Tällä hetkellä taaperomme on varannut minut itselleen, ainakaan hänen mielestä äitiä ei voi jakaa sisarusten kanssa. Tämä on vaihe, joka on aika rankka niin minulle kuin vanhemmille sisaruksille. Taapero ei kestä yhtään, että joku muu istuu sylissäni, sillä juuri sillä hetkellä myös hänen olisi päästävä syliin. Ja kun tarjoan paikkaa niin, että molemmat mahtuvat, yrittää taapero kaikilla pienillä voimillaan tönätä toisen pois. Tämähän ei meillä onnistu, sillä hän ei voi varata äitiä vain itselleen ja lopputuloksena on lohduton itku ja loukkaantuneena hän koittaa hieman läppäistäkin.
Tilanne on välillä ihan hirveä, sillä taaperolla tekee todella tiukkaa nähdä muita sylissäni, mutta totuus on se, että hänen on opittava tähän. Välillä isommat nousevat sylistäni pois, kun taapero tulee itkien ja väkipakolla koittaa tunkea väliin. Olen kuitenkin sanonut, ettei heidän tarvitse siirtyä sylistäni mihinkään. Myös heillä on oikeus istua siinä ja taapero kyllä jossain vaiheessa sen hoksaa, että sylin voi myös jakaa. Tällä hetkellä se vain on hieman hankalaa, näin lievästi ilmaistuna.
Näinä hetkinä olisi kiva jos voisin kloonata itseni niin, että jokaiselle halukkaalle riittäisi oma syli yhtä aikaa. Mutta koska tämä ei ole mahdollista, niin onhan tämä välillä aika säätämistä. Onneksi ihan jokaiselle löytyy se oma hetki. Ja kun Hugo nukkuu päikkäreitä, tykkäävät muut tulla silloin syliin, koska kenenkään ei tarvitse murehtia, että pian saapuu mustasukkainen taapero. Luulen kuitenkin, että Hugon tilanne tästä hiljalleen rauhoittuu ja hän ymmärtää, että äidin voi myös jakaa muiden kesken. Tämä vaihe kun on ollut muidenkin lasten kohdalla ja yleensä se ei ole kovin kauan kestänyt. Tosin Hugo on aina ollut paljon perääni, joten luulen, että tämä voi hänen kanssaan kestää kauemmin kuin muilla.
Taapero on myös mustasukkainen miehelleni ja saattaa tunkea siihenkin väliin. Usein vielä tönää hieman isiä pois ja painautuu sen jälkeen halaamaan minua ja samalla vilkuilee isiä tuimana. Ilme kertoo ihan selvästi "minun äiti". Mutta kun Hugo huomaa, että isi ei haittaakkaan siinä vieressä, eikä yritä vallata äitiä itselleen, voi ottaa rennommin ja kiivetä välillä vaikka isin syliin.
Muutenkin nyt on menossa vaihe jolloin äiti ei saisi kadota näköpiiristä. Niinpä päivisin on ihan luksusta jos pääsee yksin vessaan tai niin ettei taapero itke lohduttomasti oven takana. Eräänlainen saavutus on myös se, kun kerkiää hörpätä kupin teetä ihan yksinään, ilman että joku haluaa syliin. Nähtäväksi jää kauanko nämä vaiheet kestävät, nyt takana on kuukausi.
Tilanne on välillä ihan hirveä, sillä taaperolla tekee todella tiukkaa nähdä muita sylissäni, mutta totuus on se, että hänen on opittava tähän. Välillä isommat nousevat sylistäni pois, kun taapero tulee itkien ja väkipakolla koittaa tunkea väliin. Olen kuitenkin sanonut, ettei heidän tarvitse siirtyä sylistäni mihinkään. Myös heillä on oikeus istua siinä ja taapero kyllä jossain vaiheessa sen hoksaa, että sylin voi myös jakaa. Tällä hetkellä se vain on hieman hankalaa, näin lievästi ilmaistuna.
Näinä hetkinä olisi kiva jos voisin kloonata itseni niin, että jokaiselle halukkaalle riittäisi oma syli yhtä aikaa. Mutta koska tämä ei ole mahdollista, niin onhan tämä välillä aika säätämistä. Onneksi ihan jokaiselle löytyy se oma hetki. Ja kun Hugo nukkuu päikkäreitä, tykkäävät muut tulla silloin syliin, koska kenenkään ei tarvitse murehtia, että pian saapuu mustasukkainen taapero. Luulen kuitenkin, että Hugon tilanne tästä hiljalleen rauhoittuu ja hän ymmärtää, että äidin voi myös jakaa muiden kesken. Tämä vaihe kun on ollut muidenkin lasten kohdalla ja yleensä se ei ole kovin kauan kestänyt. Tosin Hugo on aina ollut paljon perääni, joten luulen, että tämä voi hänen kanssaan kestää kauemmin kuin muilla.
Taapero on myös mustasukkainen miehelleni ja saattaa tunkea siihenkin väliin. Usein vielä tönää hieman isiä pois ja painautuu sen jälkeen halaamaan minua ja samalla vilkuilee isiä tuimana. Ilme kertoo ihan selvästi "minun äiti". Mutta kun Hugo huomaa, että isi ei haittaakkaan siinä vieressä, eikä yritä vallata äitiä itselleen, voi ottaa rennommin ja kiivetä välillä vaikka isin syliin.
Muutenkin nyt on menossa vaihe jolloin äiti ei saisi kadota näköpiiristä. Niinpä päivisin on ihan luksusta jos pääsee yksin vessaan tai niin ettei taapero itke lohduttomasti oven takana. Eräänlainen saavutus on myös se, kun kerkiää hörpätä kupin teetä ihan yksinään, ilman että joku haluaa syliin. Nähtäväksi jää kauanko nämä vaiheet kestävät, nyt takana on kuukausi.
Meillä on ihan sama juttu nyt vauvan kanssa, kunnon eroahdistusta :( Näköpiiristä ei saa hävitä hetkeksikään ja sylissä pitäisi pitää koko ajan. Huomaan että taapero uhmakin on sitä myöten kyllä pahentunut:/ molemmat tarvitsevat hurjasti äidin huomiota. Tsemppiä sinne! ❤️
VastaaPoistaKuulostaa kovinkin tutulta. Meilläkin Aino muuttui paljonkin, kun Hugolla oli eroahdistusta vauvana. Tsemppiä siis sinnekin.♥
PoistaMeillä on ollut vähän samansuuntainen vaihe meneillään: ei tosin niinkään mustasukkaisuutta, mutta vain äiti kelpaa ja vain äiti saa esim. laittaa päiväunille... Iloitsin jo siitä, että nyt minua ei tarvita aina nukuttamaan illalla kun imetys loppui, mutta äitiähän se taapero silti sinne sängyn viereen vaatii... Vähän väsyttävä vaihe, mutta kai se menee ohi!
VastaaPoistaMeillä tuo sama, varsinkin yöunille nukuttamisen kanssa. Päikkäreille isi saa sentään laittaa. :)
PoistaTsemppiä sinne.♥ Kyllä se siitä jossain vaiheessa helpottaa.
Tuttu juttu.. Meillä meno nykyään ihan samanlaista kuopuksen osalta, joka on suunnilleen saman ikäinen teidän Hugon kanssa. Postaus oli kuin minun kynästä kirjoitettu! Kiitos vertaistuesta.♡
VastaaPoistaTaitaa tämä nyt kuulua tähän ikään. :)
PoistaHelpottavaa kuulla, että muillakin menossa samanlainen vaihe. Tsemppiä sinne.♥
Meillä on tuo sama vaihe menossa. Erityisen tylsää se on, kun miehellä olisi nyt joululomaa ja taapero on äidin perään jatkuvasti. Jaksamista! -kirmi
VastaaPoistaKiitos ja jaksamisia sinne myös.♥
PoistaNauti tästä ajasta! Taapero on ihana ja kasvaa pian isoksi. Meidän taaperolla tuo vaihe kesti muutaman kuukauden. Nyt on niin iso poika ja isi on ykkönen. Äiti kelpaa nyt vain isompaan hätään...
VastaaPoistaKyllä minä nautin tästä ajasta todella paljon, taaperot on niin huippuja.♥ Mutta välillä on hankalaa, kun ei meinaisi antaa muiden tulla syliin.
PoistaMinä niin muistan tuon ajan <3 Sutä tulee ikävä myöhemmin mutta muistan, että olin repiä tukkani päästä kun en tienyt miten toimia kun sekä (silloin) 1- ja 3-vuotias halusi samaan aikaan syliin. Jopa silloin kun itse olin vessassa tai kun olin nostamassa ruuat liedeltä. Huhu! Tsemppiä <3
VastaaPoistaKiitos.♥
PoistaOn tämä ihanaa aikaa, kun saa pitää sylissä ja mielelläni pidänkin.♥ Harmittaa kun tunkevat kaikki samaan aikaan ja taapero ei kestä sitä yhtään. :)
Tsemppiä tuohon vaiheeseen♥ Meillä kuopus on yhä edelleen hyvin tarkka isästään ja jos saisi valita tekisi metrin suoja-aidan isänsä ympärille. On myös mm. sitä mieltä, että mun kuuluisi nukkua pinnasängyssä ja hänen työmiesten pedissä :D
VastaaPoistaKiitos Nanna.♥
PoistaEikä..työmiesten peti :D Ihana!