Reumapolilla

Tämä viikko onkin yhtä jännitystä täynnä, kun eilisen ultran jälkeen oli tänään vuorossa Lumin reumapoli. Liikkeelle lähdimme tällä kertaa kahdestaan. Toiveet ja odotukset oli korkealla, koska ulospäin tytöstä ei ole oireita näkynyt. Silti sitä kuitenkin jollain tavalla aina pelkää että kaikki ei kuitenkaan ole kunnossa.

Pääsimme lääkärille ja samassa meitä oli tapaamassa myös tuttu fysioterapeutti. Kun minä jutustelin lääkärin kanssa otti fyssari Lumista kaikki mitat, jonka jälkeen tehtiin taas tutut jutut. Molemmat mainitsivat että liikkeet on hyvät, mutta vasen nilkka hieman pullakampi. Sitten kiinnitettiin huomiota myös niskan liikkeisiin ja mainitsinkin että siinä olen pientä jäykkyyttä todennut. Lisäksi jalkojen pituusero alkaa nyt näkymään sen verran voimakkaasti että sillekkin olisi nyt jotakin tehtävä.

Sitten kurkattiin ultralla ja niin siinä kävi että vasemmasta nilkasta löytyi nestettä ja punktioon johtaa tiemme. :( Yleensähän nämä tämmöist tulehdukset löytyy vasta ultralla ja koska liikeradat on hyvät eikä selviä turvotuksia ole, ei heti ole tullut mieleen tulehdus. Liikuntarajoitteet siis pysyvät sen aikaa kunnes päästään punktioon. Muualta ei onneksi nestettä löytynyt. Lisäksi uudet tukipohjalliset pitää taas käydä teetättämässä, jossa nyt toiseen laitetaan sen verran korkeutta että jalkojen pituusero tasoittuu. Lisäksi matkaan lähti toimintaterapeutin luota kaulatuki, jota pitää käyttää lukiessa, piirtäessä,televisiota katsellessa sekä pisemmillä automatkoilla. 

Lumi oli koko ajan niin mahdottoman reipas. Itse pidin tekohymyä naamalla, jottei huoli siirtyisi tyttöön. Tällä hetkellä harmittaa taas niin paljon pienen tytön vuoksi. Edessä oleva punktiokin taas jännittää, sillä nukutus on kuitenkin aina nukutus.

Onneksi Lumi hyväksyi tuon kaulassa olevan tuen ja on tänään pitänyt sitä ihan mielellään. Ainakin saa niskat levätyksi ja jos joitakin kipuja on sillä alueella niin niidenkin pitäisi helpottaa. Tähän asti tyttö ei ole valittanut pää-tai niskakipua, mutta syöhän hän jatkuvasti kipulääkettä. Nyt sitten vain odotellaan punktioaikaa ja toivotaan että sen jälkeen nuo pirulliset tulehdukset saadaan haltuun ja tyttö saisi juosta ja pomppia. Noh saatiin me ainakin lupa pyöräilyyn kun kelit sen sallivat. :)

Sellaisia kuulumisia tällä kertaa.

Rv 19+3 Rakenneultrassa

Niin se vain tämäkin päivä koitti, vaikka vielä jokin aika sitten tuntui sille ettei tämä päivä koita koskaan. Viime yö sujui huonosti, sillä en jännitykseltä saanut nukutuksi. Päässä pyöri vain ajatus siitä, että kumpa pikkuisella olisi vain kaikki hyvin.

Päivällä tuntui ettei kello liiku ollenkaan ja koitin kuluttaa aikaa mm.ssa leipomalla sämpylöitä ja siivoamalla. No kello näytti viimein sen verran että viimein sain pakata kimpsut ja kampsut ja ajella kohti neuvolaa. Ajatukset vaihtui jännityksestä, iloon ja pelkoon. Tärisin tyyliin koko ajomatkan. J joutui jäämään kotio muiden lasten kanssa eikä siis päässyt mukaan.

Ensin otettiin ne perus neuvolamitat..
pissa: puhdas
RR: 124/65
Paino: +500g
(kuudessa viikossa)

Painoa oli tullut todella vähän, johon oon enemmän kuin tyytyväinen. Vain puolikiloa kuuden viikon aikana. On siis ollut hyötyä siitä että olen jättänyt herkuttelun viikonlopulle ja katsonut muutenkin etten napostele ja samalla hieman katson mitä syön. :)

Sitten olikin ultran vuoro. Sanoinkin ultraajalle kuinka mahdottomasti jännitän tätä ja hyvä etten oksentamaan joutunut mennä ennen tätä. Ensin katsottiin kaikki rakenteet ja kaikki näytti olevan varsin hyvin. Pikkuinen liikkui masussa valtavasti mutta silti tarvittavat mitat saatiin otettua helposti. Sitten käytiin kurkkaamassa kumpikohan siellä masussa oikein majailee ja selvisihän se. :)

Kirjoitin pari viikkoa takaperin tyttö vai poika- postauksen jossa tein erilaisia testejä joilla veikataan vauvan sukupuolta. Lisäksi te lukijat veikkasitte kumpi meille olisi tulossa ja tyttö-veikkauksia oli enemmän. :) Itselläni oli vahva tyttöolo eiliseen iltaan asti, kun aloin miettimään että jos se kuitenkin on poika? Laitoin ystävälleni aamusta viestiä että mun tyttöolo koki kovan kolauksen ja en ookkaan enää niin varma. :D 

Ja niinhän siinä kävi että:

Kyllä äidin vahva tyttöolo ohjasi nyt väärään suuntaan. :D Masussa nimittäin asustelee pitkäjalkainen ja liikkuvainen pieni poika joka vastaa muutamaa päivää isompaa. Mutta laskettuaika pysyy samana. Myös istukan paikka katsottiin ja ilokseni se on takaseinässä ja hyvällä korkeudella. :) Pikkuisen paino jäi arvoitukseksi, kun sitä unohdin kysyä joten se selvitetään sitten seuraavalla neuvola käynnillä.

Saimme siis todella hyviä ultrauutisia ja tämä äiti on niin onnellinen.♥

Virpomisvitsat

Pyh mikä keli tuolla pihalla on. Aamusta asti on satanut, on harmaata ja ulos ei todellakaan tee kenenkään mieli mennä. Tuon sateen vuoksi myös muutama suunnitelma tälle päivälle peruuntui. No mutta ainakin loput lumet saa kyytiä. :)

No mutta on tässä päivässä ollut paljon hyvääkin. Pyykkivuori on pienentynyt kiitettävästi ja koristeltiin lasten kanssa virpomisvitsoja huomista varten. Yksi ilta koiran kanssa lenkillä ollessa koitin metsästää epätoivoisesti pajunoksia joissa olisi edes jonkin verran pajunkissaoja. Ei meinaan ollu helppo homma, mutta muutama sentään löytyi. Tehtiin itse muutamia koristeita ja sitten laitettiin vielä perus höyheniä. Kaikki neljä olivat hommasta ihanan innoissaan ja homma luisti ilman minkäänlaisia ongelmia. :)

Saatiin aikaiseksi ihan kivoja vitsoja jokaiselle. Jokainen koristeli kaksi vitsaa, sillä kolme pienintä käy virpomassa vain mummulassa ja isompi lähtee sitten ystävänsä kanssa kylälle kiertelemään. Kunhan muutkin kasvavat pääsevät hekin kylälle ystäviensä kanssa virpomaan ovelta toiselle.
 

Munia ja muita herkkuja on ostettu valmiiksi jo kotio ja huomenna saavat ainakin etsiä itselleen yhdet munat ja sitten viikon kuluttua etsitään munia taas. Itse suosikki pääsiäismunista on ehdottomasti Kinder (ehdottomasti parhaimman makuinen suklaa), mutta lapset haluavat aina erilaisia munia etsittäväksi. Ainokin tulee saamaan ihan ihka oman pääsiäismunan ja voin kuvitella sen ilmeen kun hän sen itselleen löytää. :)

Luulen että meille ei tänäkään vuonna virpojia tule, sillä tässä lähellä ei pieniä lapsia ole kuin meillä. No mutta olen silti varautunut myös siihen jos tänne joku tulee. Muistan omasta lapsuudesta että ihan parasta oli saada palkaksi pääsiäismuna. Yhdeltä mummulta saatiin joka vuosi joko omena tai appelsiini ja yksi antoi aina rahaa. Saa nähdä mitä meidän muruset saa tänä vuonna. :)

Virvon, varvon

tuoreeks, terveeks,

tulevaks vuodeks.

Vitsa sulle,

palkka mulle.

Virvotaanko siellä huomenna ja millaisella lorulla?

Rv 19+0 jännitystä ilmassa

Tänään tuli täyteen 19 raskausviikkoa ja 20 pyörähti käyntiin. Hui, ajatella että viikon päästä on jo puoliväli!!

Tämä viikko on ollut taistelua mielitekoja vastaan, mutta olen selvinnyt ja voin huokaista sillä tänään ja huomenna voin muutaman herkun ottaa. :) Yksi päivä mun teki niin älyttömästi mieli noitapillejä, ei voinut muuta kuin mennä kauppaan ja ostaa pussillisen niitä. Mutta ihme kyllä jo niiden ostaminen helpotti hieman. Piilotin ne sitten visusti keittiön kaappiin, jotta en näkisi niitä koko ajan. Ja arvatkaa mitä? Tänään kun saisin niitä ottaa niin yhtään ei vielä ole tehnyt mieli. :D Toinen kiusaus oli siinä kun keskiviikkona lasten setä oli leiponut mokkapaloja ja toi niitä sitten meillekin kaikille maisteltavaksi. Teki pikkuisen tiukkaa katsella kun muut söi ja se tuoksu oli niin ihana. Minun palani jäi syömättä, päätin että en lipsu ja se onneksi piti. Tämmöiselle herkutteluun tottuneelle teki kyllä todella tiukkaa.

Nyt tuntuu että tässä raskaudessa on alkanut energinen vaihe. Aamuisin kun herään niin ei väsytä pahemmin, ollaan menty lasten kanssa heti aamusta ulos, olen siivoillut kaappeja, joita ei ole käyty läpi moneen vuoteen ja löytänyt sieltä läjän ihania valokuvia ja onnittelukortteja. Imuri heiluu useammin ja muutenkin sitä jaksaa puuhastella kaikkea. Olo on myös nyt energisempi varmasti sen vuoksi että flunssa josta olen kärsinyt parisen viikkoa alkaa vihdoin helpottamaan. Lenkilläkin jalka siirtyy toisen eteen huomattavasti reippaampaa tahtia. :)

Masussa käy vilske ja vilinä kun pikku murunen siellä myllää ja heittelee voltteja. Liikkeet tuntuu nyt välillä ylempänäkin eikä aina tuolla alhaalla. Iltaisin on kiva kun lasten mentyä nukkumaan istahtaa sohvalle, laittaa käden vatsan päälle ja melkein välittömästi murunen sieltä potkaisee.♥♥

Iiiiik, nyt on myös tosissaan alkanut jännittämään maanantainen rakenneultra. Paljon olen miettinyt sitä, että kumpa pienellä olisi kaikki hyvin. Hän olisi kehittynyt normaalisti ja kaikki olisi niin kuin kuuluukin. Voiko meille vielä tämän kerran vielä tulla terve vauva? Jokainen varmasti jännittää ultraa ja miettii näitä samoja asioita, joten en varmasti ole ajatuksieni kanssa yksin. Tämä jo itsessään hieman helpottaa oloa. Voin silti vain jo kuvitella sen maanantain jännityksen, vielä kun joutuu jännittämään koko päivän sillä ultra on niin myöhään. Sukupuoliasiaa en niinkään jännitä. Oli hän kumpi vain on hän meille yhtä tervetullut ja rakastettu.♥♥ Tietysti saatan yllättyä jos sanotaan murusen olevan poika, koska minulla on vahva tyttöolo. :) Voi myös tietysti olla jos sisaruksiinsa tulee, ettei se sukupuoli edes selviä.

Mutta täällä voidaan hyvin ja masu jatkaa kasvuaan.

Mukavaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua kaikille!

Reuman tilanteesta

Jos välillä kertoisi kaiken odotushömpötyksen keskeltä (josta tuntuu riittävän juttua) hieman meidän Lumin reuman tilanteesta.

Punktiosta on jo hyvän aikaa ja seuraava polikäynti on tämän kuun viimeinen päivä. Tilanne vaikuttaa ainakin omaan silmään todella hyvältä. Samoin fysioterapeutin jonka luona ollaan käyty kerran viikossa jumppaamassa. Vasemman jalan lihakset toimivat nyt hyvin, kun tulehduksien aikaan jalka oli aika voimaton. Nyt tuo on melkein vahvempi kuin oikea jalka. :) Kotijumppaakin ollaan hieman tehty, aina sen mukaan miten Lumi jaksaa. Myöskin kylmähoitoa ollaan jatkettu ja se tuntuu ainakin mieluisalta ja tyttö hakee itse aina pussi pakastimesta.

Lääkkeiden otossa mentiin jokin aika sitten huimaa takapakkia ja joka torstai oli tiedossa oksentamista moneen kertaan. :( Tyttö meni ihan kalpeaksi jo nähdessään lääkkeensä ja reippaana silti koitti ottaa mutta oksensi melkein heti pihalle. Olin jo aika pitkään neuvoton ja pähkäilin pääni puhki kuinka ihmeessä saisimme lääkkeet alas ilman oksentamista. Yksi ilta mennessäni nukkumaan mietin että jos tabletin laittaisikin soseen sekaan ja antaisi suuhun se menisi helpommin alas. No aamusta tuumasta toimeen ja laitoin piltin aprikoosisosetta hieman teelusikkaan, päälle tabletin ja sen päälle nopeasti sose ja koko juttu tytön suuhun (niin nopeasti kuin pystyin ettei tabletista irtoa makua soseeseen) ja käskin vain nielaista. Ja kappas, sinne se meni ilman oksentamista. Se ilo mikä Lumin ja minun kasvoilta paistoi oli mahtavaa. Me löydettiin keino millä homma toimii. Äidiltä pääsi muutama helpotuksen kyynelkin. Nyt toivon että jatkossakin sujuu yhtä hyvin. Kipulääke menee ongelmitta alas aamuin illoin.

Liikuntarajoitteet on päällä vielä niin kauan kuin ollaan polilla käyty. Toivon että tilanne olisi niin hyvä kuin uskon sen olevan ja tyttö pääsisi rajoitteista eroon, pääsisi juoksemaan, hyppimään, pomppimaan ja polkemaan polkupyörällä. Tekemään asioita mitä normaalisti kuusivuotiaat tekevät, ilman että pitää varoa. Tukipohjallisten käyttö on oikaissut jalan asentoa paremmaksi ja tyttö käyttää niitä kengässä ihan mielellään, toisaalta hän on niihin niin tottunut ettei pidä niitä mitenkään outona.

Tällä hetkellä tilanne on siis paljon parempi kuin tammikuussa ja nopea hoitoon pääseminen on edesauttanut paranemista. Lisäksi auttoi varmasti sekin että valmiina oli myös sopiva lääke joka päästiin heti aloittamaan. Ensiviikolla sitten selviää missä reuman kanssa mennään.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Raskaana vuonna 2005 ja vuonna 2015

Oli vuosi 2004 ja joulukuun alku, kun tein positiivisen raskaustestin. Olin 20-vuotias ja istuin vessan lattialla tuijottaen testiä johon piirtyi kaksi vahvaa viivaa. Soitin J:lle ja äidilleni, kerroin lähimmille ystäville ja soitin jo todella aikaisilla viikoilla neuvolaan. Päässä liikkui monen monta ajatusta mutta kasvoille levisi pian hymy. Minusta tulisi äiti.♥

Raskaus eteni leppoisasti alun pahoinvoinnin jälkeen. Päivisin kävin koulussa ja muuten näin ystäviä, lenkkeilin koiran kanssa, kävin viikonloppuisin töissä ja soittelin J:lle armeijaan. Joskus myös ajelin sinne häntä katsomaan jos hänellä sattui olemaan iltavapaa. Raskaus meni vähän kuin siinä sivussa enkä pahemmin stressannut mistään ja miksi olisin, kaikkihan sujui niin hyvin. Ei pelkoa keskenmenosta, kohtukuolemasta tai mistään muustakaan. Ultria odotin innoissani, en pahemmin pelännyt että mikään olisi huonosti.

Minun teki valtavasti mieli makeaa ja saatoin tehdä itselleni useamman kerran viikossa täytekakun. :) Lisäksi mussutin järkyttävän määrän nuudeleita, mutta niitä ei saanut tehdä kun J tuli viikonloppulomille, sillä hän inhosi niiden hajua. :) Viikonloppuna päivisin vietimme aikaa ystävien kanssa pelaillen krokettia sun muita pelejä. Harvoin edes huomasin olevani raskaana ellei vauva heittänyt kuperkeikkaa masussa tai kun minua tuijotettiin uimarannalla kun kuljin siellä suuren mahani kanssa. :D 

Tämä masukuva taitaakin olla viimeisin ja se on otettu heinäkuun lopulla. Ei siis mikään mahdoton maha. :)

Raskaus alkoi näkyä minusta vasta aika myöhään, sillä maha tuli näkyviin vasta viimeisten
kuukausien aikana. Kouluni jäi kesken, mutta en stressannut siitä, kerkeisin suorittaa sen sitten myöhemmin loppuun. Taisin ostaa muutaman vaatteen pikkuiselle vasta hieman ennen hänen syntymää, sillä saimme vaatteita mahdottomia määriä lainaan. Vaunut haettiin uutena ja niitä oli yksinkertaisesti niin paljon että olin ihan pihalla mikä olisi juuri meille oikea merkki. Vaunuiksi valikoitui sitten Oran Jovi Airit.

J pääsi armeijasta heinäkuussa pois ja silloin alkoi todella jännittää. Pian meistä tulisi äiti ja isä joko pienelle tytölle tai pojalle. Milloin tiedämme koska pitää lähteä sairaalaan? Mitä kaikkea pakkaan mukaan? Kuka hoitaa koiran? Kysymyksiä oli vaikka kuinka ja vastauksia taas ei juuri lainkaan. Heinäkuussa 22.7. oli laskettuaika ja oloja ei ollut mihinkään suuntaan. Koko raskauden ajan vauva oli pienempi kuin viikot povasi ja laskettua ei muutettu vaikka vauva vastasi ekan ultran mukaan pienempää ja laskettu oli sen mukaan vasta 1.8. Monena iltana kellottelin supistuksia ja jännitin että nytkö se lähtö tulee, mutta ei se tullut. 

Sain ajan yliaikaiskontrolliin joka oli 2.8. mutta siihen emme kerenneet kun vihdoin pitkän odottamisen jälkeen tuli lähtö sairaalaan ja tyttö syntyi päivällä 2.8. melkein 17 tuntia kestäneen synnytyksen jälkeen. Pitkä odotus päättyi, mutta nyt alkoi vasta se kunnon opettelu. Minusta oli tullut äiti 21-vuotiaana.

10 vuotta myöhemmin...
Joulukuussa 2014 tein positiivisen raskaustestin, tälläkin kertaa hymy levisi korviin asti ja olin onneni kukkuloilla. Ajatella että siitä oli kulunut kymmenen vuotta kun tein testi esikoista odottaessani. Silloin riitti yksi testi, nyt tein niitä yhteensä ainakin 5. :) Kerroin J:lle kun hän tuli töistä ja myöhemmin parille ystävälle. Tällä kertaa en kertonut edes omille vanhemmille ennen ensimmäistä ultraa. Pelkäsin niin että tämä menee kesken ja olisi sitten helpompi kertoa asiasta vain muutamalle kuin monelle ihmiselle.

Pelot olivat läsnä koko alkuraskauden. Pelkäsin jokaista vessakäyntiä, jokaista vihlasua tai nippasua mahan seudulla, Menettämisen pelko oli ja on edelleen valtava. Ajattelin että voisinko olla näin onnekas, että vielä kerran tämä onni minulle suodaan? Pahoinvointia oli tälläkin kertaa, mutta vähemmän kuin esikoista odottaessa. Nyt suurimpana vaivana olikin valtaisa väsymys, joka veti väkisin sohvalle pötköttelemään. 

Ensimmäistä ultraa odotin ja samalla jännitin aivan valtavan paljon. Sykkeet sain kotona kuulumaan dopplerilla jo pari viikkoa ennen ultraa mutta silti huoli oli suuri. Mitä jos jokin on pienellä pielessä? Mitä jos hän ei ole kehittynyt kunnolla? Mitä jos.. Itku pääsi kun kätilö sanoi kaiken olevan kunnossa ja toivotti onnellista odotusta. Voi sitä onnen tunnetta. Syvä huokaus ja pelot helpotti hetkeksi.

Maha pomppasi tässä odotuksessa nopeasti esiin. Se kasvoi aluksi niin hurjaa tahtia, että pelkäsin että kuinka iso minusta tuleekaan. :) 

Tämän raskauden aikana murehdin ja huolehdin, pelkään ja jännitän kaikkea niin paljon enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Voi kun voisin edes hetken olla niin huoleton ja peloton kuin silloin. Nyt tuntuu että tiedän jo niin paljon enemmän mikä kaikki voi mennä vikaan. Kaikesta myös puhutaan nyt enemmän kuin kymmenen vuotta sitten.

Esikoisen aikana en tiennyt mitä odottaa synnytykseltä. Ei ollut tietoa miltä se todellisuudessa tuntuu, kuinka kauan se kestää ja mitä kivunlievitystä pyytäisin. Nyt en varsinaisesti pelkää synnytyksessä muuta kuin sitä etten haluaisin sektioon. Tietämättömyys siitä ja kuinka siitä parantuisin pelottaa. Samoin se että kun lapsia on jo näin monta niin kuinka ihmeessä pystyisin olemaan hieman rauhallisemmin. Toinen asia mitä jännitän on se että varmasti kerkeämme sairaalaan. Edelliset kolme kun ovat tulleen maailmaan, sanoisinko että aika nopealla vauhdilla. Meiltä kun sairaalaan on se reipas 70km.

Nyt myös jännitän tulevaa rakenneultraa aivan mahdottomasti. Toivon vain että kaikki olisi pienellä hyvin ja voisin taas hetken hengittää vapaammin ja luottaa siihen että kaikki varmasti sujuu hyvin. Jännä kuinka kerta kerran jälkeen tämä käy aina jännemmäksi ja jokainen ultrakerta on niin ihanan kamala. En ole myöskään antanut itseni lupaa ostaa pienlle vielä vaatetta kuin muutamat, pöhlö kun pelkään sen tuottavan huonoa onnea.

Tulen täyttämään 31 pari kuukautta ennen kuin tämä meidän vauva syntyy. Moni asia on muuttunut itsessäni näiden vuosien aikana ja se 10-vuotta nuorempi minä varmasti nauraisi nyt näille minun ajatuksille. Se huolettomuus joka minusta huokui silloin 20-vuotiaana on nyt jossain tipo tiessään. Silti näistä kaikista tuntemuksista ja peloista huolimatta rakastan olla raskaana, tuntea pienen potkut, katsoa kasvavaa vatsaani ja kasvattaa sisällä uutta ihanaa elämää. Todellisuudessahan ne todelliset huolet ja pelot alkaa vasta kun vauva on syntynyt ja ne tulee varmasti seuraamaan minua niin kauan kuin täällä maan päällä tallustan. On nuo neljä ja tämä masumurunen vain niin käsittämättömän rakkaita.♥

Rv 18+0..Tyttö vai poika?

Taas tuli yksi raskausviikko täyteen ja 19 pyörähti käyntiin. Tässähän lähestytään kovaa kyytiä puoltaväliä..iik!

Tällä viikolla riesana on ollut flunssa ja kurkkukipu. Illalla maate mennessä nenä vetää ihan tukkoon ja uni ei meinaa tulla. Aamuyöstä alkaa vaivaamaan kurkkukipu jonka takia loppuyö on levotonta. Aamusta ääntä ei lähde ja päivällä niistää saa nessupaketin verran. Toivottavasti flunssa tajuaa pian poistua meiltä ja muutkaan taudit ei ole tervetulleita.

Suurimmat himotukset tai pakko saada jutut tässä odotuksessa on tällä hetkellä: ruisleipä, suolakurkku, tuliset ruuat, lehtipihvi, kalinka kerrosjugurtti ja Fazerin pähkinäsuklaa (sitä vain viikonloppuna). Ruisleipää voisin syödä vaikka paketillisen päivässä, se on niin hyvää. :)

Masu on samaa kokoluokkaa viimeviikkoisen kanssa. Jospa tämä alun hurja kasvu nyt hieman tasoittuisi. :)

Näin raskausaikana on kiva tehdä erilaisa testejä joilla yritetään selvittää vauvan sukupuolta. Se pitääkö ne paikkansa luo siihen vielä oman pienen jännityksen. Näin rakenneultran lähestyessä päätin tehdä muutaman testin ja katsoa kumpaa ne veikkaavat tulevan pienokaisen olevan. Meinaamme kyllä kysyä sukupuolen, eriasia on sitten se että selviääkö se.

Legendan mukaan Maya-intiaanit määrittelivät vauvan sukupuolen äidin iästä synnytyshetkellä ja synnytysvuodesta. Jos molemmat luvut ovat joko parittomia tai parillisia, tulossa on tyttö. Jos toinen luvuista on parillinen ja toinen pariton on luvassa poika.
Tyttö

Kiinalainen syntymäkalenteri

Tyttö

Tyttö vie äitinsä kauneuden

Tyttö

Poikamaha on pyöreä ja edessä, tyttömaha leviää vaakasuunnassa

Poika

Poikaa odottava himoitsee suolaista, tyttöä odottava makeaa

Poika

Pojasta säärikarvat kasvaa nopeampaa

Tyttö

Tytöstä ikenet verestävät odotusaikana
Poika

Pojan kanssa ei ole pahoinvointia, tytön kanssa kyllä

Poika

Jos sänky on oveen nähden poikittain tulee tyttö. Jos pitkittäin tulee poika

Poika

Poika on "tehty" ovulaation aikaan, tyttö ennen sitä

Tyttö/Poika

Vauvan syke alle 145 poika yli 145 tyttö

Tyttö

Jos oikea rinta kasvaa enemmän on tulossa poika ja jos vasen kasvaa enemmän tulee tyttö.

Poika

Jos vatsa on kovin ylhäällä vauva on tyttö. Jos taas alhaalla, tulossa on poika.

Tyttö

Vau.fi sivuillla tein myös testin *klik*
Poika

Soodatesti: 

Tyttö

Sormustesti:
Poika

Tulokset:
Tyttö vastauksia: 8kpl
Poika vastauksia: 9kpl


Itse veikkaan tulokkaan olevan: Tyttö
J veikkaa tulokkaan olevan : Poika

Katsotaan onko tällä kertaa oikeassa äidin- vai isänvaisto. :)

Lopuksi olisi myös kiva kuulla teiltä lukijoilta veikkaus, tuleeko meille tyttö vai poika?

Bola-korun arvonta suoritettu

Eilen päättyi Bola-koru arvonta, johon tuli lopulta ihan mukava määrä osallistujia. Kiitoksia kaikille osallistujille. Tänään aamusta suoritimme arvonnan ja ihanana onnettarena sai toimia Aino, joka oli tehtävästään enemmän kuin innoissaan. :)

Ensin äiti sekoitti laput hyvin ja sitten Aino vielä hämmensi niitä moneen kertaan, kunnes viimein (kun äiti ensin vähän suositteli) nosti sieltä yhden lapun äidille jossa komeili voittajan nimi. :)

Ihanan Bola-korun itselleen voitti...

KaikkeaPientä -blogin Riikka. 
Onnea!

Laitan sinulle s-postia. :)


Huom! Kannattaa käydä kurkkaamassa kuinka ihania Bola-koruja StarKidsin sivuilta löytyy *klik*.
Ja hyödyntää ihmeessä ihana lukijatarjous, joka on voimassa huhtikuun loppuun asti.
Koodilla: äitijamelukylänlapset saat yli 25€ tilauksesta -10% alennuksen

StarKids

Mukavaa torstaita kaikille!

Haaste: Minkälainen äiti olen?

Sain Hulivilini -blogin Maarialta ja Harmaa ja muut iloiset värit -blogin Minnalta Millainen äiti olen -haasteen.
Haasteessa tulee vastata rehellisesti kysymyksiin ja haastaa mukaan muita äitibloggaajia!

Minkälainen äiti olet?

Olen varmaan aika tiukka, mutta myös rento, rakastava ja hassutteleva. Tykkään että lapset osaavat käyttäytyä niin kotona kuin muuallakin. Anteeksi pitää osata pyytää, toisen kädestä ei saa viedä, pitää osata kiittää ja tervehtiä kun joku tulee kylään. En siedä ruualla leikkimistä ja jos ruokapöydästä poistutaan heilumaan muualle loppuu ruokailu siihen. Näin lapset ovat alkaneet pysymään pöydässä. Pidän myös siitä että koko perhe söisi samaan aikaan ja ruokapöydän ääressä vaihdetaan kuulumisia. Kysyn joka päivä esikoiselta miten koulussa on mennyt ja miten muuten menee. Kysyn tietysti myös muiltakin lapsilta kuulumisia, mutta koska ollaan tiiviisti kotona olen aika hyvin perillä heidän asioistaan. Pyrin olemaan vanhimman seurana hänen tehdessä läksyjä tai ainakin lähellä jotta pääsen heti avuksi kun tarvitaan. Olen myös aika jondonmukainen. Jos jokin asia on päätetty niin siinä pysytään eikä lipsumista pahemmin tapahdu. Esimerkiksi olen sanonut että tietokoneella saa olla kerran viikossa ja siinä on pysytty. Tykkään myös hassutella lasten kanssa ja kehitellä erilaista tekemistä. Majojen rakentelu on aika hauskaa, samoin erilaisten "kisojen" järkkääminen. :) Muuten lapset leikkivät aika paljon keskenään, mutta välillä on mukava heittäytyä itsekkin leikkiin mukaan. Pyrin olemaan vanhempi jolle uskaltaa kertoa asiasta kuin asiasta. Näin monen lapsen äitinä olen oppinut myös hölläämään, eikä kaatuneet maidot, rikkoutuneet lasit, hajonneet tavarat ja jauhot pitkin lattioita nosta verenpainetta kovin herkästi. Rakastan lapsiani ja haluan sanoa sen heille usein.

Eroaako se paljon siitä minkälainen äiti ajattelit olevasi ennen lapsia? 

Muistan että ajattelin etten stressaisi paljon kaikesta ja olisin mahdollisimman rento vanhempi. En korottaisi ääntäni ja kävisin paljon joka paikassa lasten kanssa. Karkkipäivä olisi vasta kun lapset olisivat tyyliin viisivuotiaita. Toisin kuitenkin kävi. Olen kyllä aika rento, mutta stressaan enemmän kuin luulin, varsinkin jos lapset sairastaa. Lisäksi karkkipäivät ovat alkaneet paljon aikaisemmin kuin viisivuotiaina ja ääntä täällä joutuu korottamaan jos sen meinaa saada kuuluviin. :D

Mitä luulet että muut ajattelevat sinun kasvatustavoistasi?

Joku voi pitää liian tiukkana, mutta meidän lauman kanssa kyllä tarvitaankin sitä, sillä muuten kaikki hyppii seinille ja kotona näyttää siltä kuin siellä asuisi lauma apinoita. Tietyt pelisäännöt on sovittu jo esimerkiksi ennen kylään lähtöä joten silloin asiat sujuu yleensä hyvin. Jos olemme kotona sopineet jonkin asian ei siitä lipsuta vaikka muut koittaisivat muuta. Me kasvatamme kuitenkin lapsiamme sillä tavalla jonka parhaaksi näemme. :) 

Mitä sinun pitäisi mielestäsi tehdä toisin?

Voisin välillä palauttaa mieleeni enemmän sitä omaa aikaa kun minä oli pieni ja muistella sitä kuinka kivaa oli esim. sisällä juokseminen, sohvalla pomppiminen ja pöydällä istuminen on, vaikkei niitä saanutkaan tehdä. :) Voisin myös muistuttaa itseäni siitä ettei se haittaa jos lastenhuone jää sotkuiseksi yötä vasten ja kerkeäähän sen siivota myöhemminkin. Lasten silmissä se ei kuitenkaan näytä sotkulta vaan mahtavalta seikkailupaikalta.

Mitä teet mielestäsi oikein?

Olemme saaneet luotua perheeseemme hyvät ja toimivat pelisäännöt sekä rutiinit, joiden mukaan toimitaan. Lapset pysyvät näin hyvin perillä siitä mitä milloinkin tapahtuu ja tapana on myös iltaisin jo hieman porukalla käydä läpi seuraavaa päivää. Olen mielestäni onnistunut hyvin tässä suuren perheen pyörittämisessä, eikä tämä tunnu kamalan rankalta.  :)

Oletko varovainen äiti? Annatko lapsen kokeilla esimerkiksi telineeseen kiipeämistä hyvillä mielin vai estätkö toiminnan? Oletko hankkinut turvalukkoja kaappeihin, pistorasioihin suojat tai portteja rappusiin tai joihinkin oviin? Perustelut vastauksiin.

Olen varmaan sopivasti varovainen. Tykkään että lapset saavat kokeilla uusia juttuja ja kyllä annan kiivetä kiipeilytelineeseen, mutta olen taustalla varmistamassa. Lastemme luonteet ovat aivan erilaisia. Esikoinen ja kuopus muistuttavat toisiaan, ovat aika rohkeita ja varmoja tekemisestään. Kun taas keskimmäinen kaksikko on jo luonnostaan liikkeissään varovaisempia ja pyytävät usein varmistamaan jos kiipeävät korkeammalla. Toimin siis myös osittain sen mukaan millain lapsi suhtautuu talanteeseen. Meillä on kahden nuorimman lapsen takia hommattu kaappeihin lukot ihan sen vuoksi koska tyhjensivät kaapit ja laittoivat kaiken suuhun, nuorin harrastaa tätä edelleen. Osassa pistorasioita on suojat, mutta onnekseni lapset eivät ole olleet niistä pahemmin kiinnostuneita. Portteja hommattiin kuopuksen aikana pari ja ne ovat olleet todella hyviä. Toinen estää pääsyn eteiseen jossa sijaitsee mm.ssa vessa. Portit tulivat myös koiramme takia käyttöön jotta ei pääse tiettyihin paikkoihin.

Miten toimit seuraavassa tilanteessa: lapsi huutaa kaupassa pää punaisena ja makaa kaupan lattialla kun et suostu ostamaan jotain tiettyä juttua mitä lapsi haluaa. Annatko olla? Heittäydytkö itsekin maahan? Keskusteletko aiheesta? Annatko periksi? Mitä ajattelet muiden kaupassa asioivien katseista ja huokailuista?

Me sovitaan yleensä jo matkalla kauppaan että mitään ei tule saamaan. Ja kukaan lapsistamme ei ole silloin heittäytynyt lattialle tai edes ruinannut herkkuja (onneksi). Joskus ollaan myös sovittu että jos käyttäytyy hyvin ja auttaa äitiä kaupassa voi saada pillimehun, purkkaa tai jonkin pienen herkun. Jos tuollainen kohtaus tulisi, kehottaisin käyttäytymään ja sanoisin että muistat varmaan kun puhuttiin ettei nyt saa mitään tai koittaisin saada lapsen huomion muihin juttuihin. Jos tämä ei auta nappaisin lapsen syliin ja menisin maksamaan ne ostokset joita kärryssä on. Sitten vain autoon enkä pahemmin enää reagoisi käytökseen. Missään nimessä en antaisi periksi vaikka mikä olisi. Minusta saavat muut ajatella mitä haluavat, olen jo muutenkin tottunut katseisiin kun olen kaikkien neljän kanssa yksin kaupassa. :)

Miten teidän perheessä suhtaudutaan herkkuihin?
(Karkit, jäätelö, limut, sipsit, roskaruoka...)

Vanhimmilla kolmella on lauantaina karkkipäivä. Ostetaan yksi karkkipussi josta jaetaan jokaiselle oma osa ja siitä jää vielä meille vanhemmillekkin. Karkkia ei siis saada mahdotonta määrää. Jos sunnuntaina on tiedossa esim synttärit jää lauantain herkkupäivä väliin ja sunnuntaina saa sitten juhlissa. Limsoja meidän lapset juo lähinnä niissä juhlissa, jos silloinkaan. Jäätelöä syödään kesällä enemmän ja talvella vähän. Roskaruokaa syödään harvoin, koska se on niin kallista ja ei täällä pikku kylässä onneksi edes ole kuin kebab-pitzeria. :) Nuorin ei vielä karkkia pahemmin saa ja sipsejäkin yleensä synttäreillä.

Onko lapsillanne tarkat rytmit? Ruoka, uni yms. Perustelut vastaukseen.

On meillä aika tarkat rytmit, jotka helpottaa huomattavasti meidän arkeamme. Mutta ei kenenkään päivä pilalle mene jos niistä poiketaan. Ainoastaan Aino vaatii päiväunensa suunnilleen aina samaan aikaan tai muuten hän on kovin kiukkuinen. Niistä on siis pidetty vielä kiinni.

Mitä luulet ja toivot että lapsesi ajattelevat aikuisena kasvatustaidoistasi?

Toivon että he ovat tytyväisiä saamaansa kasvatuseen ja pitävät minua äitinä kenelle voi kertoa asiasta kuin asiasta. Toivon etteivät he pidä minua liian tiukkapipona vaan ymmärtävät miksi erilaisia rajoja on asetettu.

Mitä kasvatustapoja olet kopioinut omilta vanhemmiltasi?

Sen että lasten annetaan koittaa uusia juttuja, heitä tuetaan päätöksissään ja kaikista asioista pystyy puhumaan.

Ulkoiletteko päivittäin?

Pyrimme ulkoilemaan joka päivä, mutta jos ulkona on sellainen keli ettei sinne kiinnosta kenenkään mennä niin ollaan kyllä jääty hyvillä mielin sisälle. Kesäisin ulkoillaan kyllä todella paljon, mutta syksyn ja kevään oikein märillä keleillä ollaan kyllä jääty sisälle.

Paljon lapsesi saa katsoa telkkaria päivässä ja käyttää esimerkiksi tablettia?

Aamuisin katsotaan jonkin aikaa pikkukakkosta, sitten päivällä katsotaan pikkukakkonen ja joskus  illalla muutama lenpparisarja. Olisikohan se reilut parituntia. Aina eivät edes halua katsoa vaan leikkivät ennemmin. Nuorin ei edes vielä pahemmin katso televisiota vaan touhuaa ennemmin muuta. Tabletilla nuo pelaavat aika harvoin, yleensä kerran viikossa. Jos pelaavat useammin niin ovat kaikki niin kiukkuisia että siksi pelaamista on vähennetty.

Miten näytät tunteita jälkikasvullesi? Niin positiiviset kuin negatiivisetkin.

Halailen, pussailen ja sanon rakastavani paljon. Näytän omat tunteeni aika avoimesti. En esimerkiksi peittele pahemmin itkuani ja jos lapset näkevät selitän usein syyn. Varsinkin tämän raskauden myötä herkistyn lauluja kuullessani tai oikeastaan ihan mistä vain. :) Lisäksi on minusta hyvä että näkevät myös välillä kun äiti hermostuu. Jos koko päivä ollaan hoettu vaikka siitä kuinka jotakin ei saa tehdä ja se ei mene kuuleviin korviin niin kyllä minä korotan ääntäni. Tämän jälkeen kerron sitten vielä miksi hermostuin ja korotin ääntäni. Kyllä tunteet pitää osata näyttää ja lapsetkin saavat meillä näyttää omat tunteensa.

Haaste lähtee seuraaville äideille:
Salla, Elina, Emonen, Nea, Tuija, Maria ja AnniEveliina

Lauantaita ja BabyBox

Tänään käytiin lasten kanssa mummoloimassa. Iidalla nousi torstaina kuume mutta perjantaina se oli jo tiessään, kouluun hän ei kuitenkaan mennyt. Matias oli aamusta jo nuhaisen oloinen ja silmät vuoteli vähän mutta koska kuumetta ei ollut päätettiin lähteä. 

Kolme nuorinta jäi hetkeksi mummun ja vaarin hoiviin ja me lähdimme Iidan ja siskoni kanssa pyörähtämään Tampereella. Ihan kiva ja tapahtumarikas ostosreissu, joka oli aika lyhyt, mutta piristävä. :) Ajoimme auton Anttilan parkkihalliin mutta emme saaneet sitä lipuketta sisään mennessä. Jätin sitten auton ekaan kerrokseen ja kävin kävellen painamassa itselleni lipukkeen. Pikkaisen pisti naurattamaan kun seisoin siinä automaatin kohdalla ja koneessa lukee rekisterinumeron tallennus onnistui, ota lipuke. :D Sen jälkeen selvitettiin Anttilan puolella sitä että mistä pääsen kysymään että toimiiko edes koko lipuke. No asia saatiin selville (monen mutkan jälkeen) ja sain uuden lipukkeen soittamalla "apu puhelimeen" samasta automaatista mihin maksetaan kun parkkitalosta poistutaan. Laittoi sieltä vain maksun näkymään näytölle ja uusi lipuke putkahti pihalle jonka avulla pääsimme ulos. :)

Tilasin myös itselleni jokin aika sitten BabyBoxin jonka kävin tänään noutamassa. 

Samalla ihailin Tampereen lastentarvikkeen ihania vauvajuttuja ja oikeastaan ihan kaikkea. Niin ihana paikka ja voisin niin mennä sinne töihin vaikka heti, niin ihanaa olisi varmasti työskennellä tuollaisessa paikassa. Myyjilläkin oli vauvoja ja pikkuisia siellä mukana. :)

Meidän BabyBoxin sisältä paljastui nämä ihanuudet

Ihana lyhythihainen body, Me&i kuolaliina, vihreä huivi, tuttipullo, pamperssin vaippoja, vauvan syntymä vihkosen (Vau) ja läjän kaikkia alennuskuponkeja, mySafety Avainturva-palvelujutun sekä Folksam lapsivakuutus esitteen.

Yllätyin siitä kuinka paljon tuohon laatikkoon oli saatu mahtumaan. :) Tämmöinen oli meille ihan uusi juttu sillä Ainon odotusaikaan ei tämmöisiä tainnut vielä edes olla. Innoissani siis hain meille tämmöisen paketin.

Oman BabyBox paketin pääset tilaamaan t ä ä l t ä.

Kotio päästyä katsottiin lasten kanssa Juniorilta elokuva ja röhnötettiin jokainen aika väsyneenä sohvalla. :) Matiaksella ei vieläkään ollut onneksi kuumetta mutta kiusaava yskä tuli taas kuvioihin. Meillä oli mukava päivä lasten kanssa ja mummulassa on aina mukava käydä. Samalla pääsee pyörähtämään niillä omilla kotikulmilla, jonne joskus tekisi niin mieli vielä muuttaa.

Nyt mukavaa lauantai iltaa!

Raskausviikko 17+0!!

17 viikkoa täynnä ja 18 starttasi juuri käyntiin.
(Kyllä nämä viikot vilisee järkyttävän nopeeta, juurihan mä plussasin).

Viime viikolla kerroin siitä kuinka vihdoin on pienen liikkeet alkaneet tuntumaan. Sunnuntaina masussa alkoi aika melske kun menin nukkumaan ja päätin ihan huvikseni laittaa käden vatsan päälle ja kyyneleet nousi silmiin kun pienen liikkeet tuntui vatsan läpi käteen asti. Näin on käynyt nyt parina iltana ja voi sitä onnen määrää. ♥ Ensin sitä odotti niin malttamattomana niitä ensimmäisiä liikkeitä, niin yllätyin todella kun ne heti melkein sen jälkeen tuntu jo vatsan läpi asti. Murunen on iltaisin virkeimmillään joten lapset eivät vielä ole päässeet pieniä potkuja tuntemaan.

Vatsa kasvaa tasaista kyytiä, tosin ei enää niin lujaa kuin hetki sitten. Päätin laittaa vierekkäin pari kuvaa joista toinen on otettu raskauden alkuvaiheessa ja toinen tänään aamusta. Vatsa on kasvanut ihan valtavasti näiden muutaman viikon aikana. Alkuun tuntui ettei se kasva ollenkaan vaan näytän lähinnä hyvin syöneeltä ja sitten kuin hujauksessa maha on kasvanut näihin mittoihin.

Kännykällä otetussa kuvassa aika huono laatu. Bola-koru saatu yhteistyönä StarKidsiltä.

Yöt sujuu mukavan rauhallisesti vielä. Vessassa ei tarvitse ravata, mutta jostain kumman syystä olen alkanut nukkumaan toinen käsi hassusti pään yläpuolella ja herään siihen kun käsi on puuduksissa. Näen myös paljon erilaisia unia. Paljon on tullut nähtyä unia myös vauvan sukupuolesta, mutta harmikseni en sitten muista enää aamulla että kumpi unessa esiintyi. Hieman ärsyttävää. :D Nämä unet voivat tietysti johtua siitä että lähestyvä rakenneultra jännittää.

Raskauden aikana ei ole ollut pahemmin mitään suurempia vaivoja, muuta kuin tuntuu että olisi jokin kesto tukkoisuus päällä. Nenästä tulee usein niistäessä verta ja joka aamu alkaa niistäen. Tämä sama vaiva on ollut jokaisesa raskaudessa. Lenkkeillessä myös hengästyn normaalia nopeammin, mutta pystyn silti kävelemään ihan reipasta tahtia. Katsotaan muuttuuko tahti kuinka kun liitoskivut joskus astuvat kuvioihin (toivottavasti mahdollisimman myöhään).

Perjantain kunniaksi voisi hieman herkutellakkin. Viime yönä kun tuli nähtyä unta että hotkin ties kuinka monta lauantaipussia kun ne karkit siellä oli vaan niin hyviä. Jos kuitenkin saisin hillittyä itseni ja söisin vain muutaman palan kaapissa olevaa pähkinäsuklaata. :)

Nyt toivotan kaikille oikein ihanaa viikonloppua!

Niin ja käykää ihmeessä osallistumaan Bola-koru arvontaan. Arvontaan pääset t ä s t ä.

Taaperon välikausi

Niin se kevät lähestyy hurjaa vauhtia ja välikausivaatteet on kaivettu käyttöön. Millaiselta näyttää meidän taaperon välikausi?

Meiltä löytyy yksi Reiman haalari joka on ostettu tytölle jo aikaisemmin. Se on kokoa 86 ja menee vielä tämän kevään, syksyllä tuskin enää mahtuu päälle, mutta ajattelin sitten aleista metsästää sopivan kokoisen haalarin. Haalari on tämän ikäisellä kyllä vielä ihan huippu.

Lisäksi meille on kotiutettu Kappahlista mustia kuorihousuja (jotka on ihan älyttömän hyviä ja joihin olen ollut ihan super tyytyväinen) ja H&M alesta löysin tytölle pari kivaa takkia. Kaikki nämä ovat kokoa 92 ja menee varmasti vielä syksylläkin päälle. :) Toinen noista takeista on softshell takki ja toinen kuoritakki. En osannut päättää kumman haluan niin päätin ottaa molemmat. Tuo vaaleampi takki jää varmaan sellaiseksi siistimmäksi takiksi.

Kengistä on kokona nyt 24 ja meillä on yhdet kokoa isommatkin (ylemmässä kuvassa vilahtavat ruskeat). Jotkut tennarit vielä haluaisin, mutta täytyy olla tytön jalka mukana kun menee niitä ostamaan. :)

Pipoja pitää katsella vielä, sillä haluaisin vielä yhden hieman tummemman. Samoin rukkasia on jossain paikassa jemma lisää, ne pitää vain kaivaa esiin. :)

Lisäksi viileämmillä keleillä alle voidaan pukea alle vähän lämpöistäkin. Tämän Jonathanin setin löysin kerran alesta ja se on kokoa 92. Halusin aikoinaan kaksiosaisen, koska välillä pelkkä takki riittää alle. Meillä taitaa olla kaapin perukoilla harmaa haalrikin joko koossa 92 tai 98 mutta vielä en ole sitä kaivannut käyttöön.

Kurahousutkin meillä on jos kelit jatkuu pitkään tämmöisenä että piha muistuttaa suurta kuralammikkoa. Ennemmin sitten vetää ne vielä vaatteiden päälle niin ulkovaatteita ei tarvii pestä niin usein ja vedenpitävyyskin säilyy silloin paremmin.

Nyt on nuorimmaisen (ja on isompienkin) välikausi kunnossa ja kevät saa jatkaa tuloaan. :)

Mukavaa torstaita!

Raskaus ja jatkuva napostelu

Tämänkin raskauden alussa on ollut pahoinvointia, tosin lievempää kuin edellisissä. Paha olo iski jos ruokailujen väli kasvoi liian pitkäksi ja se iski myös heti syömisen jälkeen. Pakko sitä oli kuitenkin syödä ja söinkin aina aika paljon, joka varmaankin lisäsi pahoinvointia. Jo raskauden aikana päätin etten haluaisi painon nousevan liikaa. Joka raskaudessa sitä on kertynyt 16-20 kiloa. Nyt haluasin pitää sen maksimin siinä 16 kilossa, saa nähdä onnistunko siinä. Niimpä päätin että alan hieman katsoa mitä suuhuni mätän.

Alkuun pahaan oloon auttoi esim kirpeät imeskeltävät kovat karkit ja muu pieni naposteltava (keksit, pulla, sipsit..). No sen seurauksena iho alkoi mennä huonommaksi, hampaat kärsimään ja paino nousemaan. Myös turvotus oli valtavaa. Sitten päätin että nyt tulee loppu. Reilu pari viikkoa sitten aloin kirjaamaan ylös kaiken mitä syön. Päätin että napostelu saa jäädä ja pidän kiinni siitä että syön viisi kertaa päivässä. Nyt kun olen kirjannut kaiken ylös niin napostelujen jättäminen on sujunut hyvin. Aina ennen kun Aino meni päikkäreille oli pakko saada pari karkkia tai muuta herkkua, nyt se tapa on jäänyt ja itse asiassa ilman herkkuja aika sujuu hyvin.

Olin ennen myös ihan koukussa sipseihin ja suklaaseen. Nyt olen ollut viikot ihan helposti ilman ja viikonloppunakin riittää suklaata vain muutama pala koko levyn sijaan, jos maistuu ollenkaan. :) Olen korvannut napostelun veden juonnilla ja olenkin saanut sitä lisättyä hyvin, nyt menee kohta jo 2L per päivä. Ennen oli hyvä jos sain edes litran juotua. Syön aika paljon leipää, mutta onnekseni ruisleipä maistuu parhaimmalta ja vaaleeta leipää menee vähäsen. Leivän voisi silti välillä korvata vaikka niillä hedelmillä. :)

Tarkoitus ei todellakaan ole laihduttaminen vaan se ettei paino nousisi ihan järkkyjä määriä. Viikonloppuisin olen itselleni herkkuja sallinut. Edellisissäkin sitä turhaa painoa on kuitenkin kertynyt ja vasta vauvan ollessa vuoden olen päässyt kiloista lopullisesti eroon. Nyt olisi kiva jos ne ylimääräiset lähtisi hieman nopeammin. Olen 172cm pitkä ja lähtöpainoni ennen tätä raskautta oli 56kg. Minulle on sanottu etten saa liikaa murehtia tulevasta painosta ja ihan mielelläni otan vaikka sen +12 kiloa, mutta sitä ns ylimääräistä painoa en niin kamalasti haluaisi. Tämä on nyt ensimmäinen raskaus kun vähän ajattelin katsoa tarkemmin mitä suuhuni laitan. Katsotaan onko sillä kilojen kanssa vaikutusta vai kertyykö siitä huolimatta sama määrä, elokuussahan se nähdään. Koitan ottaa rennosti tämän kanssa. :)

Rv 16+0 Liikkeitä

Jälleen se on perjantai ja sen kunniaksi tuli täyteen 16 raskausviikkoa ja 17 pyörähti käyntiin. 

Tämän viikon kohokohtana on ehdottomasti ollut se että olen jo monena iltana tuntenut pienen murusemme liikkeitä. Itkuhan siinä meinaa tulla, on se liikkeiden tunteminen vain jotakin niin ihanaa.♥ Liikkeet eivät ole mitään höyhenen hipaisulta tuntuvia, vaan ihan kunnon liikkeitä. Tuntuu kuin toinen heittäisi masussa kuperkeikkaa. Ne myös tuntuvat aina samassa paikassa. Pikkuisen enemmän vasemmalla puolella ja vielä aika alhaalla. Tuosta samasta kohdasta löydän usein sykkeetkin, tosin himpun verran ylempää.

Doppleri on edelleen kovassa käytössä. Yleensä joka ilta lasten mentyä nukkumaan kuuntelen hetken pikkuisen sydänääniä ja välillä pieni kieppuu siellä niin lujaa että kuulokkeet pitää pitää kaulalla. Liikkeistä johtua "kkhhh" ääni sattuu korviin. :) Osa potkuista ja liikkeistä kuuluu hassuna äänenä. Iltaisin meidän murunen tuntuukin olevan villaimmillaan ja jumppaa masussa minkä kerkiää. :)

Masu kasvaa tasaiseen tahtiin, nyt kasvu ehkä hieman tasoittunut. Jännä miten joka raskaudessa maha on vain pompannut aikaisemmin esille. Enää paljon isompi maha ei tarviis olla niin oltais siinä koossa kun lähdin synnyttämään esikoista. :D Tämä masu kasvaa aika samaa tahtia kuin odottaessani Ainoa.

Ihanaa on ollut huomata että omat farkut menee edelleen jalkaan. En oikein koskaan ole välittänyt äitiysfarkuista kun en tykkää nostaa sitä resoria mahan päälle. Onneksi omat housut on niin matalavyötäröiset että menee kivasti tuonne masun alle. Ja kun kesää kohti mennään niin sitten saakin jo alkaa pitää hameita. Muutaman äitiyspaidan ostin ystävältä, mutta omilla topeillakin päästään varmasti aika pitkälle. :)

Toinen kiva juttu oli tällä viikolla se kun sain yhteistyössä starkidsiltä bola-korun ja teille lukijoille myös arvottavaksi yhden sellaisen. Arvontaan pääset tästä, käykäähän osallistumassa. :)

Iloista alkavaa viikonloppua!

Bola-koru + ARVONTA

Yhteistyössä Lastentarvike StarKids.

Kun odotin Ainoa ajattelin hommata itselleni Bola-korun, jotenkin kummassa sen hankkiminen kuitenkin jäi ja jälkeenpäin jäin sitä kovastikkin harmittelemaan. Kun sitten aloimme tätä seuraavaa suunnittelemaan päätin jo että jos nyt tärppää ja odotus jatkuu niin varmasti tulen korun hommaamaan ja tietysti hyvissä ajoin, jotta se ei vain unohtuisi. Niimpä suunnilleen hypin riemusta kun eräänä iltana avasin sähköpostin jossa oli ihana yhteistyötarjous Lastentarvike StarKidsiltä.

Lastentarvike StarKids on laadukkaiden lastentarvikkeiden suomalainen verkkokauppa. Valikoimasta löytyy lasten hoitoon, odotukseen ja imetykseen liittyvät tuotteet kuten imetystyynyt, Bola-korut, lastenvaunut ja- rattaat, pinnasängyt, hoitopöydät, syöttötuolit, turvaistuimet, sitterit, matkasängyt, lasten sisätossut, kerhoreput, lelut, lasten aurinkolasit sekä sisustustarrat, piensisustustavarat ja paljon muuta.

Sain heiltä mitä ihanimman Bola-korun ja rakastuin siihen heti. Koruni on lasitettu koru jossa on hopeanvärisiä raitoja valkoisella pohjalla. Korun mukana tulleen mustan nyörin avulla sain sen juuri oikealle kohdalle. Valkoisen värinsä ansiosta se erottuu hyvin tummista vaatteistani. Pidän usein mustaa yläosaa, joten koru näkyy siitä selvästi. Koru pääseekin varmasti päivittäiseen käyttöön. :) Myös Aino on korusta innoissaan kun kuuli sen pitävän hempeää helinää. Tyttö tuli lähelle, otti korusta kiinni ja vei korvalleen.

Bola-koru on mukavan pitkäaikainen, se on oiva lahja odottavalle äidille ja kiva antaa myöhemmin vaikka omalle tyttärelle kun hän alkaa odottaa omaa lastaan. :) 

Bola-koru on upea, heleä-ääninen raskauskoru, joka tulee tutuksi vauvalle jo raskausaikana. Kun Bola-koru asetetaan roikkumaan odottavan masun kohdalle, vauva kuulee heleän kilinän vatsan läpi. Näin lapselle muodostuu yhteys ääneen. Kun lapsi on syntynyt, samaa tuttua korua voi käyttää ja näin näin luotu ihana heleä ääninen yhteys jatkuu ja lapsi tuntee tuttua turvallisuuden tunnetta.

Ilokseni saan arpoa teille yhden Bola-korun, joko samana valkoisena kuin minulla tai sitten mustalla pohjalla. Arvonnan voittaja saa itse valita kumpana värinä korun haluaa. :)

^ Bola-korujen kuvat StarKidsin sivulta

Arvonta alkaa tänään 5.3. ja päättyy 18.3.

Arvonnassa on mahdollisuus saada kaksi arpaa!


1 arvan saat kun käyt tykkäämässä facebookissa StarKidsistä ja linkität minun kommettiboxiin StarKidsin sivuilta lempituotteesi.

2 arpaa saat kun olet lukijani, käyt tykkäämässä facebookissa StarKidsistä ja linkität minun kommenttiboxiin StarKidsin sivuilta lempituotteesi.

Muistathan laittaa myös toimivan sähköpostiosoitteesi ja ilmoita samalla monella arvalla olet arvonnassa mukana. :)

Onnea kaikille arvontaan!

ARVONTA PÄÄTTYNYT!

Sitä arvuuttelua

Odotusaikaan kuuluu vauvan sukupuolen arvuuttelu, erilaisia testejä ja sitten masun muodon perusteella. Itse olen vertaillut aina omia raskauksia keskenään ja on hauskaa arvailla kumpikohan siellä masussa majailee. Ja niitä arvailuja satelee aina muualtakin, ei sillä se on ihan kiva kuulla muiden arvauksia, mutta jotkut selvästi kauhistelee tätä meillä hallitsevaa "akkavaltaa".

Kahdessa ekassa raskaudessa ei vauvan sukupuoli kunnolla selvinnyt joten arvuuttelu jatkui aina siihen asti kun pieni syntyi. Itsellä ei ollut oloja kumpaankaan suuntaan mutta moni oli varma että esikoinen on poika, no toisin kävi ja tyttö tuli. :) Kun sitten odotin toista kuulin usein kuinka poika sieltä nyt tulee, sen on pakko olla, itse vain vastasin että oli kumpi vain on varmasti yhtä toivottu ja rakastettu. Monelle olikin suuri yllätys kun seuraavakin oli tyttö, onhan miehen sukuun syntynyt viime aikoina enemmän poikia ja tyttöjä on vain muutama.

Kun sitten kolmannen odotusaikana ultrassa näkyi selvästi poika ja kerroin sukupuolta kysyville kumpaa meille on luvattu, kuulin yllätyksekseni että uskon vasta kuin syntyy ja ei ne ultrat niin luotettavia ole. Tuli sellainen olo että miksi kysytään sitten että kummalta näytti jos siihen ei usko. Kahden tytön jälkeen kuulin myös paljon sitä että onhan sitä poikaakin pakko yrittää. Nooh, näinhän se ei mennyt me halusimme vain lisää lapsia. 

Vasemmalla maha Matiaksen odotuksesta rv 39+5, seuraavana yönä poika syntyi. Oikealla maha kun odotin Ainoa raskausviikolla 39+4, tyttö syntyi 39+6.

Me ei ikinään olla yritetty juuri tiettyä sukupuolta, vaan kun päätös siitä että vauva saa luvan tulla on tehty, ei sitä olla alettu mitään kikkailemaan. Toki on kiva juttu että perheestämme löytyy nyt molempia. :) Kun sitten aloin odottaa kuopusta sain kuulla siitä että nytkö siis yritätte pojalle kaveria tai sitten olisipa se nyt poika niin olisi pojallannekin leikkikaveri. Hyvin tuo poika on kuitenkin leikkinyt siskojensa kanssa. :)

Nyt tässä raskaudessa olen jälleen vertaillut odotuksia keskenään ja tehnyt kaikkia testejä (teen näistä vielä jossain vaiheessa erillisen postauksen), vaikka jokainen odotus onkin aivan erilainen. Silti tämä on ihanan jännittävää. Minulle itselle on kyllä ihan sama kumpi masussa majailee ja jännityksellä odotan selviääkö sukupuoli ultrassa. Olen myös jo pariin kertaan miettinyt sitäkin pitäisikö jännittää loppuun asti, mutta taidan omata siihen ihan väärän luonteen. :D Tiedän että moni toivoo meille nyt syntyväksi poikaa, jotta edelleen poikamme saisi itselleen veljen. Näissä ei vain toiveet auta, se kun on 50/50 mahdollisuus kumpi siellä masussa majailee. :)

Tämän kuun lopussa olisi sitten vuorossa rakenneultra. Eniten odotan että näen taas pikkuisen, toivon että hän on kehittynyt normaalisti ja kaikki on kunnossa. Toisarvoinen asia on sitten se sukupuoli.

Helmikuu paketissa

Helmikuu oli mahtava kuukausi. Sain vihdoin paljastaa tänne blogin puolelle pienen salaisuuden, jonka kertomista olin odottanut jo plussasta asti. Vaikka odotin uutisen kertomista jännitin samalla sitä todella paljon. Sainkin postaukseen todella ihania onnitteluita, jotka saivat jokainen hyvälle tuulelle.♥ Tässä kuussa juhlittiin myös Ainon 2v juhlia. Voi kuinka nopeasti tytöstä on kasvanutkaan noin iso. Juhlat sujuivat hyvin ja sankarille kyhäilin nalle aiheisen täytekakun.

Pohdin myös sitä kuinka tähän raskausuutiseen on reagoitu. Monesti kun useamman lapsen jälkeen onnittelut muuttuvat vain kauhisteluksi tai älyttömiin kommentteihin. Nyt olen kirjoitellut myös postauksia kun aina uusi raskausviikko on pyörähtänyt käyntiin (13+0, 14+0, 15+0). Niistä jää itselle mukava muisto, sillä niin äkkiä tämä aika kuitenkin unohtuu. 

Kerroin myös siitä kuinka meidän taapero pitää äidin kiireisenä. Tyttö on oikea tutkija joka tykkää erityisesti koluta keittiön kuiva-aine laatikoita läpi. Lisäksi virtaa tuntuu piisaavan tuolla taaperolla todella paljon. Hyvähän se on että on utelias ja touhukas, vaikka välillä voisi vaikka olla hetken paikoillaan. :)

Helmikuussa Kela julkaisi uuden äitiyspakkauksen. Sen julkaisua olinkin jo kovasti odottanut ja miten ihanaa olikaan huomata että pakkaus miellytti erittäin paljon ja vahvisti sen päätöksen että äitiysavustus otetaan tällä kertaa pakkauksen muodossa. :) Kunhan vain saisimme sitten tuon uuden pakkauksen, mutta ainakin toiveet sen suhteen on korkealla.

Helmikuun viimeisenä päivänä, eli eilen kävimme J:n sekä kolmen vanhimman lapsen kanssa Tampereella elokuvissa katsomassa uuden Risto Räppääjän. Aino meni vanhemmilleni hoitoon ja nappasimme vielä siskoni kyytiin. Lapset olivat elokuvasta innoissaan ja täytyy myöntää että itsekkin odotin tämän näkeväni. Ja hyvähän tuo elokuva oli ja naurettiin sekä lapset että vanhemmat. Illasta jätimme kaikki lapset mummulaan vielä hoitoon ja lähdimme J:n kanssa kahdestaan syömään, josta suuntasimme sitten vielä ystävämme 30v juhliin. Myöhään illalla pakkasimme vielä lapset autoon ja ajelimme kotio. Lapset menivät helposti nukkumaan kun mummulassa oli jo hoidettu kaikki iltatoimet, autossa nukahtivat ja kotio päästyä piti vain ottaa haalarit pois ja unia pääsi jatkamaan suoraan omaan sänkyyn. :)

Helmikuu oli erittäin mukava kuukausi kaikin puolin. Toivotaan että maaliskuusta tulee myös yhtä onnistunut ja mukava.

Mukavaa alkanutta maaliskuuta!