Onnea Äiti ja melukylän lapset -blogi (+Arvonta)

Niin se kuulkaa aika rientää ja tänään tuli kuluneeksi neljä vuotta siitä kun julkaisin ensimmäisen postauksen. Alkuun postailu nyt oli mitä oli ja koko blogimaailma oli minulle täysin uusi tuttavuus. 

"Alunperin kirjoitin blogia vain itselleni, ystäville ja sukulaisille. Kirjoitin Lumin sairaudesta, Matiaksen silmien sondeeramisesta ja arjesta (olen piilottanut aika paljon vanhoja tekstejä, kun ovat minusta olleet liian henkilökohtaisia juttuja). Sitten tuli pitkä väli kun en kirjoittanut yhtään mitään, kunnes kipinä kirjoittaa palasi kun aloin odottaa Ainoa. Silloin löysin myös muita blogeja joita muuten seuraan edelleen. Hiljalleen lukulista laajeni ja innostuin yhä enemmän kirjoittamisesta. Laitoin blogini niin että myös hakukoneet sen löytäisi. Halusin että tarvittaessa muut odottavat tai lastenreuman kanssa kamppailevat voisivat löytää blogiini ja samalla seurata sitten ihan arkeamme. Muistan kuinka onnellinen olin kun blogillani oli 19 lukijaa."

Käsittämätöntä että siitä tosiaan on jo neljä vuotta aikaa kun pitkän pähkäilyn jälkeen painoin julkaise nappulaa. Jännitti, vaikkei blogillani ollut edes lukijoita. Toisaalta jännitin, että mitä jos joku tuttu näkee tämän, tosin kaverini tästä tiesikin kun kerroin hänelle.  Alkuun "piilotinkin" blogini hyvin. Nythän tätä seuraa jo ties kuinka moni tuttu. Todellisuudessa en varmasti edes tiedä että kuinka monta heitä on, heh. Se oli oikeastaan 2013 vuoden loppua kun voi sanoa että aloitin bloggaamisen kunnolla. Ja tällä tiellä sitä nyt ollaan.

"Se oli aika loppuvuotta 2013 kun tuntui että olin päässyt bloggaamisen kanssa oikein vauhtiin ja lukijoita tupsahteli koko ajan lisää. Kirjoitin usein ja aiheet vaihtui laidasta laitaan, niin kuin nytkin. 31.12.2013 päätin sitten perustaa blogilleni facebook sivut. Harrastuksesta oli tullut minulle hurjan tärkeä ja innostusta lisäsi lukijoiden kivat kommentit. Nyt tuntui etten enää kirjoita näitä vain itselleni ylös vaan myös lukijoille. Hiljalleen myös blogin ulkoasu muuttui enemmän itseni näköiseksi. Tausta sai valkean sävyn ja bannerit vaihtuivat usein, nopeasti kyllästyvää sorttia kun olen. Kirjoittamiseen tuli se oma tyyli ja se kävi aina vain helpommaksi."

Pätkät otettu #Blogisitarina -postauksesta. Koko blogini tarinan voit käydä lukemassa täältä.

Tästä blogista on tullut minulle todella tärkeä ja on ollut ihanaa huomata etten turinoi täällä itsekseni vaan te ihanat lukijat ja satunnaiset vierailijat jätätte kommetteja. On edelleen yhtä sydäntä sykähdyttävää nähdä kun uusi seuraaja ilmaantuu, olen kiitollinen teistä jokaisesta. Osaa olen tavannut ihan kasvokkainkin ja se vasta onkin ollut ihanaa. Äiti ja melukylän lapset -blogi on minun hengähdyspaikkani ja paikka josta löytää tarvittaessa vertaistukea ja tsemppaavia viestejä. Kiitos teille ihanille lukijoille, ilman teitä tämä ei olisi näin mukavaa ja antoisaa. 

Itse kun pidän Muumeista sekä tunnetusti suklaasta niin päätin arpoa teille ihanille Haisuli käsipyyhkeen 30x50cm (Finlayson) sekä Padan aamurumba -suklaalevyn.

Mukaan arvontaan pääset näin:
Yhden arvan saat kun kommentoit mukana ja jätät sähköpostiosoitteesi
Toisen arvan saat olemalla lukijani

Kolmannen arvan saat jos kommentoit/linkität, mikä on lempi postauksesi, jonka olen kirjoittanut.

Sinun on siis mahdollista saada kaikkiaan kolme arpaa. Ilmoitathan monellako arvalla olet mukana. Arvonta alkaa nyt ja päättyy 3.3. klo 23.00.

Niin lomalla

Se alkoi eskarilaisella ja koululaisella hiihtoloma. Tämä tarkoittaa sitä että saamme melkein koko viikon olla laittamatta herätyskelloja soimaan, wihii. Tosin luulen että ei meillä kamalasti pidempään nukuta. Ehkä loppuviikosta voidaan jo päästä nukkumisessa lomailun makuun, niin kuin on muidenkin lomien kohdilla käynyt.

Tänään neljä isointa pääsivät mummun ja papan kanssa "pikku lappiin". He kutsuvat yhtä metsää sillä nimellä ja käyvät siellä aina välillä paistamassa makkaraa. Sillä välillä sain keskittyä täysin Hugoon. Olikin ihana olla vain vauvan kanssa ja sitä aikaa ei käytetty siivoiluun vaan nimen omaan siihen vauvan kanssa seurusteluun. Hugolle tuli kuitenkin uni aika pian. Käytin tilaisuuden hyväksi ja keitin itselleni teetä, nappasin hieman suklaata ja uusimman vauva lehden. Sitten sohvannurkkaan lueskelemaan. Ja ai että, en edes muista koska viimeksi olisin saanut lukea lehteä ihanassa hiljaisuudessa ja ilman keskeytyksiä. Yleensä ainoa paikka jossa lehteä pääsee lukemaan rauhassa on vessa, heh.

Huomenna Iida ja Lumi lähtevät vanhempieni luokse yökyläilemään pariksi päiväksi. Onkin varmaan pari päivää outoa olla kotona vain kolmen lapsen kanssa. Matias on suunnitellut yökyläreissua tuohon naapurin mummulaan. Muuten me ei olla mitään ihmeitä suunniteltu, sillä J on normaalisti töissä. Katsotaan mitä viikko tuo tullessaan, toivottavasti ainakin kauniita kelejä jotta päästään ulkoilemaan.

Hugo on pariin otteeseen ulkoillut nyt sylissä ja silmät suurina on ihmetellyt millaista ulkona onkaan. Kamalan innokas ei kuitenkaan vielä siihen ole, joten ulkoilukerrat sylissä ovat olleet aika lyhyitä pätkiä. Onneksi vaunuissa unet maistuu niin onnistuu myös tuo ulkoilu sisarusten kanssa samaan aikaan. Ainakin silloin jos nukkuvat Ainon kanssa eri aikaan päikkärit,

Mutta nyt mukavaa lauantaita ja hiihtolomalaisille mukavaa lomaa.

Mahtava syöttötuoli - kasvaa lapsen mukana

Jokin aika sitten täällä blogissa pohdin millainen syöttötuoli meille hankittaisiin. Edellinen kun oli jo niin huonossa kunnossa että siitä hankkiuduttiin eroon. Mietin että tulisiko meille ihan vain perus syöttötuoli vai sittenkin jo pitkän aikaa haaveilemani Stokken Steps -syöttötuoli. Pähkäilin ja pyöritin näitä vaihtoehtoja koko ajan mielessäni, mutta aina vain päädyin tuohon Stokkeen. Sen ulkonäkö ja pitkäikäisyys veti kovasti puoleensa. Ja arvatkaa mitä, nyt meidän keittiössä komeilee mitä ihanin syöttötuoli. Ilokseni ihana Oz Baby lähti tekemään kanssamme yhteistyötä.

No miksi ihmeessä päädyimme Stokke Steps* tuoliin ja millainen se edes on? Ihan ensimmäisenä tuolissa viehätti kaunis muotoilu, voiko syöttötuoli ollakin noin kaunis. Myös materiaalit olivat se joka herätti kiinnostuksen, sillä vain jalat ovat puuta ja muuten se on muovia. Näin ollen uskon että tuolin puhtaana pitäminen on mukavampaa, varsinkin kun tarkoitus on myös se että Hugo sormiruokailee. Edellinen tuolimme oli kokonaan puuta ja kuinka inhottavaa olikaan rapsuttaa siitä likaa irti. Ei kiitos enää sitä samaa. Tämän tuolin voi ostaa joko Natural tai Walnut Brown värisillä jaloilla. Meille kotiutui tuo jälkimmäinen väri.

Tietystikään pelkkä kaunis ulkonäkö ei voinut olla peruste tuolin valinnalle. Seuraavaksi tässä Stokken Steps tuolissa kiinnostikin sen pitkäikäisyys. Tuoliin nimittäin voidaan liittää lapsen iän myötä erilaisia istuinjärjestelmiä, mikä on mielstäni ihan mahtava juttu. Tämä tuoli kasvaa ja muuntautuu lapsen mukaan aina ihan vastasyntyneestä sinne 10 ikävuoteen asti. Erittäin pitkäaikainen tuoli on siis kyseessä. Ei tarvitse jälkeenpäin miettiä juniorituolin ostamista.

Ihan pieni pääsee mukaan ruokapöydän ääreen kun tuoliin liitetään Stokke Steps Bouncer babysitteri. Sitä pystyy myös käyttämään tavallisen sitterin tapaan lattialla, aika mahtavaa. Babysitterissä on lisäpehmuste vastasyntyneelle, lelukaari sekä 5-pistevaljaat joissa on olkapehmusteet. Sitteriä voi käyttää syntymästä aina 6 kuukauden ikään asti ja se jäljittelee liikettä, jonka lapsi kokee äidin sylissä ollessaan. Sitterin runko on muovia ja päällysteitä on ihanissa väreissä, kuten harmaa, sininen, oranssi ja punainen. Voi kumpa olisin hommannut tämän jo ennen Hugon syntymää, olisi ollut niin hyvä systeemi. 

Meille ei tätä sitteriä siis enää hommattu, sillä Hugon voi laittaa suoraan tähän Stokke Steps Baby Settiin*. Tuo baby set on erittäin helppo asentaa ja poistaa tuolista ilman minkäänlaisia työkaluja. Näin tuolista saa nopeasti lisäpaikan vaikka kylään tulevalle taaperolle tai muille lasten ystäville. Baby setissä on myös korkeus -ja syvyyssuunnassa säädettävä selkänoja. Baby setistä löytyy  myös valjaat, joiden ansiosta ruokailija pysyy tukevasti paikoillaan. Uskonkin että tämä on ihan paras tämmöiselle juuri puoli vuotta täyttäneelle vauvalle. Myös tämä osa on muovia, joten sen puhdistaminen on varmasti helppoa. Kun Baby set liitetään tuohon Stokken Steps tuoliin, voidaan sitä käyttää aina 6 kuukauden ikäisestä 3-vuotiaaksi asti. 

Meidän syöttötuoliin kotiutettiin myös Baby settiin käyvä istuinpehmuste*. Istuinpehmusteen avulla syöttötuolista tulee varmasti vielä mukavampi paikka istuskella. Istuinpehmusteen materiaalit ovat ÖköTek 100-hyväksyttyjä. Väreinä löytyy samat kuin tuohon sitteriinkin, eli sininen, punainen, oranssi sekä harmaa, joka löytyy meiltäkin. Tuohon istuinjärjestelmään on saatavana vielä Baby settiin kiinnitettävä Stokke Steps Baby Set tarjotin. Tarjoitin on reilun kokoinen ja sen avulla lapsi saa itselleen kivan pöytätilan. Tarjotin on muovia ja sen pinta on sileä, jonka vuosi se on helppo pitää puhtaana. Meille tätä tarjotinta en halunnut, sillä meidän keittiöön ei mahdu syöttötuolia oman tarjottimen kanssa. 

Kaiken pohjana on siis tuo Steps tuoli ja siihen ostetaan aina lapsen kasvun myötä uusi osa. Toki tuon tuolin voi ostaa ihan vain juniorituoliksi, sillä onhan se nyt todella kaunis muodoiltaan. Pitää myös mainita se, että tuoli on erittäin helppo ja nopea kasata. Nyt keräämme hieman käyttökokemuksia Hugon ja Ainon kanssa tästä ihanasta tuolista ja palailen sitten kertomaan millainen tämä on kunnon käytössä.

Postaus on toteutettu yhteistyössä Oz Baby:n kanssa. Koodilla: Stokke teillä lukijoilla on mahdollisuus saada 200€ ylittävistä Stokke ostoksista 20€ alennuksen. Koodi on voimassa helmikuun loppuun asti. 

Lisäklsi siellä on menossa Turvallisuusviikot 16.2-29.2. 2016 kaikki turvaistuimet ja turvakaukalot varusteineen sekä kodin turvatuotteet vähintään -10%.

*merkityistä tuotteista saatu alennusta.

Vauva-ajan tarpeelliset (0-6kk)

Ajattelin koota tähän ylös meidän vauva-ajan tarpeelliset jutut, jotka olivat kovassa käytössä ensimmäiset kuusi kuukautta. Teen sitten Hugon täyttäessä yksi uuden, jossa kerron mitkä oli seuraavan kuuden kuukauden tarpeellisimmat.

Vaunut

Ne ovat olleet käytössä ihan alusta asti. Vaikkei Hugo nukkunutkaan niissä alkuun ollenkaan ulkona ja vaunulenkkejäkin on takana vain muutamat, niin ne ovat silti olleet kovassa käytössä sisällä. Kun Hugo nukkui niissä, oli häntä helppo liikuttaa huoneesta toiseen, hän ei maannut sohvalla ja näin jäänyt vahingossa isompien lasten alle ja vaunukoppa oli helppo nostaa illalla nukkumaan mennessä pinnasänkyyn ja poika sai jatkaa rauhassa unia. Lisäksi nukuttaminen onnistui helposti vaunuja heijaamalla. Lisää vaunuistamme voit lukea täältä.

Sitteri

Oli myöskin käytössä jo alusta asti. Siinä Hugo hengaili aina lyhyitä aikoja, jotta sain molemmat kädet vapaaksi. Pitkiä aikoja siinä ei viihdytty, mutta toisaalta ei me kyllä ilmankaan oltaisi selvitty. Aamulla oli myös helppo käydä suihkussa kun poika hengaili siinä sen aikaa. 

Manduca

Ihan huippu ostos. Hugo on viihtynyt niin paljon sylissä jo vauvasta, että manduca tuntui oikealta arjen pelastajalta. Sain jopa tehtyä jotakin ja Hugo nukkui siinä monet pitkät päikkärit. Vauva oli ihanasti lähellä koko ajan ja näin tunsi olonsa turvalliseksi. Kun sitten poika kasvoi, eikä mahtunutkaan enää pienentimeen, tuli pitkä tauko kun ei suostunut koko manducaan, mutta nyt se on taas onnistunut. Lisää voit lukea täältä ja täältä.

Leikkikaari

Löysin kirpputorilta todella edullisesti Ikean puisen leikkiaaren ja se on ollut ehkä paras ostos. Varsinkin kun Hugo on ollut hidas liikkeelle lähtijä, on katseltavaa riittänyt tuossa pitkään. Eelleen on kaari päivittäisessä käytössä. Plussaa tuossa on vielä se että siinä ei ole mitään kiinteää "pohjaa" joka keräisi tuhottomasti karvoja, vaan alle voi heittää milloin mitäkin.

Hoitopöytä

Itse tykkään kovasti käyttää hoitopöytää. Kaikki on siinä sopivasti käsien ulottuvilla ja se on selälleni paras vaipanvaihto paikka. Hugo on myös viihtynyt hyvin, sillä hoitopöydän päällä roikkuvaa mobilea on ollut aina kiva tuijotella. Lisää täällä.

Hoitolaukku
Oodtusaikana ostin meille hoitolaukun ja se on ollut todella kovassa käytössä. Erittäin tilava ja sisällä tavarat pysyvät siistissä järjestyksessä. Lisäksi se on vielä sen näköinen että sitä tekee mieli käyttää ihan muutenkin. Lisää voi lukea täältä.

Turvakaukalo
Tämä on meillä niin kovalla käytöllä, että emme todellakaan selviäisi ollenkaan ilman. Ei taida ollut vielä kertaakaan sellaita viikkoa jolloin kaukaloa ei olisi käytetty. Parhaillaan pakkaan pojan kaukaloon kolme kertaa päivässä.

Kaukalopussi
Ensin ajattelin selvitä ilman, mutta kun pojan puki monta kertaa päivässä kaukaloon, koin helpommaksi tilata pussukan ja ihan huippu ratkaisu on ollut. Lähteminen on niin paljon helpompaa ja Hugokin tykkää kun pukeminen jää välistä. Lisää voit lukea täältä.

Meiltä löytyy myös pinnasänky ja itkuhälytin, mutta ne ovat päässeet käyttöön ennemminkin vasta tuossa kuuden kuukauden tienoilla. Siksi ne siis puuttuvat tästä listasta.

Hyvinhän tuo kasvaa

Muistan kun vielä kuukausi takaperin, ellei jopa parikin,  kuulin kauhistelua siitä kasvaakohan poika nyt riittävästi pelkällä rintamaidolla. Jos sitä ei tulekkaan tarpeeksi ja vauva tyyliin näkee nälkää ja vaikka mitä muuta. Jos sillä onkin vain nälkä kuin noin itkee. Mutta kyllähän sen nyt Hugosta näkee, että on ihan normaalin kokoinen vauva joka varmasti saa tarpeeksi ruokaa.

Täytyy sanoa, että hieman kyllä loukkaannuin noista. Tottakai Hugo olisi alkanut saada kiinteitä paljon aikaisemmin, jos ei olisi rintamaidolla kasvanut normaalisti. Tottakai olisin antanut lisämaitoa, jos se olisi ollut tarpeen. En kai minä olisi laittanut omaa kuuden kuukauden täysimetys tavoitetta lapseni hyvinvoinnin edelle. En todellakaan. Minulla ei myöskään ole mitään lisämaitoja ja kiinteitä vastaan ennen kuuden kuukauden ikää. Minä nyt vain toivoin voivani imettää sen ajan. Ja olen onnellinen että se onnistui ja Hugo kasvoi noin isoksi pojaksi pelkästään minun maidolla.

Eilen oli sitten vuorossa 6kk neuvola. En jännittänyt ollenkaan ettei mittoja olisi tullut tarpeeksi. Hugo on nimittäin viimeisen viikon roikkunut rinnalla todella paljon ja syynä minun rintatulehdus. Hugo on syönyt niin paljon, ettei varmaan ole ollut edes kunnolla nälkäinen kun otin jo uudestaan syömään, heh. Ja tämän (sekä lääkekuurin) ansiosta rintatulehdus taitaa olla selätetty. Ja hyvin on meidän Hugo kasvanut. Painoa oli nyt 7710g ja pituutta 66,5cm. Hienosti kasvaa tasaisesti omalla käyrällään, ilman mitään notkahduksia. Neuvolantätikin kehui kuinka hyvin on kasvanut täysimetykellä.

Hugo hieman vierasti neuvolantätiä, vain äidin sylistä sattoi väläytellä niitä suloisia hymyjä. Kaikki oli Hugolla oikein mallikkaasti ja kiinteiden kanssa etenemme nyt niin että ensin mennään kuukausi näillä hedelmä-ja marjasoseilla ja aloitellaan siinä ohelle hieman kasviksia. Sitten otetaan viljat ja siitä parin viikon kuluttua sitten liha. Näin ehdotti neuvolantäti ja se kuulosti ihan hyvltä. Liikkeelle lähtemisestäkin puhuttiin ja Hugo on siinä tullut sisaruksiinsa. Mikään kiire kun ei tunnu olevan ja ihan hyvä niin. Kerkeäähän sitä myöhemminkin. 

Seuraava käynti onkin sitten 8kk lääkärineuvola ja meille tulee aika myös ryhmäneuvolaan. Sitä aikaa odotankin, sillä Ainon kanssa olimme aikoinaan ja se oli mielestäni oikein kiva neuvola. Siinä näkee kenellä muulla on suunnilleen saman ikäinen lapsi ja muutenkin ryhmäneuvola on ajatuksena oikein kiva. Myöhemmin sama porukka kokoontuu lasten ollessa vanhempia. Jos en ihan väärin muista niin olikohan se 1,5v tai jotakin semmoista.

Samalla oli myös Ainon 3v neuvola. Hienosti suoriutui tehtävistä, sitten kun viimein niihin suostui, heh. Ja hyvin kasvaa myös meidän Aino, nätisti siellä omalla käyrällään. 

Eka kerta

Eilen sunnuntaina Hugo maistoi sosetta ihan ensimmäistä kertaa. Edellisessä postauksessa kerroinkin meidän kuuden kuukauden täysimetyksestä ja kuin tilauksesta Hugo alkoi muutama päivä sitten osoittamaan kiinnostusta ruokaa kohtaan. Jos hän istui sylissäni aamupalalla, koitti hän tavoitella leipääni tai kun laitoin sitä suuhun seurasi hän tarkasti. Niimpä eilen oli mitä parhain hetki aloittaa meidän soseiden maistelu.

Olen edellisten kolmen kohdalla aloittanut maistelun bataatilla (esikoisen kanssa aloitettiin perunalla..virhe), mutta tällä kertaa aloitimme maistelun mangolla. Syy miksi päädyimme mangoon oli se, että Hugo on reagoinut omalla masullaan jos minä syön itse paljon perunaa, niin pelkäsin että saa pian masukipuja myös siitä bataatista. Bataattia on tarkoitus koittaa varovasti kun muita makuja on ensin hieman maisteltu. Seuraava voisi olla vaikka jokin marja.

No mutta eilen aamusta kun olin syönyt oman aamupalan, laitoin Hugon sitteriin ja avasimme mangopurkin. Sitten sitä hieman lusikan kärkeen ja ei muuta kuin ääntä kohti. Hugo oli innoissaan kun näki lusikan ja huitoi molemmilla käsillään, joten niitä piti hieman koittaa pitää pois edestä. Saatiin sosetta suuhun asti ja tuloksena oli pieni irvistys, maiskuttelua ja sen jälkeen poika nappasi lusikasta kiinni ja vei sen itse suuhunsa, josta sai sitten loput. Taas pieni irvistys, mutta hyvää näytti olevan kun lusikkaa vietiin taas kohti suuta. Iida räpsi kuvia kun äiti syötti.

Ensimmäinen maistelu sujui siis hyvin ja Hugo oli siitä enemmän kuin innoissaan. Tästä sitten nyt joka päivä maistellaan vähän lisää ja lisäillään määrää hiljoksiin. Meillä on tarkoitus myös sormiruokailla ainakin osittain ja odotankin jo kovasti niitä hetkiä, kun pieni pääsee itse omin käsin syömään. Tarkoitus on myös tehdä itse soseita, mutta hedelmä -ja marjasoseet taidan kuitenkin ostaa ihan valmiina kaupasta. Näin olemme muidenkin kohdalla toimineet.

Syöttötuolin metsästys on edelleen käynnissä. Se stepsi kyllä niin himottaisi hommata, mutta toisaalta taas kun en ole sitä mistään löytänyt edes hieman edullisemmin niin alan kallistumaan jo siihen perustuoliin. Myös kirppikseltä pitäisi vielä katsoa. Kova metsästys nyt siis käynnissä. Siihen asti Hugo on joko sylissäni tai sitterissä. 

Näin se sitten alkoi täälläkin nämä maistelut ja jännityksellä odotan mitkä maut tulevat Hugolle uppoamaan parhaiten. Hitaasti aloitellaan ja katsotaan mihin tahtiin lisäilemme uusia makuja. Odotan myös että pääsen itse tekemään erilaisia soseita pakkaseen, sillä niiden tekeminen on ihan kivaa puuhaa.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille.

Jei, onnistuin!

Nyt on mahtava fiilis ja hymy on herkässä. Tunne on ihan mahtava ja samalla hieman haikea. Minä onnistuin ja takana on nyt puoli vuotta täysimetystä, jei! Jostain syystä imetys oli minulle tällä kertaa sellainen -pakko onnistua juttu. Osa syynä varmasti se, että pääsisin kokemaan tämän viimeistä kertaa. Jostain syystä myös odotusaikana hieman stressasin että onnistuuko imetys, sillä Lumin kohdalla se ei onnistunut ja se jotenkin nousi aina mieleen. No mutta turhaan stressasin. Tässä sitä nyt ollaan. 

Tähän aikaan on mahtunut niin paljon. Ihan ensin opeteltiin kunnon imetysote, jonka löytyinen kesti jonkin aikaa. Kadoksissa olevan imuotteen vuoksi rinnanpäät menivät hieman rikki ja imetys oli jonkin aika todella kivuliasta. Maidon nouseminen aiheutti myös hieman, tai alkuun paljonkin, kipua ja pistelyä. Kerkisin myös hieman stressaamaan maidon riittävyyttä kun sitä tuli maltillisemmin kuin muista. Ennen maitoa on tullut aivan liikaa ja monesti se on ollut yhtenä syynä rintatulehdukseen. Maito kun on pakkaantunut kun vauva ei ole jaksanut tyhjentää niitä kokonaan. Nyt tuota ongelmaa ei ollut.

Vaikka maitoa tuli maltillisemmin, niin alkuun kärsin suihkutisseistä, joiden vuoksi Hugo sai rintaraivareita. Kun suihkuaminen rauhoittui jossain vaiheessa tuli imetyshetkistä mukavempia molemmille. Huomasin myös että kun söin ja join liian vähän niin maidon tulo väheni todella paljon ja Hugo saattoi siitäkin hermostua kun maidon saamisen eteen joutui tehdä enemmän töitä. Kun taas muistin syödä ja juoda hyvin, niin johan sitä maitoakin tuli enemmän.

Meidän imetys taipaleeseen on sisältynyt myös mitä kummallisempia tapoja syöttää. Istuen sohvanreunalla ja samalla hieman hyppien, samaan tapaan kuin jumppapallon päällä. Seisten, samalla kyykkyjä tehden. Makuulla syöttäen, kainaloasennosta syöttäen ja normaalisti syöttäen. Myös imetyspaikkoja on ollut jos jonkinmoisia. Ollaan tissitelty kotona, mummulassa, autossa, kaupassa, vessassa, ulkona, ravintolassa, vaunulenkillä (silloin kun jokin kerta ollaan sinne päästy) ja sairaalassa. En varmaan edes muista kaikkia, sillä niin monessa eri paikassa on tullut syötettyä.

Imetyshetket ovat olleet aivan täydellisiä. Kun pieni on rinnalla ja pitää suloista tuhinaa, sulkee silmänsä ja puristaa pienen kätensä peukaloni ympärille. Tai hän syö ja katsoo sinua suoraan silmiin käsi rinnan päällä, ihan suun vieressä. Kun vauva kesken syömisen katsoo sinua silmiin ja väläyttää sen suloistakin suloisimman hymyn. Imetyshetkemme ovat olleet aivan ihania. Olen vuodattanut niiden aikana monta onnen kyyneltä, ihan vain sen vuoksi kuinka ihana hetki se on ollut.  

Olen niin onnellinen että tämä täysimetys onnistui ja että kestin sen "ulkopuolisen paineen", kun muut jaksoivat muistuttaa kuinka pitäisi jo antaa jotakin muutakin ruokaa.  Kuinka ihanaa oli, kun neuvolantäti kannusti jatkamaan, sillä hetkellä kun kuulin paljon sitä että antaisit jo muuta. Kuinka onnellinen olen, että Hugo itse ei ole hylännyt rintaa. On mahtavaa että maitoni on riittänyt ja mittoja on tullut hyvin. Yöimetykset jatkuvat toistaiseksi, jos Hugo niitä vaatii. Vielä en pidä kiirettä siitä eroon pääsemisen kanssa. Ja rintatulehduskin alkaa paranemaan nyt kunnolla, joten aika mahtavaa.

Hieman tässä iskee myös haikea mieli, kun nyt alamme maistelemaan piakkoin soseita. Enää Hugo ei kasva pelkästään äidinmaidolla. Toisaalta nyt alkaa uusi ihana vaihe, kun pääsemme yhdessä maistelemaan soseita. Tottakai imetys tästä vielä jatkuu ja katsotaan mihin asti sen kanssa mennään. Ihan Hugon tahtiin. Täysimetys oli minun tavoitteeni ja siihen päästiin.

Kuusi kuukautta

Puoli vuotta, aatelkaa!! Ajattelen itsekkin, kun en meinaa saada kirjoitetuksi tätä aloitusta, sen verran ymmälläni olen, että onko siitä todellakin kulunut jo kuusi kuukautta. Näihin kuukausiin on mahtunut niin paljon kaikkea. Olemme saaneet tutustua tuohon mitä suloisimpaan poikaan. Poikaan joka kehittyy päivä päivältä ja jota rakastan niin että meinaan pakahtua siihen tunteeseen. Poikaan joka heräilee aamuisin edelleen kainalostani ja väläyttää mitä suloisimman hampaattoman hymyn ja naurahtaa ääneen. Oikeasti aamut eivät voisi enää paremmin alkaa.

Tuossa kollaasia väkertäessäni järkytyin, kuinka paljon pieni poikani on kasvanut tässä ajassa! Vaikka edelleen epäilen että joku vaan kutisti tuon meidän lelun jonka vieressä Hugoa olen kuvannut joka kuukausi. Siis aivan käsittämättömän suuri muutos. Nyyh, oliko Hugo joskus noin pieni rääpäle, äidin oma murupulla. Laitan tähän nyt teille sen kuvan, jotta näette itse, aivan käsittämätön muutos. Vaikka Hugo onkin edelleen ihan pieni vauva, näyttää hän tuossa kuvassa niin suurelta kun sitä vertaa tuohon toiseen jossa ikää kaksi viikkoa.

6kk iässä hän

Hymyilee ja laittaa sitten hetken päästä pään äitiä vasten ja kurkkaa taas sieltä hymy huulillaan

Nauraa hekottaa niin että saa valitettavasti välillä hikan, jota inhoaa

Nauraa sisarusten jutuille jos he hauskuuttavat häntä

Koittaa jutella kovasti

Kuolaa ja imeskelee nyrkkejä

Tekee kuolasta kuplia ja päristelee

Imee omaa alahuulta

Ei omista vielä yhtään hammasta

Syö tuttia

Vie omat varpaat suuhun

Tykkää kukkuu leikistä

Rakastaa kun luetaan kirjoja

Tykkää istuskella sylissä, mutta punkeaa monesti siinä itseään suoraksi jotta pääsisi seisoma asentoon

Osaa kääntyä selältä mahalleen ja mahalta selälleen

Viihtyy silti paremmin selällään

Mahallaan viihtyy edelleen lyhyitä aikoja, mutta siinä ollessa keskittyy jo kurkottelemaan edessä olevia leluja

Käyttää Liberon 3 ja 4 koon vaippoja, mutta olemme siirtymässä nelosiin kun ne saa kivasti "kiedottua" ympärille

Vaatekoko nyt 68cm

Rakastaa kylpemistä ja on alkanut loiskuttelemaan oikein kunnolla. Ei tykkää kylpeä vielä istuen vaan sillain kylvetysasennossa on kivempi

Peileistä on edelleen kiva kurkistella ja heittää sinne ihania hymyjä

Äidin imetyskoru on aivan paras, siitä pidetään lujasti kiinni syödessä ja se viedään välillä myös suuhun

Kynsien leikkaus on nykyään mielenkiintoista puuhaa

Oppi näyttämään kieltää ja sekös vasta onkin hauskaa

Lempileluja ovat Libero perhonen, Lamazen riikinkukko sekä hirvi

Vierastaa jonkin verran, välillä enemmän ja välillä vähemmän

Nukkuu nykyään joka päivä vaunuissa ulkona

Nukkuu kahdet tai kolmet päikkärit

Alkuyön nukkuu vaunukopassa, joka on nostettu pinnasänkyyn ja loppuyön äidin kainalossa
(pian aletaan opetella nukahtamista iltaisin pinnasänkyyn)

Herää yöllä kaksi kertaa syömään

On täysimetyksellä, mutta ekat soseet testaillaan pian

Pulauttelee enää vähän

Tykkää edelleen roikkua äidin hiuksissa

On melkein koko ajan hyvällä tuulella

Uskomattoman nopeaan se meni tämäkin aika ja nyt sitä ollaan päivä päivältä lähempänä sitä vuoden ikää. On ihanaa päästä seuraamaan mitä kaikkea se tuo edessään ja kuinka tuo pieni, ihmeellinen ja ihana poika valloittaa tätä maailmaa.

Näin kuvailitte ystäviänne + arvonnan voittaja

Ystävänpäivänä laitoin pystyyn pienen arvonnan ja pyysin teitä kuvailemaan ystäväänne yhdellä sanalla. Oli kyllä ilahduttavaa lukea nuo sanat joilla olette kuvailleet ystäväänne. Voisin käyttää niistä kaikkia kuvailemaan omia ystäviäni. Niin kauniita sanoja kaikki. Ystävät ovat vaan niin upea asia, että heistä kannattaa pitää kiinni. Ystävät ovat aarre. Ajattelin laittaa teidän laittamat sanat nyt tännekkin. Arvonnan voittajan sana on lihavoitu.

Luotettava

Ihana

Empaattinen

Sielunsisko

Sisupussi

Vilpitön

Korvaamaton

Tärkeä

Rehellinen

Mukana-eläjä

Huisinhauska

Kaunis sekä sisäisesti että ulkoisesti

Huumorintajuinen

Reilu

Hauska

Höppänä

Rakas

Elinehto

Korvaamaton

Erityinen

Läheinen

Satumainen

Arvokas

Mutta nyt itse asiaan, eli kenelle tämä herkullinen paketti lähtee? Arvoin voittajan netistä löytyvällä arvontakoneella ja näin voittaja olisi nyt selvillä. Tämä herkullinen suklaa ja sisutustarra lähtevät seuraavalle henkilölle.. Rumpujen pärinää.... 

Maria // Love Beyond Words. Laittelen sulle tänään s-postia. Kiitos kaikille osallistujille, teitä oli ilahduttava määrä. Tervetuloa myös uusille lukijoille.

Se hetki, ne muistot

Tiedättekö sen tunteen kun jokin kuva, tuoksu tai tilanne laukaisee sisälläsi voimakkaan tunteen tai muiston menneestä? Minulle tulee niitä aina silloin tällöin. Esimerkiksi kevään tuoksut, kesän tuoksu, syksyinen viileys. jokin vanha valokuva, musiikki, oikeastaan ihan mikä vain voi tämän aiheuttaa. Hetken aikaa tuntuu kuin alkaisi oikein "ahdistaa" tai ahdistaa ei ehkä ole oikea sana, taidan lähinnä tuntea suurta haikeutta. Olen huomannut, että kevään korvella näitä tulee eniten. Mistä lie tämä sitten johtuukaan. Sitä tavallaan haluaisi aina joskus palata ajassa taaksepäin. Päästä kokemaan uudestaan vielä jotakin.

Mitä sitä sitten kaipaa? Sen kun osaisi sanoa. Ehkä se on jokin pieni hetki tai jokin tilanne joka oli niin ihana, että sen haluaisi kokea uudestaan. Tai sitten haluaisi siihen hetkeen että osaisi toimia paremmin. Ehkä osaltaan se kun tietää että osaa asioista ei pääse koskaan enää kokemaan saa tuon haikeuden pintaan. Se kaikki on nyt takana päin.

Toisaalta taas olen tyytyväinen siihen että tuollaisia muistoja nousee pitaan joihin tahtoisi uudestaan. Se kertoo siitä että niitä hyviä ja kullanarvoisia hetkiä on tullut koettua ja osa niistä on ikuistettu valokuviin. Ne tärkeimmät hetket palautuu mieleen niin pienestä kuin vaikka jokin tuoksu tai musiikki. Niitä ei voi elää enää uudestaan muuta kuin valokuvien ja muistojen kautta.

Äh, musta tuntuu niin vaikealta kirjoittaa sanoiksi sitä olotilaa joka tulee kun tuollainen hetki tulee. Mutta monella varmasti musiikki nostaa näitä hetkiä pintaan. Itselläni on monta laulua joissa elää tuhannesti muistoja. On lauluja joita vanhempani kuuntelivat ollessani pieni ja niiden kautta pääsee takaisin lapsuuteen. On lauluja joita kuunneltiin teininä, on lauluja joita olemme kuunnelleet J:n kanssa, ystävien  kesken ja on lauluja joita ollaan kuunneltu omien lasten kanssa. Ja esimerkiksi aina kun kuulen Roope Salminen & Koirat -Madafakin darra, palaan sen laulun myötä elokuuhun ja Hugon synnytykseen, sillä se soi juuri ennen kuin poika syntyi.

Ihania asioita on takana päin ja onhan niitä mukava muistella, palasia sieltä täältä. Kuitenkin juuri tämä hetki on tässä ja nyt, joten pitäisi osata elää siinä. Ei haikailla menneitä tai suunnitella liikaa tulevaa. Sillä juurikin tästä hetkestä voi syntyä jokin muisto, joka palaa sitten mukavana muistona mieleen esimerkiksi sen musiikin, tuoksun tai valokuvan myötä.


A r v o n t a a n voi osallistua vielä tänään klo 23.00 asti. 

No niinhän siinä taas kävi..

..että tämä äiti nappasi itselleen r i n t a t u l e h d u k s e n. Minä kun kerkesin jo vähän hehkuttaa että tällä kertaa siitä selvisin, niin pyh. Sunnuntai iltana oikea rinta alkoi tuntumaan aralta ja osasin jo varautua rintatulehdukseen. Olinhan kokenut tuon jo Iidan, Matiaksen ja Ainon kohdalla. Koitin suihkutella ja painella rintaa ja syöttää siitä tiheästi. Toivoin tietysti että se tehoaa.

Eilen aamusta kuume alkoi sitten hitaasti mutta varmasti nousemaan. Sohva olikin ainoa paikka jossa pystyin olemaan, sillä olo veti aika nopeastikkin heikoksi. Voin sanoa, että siinä 38.5 asteen kuumeessa tuo lasten hoitaminen ja ruokkiminen on aika haasteellista. Varsinkin kun Hugo meinasi turhautua. Onneksi Hugo ei vielä ryömi, sillä en millään olisi pystynyt mennä hänen perässään. Meillä katsottiin sitten eilinen päivä erilaisia leffoja ja äiti yritti väkisin pysyä hereillä. Äidin pojat hengasi melkein koko päivän mun vieressä ja isompi toi vettä, ihanat.

Kun olo vain paheni ja rinta punoitti entisestään ja oli aivan kosketusarka soittelin terveyskeskukseen ja pyysin itselleni antibioottia. Kuvailin oireet ja sanoin että edellisten lasten kohdalla mennyt juuri näin ja kerroin mitä kaikkea olin jo koittanut. Onneksi lääkäri kirjoitti reseptin ilman että piti raahautua näytille. Olisi ollut aika haasteellista ajella lasten kanssa sinne, kun hyvä jos pysyin kotona edes kävelemään. 

Kun J tuli töistä haki hän minulle antibiootin ja osti samalla Hugolle Rela-tippoja, jottei minun syömä antibiootti ottaisi häntä masuun. Kun J palasi apteekista pääsin viimein nukkumaan. Oli ihana tunne mennä pitkälleen ja sulkea silmät. Nukuinkin heittämällä pari tuntia. J hoisi myös lasten iltatoimet ja toi minulle Hugon kainaloon vain syömään. Itse hyvä jos enää tolpillani pysyin kun kuumetta oli 39.5. Kuinka kylmältä mittari tuntuikaan tuolloin kainalossa.

Rintatulehduksen hoitoon olen koittanut tiheää imetystä kipeästä rinnasta. hieromista, kuumaa suihkua ja lämmintä kaurapussia. Ne ovat ainakin auttaneet sen verran ettei kuume tällä kertaa huidellut yli neljänkymmenen ja rintakin on punoittanut vain Hugon kämmenen kokoiselta alueelta. Mutta kipu on kyllä ollut taas ihan kaamea. Se kun maito nousee kipeään rintaan tuntuu aivan kamalalta ja imettäminen kovassa kuumeessa on aivan kamalaa, kun tuntuu että jäätyy siihen paikkaan.

Aamusta kuume oli laskenut ja mittari näytti vain 38. Otin kunnolla särkylääkettä ja nyt on enää vähän lämpöä. Olo on kuitenkin vielä ihan vetämätön. Johtuu ehkä siitä ettei ole kunnolla edes tullut syötyä. Väkisin olen jotain koittanut ottaa ja juoda paljon, jotta maito riittäisi Hugolle. Tämäkin päivä menee luultavammin sohvalla maaten. Onneksi Matias ja Aino ovat leikkineet nyt ihan nätisti, jotta äiti on saanut levättyä. 

Kämppä on kuin pommin jäljiltä ja pyykkivuori kasvaa, mutta en stressaa niistä nyt. Tai ehkä pikkuisen, mutta olen koittanut ottaa sellaisen kerkeehän sitä myöhemminkin siivota -asenteen. Kunhan vain saisi nyt selätettyä tämän tulehduksen kokonaan. Kyllä näin sairastaessa sitä osaa arvostaa sitä terveyttä.

Ystävänpäivän arvonta

Ystävyys on kyllä niin ihana asia. On ihanaa kun omistaa muutaman hyvän ystävän joiden kanssa ollaan koettu kaikkea kivaa. Kerrottu niitä hyviä kuin huonojakin asioita. Ja vaikka ei joka päivä oltaisi yhteydessä niin tietää että se toinen välittää. Ystävälle voi soittaa vaikka keskellä yötä, jos jokin asia painaa mieltä. Autetaan toisiamme, kun toinen apua tarvitsee ja ollaan toistemme tukena. Ystävät, olette ihania!

Päätin että näin ystävänpäivän kunniaksi voisin järjestää teille ihanille pienen arvonnan. Arvonnan palkintona on sisustustarra jossa teksti Welcome sekä levy herkullista suklaata. 

Arvontaan voivat osallistua kaikki. Yhden arvan saat kirjoittamalla kommettikenttään yhden sanan jolla kuvailisit omaa ystävääsi. Toisen arvan saat jos olet lukijani. Muista mainita monella arvalla osallistut. Jätäthän kommenttiin myös sähköpostiosoitteesi. Arvonta alkaa nyt ja päättyy keskiviikkona 17.2. klo 23.00.

Juo, juo ja juo

Imetysaikana olisi todella tärkeää muistaa juoda paljon ja täytyy myöntää että juon aivan liian vähän vettä vuorokaudessa. Ja nyt jos koskaan olisi niin tärkeää pitää huoli omasta nesteytyksestä. Miten voikaan olla niin vaikeaa tarttua siihen vesilasiin ja kulauttaa se alas? Miten ihmeessä muistaisin päivän aikana juoda tarpeeksi? Myös silloin kun ei janota.

Muutos pitäisi tehdä, sillä huomaan että niinä päivinä kun juon liian vähän särkee päätäni helpommin ja maitoakaan ei tule ihan niin paljon kuin normaalisti. Kärsin tällä hetkellä lahosta päästä, saatan täyttää vesilasin ja hörpätä kerran kun pitäisi juoda se kokonaan. Mutta onko kamalampaa kuin se että yrittää juoda vaikka ei janota yhtään. Yksi keino voisi olla se että joka kerta kun kävelen vesihanan ohi kulautan lasillisen vettä, tai edes vähän. Kuljen siitä kuitenkin todella monta kertaa päivän aikana, joten voisi olla että vesi tulisi pian korvista ulos. Toinen vaihtoehto, joka olisi ehkä se parempi, olisi täyttää yksi tai kaksi limsapulloa vedellä ja tunkea jääkaappiin. Ja ne pitäisi sitten tyhjätä päivän aikana. Yhteensä sellainen 3L olisi hyvä määrä tai kunhan menisi edes reilu 2L. Tämä tyyli oli käytössä odotusaikana ja se toimi. Kunnes huomasin että yhtäkkiä se vesi vain seisoi siinä pullossa, ilman että kukaan joi sitä.

Raskausaikana siis muistin juoda hyvin ja se piti suurimman turvotuksen poissa. Nyt sitten ollaan menty takapakkia. Monesti kun istahdan sohvannurkkaan imettämään Hugoa niin iskee aivan järjetön jano. Monesti pitää pyytää jonkun tuomaan lasillinen vettä kun jano on aivan armoton. Jos taas olen muistanut juoda hyvin ennen imetystä niin jano ei iske. Yhdessä vaiheessa pidin pienessä pullossa vettä lähellä aina kun imetin, mutta lapset kävivät aina hörppimässä siitä joten veden seassa killui myös taaperon kuolaa. Niimpä luovuin siitä.

Olen pistänyt merkille, että illasta vettä kuluu ihan tolkuttomia määriä. Keho ikään kuin huutaa nestettä vaikka en varsinaisesti kärsi janon tunteesta. Kittaan sitä helposti yli litran, lähemmäs kaksi, ja olen vähän väliä täyttämässä lasia. Olisi kuitenkin hyvä että myös päivällä tämä onnistuisi, jottei illasta alkaisi särkeä päätä. 

Nyt kysynkin, että onko teillä antaa jotakin hyvää vinkkiä, millä muistaa juoda tarpeeksi päivässä?

Se riittämättömyyden tunne..

..iskee aina silloin kun joku lapsista sairastuu. Silloin sitä toivoo että omistaisi muutaman käden lisää tai kaksoisolennon, joka lohduttaisi välillä toista. Toivoisi että voisi pitää sylissä, suukottaa otsaa, jutella mukavia ja hoitaa juuri sitä joka sitä eniten kaipaa, ilman että syli pitää jakaa. Silloin äidille iskee se kaamea riittämättömyyden tunne. Hugo haluaa syliin ja samalla Aino joka eilisen terveen päivän jälkeen alkoi sairastaa uudelleen tarvitsee äidin syliä. Siinä sitä onkin sitten ollut äidin syli täynnä pikkuisia. Miten sitä toimii että molemmat saavat samaan aikaan juuri sen mitä sillä hetkellä tarvitsevat.

Normaalisti, kun kukaan ei sairasta, aikaa riittää jokaiselle lapselle hyvin. Ne hetket eivät välttämättä ole pitkiä, mutta jokaiselle on sitä riittää. Kaikkien kuulumiset kuullaan, kaikkien kanssa tehdään aina jotakin pientä ja se on lapsistakin kivaa. Nyt kun sitten yksi sairastuu kaipaa hän enemmän huomiota ja syliä. Isommathan tämän jo ymmärtävät, että äidillä on päivisin kädet aika täynnä ja että sairaana oleva tarvitsee nyt äitiä. Mutta Hugo. joka on oikea sylivauva ei sitä tietenkään käsitä. Hän on nyt ollut enemmän lattialla, enemmän kuin yleensä, mikä on tietysti hyvä. Mutta entäs kun siellä viihdytään edelleen aika lyhyitä aikoja. Siinä me olemme sitten istuneet lattialla Aino sylissäni ja koittaneet samalla viihdyttää Hugoa. Pian kuitenkin myös Hugo haluaa syliin ja olemme vain yksi läjä olohuoneen lattialla. Minulle on toisaalta se ja sama missä istumme kunhan molemmilla on vain hyvä olla.

Ainolla oli kahden päivän kuumeilun jälkeen yksi kuumeeton päivä, kunnes tänä aamuna sängystä nousi kuumeinen tyttö joka itki korvaansa. Tiesin heti että tulehdushan siellä, sillä niin paljon tyttö itki. Ilta ja yö oli onneksi sujuneet rauhallisesti, eikä korva ollut kipuillut. Varasin ajan lääkäriin ja korvatulehdushan siellä. Aino on koko aamun ollut sylissäni samaan aikaan kuin Hugo. Sydäntä riipaisi kun jouduin nostamaan tytön pois sylistäni siksi aikaa kun Hugo söi. Pieni nukahti sitten sohvalle ja Hugo lähti ulos nukkumaan. Silloin oli aikaa vanhemmille lapsille, jotka tosin halusivat sitten leikkiä vain kahdestaan.

Mutta kun kaksi pienintä itkee samaan aikaan ja koitat lohduttaa molempia, niin oikeasti menaa päästä poru itseltäkin. Sitä tuntuu ettei pysty täysillä keskittymään toisen murheeseen, täyttämään sitä tarvetta jota lapsi juuri sillä hetkellä tarvitsee.  Se turhauttaa. J on päivät töissä, joten päivisin sitä toista syliä ei ole. Normaalisti ei mitään ongelmaa, mutta nyt kun Aino on todella itkuinen niin haastetta on todellakin piisannut.

Onneksi tätä riittämättömyyden tunnetta ei yleensä ole, paitsi joskus, muttei silloinkaan tässä mittakaavassa. Olisi ihan kamalaa jos tuntuisi vuosi vuodelta tältä, ettei vain pysty antamaan tarpeeksi huomiota jokaiselle lapselle ja juuri silloin kun he sitä eniten tarvitsevat. Tietysti meillä on hetkiä arjessa kun pitäisi ratketa kahtia että pystyisin sillä sekunnilla olla paikalla tarvittaessa. Silloin yleensä katsotaan kenen asia on se ns. kiireellisin. Hugo voi odottaa jos kyseessä ei ole paha tilanne, mutta jos poika on nälkäinen yms. niin silloin hänet hoidetaan ensin ja muut odottavat. 

Riittämättömyyden tunne on kyllä kamala. Pieni riittämättömyyden tunnehan on ihan normaalia, mutta tämä joka pisti jo itkemään ei ole kivaa. Onneksi kuume ja nämä taudit selätettyä tiedän että palaamme normaaliin ja äidin sylissä on tilaa myös muille, eikä sitä tarvitse koko ajan jakaa toisen kanssa.

Ystäväkirja -haaste pikku ihmiselle

Sain Minnalta Harmaa ja muut iloiset värit -blogista kivan haasteen, kiitoksia tästä. Päätin että Aino saa näihin vastailla.  Kesken leikin vain ei olisi millään malttanut. Äiti on hieman myös lisäillyt tuonne ja ne löytyy suluista.

Nimi (oikea tai jolla esiinnyt blogissa) ja blogin nimi?

Tophi (äiti lisää että blogissa kulkee nimellä Aino ja blogin nimeä ei osannut sanoa itse).
Äiti ja melukylän lapset

Ikäsi?

Pieni, sen jälkeen näyttää kolmea sormea ja sanoo "näin."

Parasta just nyt?

Muumit on kivaa ja leikkiminen.

Lempiruoka:

Kaikkea ja kastike. Haluan kattoa kuvia, saanko kattoa kuvia? (näki mun puhelimen pöydällä).

Lempijuoma:

Maito
(Aino juo kyllä hyvin maitoa mutta pyytää usein myös vettä jos on vain jano.. ruokajuomana maito).

Suosikkileikkini:

Kaikki on kivaa..Piilosta leikitään! --> lähtee juoksemaan heti piiloon.

Harrastukset:

Hampaiden harjaaminen. Hih luulen ettei ihan käsittänyt. Mutta Aino ei vielä harrasta mitään. Syksyllä aloitetaan liikkari jos vain mahdutaan mukaan. 

Idolini: 

Mä  ja nostaa kädet ylös. Hih, muotoilin kysymyksen uudestaan näin: Ketä ihmistä ihailet johon Aino vastasi Erika-täti, se tulee mun kaa leikkimään. 

Valitse parempi vaihtoehto  potta/vaippa, auto/juna, kukkakaali/parsakaali, lämmin/viileä ja oma sänky/äidin kainalo:
Potta
Auto
Parsakaali (ei kyllä tykkää kummastakaan)
Viileä (Aino kyllä inhoaa kylmää)
Äidin kainalo (Aino nukkuu omassa sängyssä, mutta muuten viihtyy paljon kainalossa)

Haaste lähtee eteenpäin seuraaviin blogeihin

Kun haaveet muuttuvat todeksi

Kädenjälkiä sydämessä

Aarteeni

Nöpsyn ystävänkirja -blogihaasteen säännöt:

– kerro, kuka bloggaaja haasteen sinulle antoi ja mistä blogista

– vastaa blogipostauksessa annettuihin kysymyksiin

– haasta muutama blogilapsi tai -perhe vastaamaan kysymyksiin

– ilmoita haastetuille, että heidän on haastettu

Kirje kolmevuotiaalle

Tänään sinä täytät kolme vuotta. En voi uskoa että aika on kulunut näin nopeaan ja sinusta on kasvanut noin iso tyttö. En koskaan unohda sitä hetkeä kun sinut nostettiin ensi kertaa rinnalleni ja hiljennyit kuuntelemaan sydämeni lyöntejä. Suukotin sinua lukemattomia kertoja ja kyyneleet täyttivät silmäni. Siinä sinä olit, oma rakas tyttäreni. Rakkaus sinua kohtaan vain vahvistui. Mietin että millainen sinusta tulisi. Olisitko rauhallinen ja ujo vai kenties menevä ja sosiaalinen. Tulisiko sinulle tumma vai vaalea tukka tai minkä väriset silmät saat. Näiden kolmen vuoden aikana olen saanut vastaukset noihin kaikkiin. 

Olemme saaneet viettää kanssasi niin uskomattoman ihania hetkiä. Saaneet katsoa kuinka kasvat ja opit uusia asioita. Pitäneet kädestä kun olet tarvinnut apua, rohkaisseet kun olet sitä kaivannut, pitäneet sylissä harmin iskiessä tai muuten vain. Antaneet lukemattoman määrän suukkoja ja saaneet niitä takaisin, olemme tanssineet hauskojen laulujen tahdissa sekä hassutelleet. Pitäneet mukavia turinatuokioita jonka lopuksi olemme molemmat nauraneet masut kippuralla. Niin monta upeaa hetkeä olemme saaneet kanssasi kokea ja olen niistä kaikista niin kiitollinen.

Olemme saaneet seurata kuinka innostut uusista asioista. Kuinka silmäsi tuikkivat kuin taivaan kirkkaimmat tähdet. Kuinka naurusi täyttää koko huoneen ja kuinka hymyillessäsi hymykuoppasi tulee esille. Kuinka hermostut nopeasti, mutta lepyt vielä nopeammin. Olemme myös ylpeitä kuinka omatoiminen olet, välillä vähän liiankin. Olet myös erittäin huolehtivainen isosisko ja osaat hyvin pitää pikkuveljeä sylissäsi.

Tulevalle vuodelle toivon sinulle ihania ja iloisia hetkiä, terveyttä ja onnellisuutta. Toivon että edelleen tarraat käteeni ja käperryt syliini kun sellainen hetki tulee. Toivon että koemme yhdessä taas ihania ja ikimuistoisia hetkiä. Ja muista, sinä tulet aina olemaan äidin pieni tyttö, jota rakastan aivan mahdottoman paljon. Hyvää syntymäpäivää rakas!

Ainolle nuosi harmillisesti tänään kuume. Synttärisankari on siis tänään lähinnä makoillut sohvalla. Toivotaan että menee pian ohi eikä tarttuisi ainakaan tuohon pienimpään.

Lumin sairaudesta

Uusia seuraajia on tullut sen verran, että kerrotaan vielä että Lumi siis sairastaa lastenreumaa joka todettiin tytön ollessa 1v11kk. Nyt Lumilla on ikää jo 6v10kk. Reuma oli alkuun erittäin ärhäkkä, oikean lääkityksen löytymisen jälkeen tilanne rauhoittui ja lääke vaihtui pistoksesta suun kautta otettavaan. Kun punktioita ei ollut kahteen vuoteen alettiin lääkitystä purkaa. Kerettiin olemaan ilman lääkitystä vain pari kuukautta kun tulehdukset palasivat rajuina. Sen jälkeen lääkitys palautettiin ja punktioita tehtiin. Suun kautta otettava lääke ei kuitenkaan riittänyt, joten vaihdettiin takaisin pistoksiin. Tilanne rauhoittui, mutta silti nestettä vain tuli ja kipuja oli jonkin verran. 

Joulukuussa olimme viimeksi punktiossa, joka tehtiin ensimmäistä kertaa ilokaasun avulla. Se sujui oikein hyvin. Uusi aika sovittiin kahden kuukauden päähän. Lumi on nyt käynyt kerran viikossa fysioterapiassa, lääke pistetään kerran viikossa, otetaan foolihappo ja pahoinvointilääke. Liikuntarajoitteita ei ole ja olemme päässeet hieman koittamaan mm. luistelua johon lääkäri antoi luvan. Varovaisesti ollaan menty ja Lumi on ollut siitä niin riemuissaan. Eskariopet ovat kertoneet että Lumi nauttii niin täydestä sydämestään ihan kaikesta liikkumisesta. Oli se sitten liikuntasalissa temppurataa, luistelua, hiihtämistä, metsäretkiä tai ihan mitä vaan. Sanovat että se riemu on aivan uskomaton. Ja Lumi todellakin nauttii. Sen verran on rajoituksia kernnyt olemaan ja joutunut sivusta katsomaan, että todellakin ottaa kaiken irti kun saa mennä. Rajoituksia on ollut silloin jos polvi tai nilkka ovat keränneet kovasti nestettä.

Olemme ottaneet nyt pahoinvointilääkkeen käyttöön ja oksentelu lääkepäivinä on sen myötä vähentynyt. Välillä silti huono olo iskee, mutta pääosin menee hyvin. Tosin foolihapon ottaminen tuottaa edelleen monenkin vuoden jälkeen vaikeuksia ja se oksennetaan monesti ulos, Tuohon kun keksittäisiin jotakin, mutta tuntuu että kaikki kikat on jo kokeiltu. Joskus on myös jotunut jäämään eskarista pois pistosta seuraavana päivänä kun pahoinvointi on ollut lääkkeestä huolimatta niin kovaa. Maitoa Lumi ei enää oikeastaan juo, kuin joskus harvoin kaakaossa. Ruuassa sitä vielä saa, mutta jossain vaiheessa katsotaan jätetäänkö sekin pois. Näin katsotaan hiljalleen voidaanko ruokavaliolla vaikuttaa sairauden tilaan.

Tänään J lähti Lumin ja Matiaksen kanssa reumapolille. Oli outoa jäädä kotiin kahden nuorimman kanssa, sillä muuten olen aina ollut mukana. Polikäynnillä kaikki oli oikein mallikkaasti. Vihdoin lääkitys tuntuu taas purevan ja nestettä ei ollut missään. Fysioterapiaa harvennetaan ja seuraava käynti on vasta neljän kuukauden kuluttua. Pahoinvointiin koitetaan taas jos ottaisimme foolihapon pistospäivänä. Tätä olemme venkslanneet nyt edestakaisin ja toivottavasti saataisiin edes hetkeksi helpotusta siitä kun siirrettäisiin foolihappo taas samalle päivälle.

Nyt siis tilanne taas erinomainen ja tyttö saa jatkaa normaaliin tapaan. Ainoastaan joka viikkoinen pistos on se joka tuntuu tällä hetkellä kurjalta jutulta. Lumi on kuitenkin ollut joka viikko oikein reipas, vaikka sitä pahoinvointia tuleekin.

Ihanat 3v juhlat takana

Huh, nyt on juhlat juhlittu ja pikkuväen mentyä nukkumaan kaivoi äiti läppärin ja kameran esille. Siirtelin kuvat juuri koneelle ja jos nyt sitten hieman kertoilisin meidän juhlista vaikka kello läheneekin jo kymmentä illalla. Kuvia tuleekin nyt kivasti tähän postaukseen ja oli vaikeus valita mitä kaikkea laitankaan tänne.

Aino oli niin super suloinen ihanassa mekossaan kaikkine letteineen ja koruineen. Kuinka mun pienestä tytöstä onkin tullut jo noin iso? Sitä mietin tänään moneen otteeseen. 

Ikkunan edessä odoteltiin vieraita jo tunti ennen juhlia. Vaikkei kaikki päässeetkään mukaan, niin vietimme oikein onnistuneet juhlat pienemmälläkin porukalla. Aino oli oikein innoissaan saamistaan lahjoista ja niistä herkuista joiden tekemiseen osallistui. Myös yksi odotetuin kohokohta oli päästä puhaltamaan kynttilät ja Aino suoriutuikin siitä oikein hyvin.

Ajattelin ensin että kovana Frozen fanina Aino toivoo frozen teemaiset juhlat, mutta sen sijaan hän toivoi pöllöjä. Tuo kävikin hyvin. Juhlamekkona oli kuitenkin frozenin ihana mekko. Tarjolla oli pitsaa, cocktailpiirakoita, sipsejä, vaahtokarkkeja, karkkeja, muffinsseja, muutama kermalla kuorrutettu muffinssi ja kakku jonka päällä koreili pöllö. 

Terjottavat riitti ja niitä ei jäänyt edes kamalasti yli. Aino tykkäsi kovasti juhlistaan ja nautti todella kun sai olla huomion keskipisteenä. Oli ihanat juhlat.