Kaksplus.fi

Sivut

perjantai 26. joulukuuta 2014

Uudet nimet

Olen pohtinut tätä nyt jo jonkin aikaa, mutten ole kuitenkaan tehnyt asialle vielä mitään. En ole pitkiin aikoihin käyttänyt blogissani lasten oikeita nimiä, toki niitä on vilahdellut joskus kuten viimeksi pojan 4v kakussa, vaan olen kirjoittanut heistä iso E, iso S, pikku E ja pikku S muodossa. Koska kahdella lapsesta nimi alkaa S:llä ja kahdella E:llä niin olen alkanut pohtimaan meneekö nämä sekaisin, varsinkin kaikilla uudemmilla lukijoilla? Kuinkahan monta kertaa olen jo itsekkin mennyt sekaisin näitä lyhenteitä käyttäessä. :)

Niimpä olen nyt päättänyt että lapset saavat itselleen "bloginimet" edellä mainittujen sijaan. Kaikilla lapsillamme on kolme nimeä ja käyttäisin jokaisella sitten heidän omaa toista nimeään. Näin etunimeä ei tarvitsisi käyttää, muttei nimet olisi silti jostain vain tempaistuja. Tällä tavalla tämä tulee ainakin itselleni hieman selvemmäksi ja samoin (toivottavasti) teillekin. Totutteluahan tämä hetken vaatii, mutta kunhan tähän tottuu niin on varmasti toimivampi juttu. :)

Lapset esiintyvät siis jatkossa näillä nimillä blogissa 


No miltä tämä juttu teistä kuulostaa?
Toki halutessaan saa käyttää lyhenteitä, mutta itse kirjoitan jatkossa näillä nimillä. :) Vanhinhan täällä enää esiintyy harvoin, mutta toki hänellekin piti nimi tänne laittaa.

lauantai 13. joulukuuta 2014

Piparkakkutalo

Oli muuten mahtava herätä tänä aamuna, kun ulos vilaistessa oli maa ihan valkoinen. Tuntui päiväkin heti pidemmältä kun lumen ansiosta valoa piisasi. Tänään myös kasattiin ja koristeltiin lasten kanssa piparkakkutalo. Ja kyllä, myös tänä vuonna me ostimme ikeasta tuon talon. Muutamaan otteeseen tehnyt ja paistanut osat itse ja aina ne on yhtä mutkaisia, näin säästyy ainakin äidin hermot. :)

Piparitalon osat kiinnitin toisiinsa sulatetulla sokerilla ja koristeet sokerikuorrutteella. Lapset kiinnittivät koristeita taloon ja samalla jo kovasti suunnittelivat talon syömistä. Mietittiin ensin miten taloa koristeltaisiin ja ehdotin että jos tehdään muutama suuri lumihiutale sokerimassasta ja se kelpasi. Ja tämmöinen siitä sitten tuli. :)


Muutamalla koristeella saatiin siitä ihan kiva. :) Katolle laitettiin pieniä palloja jotka pyörittelin sokerimassata. Lapset sitten sokerikuorrutteen avulla kiinnittivät niitä katolle tai minä laitoin kuorrutetta ja lapset palloja. Mukavaa puuhaa tuo piparkakkutalon koristelu, vielä kun se pysyisi kasassa jouluun, niin sen jälkeen saavat lapset syödä sen. :) 

lauantai 6. joulukuuta 2014

Äkkiä se muuttuu

Kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille. Jokainen tsemppikommentti oli kullan arvoinen. Päätin vielä jatkaa aiheesta sen verran, että kuinka äkkiä tilanne voikaan tämän sairauden kanssa muuttua. Vaikka olenkin tästä jo aiemmin kirjoitellut, on tämä taas pakko purkaa ulos mielestä.

Silloin kun isolla S:llä todettiin lastenreuma oli tytöllä ikää 1v11kk, tätä ennen hän huusi öisin yli puolen vuoden ajan, heräten yön aikana kymmenen kertaa ja koskea ei saanut. Syytä huudoille ei selvinnyt, kunnes ihan yhtäkkiä tytön toinen polvi oli valtavan kokoinen ja kävely ontuvaa. Tästä vain muutamien päivien päästä olimmekin jo reumapolilla ja siitä seuraavana päivänä jo ekassa punktiossa.


Nyt lääkkeet olivat ekaa kertaa katkolla, joka kesti kolme kuukautta. Siitä ensimmäisen kuukauden ajan lääke vaikutti vielä elimistössä, joten oikeastaan oltiin ilman lääkkeitä se pari kuukautta. Noin kaksiviikkoa sitten S alkoi olla todella kiukkuinen. Tiuski kaikille, oli herkkä itkemään ja halusi olla paljon yksin. Mitään turvotuksia ei näkynyt, joten ajattelin ensin tämän olevan vain uhmaa tai hampaista johtuvaa. Kuitenkin pian näin että liikeradat eivät olleet symmetrisiä, mutta edelleenkään turvotusta ei näkynyt. Ennen kuin eilisellä polikäynnillä nilkassa näkyi selvästi turvotusta. 

Mutta kuinka tilanne voi vielä pahentua näin nopeasti? Tänään iso S kulki isosiskonsa ja tämän kaverin perässä yläkertaan ja sieltä alas (aika monta kertaa), pian huomasin että tyttö arastaa jalkaansa nyt todella paljon ja nappasin hänet sohvalle istumaan. Vasen nilkka oli turvonnut todella paljon, se on paljon isompi kuin oli vielä eilen. :( Kielsin tyttöä menemästä enää rappusiin ja käskin istua sohvalla ja lepuuttaa jalkaa. Kylmäpussit heitin pakastimeen viilentymään ja tapahtui se että iso S pyysi kipulääkettä kun jalkaa särkee niin. :( Ajattelin laittaa tähän nyt kuvaa miltä tilanne näytti tänään päivällä.


Jalka on todella turvonnut ja on paljon isompi kuin toinen. Lisäksi nesteen tuntee hyvin käteen asti ja jalka on siitä kohdalta paljon lämpöisempi. Ja lisäksi liikkuminen on ollut tänään enemmän ontuvaa kuin eilen. Tässä taitaa käydä samalla tavalla kuin ensimmäiselläkin kerralla että turvotukset tulee ihan yhtäkkiä. :( Toivotaan nyt ettei turvotukset tuosta kamalasti enää pahene, kurjaa kun tänään näki selvästi kuinka kipeä S oli. :( Yötä vasten annoin vielä kipulääkettä, toivotaan että saa nukutuksi.

Mutta kaikesta huolimatta mukavaa itsenäisyyspäivän tai paremminkin illan jatkoa.

perjantai 5. joulukuuta 2014

Lasten reumapolilla

Vihdoin pääsin tätä kirjoittamaan, on ollut niin kiireinen päivä. Puhelimessa on tullut puhuttua tänään paljon reumapoli kuulumisista ja oli pakko päästä tuulettamaan omaa päätä koiran kanssa lenkille ja soitella ystävälle joka todellakin tietää ison S:n sairaudesta paljon. Kiitos H. Nimittäin niinhän siinä kävi että äidin vaisto osui oikeaan ja saatiin reumapolilta mukaan ikäviä uutisia. :(

Iso S on ollut nyt jonkin aikaa kiukkuinen, ihan oikeasti kiukkuinen. Yleensä hän on sellainen että kaikki käy ja kiukuttelua on todella vähän. Lisäksi kiinnitin huomiota siihen ettei hän tehnyt juttuja ihan symmetrisesti. Esimerkiksi kyykkyyn meno ei onnistu oikein kunnolla. Reumapolille mennessä varauduin jo siihen että lääkkeet tulee takaisin, mutta että näin paljon mentiin takapakkia. :(

Iso S on sairauden kanssa jälleen lähtöpisteessä. Vasemmassa polvessa ja nilkassa on nestettä aika paljonkin, ultran vielä vahvisti sen minkä näki jo omilla silmillä ja pystyi tuntumaan käsin. Nyt käynnistetään uudestaan lääkitys, lisäksi kipulääkettä aamuin illoin, kylmähoitoja polveen ja nilkkaan, meillä alkaa uudestaan fysioterapia, pitää käydä teettämässä uudet pohjalliset kenkiin, silmäpolilla käynnit tiheentyy, punktioon on aika varattu (punktiossa poistetaan jalasta nestettä ja laitetaan tilalle kortisonia) ja tytöllä hyppimiskielto. 

Vasemman puoleisesta kuvasta näkee hyvin kuinka tyttö ohjaa painon vallan toiselle jalalle ja kipeä jalka on levossa. :(

S oli todella reipas ja antoi hienosti tutkia vaikka jännittikin todella paljon. Kasvukäyrät näytti hyvältä ja muuten kaikki kunnossa. Sydämestä vain riipaisi kertoa tytölle että lääkkeet pitää aloittaa uudestaan ja edessä on taas aikamoinen rumba. :( Itse osasin uutisiin jonkin verran jo varautua, jos en olisi olisin varmasti ratkennut itkemään heti tulehduksista kuultuani. Olen pysynyt vahvana koko päivän, mutta hetki sitten sain tytön nukkumaan ja sitten tuli kyyneleet silmiin.

Ilman lääkkeitä ei keretty kauan olemaan (kolmisen kuukautta) kun tulehdus jo iski ja kunnolla. :( Liian aikaisin purettiin lääkitys kokonaan pois, mutta toisaalta näin taas selvisi se että vielä ei oltu valmiita niistä luopumaan. Nyt pitää taas muistaa antaa lääkkeet ja hoidettavia asioita on edessä vielä paljon. Mutta pääasia on se että tulehdusta aletaan nyt hoitamaan ja ehkä joskus toiste läkkeiden lopettaminen päättyisi mukavammissa merkeissä.

torstai 4. joulukuuta 2014

Jän-nit-tää

Meidän ison S:n reumapoli piti olla jo tiistaina, mutta aika muuttui ja menemme polille huomenna. Iik, mua niin jännittää!! Ilman lääkkeitä on mennyt nyt hyvin, mutta tytöstä on tullut viime aikoina todella kiukkuinen. Joko hänellä on joku uhmakausi, tai ärtyisyys johtuu läpi puskevista rautahampaista tai se pahin pelko että jokin on vinossa. Olen nyt seuraillut tyttöä tarkemmin ja hän ei mene ihan symmetrisesti kyykkyyn ja lepuuttaa toista jalkaa taas enemmän. Tänään myös kysyttäessä sanoi jalan olevan polven kohdalta hieman kipeä. :( Toivottavasti tää on vain jotakin muuta kuin sitä mitä mietin. Iso S myös sanoi jännittävänsä huomista käyntiä, ennen hän ei ole sanonut niin.

Pitäkäähän meille peukkuja, palailen huomenna kuulumisten kera. :)

maanantai 24. marraskuuta 2014

Lumiukkosoppa

Bongasin tämän ihanan idean Keltaisen talon joulun odotusta -blogista ja piakkoinhan se piti päästä toteuttamaan, joten tämä päivä on kulunut pussukoita väkertäen. Tein vain muutaman ja ajattelin antaa näitä ainakin kummilapsille, kerhotädille ja muutamalle muullekkin.


Runona näissä pussukoissa käytin tuota samaa joka löytyy tuolta Keltaisen talon joulun odotusta -blogistakin.

" Kun pakkanen ulkona otettaan kiristää,
lumiukkosoppa tää mieltäsi piristää.
Ensin kuumaan veteen kaakaosta liemi keittele
ja lumipallot mukaan heittele,
lopuksi vielä lumiukon kävelykepillä sekoittele.
Soppa lämmittää ja ilostuttaa mieltä,
saat pakkasukolle näyttää kieltä."


Pussit sisältää kaakaota pienissä annospusseissa, karkkikepit sekä vaahtokarkkeja. Tämmöisiä voisi väkerrellä enemmänkin ja noita kortteja voisi tehdä ihan minkälaisia vaan, nämä on tehty niistä materiaaleista mitä jo löytyi kaapista. Kolmelle vanhemmalle tein omat pussukat, jotka ilmaantuu sitten jossain vaiheessa joulukuuta heidän omiin joulupussukoihin. :)

Mukavaa alkanutta viikkoa!

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Meidän koti: Lastenhuone

No niin, nyt lastenhuone on siinä vaiheessa että voi sitä teillekkin esitellä, jännää. :) Muutamat listat vielä uupuu (ikkunan ja pikkuikkunan ympäriltä sekä molempien oviaukkojen kohdalta. Samoin puuttuu vielä muutama jalkalista. Lisäksi sänkyyn tehdään köysitikkaat,vaikka hyvin nuo tuntuu sinne pääsevän ilman niitäkin) mutta ei anneta sen häiritä. :) Laitan nyt eilisessä postauksessa vilahtaneen kuvan huoneesta siinä tilassa kun remontti alkoi.


Halusin huoneen seinistä ihan valkoiset, samoin huoneeseen tuleva pöytä maalattiin uudestaan valkoiseksi ja samoin parvisänky sai uutta väriä pintaan sen lisäksi että sitä madallettiin paljon. Väriä huoneeseen tuo matto, päiväpeitteet ja lelut. Kattoon ripustin jo aikaisin tekemäni viirin. Tällä hetkellä seinällä on yksi sisustustarra jossa lukee runo Mistä on pienet tytöt tehty. Sama on ollut hakusessa poikien versiona, mutten ole löytänyt (tai löytyy niitä muttei samaa mallia kuin tuo tyttöjen versio). Kunhan sellaisen löydän niin tiedän sille jo hyvän paikan. Isompi sisustustarra tulee jos tuo pysyy tuossa seinällä hyvin ja jos löydän omaa silmää miellyttävän. Tauluhyllyt ovat ikeasta ja niitä on ostettava ainakin yksi lisää jonka saa tuon runon alle.

Ja tältä huone näyttää nyt.. 



Mielestäni huoneesta tuli kivan näköinen ja sellainen jossa on nyt tilaa leikkiä ja touhuta. Ikkunan alle sijoitettu pöytä on minun lapsuudestani. Äitini sen joskus on meille teetättänyt ja on ihanaa että se palvelee nyt myös meidän lapsia, hieman eri sävyssä vain. Lisää tilaa tuo se että sängyt ovat päällekkäin. Verhon tilasin Anttilasta ja ihastuin siihen ensisilmäyksellä. Päätin ottaa vain yhden, sillä toinen verho olisi ollut vain tiellä. Huoneessa on kuitenkin pimentävä rullaverho joten verho on vain sisustuselementti. :)

Sitten minnes ne kaikki lelut on piilotettu?
Huoneen yhteydessä on tuo paljon mainittu välikkö. Siellä on korkea lipasto (kaksi ikeasta ostettua lipastoa ruuvattu päällekkäin ja sitten seinään kiinni), yksi ikeasta (samaa sarjaa) kaappi, leikkikeittiö sekä nukenrattaita, potkuautoja sun muuta.


Välikössä on lisäksi säilytetty jonkin verran vaatteita. Valkoisen korkean kaapin päällä on mm:ssa meidän juhlavaatteita, takkeja (välikausi ja talvi), ja sellaisia vaatteita joita käytetään harvemmin. Remontin alussa siinä ole myös alempana rekki, mutta se piti ottaa pois jotta hylly mahtui siihen. Sain idean että laitetaan lapsille oma rekki jossa voi säilyttää mekkoja ja takkeja. Sille löytyikin heti kiva paikka ja voi että kun meillä on lapset leikkineet vaatekaupan myyjiä. :) Myös pikku S siellä järjestelee mekkoja uuteen järjestykseen.

Loppuun vielä pieniä paloja huoneesta


Sellainen tuli meidän pikku S:n ja pikku E:n huoneesta.
Minä tykkään, lapset ihastui täysin ja kai se J tykkää myös. :)
Mitäs mieltä sinä olet tästä huoneesta?

lauantai 15. marraskuuta 2014

Lastenhuoneen remppa

Nyt se alkaisi vihdoin olla valmis, muutamat listat enää. Tosin kaksikko että  äitikin oli niin innokkaita, että pienet ovat nukkuneet huoneessa nyt kaksi yötä. :) Päätin hieman kertoa miten remontti eteni ja vilauttaa muutaman kuvan miltä huoneessa ennen näytti. Harmikseni kerkesin vain jo poistaa tapetit ja tyhjentää huoneen, joten kunnon ennen ja jälkeen kuvia en teille saa näytettyä.

Huoneessa asuu siis pikku S ja pikku E. Hyvin ovat tyttö ja poika yhdessä huoneessa viihtyneet, siksi he saavat jatkaakin siinä yhdessä. Huone on seitsemän neliötä, mutta sen yhteydessä on väliköksi kutsuttu tila jossa on suurin osa lasten leluista, se tuo huoneeseen lisää neliöitä. Remontti alkoikin siitä että väliköstä poistettiin kiinteät hyllyt jotta sinne saataisiin lisää tilaa. Sen jälkeen poistimme vanhat tapetit, joita huoneessa oli kahta erilaista. Toinen niistä oli pilvikuviollinen jossa liihotteli seassa lokkeja ja jota lopulta koristi monen näköiset lasten piirustukset. Kun tapetit oli vihdoin saatu irti kokonaan, sain idean että tekisimme huoneeseen pienen ikkunan jonka kautta valo pääsisi myös välikköön. Kuvassa näkyvä jalkalamppu toimi ennen valona välikössä, mutta pidin sitä siellä liian vaarallisena kun lapset ruuvailivat itse lamppuja pois (tietysti meiltä salaa). Sitten ei muuta kuin tuumasta toimeen ja pianhan meillä oli sievä pieni ikkuna seinässä. :)


Aloimme kittaamaan huoneen seiniä, mutta tulimme siihen tulokseen että hommaa olisi aivan liikaa jos haluaisimme vain maalata sen. Pohjatöissä olisi kestänyt ikuisuuden. Siispä suunnitelma vaihtui ja kittasimme vain suurimmat (niitäkin oli paljon), sitten hioimme ja kävimme ostamassa lasikuitutapettia. Sitä meillä on keittiössä ja vessassa ihan samasta syystä aikoinaan laitettu. :) Sitten oli edessä tapetointia, joka oli kuin palapelin kokoamista, koska täysin ehjiä seiniä huoneessa on kaksi. Vihdoin päästiin mun lempipuuhaan eli maalaamaan. Seinät maalattiin kahdesti, jonka jälkeen sininen tausta ei enää paistanut läpi. Innostuttiin siinä kattokin sitten maalaamaan. Huoneessa oli muovimatto, mutta se oli aika kamalassa kunnossa, joten laitettiin huoneeseen koivunvärinen parketti, sitä kun oli juuri sopiva määrä. Lattian asennukseen kuluikin useampi päivä.


Pähkäilin pitkään millaiset nukkumajärjestelyt huoneeseen tulee. Päätin ensin että ostan kerrossängyn, mutta sitten päädyin että tuunaan yläkerrassa olevasta parvesta meidän käyttöön sopivan. Tuon parven esikoinen sai aikoinaan lainaan kummitädiltään..se oli kuitenkin minun silmääni karmean värinen (mänty) ja ihan liian korkea joten purimme sen pois. Kummitäti ei kuitenkaan enää halunnut sänkyä takaisin ja käski vaikka antaa sen pois, joten uskaltauduin sitten tuunaamaan siitä sängyn juuri meidän tarpeisiin. :) Sänkyä madallettiin paljon..nyt sängyn pohja on 110cm korkeudella. Maalasin sängyn valkoiseksi ja heti se miellytti omaa silmää paremmin. Parven alle sitten tulee pikku E:n sänky. Mieli teki ostaa hänelle uusi, mutta tuolla vanhalla mennään. :)

Tässä olisi sitten kuvaa miltä huone näytti kun vain tapetit oli poistettu sekä se ikkuna tehtynä. 
Jos tuosta kuvasta nyt saa minkäänlaista käsitystä. :)


Musta tuntuu että tää remontti on kestänyt ikuisuuden. Ymmärrän kyllä ettei J kamalasti aina innostu näistä mun remppajutuista kun niitä ammatikseen joka päivä tekee. Mutta kun vihdoin töistä vapautui tarvittavat työkalut, niin tää on edennyt ihan kivaa vauhtia. Olen itsekkin kantanut oman korteni kekoon ja mm:ssa repinyt tapetteja, pessyt seinät, toiminut remontti siivoojana, avustanut mittaamisessa, kitannut, hionut, tapetoinut, maalannut, auttanut lattian asentamisessa, maalannut parvisängyn kolmesti, auttanut sen kasaamisessa sekä auttanut listottamisessa. Eli ihan hyvin olen antanut oman panokseni. Remontointi uteliaiden lasten kanssa on hieman haastavaa ja pieniä apukäsiä on riittänyt. Niimpä remonttihommat on hoidettu joko pikku S:n päikkäri aikaan tai kun lapset ovat jo nukkumassa.

 Tänään vielä listotusta ja pientä maalausta (peitelistojen laitto vasta ensiviikolla, kun ne täytyy käydä ostamassa), mutta ehkä huomenna pääsen näyttämään miltä melkein valmiissa lastenhuoneessa näyttää. :)

torstai 13. marraskuuta 2014

Isännän haukipullat

Mieheni J:n yksi lempiharrastuksista on kalastaminen joten meillä syödään todella usein kalaa. Oma lempikalani taitaa olla kuha, mutta mies on joskus tuonut kotio myös haukea. Viimeksi J toi hauen ja päätti että tehdään kalapullia. Mä en ole haukipullien ystävä, mutta nyt laitettiin sinne vähän kaikkea ja hyviä tuli. Päätin jakaa ohjeen nyt teillekkin. :)

Isännän haukipullat

2 hauen filettä (n.800g)
100g pakaste katkarapuja
1 sipuli
1 prk kuohukermaa
1 kananmuna
suolaa
pippuria
grillausmaustetta
tuoretta persiljaa
sitruunapippuria/sitruunamehua
korppujauhoja
öljyä


1. fileeraa hauki ja poista suuret ruodot
2. sulata katkaravut, valuta vesi pois
3. leikkaa fileet kahtia ja laita lihamyllyyn..jauha myllyn läpi kahteen tai kolmeen kertaan. Jauha samassa myös katkaravut
3. vatkaa kuoihukerma vaahdoksi (mutta älä tee liian paksua)
4. pilko sipuli ja tuore persilja
5. laita kala/katkarapuseos kulhoon, laita sekaan yksi kananmuna, kermavaahto, sipulit, persilja ja mausteet (mausteita kannattaa lisätä vähän kerrallaan ja paistaa välillä koepulla ja tarkistaa maku).
6. laita korppojauhoja syvälle lautaselle ja pyörittele pullat siinä
7. paista pannulla reippaassa määrässä öljyä miedolla lämmöllä
8. Tarjoile perunoiden, valkokastikkeen ja puolukkahillon kanssa

Suosittelen kokeilemaan. :)
Tällä kerralla käytimme sitruunapippuria, mutta ehkä se sitruunamehu kävisi paremmin.

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Kuin uudet

Muistan kun alkuvuodesta 2009 (rattaat vuoden 2008 mallia)  kävelin maha pystyssä, todellisuudessa pienen mahan kanssa, Vauvatalo Johannaan Tampereelle katsomaan rattaita. Olin jo aikaisemmin tehnyt päätöksen että ostan Emmaljungan Sootterit joten heti astelin ratasrivin luokse ja siellä ne olivat. Yksi kappale juuri minun unelmaväriäni, niin täydelliset, että pahemmin en edes muita vaihtoehtoja silmäillyt. Kärräsin rattaat onnellisena kassalle ja tilasin samalla niihin jalkapeiton. Rattaat olivat väriltään tumman ruskeat, jossa tehosteena oranssia sekä vaaleaa ruutukuviota. Tähän väriin ihastuin kyllä välittömästi.


Meni monta vuotta eteenpäin, enkä kertaakaan kyllästynyt rattaiden väriin. Uskoin ettei niin koskaan kävisi, kunnes kesällä hämmästyin kun huomasin tylsistyneen tuohon väriin. Huomasin että katselin paljon mustia rattaita joten päätin alkaa metsästämään rattaisiini uusia kankaita, sillä runko kuitenkin noissa edelleen hyvässä kunnossa. Tämä osottautuikin vaikeammaksi kuin luulin, sillä täysin mustia kankaita jossa on mukana myös kuomu oli todella vaikea löytää. Halusin molemmat samasta paikasta jotta mahdollisia värieroja ei olisi. En myöskään halunnut maksaa itseäni kipeäksi pelkistä kankaista. 

Selasin usein toria ja katselin kankaita sieltä. Yhtenä päivänä ystäväni linkitti minulle linkin mustiin kankaisiin jossa mukana oli myös kuomu ja hintakin sopiva, joten aamusta otin heti yhteyttä myyjään ja tein kaupat. Eilen nuo sitten saapuivat postissa ja voi että, rattaista tuli kuin uudet kun vaihdoimme kankaat. Pesin kankaiden vaihdon yhteydessä myös rungon sekä renkaat.


Lapset katsoivat rattaita kummissaan kun luulivat että olin ostanut kokonaan uudet, hih. :) Näissä mustissa kankaissa kuomu on kapeampi sekä jalkatuen päälle tuleva kangas erilainen koska uudemmassa mallissa koko jalkatukikin on erilainen, siksi rattaa näyttävät niin erilaisilta. Nämä kankaat ovat kuitenkin tällä hetkellä juuri sitä mitä halusin ja tuovat mukavaa vaihtelua. :) Vanhat kankaat jäävät kuitenkin vielä säästöön siltä varalta jos haluankin laittaa ne takaisin. 


Pikku S testaili eilen rattaita innoissaan, raahasi mukanaan sinne peiton eikä meinannut suostua tulemaan ollenkaan pois. Täällä on nyt tyytyväinen äiti sekä hänen tyttärensä. :)

torstai 6. marraskuuta 2014

Kuinka sinä jaksat?

Lapsiperheen arki voi olla välillä aika väsyttävää. Pääsääntöisesti meidän arki sujuu mukavasti ja kiitos rutiineiden jokainen tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Monella on sellainen mielikuva, että meidän arki on aamusta iltaan yhtä kaaosta, meteliä, hermojen kiristelyä yms. niin kuin varmasti kuvitellaan monesta perheestä jossa on enemmän lapsia. Todellisuudessa meidän arki sujuu leppoisasti eikä suurta meteliä ole, ellei äiti yritä puhua puhelimessa. Silloin tuntuu siltä että pääni päällä olisi lappu, kysy minulta juuri nyt ihan mitä vain tai huuda nyt niin lujaa kuin kykenet. :) Ja meno on kieltämättä villiä silloin jos joku tulee kylään ja kaikki neljä yrittävät kertoa kuulumisensa samaan aikaan. Silloin todellakin tuntuu siltä että meteliä on ihan liikaa, mutta normaalisti elämä ei kuitenkaan ole sellaista.

Kävin maanantaina kirpputorilla ja ostimme sieltä pikku S:lle lorukirjan. Myyjä siinä alkoi jutteleen ja jotenkin juttu meni siihen että mainitsin meidän kuluttavan aikaa sillä välin kun sisarukset olivat kerhossa. Myyjä sitten kysyi minkä ikäisiä sisarukset ovat? Sanoin iät ja mainitsin että vanhin on koulussa. Myyjä siihen sitten tokaisi.."No kyllä sulla riittää siinä puuhaa. Mä katoin että oot niin kamalan nuoren näköinenkin". Otin kohteliaisuutena tuon nuorelta näyttämisen, mutta en silti ymmärrä miksi lapsilukuamme kauhistellaan vähän joka puolella. Minusta kun tämä ei tunnu mitenkään liian rankalta, mä koen pärjääväni hyvin tämän porukan kanssa. Touhua toki riittää, mutta olen sen luontoinen että rakastan tämmöistä. :)


Olen myös monesti saanut kuulla kun olen kertonut olevan neljän lapsen äiti, että kuinka sä jaksat sitä härdelliä? Eikös sulla oo kauheesti pyykkiä? Kauhee en mä vois kuvitella että niitä olisi neljä!!! Ymmärrän toisaalta että jotkut ihmettelee, mutta mun mielestä elämä näiden neljän kanssa on hieman helpompaa kuin silloin kun meillä oli lapsia yksi. Jep, siltä musta oikeasti tuntuu. Nyt kaikilla on aina leikkikaveri joka tarkoittaa sitä että oma aika ei kulu pelkästään leikkimiseen ja toisen "viihdyttämiseen". Vaikka pyykkiä on paljon, niin kerkeän hyvin kyllä kaiken päivän aikana hoitamaan.

Joskus on kyllä niitäkin päiviä kun on oikeasti rankkaa. Yleensä ne päivät on niitä kun sairastetaan. Nytkin kaikki neljä ovat flunssassa. :/ Mutta varsinkin mahatauti on kaikista rankin, silloin oikeasti välillä "toivon" ettei mulla olisi ollenkaan lapsia. Sitä pyykkiä on aivan järkyttävästi, ressaan sitä kun pienet oksentaa koska pelkäsin itse sitä aivan hulluna pienenä ja kyllä vieläkin. Silloin ei kyllä tule montaakaan tuntia nukuttua vaan valvon lähinnä lasten unta. Haluan olla välittömästi paikalla kun minua tarvitaan.

Monesti kun lapsilukuamme päivitellään ja kysellään kuinka jaksat sitä meteliä, tulee mieleen se että miksei voi vaan kysyä että kuinka sinä jaksat? Mitä sinulle kuuluu? Voisin vastata vaikka näin: Kiitos, minulle kuuluu ihan hyvää. Olen saanut selkä/pääkipuihin hieman apua fysioterapiasta. Päänsäryt eivät ole enää niin pahoja ja särkylääkkeiden syönti on vähentynyt paljon. Odttelen jo talven tuloa, jotta hieman valostuisi ja oma mielikin virkistyisi. Vielä olen kotona lasten kanssa ja nautin melkein joka hetkestä. Tulevaisuus on vielä vähän auki, mutten meinaa siitä ottaa pahempaa stressiä. Mulla on kaikki tällä hetkellä hyvin. :)

Siispä minä kysyn nyt sinulta:
 Mitä sinulle kuuluu ja kuinka sinä jaksat? 

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Vaippakakku (sisältää ohjeita)

Päätin yllättää ystäväni (joka odottaa vauvaa) ja tehdä hänelle vaippakakun.Samalla ajattelin nyt laittaa tänne ohjeet kuinka olen kakun koonnut, sillä blogiini löydetään usein hakusanalla vaippakakku. :) Tässä kakussa on yhteensä 51 vaippaa ja kaikki ovat kokoa 1.


1. Tarvitset yhden paketin Liberon 1 koon vaippoja, yhden paketin Pampersin 1 koon vaippoja, kuminauhoja, tyhjän talouspaperirullan hylsyn ja paperikarkkeja.

2. Pohja kannattaa tehdä vaikka paksun pahvin palasesta, itse leikkasin sopivan palasen pahvilaatikosta. Pohjan ei tarvitse olla täysin pyöreä, sillä se ei paljoa kakun alta näy. :)

3. Liimasin pahvin päälle pari valkoista piirustuspaperia ja niiden päälle liimasin vielä yhden kakkupaperin, jota hieman leikkelin ja taittelin oikeaan muotoon. :)



1. Itse rullasin vaipat niin että "pyllypuoli" jäi vaipan sisälle.

 2. Aloitin rullaamisen vaipan alaosasta, mutta vaipan voi rullata kummin päin haluaa. :)

3. lopuksi laita vaipan ympärille kuminauha niin että se jää keskelle vaippaa


1. Kun olet rullannut jo hyvän määrän vaippoja voit alkaa koota kakkua. Laita talouspaperirullan hylsy keskelle pohjaa, laita sen ympärille kuminauha ja pujottele sinne rullattuja vaippoja. Kun vaippoja on enemmän, pysyy paperihylsy helpommin paikoillaan. Tämän kokoiseen kakkuun tulee pohjakerrokseen noin kolme kierrosta vaippoja. Tuo talouspaperin hylsy kannattaa täyttää joillakin paperikarkeilla, niin tulee sekin käytettyä hyödyksi. :)  Vaipat saa helposti ympyrän muotoon kun apuna käyttää (kakku)irtopohjavuuan reunoja. Uloimman kierroksen ympäri kannattaa vetää iso kuminauha, mutta jos ei satu sellaita olemaan käy esim lahjapaperinaru hyvin. :)

2. Huumoripläjäykseksi ostimme kakkuun hauskan ruokalapun. Tähän voisi laittaa vaikka bodyn tai jotakin muutakin. :) Lisäksi siellä on myös pieni harso harmailla tähtikuvioilla.

3. Uloimpaan kierrokseen kannattaa upottaa vähän kaikkea muuta. Minä laitoin tuon ruokalapun, talkkia ja suklaata.



1. Kakkuun kannattaa valita aina jokin katseen vangitsijaksi. Tähän kakkuun valitsin iki ihanan Ainu pupun harmaalla vaatteella. Pujottelin karkkien sekaan varrastikun, joka toi kakkuun vähän lisää korkeutta, ja nauhan avulla pupun siihen kiinni.

2. Toiseen kerrokseen laitetaan vaippoja samalla tyylillä kuin alempaankin, mutta niitä tulee kierros vähemmän.

3. Tutit kiinnitin kakkuun samalla tyylillä kuin pupunkin ja tuttien ja pupun taakse en laittanut toisella kierroksella vaippoja, jotta ne sulautuivat kakkuun paremmin. Kannattaa myös asetella ylimääräisiä juttuja kakkuun niin ettei kaikki ole "samalla kohdalla", jolloin ne erottuvat kakusta paremmin.


1. Viimeiseen kerrokseen tuli enää viisi vaippaa. Niiden ympärille kuminauha meni kaksin kerroin. Katsoin että kaikki vaipat olivat samaa kuviota ylimmässä kerroksessa.

2. Kakun päälle asettelin vielä vihreän pienen kylpyankan tuomaan väriä ja ilahduttamaan tulevia kylpyhetkiä.

3. Mukaan laitoin vielä pari pussia Muumi teetä


1. Lopuksi kun kaikki on paikoillaan sidoin jokaisen kerroksen nauhalla ja tein niihin rusetit. Tähän käy oikeastaan mikä vain, kunhan nuo kuminauhat saa piiloon. Itse valitsin vaalean värin, joka sopi hyvin kakkuun.

2. Viimeisenä käärin koko kakun vielä sellofaaniin ja tein harmaasta satiininauhasta rusetin ja laitoin harmaata lahjanarua jonka kiharsin saksilla.
Tein myös vaunujen muotoisen kortin, jonka takana lukee mitä vaippakakku sisältää.


Tähän vaippakakkuun meni:

28kpl Liberon 1 koon vaippoja
23kpl Pamperssin 1 koon vaippoja
yksi natusan talkki
yksi Omar karkkipussi
yksi Ainu pupu
2kpl 0-2kk tutteja
yksi ruokalappu
yksi pieni harso
yksi Geisha levy
Kaksi pikku Myy teepussia
yksi kylpyankka

Semmoinen kakku syntyi tällä kertaa.
Että näiden tekeminen on kyllä niiin kivaa puuhaa. :)


Edellisen tekemäni vaippakakun pääset näkemään täältä

perjantai 17. lokakuuta 2014

Jos vielä kerran?

Se on se tunne joka kolkuttelee takaraivossa.

Se ei anna hetken rauhaa ja pahenee vain päivä päivältä.

Se nostaa kyyneleet silmiin, puristaa rintaa ja ahdistaa.

Se ei mene pois millään, vaikka kuinka yrittäisi.

Toisaalta en edes halua että se tunne poistuu.

Se että siitä saa haaveilla tuntuu kivalta.


Tiedän että tämä on täysin luonnollista ja se iskee aina välillä, mutta itse olen kärsinyt tästä nyt jo jälleen pisemmän tovin (kohta vuoden). Voin sanoa etten kärsi varsinaisesta vauvakuumeesta vaan vauvankaipuusta. Se on sellainen tunne joka kalvaa syvällä sisimmässä. Tuntuu kuin jotakin puuttuisi ja minulla on jakaa rakkautta vielä yhdelle pienelle. Tunne siitä että saisi kokea kaiken vielä kerran tuntuu hyvälle, kun taas se tunne että ei enää ikinä, alkaa ahdistaa ja vetää mielen todella apeaksi.

Tämä tunne vaivaa mielessä koko ajan. Siitä tekisi mieli puhua, mutta toistaiseksi olen ollut asiasta aika hiljaa. Ehkä ajattelen että minua pidetään kiittämättömänä kun haluan vieläkin yhden lapsen, enkä ole kiitollinen jo siitä mitä minulla on. Tai sitten että olen kummajainen kun haluan lapsia vielä lisää tai yritän lasten kautta välttää töihin menemistä. Mikään edellä mainituista ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Olen jo pitkään halunnut ison perheen ja jos syvällä sisimmissä on se tunne että tilaa on vielä yhdelle. Mielessä pyörii kysymys, jos vielä kerran?


Tiedän että jos joskus vielä alkaisin sitä viidettä odottaa, saisin paljon kysyviä katseita, onnittelut ei tulisi enää ehkä niin sydämestä ja jotkut eivät todellakaan iloitsisi puolestamme. Luultavasti kuulisin vielä ne kuuluisat sanat "hullu". Harmi sinänsä, sillä minulle se olisi niin valtavan iso juttu. En tiedä mistä tämä jatkuva vauvankaipuu johtuu. Olen miettinyt, että olisiko se yksi keskenmeno jättänyt jonkin aukon sydämeen ja ikään kuin yritän täyttää sitä. Mutta kyllähän tuo kokemus aikoinaan herätti ja todellakin jokainen syntyvä lapsi on ihme.

Välillä koitan sulkea tämän pois mielestäni. Painaa nämä ajatukset väkisin laatikkoon ja sulkea sen, vaikka se kipeää tekeekin. Jotenkin ihmeessä se laatikko kuitenkin avautuu muutama päivä sulkemisen jälkeen ja jälleen löydän itseni haaveilemasta. Ei tämä taida enää mihinkään kadota, se tunne on juurtunut jo niin syvälle. Se ajatus, että ehkä vielä kerran saisin kokea sen kaiken, kantaa sisälläni jotakin niin upeaa kuin pientä elämää, auttaa selviämään eteenpäin.


Kun kärsii tästä armottomasta vauvankaipuusta/vauvakuumeesta, näkee joka puolella pieniä vauvoja tai odottavia äitejä. Luen paljon blogeja jossa odotetaan vauvaa tai jonka perheeseen on juuri syntynyt vauva. Lisäksi katson tietty telkkarista toisenlaisia äitejä sun muita, jossa on paljon odotusta ja vauvoja. Voi sitä (onnen)kyynelten määrää kun luen että jollekkin syntyy vauva tai kun näen sen televisiosta. Ystävälleni syntyi muutama kuukausi sitten vauva ja toinen ystäväni odottaa vauvaa syntyväksi tammikuussa.  Kirpaiseehan se vähän, mutta olen vain aidosti onnellinen ystävieni puolesta. Niinhän hekin ovat olleet aikoinaan minunkin puolesta. Lisäksi odotusajasta puhuminen ja samoin vauva ajan jutut kiinnostaa minua ihan aidosti ja jaksaisin niistä puhua vaikka kuinka.

Rakastan jokaista neljää lastani aivan valtavasti ja olen heistä erittäin kiitollinen ja he ovat parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut, rakastan heitä enemmän kuin mitään muuta.Silti minulla on tarve haaveilla vielä siitä yhdestä. Jos se haave vielä joskus toteutuu en kaipaa enää mitään. Silloin voisin tuntea että me olemme tässä.

Onko täällä muita haaveilijoita?

Tänään onkin jo perjantai ja syysloma viikko kului yhdessä hujauksessa. Tänään ystäväni tulee yökyläilemään, ihana perjantai siis tiedossa.

perjantai 19. syyskuuta 2014

Suolakurkkupurkkien uusi elämä

Meille on kertynyt tuhoton määrä suolakurkku purkkeja ja sillipurkkeja. On isoja ja vähän pienempiä. En ole raaskinut niitä viedä kierrätykseenkään, kun ajattelin että niille on jossain vaiheessa kuitenkin tarvetta. Noita purkkejahan pystyy käyttämään vaikka missä tarkoituksessa, mutta nyt vilautan millaiseen tarkoitukseen osa meidän purkeistamme pääsi. :)

Yleensä olen niitä isompia purkkeja käyttänyt maljakkoina tai täyttänyt kävyillä ja monesti laittanut sinne vaikka kynttilän palamaan. Tällä kertaa tuunasin lapsille erilaisista purkeista säästöpossut. Valitsin ensin sopivat kuvat purkkeihin ja leikkasin niitä tarvittaessa. Sitten leikkasin kartongista kuvan levyisen ja hieman pidemmän suikaleen ja rullasin ne rullalle ja asetin purkin sisälle.


Sitten vielä leikkasin mustasta kartongista ympyrät jotka liimasin korkin päälle. Sitten vain kolikoita sisään ja säästöpossu omalla kuvalla oli valmis. :) Toki jos haluaa voisi kanteen tehdä reiän josta kolikot saa sisälle, mutta minä tein tällä kertaa näin. Valmiista säästöpossuista tuli ihan kivat ja jokainen lapsi tietää nyt helposti mikä on se oma possu. :)

Tein myös kolmesta suolakurkkupurkista keittiöön lieden lähelle säilytyskipot pihtejä, lastoja ja kauhoja varten. Siitä ne on nopea nappasta käyttöön kun niitä tarvitaan. :) Kiedoin purkkien ympärille vielä ruskeasta narusta rusetit. Kupit on lisäksi helppo pitää puhtaana kun heittää ne vaan astianpesukoneeseen välillä. :)


Kannattaa ihmeessä säilyttää suolakurkkupurkit ja antaa niille uusi elämä vaikka

- maljakkona
- kynttiläkippona
- säästöpössuna
- hillopurkkina
- karkkipurkkina
- kaakaopurkkina
- tuikkujen säilytyskippona
- pata padan säilytyskippona
- astianpesukonetablettien säilytyskippona

Vaihtoehtoja on vaikka ja mitä. :)

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Ristiäiskakku tyttövauvalle

Tämä aamu alkoi kerman vatkaamisella ja kakun pursotuksella. Olin odottanut ja samalla jännittänyt tätä päivää paljon. Tein ihka ensimmäistä kertaa kakun jollekkin muulle kuin omalle lapselle, tämä tuli ystäväni lapsen ristiäisiin. Jännittävintä on se ettei itse pääse maistamaan tuliko kakusta hyvä? Onko se tarpeeksi kostunut?  Mietityttää myös, että tykkäävätkö täytteistä? Miellyttääkö ulkonäkö? Kestääkö kakku kuljetuksen jne.


Eilen siis täytin kakun. Täytteeksi tuli mansikka ja hedelmätäyte. Mansikka täytteeseen tuli: mansikkaa, kermaa, maitorahkaa sekä vaniljakreemijauhetta. Hedelmätäytteeseen tuli banaania, persikkaa ja kermaa. Käytin niitä ns. tuttuja ja turvallisia jotta mikään ei menisi mönkään. :) Täytteet olivat jämähtäneet yön aikana hyvin (vaniljakreemin ansiosta), joten pursotuksen kimppuun vain. Kun pursotus oli valmis laitoin kakun alareunaan vaaleanpunaisia sokerimassapalloja, jotka kuvastivat helminauhaa. :)


Ensin ajattelin että en pursota ollenkaan vaan teen sileät reunat, mutta viime hetkellä päädyinkin pursottamiseen, joka oli mielestäni oikea ratkaisu. Kakun päällinen on kaulintamassaa, johon painoin pieniä jalanjälkiä jotka sitten värjäsin elintarvikekristallipulverilla. 


Lisäksi tein aikamoisen määrän koristeita sokerimassasta. Ison ja pienet perhoset kuvioitsin sabluunan avulla, vauvalle tein röyhelöpöksyt jalkaan ja pienen rusetin päähän. Olen niin rakastunut tuohon vauvamuottiin, sillä saa ihan älyttömän aidon näköisen vauvan. Vauvaankin laitoin hieman tuota samaa kristallipulveria.


 Ruusujen tekoa harjoittelin vasta ensi kertaa ja ne ovat nyt jotakin räpellyksiä, mutta sopivat hyvin kakkuun. Lisäksi tein myös tähtimuotin ja muotoilutyökalun avulla pienempiä kukkia.
Nimen painoin massaan muoteilla ja sitten värjäsin samalla kristallipulverilla kuin jalanjäljetkin. Kaikki koristeet ns liimasin alustaan piparikuorrutuksessakin käytettävällä sokerikuorrutteella.
Se toimii hyvin liimana. :)


Olen erittäin tyytyväinen kakun ulkonäköön. 
Siitä tuli juuri sellainen kuin olin ajatellutkin. 
Kerrankin pystyin saamaan aikaan sen mikä minulla oli päässä visiona. 


Ystäväni haki kakun aamusta ja kehui sitä kauniiksi.
 Meinasi ihan itku tulla, sillä minulle merkkasi paljon että hän piti siitä.
Toivottavasti se myös maistuu hyvälle.


Sellainen tuli ensimmäisestä kakusta jonka tein jollekkin muulle kuin meille itselle
 ja tyytyväinen olen. :) Seuraavaksi voi kai jo alkaa suunnitella pojalle synttärikakkua.
 Aikaa visiointiin on sillä pojan synttärit on vasta joulukuussa. :)

tiistai 2. syyskuuta 2014

Reumapolikuulumisia

Tänään lähdettiin J:n ja kolmen nuorimman lapsen kanssa Tampereelle, sillä isolla S:llä oli reumapoli käynti. Vaikka sitä tietää että kaiken pitäisi olla hyvin, niin aina nämä päivät saa ihon kananlihalle, sydämen lyömään pari ylimääräistä lyöntiä ja päässä jyskyttää ajatus, että kai varmasti olen tarkkaillut tytön vointia tarpeeksi. 

Perillä oltiin jo hyvissä ajoin ja ilmottauduimme automaatille..kyllä se oikea ihminen siinä luukulla oli kivempi juttu..harmi kun sen mukavan ihmisen on "korvannut" nyt kone. :( Menimme jo todella tutuksi tulleeseen aulaan odottamaan lääkärille pääsyä. Minun vatsanpohja oli täynnä perhosia mutta iso S leikki innoissaan eikä häntä jännittänyt yhtään. Pian tulikin meidän vuoro ja menimme lääkärin vastaanotolle kahdestaan ison S:n kanssa, J jäi muiden kanssa leikkipaikalle.

Ensin oli perinteiset kyselyt ja ilokseni sain kaiken vastata olevan mallillaan. Sanoin kuitenkin että edelleen usein vasen jalka koukussa levossa, vaikkei arista sitä mitenkään. Syykin siihen taisi selvitä, sillä oikea jalka on lyhyempi. Oikean jalan alle laitettiin sentin paksuinen palikka, jolloin jalat näyttivät suht suorilta. Sitten katsottiin jokainen nivel, pään taivutukset, varpailla seisominen, kantapäillä seisominen, pituus ja paino. Kaikki niiltä osin kunnossa. Sitten vielä ultrattiin ja sekin näytti kaiken olevan kunnossa.

Sitten puhuttiin lääkityksestä ja lääkäri tuli siihen tulokseen että lääkitys puretaan KOKONAAN!!!:D Noi sanat oli musiikkia korvilleni. Ei enää lääkkeitä, ei huonoa oloa, ei oksentelua, ei ylimääräistä kiukkua! Jipii, kyyneleet siinä meinasi nousta silmiin. Tämä ei tietenkään silti tarkoita että kaikki olisi nyt lopullisesti hyvin. Lastenreuma on nyt unitilassa, mutta voi herätä vaikka viikon, kuukauden, vuoden tai parinkymmenen vuoden päästä koska vaan tai sitten se ei enää koskaan kiusaa meitä. Nyt kestää noin kuukausi kun lääkkeet poistuu elimistöstä ja tämä tarkoittaa meille vanhemmille tiukkaa seurantaa tytön oireista. Herkästi pitää ottaa yhteys jos jotakin ilmaantuu. Toivotaan tietysti että ei ilmaannu. :)


Koska selvää pituuseroa jaloista kuitenkin löytyi, olisi meidän mentävä röntgeniin. Oikeassa lonkassahan oli joskus pieni määrä nestettä, olisiko se hidastanut toisen jalan kasvua? Sillä ennen näin suurta eroa ei olla huomattu. Pelkäsin jo hieman että joudumme ajamaan röntgeniin jokin toinen päivä, mutta ihana hoitaja saikun saikin puhuttua meille heti samalle päivälle "valokuvauksen" niin kuin J aina isolle S:lle sanoo. :) Ennen röntgeniin menoa saatiin uusi aika joulukuun alkuun.

Päätimme että J menisi tytön kuvaukseen ja minä jäisin muiden kanssa odotustilaan leikkimään. No pikku E leikki nätisti, mutta pikku S itki koko ajan ja oli jo nälkäinen ja erittäin väsynyt. Kanssa odottajien kuuloa ja hermoja säästäen annoin tytölle tutin, jonka saa siis yleensä vaan unilla. Se auttoi vähän, kunnes itku taas alkoi. Päätin että nyt on hyvä tilaisuus mennä käyttämään pikku E vessassa jolloin pikku S hieman rauhoittuisi kun olisi muuta tekemistä. Samalla räppäsimme meistä peilin kautta muutaman kuvan. :) Pikku S kun rakastaa sitten katsella omia kuviaan, se onneksi rauhoitti (pahoittelen, mun puhelimessa on surkee kamera).


Röntgenistä saapui iloinen ja reipas tyttö. Hienosti oli mennyt ja oli kuulemma (oman kertoman mukaan) seissyt ihan paikoillaan ja lääkäri oli kehunut reippaaksi. Ja tottahan se on , kaiken kokemansa jälkeen tyttö on edelleen niin reipas.

Sairaalalta ajeltiinkin sitten herkuttelemaan hampurilaisilla koko porukalla. Samalla iloittiin näistä ihanista uutisista. Nyt vain toivotaan kädet kyynärpäitä myöten ristissä että reuma tajuaa pysyä unitilassa eikä tule meitä kiusaamaan. Nyt vielä jännitetään mikä on jalkojen kohtalo, tarvitaanko toimenpiteitä vai saako olla noin. Onneksi sen pitäisi selvitä lähiaikoina. :)

Tämmöisiä kuulumisia tällä kertaa.
Voin sanoa että olen onnellinen pienen tyttöni puolesta.

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Syntymäpäiväkutsut - ei se perinteinen kortti

Tänään askarreltiin vanhimman tyttäreni tuleville kaverisynttäreille kutsukortit. Niitä olisi tarkoitus juhlia elokuun toinen päivä, joka on se ihan virallinen ja heti kaverisynttäreiden perään kahvitetaan sukulaiset ja kummit.

Annoin luvan kutsua vain neljä läheisintä ystävää. Esikoiselle se kävi hyvin, eikä hänelle tuottanut vaikeuksia valita niitä neljää läheisintä ystävää. :) Päätimme että kutsut eivät olisi ne ihan normaalit kortit, vaan halusimme tehdä jotakin erilaista. Niinpä äiti hetken mietti ja pian olikin selvää mitä tehtäisiin. Siispä esikoisen kanssa arkartelupaja pystyyn. :)

Tällä kertaa kutsut tehtiin tulitikkurasioihin. 
Ja tässä kera kuvien se miten me ne toteutimme.

1. Tarvitset sen verran tyhjiä tulitikkurasioita kun kutsuttujakin on. 


2. Liimaa pala jotakin kivaa lahjapaperia askin pohjalle.
 Me käytimme jälleen kerran Ikean ihanaa paperia ja väriksi valikoitui harkinnan jälkeen sininen.


3. Seuraavaksi päällystä tulitikkuaski samanlaisella paperilla. Levitä ensin liimaa askiin ja sen jälkeen vielä lahjapaperiin. 
Me kohdistimme paperin niin että hahmon pää jäi päälimmäiseksi.


4. Leikkaa kivan värisestä kartongista sopivan kokoinen pala, joka toimii kutsun pohjana ja mahtuu rasiaan nätisti rullattuna. Kirjoita siihen kutsu. 
Me kirjoitimme näin:
Tervetuloa 9v. syntymäpäivilleni lauantaina 2.8. klo 11.00 - 13.30 Osoite on: xxxxxxx
Ilmoitathan äidilleni jos et pääse tulemaan viim. 31.7. mennessä. puh. xxxxxx
T: E
Seuraavaksi rullasimme kutsut ja liimasimme pienen kukkasen, joka pitää rullan kiinni. Sitten kääröt  rasioihin ja rasiat kiinni.


5. Lopuksi muokkasimme isoista kirjekuorista hieman pienempiä (teipin avulla) ja leikkasimme lahjapaperista vielä kuvan jokaiseen kuoreen. Jokaisen kuvan kohdalla lukee ajatuskupalla että "sisältää kutsun syntymäpäiville"


Meilestäni kutsut onnistuivat hyvin ja niistä tuli mukavan näköiset. Tänään viedään ne sitten jokaisen postilaatikkoon ja toivotaan että kaikki kutsutut pääsisivät paikalle elokuussa. :)

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Sitä jaksaa kun on pakko

Olen tästä aiheesta jo ennenkin kirjoittanut, mutta nyt kirjoitan uudestaan..On vain pakko purkaa näitä jonnekkin.

Oli vuosi 2011 ja elettiin maaliskuuta. Iso S oli 1v11kk ja pikku E 3kk. Takana rankkoja öitä puolenvuoden ajalta ja väsyneet/huolestuneet vanhemmat. Yöllä ylös piti nousta välillä kymmenenkin kertaa ja ei suinkaan vauvan takia vaan tuon silloin miltei kaksivuotiaan. Tiedätkö sen tunteen kun heräät kamalaan huutoon ja kiljuntaan keskellä yötä. Yrität rauhoitella lasta, mutta koskea ei saa ja toinen ei edes ymmärrä mitä hänelle puhut. Huuto kestää parista minuutista kymmeneen minuuttiin ja ainoa asia mitä voit tehdä on itkeä sängyn laidalla voimattomana ja syyttäen itseäsi siitä kun et osaa auttaa toista. Tämä toistui joka ikinen yö monta kertaa yli puolen vuoden ajan. Lopulta se tunne puuduttaa ja istut sängyn vierellä silmissä pelkkää tyhjyyttä odottaen että toinen nukahtaa. Kun vihdoin kömmit takaisin peiton alle alkaa kuulua pienen ihmisen nälkäistä tuhinaa.

Vuosi 2011 oli elämäni rankin vuosi. Näin jälkeenpäin hoitokertomuksia lueskellessa sitä vaan ihmettelee että miten tuon kaiken on jaksanut ja pysynyt vielä järjissä. Kai sitä sillä hetkellä vain jaksaa kun on pakko.  Vuonna 2011 kuulimme että nyt jo viisivuotias tyttömme sairastaa lastenreumaa. Yöllisille huudoille löytyi vihdoin syy, kipulääkettä syötettiin, yön tyttö nukkui "unisukka" (= tukilasta) jalassa, aloitettiin lääkitys, fysioterapia, lukuisia käyntejä sairaalassa, verikokeita, nukutuksessa tehtäviä punktioita, verenmyrkytysepäilyn takia öitä sairaalassa (kahteenkin otteeseen) eristyksessä ja antibiootti suoraan suoneen. Kelaan lappujen täyttämistä, uuden sairauden kanssa elämään opettelemista ja siinä samalla hoidat pientä vauvaa jolla on jatkuvasti silmätulehduksia. Niiden takia ravataan lääkärissä, kunnes ties kuinka monennen tulehduksen takia saadaan lähete nukutuksessa tehtävään kyynelkanavien sondeeraamiseen ja siihenkään ei riitä se yksi kerta.


Lääkärissä ravattiin vuonna 2011 ja 2012 niin paljon, etten edes muista kuinka monta kertaa. Ihme kyllä meidän parisuhde ei tuosta kaikesta stressistä ja huolesta kärsiyt. Se muuttui vain lujemmaksi (vaikka välillä syytimme turhaan toisiamme keskellä yötä kun yritimme epätoivoisena rauhoitella huutavaa tyttöä) ja tuolloin elämä johon kuului lukuisia sairaalakäyntejä tuntui meille normaalilta. Näin kun nyt suuntaa katseet menneeseen voi nostaa itselleen, J:lle ja isolle E:lle hattua. Välillä kun luen noita kertomuksi miettii välillä että koska me tuollakin ollaan oltu. Sitä on välillä ollut niin väsynyt, ettei edes muista että ollaan oltu silloin jossain hoidoissa jne. Itku kurkussa selailin yksi ilta papereita ja meitin kuinka urhea pieni tyttömme on ollut. Niin paljon pelottavia juttuja tapahtui niin aralle tytölle. Paljon nukutuksia, lukuisia pistoksia mm.ssa verikokeiden, kanyylinlaiton ja lääkepistoksien takia, erilaisia tutkimuksia, lääkäreitä joka lähtöön ja vaikka mitä muuta.


Luin eräästä lehdestä hiljattain jutun jossa äiti kertoi tyttärensä lastenreumasta. Tuo tyttö on vuoden vanhempi kuin meidän iso S ja hänellä todettiin lastenreuma samana vuonna kuin tytöllämme. Sitä osasi niin tuntea äidin tuskan ja itkuhan sitä lukiessa tuli. Ihan kuin olisi meidän lapsesta kirjoitettu. Me emme ole vielä olleet missään leireillä/tilaisuudessa jossa on lastenreumaa sairastavia ja heidän vanhemmat. Aina on silloin ollut jotakin muuta jolloin olemme estyneet menemään. Vertaistuki olisi ollut näin jälkeenpäin ajateltuna alkuvaiheessa hyvä juttu, mutta silloin se ei vain tuntunut hyvältä. Ehkä sitä oli silloin niin pihalla kaikesta.

Nyt vuonna 2014 reuman tilanne on hyvä. Lääkitystä ollaan jo purkamassa. Viimeisestä nukutuksessa tehdystä punktiosta on kaksi vuotta. En voi sanoin kuvailla kuinka onnellinen olen tästä meidän tilanteesta. Se että tyttömme voi elää niin kuin terve viisivuotias on jotain niin mahtavaa.♥ Ainoa ero on se että hänellä on säännöllinen lääkitys. Voi kun tilanne jatkuisi näin aina vain!!

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Ruokalista arkea helpottamaan

Vihdoin eilen sain aikaiseksi tehtyä meidän perheelle oman ruokalistan. Josko nyt loppuisi se pähkäily "mitä tänään syötäisiin"? Voiko olla mitään ikävämpää kun se kun kysyt perheeltä mitä haluaisitte syödä ja vastaus on että "ihan sama". Sitten kun isket sen lautasen naaman eteen missä on makaronilaatikkoa niin heti alkaa nutina, "kun mä en tätä halunnu" tai "mä en kyllä tykkää tästä"
Nyt on selvät sävelet mitä milloinkin syödään ja suunnittelin sen vielä niin että seassa on päiviä jolloin samaa ruokaa syödään kahtena päivänä, joka päivä ei jaksaisi/ehdi sitä ruokaakaan tehdä. Tuli nutinaa tai ei niin tämä lista helpottaa ainakin omaa arkea, pois jää pähkäily ja kaappiin voi ostaa jo vaikka koko viikon raaka-aineet valmiiksi. :)


Tietysti näin kesällä lista hieman sekoittuu, sillä totta kai me grillataankin. :) Ja listasta puuttuu kokonaan maksaruuat, niitä meillä syödään muutenkin todella harvoin, joten jätin ne tästä suosiolla pois. Jokaiselle ruualle tulee vaihdellen salaattia, kasviksia, raasteita, leipää sun muuta ne kun eivät kaikki sarakkeisiin mahtuneet. Yhden viikon jätin vielä tyhjäksi, katsotaan sitten keksitäänkö siihen vielä jotakin vai mennäänkö alkuun nyt tällä. :)

Meidän kuuden viikon ruokalista näyttää nyt siis tältä
(skipatkaa kirjoitusvirheet jos niitä on, sillä kirjoitin listan pikku S sylissäni)


Kalaruokia tulee listaan vielä enemmän, mutta niitä syödään usein silloin kun mies niitä kotio kantaa. :) Me ei kaupasta osteta kalaa kuin puikkoina. Saattaa siis olla että jokin viikko syömme kalaa enemmän ja jokin viikko vähemmän, siksi kalaruokia on listassa aika niukasti.

Tämän listan mukaan koitetaan sitten jatkossa alkaa syömään ja katsotaan koska sitten vaihdetaan uuteen. Mutta nyt alkuun ainakin tämä vaikuttaa ihan hyvältä. :)


Ps..Ihme kesä tämäkin..täällä satoi tänään lunta ja rakeita..