Vuoden luetuimmat

Eilen tein postauksen jossa tiivistin koko vuoden 2015, sen pääset lukemaan täältä. Päätin vielä laittaa tähän alle linkin muutamaan suosituimpaan postaukseen. Otsikko on linkki jonka kautta pääset lukemaan koko jutun. Alla löytyy pätkä postauksesta. 

Äitiyspakkaus 2015

"Olen miettinyt että otetaanko me äitiysavustus rahana vai pakkuksena. Olen kuitenkin kallistunut pakkauksen puolelle jo monta kertaa. Kun sitten aamulla näin tuon pakkauksen kelan sivuilta, olin jo täysin varma että pakkaus meille tulee. :) Pidin siitä todella paljon ja siellä ei ole kuin muutama vaate jotka jäisivät käyttämättä. Lisäksi se sopii mielestäni väreiltään hyvin sekä tytölle että pojalle. Nyt vain toivon että edellinen pakkaus keretään jakamaan loppuun ja meille tulisi tuo uusi. Laskettuaika on elokuun lopussa ja hakemus pitää lähettää viimeistään 2kk ennen laskettua, joten toiveet on korkealla että vanha olisi jo siihen mennessä kerennyt loppumaan."

Sellainen pieni salaisuus

"Mun on tehnyt mieli kirjoittaa tämä heti tänne blogiin kun tämä iloinen asia selvisi, mutta muutaman syyn takia olen tämän pitänyt visuti salassa. Muutamalla ystävälle asiasta on kerrottu jo aikoja sitten, mutta muuten tämä on pidetty salassa.  Nyt kun läheiset tietää voi täälläkin asian paljastaa. 
Eräänä joulukuisena päivänä tapahtui jotakin suunnattoman ihanaa.."

Synnytyskertomus "pikavauhtia" maailmaan

"Kätilö kysyi tilataanko jo spinaali vai nousenko jalkeille. Sanoin että voisin nousta seisomaan ja kätilö alkoi heti levittää lattialle liinaa ettei koko lattia kastuisi lapsivedestä. Tuli supistus ja sanoin että voisin sittenkin ottaa nyt sen puudutteen ja jäädä petiin. Kätilö kävi "tilaamassa" lääkärin (vaikka epäili olisiko liian aikaista) ja alkoi pestä selkääni. Tuli taas supistus ja mumisin samalla paineen tunteesta. Kätilö sai selän melkein pestyä kun jälleen supisti, paine vain kasvoi ja oli jo pakko huokailla kovaäänisesti. Lääkäri saapui 14:10 ja mua supisti nyt taukoamatta. En tuntenut koko spinaalin laittoa ja muistan kun lääkäri sanoi että jos tuntuu jotakin "hermopistelyä" niin pitää sanoa..kaksi kertaa sanoin vasen jalka. Samaan aikaan huusin kätilölle että nyt se vauva syntyy!! Kätilö käski hengitellä sillä olin edelleen kyljelläni ihan sängyn reunalla puudutusasennossa. Pian kätilö huomasi että vauva tosiaan tulee ja kauhealla kiireellä käskivät kääntyä toiselle kyljelle tai selälle ja mulla oli niin järkky kipu alavatsalla etten vain pystynyt kääntymään joten mua autettiin. Sanoin että haluun eka sen puudutteen johon kätilö sanoi että se laitettiin juuri. Yritin pidätellä vauvan tuloa maailmaan ja kätilö jopa työnsi Miniä hieman takaisin päin. Sanoin kätilölle etten ponnista mutta vauva vaan tulee ja kätilö sanoikin että tämä syntyy nyt!!"

Rv 18+0 tyttö vai poika?

"Näin raskausaikana on kiva tehdä erilaisa testejä joilla yritetään selvittää vauvan sukupuolta. Se pitääkö ne paikkansa luo siihen vielä oman pienen jännityksen. Näin rakenneultran lähestyessä päätin tehdä muutaman testin ja katsoa kumpaa ne veikkaavat tulevan pienokaisen olevan. Meinaamme kyllä kysyä sukupuolen, eriasia on sitten se että selviääkö se."

Raskausviikko 17+0

"Viime viikolla kerroin siitä kuinka vihdoin on pienen liikkeet alkaneet tuntumaan. Sunnuntaina masussa alkoi aika melske kun menin nukkumaan ja päätin ihan huvikseni laittaa käden vatsan päälle ja kyyneleet nousi silmiin kun pienen liikkeet tuntui vatsan läpi käteen asti. Näin on käynyt nyt parina iltana ja voi sitä onnen määrää. Ensin sitä odotti niin malttamattomana niitä ensimmäisiä liikkeitä, niin yllätyin todella kun ne heti melkein sen jälkeen tuntu jo vatsan läpi asti. Murunen on iltaisin virkeimmillään joten lapset eivät vielä ole päässeet pieniä potkuja tuntemaan."

Rv 19+3 rakenneultrassa

"Sitten olikin ultran vuoro. Sanoinkin ultraajalle kuinka mahdottomasti jännitän tätä ja hyvä etten oksentamaan joutunut mennä ennen tätä. Ensin katsottiin kaikki rakenteet ja kaikki näytti olevan varsin hyvin. Pikkuinen liikkui masussa valtavasti mutta silti tarvittavat mitat saatiin otettua helposti. Sitten käytiin kurkkaamassa kumpikohan siellä masussa oikein majailee ja selvisihän se."

Raskaana vuonna 2005 ja vuonna 2015

"Tulen täyttämään 31 pari kuukautta ennen kuin tämä meidän vauva syntyy. Moni asia on muuttunut itsessäni näiden vuosien aikana ja se 10-vuotta nuorempi minä varmasti nauraisi nyt näille minun ajatuksille. Se huolettomuus joka minusta huokui silloin 20-vuotiaana on nyt jossain tipo tiessään. Silti näistä kaikista tuntemuksista ja peloista huolimatta rakastan olla raskaana, tuntea pienen potkut, katsoa kasvavaa vatsaani ja kasvattaa sisällä uutta ihanaa elämää. Todellisuudessahan ne todelliset huolet ja pelot alkaa vasta kun vauva on syntynyt ja ne tulee varmasti seuraamaan minua niin kauan kuin täällä maan päällä tallustan. On nuo neljä ja tämä masumurunen vain niin käsittämättömän rakkaita."

No nyt on uus ihana hoitolaukku

"Laukku on merkiltään Babymel Ella printed hoitolaukku, stripe navy*. Ulkonäöltään se miellyttää valtavasti omaa silmääni. Se on kooltansa juuri oikean kokoinen (K 39cm x L 30cm x S 15cm), siinä on juuri sopiva määrä taskuja sekä sisäpuolella että ulkopuolella, sen pinta on helppohoitoinen sekä sisä -että ulkopuolelta joten puhdistaminen onnistuu helposti. Laukun saa helposti kiinnitettyä vaunuihin ja rattaisiin nopealla kiinnitys systeemillä, sen sisällä on pestävä hoitoalusta ja pieni termopussukka, jonka avulla saa pysymään vaikka maidon pullossa lämpimänä. Tuossa laukussa oli kaikki se mitä hoitolaukulta hainkin. Lisäksi se ei edes näytä hoitolaukulta."

Mini on täällä

"Niin rakas ja ihana Mini saapui tänään 19.8. (rv 39+5) maailmaan parin tunnin pikatoimituksena klo 14.16 mitoin 3415g ja 50cm. Äiti on onnesta soikeana ja niin rakastunut tähän pikkumieheen!"

Miten raskausuutiseen on reagoitu?

"Niin monesti törmää siihen ikävään asiaan ettei raskausuutisen kerrottua kukaan pahemmin enää onnittele, varsinkin jos kyseessä on jo esim se kolmas, neljäs tai viides lapsi. Olen törmännyt tähän jo edellisen raskauden kohdalla. Se vetää mielen matalaksi, kun itse sitä on kuitenkin niin onnellinen ja jos joku kuullessaan tokaisee vaan että "ai taas vai", niin ei kyllä tuu kamalan kiva olo. Ihmeekseni olen saanut tähän asti vain kivoja onnitteluja tämän raskauden kanssa."

Nyt haluan toivottaa kaikille ihanille lukijoilleni ja täällä satunnaisesti vieraileville oikein ihanaa tulevaa vuotta 2016.

2015 mikä ihana vuosi

Tämä vuosi on ollut kokonaisuudessaan aivan ihana. On tapahtunut niin ihania ja mahtavia asioita etten parempaa olisi voinut edes toivoa. Tämä vuosi jää varmasti mieleen pitkäksi ajaksi. Blogissa oli paljon juttua odotuksesta, pääsin tekemään ihania yhteistöitä, tapasin muita ihania bloggaajia, meille syntyi mitä suloisin vauva, blogini sai monta ihanaa uutta lukijaa ja into kirjoittamiseen on ollut suuri. Kuukautta klikkaamalla pääset lukemaan juuri sen kuukauden kaikki postaukset.

Tammikuu

Tammikuussa oli Lumilla punktio, hienosti tyttö selvisi ja äiti kansa, vaikka se kovasti jännittikin. 15.1. oli myös käytä hääpukuasi -päivä ja pitihän tuokin päälle pukea. Teki niin mieli myös julkistaa blogissa että meille on syntymässä vauva, mutta päätin kuitenkin että vasta ultran jälkeen. Osallistuin myös ihanaan Ilahduta bloggaajakaveria -haasteeseen. Ulkoiltiin ja nautittiin lumesta kun sitä viimein oli. Ainolla uhma nosti päätään ja edelleen se sama uhma asuu täällä, heh.

Helmikuu

Helmikuussa meillä oli viimein se kauan odotettu ultra. Viimein sain kertoa raskaudesta myös omille vanhemmille sekä teille lukijoille. Sen jälkeen blogissa alkoikin näkyä paljon odotusta ja ette arvaakkaan kuinka ihanaa niitä oli tänne kirjoitella. Helmikuussa myös rakas Aino täytti kaksi ja pääsin tekemään hänelle kakun. Leivoimme myös tuuttipullia, joista lapset tykkäsivät kovasti.

Maaliskuu

Maaliskuussa masu jatkoi kasvuaan. Pääsin toteuttamaan ihanan yhteistyön ja pääsimme myös kurkkaamaan Hugoa ultralla. Silloin saimme tietää että "Mini" masussa on poika ja niin suloisesti hän siellä masussa jumppasi. Koko odotuksesta tuli heti jotenkin erilaisempi kun tiesi kumpi siellä masussa kasvaakaan.

Huhtikuu

Huhtikuussa nautittiin upeista ja aurinkoisista ilmoista. Kävin myös ensimmäistä kertaa ikinä Helsingin lapsimessuilla ja sinne on päästävä uudestaan. Sain myös bloggaajapassin, josta olin niin iloinen. Oli ihanaa päästä kulkemaan oman blogin nimi rinnassa. Lumi täytti myös kuusi ja hänelle tehtiin tiara-kakku tytön toiveiden mukaan. Leipastiin myös kasa munkkeja, joita pupellettiin pari päivää. Lumin oikeana syntymäpäivänä tyttö joutui punktioon joka hieman harmitti, mutta hoitajilta saatu kiva lahja piristi.

Toukokuu

Toukokuussa pääsin toteuttamaan taas ihanan yhteistyön. Iida napsi  minusta kivoja kuvia. Iida pääsi kolmannelta luokalta ja muistan kuinka tuskaa oli seistä koko juhlan ajan. Välillä pisti pyörryttämään aika paljon, mutta selvisin. Lumi oppi polkemaan polkupyörällä ja äitiyspakkaus kotiutui, jota hypistelin ties kuinka monta kertaa. Ajatella että nyt nuo vaatteet on jo käytössä.

Kesäkuu

Kesäkuussa sain vihdoin ihanan hoitolaukun. Tykästyin siihen todella ja käytössä se on ollut mitä mukavin. Kuinka helposti kaikki tavarat sieltä löytyykään. Laittelin vaunuja valmiiksi ja odotin malttamattomana koska niissä tuhisisi pieni vauva. Lumi sai reumapolilta hyviä uutisia ja ei joutuisi punktioon.

Heinäkuu

Heinäkuussa menimme särkänniemeen. Se olikin kesän odotetuin juttu kesältä. Meillä oli oikein ihana ja lämmin päivä. Laittelin sänkyä pientä varten valmiiksi. Pakkasin sairaalakassit ja kuvailin masua joka ikisestä kulmasta, heh. Hyvä että kuvasin, sillä niitä on ihana palata katsomaan kun masuikävä iskee. Olimme myös rannalla. Harmillisesti niitä kertoja ei montaa kertaa kesään mahtunut. Sen verran kylmää kuitenkin oli.

Elokuu

Se kuukausi jota oltiin odotettu joulukuusta asti. Iidan 10v juhlia juhlittiin elokuun alusta. Kävimme synnytystapa-arviossa ja siitä parin päivän päästä sylissäni oli kimpale kultaa. Elokuu meni pää osin pieneen ihmiseen tutustuessa ja uuden arjen opettelussa. Vauvakuplassa eläminen  alkoi ja se kupla ei ole vieläkään puhjennut. Elokuussa alkoi Iidalla 4 luokka ja Lumi aloitti esikoulun.

Syyskuu

Syyskuussa suunniteltiin kovasti Hugon ristiäisiä. Nimi oli päätetty jo hyvissä ajoin ja vihdoin pääsin kakkuun kirjailemaan nimen. Lapset  halusivat kaikki vuoron perään hoitaa vauvaa ja haluavat edelleen. Hugoa kuvattiin niin paljon, että ensimmäisiltä viikoilta on tuhoton määrä kuvia ja joka kulmasta.

Lokakuu

Nautittiin ulkoilusta ja lämpöisistä keleistä. Kirjoitin imetyksestä, jonka pelkäsin menevän pieleen alun hankaluuden jälkeen. Mutta tässä sitä edelleen täysimetetään, jei. Blogissani näkyi myös ensimmäinen kysy minulta postaus ja vastailin kivoihin kysymyksiinne. Tuon voisi tehdä joskus uudestaankin.

Marraskuu

Marraskuussa satoi lunta ja sitä tuli heti kerralla paljon. Lumesta nautittiin koko se aika kun sitä riitti, eli pari päivää, heh. Sen jälkeen onkin ollut aika sateista ja pimeää. Äitiyspakkauksen vaatteet alkoivat päästä hiljalleen käyttöön ja kirjoitinkin siitä pienen postauksen. Ostin itselleni myös mitä ihanimman imetyskorun, joka on ollut niin huippu. Se on ollut siitä asti joka päivä käytössä ja Hugo pitää siitä erittäin paljon.

Joulukuu

Joulukuussa pidin blogissani ensimmäisen joulukalenterin ja aiheita riittikin laidasta laitaan. Lumi oli punktiossa joka tehtiin ensimmäistä kertaa ilokaasua hengitellen. Hugolla oli myös ihka ensimmäinen joulu, joka oli ihana. Matias täytti 5 vuotta ja hänelle tehtiin toiveiden mukaan kakku. Oli kiva päästä taas leipomaan. Joulukuu oli muutenkin oikein mukava kuukausi.

Huh, saimpahan tämän vihdoin tehtyä, ei meinannut kuin hermot mennä ja kuvien lataaminen vei ikuisuuden, puhumattakaan siitä kuinka vaikea oli valita kuvat joita käytän, heh. Kiitos teille kaikille ihanille ketkä blogiani luette ja jätätte kommentteja. Toivottavasti pysytte matkassamme vielä jatkossakin.

Yksi arjen helpottaja

Koska asumme seitsemän kilometrin päässä kylältä, tietää se paljon autolla ajamista. Kun syksyllä ilmat viilenee ja lasten vaatekerrokset lisääntyy on lähteminen aina vain hankalampaa. Koululainen kulkee kouluun bussilla ja eskarilainen pikkubussilla, mutta silti niitä kylälle ajamis kertoja mahtuu viikkoon paljonkin ja äidillä on kotona kaksi puettavaa ja yksi jota pitää vielä hieman auttaa. Esimerkiksi maanantaisin viedään kerholainen kerhoon ja ajellaan kotio, reilun kahden tunnin päästä ajellaan taas hakemaan kerholainen kotiin. Siitä parin tunnin päästä haetaan Lumi fysioterapiasta. Kun noin lyhyen ajan sisällä pukee lapset moneen kertaan niin jokin pieni helpotus oli paikallaan.

Ensin meinasin että selvitään ilman kaukalopussia, mutta tulin aika pian toisiin ajatuksiin kun Hugo ei muutenkaan niin rakasta tuota pukemista. Sitten alkoi pieni miettiminen, että millainen se olisi tällä kertaa. Matiaksella ja Ainolla on ollut se jääkarhun (Eisbärchen), mutta tällä kertaa halusin toisenlaisen. Pitkään pohdin että minkä meille hommaisin, mutta lopulta päädyin Wallaboo kaukalopussiin. Väriksi valikoitui ihana harmaa, joka on samaa sävyä kaukalomme kanssa.

Wallaboon kaukalopussissa oli monta kivaa juttua, yksi on se että pään yläpuolelta saa neppareilla tehtyä pienen hupun, toinen on se että sen käyttöikä on 0-12 kuukautta ja sen päälliosan saa kahden vetoketjun ansiosta kunnolla auki sekä tarvittaessa kokonaan pois. Materiaali on myös oikein mukavaa. Päällinen on tuulenpitävää mokkajäljitelmää ja vuori ihanan pehmeää teddyä. 

Kaukalopussi on ollut meillä käytössä kohta kuukauden päivät ja ai että kuinka se on helpottanutkaan meidän lähtemistä. Hugolle villasukat, tumput sekä lakki päähän ja sitten vain lämpöiseen pussukkaan. Oikein kylmillä ilmoilla olen laittanut jumppiksen sisävaatteiden päälle, näin toistaiseksi vasta yhden kerran. En tajua miten olin päässyt unohtamaan kuinka helppo ja vaivaton tuo on ja päätin muka selvitä ilman. Myös Hugo tykkää nyt enemmän kun ylimääräinen pukeminen on jäänyt ja lähteminen käy niin vaivattomasti. 

Meillä on nyt kokemusta kahdesta kaukalopussista, sekä jääkarhun että tästä Wallaboon ja olen kyllä pitänyt molemmista. Jos joku vertailu tehdään niin Eisbärchen on pikkuisen edullisempi, muhkeampi, sen saa kiristettyä yläpäästä helposti pussimaiseksi ja vauva on ehkä enemmän suojassa. Siinä on kuitenkin vain yksi vetoketju keskellä, joten pussia ei saa niin paljoa auki. Ikäsuositus on 0-4kk. Wallaboo taas on hieman tilavampi ja siinä saa tarvittaessa koko pääliosan pois ja käyttöikä on pidempi. Molemmat ovat kuitenkin ihan huippuja. Meidän joulukuiselle Matiakselle ja helmikuiselle Ainolle se jääkarhu oli järkevämpi, koska pienen vauvan sai todella hyvin sinne suojaan. mutta elokuiselle Hugolle tuo wallaboon tilavampi pussi oli parempi valinta.

Tämä aika mitä tuo pussi on meillä ollut, niin olen ollut siihen erittäin tyytyväinen. Hugon saa sinne lämpimästi suojaan, se on helppo laittaa paikoilleen ja ottaa pois. Lisäksi sitä voi käyttää vaikka vain pehmusteena kaukalossa tai pussina vaunuissa. Tämä pussukka tulee kyllä palvelemaan meitä hyvin aina sinne kevään lämpimille keleille saakka. Voin siis oman kokemusken perusteella suositella kumpaakin näistä pusseista. Syksyiselle vauvalle omien kokemusteni perusteella wallaboo ja talviaikaan syntyvälle taas sitten tuota jääkarhua. 

Vauvan lahjat

Jospa sitten kurkattaisiin millaisia lahjoja meidän Hugo sai. Muiden lasten lahjoja en ala esittelemään, mutta jokainen sai kasan lahjoja ja niillä on tässä nyt ahkeraan leikitty. Kiitos kuuluu siis kaikille ihanille tontuille jotka niitä meille toimittivat.

Hugo sai yhteensä seitsemän pakettia. Paketit ei luonnollisestikkaan  vielä pahemmin innostaneet, mutta värikkäitä papereita oli kiva katsella. Äiti avitti vielä avaamisessa ja ihania juttuja niiden sisältä paljastuikin. Paketeista paljastui uniriepu, ihana puinen lelu, Mauri Kunnaksen lelu, Sophie la girafe purulelu, ihana superbaby body, suloisia sideharsoja sekä puhdistuspyyhkeitä ja vihreä Paddington body.

Kaikki lahjat olivat oikein ihania. Sideharsoja meillä menee paljon päivässä, joten ne ovat enemmän kuin tarpeellisia. Tuo puinen heppa on aivan ihana ja vieläpä pitkäikäinen. Unireivun kanssa harjoitellaan pian nukahtamaan ja vaatetta tarvii aina. Varsinkin tuo superbaby body on aivan ihana.

Hugo löysi joukosta heti ehdottoman lempparin. Se onkin ollut nyt kovassa käytössä ja poika on narskutellut sitä ikenillään. Lemppari on tuo suloinen Sophie. Siitä on helppo ottaa kiinni ja se myös ilmeisesti tuntuu kivalta kutiseviin ikeniin. Ja jos lelu pääsee tippumaan kädestä alkaa itku. Joka loppuu kuin seinään kun saa lelun uudestaan suuhun. 

Millaisia lahjoja teidän pikkuiset sai? Oliko jotain ihan ehdotonta suosikkia?

Vauvan ensimmäinen joulu

Meillä oli pitkästä aikaa hieman erilaisempi joulu, sillä olihan kyseessä Hugon ensimmäinen. Hugoa ei luonnollisesti jännittänyt, mutta äiti halusi tehdä aatosta mahdollisimman ihanan ja rakkauden täyteisen. Hugo olikin aattona erittäin iloinen ja seurasi tarkkana isompien touhuja, jotka kyllä touhottivat ihan koko ajan. Lumi tosin oli rauhallisempi, mutta puolilta päivin hänkin piristyi. 

Käytiin ihastelkemassa kuusta Hugon kanssa moneen kertaan. Poika katsoi sitä suu auki kuola samalla valuen. Tarttui tiukasti oksista kiinni ja katsoi sitten ympärille hieman hämmästyneenä. Mahtoi se tuntua oudolta pienissä käsissä. Napattiin lapsista muutama kuva kun istuivat kuusen edessä ja sitä valoa olisin kyllä kaivannut ja paljon, mutta onpahan nyt edes jotakin ikuistettuna. Pitihän sitä myös tanssia joulumusiikin tahtiin ja välillä löhöttiin sohvalla ja katsottiin ohjelmia, Hugon ottaessa pienet päikkärit.

Hugon ensimmäinen joulu oli lumeton. Ulkona oli pikku pakkanen ja samalla kävi aika kova tuuli. Ilma ei tuntunut yhtään jouluiselta, mutta tonttulakit päähän ja kun jouluruuan tuosu valtasi talon oli heti enemmän joulu fiilis. Meidän ruokailun aikana Hugo leikki osan vieressäni lattialla keskittyen leikkihäkkyräänsä ja loppuajaksi tuli istuskelemaan äidin syliin ja katselmaan että mitäs siellä mussuteltiin.

Hugo nukkui toiset oikein hyvän pituiset päiväunet ja niiltä heräili oikein virkeä ja iloinen poika. Herättyä pääsi heti hetkeksi mummun syliin ja ei kauankaan kun poika pakattiin makuupussiin ja suikkasimme nopeasti naapuriin. Hugolla meni hieman hermo päässä olevaan pipoon, mutta onneksi mummulan puolella oltiin hetkessä. Siellä piti tietysti taas tarkkailla että missä kummassa sitä nyt ollaan.

Pukki oli käynyt sillä välin kun olimme mummulassa syömässä. Lapset ryntäsivät innoissaan katsomaan paketteja ja Hugo ihmetteli nyrkki suussa mitä ihmettä tapahtuu. Pian lattia peittyi lahjapapereista ja pääsimme avaamaan Hugonkin lahjat. Siellä olikin kaikkia ihanuuksia. Hugon kuitenkin yllätti väsy ja hän nukahti mummun syliin.

Olisi toki voinut ottaa kuvat vielä ne paremmat vaatteet päällä, heh. Mutta illalla valo oli jo niin surkea.

Kaiken kaikkiaan Hugon ensimmäinen jouluaatto sujui hyvin. Aika paljon se sisälsi unta ja vielä sitäkin enemmän ihmettelyä ja hämmästelyä. Paljon suukkoja, lämpöisiä sylejä ja halauksia. Ihanaa kun saatiin kaikki rakkaat saman katon alle.

Luukku 24 | Hyvää joulua

H ei, nyt se on jouluaatto

Y hdessä perheen ja läheisten kanssa siitä nautitaan

V ähän saunotaan ja herkutellaan

Ä kkiä ikkunaan kiiruhdetaan, josko tonttua tai pukkia näkyy

Ä lyttömän paljon jännittää

J oululaulut raikaa

O hjelmiakin yhdessä katsellaan

U lkona ei lunta näy

L ahjat kääreistä avataan

U skomattoman hienoa on seurata lasten riemua

A ina tämä on yhtä ihanaa, joulu

Nyt haluan toivottaa kaikille lukijoille ja blogissani vieraillelle oikein ihanaa ja rauhallista joulua. Nauttikaa yhdessä olemisesta ja hyvästä ruuasta. 

Luukku 23 | Kuusen tärkeimmät pallot

Meillä on kuusessa muutamat pallot, jotka ripustetaan sinne joka ikinen joulu. Ne eivät ole vielä vanhoja, mutta niillä on erityisen paljon tunnearvoa. Nuo joulupallot ovat lasten vuosipalloja. Iidalla ja Ainolla ei ole ja sekös harmittaa. Iidan aikaan niitä ei edes tainnut olla, mutta Lumillla on omansa. Se on suloisen vaaleanpunainen, jossa on yläosassa suloisia tähtiä. Sitä on säilytetty hyvin ja joka joulu hieman pelkään ettei se vain menisi rikki.

Myös Matiaksella on oma pallo. Se eroaakin Lumin pallosta niin että se on kooltansa pienempi, siinä ei mainita syntymävuotta ja pallon päällä on mitä ihanin keinuhevonen. En ole enää törmännytkään tuollaisiin palloihin. Myös tuota palloa on säilytetty hyvin ja toivon että se säilyy vielä pitkään ehjänä. Hugo sai oman joulupallonsa ja se onkin täällä jo vilahtanut yksissä kuvissa. Se on muuten samanlainen kuin Lumin pallo, mutta päällä ei ole noita tähtiä. Olen kyllä iloinen että myös Hugolle löytyi oma pallonsa. Ne kun tuntui olevan aika monesta paikasta loppu. Onneksi äitini sellaisen meille metsästi.

Harmittaa niin kun Ainolta puuttuu oma vuosipallo. Toki sellaisen voisi jostakin löytää, mutta ei se kuitenkaan ole sama juttu kun se ei ole riippunut kuusessa silloin ensimmäisenä jouluna. Mutta jos löytäisin tai joku meille tarjoaisi sopivaan hintaan vuoden 2013 vaaleanpunaista palloa, niin ilman muuta sen ostaisin. Toisaalta me voisimme tehdä Ainolle ja Iidalle omat pallot. Kananmunan valkuaisella, sokerilla, pensselillä/hammastukulla ja hiuslakalla saa varmasti jo jotakin aikaan. Sillä tyylillä on tehty tuo ensimmäisen kuvan pallo. Pitää vain löytää ensin jotkut kivat pallot joista sitten tehdään ne.

Huomenna aukeaa vielä kalenterin viimeinen luukku, sen jälkeen aion nauttia joulusta perheen kesken.  Ajatella että huomenna se on jouluaatto, ihan huippua.

Luukku 22 | Joulupöydän herkut

Tehdäänkö laatikot itse vai ostetaanko kaupasta? Kinkku vai kalkkuna vai peräti molemmat? Juomana viiniä, maitoa, vettä, kotikaljaa, mehua? 

Me mennään jouluruokien kanssa helpolla ja ostetaan laatikot kaupasta. Meidän joulupöydästä löytyy porkkanalaatikkoa, lanttulaatikkoa, perunalaatikkoa ja maksalaatikkoa. Oma suosikkini on maksa- ja lanttulaatikko. J:n äiti tekee meille joka vuosi perunalaatikkoa, mutta ostetaan kuitenkin joskus myös kaupan laatikko koska muutama lapsistamme pitää siitä. Määrällisesti laatikoita ei osteta paljoa, sillä ei ainakaan meidän lapset niitä syö kuin ihan pikkuisen.

Pöydästä löytyy myös pieni rosolli, silliä, graavikalaa, joka on miehen itse graavaamaa ja johon minä en koske pitkällä tikullakaan, heh. En ole koskaan tykännyt graavikalasta, sen sijaan savukala on ihan parasta. Limppuja on sekä vaaleaa että tummaa, sienisalaattia, punasipulia ja tietysti se kinkku. Olen aikuisiässä alkanut pitää kinkusta. Sitä ennen söin vain kalkkunaa, nyt emme ole ostaneet sitä ollenkaan. Kinkku paistetaan leivinuunissa ja siitä tulee silloin niin taivaallisen hyvää. Juomana löytyy mehua, maitoa, vettä ja joskus sitä viiniäkin. Itse en pidä viinistä niin J saa sitten itsekseen siemailla sitä. Minä olen usein vain vesilinjalla.

Viime jouluna lapset söi niin huonosti jouluruokia, että siitä viisastuneena varaan kotiin lapsia varten ainekset makaronilaatikkoon ja lasagnetteen. Joten niitä jouluruokia ostetaan tänä vuonna vieläkin vähemmän kuin edellisenä. En myöskään itse nyt pysty kamalasti syömään, jottei Hugon masu tulisi kipeäksi. Hän tuntuu reagoivan masullaan voimakkaisiin ruokiin ja nyt esimerkiksi pipareita ei ole tullut syötyä sen jälkeen kun yksi ilta huudettiin masua ja poika kirkui oikein kunnolla. Tällä kertaa siis ei rosolleja, pipareita, lanttulaatikkoa, perunalaatikkoa (kun reagoi perunaan muutenkin pikkuisen). Mutta ei se nyt niin haittaa. Riittää että edes jotain lautaselleni saan ja meillä olisi sitten jouluna tyytyväinen pieni mies.

Maltan tuskin odottaa että pääsemme istumaan yhdessä joulupöytään ja herkuttelemaan. Saa nähdä missä vaiheessa keittiömme sitten on. Me nimittäin jouduimme avaamaan keittiön lattiaa ja nyt meiltä puuttuu toistaiseksi vesipiste, työtaso ja alakaapistot. Vesi ei onneksi ollut tehnyt paljoa tuhojaan, joten pienellä selvittiin tällä kertaa, huh. J koittaa parhaansa mukaan saada keittiön jouluksi edes jonkinmoiseen kuntoon.

Postauksen kuvat ovat otettu vuonna 2013.

Luukku 21 | Kolme yötä jouluun on..

Niin se vain on että joulu kolkuttelee jo ovella. Ihan pian se on täällä. Lahjat ovat saaneet ympärilleen kääreet, pipareita ja torttuja on leivottu urakalla joulumusiikin soidessa taustalla, kauppalistaa on alettu rustailemaan ja kuusi saa pian ylleen koristeet. Vielä kun sataisi lunta niin olisi täydellistä, mutta huonolta näyttää. "Lumivalkeaa kaipaa musta maa" nuo laulun sanat raikasi Iidan joulujuhlassa lauantaina ja todellakin se valkea joulu olisi ollut niin kiva juttu. Lumi, kunnon hanget ja kirpakka pakkanen vain kuuluisi jouluun tai talveen ylipäätänsä. Saa nähdä koska sitä lunta saadaan.

Ihanaa kun lapsetkin ovat nyt kaikki lomalla ja saadaan nukkua aamut pitkään tai ainakin pikkuisen pidempään, hengailla yökkäreissä, ulkoilla milloin halutaan, makoilla sohvalla ja parasta on se kun ei ole kiire minnekkään. Lapset odottavat malttamattomina joulua ja päiviä lasketaan joka ikinen aamu.

Mitään siivoamista en sen pahemmin harrasta, kunhan imuroin, pyyhin pölyt ja pesen lattiat niin se riittää. Ikkunoista voisi toki myös pyyhkiä sormenjäljet niin näkis välillä uloskin heh. Tänä jouluna meillä ei vaihdu edes verhot eikä sisustuksessa muutenkaan näy niin paljon punaista kuin yleensä. En löytänyt mieluisia verhoja, joten mennään noilla mitkä ikkunoissa roikkuu valmiina. Jos muistan niin ale myynneistä voisi metsästää joulujuttuja ensi vuotta ajatellen. Siinä säästäisi jo hyvin.

Mä tykkään laittaa joulua jo hyvissä ajoin ennen, mutta sitten kun joulu on ohitse niin aika nopeasti ne koristeet lähtee pois. Joulukuusi, joka meillä on muovinen ja valkoinen, saa olla pisempään, kunhan poistetaan koristeet ja jätetään vain valot. Tekokuusi on meillä nyt kolmatta joulua ja se on näiden pienten kanssa aika hyvä vaihtoehto, vaikkei se aitoa voitakkaan. Aino halaa kuusta niin monta kertaa ja vaihtaa yhden pallon paikkaa useasti päivässä niin voitte kuvitella kuinka paljon aidosta tippuisi neulasia. Eihän tuosta tekokuusesta sitä ihanaa tuoksua tule, mutta voihan ulkoa olevasta kuusesta käydä nappaamassa pari oksaa ja laittaa maljakkoon.

Nyt oikein mukavaa alkanutta viikkoa kaikille, pian se on täällä...JOULU!

Luukku 20 | Se paras joululahja jonka olen koskaan saanut

Parasta joululahjaa ei tarvitse kauan miettiä. Ei mikään voi mennä tämän edelle ja se paras joululahjani täyttää tänään 5 vuotta. Vuonna 2010 tänä päivänä 20.12. sain syliini pienen pojan ja se on minun parhain joululahjani. Lahja joka ei koskaan unohdu, lahja josta olin enemmän kuin kiitollinen, lahja jolle voi kertoa joka päivä rakastavansa ja lahja jonka kanssa saan viettää ihania hetkiä.

Viisi vuotta sitten oli paljon lunta, yöllä ajaessamme kohti sairaalaa sitä pyrytti oikein urakalla. Ihan erilainen keli kuin nyt on. Muistan kun J sanoi, että onneksi aura on käynyt, kun rytyytimme pikkuista tietä kohti sairaalaa. Perillä ei tarvinnut kauan kärvistellä kun rinnalleni jo nostettiin pieni poika, jolla oli todella kiire maailmaan. Ja se kiire tuntuu jatkuva edelleen. Matiaksella tuntuu vauhtia ja virtaa piisaavan, hih.

Tänään meillä juhlitaan Matiasta. Poika on ihan innoissaan kun nyt saa näyttää koko käden sormilla kuinka vanha hän on. Matias sai tietysti päättää osan mitä synttäreillä tarjotaan ja tietysti myös kakun. Tällä kertaa äidiltä tilattiin kermainen Olaf kakku jonka sisällä sai olla vain pelkkää mansikkaa. No äitihän sitten koitti kyhäillä jonkinmoisen Olafin Hugon päikkäreiden aikaan. Poika tykästyi kakkuun ja se riittää jälleen kerran tälle äidille.

Matias on laskenut päiviä sekä omiin synttäreihinsä että itse jouluaattoon. Toinen saa lahjoja tässä kuussa oikein urakalla. Toisaalta varmasti mukavaa, mutta kurjaa kun kaikki lahjat tulee näin kerralla ja sitten pitää olla taas vuosi ilman. Siksi Matiaksen nimpäivää juhlitaan vähän isommin niin ei sitten tunnu niin pitkältä odottaa omia juhlia.

Ihanat juhlat on nyt juhlittu ja sankari nautti päivästään. Nyt se ikävin osuus edessä, nimittäin jälkisiivous.  Oikein ihanaa sunnuntaita kaikille ja hei, se on enää neljä yötä jouluun. 

Luukku 19 | Neljä kuukautta

Tänään minun pieni rakas Hugo täyttää jo neljä kuukautta. Ajatella että vasta niin vähän aikaa hän on ollut masun ulkopuolella ja silti kuitenkin tuntuu että hän olisi ollut täällä aina. Pieni rakkauspakkaus, jota voisi suukotella vaikka kuinka ja jonka seurasta nautin vaan niin paljon. Tuo pieni poika saa minut niin onnelliseksi, etten pysty sitä edes sanoin kuvaamaan.

4kk iässä hän

hymyilee ja odottaa että hymyyn vastataan

keikistelee hymyillessään

nauraa ääneen ja pitää edelleen siitä kun käsiä taputetaan yhteen ja sanotaan tap tap

juttelee kovasti ja on alkanut kiljahtelemaan

saa aikaan niin surullisen ilmeen kun laittaa huulen ihan rullalle

kuolaa edelleen aivan älyttömästi, mutta hampaita ei näy

vie käsiä suuhun ja tunkee sinne välillä molemmat nyrkit yhtäaikaa

tarttuu kiinni leluun ja vie senkin suuhun

hoitopöydän päällä roikkuva mobile on edelleen ihan ykkösjuttu

rakastaa sitä kun otetaan käsistä kiinni ja saa punkea istumaan

sylissä kinkeää itseään koko ajan pystyyn

viihtyy edelleen huonosti lattialla, mutta paremmin kuin ennen

ei tykkää vieläkään olla mahallaan

kääntyy kyljelleen ja siitä taas selälleen, muttei ole kääntynyt kertaakaan masulleen

käyttää Liberon Touch vaippoja koossa 3

vaatekokona on nyt 62cm

syö tuttia, mam 0-6kk

rakastaa kylpemistä

peilistä katsominen on ihan huippua, omalle kuvalle annetaan mitä ihanin hymy

ei viihdy vaunuissa tai kaukalossa hereillä

Tykkää roikkua äidin hiuksissa kiinni ja laittaa niitä suuhun

nukkuu edelleen lyhyitä päikkäreitä

tutti ja harso tarvitaan nukahtamiseen

herää yöllä kaksi kertaa syömään

kärsii ummetuksesta

pelkällä rintamaidolla mennään

pulauttelee, pientä refluksia vieläkin

inhoaa kynsien leikkaamista

seuraa tarkkana ympärillä tapahtuvia asioita

iltaisin itkeskellään vieläkin, samalla lailla kuin kuukausi sitten

katselee usein sylissä ollessa omia varpaitaan

Kävimme myös 4kk lääkärineuvolassa. Kaikki tuntui olevan hyvin, eikä Hugo enää edes karsasta, vaan se silloin ihan vauvana varmaan johtui vain siitä ettei osannut vielä kohdistaa katsettaan. Puhuin myös siitä kun poika ei viihdy lattialla ja siitä kuinka pystyasento on edelleen paras ja siinä viihtyy. Hugo myös pulautti lääkärissä, kun hänet laitettiin masulleen, vaikka syömisestä oli kulunut jo pitkä aika. Siitä puhe siirtyikin refluksiin ja lääkärikin oli sitä mieltä että siitä tässä nyt on kyse, muttei onneksi kovin pahana, sillä tilanne on helpottanut alkuajoista ja paljon. 

Puhuin myös ummetuksesta, sillä 8 päivää on sellainen normi väli että maha toimii. On kuulemma normaalia kunhan pysyy alle 10 päivässä. Suositteli mallasuutetta, mutta skippaan sen ettei tee masua enemmän kipeäksi ja samaa mieltä oli neuvolantäti. Koitellaan tarvittaessa luumua jos masu tulee kovin kipeäksi. Muuten kiinteillä ei ole kiire, mutta jos Hugon tilanne refluksin suhteen pahenee niin sitten hiljalleen kiinteitä. Uudet mitatkin saatiin ja hyvin oli mittoja tullut. Painoa oli 6650g ja pituutta 62,5cm. Pipolla on kokoa 40,2cm. Hienosti kasvaa rintamaidolla ja jos vain tilanne sen sallii niin imetyksellä jatketaan vielä pari kuukautta.

Yksi kuukautta

Kaksi kuukautta

Kolme kuukautta

Päätin nyt jättää näistä viimeisistä postauksista ne joulukalenteri luukun kuvat pois ja jatketaan ilman niitä loppuun (mä nimittäin kyllästyin niihin. Heh.).

Luukku 18 | Jouluperinteitä

Joulu saapuu ja se on Hugon ihka ensimmäinen. Pienelle varmasti ihan samanlainen päivä kuin muutkin, paitsi että jalassa on ihmeelliset kilisevät töppöset ja päästä löytyy tonttulakki.  Ihmeteltävää voi olla normaalia enemmän kun meidän tupa täyttyy jälleen molemmista mummuista, vaarista, papasta, tädistä ja ehkä sedästäkin.

Me ollaan vietetty joulua täällä meidän kodissa jo vuodesta 2008. Sitä ennen vietimme aina aaton vuoroin minun ja vuoroin J:n vanhemmilla. Iidan ollessa kolme en kuitenkaan halunnut että kuljetaan edestakas koko joulu ja aattona lähdetään myöhään ajelemaan kohti kotia, joten sanoin että me vietämme joulua nyt kotona ja tänne saa tulla, mutta me ei liikuta minnekkään. Tämä järjestely on sopinut kaikille hyvin ja on mukava saada kerralla kaikki tärkeät saman katon alle. Ja nyt ei todellakaan näiden viiden kanssa tekisi mieli lähteä jouluna minnekkään.

Aamut alkaa ihan oman perheen kesken riisipuuron valmistamisella ja joulumusiikin kuunetelulla. Televisio avataan jo aikaisin aamulla ja lapset pomppivat ympäriinsä tonttulakit päässä. Hyvällä kelillä ulkoillaan ja huonomalla rötvätään kaikki sohvalla masut täynnä riisipuuroa.  Ensimmäinen jouluruoka syödään kotona omalla porukalla varmaan siinä yhden maissa. Sitten alkaakin jo saunan lämmittäminen, johon osallistuu suurin osa. Saunomaan mennään joskus kolmen maissa ja naapurista mummu ja pappa sekä lasten setä tulevat monesti tänne saunaan.

Pian saapuvat sitten minun vanhemmat ja sisko, jotka myös saunovat ja sen jälkeen siirrytään monesti naapuriin syömään. Aika usein minun vanhemmat jäävät saunomaan, sillä ovat syöneet kotona ennen lähtöä. Ruuan jälkeen on yleensä lahjojen avaamista  ja kun napa jotain vetää niin kahvia, teetä, glögiä ja mehua kera herkullisten joulutorttujen ja äitini valmistaman kuivakakun.

Tämän jälkeen katsotaan lasten temuamista uusien lahjojen kanssa, höpistellään mukavia ja kellään ei ole kiire minnekkään. Jossain vaiheessa iltaa porukka harvenee ja lopulta ollaan oman perheen kesken. Lapset ovat saaneet valvoa pitkään ja monesti valuvat yksi kerrallaan nukkumaan.

Nyt on ihanaa kun meitä on yksi lisää ja innolla odotan millainen mahtaa tulla pienen Hugon ensimmäisestä joulusta. Enää 6 yötä jouluun.

Luukku 17 | Ikävä yllätys

Se olisi jo joulukuun 17 päivä, iik enää muutama päivä jouluun ja niin paljon on tekemättä. Lahjapaperit odottaa kaupassa, osa paketeista niitä papereita ympärilleen, osa lahjoista on vallan tekemättä ja siivous...kuka sen tekee? Lauantaina on aamusta koululaisen joulujuhla ja sunnuntaina pitäisi juhlia rakkaan Matiaksen 5v synttärijuhlat. Kaikki tarjottavat on vielä ihan auki, kakkukoristeet ja aineet odottaa kaupassa. Onneski on sentään jokin visio millaisen siitä teen.

Jottei asiat kävisi liian helpoksi niin vanhassa talossa kun asutaan niin pääsee täällä joskus kyläilemään hiirulainen. Tämä "ihana" hiirulainen oli sitten järjestänyt edellis yön aikana pikku yllärin, tai olisikin ollut pieni. Tämän pitkähäntäisen ystävän vuoksi keittiössä pääsi tapahtumaan pieni vesivahinko. Laitoin eilen astianpesukoneen pesemään normaalisti ja käperryttiin Hugon kanssa sohvannurkkaan. Kauan ei Hugo kerennyt tissillä olemaan kun kuului sellainen ääni että nyt tulee vettä jostain ja paljon. Nousin kyllä kuin ammus sohvalta poika roikkuen tissillä kiinni ja juoksi keittiöön, jossa lattialla lainehtii jo ihan hirveesti vettä.

Painoin astianpesukoneen äkkiä pois päältä ja laitoin hanat kiinni. Heitin lattialle muutaman pyyhkeen, joita onneksi oli keittiön portin päällä (kerrankin oli hyötyä että joku oli jättänyt siihen pyyhkeen kuivumaan). Sitten soitto J:lle että vettä on ja paljon ja koitan kuivata niin paljon kuin vain voin. Sain onneksi hyvin vedet pyyhkeisiin. Yhteensä kolme isoa kylpypyyhettä, yksi käsipyyhe ja rulla talouspaperia meni siihen että sain vedet pois. Sitten aloin katsomaan että missä vika piilisi ja löysin letkun johon oli purtu peukalonpäätä isompi reikä.

Nyt sitten on pesukone pois paikoiltaan, letkut odottaa uusimista ja lattianrajassa huutaa puhallin joka kuivaa lattiaa. Tuskin se syvälle imeytyi, kun niin nopeasti pääsin kuivaamaan. Mutta nähtäväksi jää toimiiko näin. J kuitenkin uskoo että tämä riittää niin tällä sitten mennään. Onneksi itse koneessa ei kuitenkaan ole sitä vikaa. Nyt vain joutuu hetken tiskaamaan käsin jotta lattia kuivaa, niin saadaan kone takaisin paikoilleen. Vettä meni yhteensä kolmen kaapin ja pesukoneen alle (pesukoneen alla oli kaukalo, mutta vesi tuli niin paineella kauempaa letkusta, joten kaikki vesi meni sinne kaukalon alle). Eikä oo muuten kauan siitä kun meidän vanha kone levis ja vedet aiheutti pahankin vesivahingon. Muistaakseni arviolta 1500€ josta meille vakuutusyhtiö korvas naurettavan 50€.

Kyllä on sitten lentänyt muutama jos toinenkin ärräpää. Tiskiltä kun ei tässä perheessä muutenkaan välty ja nyt vielä synttärit ja joulu tulossa, puuh. Toivon mukaan lattia saadaan pian kuivaksi ja olisi sunnuntaihin mennessä kone paikoillaan. Mä meinaan niin vihaan tota käsin tiskaamista ja niitä silloin tällöin kyläileviä hiiriä.  

Luukku 16 | Askartelua ja jotain pientä äidille

Joulukuun 16 luukussa kurkataan millaisia muistamisia meiltä olisi lähdössä opeille ja mitä äiti osti itselleen ja on siitä niin kovin innoissaan.

Näin joulun lähestyessä tulee eteen kerholaisen, eskarilaisen ja koululaisen  joulujuhla, ja tietysti sitä pitäisi jotenkin sitä opettajaakin muistaa. Mä mietin pitkään että mitä ihmettä vietäisiin tänä vuonna opettajille. Matiaksen kerho-ohjaajalle vietiin konvehtikuusi. Näitä askartelin muutaman valmiiksi jos vietäisiin opeillekkin, mutta luulen että tänä vuonna niitä taitaa tulla muutama, joten aloin miettimään jos kehittelisin jotakin muuta. Sitten muistin nähneeni suodatinpusseista tehtyjä kransseja ja ajattelin, että se voisi olla opelle ihan kiva vieminen.

Niinpä maanantai ilta kului suodatinpusseja rapistellen ja kuumaliiman kanssa "pelleillen". Tein yhden kranssin ja yhden pallon. Vielä pitäisi tehdä toiset, sillä ekoista tuli ihan kivat ja noita voisi antaa sitten muillekkin kuin vain opeille tai sitten jätän ne itselleni. Tytöt oli näistä ihan innoissaan ja ainakin  Lumi kuulemma tahtoisi viedä kranssin opelle Iida ei vielä ole osannut päättää viekö tämmöisen vai karkkikuusen. Noita on kyllä todella helppoa tehdä ja koska teko-ohjeita tuntuu olevan nyt netissä paljon, niin en niitä nyt tänne laittanut ollenkaan.

Pimeinä iltoina toi askartelu on kyllä mukavaa puuhaa ja kun sitä saa vielä ihan rauhassa tehdä lasten jo mentyä nukkumaan. Iida tosin monesti jää seurakseni ja eilenkin auttoi hieman tekemällä muutamat ruusut. Ihana apuri. Millaisia muistamisia teillä on annettu opeille?

Askartelusta ihan toiseen asiaan. Mä nimittäin olen haaveillut yksistä housuista jo todella piiitkään. Jo siitä hetkestä kun ne ihka ensi kertaa näin niin rakastuin. Harmikseni en vain saanut niitä silloin mistään. Mutta kun sitten eräs päivä surffailin netissä ja silmät meinasi tippua päästä, kun näin että niitä ihanuuksia olisi taas saatavilla. Nyt ne oli saatava ja pian huomasin että tilaus oli naputeltu. Sitten alkoi se kuumeinen odottaminen että koska paketti kolahtaa laatikkoon ja vihdoin eilen niin kävi.

En pysynyt omissa housuissani vaan hyppäsin heti näihin uusiin kun sain ne paketista pihalle. Vielä ihanammat livenä kuin kuvissa ja vihdoin ne oli mulla jalassa, iik. Mieskin huomasi heti kotiin tullessa uudet lettikuvioiset housuni ja varmaan korviin asti ulottuvan hymyn. Kuinka onnelliseksi sitä voikin välillä ihminen tulla yhdestä vaatekappaleesta.

Nämä Vimman legginssit olivat nyt joululahja itseltä itselleni. Sellaiset jotka on varmasti kovassa käytössä.  Olen täällä vieläkin ihan pähkinöinä että nämä sain. Niin viimeksi harmitti kun jäin ilman.

Mukavaa keskiviikkoa kaikille. Meidän Lumilla on tänään eskarin joulujuhla ja tyttöä jännittää niin kovin esiintyminen. Hieno juhla varmasti edessä.

Luukku 15 | Kun hiukset irtoo päästä

Joulukuun 15 luukussa paljastuu hieman tämän äidin (hiusten) kuulumisia.

Kääk, nyt se on alkanut oikein kunnolla. Niitä löytyy joka paikasta, vaikka niitä pitäisi kiinni. Suihkussa tuntuu että viemäri menee pian tukkoon ja näkisittepä hiusharjan harjauksen jälkeen. Lisäksi tuntuu että ponnari on nykyään jo ihan onnettoman ohut, nyyh. Kyllä nyt se alkoi ihan kunnolla, nimittäin mun hiukset irtoaa päästä!

Tämä hiusten irtoaminen yllättää mut joka ikinen kerta, vaikka tämä on jo viides kerta. Ja vaikka siihen valmistauduin että kohta niitä taas irtoaa ihan hirveästi, niin silti se määrä yllättää ihan joka kerta. Ja nyt kun on taas pitkät hiukset niin se vielä jotenkin näyttää että niitä irtoaisi ihan kaameesti. 

Pidän hiuksia aika paljon kiinni, varsinkin nykyään, sillä muuten Hugo roikkuu niissä koko ajan ja voi että kuinka ihanasti hiukset kietoutuu Hugon kuolassa oleviin märkiin pikku käsiin. Kun saat hiukset setvittyä niistä irti, niin huomaat että olet taas muutamaa hiusta köyhempi. Hugosta niissä taas on oikein kiva roikkua ja välillä pikkuisen jopa maistaa.

Mun viime kampaaja käynnistä on aikaa nyt...ööö..ai kauhee. En tiiä viittinkö edes sanoa, heh. No viimeksi oon käynyt pikkuisen ennen kuin Aino syntyi ja muistaakseni se oli tammikuussa 2013!! Heh, pitäisi ehkä käydä hieman useammin. Latvat onkin jo ihan kuivat ja ne kaipaisi kipeästi leikkojaa, mutta jostain syystä en saa sitä kampaajaa varatuksi. Ehkä pitäisi ensin käydä vaikka leikkaamassa huonot pois ja sitten toisella kertaa jotain muutakin. Tai sitten nappaan sakset omiin hyppysiin ja lyhennän hieman itse (joka ei kyllä ole se järkevin vaihtoehto). Mä kun en halusi enää näistä pitkistä luopua, mutta pakko niille olis jotain tehdä.

Mutta nyt saa heittää hyviä hiustenhoitotuote- ja hiustenhoito vinkkejä.

Itse kun tällään niihin yleensä suihkussa pesuaineen, jonka jälkeen hoitoaineen, jonka annan vaikuttaa hetken ja sit se olis siinä. Harjaan joka päivä ja lakkaa sun muita tököttejä en käytä päivittäin. Nyt olis tavoitteena saada nämä hiukset johonkin kuntoon ja eloisan näköiseksi.

Mukavaa tiistaita kaikille.