Kuulumisia reumapolilta

Meillä oli viime viikolla Lumin reumapoli käynti. Jotenkin jälleen jännitin ihan valtavasti, vaikka fyssari käyntien perusteella kaiken pitäisi olla hyvin. Lumi on kuitenkin joskus satunnaisesti valitellut toista kyynärpäätä ja jännitin todella löytyykö sieltä nestettä. Viimeksi näkyi tilkka, jolle ei kuitenkaan tarvinnut tehdä mitään. Tällä kertaa mitään selvää ei näkynyt, joten sain huokaista helpotuksesta ja kun vielä nilkat, polvet ja lonkatkin olivat kunnossa oli olo huojentunut. Mutta vain hetkellisesti.

Lumin niska on ollut jäykkä pitkään toiseen suuntaan kallistaessa ja kun koittaa katsoa taakseen, lähtee koko yläkroppa kiertymään mukaan. Nyt lääkäri tunsi niskassa jopa pieniä patteja, mutta vielä toistaiseksi ei voida puhua mistään tulehduksesta. Tarkkana meidän pitää nyt kuitenkin olla ja heti jos alkaa olemaan kipuilua tai selvästi jäykistyy enemmän, otetaan yhteys reumapolille. Fysioterapiassa jatketaan nyt käyntiä kerran kuussa ja niskan tilannetta seurataan siellä tarkasti. Tämä ei ollut onneksi uusi oire, vaan sitä on seurattu jo pisempi tovi ja pitkässä ajassa ei ollut menty paljoa huonompaan, ainoastaan ne muutama kyhmy tai muu sellainen sieltä nyt löytyi.

Jalkojen asento on nyt aika täydellinen ja keväällä pois jätetyt tukipohjalliset saavat jäädä kaapin perukoille. Tämä oli niin loistava uutinen, että Lumikin tykkäsi siitä. Johan meillä on tukipohjalliset olleen käytössä jo monta vuotta. Nämä on perheelle sellaisia pieniä kivoja asioita, joiden vuoksi nousee hymy herkästi huulille. Lumi on käynyt jumpassa nyt syksyn alusta asti ja sai luvan jatkaa sitä. Kunhan tekee kaiken niin, että jos tuntuu kipeää niin lopettaa. Tähän asti tyttö on voinut tehdä ihan kaikkea ja on nauttinut todellakin koko sydämellä tästä uudesta harrastuksesta. Tyttö jännittikin sitä, ettei vain joudu lopettamaan harrastusta, mutta sisäistää hyvin, että joskus voi olla kausia ettei voi jumpassa käydä. Toivottavasti kuitenkin sellaista tilannetta ei olisi tiedossa aikoihin, mieluiten ei koskaan. 

Lääkitys pysyy meillä samana ja kotona pistämiset jatkuvat. Ne ovat sujuneet meillä todella hyvin ja foolihapon ottaminen on ollut nyt pitkään yhtä lastenleikkiä. Lumi tietää että saa lääkkeen, muttei sitä että milloin ja missä. Ihan loistavaa, sillä meillä ei ole enää oksennettu ja pahoinvointilääkkeet ovat saaneet jäädä kaappiin. Mitä vähemmän kaikkea ylimääräistä lääkettä hänelle pitää antaa on aina plussaa. Toki Lumi voi hieman pahoin pistospäivänä ja on kiukkuinen, mutta oksentaa ei tarvitse ja sen myötä päivät ovat helpottaneet paljon.

Viikonloppuna kävin läpi Lumin kansiota, jossa on kaikki sairaskertomukset yms ja kyllä tämä aika vuoristorataa on ollut maaliskuusta 2011 kun diagnoosi saatiin. Kuinka paljon tyttö on joutunut kokemaan. Kuinka paljon palasikaan muistoja mieleen siitä kuinka itkin itsekin tytön kipuillessa. Aika monta punktiota on takana ja paljon pistämistä. Toivon todella, että saadaan se seesteinen aika tänne ja ehkä joskus koittaa lääkepurkua uudestaan hieman paremmalla menestyksellä. Nyt kuitenkin otetaan ilo irti siitä, ettei tulehduksia löytynyt ja säästyttiin punktiolta. Toivotaan että niska vetreytyy ja kyynärpää ei oireile.  Seuraava käynti on silmäpolilla muutaman viikon kuluttua ja uusi reumapoli kolmen-neljän kuukauden päästä. Pitäkäähän peukkuja, että tilanne pysyisi rauhallisena.