Taaperomme on varannut minut itselleen

Tällä hetkellä taaperomme on varannut minut itselleen, ainakaan hänen mielestä äitiä ei voi jakaa sisarusten kanssa. Tämä on vaihe, joka on aika rankka niin minulle kuin vanhemmille sisaruksille. Taapero ei kestä yhtään, että joku muu istuu sylissäni, sillä juuri sillä hetkellä myös hänen olisi päästävä syliin. Ja kun tarjoan paikkaa niin, että molemmat mahtuvat, yrittää taapero kaikilla pienillä voimillaan tönätä toisen pois. Tämähän ei meillä onnistu, sillä hän ei voi varata äitiä vain itselleen ja lopputuloksena on lohduton itku ja loukkaantuneena hän koittaa hieman läppäistäkin.

Tilanne on välillä ihan hirveä, sillä taaperolla tekee todella tiukkaa nähdä muita sylissäni, mutta totuus on se, että hänen on opittava tähän. Välillä isommat nousevat sylistäni pois, kun taapero tulee itkien ja väkipakolla koittaa tunkea väliin. Olen kuitenkin sanonut, ettei heidän tarvitse siirtyä sylistäni mihinkään. Myös heillä on oikeus istua siinä ja taapero kyllä jossain vaiheessa sen hoksaa, että sylin voi myös jakaa. Tällä hetkellä se vain on hieman hankalaa, näin lievästi ilmaistuna.

Näinä hetkinä olisi kiva jos voisin kloonata itseni niin, että jokaiselle halukkaalle riittäisi oma syli yhtä aikaa. Mutta koska tämä ei ole mahdollista, niin onhan tämä välillä aika säätämistä. Onneksi ihan jokaiselle löytyy se oma hetki. Ja kun Hugo nukkuu päikkäreitä, tykkäävät muut tulla silloin syliin, koska kenenkään ei tarvitse murehtia, että pian saapuu mustasukkainen taapero. Luulen kuitenkin, että Hugon tilanne tästä hiljalleen rauhoittuu ja hän ymmärtää, että äidin voi myös jakaa muiden kesken. Tämä vaihe kun on ollut muidenkin lasten kohdalla ja yleensä se ei ole kovin kauan kestänyt. Tosin Hugo on aina ollut paljon perääni, joten luulen, että tämä voi hänen kanssaan kestää kauemmin kuin muilla.

Taapero on myös mustasukkainen miehelleni ja saattaa tunkea siihenkin väliin. Usein vielä tönää hieman isiä pois ja painautuu sen jälkeen halaamaan minua ja samalla vilkuilee isiä tuimana. Ilme kertoo ihan selvästi "minun äiti". Mutta kun Hugo huomaa, että isi ei haittaakkaan siinä vieressä, eikä yritä vallata äitiä itselleen, voi ottaa rennommin ja kiivetä välillä vaikka isin syliin.

Muutenkin nyt on menossa vaihe jolloin äiti ei saisi kadota näköpiiristä. Niinpä päivisin on ihan luksusta jos pääsee yksin vessaan tai niin ettei taapero itke lohduttomasti oven takana. Eräänlainen saavutus on myös se, kun kerkiää hörpätä kupin teetä ihan yksinään, ilman että joku haluaa syliin. Nähtäväksi jää kauanko nämä vaiheet kestävät, nyt takana on kuukausi.