15+0 Aika juoksee

Kylläpäs viikot vierähtää nopeasti, ajatella että 15 viikkoa jo täynnä ja 16 pyörähti käyntiin. Tämä viikko on mennyt kyllä erityisen nopeasti kun ollaan vietetty hiihtolomaa joka vetelee jo viimeisiään. 

Tämä on varmaan ensimmäinen raskaus, kun en ihan joka hetki muista odottavani. Viikoista olen kyllä hyvin perillä, mutta silti raskaus ei ihan koko ajan pyöri mielessä. Taapero pitää äidin sen verran kiireisenä ja koska pahemmin mitään oireitakaan ei ole niin raskaus muistuu mieleen lähinnä peilin ohi kävellessä. Vessassa ei tarvii onneksi enää ravata niin kamalan usein ja öisin ei edelleenkään mikä on ihan huippu juttu. Yöt sujuu mukavasti vaikka aamulla tuntuukin että vielä jonkin aikaa olisin voinut nukkua. Väsymys taitaakin olla se suurin oire tällä hetkellä. Päiväunia nukun vain oikeastaan silloin jos J on vapaalla koska Ainon päikkärit uhkaavasti lyhenee ja usein en edes kerkiä kunnolla nukahtaa kun tyttö jo herää. Olen myös täytellyt neuvolasta saatua kirjasta, siinä lukee aina kivasti uudesta viikosta ja vauvan kehityksestä.

Tällä viikolla olen myös kirjannut kaiken ylös mitä suustani alas laitan. Koitan että herkuttelu painottuisi viikonlopulle ja muuten söisin monipuolissesti. Tuon avulla olen myös hieman pystynyt lopettaa sitä napostelua kun kaikki on kirjattu ylös, Huomasin sen seikan mistä J aina mulle hokee että oon ihan kauhee syömään leipää ja todellakin huomasin sen myös nyt itse. Ruisleipää menee ihan järkkyjä määriä. Olenkin nyt koittanut vähentää tuota leivän pupeltamista. :) Vettä juon edelleen liian vähän ja sen juomista pitää koittaa kyllä lisätä.

Masu kasvaa ja ei taida olla kenellekkään epäselvää kun mut näkee olenko raskaana vai vain herkutellut liikaa. Tässä vaiheessa maha on ehkä ihanimmillaan kun ei ole vielä niin suuri että olisi tiellä, muttei enää niin pieni että muiden pitää arvuutella ollaanko raskaana vaiko ei. :)

Pienen liikkeitä odotan edelleen kovasti. Parina kertana on jotakin pientä tuntunut ja varmasti ovat pienen liikkeitä mutta olisi kiva tuntea niitä päivittäin. Sydänääniä kuuntelen aina iltaisin pienen hetken ja aikamoiset jumppatuokiot siellä onkin välillä käynnissä. Tuskin tässä kuitenkaan enää kauan pitää odotella kun liikkeet tuntuvat kunnolla ja päivittäin.

Tekisi kovasti mieli jo ostella pikkuiselle kaikkea, mutta olen päättänyt että sitten vasta myöhemmin. Lisäksi meillä on vaatteita ainakin tytölle aika hyvin ja pojallekkin on jo valmiina ainakin ihan niitä pieniä. Kuitenkin tämäkin pikkuinen tulee saamaan ihan muutaman oman juuri hänelle ostetun vaatteen.

Tällä viikolla posti toi pari mukavaa pakettia. Molemmat tulivat ihanista blogeista joita luen. Kiitos vielä paljon Ninni ja Minttu. ♥

Mukavaa viikonloppua!

Äitiyspakkaus 2015

Tänään Kela julkaisi vihdoin uuden äitiyspakkauksen.

 Olen miettinyt että otetaanko me äitiysavustus rahana vai pakkuksena. Olen kuitenkin kallistunut pakkauksen puolelle jo monta kertaa. Kun sitten aamulla näin tuon pakkauksen kelan sivuilta, olin jo täysin varma että pakkaus meille tulee. :) Pidin siitä todella paljon ja siellä ei ole kuin muutama vaate jotka jäisivät käyttämättä. Lisäksi se sopii mielestäni väreiltään hyvin sekä tytölle että pojalle. Nyt vain toivon että edellinen pakkaus keretään jakamaan loppuun ja meille tulisi tuo uusi. Laskettuaika on elokuun lopussa ja hakemus pitää lähettää viimeistään 2kk ennen laskettua, joten toiveet on korkealla että vanha olisi jo siihen mennessä kerennyt loppumaan.

Kuva Kela

Pakkauksessa pidin todella paljon tuosta makuupussista, toppahaalarista jonka saa myös pussiksi, kevyttoppiksesta, pussilakanasta, tumpuista ja töppösistä, pilvikuvioisesta potkupuvusta, ruskeista ja keltaisista potkareista, jatkopalabodysta, kuolalapusta ja monista muista, On myös kiva että pakkauksesta löytyy kuumemittari ja nännivoide. Ja on tuo laatikkokin aikas ihana. Olen siis enemmän kuin innoissani tästä uudesta pakkuksesta. :)

 Kun odotin Ainoa otin avustuksen rahana. Sain sillä ostettua kivan määrän juuri sellaisia vaatteita kun halusin. Nyt kuitenkin pakkaus houkuttaa ja samalla se on niin mahtava tunne avata se ja hypistellä sisältöä. Pääseehän sitä tämän lisäksi vielä ostamaan juuri sellaisia joita haluaa. :) Ja varmasti käynkin ostelemassa.

Mitä mieltä sinä olit äitiyspakkauksesta?

Ihana yllätyspaketti

Sain tänään postin mukana lapun että minua odottaa postissa paketti. Lapusta näin että tuon paketin lähetti ihana kummitätini ja kun J tuli kotio töistä lähdin Iidan kanssa kauppaan ja samalla haettiin paketti.

Kun päästiin kotio ei Iida meinannut pysyä enää pöksyissään ja sanoi että "Avaa se äiti nyt jo". Tyttö oli kyllä niin malttamaton ja itseänikin jännitti mitä paketti sisältää. Kun sitten avasimme paketin oli siellä vaikka mitä ihanuuksia ja lapset huusivat milloin kukakin, onko tuo minulle? Saanko minä tämän? Myös "Vau" kuultiin monta kertaa. :)

Paketista paljastui

kyniä, ponnareita, pinnejä, hiuspanta, rannekoru, kahdet sakset, pieni nukke, Zhu zhu petsejä, tarroja, askaretlujuttuja, Hotwheels auto, puudeli kassissa, Partylite tuikkuja, Muumimuki, 2x Muumin tyynyliina, virkattu kori ja kortti (muistinkohan kaiken).

Valtava määrä kaikkea ihanaa ja varmasti kaikki tulee käyttöön. :) Paketin avaamisen jälkeen soitinkin heti kummitädille kiitokset tästä ihanasta yllätyksestä ja turistiin siinä hetki muutakin. Jos E luet tätä niin kiitos vielä kerran.♥
Viikko alkoi mukavissa merkeissä. Huomenna saadaan ystävä lasten kanssa kyläilemään.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille. :)

Masu kasvaa 14+0

Niin se vain taas yksi viikko vierähti ja tänään tuli 14 viikkoa täyteen. Nyt sitten pyörähti käyntiin 15 raskausviikko.

Edelleen täällä on hieman pahoinvointia joka iskee yleensä aina silloin kun syön jotakin. Sen jälkeen olo on aika kuvottava. Yleensä mulla on mennyt tuo toisinpäin että jos en syö säännöllisesti niin olo tulee kaameaksi. Nälkä on aika armoton ja syön aina samaan aikaan kuin lapsetkin ja sitten makaan raatona sohvalla kun olo menee kurjaksi.

Väsy on edelleen kova ja tänäänkin nukuin tunnin päikkärit. Sen mahdollisti se että J oli tänään vapaalla. Heräsin siihen kun Aino muiskautti kasvoilleni märän pusun ja sanoi "Äiti kukkuu".♥ Päikkärit kyllä auttoi ja olo oli pirteä sen pari tuntia kunnes alkoi väsyttää taas. J sanoikin että oon tullut niin vanhaksi kun en enää muuta jaksa kuin nukkua. :D Muita odottaessa väsymys on yleensä väistynyt näillä viikoilla, mutta nyt se on ihmeen sitkeässä.

Masu on ottanut tällä viikolla oikein kasvupyrähdyksen ja pompannut kunnolla esiin. Aamuisin on pikkuisen pienempi ja illalla taas vielä suurempi. Mutta ai että mä niin rakastan vauvamahaa.♥

Omat vaatteet menee vielä hyvin päälle. Farkutkin on niin matalavyötäröisiä että istuu sen suhteen hyvin. Sain ystävältäni muutamia mammavaatteita katsottavaksi jos vaikka haluan niistä ostaa jotain. Viikonloppuna pitää käydä niitä läpi. Yleensä mulla ei olekkaan paljon ollut äitiysvaatteita käytössä vaan omilla ollaan menty. Nytkin on kiva kun loppuaika on kesää niin voi olla rennosti mekoissa ja hameissa. :)

Tällä viikolla mun on tehnyt kauheesti mieli sämpylää. Niimpä viikolla tuli niitä leivottua läjä joista osa jopa pääsi pakkaseenkin asti. :D Lisäksi mun on tehnyt aina välillä mieli sipsejä ja olen saanut pidettyä pääni ja päättänyt että viikonloppuna sitten. Joten nyt taidan ampaista hakemaan sen pussin kaapin päältä ja maistaa maistuuko ne nyt muka niin taivaalliselle kuin muistin. :)

Ihanaa alkanutta viikonloppua kaikille. :)
Meillä alkoi tänään hiihtoloma.

Taapero pitää äidin kiireisenä

On tuo meidän Aino kyllä sellainen touhotin ettei voi muuta todeta. Äiti ei montaa hetkeä kerkeä muuta tekemään kun katsomaan mitä ihmettä tuo pian keksii. Tällä hetkellä mukavinta puuhaa on ehdottomasti keittiön kuiva-aina laatikoiden penkominen. Niissä OLI ikeasta ostetut lukot, mutta kappas neiti sai ne jotenkin hajalle. Sitten poistin laatikoista vetimet ja hetken se jopa tehosi, kunnes Aino hoksasi että kun ylimmän laatikon vetää auki saa sen kautta sitten käden seuraavaan laatikkoon. Alin laatikko taas aukeaa helpoiten kun istuu lattialle ja ottaa laatikon alareunasta kiinni ja vetää kovaa. 

Ja kun laatikot on saatu auki niin mikäs sen mukavampaa kuin upottaa käden kyynärpäitä myöten  jauhopakettiin ja heittää jauhoja ilmaan niin että niitä on myös vieressä uteliaana kyttäävän koiruuden päällä (toki äiti ottaa ne pois ennen kuin niitä keretään enempää syömään). :) Ja lihaliemikuutiotkin on ihan hyvän makuisia kun ne laittaa suuhun kuorineen, kalaliemikuutiot tökkii myös kuorien kanssa. :) Silti niitä on kuitenkin kiva musertaa lattialle. Laatikoista löytyy myös mukavia hapankorppuja joista nopeasti kerkeää aina pienen palan haukkaamaan. :)

Niin monen monta kertaa saa päivän aikana käydä sulkemassa laatikot ja etsiä piilossa majailevaa neitiä ja katsoa mitä tällä kertaa on piilotettu paidan alle tai pistetty suuhun. Niin monta kertaa päivässä joutuu myös sanomaan ettei laatikoille ole asiaa. Silti yhä uudestaan löydän Ainon sieltä tonkimasta. Harmittaa niin kun ei ole mitään muuta paikkaa mihin saisin kuiva-aineet, voin vain toivoa (ja kieltää) että tämä vaihe menee pian ohi ja laatikot saavat jäädä rauhaan.

Toinen juttu mikä on tällä hetkellä ihan parasta on keittiötuolien siirtely ja niille kiipeily. Hetken tuolit jo saivatkin olla ihan rauhassa mutta nyt niitä taas kuljetellaan. Näin niitä on jälleen säilytelty päällekkäin ja osa niistä on nostettuna pöydälle. Lisäksi olohuoneessa seisoviin vaunuihin on ihan parasta kiipeillä istumaan tai makoilemaan ja esittää ettei kukaan näe kun laittaa omat silmät kiinni. :)

Välillä kun oikein väsyttää eikä jaksaisi enää päivän aikana sanoa sitä sadatta kertaa ettei saa mennä laatikoille tai ettei saa kiipeillä, vilkaisee tyttö ja väläyttää sellaisen virneen ettei voi muuta kuin nauraa. Mitä siitä jos ne jauhot nyt vähän lentää tai puurohiutaleet on pitkin lattioita, onhan meillä imuri. :)

Kuulostaako tutulta?

Neuvolakuulumisia

Eilen maanantaina oli toinen neuvolakäynti. Vein ensin Matiaksen ja Lumin kerhoon ja sitten lähdin Ainon kanssa kohti neuvolaa. 

Ensin oli vuorossa Ainon 2v neuvola. Tyttö ei ollut kovinkaan yhteistyökykyisellä päällä ja suoritti erilaisia tehtäviä sitä mukaa jos sattui kiinnostamaan. Ainoa kiinnosti enemmän mitä terveydenhoitajan laatikoissa on ja äidin laukun sisältö oli kiva levittää keskelle huoneen lattiaa. Mitat saatiin muuten hyvin otettua, mutta päänympäryksen mittaaminen tuotti hieman vaikeuksia. Eikä ihan vähääkään, mutta saatiinhan se kuitenkin mitattua. Kaikki on tytöllä hyvin ja mitään huolenaihetta ei ole. :) Sinne tyttö kiipesi lopuksi neuvolatädin syliin istumaan ja touhusi siinä kaikkea. :)

Heti Ainon neuvolan perään oli minun vuoroni. Sama neuvolantäti hoitaa siis äitiysneuvolaa ja olen kyllä niin kiitollinen. Hän on niin ihana ihminen ja sinne menee aina mielellään. Pelkäsin että paino on noussut aivan hullunlailla, mutta onnekseni niin ei kuitenkaan ollut. Verenpaineet oli minulle nyt "korkeat" mutta niitä mitatessa yritin pidätellä naurua ja hihittelin kun Aino touhusi kaikkia omia hassuja juttujaan. Kun vauvan sykkeitä kuunneltiin tokaisi Aino vain "Hyiii" ja silloin alettiin kyllä neuvolantädin kanssa molemmat nauraa. :) Kaikki oli neuvolassa mallillaan.

rv 13+3

painon muutos/vko +175

turvotukset +/-

RR 135/88

pissa puhdas

♥ 166

Puhuin siinä samalla neuvolantädille painostani johon hän tokaisi että en saa huolehtia siitä liikaa, sillä minulle sitä saa tullakkin. Hieman helpotti tätä stressiä painon noususta, tai ainakin kovasti uskottelen itselleni niin. :) Suositushan on ettei paino ensimmäisen kolmanneksen aikana nousisi ollenkaan, mutta minulle on tullut alusta nyt se pikkuisen päälle 3kg. 

Uusi neuvola olisi sitten kuukauden kuluttua ja rakenneultra jota jännitän, pelkään ja samalla odotan innolla on kuuden viikon kuluttua. Ei siis enää hirveän kauan, mutta silti niin mahdottoman pitkä aika kun pääsee taas pikkuista kurkkimaan.

Raskausviikko 13+0

Tänään tuli täyteen kolmastoista raskausviikko ja näin pyörähti käyntiin 14 viikko. Ihan raskauden alku meni matelevaa vauhtia, sitä  vain odotti kuulevansa ekaa kertaa pienen sykkeet ja sitten odotti jo malttamattomana ja jännittyneenä nt-ultraa. Pari päivää sen jälkeen oli kasassa 12 raskausviikkoa ja pystyin hieman huokaisemaan. Nyt viikot tuntuu menevän huimaa vauhtia eteenpäin. :)

Minulla on ollut hieman pahoinvointia, mutta todella lievää. Alussa pahoinvointia helpotti trio jäätelö, jota mussutin vähän joka välissä. Sitten pahoinvointi hieman voimistui ja siihen helpotti imeskeltävät kovat (kirpeät) karkit. Joskus viikon 12 jälkeen pahoinvointi alkoi hellittää ja enää sitä on satunnaisesti. 

Väsymys on ollut kovaa joulukuusta asti. Minulla on hb yleensä 148 ja tammikuussa se oli 129. Sen huomasi kyllä heti että se oli laskenut, mutta nyt väsy on vain iskenyt kovempaa ja veto on välillä ihan pois. Veikkaan siis että hb on laskenut entisestään. Olen alusta asti syönyt raskausajan vitamiineja jotka sisältää myös rautaa että pysyn jotenkuten tolpillani. 

Tänään otin ensimmäisen masukuvan ja lähinnä näytän vain siltä että herkut on maistunut liian hyvin. :) No mutta kyllä siinä jo pientä kumpuakin näkyy (toiveajattelua). :)

Painoa on tullut alusta jo ihan kiitettävästi. Ainakin se kolmisen kiloa ellei jopa neljä!! Tosin minulla se menee joka raskaudessa näin. Alussa tulee aina painoa reippaammin ja sitten se tasoittuu (toivotaan että nytkin). Muuten on oikeestaan ihan sama mitä pistelen suuhuni mutta auta armias kun olen raskaana niin jokainen herkku tarttuu kiinni. Ei tarvii kun ajatella suklaata niin jo on sen edestä painoa saatu lisää. Painoa on edellisissä raskauksissa tullut aina 16-20 kg ja nyt tarkoitus olisi pitää se maksimi siinä 16 kilossa, mutta nähtäväksi jää kuinka se onnistuu.

Mieliteot vaihtelee päivittäin. Välillä tekee mieli oikein jotakin tulista, välillä salmiakkia, välillä on pakko saada jotakin hedelmää, jugurttia, suklaata tai sitten pitsaa. Joka ilta on kuitenkin ihan pakko saada kuppi kuumaa kaakaota sekä leipää. Vettä pitäisi juoda paljon enemmän. Jotenkin vasta illasta sitten alkaa janottamaan ihan hirveästi. Onnekseni minun ei tarvitse kuitenkaa heräillä öisin vessaan ja nukunkin yöt kuin pieni possu. :)

Odotus on sujunut hyvin nämä viikot ja malttamattomana odottelen että alan tuntemaan pienen liikkeet. Ultrassa istukka oli osittain tuossa edessä joten se saattaa nyt vähentää liikkeiden tuntemista jonkin verran. Maanantaina olisi toinen neuvola käynti ja onnistuisikohan jos skipattaisiin se vaaka osuus kokonaan? :D

Mukavaa alkanutta viikonloppua kaikille ja tervetuloa uusille lukijoille.♥

Miten raskausuutiseen on reagoitu?

Paljastin täällä blogin puolella salaisuuteni viime viikon perjantaina ja muutamalle läheiselle pari päivää aikaisemmin. Kun tein positiivisen testin kerroin siitä ensin ystävälleni joka oli itsekkin raskaana. Olin tuolloin ihan alussa ja halusin pitää tämän kanssa ihan matalaa profiilia. 

Kun raskaus sitten eteni ja viikkoja kertyi uskalsin paljastaa siskolleni ja parille ystävälle, myös J kertoi parille omalleen. Sitten päätettiin ettei kerrota kenellekään enne kuin ollaan käyty nt-ultrassa. Tasan viikko sitten oli tuo päivä ja saimme onneksemme hyviä uutisia. Päätin yllättää äitini ja ajella suoraan ultrasta hänen työpaikalleen. Soitin että olen tulossa ja yksin. :) Kun pääsin työpaikalle ja kaivoin laukkuani aavisti äitini siinä mistä oli kyse. Sain halauksen ja onnitteluja. Iso kivi vierähti sydämmeltä, sillä olin jännittänyt tätä paljon. Juurikin sitä kuinka perheemme reagoi uutiseen viidennestä lapsesta. Pidetäänkö meitä jo ihan hulluina? Oli ihanaa kun oman perheen vastaanotto tämän uutisen kanssa oli niin lämmin ja ihana.♥

Seuraavana päivänä kerroin yhdelle ystävälleni ja sitten J:n äidille. Hän kysyi että koska olisi laskettu ja kerrottuani sanoi että no elokuussa riittää sitten synttäreitä. Hänkin oli ihan iloinen puolestamme. J ei ollut yhtään innostunut kertomaan ja hänellä on myös monta ystävää jolle ei ole halunnut asiasta kertoa, koska ei jaksa kuunnella sitä "oletteko uskontoa vaihtaneet" "miten muka mahdutte asuntoonne" "ethän muuta kerkee kuin töissä käymään" "tarviitte kohta linja-auton" jne. Ymmärrän kyllä, koska itsekkään en haluaisi niitä kommentteja kuulla.

Lapsillekkin on nyt kerrottu tulevasta pikkusisaruksesta. Iida otti asian todella hyvin ja oli yhtä hymyä. Ainon synnyttyähän hän ilmoitti että "jos näitä tulee lisää niin muutan naapuriin". :) Kysyinkin että joko olet muuttamassa niin tyttö vastasi että "ei, perhe on tärkein" ja pääsen sitten hoitamaan sitä ja kumpa se olisi tyttö. :) Lumi kysyi uutisen kuultuaan että "oikeesti vai" ja Matias alkoi huutamaan "no eihän oo kun en mää nää sitä" ja katsoi samalla mun mahaa. :) Hih, ihana! Aino puolestaan ei vielä asiaa ymmärrä joten hänen kanssaan asia otetaan puheeksi sitten myöhemmin. :)

Jännitin todella, todella paljon kun julkaisin salaisuus- postauksen täällä blogissa, mutta olikin ihana huomata kuinka teitä oli niin monta onnittelemassa ja kuinka moni muisti tämän olevan minun suurin haaveeni. Monen kommentin kohdalla itku pääsi ja oli ihana huomata että muut olivat aidosti onnellisia puolestamme. Kiitos siis teille kaikille vielä kerran.♥

Niin monesti törmää siihen ikävään asiaan ettei raskausuutisen kerrottua kukaan pahemmin enää onnittele, varsinkin jos kyseessä on jo esim se kolmas, neljäs tai viides lapsi. Olen törmännyt tähän jo edellisen raskauden kohdalla. Se vetää mielen matalaksi, kun itse sitä on kuitenkin niin onnellinen ja jos joku kuullessaan tokaisee vaan että "ai taas vai", niin ei kyllä tuu kamalan kiva olo. Ihmeekseni olen saanut tähän asti vain kivoja onnitteluja tämän raskauden kanssa. :)

Ainon 2v juhlat

Ihan ensimmäisenä haluan kiittää kaikkia onnitteluista edelliseen postaukseen. Jokainen lämmitti valtavasti sydäntäni.♥

Tänään juhlittiin Ainon 2v syntymäpäiviä pienellä porukalla. Osa vieraista estyi tulemaan, mutta heidän kanssaan voimme juhlia sitten myöhemmin. :) Juhlat sujuivat oikein hyvin, mutta loppu ajasta juhlakalu alkoi kyllä väsymään ja hermot meni pienemmästäkin vastoinkäymisestä.

Eilinen päivä kului tarjottavien sekä pienen askartelun parissa ja tänään niillä sitten herkuteltiin. Tarjolla oli kanasalaattia, cocktailpiirakoita munavoin kera, mokkapaloja, täytekakkua, sipsiä ja namia. Juomana mehuja, colaa, kahvia ja teetä. Melkein kaikki tarjottavat meni, joten niitä oli juuri sopivasti.

Täytekakut on edelleen se joiden tekemiseen tykkään panostaa eniten. :) Tällä kertaa halusin tehdä "kokonaan" kermakakun. Yleensä tuo kakun päälinen on ollut sokerimassaa, tällä kertaa se oli kokonaan kermasta ja sen päällä valkosuklaa ruohetta ja sydän nompparelleja. Koska Aino pitää kovasti nalleista oli kakkuun tehtävä nalle. Tein ruskeasta massasta makaavan nallen ja kaveriksi valkoisen pallon vaaleanpunaisilla raidoilla. Koska Aino leikkii usein aakkospalikoillaan tein kakkuun myös muutaman palikan. Kakun reunaan tein tähdistä nimiviirin. Tähtien reunoihin painelin hammastikulla tikkauksen, niin kuin nallessakin on. 

Ja tämmöinen siitä sitten tuli.

Kakun täytteeksi tuli mansikoita sekä vaniljavalkosuklaa täyte. Maut sointuivat hyvin yhteen ja loppupeleissä kakku ei ollut yhtään liian makea. Kermavaahdon maustoin vaniljakreemijauheella, niin kuin teen yleensäkkin. :)

Aino sai myös kivoja lahjoja, mm. Nomination rannekorun ja siihen ihanan perhospalan, H&M lahjakortin, pehmokoiran, sukkia, tunikan, housut, Dubloja, muumimukin sekä pinnejä. Me hommasimme tytölle Skip Hopin panda repun, mutta se on vielä postin matkassa.

Siskoni osti Ainolle ihanan mekon lahjaksi joka saatiin jo aikaisemmin. Tänään se puettiin päälle ja se sopi sankarille kyllä todella hyvin. ♥

Nyt olisi juhlat juhlittu ja huomenna Aino täyttää virallisesti kaksi vuotta! 

On tämä aika mennyt kyllä mahdotonta kyytiä.

Sellainen pieni salaisuus

Mun on tehnyt mieli kirjoittaa tämä heti tänne blogiin kun tämä iloinen asia selvisi, mutta muutaman syyn takia olen tämän pitänyt visuti salassa. Muutamalla ystävälle asiasta on kerrottu jo aikoja sitten, mutta muuten tämä on pidetty salassa.  Nyt kun läheiset tietää voi täälläkin asian paljastaa.
Eräänä joulukuisena päivänä tapahtui jotakin suunnattoman ihanaa..

Tämä oli meille erittäin toivottu asia. Testin ollessa positiivinen hymyni ylsi korviin asti ja tuskin maltoin olla paikoillani tai huutamatta tätä uutista koko maailmalle. :) Tein testin jo pari päivää ennemmin kuin menkkojen olisi edes kuulunut alkaa. Olin niin varma että olisin raskaana ja oma vaisto osui oikeaan. Tuolloin oli kyllä jonkin verran havaittavissa jo aristusta rinnoissa, josta aloinkin tätä epäilemään.

Ensimmäisen viikon testin tekemisen jälkeen leijailin pilvissä ja sitten iski jälleen se menettämisen pelko. Kunhan selvittäisiin niille "turvallisille" viikoille niin voisi hengittää hieman vapaammin. Tein kolme testiä ja tilasin myös digitaalisen jolla voisin seurata raskaushormonin nousua, mutta yllätyksekseni se näytti jo raskaana 3+ vaikka omien laskujen mukaan olisi pitänyt olla 2-3.

Tämä on myös hieman vaikuttanut bloggaamiseen ja yleiseen vointiin. Joinakin päivinä läppäri on pysynyt visusti kiinni kun näyttöä ei ole pystynyt katsomaan. Väsy on ollut aika kova, pahoinvointi on erilaista joka päivä ja pahenee aina kun syön. Nyt saattaa olla päiviä että olo on todella hyvä, mutta mukaan mahtuu myös niitä kun voin huonosti. Onneksi ei kuitenkaan ole tarvinnut halailla pönttöä. Joinakin päivinä olen vain maannut suurimman osan ajasta sohvalla ja lukenut lapsille kirjaa.
Sydänäänet sain kuulumaan kotidopplerilla raskausviikolla 9+3 ja joka aamu olen sitä pientä sydämen jumpsutusta kuunnellut.♥

Tiistaina 3.2. oli se kauan odotettu, pelätty ja jännitetty nt-ultra. Ultra suoritettiin Tampereella (niin kuin Ainonkin odotusaikana), sillä kunnassamme ei tehdä näitä riskiseulontaultria vaan pääsemme terveystalolle. Enemmän kuin mielelläni ajelin Tampereelle, sillä heillä on käytössään huippu laitteet ja huippu henkilökunta. Minulla oli aivan loistava kätilö ultraamassa ja kaikki näytti pienellä olevan paremmin kuin hyvin. Kaikki siellä missä pitikin, murunen vastasi viikkoja 11+6 (menkkojen mukaan 11+4 ja koska heitto vain paripäivää ei laskettua siirretty) ja niskaturvotuskin vain 0,7.  Itkuhan siinä pääsi kun kätilö sanoi kaiken olevan kunnossa ja näyttävän oikein hyvältä. Riskiluvutkin näytti hyvältä, mutta yksi arvo oli hieman sillä rajalla joten istukan toimintaa tarkkaillaan loppuodotuksessa yhdellä ylimääräisellä ultralla jos rakenneultran tekevä lääkäri näkee sen aiheelliseksi.

Siellä se murunen liikkui kovasti masussa.♥

Ultran jälkeen raskaus paljastui omille vanhemmilleni ja sitten muutaman päivän päästä J:n vanhemmille. Muut kuulevat sitten kun "puskaradio" täällä kylällä alkaa laulamaan tai sitten tämän blogin välityksellä. :) Leijailen kyllä vieläkin niin pilvissä, ainakin sen hetken kunnes alan jälleen murehtia jotakin.

Nyt toivotaan että kaikki menee hyvin loppuun asti ja elokuun lopulla saadaan vauva syliin.♥

On tämä kyllä jälleen niin ihanaa!!
Luvassa on siis tässä blogissa myös odotus- ja vauvajuttuja. ♥