös suurta luopumisen tuskaa kun imetys lähestyi loppuaan.

Kirjoittelin kuun alussa siitä, että onko Manduca hyödyke vai turhake ja päädyin ensimmäiseen. Koin myös blogin kautta ihan mielettömän illan, kun pääsin mukaan Marja Hintikan yhteistyöiltaan. Aivan mieletön ilta se olikin. Kirjoitin myös siitä, kuinka minua on kehoitettu laittamaan piuhat poikki, sillä lapsilukumme on jo varmasti riittävä. Kun imetys loppui kokonaan, palasivat sen myötä myös päänsäryt.  Halusin myös kirjoittaa siitä, kuinka jotkut pitävät kotiäitejä lusmuina. 

Kirjoittelin muutamia meillä hyväksi havaittuja vinkkejä pottailuun. Pohdin myös omaa ikääni, kun tulin vanhemmaksi ensimmäistä kertaa. Tulinko vanhemmaksi väärässä iässä? Koin myös kriisin, kun ulkomuotoni muuttui imetyksen lopettamisen jälkeen. Hyville yöunille huusimme heipat ja ovat ne edelleenkin kateissa. Tein meidän perheelle myös viiden viikon kiertävän ruokalistan arkea helpottamaan. Kerroin myös siitä, kuinka yhden lapsemme ristiäisissä eräs kommentoi, että yksi miettimämme nimi olisi ollut liian hieno nimi meidän lapselle.

Joulukuussa sain olla mukana ihanissa Kaksplussan verkostobloggaajien pikkujouluissa. Kokosin postauksen ylös omista hölmöilyistä, joita on väsyneenä tullut tehtyä. Paljastin blogissa, että koen jälleen vauvakuumetta ja se tuskin on loppumassa hetkeen. Tein Legokakun meidän kuusivuotiaalle pojalle ja se onnistui ihan kivasti. Vastailin teidän esittämiin kysymyksiin, joita tuli valtavasti. Kirjoitin teille kahdesta joulustani, jotka ovat painuneet mieleen. Toinen niistä sen ihanuuden ja toinen kamaluuden vuoksi. Ennen joulua blogissa näkyi myös kiva lahjavinkki, kuinka pyyhkeestä saa helposti tehtyä nallen. Palasin jälleen muistelemaan synnytyksiä ja kerroin, kuinka mieheni on ollut minun kallioni niissä. Kerroin myös joulustamme ja siitä, kuinka taapero on mustasukkainen.


Älytön määrä on tullut kirjoitettua tänä vuonna postauksia, reippaasti päälle parisataa. Ja te ihanat olette niihin jaksaneet kommentoida ja olen jokaisesta teistä erittäin kiitollinen. Kiitos myös kaikille yhteistyökumppaneille, keiden kanssa olen saanut tehdä yhteistyötä. Myös blogi on kokenut hyvän kasvun tässä vuoden aikana ja haluan edelleen kehittyä tässä hommassa. Se mitä uusi vuosi tuo tullessaan on ihanan jännittävä ajatus. Toivottavasti se tuo tullessaan paljon kaikkea ihanaa. Nyt kiitos vuodelle 2016, olit ihana!