Valmiina kouluun ja eskariin: Ihanat reput

Koulun ja esikoulun aloitus kolkuttelee jo ihan ovella. Kesä tuntuu menneen yhdessä hujauksessa. Juurihan tässä juhlittiin kesän aloitusta ja nyt olemme tässä. Johtuukohan se siitä että meillä on ollut niin huippu kesä, että aika on sen vuoksi juossut nopeammin kuin koskaan. No mutta keskiviikkona se sitten alkaa, iik. Me olemme valmiina kouluun ja eskariin tai ainakin meiltä löytyy niin ihanat reput.

Muistan omasta lapsuudesta, kuinka uuden repun saaminen oli aina loppukesän kohokohta. Milloin oli muodissa solkireput, milloin laukut, milloin yksiolkaimiset  tai milloin kukalliset reput. Kaikkea mahdollista on kokeiltu. Niinpä on kiva seurata, kun omat lapset miettivat omia reppuvalintojaan. Ennen kuin kerkesimme uhrata montaakaan ajatusta reppujen hankintaan, saimme kivan yhteistyön Happyhippo.fi kanssa, jossa eskarilainen ja koululainen saivat valita itselleen omat Beatrix NY koulureput ihastuttavasta valikoimasta.

Lapset ja äitikin oli tästä enemmän kuin innoissaan. Monen monta kertaa käytiin katsomassa reppuja ja lopulta valinta oli tehty. Lumi valitsi itselleen suloisen pöllörepun ja Matias puolestaan valasrepun. Eipä mennyt kauankaan kun reput saapuivat ja lapset pääsivät sovittelemaan niitä. Ne ovat kyllä todella hyvän kokoiset lapsiemme selkään. Oikeastaan juuri oikean kokoiset. Ei liian suuret tai pienet. Niiden sisälle mahtuu oikein kivasti tavaraa. Lisäksi taskuja on mukava määrä mikä on tietysti aina kiva juttu.

Nyt lapset odottavat ehkä jo hieman jännittynein tunnelmin sitä, että koska reppuihin saa pakata tarvikkeet ensimmäisille päiville. Koska siinä saa kuljettaa kirjoja ja eskari juttuja. Lapset ovat tyytyväisiä reppuihin ja itse tykästyin todella näihin. Ihania kuvia ja herkullisia värejä. Luulen myös, että ainakaan monella koululaisella tai eskarilaisella ei täällä meidän pikkukylällä tule samanlaista reppua vastaan, joten omansa erottaa varmasti helposti.

Joko teillä odotetaan esikoulun tai koulun alkua? Joko on reput sun muut valmiina? Jännittääkö vanhempia, sillä minua ainakin jännittää ihan suunnattomasti. Lisäksi jännittää kyllä senkin takia kun Matias aloittaa esikoulun nyt viiden vanhana ja täyttää vasta joulukuun lopulla kuusi. Mutta sen verran fiksu on, että uskon pärjäävän oikein hyvin. Minun pienistä on tullut jo niin isoja!! 

Hieman "erilaiset" vaippakakut

Kun vauva kasvaa, kasvaa samalla luonnollisesti myös vaippa koko. Meillä se on mennyt ainakin niin, että aina jää muutamat vaipat niitä pieniä jonnekin jemmaan kun siirrytään isompaan kokoon. Tai sitten ostaa isompaa testiin ja huomaakin sen olevan heti parempi ja pienet jää käyttämättä, ainakin osa. Kuulostaako tutulta? Yksi päivä katselin kuinka eräässä laatikossa oli aika paljonkin niitä pieniä vaippoja. Mietin, että mitä niille teen tai kenelle väsään vaippakakun, kunnes sain mielestäni ihan mahtavan idean ja ryhdyin tuumasta toimeen.

Päätin että teen hieman "erilaiset" vaippakakut tai ihan normi vaippakakuiltahan ne näyttää mutta jotakin erilaista niissä on. Vaippojen lisäksi laitoin kakun sekaan vaatetta. No tämähän on ihan normaali käytäntö, että kakussa on vaatetta. Erilaisen tästä tekee se, että näitä vaatteita oli käytetty meillä kerta tai enemmän.  Muutamat oli saatu äitiyspakkauksen mukana ja muutamat olen ostanut Hugolle itse. Lisäksi laitoin sekaan sideharsoja sekä toiseen kakkuun yhden ihan uuden tuttipullon. Kakkujen päälle pääsivät koreilemaan vähällä käytöllä olleet vaunulelut joista toisen olen ostanut kirppikseltä Hugolle. 

Tällä tavalla vaatteet löytävät toivon mukaan pian uuden käyttäjän ja pääsevät hauskalla tavalla kiertoon.  Samalla minä pääsin eroon pieniksi jääneistä vaipoista ja ylimääräisistä harsoista, joita on muuten ihan hirveästi vieläkin. Rahaa kakkuihin meni nolla euroa ja parasta on se. että joku voi tulla niistä aidosti iloiseksi.

Mietin hetken, että kenelle kakut antaisin tai miten ne löytävät ns oikeaan osoitteeseen. Sitten mieleeni tuli idea, että kiikutan kakut neuvolantädille, joka osaa varmasti antaa ne juuri oikeisiin perheisiin. Päälystin kakut sellofaanilla ja kirjoitin molempien kakkujen kylkeen pienen lapun mitä kakut sisältävät.  En kirjoittanut nimeäni niihin, vaan jätin ihan nimettömäksi ylläriksi. Neuvolatätimme ilahtuikin kovasti kun näytin kakut ja kerroin ideastani. Hän lupasi antaa ne niitä tarvitseville ja sellaisiin perheisiin jossa niistä varmasti ilahdutaan. 

Minulle tuli niin mahtava fiilis. Olisi kiva olla kärpäsenä katossa kun ne joskus löytävät uusiin koteihin. Kakuissa on vaippoina sekä Muumia että Liberoa. Koot vaihtelevat ykkösestä kolmoseen. Näissä toisessa kakussa on kuusitoista vaippaa ja toisessa kaksikymmentä. Vauvan vaatteet ovat olleet päällä niin vähän, että eipä ne oikein miksikään mene. Sillä kehtasin niitä kakkuihin laittaa. Tämä tuntui kivalta idealta laittaa tavarat kiertoon. 

Vaippakakkujen tekeminen on kyllä todella kivaa. Melkein kivempaa kuin täytekakkujen. Kivointa on kun noihin voi laittaa ihan mitä vain ja tehdä niin suuren tai pienen kuin tahtoo. Tekemisen voi jättää kesken ja jatkaa vaikka vasta viikon kuluttua. Mutta kuka malttaa, itse tein ne kerralla valmiiksi Hugon nukkuessa manducassa, hih.  Oli kiva huomata, että näistä syntyi ihan kivat kakut, vaikka mikään ei ollut ihan uutta.

Melkein itse

Pienet kädet kauhoo nyrkkiin kaiken mikä pöydällä on. Toisessa kädessä on lusikka jolla välillä kosketaan ruokaan ja välillä sen kyytiin saadaan jotain myös itse. Äiti kun hieman avustaa ollaan lusikkaan saatu kyytiin pikkuisen ruokaa ja ainakin osa jopa suuhun asti. Harjoitteluahan se vaatii vielä paljon, mutta melkein itse hän siinä jo onnistuu.

Hugo on sormiruokaillut vain osittain. Ruokien maistelu aloitettiin kuuden kuukauden iässä hiljaiseen tahtiin ja nyt ruokia on jo ihan kunnon määrä. Alkuun piti alkaa sormiruokailemaan ihan kunnolla, mutta Hugo oli erittäin kova kakomaan. Niinpä kaikki ruoka piti pitkän aikaa vetää blenderillä ihan sileäksi jotta se upposi. Ja sitä en sitten antanut pojan lappoa itse suuhun, sillä se siitä syntyvä sotku..no voitte varmasti kuvitella sen. Välillä kyllä annoin pienen määrän esimerkiksi bataattia tai puuroa lautaselle ja hän koitti sitten saada sitä suuhun. Lopulta sitä oli kuitenkin enemmän kaikkialla muualla kuin suussa. Sanotaanko että bataatti tai kaurapuuro hiuksissa ei ole kovin kiva juttu. Varsinkin kun pieni ei tykkää hiustenpesusta.

Hugo sormiruokailee nykyään useita kertoja päivässä ja lusikkaa koitan tuputtaa usein. Usein lusikka otetaan hyvin mukaan ja alkuun sillä jaksetaan kalastella ruokaa kyytiin. Helppoa se ei kuitenkaan vielä ole, mutta Hugo on sitkeä eikä hermostu heti. Lusikoista lemppari on tuo kuvissa näkyvä oranssi, vaikka se ei olekaan helpoin lusikka opetella syömään itse. Mutta Hugo pitää siitä, joten minun puolestani voi sillä sitten harjoitella.

Alkuun ruokailu sujuu aina mukavasti ja rauhalliseen tahtiin. Masun saadessa täytettä on kiva hieman temppuilla. Kuten tiputella lusikkaa lattialle, jonka äiti nostaa vain pari kertaa tai kipata koko lautanen päydälle ja syödä siitä. Tällöin ollaan sitten syöty suoraan pöydältä, sillä lautasella ei tarvitse alkaa pelleilemään. Sekin on sisältöineen nimittäin joskus kipattu päähän. Onnistuuhan se syöminen pöydältäkin.

Hugon ruokailut sujuvat onneksi yleensä rauhalliseen tahtiin. Hän tykkää tutkiskella ruokaa ja maistelee rohkeasti kaikkea. Banaani ja peruna on suurinta herkkua tällä hetkellä. Lisäksi talk-murut maistuvat ja niitä on helppo napata pienellä pinsettiotteella. Koska Hugon syöttötuolissa on valjaat, ei poika kapua ylös kesken syömisen. Tämän ansiosta mielenkiinto syömiseen säilyy, eikä koko ruokailu kulu siihen että yrittää saada pidettyä pienen istumassa tuolissaan.

Kun Hugo onnistuu saamaan lusikalla ihan itse ruokaa suuhun, on ilme sen näköinen. Siitä hymystä paistaa läpi kaikki se onnistumisen ilo ja onhan se nyt ihan mahtavaa onnistua. Pikku hiljaa poika kehittyy itse syömisen kanssa ja äidin osuus syöttämisessä vähenee. Saa nähdä kuinka pitkään siinä menee vai osaako Hugo kohta ihan kokonaan itse. Välillä tosin on päiviä jolloin lusikalla syöminen ei kiinnosta yhtään vaan se vain makaa pöydällä. Mutta eipä tässä nyt mikään kiire ole. Kyllä hän sen ajallaan oppii.

Meillä oli yksi vaihe kun Hugo söi hyvin ja todella isoja määriä. Nyt on taas menossa vaihe, että syödään aika huonosti. Laitan sen hampaiden piikkiin. Tai ainakin yläikenet pullottaa niin paljon, että luulen että kohta kaksi alahammasta saa lisää seuraa suuhun. Lämpöiset ruuat uppoaa huonoiten, kuten esimerkiksi puuro. Niinpä ilta -ja aamupalalla on monesti ollut vaihdellen leipää, jotain hedelmää, viiliä, talk-muruja tai soseita. Saadaan sitä puuroakin joskus alas menemään.

Hugo syö jo paljon samoja ruokia muun perheen kanssa. Toki niissä on vähemmän mausteita ja osassa ei ole mausteita hyvä jos ollenkaan. Ihan pian Hugo täyttää jo vuoden, joten ihan kivasti tottunut syömään samaa kuin me. Ajatella että vuosi sitten tämä murunen majaili masussani ja nyt hän pistelee jo niin hienosti ruokaa suuhunsa. Niin ne vaan kasvaa.