Kaksplus.fi

tiistai 20. syyskuuta 2016

Se aamuhärdelli, tiedättehän




 Äiti en löydä mun vaatteita!!!
 Kulta ne on siinä sohvalla vieressäsi, koitappa pukea reippaasti.
Äitiii tästä puuttuu sukat!
Kyllä ne siinä pinossa oli, katsoppa tarkemmin.
Äitiiii eiks oo muuta paitaa?!
No katso itse kaapista joku mistä pidät.
Äitiiiii en jaksa pukea!
Koitappa nyt niin pääset sitten aamupalalle.

Tästä keskustelusta kuluu reilut viisitoista minuuttia ja mitä silmäni näkevätkään. Lapsi istuu sohvalla toisessa jalassa sukka, housut puoliksi vedettynä jalkaan ja muuten vielä yökkäreissä. Siinä hän unenpöpperössä tuijottaa televisiota, eikä elettäkään että vaatteet löytäisivät päälle. Ties kuinka monennen kehotuksen jälkeen alkaa hiljalleen, korostan sanaa hiljalleen, tapahtua jotakin liikehdintää. Pahinta tässä on se, että yleensä näitä tapauksia istuu sohvalla neljä ja jos hyvä tuuri käy niin heistä yksi edes pukee. Aikaa pukeutumiseen on varattava aamusta ainakin puoli tuntia tai muuten saa juosta kilpaa kellon kanssa. Olen vahvasti sitä mieltä, että helpommalla pääsisi kun lapset nukkuisivat yön seuraavan päivän vaatteissa jolloin säästyttäisiin aamulla tältä vaiheelta. Ehkä on kuitenkin mukavampi nukkua yökkäreissä kuin seuraavan päivän vaatteet yllä, heh.

Eiks meillä oo paahtoleipää ollenkaan?!
No sehän on siellä leipäkorissa.
Voitko paahtaa sen leivän mulle?
No jospa nyt itse vaan paahdat sen kun olet siinä vieressä.
Saanko aamupalaksi suklaamuroja?
Et saa, koska niitä syödään sitten välipalaksi.
Onko pakko syödä mitään?
On, muuten et jaksa ruokaan asti.
Ei oo mitään syötävää!
No eiköhän sieltä nyt jotain löydy. Koitappas nyt alkaa jo syödä.

Aamupalalle valuu hiljalleen porukkaa, jolle ei tunnu maistuvan mikään. Välillä leivän syömisessä menee heittämällä puoli tuntia. Syödessä vitkutellaan ja jaaritellaan mitä nyt edes söisi. Aamupalan syömiseen on varattu aamusta aikaa puoli tuntia ja joskus tuntuu että voisimme nousta aamulla viideltä siihen pöydän ääreen, että voisivat ensimmäiset pari tuntia pohtia mitä haluavat syödä. Lopulta kaikilla on kuitenkin jotakin nenän edessä ja eväät päätyvät vatsaan asti. Tai ainakin osa, sillä jotenkin kummasti roskiksesta ja lattialta löytyy välillä puoliksi syötyjä leipiä tai leivän reunoja. En pidä hoputtamisesta, mutta joskus tuntuu että aamupalat ovat vain sitä.

Missä mun pipo on? Entä mun lippis? Mun toinen kenkä on hukassa? 
Onko kukaan nähnyt mun ulkohousuja?
Heippa, mä meen nyt!
Missä sun takki on?
No repussa!
Siis laitat sen päälle, ulkona ei ole enää kesä.

Apua mun bussikortti on jossain, äiti eti se!
Muisteleppa missä se oli sinulla viimeksi.
No en voi muistaa, äkkiä äiti nyt etitään se!
Rauhassa nyt, ei tässä kiire ole (mutta pian on).
Löytyi, nyt meen!




Olen koittanut järjestää aamut niin, että kaikki sujuisi mahdollisimman helposti ja sujuvasti. Vaatteet valmiina sohvalla, tarpeeksi aikaa pukemiseen ja syömiseen, hampaiden pesuun ja ulkovaatteiden pukemiseen. Mutta silti se aamuhärdelli iskee melki joka aamu. Milloin mistäkin asiasta. Miten kaikki voikin olla hukassa, vaikka kuinka on koittanut illalla laittaa kaiken valmiiksi? Miten se aamuhärdelli iskee kuitenkin? Aikaa kun pitäisi olla tarpeeksi, koska joskus kaikki olemme niin reippaita että taksia ja bussia odotellaan melkein puoli tuntia. Miten aika voi joskus riittää ja joskus loppua täysin kesken, vaikka sitä on joka päivä saman verran?

Positiivista tässä on se, että joka ikinen aamu ollaan oltu ajoissa. Joka ikinen aamu kaikki kuitenkin sujuu jotenkin päin niin, että aamusta jää kaikille hyvä mieli. Kun lapset sulkevat ulko-oven perässään on äidillä aikaa siivota keittiön pöydältä ja sen alta leivänmurut ja läikkyneet maidot, laittaa astianpesukone pyörimään, hörpätä lennossa teetä ja ehkä haukata itsekin jotain, viedä yökkärit ja peitot sohvalta sänkyihin ja löytää se toinen sukka jonka lapsen piti laittaa aamulla jalkaansa. Siinä sitä sitten hetken pohtii millainen se toinen jalassa oleva sukka mahtaakaan olla. Eikös nykyään eriparisukat ole muotia? Tai olikohan lapsella edes toisessa jalassa sitä sukkaa, hih.

Välillä joinakin aamuina kun lähdemme koko perhe aamusta liikkeelle, huomaan sanovani lapsille "reippaasti ettei tule kiire", samalla kun itse olen vielä puolipukeissa. Lopulta lapset saattavat odottaa kun äiti etsii itselleen kateissa olevia housuja tai toista kenkää. Aina ei kaikki mene putkeen, mutta tarviiko edes? Välillä se aamuhärdelli voi olla huvittavaakin, kunhan sitä ei ota liian vakavasti.

Kuulostaako tutulta? Vallitseeko teillä aamuisin härdelli, vaikka aikaa on varattu hyvin ja tavarat olisi valmiiksi katsottuina?

36 kommenttia:

  1. Pääosin meillä sujuu aamut hyvin, mutta noita hulinaamujakin mahtuu mukaan tasaiseen tahtiin. Varsinkin silloin kun lähden itse töihin ja pitää ehtiä vähän siivomaan ja hoitamaan koiratkin ja sen lisäksi olla kaikki ajoissa hoidossa, koulussa ja töissä niin silloin meinaa aika kyllä loppua herää sitten kuinka aikaisin tahansa. :D Silloin on hukassa takit, kengät ja puhelimet. Ja sitten on niitä aamuja kun lapset katsovat viimeisen vartin lastenohjelmia, kun kaikki on valmiina. Nämä aamut, kun saadaan jäädä Hipun kanssa kotiin on huomattavasti rauhallisempia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, näitä aamuja on varmasti jokaisessa perheessä. :) Ja joskus on niin kiva kun ollaankin ajoissa ja jää aikaa yli. Musta tuntuu vain että meillä näitä on joka aamu ja aina on jotakin hukassa vaikka ne kuinka laittaa valmiiksi. :D

      Poista
  2. Todellakin kuulostaa! Sama systeemi, vaatteet kasoissa ja aamupalat rasioissa valmiina. Meillä pojanpässit 9v, 9v ja 7v.. Sekä tytär 5kk :) Liikehdintä aamusin kuin hidastetussa elokuvassa.. Just kello puol kymmenen ja pääsen itse aamukahville. Johan tuo vatsa kurniikin jo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii. :) Nää hitaat aamut on vakio ja toiminta todella kuin hidastetusta elokuvasta. :D
      Kyllä siinä tovi menee ennen kuin aina itse saa kupposen lämmintä. :) Ja suuri saavutus on jos sen kerkiää juoda vielä kokonaan lämpöisenä.

      Poista
  3. Kyllä meillä ainakin on sekä aamuhärdelli että iltahärdelli :D pari kertaa joku lapsista on viime tipassa lähtenyt ovet paukkuen raivona kouluun eikä ole palannut takaisin vaikka huudan perään! Se paskamutsi fiilis on sen jälkeen jotain niin valtaisaa että olenkin itkun kanssa laittanut opelle viestiä perään etteivät koululla ihmettele jos lapsi on jotenkin outo! Kauhea erota riidoissa. Ja kyse näillä kahdella kerralla on ollut tosiaan VAIN ulkohousuista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, iltahärdelli on myös aikamoinen. :D
      Näitäkin on tännekin joskus mahtunut. Tällä hetkellä ei ole ollut, mutta viime keväänä oli pari aamua kun esikoinen lähti ovet paukkuen ulos. Soitin sitten perään ja sovittiin asia. Kyse oli täälläkin ihan pienestä. Siitä että takki piti laittaa päälle. :D

      Poista
  4. Jep. Aina jokaikisenä aamuna sama tarina :D.. Eikä siihen auta mikään aika tai rauhallinen puhe.. Hahaa.. Ihan toivotonta! <3 Olen jo luovuttanut sen suhteen että hyvin valmisteltu aamu menisi jotenkin paremmin. Siinä samassa härdellissä sitten etsitään vaatteita, pakataan päiväkotiretkelle eväät jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo toivotonta sana sopii kyllä kuvaamaan tätä hyvin. :D On se meininki aamuisin sellaista.
      Meilläkin kerkiäisin ihan hyvin katsoa kaikki valmiiksi vasta aamusta kun kukaan ei kuitenkaan pue mitään päällensä kun heräävät. Mutta itselleni tämä on näin helpompi...kai. :D

      Poista
  5. Mäki koitan alottaa seuraavan päivän jo edellesenä iltana (lasten sisävaatteet valmiiksi olkkarin pöydälle ja omat makkarin tuolille, ulkovaatteet eteisen penkille, puurokattila hellalle ja hiutaleet ja lautaset viereen...). Silti joinain aamuina aamutouhuihin riittää reilu puolituntinen, mut toisinaan menee puolitoista. Varttia vaille kasi pitää olla eteisessä pukemassa ulkovaatteita aamutoimet tehtynä. Vartin yli kasi tulee bussi hakemaan eskariin ja sitä ennen pitää siis saattaa eskarilainen pysäkille kävellen+kaks vanhinta pyöräilee (matkaa 700m), mukaan luonnollisesti lähtee minä ja kaikki kolme lasta..

    Melkoista hulinaahan se on, mut sit ku on puol ysi takas kotona, niin useimmiten olo on energinen pienen aamulenkin jälkeen. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä jännä, vaikka kaikki olisi valmiina niin jotkut aamut on vaan niin super hitaita, että aikaa menee ihan tuhottomasti. :D
      Siellä riittää aamuisin hulinaa. :) Meillä eskarilaisen hakee taksi pihasta 8:10 ja koululaiset kävelevät itse pysäkille jonne bussi tulee 8:20. Näin syksyllä pukemiseen varataan 10 minuuttia ja talvella sitten enemmän. :)

      Poista
  6. Hahhah meillä neljä poikaa ja nuorin puetaan joten se on iisi , 5 v tekee ihan reippaasti mutta nää kaks vanhempaa!! Kuulosti niin tutulta ihan samat jutut joka ikinen aamu 😂 sitten kuulin jostain tän tarrahomman ja ajattelin ettei se toimi meillä kun ei ne enään mistään tarroista välitä mutta hei se toimii !! Eli paperille viikko valmiiksi ja jokaiselle päivälle aamu ja iltahommista laatikko. Jos tekee yhdellä sanomisella saa tarran. Ja jos viikko tarraa niin saa palkinnon 😊 hei helpottipa kummasti aamuja 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen juttu. :) Tämä menee siis testiin.

      Poista
  7. Ugh! Ihan sama kuinka valmiiksi sitä laittaa kaiken niin härdelli tulee silti :'D Mutta ei tosiaan kannata ottaa liian vakavasti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, näinhän se on. :) Mutta tosiaan huumoria mukaan niin aamut sujuu sen ansiosta paremmin. :D

      Poista
  8. :D :D Kuulostaapa äärettömän tutulta!! :D :D Meillä vielä kahden vanhimmankin kanssa käydään näitä täsmälleen samoja keskusteluita. He ovat nyt niin isoja, että päädyttiin siihen, että jos eivät syö aamulla, olkoon syömättä. Itsehän siitä kärsivät ja ymmärtävät tämän kyllä. Aamulla en auta bussikortin etsimisessä, jos se on hukassa klo 6.30 aamulla, niin itse täytyy selviytyä. ;) Tyly linja, mutta tällä erää auttanut. Pienten kanssa ei tietenkää näin voi toimia!! Mutta siinä kohtaa, kun viimeinenkin on lähtenyt ovesta ulos kouluun, niin siinä kohtaa voi huokaista. Meillä kun kaikki on jo koululaisia.
    Muistan kyllä sen, kun vanhin oli eskarissa ja oli kolme alle kouluikäistä. Silloin yleensä aina laitettiin kahdelle nuoremmalle sisarukselle ulkovaatteiden alle yökkärit ja aamupala syötiin, kun oltiin eskariin saatettu vanhin. Mutta samanlaista sähläämistä se silti oli. ;) Aina oli joku hukassa tai sitten oltiin unohdettu viedä eskariin joku juttu sille päivälle. Joskus kävin viemässä kesken eskaripäivän lääkkeenkin, joka oli jäänyt keittiönpöydälle, vaikka se olikin ollut jo lapsen kädessä ja hän oli sen vakuuttanut ottaneensa, vaan enpä enään muistanut käydä tarkastamassa. ;)
    Aamuihin mahtuu kyllä kaikenlaista!! Joskus meinaa omat hermot pettää, kun ne vaatteet ei meinaa päälle mennä. Mutta aina kaikista on selvitty ja jokaisella lapsella on vaatteet päällä ovesta ulos astuessa ja reput selässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta jos tuo on toimiva linja niin sillä kannattaa jatkaa. :) Mä olen painottanut sitä, että jos tavarat (kuten bussikortti) laittaa aina samaan paikkaa, niin se ei ole koskaan hukassa. :D Ehkä se joskus sisäistetään kun tarpeeksi toistaa.
      Kyllä se härdelli taitaa kuulua tähän lapsiperheen arkeen. :D Kivaahan se on että riittää tapahtumia jo heti aamusta asti. :D

      Poista
  9. Tuo on niiiiin tuttua :D Onneksi kuopuksella on vain yksi kerhopäivä viikossa. Hän kun istui tänäänkin aamulla tunnin lähes nakuna uppoutuneena omiin puuhiinsa kuulematta yhtään pukemiskehoitusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii ihana.♥ Pienillä ei pahemmin ole kiirus minnekkään. :D

      Poista
  10. Aikamoinen tohina! Yhdenkin taaperon kanssa on välillä melkoista säätämistä että saadaan aamuhommat hoidettua ja selvitään pihalle ja voin vain kuvitella millaista se on sitten kun lapsimäärä on viisinkertainen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kyllä. :D
      Onneksi noista jo osa jo osaa itsekin halutessaan tehdä jotain. Mutta kyllä siinä vielä äitiä tarvitaan. :) Eteisessä käy kyllä välillä aika kuhina kun lähdetään ulos. :D

      Poista
  11. Haha, täälläkin kuulostaa tutulta vaikka lapsia vain kaksi joista toinen vielä täysin minun puettavissa. :D Ja tuo myös, että kun lapset on saatu valmiiksi niin itsellä onkin vielä yökkäri päällä tai ainakin puolet vaatteista puuttuu, koska eihän sit ehdi itseäänkin pukemaan ja huolehtimaan valmiiksi, kun pitää lapset laittaa valmiiksi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, siinä ei kyllä pahemmin ole aikaa itseensä panostaa jos aamu on yhtä härdelliä, ellei nouse sen verran ajoissa ennen kuin lapset herää. :D

      Poista
  12. Todella tuttua. Olen ite sellanen kroonisesti myöhässä-tyyppi varsinkin jos lasten kanssa täytyy lähteä. Isommat monesti nukkuu niissä seuraavan päivän vaatteissa, kun käyttävät college-ja trikoovaatteita. Muuten on sitten just kaikki sukat ja hupparit aamulla hukassa, tytön kanssa pääsee helpommalla kun auttaa pukemisessa jos ei suju. Syömisestä joutuu kyllä muistuttaan ja hoputtaan, välillä oon tehnyt sitäkin että telkkaria tai puhelimia ei tuijoteta ennen kun on puettu ja syöty. Ne aamut on parhaita kun ei tarvii ite lähtee mihinkään vaan kerkiää aamutakissa ettiä koululaisten kadonneita vaatteita ja kirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai teillä on se käytäntö käytössä. :D
      Mä olen kans joskus tuolle eskarilaiselle laittanut paidat päälle kun käy niin hitaalla. :D Täälläkin muuten välillä laitan television kiinni jotta pukeminen sujuisi nopeammin. Muuten keskitytään vain tuijottamaan sitä eikä pukemiseen. :)

      Poista
  13. Voi apua, kuulostaa niin tutulta, vaikka meillä onkin lapsia vaan kaksi :D Evelyn on todella aamu-uninen ja istuisikin sohvannurkassa puolituntia ennen kuin mitään tapahtuu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan nuo pienet suloinen näky kun istuskelevat unisena sohvalla. :) Ja kun vaatteet on päällä niin virtaa piisaa, ainakin meillä. :)

      Poista
    2. Niin on ♡ Joo se on kyllä totta :D

      Poista
  14. Huhhuh! Meilläki on hulinaa mut yleensä siitä puuttuu tuo aamupalajuttu kokonaan kun lapset syö aamupalan vasta hoidossa. Tai sit lapset herääki liian aikasin ja tulee vinkumaan aikuisten aamupalaleipiä itelleen. Oon kans harrastanu tuota vaatteitten laittoa kasoiksi, tosin vähän niinku isiä varten ;) Siis lasten vaatteet valmiiks että isi voi pukia ne siitä päälle eikä laita vahingossa likasia tms hassuja vaatteita päälle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, mäkin laitan yleensä valmiiksi jos isi pukee, tosin mies toivoo niin itse niin menee ns oikeat vaatteet lasten päälle. :D
      Juu tuo aamupalalla olo on välillä aikamoista toihua, mutta onneksi aina jotain kerkeävät syömään. :)

      Poista
  15. Olipa ihastuttava postaus, juuri tätähän se on lapsiperheessä! Meilläkin vielä toistaiseksi vasta yksi lapsi (seuraava tuloillaan maaliskuussa), ja silti monesti tuntuu, että aamut on yhtä takkuamista, vaikka kuinka valmistautuisi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.♥
      Joskus ne aamut vaan takkuaa ja olisi kiva jäädä pienen/pienten viereen peiton alle makoilemaan. :)

      Poista
  16. Niin tuttua! Meillä Mila ei ole oikein aamuihmisiä ja ei meinata millään ennättää kerhoon, kun toinen pyörii ja viruu pitkin lattioita :D

    VastaaPoista
  17. Kuulostaa hyvinkin tutulta. Ollaan joka aamu myöhässä esikoisen kerhosta. Onneks on vapaaehtoinen juttu, eikä oo silleen haitannut. Kauhulla odotan sitä aikaa kun palaan töihin ja pitääkin oikeasti olla tosi aikasin ovesta ulkona ja oikeasti ehtiä just siihen tiettyyn bussiin tai muuten kaikki myöhästyy..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan että kun paluu töihin koittaa niin tulee sellainen rytmi, ettei "kerkeä" myöhästymään. :)

      Poista

Kaunis kiitos kommentistasi! ♥

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...