Kaksplus.fi

Sivut

torstai 30. kesäkuuta 2016

Ulkoilu on kivaa




Näin kesällä ulkoilu lasten kanssa on jotenkin tuplasti kivempaa. Keksitään niin paljon helpommin ja enemmän kaikkea tekemistä ja pihalla kuluu helposti monta tuntia. Hyvä jos muistetaan välillä tulla syömään. Ulos on kiva napata välipalaa ja herkutella siinä leikkien lomassa esimerkiksi hedelmillä, keksillä tai jäätelöllä. Parasta on se, että ulos lähteminen on niin helppoa. Ei muuta kuin lakit päähän, kengät jalkaan ja menoksi.

Nyt ollaan pelattu paljon jalkapalloa, pompittu trampoliinilla, tehty hiekkakakkuja, heitelty vesi-ilmapalloja, menty hippaa, pelattu jalkapalloa, keinuttu, käyty uimarannalla, leikkipuistossa, pelattu jalkapalloa, pyöräilty, puhallettu saippuakuplia, poimittu kukkia, menty piilosta ja pelattu erilaisia kesäpelejä. Mainitsinkohan jo että ollaan pelattu jalkapalloa, hih. Matias on nimittäin ihan hurahtanut siihen ja ei taida olla montaa päivää, jolloin ei oltaisi jalkkista potkittu. Kiva harrastus, jota voi tehdä ihan omassa pihassakin oman perheen kesken, sillä pelaajiahan riittää.


Ulkoilu vauvan kanssa on myös niin kivaa ja helppoa näin kesällä, kun toisen voi vain laskea nurmikolle ryömimään ja konttailemaan. Hugo päästää menemään kontaten pitkin nurmikkoa välillä pysähtyen tutkimaan mitä sieltä löytyy. Välillä maistetaan miltä ruoho mahtaa maistua, leikitään jalkapallolla, joka onkin ihan lempipuuhaa sekä keinutaan. Välillä istutaan hiekkalaatikolla ja koitetaan tunkea salaman nopeasti kourallinen hiekkaa suuhun, ennen kuin äiti kerkiää estää sen. Ja jos väsy iskee kesken kaiken, niin uni maistuu rattaissa tai manducassa.


Vaikka omassa pihassa ulkoilu onkin lapsista kivaa, niin kyllä ne leikkipuistot on vaan silti ihan ykkösiä. Kylässämme sijaitseva Leijonapuisto on ihan lasten ehdoton suosikki ja sinne me yleensä menemme kun puistoon suuntaamme. Se on aidattu ja lapsille riittää paljon tekemistä. Siellä pari tuntia kuluu kuin hetkessä, varsinkin jos mukana on ystäviä.

Ulkoilu puistoissa on mukavaa myös sen vuoksi, että siellä voi törmätä uusiin ystäviin. Aino on ainakin niin sosiaalinen, että on heti kyselemässä nimiä ja ehdottamassa leikkiä. Hugo puolestaan ei muista vielä niin välitä. Hänelle riittää seuraksi kaksi lapiota, joilla voi nostella hiekkaa tai paukuttaa niitä toisia vasten. Välillä on ehkä maistettava miltä se mahtaa maistua. Hiekalla konttaaminenkin luonnistuu hienosti ja usein vaatteet ovat myös sen näköiset, että kontattu on.


Pienellä sateellakin ollaan ulkoiltu. Lapsista oli kerran kiva, kun kuuman päivän päätteeksi iski pieni sadekuuro. Kuinka kivaa olikaan seistä ja juosta vesisateessa. Onneksi tänä kesänä ilmat ovat olleet aika aurinkoisia ja lämpimiä, joten ulkona tulee oltua paljon. Toivotaan että hyvät ilmat jatkuvat.

Mukavia ulkoiluhetkiä kaikille.


tiistai 28. kesäkuuta 2016

Suloinen lastenhenkari + arvonta




Lastenhuoneemme seinää koristaa nykyään ihana henkari, johon ei voi olla ihastumatta. Monelle on varmasti tuttu jo tämä ihastuttava *Red Hand Gang -lastenhenkari. Jos ei niin minäpä kerron siitä vähän. Se on koivusta käsinvalmistettu henkari, jonka pinta on hiottu todella sileäksi. Koska tuote valmistetaan käsin on jokainen tuote uniikki. Henkarin etupuolella on suloiset maalatut tytön kasvot ja takapuolella on laseroitu logo. Henkaria saa kolmessa ei värissä. Mustana, joka meilläkin on, sekä pinkkinä ja minttuna.




Tämä henkari on siitä kiva, että se toimii ihan yksistäänkin kivana sisustuselementtinä. Siihen voi ripustaa jonkin kivan mekon tai vaikka kaulakoruja. Meillä tähän suloiseen henkariin päätyi ensin Ainon 1v mekko ja sen jälkeen helmet, jotka sitten jätettiin siihen. Saa nähdä koska siinä roikkuu jälleen joikin kiva mekko. Lapsista oli hauskaa kun henkariin laittaa mekon, niin se näyttää kuin se olisi oikeasti jonkun päällä.




Meillä tämä henkari on ollut oikein tykätty ja siihen on vaihdettu jo monen monta kertaa vaatetta sekä korua. Niinpä onkin ilahduttavaa, kun sain järjestää teille lukijoille yhdessä Minimen kanssa  kivan arvonnan, jossa voit voittaa itsellesi yhden henkarin haluamassasi värissä.

Mukaan pääset, kun linkität minulle täältä minkä värisen henkarin sinä valitsisit itsellesi. Toisen arvan saat jos olet lukijani tai seuraat meitä facebookissa tai instagramissa. Kerrothan monella arvalla olet mukana. Muista laittaa myös toimiva sähköpostiosoite, jotta saan sinuun yhteyden jos voitto osuu kohdallesi.

Arvonta alkaa tänään 28.6. ja päättyy 5.7. klo 23:59


Jos voitto ei tällä kertaa osu kohdallesi, niin ei hätää. Ilmoitan arvonnan päätyttyä täällä blogissani alekoodin, jolla saat minimestä henkarin -20% alella.

*Henkari saatu www.minime.fi
En hyödy linkkien klikkaamisesta


maanantai 27. kesäkuuta 2016

Muumimaailmassa juhannuksena



Halusin tänä juhannuksena tehdä jotain vähän erilaista lasten kanssa. Koska suunnitteilla oli joka tapauksessa mennä muumimaailmaan niin päätin, että voisimme mennä sinne juhannuksena, jos paikka on vain auki. Ja olihan se, huippua! Millaista Muumimaailmassa oli juhannuksena? Kannattiko? Mistä lapset pitivät? 

Meiltä Muumimaailmaan on pitkä matka, joten meidän aamu starttasi jo kuudelta. Ajoimme ensin mummulaan viemään koiran ja hieman syömään. Nappasimme siskoni mukaan ja suuntasimme auton nokan kohti Naantalia. Matka mummulasta Naantaliin kesti parisen tuntia ja sujui hyvin. Lapset miettivät kovasti millaista Muumimaailmassa mahtaa olla ja aika usein takapenkiltä kuului, koska ollaan perillä. 


Ajoimme auton Muumiparkkiin. Se maksoi 8€ koko päivältä ja sisälsi bussikyydin lähemmäs Muumimaailmaa. Lapset olivat bussimatkasta jo aivan innoissaan ja helpotti kyllä hurjasti, ettei tarvinnut lähteä kävelemään. Bussikyydin jälkeen käveltiin pieni pätkä ja pian näimmekin jo pitkän sillan, jota pitkin pääsee Muumimaailmaan. Voi niitä riemun kiljahduksia ja intoa, mitä lapset olivat täynnä.

Ja siitä se seikkailu sitten alkoi. Lippujen osto, kesäkuun ajan tarjouksessa yhden lipun hinnalla kaksi päivää, nimilaput lapsille rintaan ja kaikki innosta puhkuen katsomaan mitä kivaa löydetään. 




Täytyy kyllä sanoa, että heti alkuun totesin paikan päälle päästyä kuinka nappi valinta olikaan mennä Muumimaailmaan juhannuksena. Täys kymppi. Nimittäin ihmisiä oli, mutta sopivissa määrin. Viiden lapsen kanssa kun on liikkeellä, niin pitäisi omistaa kymmenen silmää jotta löytää kaikki suuresta ihmismäärästä, nyt pärjäsi hyvin kahdella, hih. Oli kiva antaa kolmevuotiaan Ainon mennä ihan vapaasti ilman, että piti pelätä hänen katoavan ihmismassaan. 

Muumitalon luona pääsi halailemaan Muumeja ja voitte varmasti kuvitella kuinka mahdottoman innoissaan lapset hahmoista olivat. Hieman jännitin kuinkahan kaikki pääsevät halailemaan, mutta turhaan. Muumeja pääsi halaamaan melki heti kun halusi. Olihan siinä lapsia, mutta jokainen sai rauhassa halailla ja ottaa kuvia Muumien kanssa. Aino ei meinannut housuissaan pysyä, kun näki hahmot ja hän olikin halaamassa vuoronperään jokaista Muumia. Oikea onnenpäivä.



Oli mahtava juttu kuinka hahmot huomioivat innostuneet lapset. Jokaista koittivat halailla ja varmistivat, että kuvia saatiin otettua. Onhan tuo niin mahtava kokemus, että on kiva saada muistoksi onnistuneet kuvat. Meidän Hugo oli innoissaan Muumeista. Hän kosketteli niiden karvaa ensin hieman etusormella ja sitten hieman rohkeammin koko kädellä. Yhtään hän ei jännittänyt vaan oli aika kiinnostunut niistä.


Me aikuiset olimme varmasti yhtä innoissamme kuin lapset. Tuntui että tutkittavaa ja katseltavaa riitti vaikka kuinka paljon. Ihania kivoja yksityiskohtia sekä ei oikeastaan mitään esteitä, ettei saisi koskea. Lapset tykkäävät, kun voivat koittaa itse sekä tutkia ja se tuolla onnistui. Heillä oli aika samoja lemppari juttuja. Muumien halailu, satumetsä ja paljasjalkapolku olivat ainakin ehdottomia suosikkeja.




Täytyy sanoa, että liikkuminen Muumimaailmassa rattaiden kanssa on tehty helpoiksi. Ei kyllä montaa paikkaa ollut joihin ei rattaiden kanssa päässyt. Toki muutamiin taloihin ei, mutta aika hyvin kuitenkin. Oli myös kiva piipahtaa kesken päivän uimassa (tai lapset kävi). Ai että kuinka se tuntuikaan kivalta uittaa varpaita kesken lämpöisen päivän. 

Oli myös kiva yllätys, kun kävin lastenhoitohuoneessa Hugon kanssa, että siellä oli Muumivaippoja joka koossa. Jos siis omat vaipat unohtuu tai loppuu niin ei hätää, vaippoja kyllä löytyy. Mielestäni tämä oli niin hieno juttu, että se piti mainita. 


Noidan mökillä vierailu taisi olla Ainosta se päivän jännin juttu, mutta hetken kun noita siinä höpötteli uskalsi Ainokin mennä lähemmäksi. Silti noidan luona vierailu oli aika nopea visiitti. Oli kiva, kun mikään asia ei ollut niin jännä, että joku lapsista ei olisi suostunut menemään yms. Hahmot naurattivat lapsia. Oli loistavaa kuinka he oikein eläytyivät rooleihinsa ja kun vain kävelivät jossakin höpisivät kivasti niitä muumiaiheisia juttuja. Lapset kuuntelivat aina korvat tarkkana mistä hahmot puhuivat.  


Voisin laittaa kuvia tänne vaikka kuinka, sillä niitä todellakin piisaa ja kertoa niin paljon kivaa meidän päivästä mutta silloin tämä postaus venyisi ihan älyttömän pitkäksi. Mielestäni Muumimaailma on paikka jonne pitää jokaisen ehdottomasti joskus mennä ja kokea itse. Siellä nimittäin viihtyi loistavasti vanhemmat lapset sekä aikuiset. Meidän Iidakin joka täyttää kohta 11 tykkäsi paljon. Hän oli innokkaana koittamassa kaikkea tekemistä, eikä kyllästynyt missään vaiheessa.

Loppuun pitää mainita, että siitä on 23 vuotta kun viimeksi ollaan siskon kanssa käyty Muumimaailmassa. Äitini otti silloin meistä kuvan Hemulin talon edessä. Itse silloin jotain möksötin, kun en olisi halunnut kuvaan. Nyt päätimme nyt ikuistaa uuden kuvan saman Hemulin talon edessä, tällä kertaa mökötyksen sijalla oli hymy ja kuvasta puuttuu vyölaukut, heh. Päätimmekin siskon kanssa että tämmöinen kuva on uusittava seuraavan kerran 10 vuoden päästä. Mutta Muumimaailmaan palaamme varmasti monesti ennen sitä.


Lämpimästi suosittelen käymään Muumimaailmassa juhannuksena. Silloin siellä pääsee ainakin helposti halimaan Muumeja, joka kuitenkin taitaa olla lapsille se kivoin juttu koko reissussa. Me olimme ainakin niin tyytyväisiä ja vielä kun aurinkokin helli meitä lämmöllään. Kotimatkalla olikin aika hiljaista väkeä. Ja ei se ihme, kun päivän saldona oli monta tuntia Muumien kanssa ja reilut 6 tuntia autossa istumista. Mahtava päivä, ei voi muuta sanoa.

*Yhteistyössä Muumimaailma

perjantai 24. kesäkuuta 2016

Juhannus





Niin se juhannus sieltä saapui ja toi mukanaan mitä ihanimman kelin. Aurinko ja lasten kanssa oleminen on se josta nautin juhannuksena enemmän kuin mistään muusta. Tai ihan sama vaikka sataisi, juhannuksena ollaan rennoin mielin ja nautitaan vain olemisesta. Ei stressata mistään juhannus siivouksista vaan siivotaan vasta sen jälkeen, herkutellaan hyvällä ruoalla, suklaalla, sipseillä, mehulla ja jätskillä.

Jo monena vuonna juhannus on kulunut kotosalla ja yksi vuosi oltiin lasten kanssa mummulassa. Mies menee aina jossain vaiheessa ystäviensä kanssa juhlimaan. Tänä vuonna sitten päätin, että lähden lasten ja heidän tätinsä kanssa Muumimaailmaan, joten luvassa on ikimuistoinen ja ainakin ihan erilainen juhannus. Lapset ja minä odotetaan todella malttamattomana jo huomista reissua. Iik siitä tulee varmasti niin kivaa. Tänään kuluu päivä siis ihan koko perheen kesken ja huomenna vilkutetaan isille heipat (joka jää siis kotiin) ja suuntaamme kohti Naantalia ja Muumeja.

Nyt minä ja lapset toivotetaan kaikille teille ihanille lukijoille ja blogissani vieraileville oikein ihanaa ja aurinkoista juhannusta. Muistakaa pitää toisistanne huolta ja nauttikaa. Blogin pariin palailen jälleen maanantaina kera juhannus kuulumisten ja ompa blogiin tulossa pian kiva arvontakin. Mutta nyt perheen kanssa viettämään sitä arvokasta aikaa. Palaillaan, pus.


torstai 23. kesäkuuta 2016

Kesällä parasta on mökkeily




Muistan omasta lapsuudesta, että kesässä ehdottomasti parasta oli mökkeily. Muistan sen tunteen, kun ajoimme hiekkatietä ja taakse katsoessa nousi hiekkapilvi. Sillä tutulla tiellä avasimme aina auton ikkunat ja koiramme alkoi huutaa. Hän joko inhosi hiekkatietä, tai tunnisti siitä että olisimme pian perillä. Muistan kuinka avasimme auton ovet ja juoksimme paljain jaloin pitkin nurmikkoa ja menimme laiturilta koittamaan onko vesi kylmää vai lämmintä. Muistan kuinka ihanalta mökki tuoksui ja kuinka laitoimme musiikin soimaan ja lomafiilis oli katossa. 

Myöhemmin jatkoimme samalla mökillä kaveriporukalla joka juhannus ja muutenkin kesällä aina silloin  tällöin. Harmikseni vain vanhin tyttäreni kerkesi käydä tuolla mökillä kerran. Mökki nimittäin myytiin ja nyt se on muisto vain. Onneksi oikein hyvä sellainen, vaikka harmittaa niin paljon että niin ihanasta paikasta joutui luopumaan.




Olemme onnekkaita siitä, että lasteni isovanhemmilla on kaksi mökkiä. Toinen niistä sijaitsee saaressa ja toinen on vanha riihi. Niillä käymme molemmilla joka kesä viettämässä aikaa. Yöksi emme kuitenkaan ole koskaan vielä jääneet. Molemmissa on piha sen verran vaikeakulkuista ja ei niin pienille lapsille ystävällistä, joten olemme tehneet vain päivän reissuja. Mutta nekin onnistuu sillä mökille on vain 20 minuutin matka. Voimme siis lähteä mökille ihan koska vain.

On kiva tarjota edes jonkin verran sitä samaa fiilistä omille lapsille, kuin mitä itse pääsin nuorena kokemaan. Huomaan kuinka lapset nauttivat mökille menemisestä joka ikinen kerta. Kuinka varpaat on kiva upottaa veteen ja kuinka mökki on aina kuin uusi kun sinne päästään. Kuinka kiva heistä on joka kerta paistaa makkaraa takassa ja käydä saunomassa. Saatika jos käymme saaressa ja ajelemme veneellä. Keväällä käytiin jo mökillä ja uutta reissua suunnitellaan nyt lähiaikoina.



Mökkeily vain kuuluu kesään. Kun muistelen elämääni taaksepäin, niin en muista yhtään kesää, jolloin en olisi käynyt jollain mökillä. Haaveena on joskus vielä omistaa oma pieni mökki jonne lähteä omien lasten kanssa viettämään lomaa. Haaveena olisi että se muistuttaisi paikkaa jossa ne omat lapsuuden kesät tuli vietettyä. Joki ja iso vihreä nurmialue, muutama marjapensas ja pieni mökki. Siinä minusta ihana haave.

Mikä on sinun paras mökkimuistosi? Mökkeilläänkö teillä joka kesä?


keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Kun kaukalo vaihtui istuimeen




Erilaisia turvaistuimia on myynnissä aika mieletön määrä. Siinä vierähtää ilta jos toinenkin, kun alkaa katsomaan mikä olisi juuri meille sopiva. Tämä tuli meilläkin jokin aika sitten ajankohtaiseksi, kun tiesin että kaukalomme lähtee seuraavalle pikkuiselle ja toki poikakin kasvaa koko ajan. Olin kuullut ystävältäni paljon hyvää heidän ostamastaan istuimesta ja olin vahvasti sillä kannalla, että sellainen tulee meillekin. Istuin vaikutti myös oikein hyvältä, kun lueskelin siitä yhden verkkokaupan sivulta, joten en enää pahemmin miettinyt muita istuimia.

Viime perjantaina kaukalo sitten lähti kohti uutta omistajaa ja uutta pientä käyttäjää. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan meiltä ei löydy enää turvakaukaloa. Yksi vaihe on siis taas takana päin ja Hugo matkustaa tästä eteenpäin isommassa istuimessa, kun kaukalon tilalle ostettiin BeSafen Izi Combi. Testailimme huhtikuussa Hugon kanssa ystäväni kyseistä istuinta ja Hugo näytti tykkäävän. Päätin silloin lopullisesti, että tuo on se istuin joka Hugolle ostetaan. Meitä potkaisikin onni, sillä nyt tuo sama istuin löytyy meidän autossa. Ystäväni vaihtoivat autoa ja siellä on isofix mahdollisuus, joten suunnittelivat uuden istuimen ostoa jos ostan heiltä tuon BeSafen. Tämä meni näppärästi kun pystyin ostamaan istuimen suoraan heiltä. Ja tuo on käytännössä ihan uusi.

Syy miksi luovuimme kaukalosta jo nyt oli se, että Hugo ei viihtynyt siinä yhtään. Hän on vauvasta asti inhonnut siinä matkustamista, ehkä osittain sen vuoksi että asento siinä on kuitenkin aika makaava ja uloskaan ei nähnyt mitään. Pituutensa ja painonsa puolesta poika olisi mennyt siihen vielä hyvin, mutta oli ne matkat aika selviytymistä. Matkan pituudella ei ollut väliä. Jos Hugo oli hereillä kitisi tai itki hän melkein aina. 



Nyt olen oikein innoissani uudesta istuimesta. Ainakin mummula reissun (yht 160km) Hugo viihtyi siinä erittäin hyvin. Myös ajomatkat kauppaan (edestakas 14km) ovat menneet ilman yhtään kitinää ja itkua. Ennen sekin matka oli tyytymättömyyttä täynnä, ellei Hugo nukkunut. Tuoli on kyllä niin muhkeasti pehmustettu, että luulisi siinä olevan mukava istua. Nyt näkee myös ulos ikkunasta ja se tuntui olevan Hugosta mukavaa. Istuin on helppo kiinnittää autoon ja se menee siihen todella tukevasti kiinni. Ei kyllä heilu yhtään. Vöiden pehmusteissa on myös pienet magneetit joiden vastakappaleet ovat istuimen sivuilla. Tämä on iso plussa, sillä vöitä ei tarvitse enää kaivaa lapsen alta. Iso plussa on myös se, että kun nostat päätukea oikealle kohdalle, säätyvät samalla myös vyöt oikealle korkeudelle. Päätuessa on yhteensä kahdeksan eri korkeutta. Istuimen voi asentaa joko selkä tai kasvot menosuuntaan ja sitä voi käyttää 6kk-4v lapsella.

Jos juuri sinä mietit millaisen istuimen sitä ostaisi kaukalon jälkeen, niin voin kyllä lämpimästi suositella tätä. Vaikka kokemuksemme tuolin kansa ovat vielä todella vähäiset, niin se muutos joka matkustamisessa tapahtui on niin huomattava, että voin hyvillä mielin kehua istuinta sekä sen ominaisuuksia. Sen verran tyytyväinen matkustaja siinä on istunut. Nyt voinkin hieman paremmilla mielin suunnitella reissuamme Muumimaailmaan. Ajomatka on nimittäin pitkä ja istumista autossa kertyy paljon. Uskon kuitenkin että matka on huomattavasti helpompi taittaa uuden istuimen kanssa.



Millaisia istuimia teiltä löytyy?


maanantai 20. kesäkuuta 2016

Aina yhtä jännää



Miten se voikaan joka ikinen kerta olla niin jännittävää? Kädet alkaa hieman täristä, sydän pomppaa ja jalat on makaronia. Tykkään tehdä täytekakkuja kyllä ja rakastan koristeiden väkertelyä iltaisin, mutta miten siitä voi tullakin niin jännää kun teet kakun jollekin tilauksesta. Siihen tulee heti ihan eri meininki. Asetan itselleni kamalat paineet ja mietin jatkuvasti, että mokaan homman jotenkin ja asiakas ei kuitenkaan ole tyytyväinen. Näen jokaisessa koristeessa vikoja ja voisin tehdä ne aina vain uudestaan. Miksi näin? Mihin se rentous katoaa joka minulla on, kun teen kakkuja omille lapsille?

Minulta on nyt lähiaikoina tilailtu kakkuja ja koristeita ristiäisiin ja joka kerta olen suostunut vaikka tiedän jossain vaiheessa taas yllämainitun tunteen iskevän. Koristeiden näpertely iltaisin on kuitenkin mukavaa puuhaa. Paniikki iskee vasta viimeisenä iltana "nää on ihan kaameita" on aika yleinen lausahdus suustani. 



Eilen minulla oli uusi tilanne siinä mielessä, että minulle tuotiin kotio kaksi asiakkaan itse tekemää kakkua ja minä sitten päällystin ne vaahtokarkkimassalla ja laitoin tekemäni koristeet. Olin saanut kahden erilaisen kakun kuvat, jotka asiakas oli valinnut netistä ja niiden mukaan sitten koristelin toisen kakun. Kokonaan massakakun tekeminen oli pitkästä aikaa kivaa mutta samalla jännittävää. Varsinkin kun päälystettävänä oli asiakkaan itse leipomat kakut ja tämän myötä pelkäsin vielä enemmän mokaavani koko homman.

Kun sitten sain kakut valmiiksi, huokaisin ja olin lopulta tyytyväinen. Voisin laittaa nämä omaankin kahvipöytään esille, joten uskoin niiden kelpaavan myös asiakkaalle. Kun sitten soitin että kakut voi hakea alkoi sydämeni takoa. Saatika kun esittelin kakut. Sanoinkin että tämä on se tilanne jolloin jännitän niin paljon, että voisin haljeta. 

Onneksi kakut olivat mieluisat ja sain huokaista helpotuksesta. Sen jälkeen tajusin jälleen, että se on se tunne jonka takia ryhdyn tuohon hommaan aina kerta toisensa jälkeen. Paras palkka koko jutussa on se, kun asiakas on aidosti tyytyväinen lopputulokseen. Ja ovesta astelee ulos tyytyväinen asiakas kakku kädessä, samalla sitä ihaillen hymy huulillaan.



Nyt kakkuhommat on kesän aikana topissa näillä näkymin ja elokuussa sitten saan tehdä Hugolle 1v synttärikakun sekä Iidalle 11v kakun. Niiden suunnittelu on jo alkanut pienissä määrin, hih. Ja ne pystyn tekemään hieman rennommalla asenteella ilman suurempaa jännitystä. Mutta toisaalta eikö sitä sanota että jännittäminen on hyvästä? 

Teetkö sinä itse kakut juhliin vai tilaatko ennemmin?


sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Kymmenen kuukautta




Sinä määrätietoisesti kokeilit uudestaan,
vaikka usein siitä ei mitään tullutkaan.

Sinnikkyys kuitenkin palkittiin

ja nyt jo kovaa kyytiä konttaat niin.

Uusia taitoja vauhdilla tulee,
iltaisin nukahdatkin nopeasti uneen.

Vaikka jo hieman isompia vaatteita käytät,

silti niin pieneltä pojalta vielä näytät.


En kestä, pian tämä vauvavuosi on taputeltu. Hugo täytti tänään kymmenen kuukautta. Kuukauden aikana on opittu valtavasti kaikkea uutta ja pojan kanssa arki on  niin mahtavaa. Uusien taitojen myötä arkeen on tullut paljon uutta, joten äidin täytyy vielä tarkemmin katsella mitä tuo pieni maailmanvalloittaja puuhailee. Mutta nyt niitä kuulumisia.




10kk iässä hän


Nukahtaa hyvin illalla omaan sänkyyn

Nukkuessa vierestä löytyy oma unipupu

Ei herää enää öisin syömään, vaan äidin pitämä unikoulu tuotti tulosta, jei

Syö tuttia

Tutti tarvitsee joskus antaa öisin, mutta useimmiten ei

Menee nukkumaan 19.30-20.30 välillä

Heräilee kuuden ja seitsemän välillä ja tulee silloin viereeni

Nukkuu yöllä usein vatsallaan

Nukkuu kahdet päikkärit, joista ensimmäiset kestää 1-2 tuntia ja toiset 30min-1 tunti

Rakastaa olla Manducassa ja usein siihen nukahtaessaan laulaa unilaulua

Käyttää Liberon teippivaippoja koossa 4

Pottailu sujuu edelleen todella hienosti

Vaatekoko on pääosin jo kokoa 74cm, mutta kyllä meillä vielä 68cm kokoakin on




Käyttää hienosti pinsettiotetta

Käyttää selvästi enemmän vasenta kättä

Vaihtaa lelun kädestä toiseen näppärästi

Poimii lattialta kaikki pienet tavarat, kivet yms ja vie ne suuhun

Päristyelee, nikkaa silmiään, käkättää ääneen ja hassuttelee usein

Kiljuu ja karjuu kovaa ja korkealta, varsinkin kun ilmoittaa tahtovansa jotakin

Sanoo mammammaa, papapaa jne

Heiluttaa hienosti ja osapa myös morjestaa

Liikkuu paljon ryömimällä, varsinkin jos on jonnekin kiire

Oppi konttaamaan ja se sujuukin oikein hienosti

Oppi myös nousemaan polviseisontaan ja siitä edelleen seisomaan tukea vasten. Vielä kun oppisi tulemaan sillain varovasti alas

Osaa mennä itse istumaan

Availee laatikoita ja tyhjäilee niitä

Kenkätelineen tyhjentäminen tuntuu olevan yksi lemppari tällä hetkellä




Ulkona parasta on ryömiä ja kontata nurmikolla, maistella heinää ja hiekkalaastikolla kiviä

Hiekkaa on myös kiva valuttaa sormien välistä

Keinuminen on se mitä Hugo voisi tehdä koko päivän

Suusta löytyy kaksi hammasta, uusia ei näkyvissä

Ruoka uppoaa hyvin

Äiti syöttää yleensä, mutta välillä myös sormiruokaillaan

Hugo osaa myös syödä itse lusikalla

Lempiruokaa taitaa olla bataatti, kana, raejuusto, kaurapuuro, Piltin persikkaa ja banaania sose, maissinaksut

Syö päivässä neljä tai viisi kiinteää ruokaa

Käy tissillä 5-6 kertaa päivässä

On alkanut tissillä ollessa puremaan, auts

Juo useasti myös vettä nokkamukista. Mutta mukissa ei saa olla sitä venttiiliä, sillä Hugo ei tajua imeä sitä.

Hampaiden harjaaminen on edelleen aivan huippua

Kylpeminen on kivaa puuhaa, mutta välillä se tuntuu olevan myös jännittävää. Pelkää suihkussa käyntiä, joten amme on se Hugon juttu.



Hugo oppi nyt kuukaudessa ihan mielettömän määrän uusia juttuja. Aika huima vauhti oli, joten jännityksellä odotan mitä seuraava kuukausi tuokaan tullessaan. Hugo on pikkuisen sellainen äidin poika ja tykkää olla paljon sylissä ja olen kyllä pitänytkin aina kun poika haluaa. Paljon hän kuitenkin viihtyy lattialla ja nauttii kun menen makoilemaan sinne itsekin ja hän saa ryömiä ylitseni. Aivan ihana pieni poika, meidän rakkaus.



Edellisten kuukausien kuulumiset löydät alla olevista linkeistä




lauantai 18. kesäkuuta 2016

Kuinka kroppa kestää?



Tämä kroppa on joutunut viimeisen kahdeksan vuoden aikana venymään ja palautumaan neljä kertaa. Unohtamatta sitä että se on tehnyt se jo aiemminkin. Kuinka kroppa voi kestää monta perättäistä odotusta sekä synnytystä? Tuleeko pissat housuun heti kun pomppii tai juoksee? Mahtaako rinnat olla lähempänä polvia kuin kaulaa? Onko vanha kroppani muisto vain?

Olen hämmästellyt moneen otteeseen kuinka mahtava naisen vartalo voikaan olla. Kuinka se voi kantaa sisällään uutta tai jopa yhtäaikaa enemmän kuin yhtä uutta elämää. Kuinka uskomattomiin venymisiin vartalomme pystyy, sillä kaikilla ei todellakaan tule pientä masua. Kuinka keho muokkaantuu tehden tilaa uudelle elämälle. Uskomatonta että niin monesti kroppani on tehnyt sen, olen ylpeä.

Toki jokainen odotus on jättänyt jälkensä ja niin sen mielestäni kuuluukin mennä. Kehomme kertoo tarinaa eletystä elämästä. Ei sen tarvitse olla täydellinen. Muistan esikoisen jälkeen minkä kriisin kehitin itselleni tiikerinraitoja täynnä olevista rinnoista. En silloin harmituksissani osannut arvostaa kuinka upeasti olin niillä ruokkinut rakasta tytärtäni. Tuo nuorempi minä kauhistelisi nyt varmasti näitä nahkaläpysköitä, mutta nykyinen minä on vain ylpeä mihin olen niillä pystynyt. Vaikka rinnat ovat nykyään, no ainakin jotain ihan muuta kuin esikoisen imetyksen jälkeen, niin päivääkään en vaihtaisi pois. Kannan niitä ylpeydellä ja ovat ne ainakin toistaiseksi lähempänä kaulaa kuin polvia, heh.

Ja mitä tulee pidätysongelmiin, niin voin olla iloinen, että vielä viidennenkään jälkeen ei tuota ongelmaa ole. Paikat ovat joutuneet kokemaan aika koettelemuksen, mutta niin vain hienosti kestänyt sen kaiken. Lantionpohja jumppa siis kannattaa, vielä kun muistaisi tehdä sitä ihan joka päivä. Jos minulta kysytään niin voisin olla raskaana vaikka kuinka pitkään, sillä silloin kroppani on jopa paremmassa kunnossa kuin ns. normitilassa. Mies  sanoikin leikillään kun odotin Hugoa, että seuraavaksi keksitään kyllä joku toinen keino hoitaa sun päänsärkyä ja selkäkipua, heh. Raskaana nimittäin nuo eivät vaivaa minua oikeastaan ollenkaan.


Vartaloni on kaukana siitä mitä se oli ennen ensimmäistäkään odotusta, mutta totta kai odotukset saavat näkyä. Muutamat hassut arvet ovat haalistuneet ja niistä on tullut osa minua, lanteilla on vielä ylimääräistä muutaman odotuksen jäljiltä, mutta oikeasti sitä on niin vähän, että jos se ei pahasti häiritse niin saa olla ja rinnoista jo puhuinkin.

Vartaloni on kestänyt näiden vuosien aikana aika määrän muutosta. Paino on noussut ja laskenut, iho venynyt ja koittanut taas vetäytyä, rinnat ovat olleet patalaput ja välillä melonit ja vatsalihakset ovat joutuneet koville, unohtamatta sisäelimiä jotka ovat kerta toisensa jälkeen tehneet vauvalle tilaa. Aika suoritus omalle kropalle. Olen tällä hetkellä tyytyväinen siihen miltä vartaloni näyttää. Olen hyväksynyt sen, että minun täytyy olla itselleni armollinen. En voi odottaa nopeita tuloksia (kiinteytymisen suhteen)  tämän kaiken jälkeen, mutta hitaasti se hyvä tulee.

Kysymykseen kuinka kroppa kestää voin vastata, että omani on ainakin kestänyt hyvin.



torstai 16. kesäkuuta 2016

Lastenkakut


Kakku juttuja täällä blogissa onkin näkynyt aina silloin tällöin, etenkin niitä lasten kakkuja. Jokaisiin juhliin olen valmistanut kakun lapsen toiveiden mukaisesti. Heillä on ollut jokin pieni mielikuva siitä miltä haluavat kakun näyttävän, joten sen perusteella olen koittanut tehdä. Lapset ainakin ovat ilmoittaneet kovaan ääneen jos kakku ei ole ollut mieluinen. Tähän asti he ovat kuitenkin olleet tyytyväisiä äidin leipomuksiin. Ajattelin nyt laittaa tähän "muutaman" kuvan tekemistäni lastenkakuista. Nämä alla olevat sekä muutaman muun lisää löydät bannerin alta olevasta kakku kyhäilyjä kohdasta.

Tämän karusellikakun tein Ainolle hänen yksivuotis päivänään. Sen tekeminen oli välillä haasteellista ja katto ei ole ollenkaan syötävää. Taittelin kahdesta pahvilautasesta oikean muodon ja päälystin sen massalla. Karusellin kyydissä istuskeli nalleja sekä pupuja. Seuraavana vuonna Ainolle tehtiin nallekakku ja aika lailla jatkettiin samaa värimaailmaa. Kun Aino täytti kolme halusi hän pöllökakun, joten sellainen sitten tehtiin.




Matias oli kolmen vanhana todellinen Palomies Sami fani, joten ei tullut yllätyksenä millaista kakkua hän toivoi, palomieskakku. Tarkoituksena oli tehdä hieman erilainen kakku, mutta lopputuloksesta tuli sellainen jota poika toivoi, joten silloin äiti sellaisen teki. 

Matiakselle iski paloauto vaiheen jälkeen uusi vaihe. Sen hetken kuumin puheenaihe oli lentsikat ja varsinkin se yksi ja tietty. Niinpä seuraavilla synttäreillä kakun päälle tehtiin lentsikat ohjelmasta tuttu Dasty-lentokone. Pojan toiveena oli vain lentokone, joten muuten sain vapaat kädet. Päädyttiin kuitenkiin ihan simppeliin kakkuun. Jan niin synttäripöydästä löytyi lentsikka kakku. Lentokone vaiheen jälkeen ensin tytöt hullaantuivat Frozeniin ja perässä siihen tykästyi myös Matias, niinpä pojan toiveena oli kakun päälle Olaf. Yhdessä mietittiin millainen siitä tehtäisiin ja ihan kiva Olaf kakku saatiin aikaiseksi.





Ponikakku on tehty Lumin 4v juhliin. Hän toivoi vaaleanpunaista ponia istumaan kakun päälle. Alle tehtiin muutamat tähdet ja kakun päälliseen kaulittiin pieni kuvio. Myös tytön sen hetken lempivärit näkyy hyvin kakussa. Lumi piti yhdessä vaiheessa paljon Helinä-keijusta, joten keijukakku oli toiveena. Osasin odottaa sitä ja Lumin toiveena oli vain keiju. Päätin että teen jonkin näköisen keijun ison kukan päälle ja keltainen väri vaikutti ihanan raikkaalta vaihtoehdolta. Keijulle tehtiin siivet muuten liivatelehdistä.

Vuoden päästä kakun värimaailma muuttui Lumin toiveiden mukaisesti lilan sävyyn ja päälle piti saada ruusuja sekä tiara. Tiaran tekemiseen meinasi välillä mennä hermot, mutta usean yrittämisen jälkeen kakun päälle saatiin kuin saatiinkin pikeeristä valmistettu tiara. Tiarakakku oli kuitenkin tekemisen arvoinen, sen verran onnellinen neiti siitä oli kun sain sen valmiiksi. Lisäksi tein myös muutaman pikeeriperhosen. Tein myös ensimmäistä kertaa ruusupursoitetun kakun.

Tänä vuonna Lumi täytti seitsemän ja niin kuin monen muunkin pienen lapsen tämän hetken suosikki on Frozen, joten oli jo kauan selvä juttu että Lumille tulee Elsa-kakku. Käytimme kakussa Lumin omaa nukkea ja sen ympärille teimme kakun. Tyttö oli tuohon niin tyytyväinen ja se on pääasia.






Iida on aina pitänyt hevosista. Pari vuotta sitten tein hänelle hevoskakun. Se on toteutettu täysin tytön toiveiden mukaisesti. Tämä taitaa olla ihan ensimmäinen kokonaan massasta tekemäni kakku ja se näkyy, heh. Iida halusi hevosen laitumelle makoilemaan. Hieman oli muuten kiire tuota tehdessä ja se näkyy. Nykyään olen oppinut varaamaan kakun koristeluun paljon enemmän aikaa kuin ennen.

Vuosi sitten elokuussa odotin Hugoa viimeisilläni ja sanoin Iidalle että toiveenani olisi että tehtäisiin mahdollisimman simppeli kakku. Tyttö sanoi että saako ihan perinteisen mansikkakakun ja tottakai hän sai. Tehtiin pikeeristä muutama koriste ja kakusta tuli ihan kiva. Ja ah, kuinka hyviä nuo mansikat ovatkaan kakussa. Pitkästä aikaa perus mansikkakakku maistui niin hyvältä.



Siinä nyt oli muutama tekemäni lasten kakku esittelyssä. Mikä on sinun suosikkisi? Saatoit myös huomata oudon näköisiä nimiä kakuissa. Niissä nyt koreilee osassa lapsen oikea nimi. Mutta en niitä alkanut nyt mitenkään peittelemään. Parin kuukauden päästä juhlitaan Hugon 1v juhlia (en kestä) ja olen hiljalleen jo alkanut suunnitella millainen kakusta tulee. Sitä ennen kuitenkin tiedossa tämän viikon sunnuntaina vähän ristiäiskakku juttuja.