Torstai on aina pahin

Hetkeen ei ole tullut Lumin kuulumisia kerrottua. Sairauden kanssa on menossa nyt oikeastaan ihan hyvä vaihe. Fysioterapiassa käydään joka maanantai ja ahkera jumppaaminen ja "oikealla" tavalla istuminen on auttanut ja toinen lonkka on vetreytynyt. Jäykkä se kuitenkin on toiseen verrattuna, mutta parempaan suuntaan ollaan kuitenkin menty. Ja koska lonkka on vetreytynyt on myös kävelytyyli muuttunut. Enää se ei näytä siltä että neiti lentää pian naamalleen, vaan asento on parantunut etukenomaisesta tyylistä suoremmaksi.

Nilkan tilanne on vähän vaihteleva. Välillä näyttää että siellä voisi vaikka olla nestettä ja viikon päästä tilanne voi olla jo ihan eri. Niimpä kun lääkäri soitteli niin sovimme että hän laittaa lähetteen ultraan jossa käydään varmistamassa nilkan tilanne. Eipähän tarvii sitten pähkäillä että mikä se nyt onkaan. Välillä sitä valitetaan kipeäksi ja välillä taas ei särje yhtään.

Lääke menee edelleen pistoksena ja torstaista on nyt tullut se pahin päivä. Joka torstai tyttö yleensä oksentaa jossain vaiheessa. Hän voi selvästi silloin pahoin. Ja koska Lumi inhoaa foolihapon ottamista oksensi hän myös sen ottamisen yhteydessä. Niimpä päätimme että foolihappo annetaan sitten perjantaisin, joka helpotti ainakin jonkin verran tilannetta (enää oksennetaan kerta kahden sijaan), sillä perjantaina olo on tytöllä jo normaali. Nyt sitten lääkäri kirjoitti pahoinvointilääkettä joka aloitetaan ja toivotaan että se auttaa. Torstaisin Lumi syö huonommin ja kiukkuinen kuin mikä. Niinpä torstai on meistä monesta sellainen päivä tällä hetkellä joka voitaisiin suosilla skipata.

Joka torstaisella pistoksella.

Käymme siis joka torstai aamu neuvolassa piikillä. Lumi istuu sylissäni ja pistos laitetaan Lumin toiveesta käsivarteen. Lääke menee ihon alle ja tyttö ei itke ollenkaan. Hokee monesti vain ääneen (hieman jännittyneellä sellaisella), tämä on taas kuin hyttysen pisto. Niin reipas tyttö. Emme edelleenkään halua pistää kotona, sillä emme halua että Lumi joutuu jännäämään koska se pistospäivä onkaan. Vaikka varmasti pääsisi osittain helpommalla kun pakata joka torstai neljä lasta autoon ja ajella kylälle. Neuvolasta on tullut meidän lapsille näiden vuosien aikana jo niin tuttu paikka, että siellä ollaan jo kuin kotonaan. Niinpä meno käy välillä, sanoisinko hieman villiksi ja monesti ulkovaatteet ja sukat lentelee pitkin odotustilaa. Äidin käskystä ne kuitenkin laitetaan paikoilleen.

Lääkärin kanssa siinä puhelimessa jutustellessa saimme myös luvan siihen että Lumi saa osallistua eskarissa luisteluun ja hiihtoon, mutta pitää olla erittäin varovainen ja vain lyhyitä aikoja. Tämä oli ihan mahtava juttu, sillä olisihan se ollut niin kamalaa jos ei olisi saanut noihin osallistua. Lumi on kerennyt luistelemaan elämässään kaksi kertaa, joten voitte arvata kuinka tämä on ihan jännittävä ja uusi juttu.

Ollaan nyt myös alettu miettimään J:n kanssa että kokeilisimme auttaisiko Lumin tilanteessa ruokavalion muutos. Jättäisimme pois maidon, jota Lumi juo muutenkin jo huonosti ja samoin osan viljoista (tyyliin kaikki kotimaiset). Jos tuolla muutoksella olisi mahdollisuus joskus päästä lääkkeistä eroon olisi se kyllä sen arvoista. Tutustumme ensin hieman tuohon ruokavalio muutokseen ja sitten varmasti alamme tuota koittamaan.

Tällä hetkellä kuuluu siis ihan hyvää ja Lumi on oikein reipas eskarilainen. Hän on saanut esikoulussa hyvin kavereita ja tykkää olla siellä.

Sillisalaattia parhaimmillaan

Mulla pyörii päässä monta aihetta mistä kirjoittaa ja kun avaan bloggerin niin kerkeän kirjoittaa muutaman rivin ja sitten joku jo kaipaileekin. No kaikkihan sen tietää miten siinä sitten käy, ajatus karkaa eikä seuraavalla kerralla muista yhtään enää koko jutun juurta. Luonnoksissa on siis monta juttua odottamassa sitä kun muistan mitä pitikään kirjoittaa. Usein se on tuo meidän pienin mies joka huutelee kun heräilee ja hänet nappaa aina mielellään syliin. Päivisin on niin vähän aikaa keikkua koneella, mutta nyt kun Hugo nukkuu sylipäikkäreitä ja Ainokin meni päiväunille niin lysähdin sohvalle, otin läppärin sillain että voin kirjoittaa yhdellä kädellä (hidasta puuhaa) ja annoin Matiakselle puhelimeni jolla voi hetken pelailla ja katsoa kuvia.

Meille rantautui viimeviikon lopulla flunssa ja kaikki on nyt enemmän tai vähemmän kipeänä. Iidalla nousi maanantaina kuume ja tiistaina oksensikin kerran (onneksi vain kerran).Tänään sitten viimein pääsi kouluun ja kyllä sitä oli  odotettu. Itsellä lähinnä on mennyt vain ääni, Hugo rohisee ja nenäkin vuotaa jonkin verran ja olihan hänellä lauantaina hieman lämpöä. Aino ja Matias yskii kovasti ja Lumi on räkäinen. Ihme tauti kun kaikilla ihan erilainen. No mutta jospa tämä alkaa olemaan kohta voiton puolella.

Viikonloppuna moni juhlii Halloweenia. Muhun tuo ei ole jostain syystä iskenyt ja näin meillä ei sitä juhlita mitenkään. Iida kysyi että jos olisin voinut järjestää jotkut Halloween bileet, mutta en kyllä lämmennyt idealle (ihan tylsä äiti siis, ainakin Iidan mielestä). Ehkä se on mulle vaan niin vieras juhla, niin en pidä sitä muuna kuin turhana rahanmenona. Ehkä mä joskus vielä lämpenen tuolle juhlalle. Tässä lähestyy joulukin jo kovaa vauhtia, niin käytän sitten ennemmin rahat siihen.  Juhlitaanko teillä Halloweenia?

Päivät on kulunut tehokkaasti kaappeja läpi käymällä, sillä varasin kirppispöydän ja huomenna sitten kiikuttelen sinne myyntiin. Paljon lähti vaatetta myös Uffille. Kamalinta oli käydä läpi pieneksi jääneitä vauvan vaatteita, niihin kun kuuluu niin paljon muistoja. Mutta koska kaikkea ei voi jättää muistojen laatikkoon, on jostain luovuttava. Niinpä siinä piti vähän kyyneleitä tirautella. Oon kyllä todella huono laittamaan vauvan vaatteita kiertoon joten niitä nytkin vielä ihan liikaa kaappiin, mutta jos sitten seuraavalla kertaa pystyy luopumaan enemmän.

Täällä on myös harmiteltu tuota kellojen siirtämistä, tai siis sen ajan siirtämistä. Pimeä tulee liian aikaisin, ennemmin ne aamut saisi olla pimeämmät ja illasta valoisampi. Valitettavasti valon puute näkyy myös valokuvaamisessa. Valoa on niin vähän aikaa, että kun saan Hugon nukkumaan (muualle kuin syliin) on tehtävä jo muuta ja pian päivä onkin ohi ja alkaa hämärtää.. ja sekös harmittaa. Ostin kameraan uuden putken ja ottaa kieltämättä päähän kun en ole päässyt niin paljon kuvaileen kun haluaisin. Kevättä ja valoisuutta odotellessa.

Arki meillä sujuu edelleen hyvin, pikkumies on hurmaava tapaus, joka kuluttaa aikaansa mieluiten aina äidin sylissä hengaillen ja mielelläni häntä sylissä pidänkin. Eihän vauvaa voi ikinä pitää liikaa sylissä.♥ Yöt sujuu hyvin nykyään suurimmaksi osaksi vain yhdellä herätyksellä, wuhuu ja takaisin virtaus alkoi rauhoittumaan kun pisensin syöttövälejä kolmeen tuntiin. Päivät siis sujuu ainakin hieman paremmin. Iltaisin itkuskelua on, mutta niiden kanssa pärjäillään. Äitiä ei väsytä ja tämä uusi arki on ihanaa.

Tämmöinen sillisalaatti syntyi tällä kertaa, Toivottavasti ei ollut kamalan sekavaa luettavaa. Tänä aikana sain nimittän hytkyttää pikkumiehen uneen aika moneen kertaan, mutta nyt makoilee sylissä tyytyväisenä ja tuota tuhinaa voisi kuunnella loputtomiin.

Aurinkoista torstaita kaikille.

Näiden jo aiemmin esittelemieni tuotteiden testaus on jatkunut ja edelleen olemme tyytyväisiä. Käy lukemassa   t ä ä l t ä mistä tuotteista olikaan kyse.

Synnytyksestä 10 viikkoa

Synnytyksestä tulee kuluneeksi huomenna jo 10 viikkoa, ajatella. Päätin hieman kertoilla miten palautuminen on sujunut. Aloitetaanko vaikka siitä, että tällä kertaa oma vartalo ja sen muoto ei ole ahdistanut synnytyksen jälkeen kertaakaan. Tai jos ei lasketa sitä hetkeä kun synnytyksen jälkeen menin suihkuun ja näin vatsani ei niin kauniisti pyöristyneen muodon. Se on kyllä aina yhtä järkyttävä tilanne.

Raskauden aikana kiloja kertyi 13,7kg. Olin tuohon enemmän kuin tyytyväinen, sillä muissa odotuksissa niitä on yleensä kertynyt se 20. Kannatti siis hieman katsoa mitä suuhunsa laittoi. Synnytyslaitokselle kiloja jäi heti kuusi ja kotio kannoin loput. Suurin määrä kiloista onkin minulla lanteilla, josta se sitten luonnollisesti katoaa viimeisenä. Mutta todella hyvin tuo palautuminen on alkanut, vaikka mitään en ole tehnyt sen eteen. Tällä kertaa nimittäin päätin antaa kehon palautua ensin itse rauhassa ja sitten vasta aloittaa kuntoilun. Menee varmasti alkuvuoteen, sillä minulla on vieläkin vatsalihasten välissä pientä erkaumaa ja tarkoitus olisi sen ensin kiriä kasaan, jottei siitä jää pysyvää haittaa.

Tein pienen kollaasin, jossa näkyy kuinka palautuminen on alkanut ja olen kyllä tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen.

Kuten jo mainitsin tuosta erkaumasta, niin minulla tuntuu sellainen parinsentin rako vatsalihasten välissä ja sen vuoksi saan tehdä vain syviä vatsalihaksia. Lähinnä siis seistessä jännitän vatsalihaksia ja se jumppa on siinä. Nähtäväksi jää kuinka kauan kestää että tuo rako menee kokonaan umpeen. Lenkillä tulee käytyä, mutta harmikseni Hugo ei tällä hetkellä vaunuttelusta niin nauti, joten se on jäänyt vähemmälle. Jospa pieni pienen tauon jälkeen innostuisi sitten siitä puuhasta.

Painoa lähtöpainoon on jäljellä vielä +3kg, mutta niiden kanssa ei nyt kiirehditä. Vatsassa on vielä löysää, esimerkiksi rintojen alla, joka on lantion lisäksi minun ongelmakohta. Niihin paneudutaan sitten jossain vaiheessa. Turha tässä on odottaa nopeita tuloksia kun vatsanahka on venynyt lyhyen ajan sisällä jo niin monta kertaa, joten kroppa on ollut kovilla. Onhan se kantanut sisällään jo viisi upeaa lasta. Onneksi oma asenne on ainakin vielä niin hyvä, ettei tässä nyt aleta mitään ressiä ottamaan.

Tässä vielä kuvaa kun paita on ylhäällä, jolloin vatsanseutu näkyy paremmin.

Palautuminen siis etenee hitaasti mutta varmasti. Jospa kesään mennessä saisi vähän jotain kiinteytystäkin aikaan, mutta jos ei niin mennään näillä. Pitää olla armollinen omalle kropalle, onhan se juuri tehnyt aika työn ja siitä ei hetkessä palauduta.

Niin ja kuten kuvista näkyy, niin bola-koru on edelleen käytössä. Se toimii vähän niin kuin imetyskoruna ja Hugo roikkuu siinä usein kiinni. Aina ei tosin osu tuohon itse koruun vaan roikkuu narussa. Niinpä olenkin miettinyt pitäisikö tuohon lisätä muutama iso helmi kaveriksi niin olisi jotain mistä ottaa kiinni. 

Mukavaa päivänjatkoa kaikille!

Suklaata, suklaata, suklaata...liikaa suklaata!!

Ajatelkaapa, hiljainen talo, sohvannurkka, kuppi teetä, viltti johon kääriytyä, hyvä lehti tai tv ohjelma, kynttilöitä, villasukat ja suklaata. Kuulostaa aika täydelliseltä hetkeltä. Tai sitten päivällä lapset omissa touhuissaan, kaksi pienintä päikkäreillä. Istut rauhassa keittiönpöydän ääreen, otat kupposen teetä ja muutaman riv...palan suklaata. Se äidin oma hetki.

Noh, tässä mä meinaan alkaa kirjoittamaan postausta (kirjoitin tämän sunnuntaina) siitä kuinka syön liikaa, siis todella paljon liikaa suklaata ja arvatkaa mitä? No tottakai pupellan tässä samalla sitä suklaata. Siis oikeesti.... tää mun suklaan syöminen on lähtenyt ihan lapasesta. Jaa miten niin muka, voiko suklaata syödä liikaakin? No kyllä voi, vai miltä kuulostaa että viime viikon aikana söin, hävettää edes sanoa tätä teille ääneen..... s e i t s e m ä n  fazerin  sinistä  s u  k l a a l e v y ä  ja vieläpä  y k s i n!!! Miettikää kuinka paljon kaloreita!!! Tai no parempi jos ei mietitä siltä kannalta ollenkaan. Miettikää siis vaikka kuinka paljon niihin on mennyt viikossa rahaa!! Arviolta reilu 16€ ja siis pelkkään suklaaseen. Kamalaa, en halua edes laskea mitä se tekee kuukaudessa.

Mä olen ihan hulluna suklaaseen, jos se jollekin tuli vielä yllätyksenä. hih. En syö juurikaan karkkia, sillä saan usein siitä vain päänsärkyä, mutta suklaata kuluu. Yleensä kaapissa on sitä aina, ihan vain jos sattumoisin tekee mieli, eli joka päivä. Ja joka kauppareissulla pitää ostaa uusi "varasuklaalevy". Eli näitä ns varasuklaalevyjä on vuodessa aikas monta. Tällä hetkellä olen ihan koukussa Fazerin siniseen ja onhan se nyt vaan niin hyvää,

Syytän kyllä osittain tätä imetystä. Makeaa tekee mieli ihan koko ajan ja voisin melkeinpä elää sillä. Onneksi Hugon masu ei ole reagoinut suklaaseen mitenkään ja jos reagoisi niin en kyllä olisi tuota määrää suklaata suuhuni laittanutkaan. Vaikka söin odotuksen loppuajan suklaata paljon niin mullahan ei tehnyt mieli suklaata synnytyksen jälkeen varmaan pariin viikkoon ja sitten se alkoi ihan yllättäen. Ja sillä tiellä ollaan ja sieltä olisi päästävä pois. 

Niinpä tarkoituksena olisi nyt vähentää ja paljon. Jos vaikka ensin siihen että vain joka toinen päivä, sitten vaan viikonloppuisin ja sitten kun ollaan ruodussa niin vaikka vaan yhtenä päivänä. Sillä eihän tätä voi loputtomiin jatkaa. Vielä imetys kuluttaa paljon, mutta ei sen varaan voi loputtomasti laskea. Tänään on siis luvassa tahtojen taistelua, kun en saa ottaa palaakaan, tosin tuhosin tehokkaasti eilen koko levyn, joten mitään kiusausta ei ole kaapissa.

Olen siis oikea suklaamonsteri, niin kuin ihana Nea minut nimesi, hih. :D Se olikin mulle oiva nimitys ja oon sille hekotellut eilisen ja tämän päivän aikana. Onko ruudun sillä puolen muita jotka syö ihan liikaa suklaata? Vai kykeneekö kukaan syömään sitä näin paljon kuin tämä yksi suklaamonsteri? :D

Muistot kansien väliin

Jo odotusaikana katselin erilaisia vauvakirjoja ja koitin etsiä meille sitä mieluista. Kerran sitten törmäsin Muumilaakson vauvakirjaan ja ihastuin heti. Päätin kuitenkin jättää kirjan vielä hyllyyn, jos kävisikin niin että joku vielä kivempi osuisi kohdalle. No odotus eteni ja välillä aina unohdin koko kirjan, vastaan ei kuitenkaan ollut tullut kivempaa, joten päätin että se Muumin kirja meille kotiutetaan. En tiedä kuinka sen hankkiminen aina kuitenkin vain jäi ja lopulta Hugo syntyi ja kerrytti ikää melki 2kk, kunnes viimein sain tuon kirjan meille ostettua.

Nyt muistoja on talletettu kansien väliin ja voi vitsit että nyt kaduttaa kun en tuota silloin heti napannut mukaan. Vaikka synnytyksestä on kuitenkin näin vähän aikaa, niin arvatkaa muistinko enää niitä ekoja päiviä kotona niin täydellisesti ja tarkkaan. Piti oikein muistella että mitä silloin tapahtuikaan, sillä en halunnut kirjoittaa siihen vain että "kaikki ihailivat sinua ja sinun pienuuttasi". Sitten miettisin vuosien päästä että ketkä oli ne kaikki? No sain kuitenkin ihan hyvin ylös niiden ekojen päivien tunnelmat (ja onneks on tää blogi) ja arvatkaa vaan, kun niitä muistelin niin tää äiti vuodatti aikas monta kyyneltä. On ne ensipäivät vaan niin ainutlaatuisia ja ihania.

Yksi kriteeri vauvakirjaa hankkiessa oli se, että halusin sen olevan ihan erilainen kuin sisaruksilla. Nyt kellään ei ole samanlaista kirjaa toisen kanssa. Halusin myös kirjan, joka käsittelee lähinnä sitä ensimmäistä vuotta, jolloin eniten tapahtuukin kaikkea. Tässä kirjassa on kuitenkin kiva että lopussa on ensimmäinen koulupäivä -kohta. Kirjassa on paljon ihania muumien kuvia sekä sitaatteja Tove Janssonin ihanista muumitarinoista. Oodtusajan kohdalla on yksi lemppareistani ja se kuuluu näin "Koko muumimamma oli pyöreä juuri sillä tavalla kuin äitien kuuluu olla."

Kirjasta löytyy myös muutamia paikkoja valokuville. Pitääkin muistaa teettää niitä kirjan väliin aina välillä. Tähän mennessä olen ollut tuohon kirjaan oikein tyytyväinen. Se on tyyliltään sellainen että kynnys sen täyttämiseen on todella matala. Joten kaiken tämän härdellinkin keskellä olen saanut sinne jo talletettu kivasti juttuja.

Millaisia vauvakirjoja teiltä löytyy?

Kasa

Tämä on kasa

kasa josta puuttuu kaksi

kasa jossa on kolme pienintä

kasa jossa on kolmekymmentä varvasta

kolmekymmentä sormea

kolme viisasta päätä ja

kolme kultaista sydäntä

Tämä on kasa jossa on

kolme paria erikokoisia jalkoja

kolme paria ympäri kietoutuvia käsiä

kuusi herkästi kuulevaa korvaa

kuusi tarkkaa silmää

kolme tarkkaakin tarkempaa nöpönenää

ja kolme suukottavaa suuta

Tämä on kasa jossa on

kolme sisarusta

kaksi poikaa ja yksi tyttö

Kolme täydellistä lasta

Jokainen täyttä kultaa

Tämä kasa tässä on mun

Veli ja sen veli

Matias on tottunut elämään tyttölauman keskellä. Kun rakenneultrassa selvisi että odotan poikaa olin iloinen, sillä Matias saisi pikkuveljen. Ei sillä, varmasti pikkusisko olisi ollut hänelle yhtä rakas, mutta on se veli kuitenkin aina veli ja pojilla poikien jutut. Muistan kun kerroimme hänelle että vauva masussa on poika. Hänen kasvoilleen tuli leveä hymy ja silmät tuikki kuin niissä olisi ollut tuhat tähteä. Sen jälkeen Matias piti huolen siitä että kaikki kuulivat että hän saa pikkuveljen.

Heti Hugon synnyttyä Matias on ollut halukas pitämään vauvaa sylissä ja auttamaan hoitamisessa. Hän tykkää suukotella veljeä, kertoa hänelle tarinoita ja esimerkiksi mitä kerhossa tehtiin viime kerralla. Aamulla pitää tulla toivottamaan hyvät huomenet ja illalla hyvät yöt, molemmilla kerroilla muiskautetaan myös suukko vauvalle. 

Matias on ollut kaikista meidän lapsista eniten vauvasta innoissaan. Olen jopa hämmästynyt siitä kuinka innoissaan. Hän on myös se joka eniten haluaa pitää Hugoa sylissä. He ovat kyllä hellyyttävä näky kahdestaan, ihan äidin sydän sulaa heitä katsellessa. 

Ikäeroa tällä kaksikolla on 4v 8kk. Vaikka ikäeroa on "reilummin" niin uskon heidän tulevaisuudessa löytävän hyvin yhteiset leikit. Läheisiä he tuntuvat olevan jo nyt. Hugo on Matiakselle niin kovin rakas. Hän suunnittelee jo kovasti kuinka voivat sitten kun Hugo kasvaa tehdä kaikenlaista kivaa yhdessä. Kun hänelle on sanottu leikkimielellä, ettei saa sitten opettaa Hugolle pahoja tapoja, virnistää Matias. Saa nähdä mitä kepposia tuo kaksikko tulevaisuudessa oikein keksiikään. On ne sellaisia mussukoita nuo äidin pojat. 

Äiti ja melukylän lapset testaa: Earth Friendly Baby

Vauvalla ja lapsilla yleensäkin on herkkä iho. Sitä miettii aina todella tarkkaan mitä pesuaineita käyttää pienen ihmisen pesemiseen. Vauvalla luonnollisesti riittää vielä vesi, mutta kylpyveteen sujautan monesti kylpyöljyä. Puhdistuspyyhkeet on kovassa käytössä sillon kun mahdollista vesipistettä ei heti ole lähettyvillä ja kuuluvat ainakin meillä hoitolaukun vakiovarusteisiin.

Kun minulle tarjottiin mahdollisuutta testata Earth Friendly Baby -tuotteita lähdin mielelläni mukaan. Kyseessä on minulle ihan uudet tuotteet ja päätin että Hugo ja Aino pääsevät näitä yhdessä kokeilemaan.

Meille lähetettiin testattavaksi vauvan pesu ja suihku -setti. Tuohon settiin kuuluu nämä kolme tuotetta

Earth Friendly Baby Puhdistuspyyhkeet

Earth Friendly Baby Shampoo & Bodywash

Earth Friendly Baby Kylpyvaahto

"Earth Friendly Baby on orgaaninen tuotesarja lapsen herkän ihon hoitoon ja puhdistukseen. Me tiedämme, että lapsen iho ansaitsee vain parasta. Tämän vuoksi olemme valinneet tuotteisiimme puhtaita, luonnon omia ja orgaanisia ainesosia hoitamaan lapsesi herkkää ihoa".

Ominaisuuksia:

Dermatologisesti testattu lapsen herkälle iholle

Tuotteet eivät sisällä sulfaatteja, parabeeneja, keinotekoisia hajusteita tai väriaineita

>99% Luonnon raaka-aineita 

>50% Orgaanisia ainesosia

Sertifioitu luonnonkosmetiikka, Ecocert Greenlife

Ympäristöystävällinen pakkaus,  PET-kierrätysmuovia

Valmistettu Iso-Britanniassa

Tuotteita ei ole testattu eläimillä

Palkittu tuotesarja

*Puhdistuspyyhkeet otettiin meillä heti ensimmäisenä testiin. Me ei olla paljon puhdistuspyyhkeitä kotona käytetty, lähinnä ne kuuluu sinne hoitolaukkuun ja käytetään silloin kun ollaan reissussa. Hugon pylly on yleensä alkanut herkästi punoittaa jos pyyhitään puhdistuspyyhkeillä ja hän ei pidä kun ne ovat niin viileitä ihoa vasten. No nyt me testasimme näitä ihan päivittäisessä käytössä ja iho ei ainakaan ärtynyt. Ihan inasen punoitusta havaitsin jos oikein tarkkaan katsoi (sekin saattoi tulla vain siitä pelkästä pyyhkimisestä), mutta en sellaista mitä olen muiden pyyhkeiden kohdalla havainnut. Puhdistuspyyhkeet sisältävät aloe veraa ja siitä varmasti tuli lievä "haju" pyyhkeisiin. Omaan nenään se hieman otti, enkä siksi ehkä pyyhkisi noilla esim lasten likaisia käsiä tai kasvoja. J taas sanoi ettei haju ottanut häntä yhtään nenään. Pyyhkeitä oli kuitenkin miellyttävä käyttää, sillä ne olivat sopivan kosteita ja paksuudeltaan hyviä. Näissäkin kun on eroja eri merkkien välillä. Voisin kuvitella ostavani näitä meidän hoitolaukkuun.

"Earth Friendly Baby puhdistuspyyhkeet sisältävät hellää aloe veraa sekä luonnollsia kasviperäisiä ainesosia, ovat 100% biohajoavia ja dermatologisesti hyväksyttyjä, eivät sisällä keinotekoisia hajusteita tai väriaineita eikä sulfaatteja tai parabeeneja".

Seuraavaksi testasimme *kylpyvaahtoa. Voitte kuvitella kuinka innoissaan taapero oli kun sanoin että pääsee testaamaan kylpyvaahtoa ammeeseen. Hän kun ei ole hetkeen taas ammeessa ollut, kun suihkun kanssa pelleily on ollut niin kivaa. Heti ensimmäisenä pistin merkille kuinka hyvältä tuo kylpyvaahto tuoksuikaan. Pesuhuoneen täytti aivan ihana kamomillan tuoksu. Lisäksi taapero oli aivan innoissaan, sillä tuosta todellakin tuli hyvä vaahto. Taapero lillui vedessä niin kauan, kunnes vesi alkoi jo olla viileää. Aino oli oiva testaamaan tuota vaahtoa, sillä hän ei yleensä tykkää pahemmin pesuaineista ja pidä joidenkin hajusta. Tästä hän kuitenkin piti ja vaahtokylvyt on nyt kova juttu. Kylvyn jälkeen Ainon iho jäi ihanan pehmoisen tuntuiseksi ja ihanan tuoksuiseksi. Tuoksu katoaa vartalolta kuitenkin aika nopeasti.

"Earth Friendly Baby kylpyvaahdosta löytyy tuoksuna hoitava orgaaninen kamomilla rauhoittamaan ärtynyttä ihoa. Earth Friendly Baby kylpyvaahdot sisältävät hoitavaa aloe veraa ja ovat dermatologisesti hyväksyttyjä, eivät sisällä keinotekoisia hajusteita tai väriaineita eikä sulfaatteja tai parabeeneja".

Viimeisimpänä testasimme *Shampoo & Bodywash. Tätä olen nyt muutaman kerran käyttänyt Hugolla pyllypesun yhteydessä ja ihan hyvältä on vaikuttanut. Aine on sellaista hieman "geelimäistä" ja sitä tarvitaan todella vähän kerrallaan, joten tuo 250ml puteli tuntuu ainakin nyt kovin riittoisalta. Tuon "geelimäisyyden" (onkohan se nyt oikea sana tuota koostumusta kuvaamaan) vuoksi aine ei varmasti heti valu silmille kun sen päähän levittäisi. Ainon tukkaan en sitä kuitenkaan laittanut, ehkä tämä on kuitenkin tarkoitettu juuri vauvan hiusten pesuun. Ja se tuoksu on tässäkin hyvä. Kunhan alamme oikein pestä Hugoa saippualla niin tämä pääsee paremmin testiin. On kiva kun tämä käy myös hiuksille.

"Earth Friendly Baby shampoo & bodywashin tuoksuna on hoitava orgaaninen kamomilla rauhoittamaan ärtynyttä ihoa. Earth Friendly Baby shampoo & bodywashit sisältävät hoitavaa aloe veraa ja ovat dermatologisesti hyväksyttyjä, eivät sisällä keinotekoisia hajusteita tai väriaineita eikä sulfaatteja tai parabeeneja".

Tuotteet ovat vaikuttaneet tähän mennessä oikein hyviltä. Testailu jatkuu edelleen, sillä tuotteet tuntuvat kovin riittoisilta. Edessä on siis vielä monet vaahtokylvyt. Puhdistuspyyhkeet vetelevät jo viimeisiään ja niistä jäi ihan hyvä kokemus. Kokonaisuudessaan ihan siis positiivinen kokemus nämä Earth Friendlly Baby -tuotteet.


Postaus toteutettu yhteistyössä Baby Wellness
*merkityt tuotteet saatu

sinisellä olevat kohdat suoraan Baby Wellness -sivuilta

Kaksi kuukautta

Johan on mennyt kuukausi aivan hillittömän lujaa vauhtia. Päivittelen tätä ajankulua ihan jatkuvasti, mutta niin se vain on että nämä pikkuiset vaan kasvaa ihan liian lujaa vauhtia. Nimittäin tänään on se päivä kun Hugolle tuli ikää mittariin jo huimat kaksi kuukautta.

2kk iässä hän

katsoo suoraan silmiin

kirkkaat valot on ihan parhaita

hymyilee

nauraa välillä ääneen

itkeskelee iltaisin masuaan, välillä enemmän välillä vähemmän

rakastaa olla sylissä

inhoaa vieläkin olla masullaan, mutta on jo siinä lyhyitä aikoja

syö tuttia, mam koossa 0-6kk

rakastaa hoitopöydän päällä riippuvaa mobilea

jokeltelee

käyttää vaatteita koossa 56-62cm, tosin kohta 56cm joutuu pakata laatikkoon...nyyh

nukkuu edelleen monet unet joiden kesto vaihtelee 30min-3h

valvoo vielä välillä öisin

herää syömään ainakin kaksi kertaa

hengaa tissillä 1-3 tunnin välein

kärsii takaisinvirtauksesta (siihen käytössä nyt gaviscon)

on täysimetyksellä

on kohta siirtymässä Liberon 3-koon vaippoihin (käytetään ensin 2 koko loppuun)

nukkuu osan yöstä omassa sängyssä ja osan äidin kainalossa

päivisin nukkuu joko sylissä, vaunuissa tai manducassa

nauttii edelleen kylpemisestä

inhoaa vieläkin hikkkaa

pulauttelee jonkin verran

päässä jonkin verran karstaa

pitää paljon uudesta lelukaarestaan

ei tykkää pipon pukemisesta

saa kamalat masukivut jos äiti erehtyy vahingossa syömään tiettyjä ruokia joissa on kananmunaa

masu ei myöskään kestä perunaa (sipseistä ei saa oireita)

Tänään käytiin aamusta myös 2kk neuvolassa. Siihenhän kuuluisi se rota-rokote, mutta emme sitä tällä kertaa ottaneet. Päätimme nyt alkuun siirtää sen ottamista ja katsotaan uudestaan mikä tilanne on ennen kuin ikää on se 12 viikkoa. Nyt Hugo on niin herkkä masustaan, että olisi tuntunut niin väärältä ärsyttää sitä tällä hetkellä yhtään lisää. Mittoja tulee hyvin ja hän kasvaa ihan samoilla mitoilla kuin Iida aikoinaan. Pituutta oli nyt 57cm ja painoa 5380g. Painoa onkin kertynyt hyvin..siis todella hyvin ja minä kun välillä oon stressannut että riittääköhän maito, ilmeisesti riittää ja hyvinkin.

Sellainen on meidän niin rakas kaksikuinen vauvamme. Ihan täydellinen.♥

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Eilisestä ostosreissusta ja pieni kirppisvinkki

Voi elämä, ei taas oikein ajatus luistanut tuossa otsikon keksimisessä :). No mutta kuinka ihana päivä eilen olikaan. Lähdin aamusta Hugon ja ystäväni kanssa ostoksille. Ja kyllä tätä päivää oli taas odotettu. Ensin suuntasimme Lastenkirppis INTOon ylöjärvelle, mistä tein todella paljon hyviä löytöjä. Hugo oli kirpparikierroksen ajan kaukalossa ja veteli tyytyväisenä uniaan. Äiti sai siis rauhassa kollata pöydät ja mukaan tarttui paljon kaikenlaista kivaa. Suosittelen ehdottomasti tuolla pyörähtämään, siellä on helppo liikkua myös rattaiden ja vaunujen kanssa. Taisi siellä joku eilen mennä tuplienkin kanssa. Lisäksi kirpputori on todella siisti ja siellä on lapsille pieni leikkipiste. Sinne kyllä tahtoo mennä aina vaan uudestaan. Lastenkirppis Inton facebook sivuille pääset kurkkaamaan t ä s t ä.

Kävimme myös parissa kaupassa ja yllätyksekseni löysin itsellenikin paljon (ainakin mun mittakaavassa) vaatetta. Ostin kahdet juoksutrikoot, yhdet leggarit ja pari paitaa. Olin jopa sovituskopissa pitkästä aikaa. Heh, tää ehkä jo kertoo kuinka usein ostan itselleni jotain. Lapsille löytyi vaikka mitä kivaa ja osa jäi kyllä kauppaan odottamaan seuraavaa kertaa.

Kaikki löytyi mitä lähdin hakemaan ja Hugo oli todella mukavaa seuraa. Vain kotio lähtiessä tuli pieni hermoromahdus, mutta pian se uni taas maistui. Kyllä tuollaisen pienen kanssa on vaan niin mukava käydä kaupoilla ja kun ruokakin kulkee kätevästi mukana niin imettäminen onnistuu missä vain. Tuli meinaan eilen imetettyä samalla kun katselin Lindexissä vaatteita. Imetyspaidat ja harso on kyllä hyvä yhdistelmä, eikä kenenkään tarvinnut vaivautua siitä että tissi välillä vilkkuisi. Pikkumies sai masun täyteen ja ostoskierros jatkui sen jälkeen iloisissa merkeissä.

Olen muuten pitkän pähkäilyn jälkeen liittynyt ja tutustunut Instagramin ihmeelliseen maailmaan ja täytyy sanoa että olen siihen jopa hieman "koukussa". Meidän touhuja pääsee nyt myös sitten seuraamaan sitä kautta. Minut löytää sieltä nimimerkillä _terhin_

Se olis myös syysloma nyt takana päin ja huomenna koittaa arki. Toisaalta ihan kivakin juttu, niin saadaan taas jonkinlainen rytmi tähän meidän arkeen.

Oikein mukavaa ja iloista sunnuntaita kaikille

Ei vain pelkkä vaipanvaihto

Kuinkahan monta kertaa sitä vaihtaa vaipan vauvalle ensimmäisen vuoden aikana? Tarkkaa määrää on ihan mahdotonta sanoa, mutta kyllä niitä kertoja on lukuisia. Vaippapaketteja saa kantaa kotio ensimmäisen vuoden aikana ihan hirveän määrän ja jos kestoilee niin pesukertoja kertyy varmasti paljon. Monesti sitä ajattelee että käyn nopeasti vaihtamassa vaipan, mutta me ollaan Hugon kanssa tehty siitä meidän yhteinen juttu. Vaippa vaihdetaan tarvittaessa nopeasti vain yöllä tai kyläillessä, muuten vaipanvaihto ei ole vain pelkkä vaipanvaihto. Kun vaippoja menee päivässä se keskimäärin kahdeksan, on kiva tehdä niistä hetkistä ainutlatuisia.

Hugo tykkää paljon makoilla hoitopöydällä ja katsella sen yllä roikkuvaa mobilea. Kuinka monet hymyt se onkaan saanut ja kuinka paljon sille aina jutellaankaan. Siinä samalla kun yhdessä ihailemme katosta riippuvaa mobilea on hyvä antaa pienen ottaa ilmakylpyjä. Samalla voidaan hieman jumppailla jalkoja ja käsiä, laskea sormia ja varpaita, josta Hugo pitää paljon. Lisäksi äiti suukottaa miljoona kertaa niitä niin ihania ja pieniä varpaita ja sormia. Myös niitä pehmoisia poskia on ihana suukotella. Korvaan taas kuiskuttelen kuinka paljon häntä rakastan ja kuinka suloinen hän on.

Hugo selvästi nauttii tästä kaikesta, sillä itku tulee joka kerta kun aletaan pukemaan päälle. Siinä kun voisi olla pisemmänkin tovin. Välillä meidän vaipanvaihdot saattaa kestää reilun vartin ja monesti siihen osallistuu pienimmätkin. Heistäkin on hauska katsella kun Hogo naureskelee ja juttelee minkä kerkiää. Näiden 8 viikon aikana meillä on ollut jo monia ihania vaipanvaihtohetkiä.

Kun hoitopöytä käy jossain vaiheessa pieneksi niin siirrymme varmasti latialle, jossa voi sitten jatkaa noita samoja ja keksiä lisää uusia juttuja. Kunhan poika kasvaa katsotaan pitääkö hän sisarustensa tapaan siitä kun puhalletaan masuun ja kuuluu aika pärinää. Muut meillä on ainakin kikattaneet paljonkin. Nähtäväksi jää mitä Hugo siitä tuumaa.


Nyt oikein ihanaa lauantaita kaikille. Tämä äiti suuntaa Hugon ja ystävän kanssa ostoksille viettämään mukavaa päivää.

Ne kaksi pienintä

Toinen 8 viikkoa ja toinen 2v 8kk

Toinen poika ja toinen tyttö

Toinen pieni ja toinen vähän isompi

Toinen niin innokas hoitamaan ja onnellinen isosiskon roolistaan

Toinen niin tyytyväisenä isosikonsa sylissä

Niin hellyyttävää katseltavaa

Niin kaunis näky

Rakkaus heidän välillään niin aitoa

Ilo sisaruksesta niin suuri

Kuiskaus toisen korvaan: ei hätää. Niin suloista kuultavaa

Nuo kaksi sisarukset ikuisesti

Nuo kaksi toivottavasti aina toistensa tukena

Nuo kaksi ikuisesti äidin pieniä

Ne kaksi pientä, joista toinen juoksee hurjaa kyytiä

ja toinen vielä kulkee paikasta toiseen äidin sylissä

Ne kaksi pientä joilla on ihan samanlaiset nenät

Ne kaksi pientä joista toinen näyttää pian esimerkkiä toiselle

Ne kaksi pienintä joista en luopuisi mistään hinnasta.

Ne kaksi pienintä, äidin todellista aarretta.

Erotuomarina

Älkää nyt viitsikö, voitte hyvin leikkiä samaa leikkiä. 

Toinen voi olla vaikka sen täti joka tulee kylään kahville. 

Kyllä voitte piirtää samoilla värikynillä, älä omi kaikkea että toinenkin saa! 

Mahdutte kaikki kyllä leikkimään tässä! 

Ei vedetä kyllä mitään rajoja! 

Älä ota toiselta kädestä, se ei tunnu yhtään kivalta! 

No voisitteko vain leikkiä autolla vuorotellen? Niin molemmille jää hyvä mieli. 

Voisitteko vaan nyt leikkiä sovussa?!

Kun on monta lasta tulee eteen väkisinkin tilanteita, jossa joutuu toimimaan erotuomarina vähän väliä ja ohjaamaan leikkiä niin sanotusti oikeaan suuntaan. Erimielisyyksiltä ja taisteluilta ei selviä ja on ihan hyvä että niitä välillä onkin, mutta ainakin suurimmat saadaan selvitetyksi. Monesti lapset leikkii jakautuen kahteen. Kaksi vanhinta keskenään ja kaksi pienintä taas keskenään. Silloin leikit sujuukin yleensä hyvin, sillä onhan isommilla jo ihan eri touhut kuin kahdella pienimmällä. Joskus kuitenkin kaikki haluavat leikkiä samaa ja silloin niitä tilanteita tulee ja paljon.

Ton kanssa ei vaan voi leikkiä!

Toi haluaa että mä oon äiti ja mä haluun olla sisko!

Toi vaan pilaa koko leikin!

Toi ei tajuu että sen piti olla koira!

Sä et nyt saa enää leikkiä tätä!

Mee pois!

Päivässä kuuluu välillä lukuisia kertoja sana, Äiti! Yleensä käyn katsomassa mistä kenkä puristaa ja sen mukaan sitten teen ratkaisun, että annanko lasten selvittää riidan itse vai tarvitaanko siihen apuani. Aika monta tilannetta sopivat keskenään, mutta välillä on kyllä hyvä pistää tilanne poikki ja ohjata leikin kulkua tai sitten vaihtaa leikki kokonaan. Aino ei tietenkään ole aina ihan perillä leikin kulusta ja ymmärrä vielä niin hyvin roolia mikä hänelle on leikissä jaettu ja hermostuukin kun ei saa tehdä asioita omalla tyylillään. Iida osaa hyvin jo olla noteeraamatta Ainon puuhia, mutta Lumi ja Matias huomaa heti jos Aino ei leiki tavalla jolla pitäisi. Silloin monesti meinaavat lempata toisen heti leikistä, mutta Iida monesti pitää Ainon puolia, jolloin leikki taas jatkuu.

Eiks noi tajuu että haluun olla yksin?!

Voisitko pitää noi pois?!

Sano noille ettei tänne saa tulla!

Antakaa mun olla!

Iida on sen verran muita vanhempi, että tykkää puuhailla kaikkea ihan yksin. No tietenkin kun hän on yksin jossain kiinnostaa toisia paljon, mitä se sisko nyt puuhailee. Ja koska ovat erittäin uteliaita, niin pian on kolme tapausta tunkemassa itseään Iidan seuraan. Silloin puutun monesti heti siihen ja ohjaan kolmikon muualle. Vanhin haluaa omaa tilaa ja sitä pitää välillä saada tämän menon keskellä. Vaan helppoa ei ole pitää muita poissa ja puolituntiakin tuntuu puolelta päivältä. Tekemisen pitää olla erittäin mieluista että kolmikko pysyy poissa eikä häiritse siskoa. Monesti Iida meneekin sitten yläkertaan tekemään omia juttujaan, kun siellä saa olla rauhassa.

Saa nähdä mikä meno on vajaan vuoden päästä kun Hugo työntää oman lusikkansa tähän soppaan. Voin jo kuvitella kuinka pienet kädet koskevat varsinkin niihin hienoihin legorakennelmiin, junarataan ja palikkatorneihin. Kuinka kaikkea pitää päästä koskemaan ja maistamaan. Mahtaa se jälleen olla mielenkiintoista aikaa ja luulen että erotuomarille on tässä taloudessa töitä vielä moneksi vuodeksi eteenpäin.

3x Liebster Award -haaste

Sain aika lyhyellä aika välillä jo jokin aika sitten kolme tämmöistä haastetta ja päätin että tällä kertaa vastaan vain kysymyksiin joita onkin aika paljon tällä kertaa. Ensimmäiset kysymykset sain Kun haaveet muuttuvat todeksi -blogista.

1. Mitä kouluja olet käynyt?

Kävin jonkin aikaa lukiota, mutta opiskelu motivaatio oli täysin hukassa joten vaihdoin ammattikouluun ja kävin sieltä ravintolakokkikouluun. Ei mitenkään päin mun alaani, mutta jotakin oli tehtävä. Kesken opiskeluiden sain esikoiseni, olin kotona reilun vuoden ja palasin opiskelemaan kouluni loppuun. Kun sitten valmistuin niin lähdin työelämään. Opiskelu pienen lapsen kanssa ei enää silloin houkuttanut. Nyt taas paluu koulun penkille kuulostaisi ihan kivalta.

2. Miksi aloit pitämään blogia?

Tyttäreni sairastaa lastenreumaa ja halusin paikan jonne purkaa ajatuksia sairaudesta ja arjesta. Nykyään täällä on sairaudesta juttua enää harvemmin.

3. Voisitko kuvitella asuvasi ulkomailla?

En oikeastaan.

4. Oletko tyytyväinen elämääsi? Miksi?

Kyllä olen. Meillä on oma talo, isolla pihalla. Viisi ihanaa lasta ja paljon ihania ihmisiä ympärillä. Elämässä on tällä hetkellä kaikki hyvin mallillaan. 

5. Mitä aiot ostaa seuraavaksi, isompi hankinta tarkoitan?

Ostin juuri järkkäriini uuden putken ja nyt seuraavaksi suunnitelmissa olisi sitten sen kauan haaveilemani kuivausrummun vuoro.

6. Linkkaa suosituin postauksesi.

Baby Shower -juhlat

7. Jos olisit minä, mistä kirjoittaisin seuraavan postauksen?

Matkustamisesta kahden pienen lapsen kanssa.

8. Tähtäätkö blogillasi johonkin vai kirjoitatko puhtaasti omaksi huviksesi?

Ainahan on kiva tähdätä johonkin, mutta kyllä tämä on mukavaa ihan vain omaksi huviksikin.

9. Luetko vau.fi:n aihe vapaata?

En lue.

10. Paljon tuhlaat lastenvaatteisiin kuukaudessa?

Vaihtelevasti. Välillä en ollenkaan ja välillä taas menee paljonkin.

11. Kaipaatko tietynlaista vapautta?

Joskus olisi kiva kun pystyisi tehdä asioita ilman että pitää miettiä koska pitää syödä, missä on lähin vessa ja milloin kukakin nukkuu, mutta toisaalta kerkeää sitä sittenkin kun lapset kasvaa. Pitää nauttia nyt tästä ajasta kun ovat pieniä.

Seuraavat kysymykset sain puolestaan Together we make a family -blogista

1. Lempiblogisi jota luet?

Apua, niitä on monta joten en osaa sanoa.

2. Mitä ruokaa teillä syödään eniten?

Varmaankin jauhelihakastiketta ja perunaa

3. Lempielokuvasi?

Notting Hill. Joka ikinen kerta se on vaan niin hyvä, enkä kyllästy siihen varmaan koskaan.

4. Miten rentoudut?

Istun sohvalla kera suklaalevyn tai olen lenkillä koiran kanssa

5. Lempi vuodenaikasi ja miksi?

Kesä. Pidän lämmöstä ja valoisuudesta ja silloin luonto on vaan kauneimmillaan.

6. Miksi bloggaat?

Tämä on mukava harrastus ja tää on vaan vienyt mut mukanansa.

7. Mitä seuraat tv:ee stä?

Vain elämää, erilaiset äidit, urheilua ja pari muuta. Mä katon kyllä todella vähän telkkaria.

8. Tykkäätkö maalaisromattisesta sisustuksesta, miksi/miksi et?

Kyllä mä tykkään. Se vain on niin kaunista.

9. Unelmatyösi?

No ne kätilön työt

10. Lempijuomasi?

Vesi

11. Mitä sinun on pakko tehdä joka päivä?

Vaikka mitä, mutta ainakin sanoa lapsille että rakastan heitä.

Nämä kysymykset sain puolestaan Kädenjälkiä sydämessä -blogista

1. Jos olisit väri niin mikä väri olisit ja miksi?
Tää on vaikee. Varmaankin keltainen kun olen aika energinen ja puuhailen jatkuvasti jotakin.

2. Lempi paikkasi kotona?

Meidän makkari, koska pidän siellä olevasta värimaailmasta ja se on paikka jossa saa rentoutua.

3. Milloin itkit viimeksi? (Miksi?)

Varmaankin pari päivää sitten ja ihan vain siitä onnesta kun Hugo väläytteli niin valloittavia hymyjä. Onnen kyyneleitä siis.

4. Kuinka  kauan päivässä käytät aikaa blogin parissa?

Päivällä vähemmän, sillä en silloin ole paljoa koneella..illasta menee sitten aikaa enemmän, kun saan lapset nukkumaan..yhteensä 1-4 tuntia, riippuu aina vähän päivästä ja postauksesta. Yhteistyöpostauksiin menee enmmän aikaa.

5. Miten bloggaaminen näkyy arjessasi?

Varmaankin siinä että kuvailen mitä oudoimpia juttuja.

6. Mikä on parasta bloggaamisessa?

Ihanat kommentit ja upeat ihmiset keihin on saanut tutustua.

7. Missä näet itsesi 10 vuoden kuluttua?

Toivon näkeväni itseni unelmieni ammatissa, asuvani siinä itserakennetussa omakotitalossa ja edelleen onnellisesti naimisissa.

8. Unelmiesi häät?

Tämän kuvailinkin jo toiseen postaukseen joten tämä kopioitu suoraan sieltä.
Jos omia vuoden 2010 häitä ei lasketa, niin: Menisimme naimisiin kirkossa maistraatin sijaan, oma isäni saattaisi minut alttarille ja omat lapset toimisivat kukkaisneitoina ja poikina. Kaasoina olisi kolme lähintä ystävääni ja oma siskoni. Juhlapaikka olisi järvenrannalla ja laiturilla meistä napsittaisiin hääkuvia. Olisin tehnyt itse täytekakut ja paikalla olisi esiintymässä esimerkiksi Juha Tapio. Hänen laulunsa Kaksi puuta toimisi häätanssinamme. Häissä olisi yhtä rento tunnelma kun omissamme vuonna 2010. Aurinko paistaisi ja illalla hetke aikaa katsoisimme yhdessä järvelle päin käsi kädessä muiden juhliessa sisällä.

9. Kerro jokin salaisuutesi?

Nyt ei kyllä tuu mitään mieleen.

10. Kuvaile unelmiesi mies silmistä varpaisiin, luonnetta unohtamatta?

Eiks tähän käy että oma mies pienillä parannuksilla. Esim pituutta lisää ainakin viitisen senttiä ja oikein urheilijan vartalo. Luonteeseen lisäisin hieman lisää kärsivällisyyttä ja romantiikkaa. :D

11. Tyttö vai poika? Koira vai kissa? Makaroonilaatikko vai hernekeitto? Sinä vai miehesi?

Molemmat, koira, makaroonilaatikko, riippuu tilanteesta.

Kiitos kaikille kolmelle kysymyksistä.

Imetys - pakko onnistua!

Jo Hugon odotusaikana mietin paljon imetystä. Yleensä en ole sitä odottaessa pahemmin edes ajatellut, mutta tällä kertaa jostain syystä halusin että imetys ehdottomasti onnistuu. Mielessäni pyöri kauhukuvia siitä, ettei maito nousekkaan tai vauva ei saa kunnon otetta ja vain raivoaa tai hänellä on kireä kielijänne, jota ei suostuta nipsaisemaan ja imetys kaatuu siihen. Murehdin myös sitä että jo odotusajan imetyksen onnistumis stressi vaikuttaa siihen ettei imetys onnistuisikaan. Mielessä pyöri vain että pakko onnistua!

Pulloruokinnassahan ei ole mitään vikaa, sillä olenhan yhden lapsistani ruokkinut vallan pullolla imetyksen mennessä ihan mönkään kireän kielijänteen takia, joka huomattiin liian myöhään. Mutta silti halusin että tällä kerralla tämä onnistuu. Kun sitten sain vauvan ensimmäistä kertaa salissa syliini jännitin niin paljon että kuinka imetyksen mahtaa käydä. Hugo kuitenkin nappasi heti kiinni ja alkoi imeä. Otehan oli sairaalassa vielä hakusessa ja korjailin sitä paljonkin, silti rinnanpäät meni aivan rikki. Imettäminen oli kivuliasta, mutta tiesin että jos vain imuote saadaan kuntoon ja rinnanpäät siihen tottuu niin sitten se ei enää tee kipeää. 

Kotio päästyä maito nousi kunnolla ja imetys jatkui. Muistan kuinka kipeää teki kun vauva otti ne ekat imut rikki menneestä rinnasta, se sattui. Eikä siitä helppoa tehnyt ne jälkisupistukset, jotka iski voimalla aina imettäessä. Ainokin istui vieressäni ja näki kuinka kyynel vierähti kivusta poskelleni ja sanoi "Ai ai, äitiä tattuu." Yritin pysyä niin ettei kipu näkyisi, mutta oli ne rinnat sen verran rikki että vettä valui aina välillä väkisin silmistä. Rintakumia en halunnut ottaa käyttöön, ettei imetys ns vaarantuisi, vaikka olisi ehkä kannattanut. Äitiyspakkauksen mukana tullut nännivoide pääsi kovaan käyttöön. Laiton sitä joka imetyksen jälkeen ja lapsetkin sen aina mulle hakivat kun näkivät että aloin syöttämään Hugoa. Ihana kun huusivat "äiti, tarviitko sitä tissirasvaa"? Se olikin meidän pelastus, sillä reilussa viikossa tilanne oli jo niin hyvä, että kipua ei juuri tuntunut. Voidetta käytin yhteensä vajaan nelisen viikkoa.

Kun rinnanpäät oli saatu kuntoon ja imetys sujui ihan mahtavasti, niin iski vaihe kun maitoa ei noussutkaan kunnolla. Aloin stressata siitä että kun sitä ei tule kunnolla, joka puolestaan taas vaikutti negatiivisesti imetykseen. Pelästyin jo että tässäkö tämä nyt oli? Pystyinkö imettämään vain muutaman viikon? Onneksi kuitenkin hoksasin että juon ja syön aivan liian vähän, jotta maitoa tulisi tarpeeksi. Niimpä aloin pitämään huolta siitä että juon paljon ja tungen suuhuni ruokaa aina kun lapsetkin syövät ja välillä jopa useammin. Ei mennyt kauankaan kun maidon määrä taas lisääntyi ja sen myötä oma stressi helpotti.

Hugo on nyt reilut seitsemän viikkoa, joten takana on sen verran imetyshetkiä hänen kanssaan. Tämä taival on sisältänyt jo paljon kaikkea mahdollista, jopa niitä rintaraivareita, joista suurin osa johtuu nyt siitä kun maitoa tulee suihkuamalla. Jännä miten tämä maidontulo voikin vaihdella näin älyttömän paljon. Ensin stressataan ettei sitä tule tarpeeksi ja seuraavassa hetkessä tulee jo suihkuamalla. Lisäksi sitä on oltu siinä tilanteessa kun vauva hamuaa tissiä ja sen suuhunsa saatua huutaa kuin mikäkin ja rinta ei vain kelpaa. Lopulta se huolitaan, kun äiti seisoo ja hytkyy samalla ja silloin sitä imetään kuin ei olisi koskaan ruokaa saanut. Nykyään alun vaikeuksien jälkeen imetyshetket ovat kyllä niin parasta ja olen onnellinen että ne sujuvat hyvin. Nyt viimein alan luottaa siihen että imetys Hugon kohdalla onnistuu ja maito riittää pienelle.

Se mistä tämä pakko onnistua -olo on tullut on vähän mysteeri itselleni. Mulla on kuitenkin takana kolme täysimetettyä lasta ja yksi pullovauva ja kaikkien kanssa olen saanut syöttäessä tuntea sitä ihanaa läheisyyttä, niin miksi tämä stressi? Ehkä se voi vaikuttaa kun tiedän että tämä on se viimeinen kerta kun koskaan saan imetyksen kokea. Ehkä siksi sitä haluaa siinä niin kovasti onnistua. Ja mä olen päättänyt onnistua ja toivon että se riittää.

Vähän niin kuin lomalla

Mun piti tehdä tänään meidän päivä -postaus, mutta empä sitten tehnytkään. Nimittäin aamulla pikkuisen jälkeen kahdeksan soi puhelin ja mummu soitti naapurista että voisiko ottaa Matiaksen ja Ainon mukaansa kun lähtisivät isomummulaan. Ei tarvinnut miettiä sen pisempään, tottakai saa. Lapsethan lähtivät innolla mukaan ja nyt kun Iida on koulussa ja Lumi esikoulussa jäi tänne vain Hugo, joka hänkin nyt on nukkumassa. Meillä on todella hiljaista, tämä on suorastaan musiikkia korville.

Tämmöisinä hetkinä olisi mitä parasta siivota lastenhuoneet, pestä pyykkiä ja vaikka mitä. Mutta kun näitä on niin harvoin, niin todellakin käytän sen johonkin muuhun. Nyt nimittäin aion juoda teetä ihan rauhassa, lukaista uusimman kaksplussan, opetella käyttämään kameraani tullutta uutta putkea, nauttia hiljaisuudesta ja kunhan pikkumies herää niin keskittyä häneen 100%. Ja tänään tiedossa on monta rauhallista imetyshetkeä.

Tämmöiset päivät on kuin olisi vähän niin kuin lomalla. Kuinka helppoa onkaan kun ei tarvitse olla tekemässä ruokaa, laittamassa yhtä nukkumaan ja toimimaan erotuomarina noin joka viides minuutti. Vaikka rakastan lapsiani ja arkeamme paljon niin kyllä tämmöiset hengähdystauot ovat välillä niin tervetulleita. Ja mikä parasta, tämmöisen päivän jälkeen sitä jaksaa taas niin paljon paremmin.

Mutta nyt suuntaan nauttimaan tästä hiljaisuudesta ja koitan ottaa mahdollisimman rennosti. Tämän päivän siivouspäivä siirtyy huomiselle, nyt on se äidin oman ajan aika. Niin ja alkaahan meillä tänään sitten lapsilla syyslomakin, jei!

Oikein aurinkoista perjantaita kaikille ja tervetuloa uusille lukijoille.

...Te kysyitte - minä vastasin... OSA2

No niin, tässä olisi lisää vastauksia kysymyksiinne. Ensimmäisen osan pääset lukemaan tästä

Jos saisit 100€vain itsesi käyttöön niin mitä ostaisit?

Varmaan lisää vaatetta itselleni tai sitten kävisin laittamassa räpsyt

Onko elämä äitinä mennyt juuri niin kuin aina kuvittelitkin?

Ei kyllä ole. Toisaalta en paljoa ole kuvitellutkaan, vaan mennyt aina tilanteen mukaan. 

Millaiset tukiverkot teillä on?

Todella hyvät. Saamme apua tarvittaessa ja välillä sitä tarjotaan ilman pyytämistäkin. Kiitollinen olen kaikesta saamastamme avusta ja olen onnellinen että meillä on elämässämme niin hienoja ihmisiä.

Kuinka usein lapset näkevät mummia, kummia jne?

Me asumme J:n vanhempien kanssa samassa pihassa, joten mummua ja pappaa näkevät päivittäin, jos ei muuten niin ainakin vilaukselta. Isomummua ja pappaa varmaan parin viikon välein. Minun vanhempiani tyyliin kerran kuussa. Osa kummeista on sukulaisia niin heistä osaa päivittäin ja osaa kuukausittain. Muita kummeja näkee sitten viikon-puolenvuoden välein haarukalla.

Jos sairastut itse kuinka helppo on saada apua lastenhoitoon?

Onneksi sairastan harvoin *koputtaa puuta* mutta yleensä apua tarvitsen vain jos olen mahataudissa ja silloin J on jäänyt töistä kotiin (onneksi on sellainen työ että se on mahdollista).

Olet saanut (nimenomaan saanut, et joutunut) olla pitkään kotiäitinä. Mietitkö koskaan kuinka töihinpaluu mahtaa aikanaan sujua? Tai sitä miten saat töitä kun olet ollut pitkän tovin kotona?

Voi kyllä näitä mietin usein, varmaan lähes joka viikko. Mullahan on sellainen tilanne että ei ole paikkaa minne palata. Se jossa viimeksi olin töissä on jo lopettanut. Oikeastaan tilanne on siitä kiva kun saa etsiä ihan uuden, mutta näin pienellä paikkakunnalla ei ole helppo löytää töitä. Siksi mielessä pyörii se opiskelun aloitus. Toisaalta taas luotan siihen että kyllä tekevälle töitä löytyy. 

Mikä on parasta ja "pahinta" pitkässä jaksossa kotiäitiyttä?

Parasta on se kun saa nähdä oman lapsen kehittyvän ja antaa heille aikaa. Lapsuus on niin lyhyt, että on ollut ihanaa kuulua siihen näin tiiviisti. Pelkäsin aluksi että jotenkin höperöidyn, mutta kyllä tämä lauma pitää mielen virkeänä. Tämä on ihan kuin olisin perhepäivähoitaja, ainoana erona se että multa ei kukaan hae päivän päätteeksi lapsia pois. Pahinta on varmaan se aikuisen seuran puuttuminen päivistä.

Millä alalla olet työelämässä?

Viimeksi olin tehtaassa töissä (paperialalla), koulutukselta olen ravintolakokki, mutta se ei ole yhtään mun juttuni ja niitä töitä en haluaisi tehdä. Sydän vetää sinne kätilön työhön tai lasten pariin.

Onko sulla jotain "omaa juttua" muuta kuin tämä bloggaus tietty?

Valokuvaus. Tykkään paljon kuvaamisesta ja koitan siinä kehittyä ja opiskella kamerani toimintoja aina kun siihen on aikaa (nyt sitä ei paljon ole) . Samoin lenkillä käyminen on ihan se mun juttuni. Siinä saa aivot tuulettua ja saa hyvän mielen. Ja silloin kun on synttäreitä tai juhlia niin se kakkukoristeiden väkertely..ah se on vaan niin parhautta.

Ihmetelläänkö teidän lapsilukua koskaan ääneen..ja miten reagoit siihen?

Kyllä tuota ihmettelyä on saanut kuulla ja niitä katseita satelee ihan joka paikasta. Ennen se tuntui ikävältä ja se jupina mitä kuuli niin kirpas, mutta nykyään annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ja ne jotka kattoo niin antaa katsoa. Olen ylpeä suuresta perheestä ja jokaisesta lapsestani.

Millä jaksat huonosti nukutun yön jälkeen?

Meille huonot yöt tuli vasta Hugon odotusaikana ja nyt kun Hugo valvoo öisin niin oon aamusta aika kuitti. Ihmeesti sitä kuitenkin piristyy ja vasta illalla alkaa tuntumaan se että on nukkunut yöllä 5 tuntia ja senkin pätkissä. Sellaiset pienet huilihetket keskellä päivää pelastaa jo paljon. 

Illalla kun kaikki lapset nukkuu, mitä teet?

Ensin täytän ja tyhjään astianpesukoneen, viikkaan tai laitan pyykkiä kuivumaan, katson kouluklaisten reput valmiiksi, ruokin koiran, siivoan tavarat paikoilleen, käyn suihkussa, kaivan tietsikan esille ja kirjoitan omaa tai luen muiden blogeja, syön iltapalaa sohvalla ja päälle suklaata, käperryn miehen kainaloon katsomaan televisiota jos hän istuu sohvalla.

Onko kukaan lapsistanne ollut koskaan päiväkodissa?

Iida aloitti perhepäivähoidossa ollessaan 1v2kk siitä vuoden päästä siirtyi ryhmikseen ja jäi sitten kotiin ollessaan 3v 3kk. Muut eivät ole olleet, sen sijaan ovat sitten käyneet kerhoissa jossa näkevät ja saavat kavereita. Nyt esikoinen on neljännellä luokalla ja Lumi esikoulussa ja molemmilla on hyvin kavereita.

Kuinka kauan aiot olla vielä kotiäiti?

En ole suunnitellu sen tarkemmin, mutta olisi kiva olla siihen asti kun Hugo täyttää kaksi. Toisaalta jos pääsisin opiskelemaan tai hyvä työpaikka ilmaantuu niin olisin kyllä valmis laittamaan lapset hoitoon. Alle vuoden ikäistä en kuitenkaan hoitoon suostu viemään.

Onko koira teidän lapsille tärkeä?

Kyllä on. Lapset pitävät Nooasta kovasti vaikka välillä se on ärsyttävä kun puuttuu leikkeihin mm.ssa juosten haukkuen perässä. Rapsutuksia, haleja ja suukkoja koira saa päivittäin.

Haluaisitko vielä lisää lapsia?

Tämä ikuinen vauvakuumeilija ei varmasti koskaan saa lapsista tarpeekseen, mutta luulen että lapsilukumme on nyt tässä. Tai mistä sitä tietää mikä vauvakuume mieheen voi joskus vielä iskeä..mua ei varmaan tarvis paljoo suostutella. :D 

Onko teidän lapsilla allergioita?

Ei onneksi. Tai Aino on tällä hetkellä laktoosittomalla ruokavaliolla, mutta jossain vaiheessa testataan taas ihan normaalilla. Hugo reagoi jonkin verran kananmunaan, joten itse välttelen nyt sitä.

Mitä lapset harrastavat?

Jumppaa, näytelmäkerhoa, kerhoa ja 4h kerhoa. Lisäksi isi vie lapsia kalaan, käydään metsässä marjassa ja sienessä. Pienemmät ei pahemmin vielä harrasta mutta kun Aino saa hieman ikää lisää ajattelin aloittaa hänen kanssaan jumpan, jos vain mahdumme mukaan.

Kuinka pitkään imetät?

Jos vain onnistuu niin sinne vuoden iän paikkeille joko sen alle tai hieman yli. Katsotaan nyt miten tässä käy ja kuinka kauan Hugo rinnalla viihtyy. Yleensä siinä vuoden iässä ollaan imetyksestä luovuttu.

Onko teidän perheessä jotakin suosikkiruokaa josta kaikki tykkäävät ja jota syödään melko usein?

Jauhelihakastike ja perunat samoin uunikala ja perunamuussi

Miltä tuntui kun sait tietää odottavasi esikoistanne?

Lapsista oltiin puhuttu juuri alkuvuodesta 2004 ja päätetty ettei ihan vielä, joten hieman yllätyksenä tuli että Iida päätti ilmoittaa tulostaan loppuvuodesta 2004. Aluksi oli olo hieman puulla päähän lyöty, mutta pian ajatus tuntui mitä ihanimmalta ja nyt tuo ihana tyttö on kuulunut elämäämme jo yli 10 vuotta.

Oletteko muuttaneet usein?

Kyllä, aivan järkyttävän määrän. Yhdessä ollaan muutettu sitsemän kertaa. Nyt tässä nykyisessä talossa ollaan asuttu jo kohta seitsemän vuotta. Itsellä muuttoja on takana 13 kappaletta!!

Pitkään blogiasi seuranneena olen ymmärtänyt et asutte sun miehen vanhempien kans lähekkäin, jopa samassa pihassa? Kerrotko siitä enemmän? Kuinka lähekkäin, oletteko paljon tekemisissä, käykö lapset siellä usein jne?
Juu kyllä asumme samassa pihapiirissä ja ihan lähekkäin. Väliä taloilla taitaa olla sellaiset 50m (oon siis tosi huono arvioimaan). Nähdään päivittäin, mutta ei kyläillä toisten luona joka päivä. Tarvittaessa autellaan toisiamme puolin ja toisin. He katsovat välillä lapsiamme ja me välillä hoidetaan heidän kissaa. Elo on sujunut näin mukavasti, pihapiiri on iso, joten tilaa riittää ja kun ei tosiaan pompita koko ajan toistemme luona niin ketään ei ahdista. Lapset saattaa välillä piipahtaa päivittäin, mutta mummu ja pappa tykkäävät siitä kun lapset käy kylässä.

Kiitos kaikille kysymyksiä laittaneille, näihin oli kiva vastata.

...Te kysyitte - minä vastasin... OSA1

Kiitos kaikille kysymyksiä laittaneille, niitä tulikin aikamoinen määrä. Sen pidemmittä puheitta tässä olisi vastauksia.

Miltä tuntui kun sait tietää odottavasi Hugoa?

Muistan kun tikkuun piirtyi kaksi viivaa niin kyyneleet siinä valui onnesta. Tujotin testiä sen minkä kyyneliltäni pystyin ja sydämmen valtasi suuri rakkauden tunne. Taisin silitellä hieman vatsaani ja sanoa ääneen että pidähän pikkuinen lujasti kiinni että saan sinut syliin asti (nytkin pillitän kun muistelen sitä hetkeä). Olin niin onnellinen.

Kauan olette olleet yhdessä miehesi kanssa?

Jo niinkin kauan kuin 13 vuotta! Pitkän aikaa ollaan jo toisiamme katseltu.

Onko kaikilla teidän lapsilla sama isä?
Kyllä on.

Mitä tekisit jos saisit vapaa päivän ilman lapsia?

Lähtisin varmasti ostoksille hyvän ystäväni kanssa.

Mistä vielä haaveilet?

Oi tällä ikuisella haaveilijalla niitä riittää. Terveyden ja niiden muiden lisäksi kätilön työstä ja itse alusta asti rakennetusta yksikerroksisesta omakotitalosta.

Mistä lasten nimet ovat tulleet? (esim. kulkeeko suvussa jotain)
Jokaisella lapsella on ainakin yksi nimi joka kulkee suvussa. Se on joko valittu ihan tarkoituksella tai tullut vahingossa. Esimerkiksi ristiäisissä selvisi että miehen puolen suvusta löytyy nimi Hugo. Täällä blogissa lapset kulkevat toisilla nimillään ja jokaiselta löytyy yhteensä kolme nimeä. Muuten nimet on koottu sillä perusteella miltä lapset mielestämme ovat näyttäneet ja mikä kuulostaa hyvältä.

Mistä tulet onnelliseksi?

Lasten ja omista onnistumisista, hyvin sujuneista päivistä, ystävistä, miehen antamasta suukosta kesken päivän, lenkeistä, pienestä hetkestä yksin kera kupin teetä ja suklaalevyn, lasten halauksista, vauvan hymystä, miehen kainaloon käpertymisestä..niistä arjen pienistä asioista.

Olisitko 10 vuotta sitten uskonut että sinulla on tulevaisuudessa 5 lasta?
Täytyy sanoa että en todellakaan. Iidan synnyttyä juuri tuolloin 10 vuotta sitten muistan vannoneeni miehelleni vauvan huutaessa jo toista kuukautta mahaansa, ettei näitä tule koskaan lisää. Samoin taisin vannoa jo synnytyksessä. :D No toisin kävi ja olen enemmän kuin onnellinen.

Iidan ristiäiset syyskuussa 2005

Mitä ruokaa teet useimmiten?

Jauhelihakastiketta, keitettyä perunaa/perunamuussia tai erilaisia makaroneja

Onko teidän lapsilla karkkipäivä?

Kyllä on. Kolmella vanhimmalla se on lauantai ja Aino saa vielä aika harvoin. Muut kun syö sitten Ainon ollessa päikkäreillä. Joskus saavat namit karkkipäivän ulpopuolella, mutta silloin ne ovat yleensä toimineet palkkana hyvästä käytöksestä (näitä tämmöisiä palkitsemisia on kuitenkin harvemmin..purkka on yleisempi "palkka").

Miten tapasitte miehesi kanssa?
Elokuussa vuonna 2000 tapasimme koulussa ja joulukuussa 2000 yksissä bileissä sitten tutustuimme ja siitä kaikki oikeastaan sitten lähti. Ensin ihan ystävinä, sitten seurustellen, ei seurustellen ja sitten vuodesta 2002 ollaan oltu yhdessä.

Kuinka kauan olitte yhdessä ennen kihlausta?

Sellasta ollaan-ei olla suhdetta oli jonkin aikaa myös ennen kihlausta, mutta virallisesti vajaa vuosi.

Kuvaile unelmiesi häät?

Jos omia vuoden 2010 häitä ei lasketa, niin: Menisimme naimisiin kirkossa maistraatin sijaan, oma isäni saattaisi minut alttarille ja omat lapset toimisivat kukkaisneitoina ja poikina. Kaasoina olisi kolme lähintä ystävääni ja oma siskoni. Juhlapaikka olisi järvenrannalla ja laiturilla meistä napsittaisiin hääkuvia. Olisin tehnyt itse täytekakut ja paikalla olisi esiintymässä esimerkiksi Juha Tapio. Hänen laulunsa Kaksi puuta toimisi häätanssinamme. Häissä olisi yhtä rento tunnelma kun omissamme vuonna 2010. Aurinko paistaisi ja illalla hetke aikaa katsoisimme yhdessä järvelle päin käsi kädessä muiden juhliessa sisällä.

Meidän häät elokuussa 2010

Jos lapsesi olisi värejä niin minkä värisiä he olisivat ja miksi?

Sen enempää värien oikeasta merkityksestä tietämättä vastaan näin:

Iida olisi pinkki räiskyvän ja energisen luonteensa takia

Lumi puolestaan oranssi tai vaalea lila rauhallisen luonteensa takia

Matias ..tää olikin vaikea..sanoisin että vihreä tai turkoosi, on hyvin energinen ja puuhaileva tapaus

Aino olisi varmasti keltainen aurinkoisen luonteensa ja liiallisen energiansa vuoksi

Hugo olisi näillä näkyvin harmaa tai vaaleansininen sillä varsinaista luonnetta ei vielä ole tullut esille, mutta päivät sujuvat aika tasaisesti samalla tavalla

Mitä piirteitä inhoat miehessäsi ja mistä puolestaan pidät?

Inhoan sitä kun riisuu illalla vaatteensa aina samaan nurkkaan ja jättää ne lattialle, kiroten välillä niitä keräilen. Tai jos hän pelaa koneellansa jotain peliä, niin joudun toistamaan sanomiseni moneen kertaan. Pidän siitä että pyöritämme arkea yhdessä eikä kaikki ole minun vastuulla tai kun yllättäen hän antaa suukon.

Kuvittelitko aina olevasi äiti?

Pienenä kyllä, teini iässä naapurin lapsia katsellessa en halunnut yhtäkään ja sitten myöhemmin kyllä. Ensimmäistä kertaa omasta lapsesta puhuin J:lle vuonna 2004 mutta sitten päätettiin ettei ihan vielä..yllätykseksemme esikoinen kuitenkin ilmoitti tulostaan loppu vuodesta 2004.

Haluaisitko toiveissasi lisää lapsia?

Luulen että tulen aina haluamaan lisää, mutta kyllä näillä näkymin lapsilukumme on nyt tässä.

Hugon ristiäiset syyskuussa 2015

Miten arki pukeudut?

Mulla on usein farkut jalassa, pitkä toppi, villapaita tai kaksi ja villasukat

Kuinka usein vietätte yhteistä aikaa miehesi kanssa? Ja miten?

Sanotaanko että ihan liian harvoin. Jos sitten joskus saamme edes sen pienen hetken niin käymme yleensä syömässä ravintolassa joskus heittäydymme ihan hurjiksi ja käymme myös elokuvissa. :D

Millainen olisi täydellinen päiväsi?

Varmaan sellainen että kaikki sujuisi helposti, saisi istua valmiiseen pöytään ja joku muu siivoisi jäljet. En oikein osaa sanoa, musta mun jokaisessa päivässä on aina jotain täydellistä. :)

Mitä pelkäät? (nyt ei lasketa mukaan pahoja asioita jotka koskevat perhettäsi)

No hämähäkit, ampiaiset, käärmeet

Millaisista asioista riitelette miehesi kanssa?

Me ei kyllä oikeesti pahemmin riidellä mistään. Mutta välillä meillä osuis menot päällekkäin niin sitten kinastellaan siitä kumpi pääsee lähtemään.

Jaoin kysymykset kahteen osaan, sillä muuten olisi tullut niin pitkä postaus..jatkoa siis tulossa.