Kaksplus.fi

Sivut

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Kiitollinen avusta

Tästä aiheesta on pitänyt kirjoittaa ennenkin, mutta se on sitten aina vain jäänyt roikkumaan. Vaikeinta tässä kaikessa on tainnut olla se, etten mielestäni pysty löytämään juuri niitä oikeita sanoja.

Kun on monta lasta niin on myös monenlaisia menoja. Milloin on neuvolaa, hammaslääkäriä, harrastuksia, lääkärikäyntejä, silmälääkäriä jne. Sitten perheessä yhdellä lapsista on pitkäaikaissairaus jonka vuoksi on kerran viikossa pistoksia terveyskeskuksessa, silloin tällöin verikokeita, polikäyntejä on säännöllisesti ja vielä väliin saattaa mahtua niitä ylimääräisiäkin, niin kalenteri on välillä aika täysi. Lisätään tähän soppaan vielä raskaana oleva äiti ja mies joka työnsä takia on monesti töissä vallan eri paikkakunnalla, niin välillä apua tarvitaan. Eri asia on se onko sitä aina saatavilla.

Me olemme siitä erittäin onnekkaassa asemassa, että mieheni vanhemmat asuvat samalla pihalla kanssamme. Mummulla on sellainen työ, että tekee joko aamu-tai iltavuoroa ja viikollekkin saattaa osua vapaita, joten monesti menomme ovat osuneet niin että mummu on voinut katsoa hetken osaa lapsista. On paljon helpompaa käydä yhden kanssa verikokeissa kuin ottaa kaikki mukaan tai mennä polikäynneille sen yhden lapsen kanssa kuin se että koittaa kuunnella mitä lääkäri sanoo ja samalla sydän mykkyrällä pelkää ettei yli innokas taapero vain särje mitään ja kaikki huomio kinnittyy silloin ihan väärään asiaan. Tietysti J on välillä pois töistä ja lähdemme polille kaikkien lasten kanssa ja silloinkin kaikki menee hyvin kun toinen vanhemmista voi keskittyä muihin sillä välin kun toinen keskittyy siihen yhteen.


Vaikka apua onkin suhteellisen helposti saatavilla, niin avun pyytäminen on välillä niin hirveän hankalaa. Sitä kun miettii, että itse olemme tämmöisen katraan hommanneet, joten itse on myös selvittävä. Tuntuu että se ei sovi omalle luonteelle mennä sitä apua kysymään. Ja vaikka sitä apua usein saadaankin niin silti kynnys kysyä kasvaa vain entiseltään. Minulle kun arki näiden neljän kanssa on aika perus kauraa, mutta miltä tuntuu siitä jolta kysytään että voisitko millään katsoa noita kolmea sen aikaa kun käyn yhden kanssa tuolla. Ajatteleeko hän että ei kai taas tai ajatteleeko hän koko lasten siellä olo ajan vain sitä että kunhan tulee vaan äkkiä takaisin, Varsinkin kun kaksi pienintä on aika vauhdikkaita tapauksia.

Monesti on käynyt myös niin että meiltä on itse kysytty että tuleeko muut siksi aikaa hoitoon ja se apu on tietysti otettu vastaan. Olen kuitenkin monesti tehnyt niinkin että en apua edes kysy vaan pakkaan lapset autoon ja lähden yksistäni. Kyllähän mä pärjään, ei se siitä ole kiinni, mutta aikaa pitää varata tuplasti enemmän ja äiti tarvitsee paljon pidemmän pinnan mukaan. Kun sitten reissu on ohitse niin on aika voittaja olo. Varsinkin jos takana on polipäivä josta pelkkiin matkoihin kuluu parituntia ja autossa ei oo mikään kauheen hiljainen meno. :)

Olen niin kiitollinen kaikesta siitä avusta jota olemme saaneet lasten isovanhemmilta ja ystäviltäni, joita joudun onneksi vaivaamaan aika vähän. Tuntuu niin mahtavalta että ympärillä on ihmisiä kenelle saa välillä osan lapsista, jotta jotkut toiset asiat sujuvat helpommin. Kiitos! 

Onko teillä lähellä ihmisiä jotka välillä auttavat lapsen/lasten hoitamisessa?

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

No nyt on uus ihana hoitolaukku!

Olin jo pitkään katsellut ja selaillut erilaisia hoitolaukkuja eri nettikaupoista. Sitten alkoi mennä jo pää pyörälle kun vaihtoehtoja oli mahdoton määrä. Päätinkin kysäistä jokin aika sitten t ä ä l l ä teiltä lukijoilta millaisia hoitolaukkuja teiltä löytyy ja onko ne todettu hyväksi. Kiitos kaikille kommentoineille ja omia kokemuksia jakaneille. Muutamalta löytyi Marimekon kankaista laukkua, Fjällrävenin Kånken -reppu, Babymel laukkua, Puman urheilulaukkua, Liberon (sairaalasta mukaan saatava) kassia ja Skip Hopin Versa -laukku. Kaikkiin kävin tutustumassa ja googletin lisää melkein joka ilta erilaisia hoitolaukkuja. Melkein joka kerta löysin itseni ihailemasta kolmea eri laukkua jotka olivat kaikki merkiltään Babymellin. Kun sitten hoitolaukut vilisivät silmissä öisinkin, oli pakko tehdä valinta ja saada asialle päätös. Eikä muuten ollut helppo juttu, sillä mieli tuntui vaihtuvan aamuin ja illoin. Kysyin jopa J:ltä apua ja hänestä kaikki oli kivoja. Ei siis varsinaista apua hänestäkään.

Nyt voin hehkuttaa että meille on kotiutunut ihanaakin ihanampi hoitolaukku!! Päätös siis saatiin lopulta tehtyä. Laukku on itseasiassa se johon iskin silmäni aikoinaan ihka ensimmäistä kertaa. Tämän ihanuuden löysin Starkidsin  ihanasta hoitolaukkuvalikoimasta. Ja tässä se nyt on kaikessa kauneudessaan. 


Laukku on merkiltään Babymel Ella printed hoitolaukku, stripe navy*. Ulkonäöltään se miellyttää valtavasti omaa silmääni. Se on kooltansa juuri oikean kokoinen (K 39cm x L 30cm x S 15cm), siinä on juuri sopiva määrä taskuja sekä sisäpuolella että ulkopuolella, sen pinta on helppohoitoinen sekä sisä -että ulkopuolelta joten puhdistaminen onnistuu helposti. Laukun saa helposti kiinnitettyä vaunuihin ja rattaisiin nopealla kiinnitys systeemillä, sen sisällä on pestävä hoitoalusta ja pieni termopussukka, jonka avulla saa pysymään vaikka maidon pullossa lämpimänä. Tuossa laukussa oli kaikki se mitä hoitolaukulta hainkin. Lisäksi se ei edes näytä hoitolaukulta. :)


Ulkopuolella on taskut molemmilla pitkillä sivuilla ja molemmissa päädyissä. Sisäpuolella on yksi vetoketjullinen tasku, yksi iso tasku jossa on keskellä tarrakiinnitys, toisella pitkällä sivulla on kaksi erillistä taskua ja lisäksi molemmissa päädyissä on taskut. Joten säilytystilaa ainakin on. Nyt pitäisi tavaroiden sitten löytyä laukusta helpommin. Laukun saa hyvin auki ja vaalean pohjansa ansiosta tavarat näkyvät helposti. Olkahihna irtoaa klipsien myötä helposti jos sille ei ole juuri sillä hetkellä käyttöä ja sen voi jemmata vaikka kassiin jonnekkin taskuun, jotta tarvittaessa sen saa nopeasti takaisin kiinni. 


Katselin paria eri värivaihtoehtoa tästä kyseisestä hoitolaukku mallista, mutta lopulta tämä vei voiton. Laukku on väreiltään raikas ja sen verran simppeli, ettei väritykseen helposti kyllästy. Farkkujenkin kanssa tuo laukku näyttää varmasti hyvältä. Laukun pohjaväri on mielestäni beige ja nuo raidat todella tummia sinisiä. Ruskeat osat on juuri kivan väriset, monessa kuvassa kun laukkua katselin näytti ruskea aina eriväriseltä, mutta mielestäni sain näihin omiin kuviin hyvin vangittua sen oikean värin.

Odotan jo malttamattomana että pääsen pakkaamaan laukkuun vauvan kotiutumis vaatteet ja kassi pääsee kunnolla käyttöön. Ennen vauvan syntymää en sitä vielä raaski käyttöön ottaa. Siskonikin ihastui kyseiseen laukkuun ja ihmettelikin sitä kun laukku ei edes näytä hoitolaukulta, joten onnistuin valinnassa oikein hyvin. Tarkoituksena kun oli löytää sellainen laukku jolle on sitten myös sen hoitolaukkuajan jälkeen käyttöä.


No mitä mieltä olette meidän uudesta hoitolaukusta?

*Hoitolaukusta saatu alennusta..yhteistyössä StarKids Lastentarvike 

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Rv 32+0 Neuvolakuulumisia

Raskausviikkoja on nyt kasassa 32 ja 33 pyörähti käytiin. Mini on nyt noin 38cm pitkä, pää-perämitta on noin 28cm ja ja paino on noin 1800g. Sikiölle muodostuu koko ajan enemmän rasvaa ihon alle ja pieni alkaa saada vastasyntyneen pullean ulkonäön. Myös hiukset paksuuntuvat ja nyt ovat sekä varpaiden että sormien kynnet valmiit. Nyt sikiöllä on sen verran vähemmän tilaa kohdussa, että sen on koukistettava jalkansa asentoon, jota kutsutaan sikiöasennoksi. (Näin kertoo neuvolasta saatu Vau-vihkonen)

Eilen tuli pyörähdettyä neuvolassa, joten jos laitettaisiin ne kuulumiset ihan alkuun. Suluissa edellinen käynti.
Rv: 31+6 (27+5)
Paino: 65.6gk (64,4kg)
Painon muutos/vko: +290g (+457g)
Pissa: puhdas (puhdas)
Turvotukset: +
RR: 106/64 (109/64)
Sf: 29cm (26cm)
Tarjonta: Rt (poikkitila)
-syke: 150-153

Neuvolassa kaikki oli oikein mallillaan. Yllätyin noin maltillisesta painon nousemisesta, sillä yleensä olen näillä viikoilla kerännyt oikein kunnolla massaa (1kg/vko). Olen myös niin innoissani kun painoa on tullut tähän mennessä alusta 9,6 kg ja ekasta neuvolasta 7,1 kg. Vielä ei mennyt kymppi rikki, mutta kyllä se ens kerralla jo varmasti rikkoutuu (varsinkin kun kotiin päästyä palkitsin itseäni suklaalla ja illalla syötiin J:n kanssa siipiä, jotka ei kyllä edes maistunut hyvälle,yök). Turvotuksia on nyt alkanut tulemaan sekä sormiin että nilkkoihin. Jalat koholla onkin nykyisin aika normaali asento mulle. Sf-mitta on nyt siinä keskikäyrällä ja Mini vaikutti olevan raivotarjonnassa, mikä passaa minulle enemmän kuin hyvin. Tuo sf-mitta kyllä hieman mietityttää, kun minusta mittasi taas niin kovin korkealta, ja mulla on tyyliin synnyttämään lähtiessä ollut ton kokoinen, mutta tällä nyt mennään. :) Mini myös riehui masussa minkä kerkesi ja sykkeet olikin nyt hieman korkeammat kuin viimeksi. Seuraava käynti on jo parin viikon päästä ja siitä muutaman päivän kuluttua on ultra, jossa selviää Minin sen hetkinen koko ja arvio siitä minkä kokoinen on syntyessään.


Neuvolantätiä kiinnosti kovasti edelliset nopeat synnytykseni ja hän haluaakin että käyn neuvolassa loppuajasta viikon välein. Hän myös käski varata autoon synnytyksen lähestyessä ihan varmuuden varalta pyyhkeitä, huopia sun muita juttuja jos sattuukin niin että tämä tulee syöksynä eikä sairaalaan keretä. Sain myös kehotuksen hieman hidastaa lenkillä tahtia, koska saan nykyään todella herkästi supistelua. Ei pelkkää masun kovettumista vaan mukana on oikein sitä menkkamaista jomottelua.

Tämän viikon aikana olen alkanut tuntemaan paineen tunnetta ja luulen sen nyt johtuvan siitä että Mini on kääntynyt oikein päin. Pitkään paikoillaan seisominen on välillä vaikeaa, siksi ennemmin liikun ja joskus ulkona tulee vaan lysähdettyä puutarhatuoliin istumaan ja katselemaan siitä lasten touhuja. Olo on silti ihanan energinen ja jaksan puuhastella kaiken laista. Kotona tuleekin tehtyä koko ajan jotakin ja tekisi niin mieli alkaa jo laittelemaan kaikkia vauva juttuja, mutta jos laitan niitä jo nyt niin mitä ihmettä teen sitten viimeisillä viikoilla!? Pakko siis malttaa vielä. :)


Kaikki siis raskausrintamalla hyvin. Mini kasvaa hyvää kyytiä ja liikkeet tuntuvat todella voimakkaina. Välillä pusketaan niin mahdottomasti kylkiluiden alle ja välillä taas tuntuu kuin kyljestä koitettaisiin tulla läpi. Masu hytkyy hauskasti kun pikkuinen jumppaa niin kovasti. Liikkeet näkyy todella selvästi läpi ja masu muuttaa muotoansa jatkuvasti.

Oikein ihanaa alkanutta viikonloppua kaikille!

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Kun taaperomme käy nukkumaan

Niin tai ainakin yrittää käydä. Meidän illat on nimittäin ihan pelkkää hulinaa. Vaikka Aino olisi illalla kuinka väsynyt saattaa nukahtamiseen kulua silti helposti yli tuntikin. Omaan sänkyyn mennään iltapalan ja pesujen jälkeen hienosti. Kainaloon napataan uniriepu ja kaksi pupua. Sängyssä viivytään pari minuuttia ja sitten se ralli alkaa. Ensin noustaan sängystä pois ja hiivitään veljen viereen. Kikatus kuitenkin paljastaa vanhemmille, että taas ollaan veikan vieressä. Käy komennus omaan sänkyyn ja Aino menee sinne hienosti, kunnes tämä sama kaava toistuu ainakin sen kymmenisen kertaa.

Sitten kun ei enää kavuta veljen viereen, aletaan ravata sängystä pois ja hoetaan että on päästävä pissalla. Pissalla käydään kerta, mutta ne muut kymmenen pissalle pääsemis yritystä eivät enää tuota tulosta vaan Aino palautetaan omaan sänkyynsä vähin äänin, peitellään ja annetaan unikaverit kainaloon. No kun pissalle ei kerta pääse niin voi sitten kehitellä jotakin muuta. Sängystä alkaa kuulua laulua, tällä hetkellä eniten lauletaan ih hah haa, ih hah haa. Sitten pitää tietenkin pölötellä omia, huudella koiraa, luetella kaikkien perheenjäsenten nimet monen monta kertaa, yrittää naurattaa jo nukkuvaa veljeä, potkia sängynlaitoja, kikattaa omiaan, taputtaa käsiä, pöristellä suulla sekä heittää unikaverit maahan ja huudella niiden perään. Joskus saatetaan jopa koittaa tulisiko uni paremmin oman sängyn alla tai istua lattialla leikkimässä kaiken maailman leluilla ja joskus käy niin että uni yllättää pienen leikkijän ja tyttö simahtaa lattialle.


Kun tätä rallia on jatkunut sen reilun tunnin eikä oikein millään saa kiinnitettyä vanhempien tai sisarusten huomiota itseensä antaa tyttö viimein periksi ja uni tuleekin pian. Ei kyllä mikään ihme kun nukkumaan meno on tuollaista sirkusta. Siinä on kieltämättä välillä vanhempien pinna kireällä ja välillä ei taas pokka meinaa pitää kun tytöllä on niin omat jutut. Luulin että tämä vaihe menee viikossa parissa ohitse, mutta kun tätä on jatkunut jo kohta kolme kuukautta niin alkaa usko loppumaan. Tässä alkaa vanhemmilta kikat tytön nukuttamiseen jo loppumaan. Parhaiten tällä hetkellä toimii se että ei noteeraa ollenkaan tytön touhuja ja palautetaan sänkyyn vain sanomatta sanaakaan. Jos kuulen tytön leikkivän huoneen lattialla tai sängyssä niin parhaiten toimii se että antaa leikkiä ja kerää lelut pois tytön nukahdettua. Myöskään virkeänä ei kannata viedä nukkumaan tai kello näyttää lähemmäs puoltayötä kun viimein ollaan unessa. 

Koska Aino nukkuu edelleen päiväunia niin vaikuttaa se osaltaan nukahtamiseen iltaisin. Tyttö ei kuitenkaan vielä pärjää ilman päikkäreitä. Yhtenä päivänä tätä koitettiin ja oli iso homma saada pidettyä Aino hereillä iltaan asti. Viiden maissa tyttö meinasi jo väkisin nukahtaa sohvalle, mutta sain kuin sainkin pidettyä hänet hereillä. Illalla tosin Aino sitten sippasi sänkyynsä alle vartissa, mikä oli ihana juttu. Katsotaan tilannetta sitten uudestaan jonkin ajan päästä ja nähtäväksi jää koska meillä päiväunet on historiaa.

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Rv 31+0 Ajatuksia synnytyksestä

Viikot vierii eteenpäin ja tänään tuli täyteen jo 31 viikkoa ja 32 pyörähti näin käyntiin. Jos taas laitetaan muutamia tärkeitä mittoja näin alkuun ylös. Vauvan koko pituus on nyt noin 37cm, pää-perämitta noin 27,5cm ja painoa noin 1750g. Sikiö reagoi nyt jos voimakas valo paistaa ohuemmaksi käyvän kohdunseinämän läpi. Sikiö harjoittelee uutterasti nielemistä ja pissaa puolisen litraa joka päivä. Sikiöllä on nyt usein hikka ja voit tuntea sen pienet, rytmiset liikkeet. Hikka ei ole sikiölle suurikaan vaiva vaan auttaa keuhkoja valmistautumaan hengitykseen.

Koska raskausviikot uhkaavasti lähestyvät loppuaan on myös synnytys alkanut jonkin verran pyörimään mielessä. En jännitä tai pelkää synnytystä, päin vastoin. Olen tälläkin kertaa menossa sinne avoimin mielin sen enempää suunnittelematta. Tietysti sitä jotakin on mietitty, mutta synnytyksessä kun voi käydä mitä vaan niin en sen takia sitä sen pahemmin suunnittele. Esimerkiksi kivunlievityksenä itselleni parhaiten toimii spinaali, eikä siitä koskaan ole tullut muuta kuin hervoton kutina synnytyksen aikana ja hieman päänsärkyä. Luojan kiitos koskaan ei ole jäänyt sitä reikää selkään jonka vuoksi jouduttaisiin laittamaan veripaikkaa. Toivon että jos tällä kertaa spinaalin saan niin se onnistuisi nytkin hyvin.

Tällä hetkellä jännittää se kuinka päin Mini mahtaa masussa majailla. Välillä tuntuu kuin olisi pää alaspäin ja välillä taas en olisi siitä niinkään varma. Toivon että viikon kuluttua olevassa neuvolassa saisin tähän selvyyden. Yksi asia on jota nimittäin kammoan ja hieman pelkäänkin olisi se että joutuisin sektioon. Ehkä siksi ettei minulle ole sitä koskaan tehty niin siksi se pelottaa ja samoin siitä toipuminen. Olenkin miettinyt, että jos vauva olisi tulossa perätilassa ja mahtuu ulos tulemaan niin luultavammin synnyttäisin alakautta. Muista toipuminen on tapahtunut sen verran nopeasti, että siksi se tuntuisi parhaalta vaihtoehdolta. Toivon kuitenkin että Mini syntyisi perinteisesti pää edellä.

On myös toinen asia joka jännittää. Se on se että kerkeämmekö varmasti ajoissa sairaalaan. Edelliset kaksi kun ovat olleet sen verran nopeita ja pojasta ei sairaalassa kauan oltu. Sairaalaan saapuessa olin reilut 9cm auki ja mua ei edes supistellut säännöllisesti. Meiltä kestää ajaa Tayssiin se 50min jos ripeesti ajelee. Pojan synnytyksen kesto oli 1h8min joten siitä voi laskea kauan kerettiin sairaalassa olemaan. :D Ainosta olinkin siellä jo valmiina ja silloinkaan ei supistellut säännölliseti. Aino onneksi tuli hieman hitaammin kuin Matias. Synnytyskertomukset pääset lukemaan  t ä ä l t ä . Taidan kuitenkin varuiksi napata autoon mukaan huopia ja pyyhkeitä ja jotakin muuta mitä voisi tarvita jos käy niin että tämäkin päättää tulla syöksynä ja syntyä matkalle. Ensin ainakin lähdemme omalla autolla ja jos tuntuu että tarvetta on niin soitellaan matkalta ambulanssia vauhdittamaan matkaa.


Olen myös miettinyt sitä minkä kokoinen Mini mahtaa olla syntyessään. Meidän lapset kun ovat ultrissa kaikki vastanneet aina pienempää kuin viikot sillä hetkellä olisi ja Mini taas on alusta asti vastannut isompaa. Tosin nyt tällä kertaa kierto oli 28 sijasta 25, joten sen mukaan Mini vastaisi tismalleen oikeita viikkoja. Silti kuitenkin toivon ettei tämä ole paljon sisaruksiaan suurempi syntyessään, sillä nuo neljä kun ovat olleet juuri hyvän kokoisia synnyttää.

Tällä viikolla on ollut melkein joka ilta supistelua. Vatsa kovettuu ja menkkamaista jomotusta on samalla. Muutamaan kertaan myös lenkin jälkeen supistelee ja niimpä lenkkien pituus onkin lyhentynyt jonkin verran ja tahti on rauhoittunut. Muuten vointi on todella hyvä ja kokonaiset yöunetkin ovat tehneet paluun, wuhuu!! Illasta valvon aika pitkään, sillä uni ei meinaa tulla ja Mini melskaa minkä kerkeää, mutta kun nukahdan niin nukun kuin tukki aamuun asti. Näin vois jatkua loppuun asti.

Mutta nyt haluan toivottaa kaikille oikein ihanaa Juhannusta. 
Nauttikaa hyvästä ruuasta ja pitäkää toisistanne huolta.♥

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Mikä hymyilyttää?

Tällä äidillä on ollut kestohymy kasvoilla aamusta asti. Tätä uutista on odotettu ja jännitetty ja vihdoin tänä aamuna soi puhelin josta kuului pelkkiä hyviä uutisia. Mikä sitten oikein hymyilyttää? 


Eilinen nilkan ultra antoi jo viittausta siihen että Lumi säästyy punktiolta ja lääkkeen vaihto ja lepo on lähtenyt toimimaan. Tänään sitten reumapolilta soitettiin ja hypin ilosta ja kasvoilla oli leveä hymy kun kerrottiin ettei punktiolle olisi tällä kertaa tarvetta sillä nilkan tilanne on lähtenyt parantumaan. Ihan mahtavia uutisia, juuri näitä on odotettu. :D

Nyt pidämme kesälomaa fysioterapiasta ja liikuntaa lisäillään taas hiljalleen. Toivotaan nyt todella että jalka kestää sen ja saadaan nauttia kesästä. Seuraava aika polille varailtiin ja laskettuaikani hieman vaikeutti ajankohdan valitsemista, joten varattiin aika suosilla lasketunajan jälkeen. Jos jotakin ilmenee niin tietenkin ollaan polille yhteydessä ja fyssari jatkuu heinäkuun lopulla. Tämä on kyllä paras syy hetkeen hymyillä vaikka koko loppuviikko ja miksei koko loppukesä. :D 

Mukavaa keskiviikkoa kaikille!

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Kuinka arki muuttuu?

Nyt kun laskettuun on jäljellä se parisen kuukautta on mieleen hiljalleen alkaneet hiipiä ajatuksia siitä kuinka arki mahtaa muuttua kun vauva syntyy elokuun lopulla. Ajattelin kirjoittaa tämän postauksen ja katsotaan sitten vauvan saavuttua kuinka arki todella muuttui.

Arkemme on tällä hetkellä aika tasaista ja rytmit toistaa toisiaan päivästä toiseen. Herätään, syödään, ulkoillaan ja nukutaan aina suunnilleen samoihin aikoihin. Ruoka valmistuu lasten leikkiessä leikkejään ja ruoka syödään aina yhdessä. Nukkumaan meno sujuu aika vaivatta tällä hetkellä, paitsi Ainolla joskus iltaisin vaikeuksia saada unen päästä kiinni.. Toista voi olla Minin synnyttyä. Pitää varmaan tehdä jonkin verran ruokaa pakkaseen josta on sitten ottaa ja lämmittää lapsille kun on aika syödä. Näin toimin Ainonkin aikana, tosin tyttö nukkui miltei koko ajan ja olisin helposi kerennyt myös kokkailemaan. J yleensä hoitaa Lumin ja Matiaksen hampaiden pesun ja nukkumaan menon ja minä puolestani Ainon. Iida on jo niin omatoiminen että tekee kyllä kaiken ihan itse. Tähän tulee varmasti muutosta kun pikkuinen syntyy. Voi olla että juuri tuohon aikaan hän viihtyy rinnalla tai itkee masukipuja (toivotaan ettei ainakaan tuota jälkimmäistä). Varmasti J hoitaa silloin kaikkien kolmen hammaspesun ja nukkumaan menon.

Jokaisen vauvan synnyttyä on J:n hommat hetkellisesti lisääntyneet, kun pienen vauvan kanssa menee yllättävän paljon aikaa. Kun muu perhe syö, saatan itse syöttää juuri vauvaa ja syön sitten myöhemmin. Tai sitten syön ja imetän samalla, sitäkin on harrastettu. Oma nukkumaanmeno luultavasti venyy ja yöllä heräilen vauvan kanssa tai sitten ihan omiani tarkistamaan että kaikki on hyvin. Hetken aikaa asunto voi muistuttaa "kaatopaikkaa" kunnes aikaa siivoamiseen taas löytyy. Kauppaan lähteminen ei onnistu enää niin hetkessä ja J varmasti hoitaa jonkin verran enemmän ostoksia.

Olen jo hieman alkanut valmistella itseäni siihen että koko arki heittää päälaelleen ainakin ensimmäiseksi pariksi viikoksi vauvan synnyttyä. Rytmit menee sekaisin, omat hormonit heittää, taapero on varmasti mustasukkainen, vauvaa pitää varmaan kuljettaa paljon mukana ettei Aino vain koita itse hieman hoitaa vauvaa, imetys vie paljon aikaa ja aamuisin pitää saada Iida ajoissa kouluun ja Lumi esikouluun. Aikamoista härdelliä voi olla tiedossa ja asiaa ei helpota ainakaan se että J ei työnsä puolesta kerkeä pitämään isyyslomaa. Kesällä kun töitä piisaa ja talvella on hiljaisempaa, joten lomailee vasta talvella.

Mulle on kolmen lapsen kohdalla iskenyt rintatulehdus ja pahoin pelkään että se on edessä tälläkin kertaa. Jos siihen on taipumusta niin yleensä se vaan iskee vaikka kuinka sitä olen joka kerta koittanut estää iskemästä. Silloin tämä äiti on pelistä pois pari päivää ja yleensä J on silloin koittanut olla kotosalla. Makaamista raatona sohvalla neljänkymmenen asteen kuumeessa vauva kainalossa, mahdollisimman paljon vettä juoden ja antibioottia ja särkylääkettä napsien olen ollut yleensä parin päivän päästä ihan kunnossa. Kumpa tällä kertaa tuolta säästyisin.

Nyt noiden neljän kanssa on tällä hetkellä niin ihanan sujuvaa ja varmasti uusi arki hieman pistää kaiken uusiksi, mutta uskon (tai ainakin toivon) että parin viikon jälkeen se tasoittuu ja rytmit alkaa palaamaan. Jos ei ihan samanlaisina niin ainakin jotenkin sinne päin. :) Toiveena olisi että Aino nukkuisi vielä elokuussa päiväunia ja saisin edes osittain Minin nukkumaan samaan aikaan, jolloin voisi vaikka laittaa pyykkiä tai juoda kupposen teetä rauhassa. 

Saa nähdä millaista arki sitten todellisuudessa tulee olemaan. :)

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Toivepostaus: Meidän rattaat

Minulta toivottiin jokin aika sitten postausta meidän rattaista ja vaunuista. Vaunuista teinkin jo omansa ja sen pääset lukemaan t ä ä l t ä. Nyt on sitten rattaiden vuoro.

Meidän rattaina palvelevat vuonna 2009 ostetut Emmaljungan Scootterit. Ihastuin aikoinani ihan täysin ystävän samaisiin rattaisiin ja halusin meillekkin samanlaiset, eri värisenä vain. Väriksi rattaille valikoitui silloin ruskea/oranssi pienellä määrällä ruutukuviota. Rattailla onkin kärrätty eteenpäin aivan järkyttävä määrä ja välillä on vain lapsi vaihtunut. Nuo rattaat ovat kyllä erittäin kestävät, sillä ovat palvelleet jo neljällä lapsella (tosin Iidalla käytettiin vain muutaman hassun kerran) ja ovat edelleen loistavassa kunnossa. 


Vasta syyskuussa 2014 aloin kyllästyä rattaiden kankaisiin, luulin ettei näin kävisi koskaan, mutta niin siinä kuitenkin kävi. Päätin että koska rattaat ovat niin hyvässä kunnossa niin alan metsästämään niihin vain uusia kankaita. Halusin ehdottomasti mustat, sillä ne ovat ajattomat ja siihen olisi helppo lisätä väriä vaikka istuinpehmusteella. Marraskuussa kävi sitten onni kun uudet kankaat löytyivät ja kotiutuivat meille. Kyllä muuttui rattaiden ilme kertaheitolla ja tuntui kuin kotiin olisi tuotu vallan uudet menopelit. :) Vanhat kankaat ovat vielä tallella, sillä jos kyllästyminen kerkeää iskemään voi vanhat vaihtaa takaisin. Tosin välillä on tullut myös harkittua niiden myymistä, sillä voi olla etten kyllästy ihan hetkessä noihin mustiin.

Scoottereista mulla ei ole kyllä mitään huonoa sanottavaa. Rattaat rullaavat hyvin eteenpäin, selkänoja menee kolmeen eri asentoon (ei kokonaan makuulleen), rattaat menee kuljettaessa pieneen tilaan, kuomun korkeutta saa vaihdeltua, kuomussa on kurkistusluukku, kolme hyvänkokoista taskua, hyvä tavarakori, istuintila on iso ja työntöaisa on helppo säätää oikealle korkeudelle. Jalkapeiton avulla rattaista saa todella suojaisat (meiltä puuttuukin vielä musta jalkapeitto, mutta sen kerkeää vielä hommaamaan).


Uudemmissa malleissa on nyt myös ilmakumipyörät ja tekevät varmasti näistä vieläkin kevyemmät. Minulla on jemmassa yhdet Emma merkkiset ilmakumirenkaat jotka sopivat näihin, mutta koska niiden kanssa jarru ei toimi niin niiden käyttö on jäänyt loppupeleissä sitten aika vähälle. Nuo alkuperäiset renkaat pelittävät kuitenkin todella hyvin, joten en ole sitten edes niitä ilmakumeja kaivannut sen pahemmin.

Voin siis lämpimästi suositella kaikille näitä rattaita. Mihinkään muihin en kyllä näitä vaihtaisi, korkeintaan uudempaan malliin. :)

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Raskausviikko 30+0 Mietteitä

Kääk, enää tasan 10 viikkoa jäljellä laskettuun!!! Vauva on nyt koko pituudeltaan noin 36cm, pää-perämitaltaan noin 26,5cm ja painaa arviolta noin 1600g. Vau-vihkosessa sanotaan että jotkut sikiöt alkavat kääntää itseään pää alaspäin. Voi kumpa Minikin menisi pian pää alaspäin, mutta liikkeiden perusteella tuntuu siltä kun hän edelleen majailisi hieman poikittain tai jopa perätilassa. Toisaalta liikkeitä tuntuu vieläkin aika joka puolella, joten voipi olla että Mini heittelee vielä useinkin "kuperkeikkaa". Liikkeitä tuntuu hyvin ja Mini tuntuu olevan aika vilkas tapaus. Varsinkin iltaisin kun olen menossa nukkumaan alkaa sellainen meno masussa että ei siinä heti itse unesta kiinni saa.

Mulla on tämän viikon aikana tullut monenlaisia ajatuksia mieleen. Milloin olen miettinyt mitä pitää vielä ostaa, milloin panikoinut vauvan kokoa syntymähetkellä, milloin uutta arkea viiden lapsen kanssa, milloin sitä kuinka mustasukkainen Aino tulee olemaan, sitä kuinka kerkeämme sairaalaan, sitä kuinka päin Mini masussa majailee. Olen pyöritellyt mielessä noita asioita nyt niin paljon, että ainakin osasta tulen tekemään ihan omat postauksensa, tai muuten tämä venyisi aivan hullun pitkäksi. :) Tämä taitaa olla nyt sitä kuuluisaa "panikointia" siitä kun raskausviikot alkaa vetelemään niitä "viimeisiään". Olen varma että nuo seuraavat kymmenen viikkoa kuluu yhdessä hujauksessa, sillä niin nopeaan tuntuu hujahtaneen odotus myös tähän asti.


Näille viikoille asti selvisin ja vasta nyt alkaa huomaamaan että supistuksia (kivuttomia) on alkanut jonkin verran tulemaan, kyykistyessä maha on tiellä (lisäksi tuntuu että vatsan sisältö pyrkii ylöspäin) ja nostelen paljon tavaroita lattialta jaloillani, sukan tai kengän laitaminen aiheuttaa pientä vihlomista nivusissa ja pitkään paikoillaan seisominen tekee huonon olon.  Jonkin verran on tuntunut myös mahassa sellaista kivistävää tunnetta, jonka luulen olevan kohdun kasvukipuja. Ne onneksi usein helpottavat kun vaihtaa itse asentoa tai Mini liikkuu masussa toiseen asentoon. Lenkillä tahti on hidastunut aika paljonkin ja lasten kanssa ulkoillessa pitkään en jaloillani viihdy. Jonkin verran tulee alas paineen tunnetta, joka pakottaa istumaan. Sen verran ikävältä se tuntuu. Aika vähän kuitenkin mitään ja kaikken kanssa pärjään. :) Nämä ovat vain ilmaantuneet nyt kuin varkain.

Alusta reiluun puoleenväliin odotusta stressasin paljon kertyvästä painosta. Nyt olen sen kanssa jo vähän rennommalla mielellä vaikka nyt aletaankin elämään niitä viikkoja jolloin mulle niitä kiloja eniten kertyykin. Olen silti erittäin ylpeä itsestäni, sillä en ole noussut aikoihin vaa'alle, enkä meinaa nousta ennen seuraavaa neuvolaa. Katsotaan sitten mitä lukemaa vaaka silloin näyttää. Minilläkin taitaa olla kasvukausi menossa kun äidilläkin on jatkuvasti nälkä. Olen kuitenkin pitänyt kiinni siitä että vain viisi kertaa päivässä syön ja napostelu olisi vähäistä, vaikka suklaata meneekin välillä aika paljon. Saattaa vahingossa upota muutaman iltapalaleivän päälle levyllinen fazerin sinistä.


Niin se masukin on kasvanut näiden viikkojen aikana. Vieläköhän tuohon jatkoksi saadaan se rv 40+0 kuva? Vähän kyllä epäilen, mutta eihän sitä koskaan tiedä. :) Ajatella että näin ne viikot vähenee ja päivä päivältä ollaan lähempänä Minin syntymää. Toisaalta odotan elokuuta jo niin malttamattomana, mutta toisaalta rakastan niin paljon olla raskaana, etten vielä toivo tämän loppuvan.

Ai niin, meille muuten myönnettiin se odotusajan vakuutus, jipii!! :)

Nyt oikein ihanaa viikonloppua kaikille. Toivotaan että aurinko paistaa ja lämmittää.

torstai 11. kesäkuuta 2015

Aikaa myös parisuhteelle

Koska meillä on lapsia jo aika paljon ja kaikki tulleet aika pienellä ikäerolla, niin on aika selvääkin että sitä kahden keskeistä aikaa J:n kanssa ei ole mitenkään kamalan paljon. Yleensä iltaisin lasten mentyä nukkumaan saadaan aikaa vain toisillemme. Silloin joko herkutellaan yhdessä, mennään saunaan kahdestaan, katsotaan televisiota tai sitten istutaan omilla koneilla ja halutaan aikaa vain itsellemme. Olemme seurustelleet vuodesta 2002 joten yhteisiä vuosia on takana aikas paljon. Sitä oikeastaan jo näkee toisesta, koska toinen kaipaa sitä omaa aikaa ja koska toisen kainalo on se paras paikka. Yhden käden sormet riittää helposti siihen kuinka usein vuoden aikana pääsemme ihan kahdestaan jonnekkin. 

Eilen oli pitkään aikaan sellainen päivä kun saimme aikaa ihan meidän parisuhteelle. Ihana siskoni hommasi minulle syntymäpäivälahjaksi kaksi lippua Sami Hedbergin 365 keikalle Tampereelle. Lastenhoitokin oli jo puolestamme järjestetty. Olin niin onnellinen että siskoni järjesti tuollaisen yllätyksen, että hämmennyksen jälkeen nousi kyyneleet silmiin kun toukokuussa sain nuo liput kouraani. Ihanaa että siskoni muisti kuinka olin joskus puhunut haluavani joskus Samin keikalle.


Neljän maissa lähdimme J:n kanssa syömään kahdestaan. Koska joku nimeltä mainitsematon henkilö on hulluna kotipizaan, valikoitui ruokapaikka aika helposti. ;) Kyllä tämä äiti oli kuin taivaassa kun sai suuhunsa sitä rasvaa tihkuvaa pitzaa. Ahmin pitzani äkkiä suuhun, jotta saisin syötyä sitä mahdollisimman paljon, siitä taisi olla kaikki naisellisuus kaukana. :D Raskaus ja nää himot alko jo naurattaan J:tä, sillä hänestä pitza maistui tyyliin ihan samalle kuin meidän kotikylänkin. Musta taas maku oli paljon parempi. :) Ruuan jälkeen käytiin vielä pikaisesti mummulassa sanomaan lapsille heipat ja sitten lähdettiin kohti Tamperetta.

Olimme Pakkahuoneella puoli kuuden maissa, mikä oli loistava aika, sillä saimme ihan huippu istumapaikat. Kovien penkkien sijaan saimme pehmeämmät tuolit. Koko sali täyttyi noin varttia ennen keikan alkua ja paikkoja jouduttiin jopa lisäämään. Kun kello löi kuusi alkoi keikka ja oikeasti, en ole nauranut aikoihin (tuskin koskaan) niin paljon. Vedet valui silmistä pitkin poskia ja välillä tuntui että oksennan pian sisuskaluni pihalle. Naurulle ei meinannut tulla loppua ollenkaan ja onneksi olen tämän raskauden aikana myös treenannun lantionpohjalihaksia, sillä nyt niille oli todellakin käyttöä. :) 


Keikka ylitti kyllä kaikki odotukseni. Lisäksi yllätyin kun pärjäsin koko parittuntisen käymättä edes vessassa ja väliajalla nappasin muutaman hedelmäkarkin kassista suuhuni. Pehmeiden penkkien ansiosta edes takapuoli ei puutunut. Keikan loppuessa nauroimme J:n kanssa vielä autossakin monelle jutulle ja olimme molemmat sitä mieltä että ehdottomasti pitäisi käydä Samin keikalla joskus uudestaan. 

Haimme lapset mummulasta ja kotona olimme puoli yhdentoista aikaan. Lapset saatiin onneksi heti nukkumaan kun hampaat oli pesty mummulassa ja yökkäritkin jo päällä. Vielä hetki höpistiin J:n kanssa keikasta ja syötiin iltapalaa yhdessä talon ollessa ihanan hiljainen. Oli kyllä ihanaa viettää aikaa oman rakkaan kanssa näin hauskalla tavalla, kiitos kuuluu vielä kerran ihanalle siskolle. Illasta jonkin verran supisteli, muttei kipeästi. Nauroin kai niin paljon että se niitä saattoi aiheuttaa.

Suosittelen ehdottomasti menemään Samin keikalle. Nauraa saa ainakin vatsansa kipeäksi.

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Hakusessa uusi hoitolaukku

Meidän lapsilla on toiminut hoitolaukkuna ihan tavallinen citarista aikoinani ostama laukku. Se on palvellut hyvin ja taskuja siinä on mukava määrä, mutta nyt haluaisin sen tilalle kuitenkin jotakin ihan muuta. Jotakin paljon naisellisempaa joka palvelisi myöhemmin ihan normaalina laukkuna. Tuota aikoinani ostamaani kun ei muuten tule ollenkaan käytettyä ja ihan suoraan sanottuna olen jo näiden vuosien aikana kyllästynyt siihen. Ostan itselleni todella harvoin mitään ja yleensä olen mennyt vanhoilla jutuilla niin pitkään kunnes ne sanovat sopimuksensa irti, siksi päätin että uuteen hoitolaukkuun olisi mukava panostaa. 

Hoitolaukun tulisi olla siis naisellinen, ulkonäöltään silmää miellyttävä, sen pitäisi muuntautua myöhemmin ihan normaaliksi laukuksi, se ei saisi maksaa maltaita, se saisi olla järkevän kokoinen ja erityisesti sisältää mukavan määrän taskuja.

Nyt on tullut katseltua netistä muutamia (todellisuudessa ihan älytön määrä) erilaisia malleja ja valinnanvaraa tuntuu ainakin riittävän. Osa on silti niin kalliita, että tulee hylättyä ihan sen vuoksi. Kyllä pidän sellaisena maksimi hintana ja kipurajana sitä 100€ ja sen yli en ole valmis maksamaan. Tämä tietysti rajaa jo aika hyvin vaihtoehtoja. Katsomani laukut ovat olleet aivan erilaisia kuin tuo meidän nykyinen. :)



Koska tämä on nyt viimeinen kerta kun saan nauttia raskaana olemisesta ja kaiken siihen liittyvään ostelusta olen kai hieman enemmän hurahtanut näihin vauva juttuihin. :D Ja kyllä se hoitolaukku nyt niin kauan on kummitellut mielessä, että sellainen on nyt vain saatava. Nyt kun laskettuun on vielä se parisen kuukautta on vielä hyvin aikaa miettiä mikä olisi juuri meille se sopivin, joten en kiirehdi tämän asian kanssa.

Olisikin mahtavaa jos te kertoisitte millaisia hoitolaukkuja teiltä löytyy. Oletteko olleet niihin tyytyväisiä? Onko laukkua tullut käytettyä normaalisti sen jälkeen kun sitä ei enää tarvitse hoitolaukkuna? Mitä suosittelet?

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Odotus tuli, muisti meni

No myönnetään että näitä hauskoja sattumuksia tapahtuu kyllä ihan normaali tilassakin, mutta näin odotusaikana ne ovat taas lisääntyneet, jopa siinä määrin että melkein joka ikinen päivä sattuu ja tapahtuu jotakin. Mitäköhän se on sitten kun vauva-arki alkaa? Vaikken olekkaan nyt mitenkään väsynyt ja virtaa piisaa, niin silti tuntuu kuin aivot olisi välillä aivan unessa. Tulee tehtyä ajatuksissaan sellaisia juttuja joista ei muka muista sitten jälkikäteen mitään. Olen esimerkiksi tyhjentänyt astianpesukoneen ja kun sitten olen jonkin ajan päästä menossa sitä tyhjäämään on yllätys ollut suuri kun se onkin jo tyhjätty. Pitää oikein miettiä että missä vaiheessa senkin jo tein. Välillä voi vaan nauraa itselleen mutta joskus oikein karmii kun ei muista muka tehneensä/sanoneensa jotakin. :) Tässä olisikin nyt muutamia lähiaikoina sattuneita juttuja..

Kävelen tyhjän vesilasin kanssa keittiöön täyttääkseni sen, palaan pian takaisin olohuoneeseen ja otan "hörpyn" tyhjästä lasista. Samaan aikaan pohdin miksiköhän keittiön hana on päällä? Pian kuitenkin välähtää että olen kävellyt lasin kanssa keittiöön, avannut hanan ja lähtenyt takaisin olohuoneeseen. Toisella kerralla lasin täyttäminen jo onnistuu.

Entäs se kun olet suihkussa ja olet jo pessyt hiukset ja otat vartalonpesuainetta, pian kuitenkin havahdut siihen että hierot sitä onnellisena päähäsi.

Tai se kun ollaan lasten kanssa hammaspesulle ja mennään olohuoneeseen vielä hetkeksi ja kohta ilmoitat kaikille että "no niin, lähdetääs sitten pesemään ne hampaat ja sitten nukkumaan". Lapset onneksi palauttavat äidin todellisuuteen ja kertovat että nehän pestiin jo.

Tai kun selität miehellesi samaa asiaa saman päivän aikana jo kolmatta kertaa ja ihmettelet kun toista ei oikein innosta. :)

Sinulla on vain muutama asia joita pitää ostaa kaupasta ja kun viimein pääset kotio löytyy kassista kyllä kaikkea muuta paitsi ne joita lähdit sieltä hakemaan. Ja silti mietit, että vai laitoinkohan ne jo paikoilleen. Vasta tarkistus kauppakuitista paljastaa etten niitä muistanut ostaa.

Istut autoon ja etsit kuumeisesti autonavaimia kunnes pitkän etsimisen jälkeen ne löytyvät auton ovesta ulkopuolelta.

Katsot kelloa ja unohdat samointein mitä se näytti ja joudut katsomaan uudestaan (joskus pariinkin kertaan).

Laitat kuiva-aineita jääkaappiin, meinaat laittaa kahvinkeittimen päälle ja sieltä puuttuu vallan kahvinpurut ja kaadat itsellesi teevettä jonka olet unohtanut keittää.

Kerrot jotain tosi hyvää juttua ja kesken kertomisen unohdat täysin että mitä edes olit selittämässä.

Lastenhuoneen tauluhylly sai uudet taulut


No ainakin ollaan saatu moneen kertaan hyvät naurut äidin toljailuille ja J on monesti sanonut (ihan huumorilla) että ei se johdu tästä raskaudesta vaan tästä mun iästä. :D Kato kun kolmekymppiselle kuulemma voi ilmaantua jo tällaista höperyyttä. Hih, mä kuitenkin syytän tätä odotusta ennemmin kuin ikää, sillä ikähän on vaan numero. :D

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Rv 29+0 Mikä valvottaa?

Tässähän ei meinaa enää näiden viikkojen juoksussa pysyä itse mukana. Monesti oon sanonu viikotkin väärin kun niitä on kysytty, oonko mä oikeasti jo näin pitkällä? Kääk ja kaikki on ihan vaiheessa. Paljon on asioita mitä pitäisi keretä vielä tekemään ja hommaamaan ja mä vaan ajattelen, että onhan tässä aikaa, todellisuudessa sitä aikaa ei enää niin hirveästi ole. Varsinkin näin kesäisin ohjelmaa tuntuu piisaavan joka päivälle ja aika suorastaan rientää eteenpäin.

Tämä on ensimmäinen raskaus, jonka aikana minua on vaivannut korvien lukkoon meno (vaivaa edelleen eikä loppua tunnu näkyvän) ja toisena ihan uutena juttuna on se että herään keskellä yötä aivan virkeänä ja saatan valvoa tunnin kaksi kunnes saan unen päästä uudestaan kiinni. Yleisin aika on herätä siinä puoli neljän - neljän välillä ja siinä sitten ihmetellään että mitäs sitten. Siihen aikaan ei vielä viitsisi oikein noustakkaan, mutta kieltämättä on käynyt mielessä menenkö laittamaan pyykinpesukoneen päälle tai keitänkö vaikka teetä. Olen kuitenkin napannut joko lehden käteen jota luen tai sitten puhelimen ja selailen sitä. Onneksi uni on kuitenkin vielä tullut tai en varmasti selviäisi päivistä lasten kanssa. Monesti Minikin tuntuu alkavan mylläyksen masussa kun olen ollut pisemmän aikaa hereillä. Muuten jos Mini myllää masussa öisin niin en kyllä siihen herää erikseen.

Verrattuna muihin raskauksiini tämä heräily on ihan uusi juttu. Yleensä olen nukkunut kuin tukki ja vasta viimeisten viikkojen aikana on pitänyt nousta vessaan tai olen herännyt siihen kun käännän kylkeä koska liitoksiin sattuu. Nytkin nukun ihan sikeästi siihen asti kunnes se pyöriminen alkaa ja herään yhtä pirteänä kuin olisin nukkunut yhdeksän tuntia. On ahdistavaa herätä siihen aikaan kun kaikki muut nukkuu ja tuhisevat tyytyväisenä..itse sitä vain miettii että mikä ihme nyt valvottaa? Onneksi sekaan mahtuu myös niitä kokonaisia öitä, jolloin saan nukkua illasta aamuun ilman katkoja. Se jos jokin on ihanaa!

Masu kasvaa vieläkin aika hyvin suoraan eteenpäin. Edestä tai takaa katsottuna musta ei edes pahemmin huomaa että masussa kasvaa pieni ihme, mutta sivulta katsottuna ei pitäisi olla mitenkään epäselvää. :) Olen aina suihkun jälkeen rasvaillut vatsan ihoa ja ainakaan vielä ei ole mitään arpia ilmaantunut.


Tällä viikolla on herkkuhammasta kolottanut ihan joka ikinen päivä ja kyllä olen nyt antanut luvan itselleni herkutella. Suklaa on se jolla voisin elää juuri nyt. Selasin vanhempien lasten ajalta noita vau -vihkosia ja juuri näillä samoilla viikoilla olen heidänkin aikana mättänyt suklaata suuhun. Mikä ihme siinä onkin että tässä vaiheessa ne herkut alkaa olla aivan vastustamattomia? Kunhan tämä viikko nyt herkutellaan niin ensi viikolla voisi vaikka hieman ottaa itseään niskasta kiinni. Olen nimittäin huomannut että kun olen herkutellut niin heti tulee turvotusta ja jopa levottomat jalat alkaa herkemmin vaivata. Nyt ei ole ollut edes kuuma ulkona, joten en voi vedota että se aiheuttaa turvotusta. :)

Tämän viikon mittoja:
Sikiön koko pituus: n. 35cm
Pää-perämitta: n. 25,5cm
Paino: n 1350g
Äidin vatsanympärys isoimmasta kohtaa mitattuna: 94cm

Ajatella että Mini on masussa jo pienen nuken kokoinen ja ihan oikean vauvan näköinen. Toivon silti että Mini viipyy masussa vielä erittäin pitkän tovin ja ilahduttaa meitä syntymällään aikaisintaan elokuussa. Alkuviikosta soiteltiin neuvolastakin ja Mini on onneksi Rh- joten en tarvinnut sitä kamalaa piikkiä nyt enkä sitten synnytyksen jälkeenkään,wuhuu! :)

Oikein aurinkoista perjantaita kaikille!

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

No nyt ne kotiutui!

Iida sai ensimmäiset silmälasit itselleen aikoinaan kun esikoulu päättyi. Lasit olivat väritykseltään kauniin pinkit pienellä vivahteella lilaa. Tyttö valitsi ne silloin itselleen ja kertaakaan ei pyytänyt uusia. Lasivalinta osui siis silloin kerrasta nappiin. Kolmannen luokan vedellessä jo viimeisiään alkoivat lasit kirjaimellisesti hajota käsiin. Niimpä varailin ajan jo tutuksi tulleelle silmälääkärille ja kävimme näön tarkastuksessa. Saimme näin uuden lasireseptin ja näkö olikin pysynyt samana, mutta karsastuksesta oltiin päästy (vihdoin) onneksi miltein kokonaan eroon. :) Sitten olikin vuorossa uusien lasien metsästäminen.

Tarkoitus oli lähteä etsimään laseja Tampereelta, mutta lopulta tilanne oli se että vanhat lasit sanoi sopimuksensa irti, joten ainoa vaihtoehto oli mennä paikalliselle silmäasemalle. Siellä olikin menossa tarjous ota kahdet ja maksa yhdet. Päätimme J:n kanssa että tälläkin kertaa tyttö saa ihan itse valita lasit, sillä hänhän niitä pitää ja niiden pitää olla juuri sellaiset joista Iida pitää. Halvaksi tuo huvi ei tullut ja yksistä kehyksistä sanoin että "ei noi kyllä sovi sulle" (todellisuudessa ne oli aivan älyttömän kalliit). Lopulta laseja oli pöydällä kymmenet, joista Iida valitsi itselleen kahdet. Molemmat oli malliltaan aika samanlaiset, toiset hieman suuremmat kuin toiset. Toiset oli tummanliilat ja toiset mustat. Molemmat sopii tytölle kyllä todella hyvin, joten ne sitten laitettiin tilaukseen.


Nyt lasit sitten viimein kotiutuivat ja onneksi Iida pitää niistä edelleen. On ihan hyväkin että laseja on nyt kahdet, jos toiset jostain kumman syystä ovat paikassa hukka tai jos (toivon ettei näin käy hetkeen) menevät särki. Lisäksi onhan se hienoa kun niitä pääsee vaihtelemaan. Toivotaan että nämä lasit palvelevat meitä pitkään ja uusille lasikaupoille ei hetkeen ole asiaa.

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Toivepostaus: Meidän vaunut

Minulta toivottiin postausta meidän vaunuista ja rattaista. Päätin että teen nyt erilliset postaukset molemmista ja ensin on vuorossa vaunut. Nämä ovatkin täällä vilahtaneet jo ennenkin, sillä vaunut ovat samat jotka palvelivat Ainollakin. Koska en niistä raaskinut luopuakkaan ja kun haaveilin vielä siitä yhdestä, niin ovat nuo sitten somistaneet meidän olohuonetta tai olleet meidän makuuhuoneessa. Onneksi haave viidennestä kävi toteen ja nuo ihanuudet pääsevät vielä käyttöön.

Kun aikoinaan lähdin vaunuja metsästämään päätin hommata ne käytettynä ja koska halusin nimenomaan pelkät vaunut ilman ratasosaa osottautui se aluksi hieman haasteelliseksi. Harva kun myi ilman ratasosaa ja en sitten halunnut ottaa sitä riskiä että ostan myös ratasosan ja koitan sitä sitten kaupata pois erikseen. Onneksi vastaan sattui eräänä iltana yhdet Emmaljungat, joihin ihastuin ihan heti. Oikeastaan etsinkin vain Emmaljungan vanuja, sillä ne olisivat juuri niin jykevät kuin halusinkin. Kun täydellinen setti osui kohdalle en epäröinyt hetkeäkään ja pian meille kotiutui nämä ihanuudet.


Emmaljunga Mondial DC Creme Leatherette
Runko on hieman vanhempi kuin vaunukoppa, joka on siis vuoden 2010 mallia. Vaunut olivat/ovat siistissä kunnossa ja vain kuomun nahkaan on tullut muutama halkeama, joka on kai tyypillistä juuri tälle mallille. Vaunukopassa on ilmastointi, keinupoha, nopea easy fix irroitusmekanismi, high pro päänsuoja, nostettava selkänoja sekä kuomuun integroitu hyönteissuoja. Vaunut ovat juuri niin jykevät kuin halusinkin. Ilmakumipyörien ansiosta ne kuitenkin rullaavat erittäin kevyesti. Lisäksi niiden kanssa on ihan mukava myös liikkua kaupungilla kaupoissa vaikka ovatkin isot. Lisäksi pitkälle vanhemmalle nämä ovat ihanteelliset kun vaunukoppa on niin ylhäällä. Koppa on myös erittäin tilava ja talvella vauva mahtuu sinne hyvin toppauksineen, lisäksi vaunujen päädyssä on tuuletusluukku jonka tuo mukavan ilmanvaihdon kesän kuumilla keleillä. Vaunukopassa on myös mukavasti taskuja pikku juttujen säilyttämiseen. 


Tilavan kopan ansiosta meidän Ainolla vaunut olivat käytössä vuoden ikään asti. Muuten käytettiin rattaita jo mutta unet ulkona tyttö nukkui näissä ja koska herätessään aina vain huuteli eikä koittanut nousta ylös, oli kopalla pitkä käyttöikä. Runkona noissa vaunuissa on malli sport heittoaisalla ja teleskoppi työntöaisalla. Vaikka runko on muutaman vuoden koppaa vanhempi on se pelittänyt oikein hyvin. Heittoaisaa tosin en ole kertaakaan käyttänyt, sillä tykkään että vauva on kasvot työntäjää kohti. Näin on myös helppo tarkkailla mitä vaunuissa tapahtuu.

Vaunut eivät kasattaessa mene kovin pieneen tilaan, mutta meidän tila-autoon mahtuvat hyvin jos koko sakki ei ole liikkeellä. Jos sitten lähdemme koko porukalla pitää keksiä joku toinen tapa kuljettaa vauvaa perille päästyä, mutta eipä noita tilanteita paljon Ainonkaan aikana ollut. Rattaat sen sijaan mahtuu hyvin mukaan vaikka koko porukalla lähdemmekin liikkeelle.

Hommasin nyt myös Minille vaunuihin tuon Dooky- vaunusuojan. Ainolla se oli pinkkinä ja Mini sai sen turkoosina. Suoja istuukin vaunuihin todella hyvin ja narujen ansiosta sen saa asennettua hyvin auringon suojaksi. Lisäksi se suojaa myös hyvin meteliltä sekä tuulelta. Suoja on helppo joko siirtää sivuun renkaiden avulla tai tarrojen avulla rullata ylös.


Mulla on näistä vaunuista oikeastaan vain hyvää sanottavaa. Vaalea ei ole myöskään ollut mitenkään arka väri, sillä tuo keinonahka on helppoa pyyhkäistä kostealla rätillä. Myös kankainen tavarakori on palvellut meidän tarpeita hyvin, sillä pitkän matkan takia ruokakauppaan pitää yleensä mennä autolla rattaiden sijaan. Vaatekaupoilla kori on palvellut hyvin.

Sellaiset vaunut löytyy meiltä ja malttamattomana jo odottelen että saan meidän Minin tuonne kyytiin köllimään.

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Sinä loukkasit minua -kampanja

Olen mukana Sinä loukkasit minua -kampanjassa jonka ihana Tipulassa -blogin Emonen laittoi vireille. Jos haluat mukaan kampanjaan käy kurkkaamassa ohjeen Tipulassa blogista. :)


Arvosteletko kaupan kassajonossa muiden ruokaostoksia ja ulkonäköä? Kommentoitko leikkipuistossa vanhemmalle, miltä tämän lapsi näyttää? Kerrotko kanssaihmisille, kuinka rumia, ällöttäviä ja vastenmielisiä he ovat? Kehotatko ostarilla pyörivää nuorta tekemään itsemurhan?

"Vitun kaksnaamainen pullukka huora! Tajuutsä et kukaan ei lue sun blogii koska oot niin säälittävä, etkä saa ikinä munaa tolla naamalla ja parempi jos vaa tekisit jotai tolle naamalles... painu sinne vittuun mistä tulitki ja kato peiliin ja jätä ne pullat yms. pois ihan suosiolla. Oot sairas ja lihava lehmä! ammu ittes!"

""Kateelliset muuta keksi." väitätkö että joku olisi sinulle kateellinen? :D sinun elämässäsi ei ole mitään kadehdittavaa tai ihaanteellista. Ruma, Läski, loismatonen joka kuluttaa yhteiskunnan rahoja."

"sun muodoillas et oo voinu sairastaa anoreksiaa, oot säälittävä huomiohuora jolla ei ole yhtään ystävää ja joka baarissa istuu yksin nurkassa turpa kiinni"


"Mietin kuvia katsoessa, kuinka Eve on tosi pullukka. Olet kertonut syömis ongelmista hänen kanssaan. Ei hän kyllä näytä yhtään siltä ettei ruoka maistu. No, tietty jos annat makeita välipaloja asia saa toisen näkökannan. Silloinhan ruoka ei enää maistu ja lihominen on taattu. Eikö neuvolassa jo puututa asiaan? Ylipainoinen lapsi noin varhaan on kyllä lihava nuori/aikuinen." (Kyseessä on normaalipainoinen vauva.)

"Usein sanotaan, että geenien sekoittaminen tuottaa terveitä jälkeläisiä. Aina se ei kuitenkaan näy sattuvan kohdalle." (Kirjoittajan lapsen vammaisuudesta.)
 "Vittu oot nolo tapa ittes"
 "ootko harkinnu itsarii? Jos oot ni mitä sä tääl enää oot?"


Ilkeät kommentit loukkaavat myös netissä. Me toivomme asiallista kommentointia blogeihin.

A girl with too many pictures  -  Ai karkkii!  -  Aiatar  -  Aikuistumiskipuja  -  All hearts are wonderful  -  Am I Invited  -  Annun elämä uusiksi  -  Arkilove  -  By Tinja Katariina  -  Elämänilon alkulähteillä  -  Elämää pyörätuolista käsin  - Emilia Christine  -  Enni Heidi  -  Ennin kengissä  -  Essi Maaninka  -  Fifty Ways  -  Haaveilen kaikesta  -  Haaveita ja oikeeta elämää  -  Harmaa ja muut iloiset värit  -  HeioonJenna  -  Hulivilini  -  Ida Parviainen  -  Ihanan karmea  - Ikimuistoista  -  Inku-chan  -  Inspiration  -  Jemppuu  -  Jenni's Lullaby  - Kaaosta ja kukkamekkoja  -  Kadun aurinkoisella puolella  -  KIDULT  - Kitujainen.com  -  Kotiäidin elämää  -  Kouluta Ite Paremmin  -  Kun äiti kelaa  - Kuvastin  -  Käenpesä  -  Lady of The Mess  -  Leveämmin hymyilevä perhe  - Chasing Happiness  -  Life à la Annika  -  Life is an illusion  -  Lifestyle by Maiju Kristiina  -  Love yourself first  -  Loyal Companion  -  Maalia kohti  - Mammalaiffii  -  Mansikkatilan mailla  -  Marjukka Katariina  -  Meidän Pieni Ryyni  -  Mieleni on maalaus  -  Minäkö keski-ikäinen?  -  Moonika Kristiina  - Munakoisoni ja minä  -  My life, with love Alesya  -  Nani - Be yourself  - Napsahduksia  -  Natalia  -  Never Give Up  -  Nightwish Diamonds  -  Nuori ajattelija  -  On my way  -  Operaatio Äiti  -  Optimismia ja energiaa  -  Outi's life  -  paint my house BLACK  -  Paiqo  -  Perhosia masussa  -  Pieni Lintu  - Pikku Bambin Blogi  -  Pinkit korkokengät  -  Privaattikamaa  -  Rakkaudella Hannele  -  Reborn Beast  -  Rouva Y  -  Ruusumäki  -  Saijis  -  Smagatsoff  - Something different by Emilia  -  Spread your wings  -  Syvältä  -  Tassuttelijan päiväkirja  -  Teijan Kauneus Blogi  -  The Blind Leap  -  The Diary of Mariella Elisabeth  -  The World According to Jani  -  Thrill Me Tonight  -  Tipulassa  - Touch the sky  -  Tuulanneli  -  Unelmia jahdaten  -  Unelmiin tai sinne päin  - Vilhelmiina Lyydia  -  Waldgeistory  -  Weekend Chic  -  XL elämää  -  Zeninan  -  Äiti ja melukylän lapset  -  Äiti on vihannes  -  Äiti yrittää


Siis aivan kaameaa millaisia kommetteja jotkut bloggaajat saavat ja miten joku kehtaa edes kirjoittaa tuollaisia. Oikein alkoi ahdistamaan kun noita kyseisiä kommentteja luki, saako jotkut bloggaajat oikeasti tuollaisia kommentteja? Mikä kukaan on arvostelemaan toista, toisen lapsia tai mitään muuta yleensäkkään? Jos on jotakin arvosteltavaa niin pitäköön sen omana tietonaan tai ilmaiskoon asian niin ettei se loukkaa toista. Jos ajatukset bloggaajan kanssa ei kohtaa tai et muuten vain pidä hänestä, on minusta aikuismaista poistua sivulta ja pitää mölyt mahassa. Blogeja kun ei ole pakko lukea ja varmasti valikoimaa on niin paljon että jokaiselle löytyy jotakin ihanaa lukemista. :)

Muistetaan jättää niitä asiallisia kommentteja toisten blogeihin, niin kaikilla on hyvä mieli.