Kaksplus.fi

tiistai 25. elokuuta 2015

Raskaana viimeistä kertaa

Kuvailin tämän viimeisen odotuksen aikana joka viikko mahaani ja tein niistä kollaasit. Päätin että sujauttelen ne tänne postauksen sekaan jotta tekin pääsette näkemään kuinka masu muuttui ja kasvoi.


Nyt se on takana päin ja kaunis muisto vain. Raskausaika ja raskaana oleminen on ehkä yksi ihanimmista asioista joita olen kokenut. Olen saanut nyt kokea tuon ihanuuden jo monta kertaa ja nyt yksi ovi elämässäni olisi aika sulkea ja se tuntuu niin äärettömän vaikealta ja raskaalta. Ei enää koskaan! Tuo kaikuu korvissani ja kuulostaa niin kamalan lopulliselta ja se jos jokin saa kyyneleet silmiin. 

Kaikki alkoi siitä kun tälle äidille iski jälleen vauvakuume. Ajattelin että tuo vaihe menee kyllä ohitse. No eipä mennyt ja vauvakuume vaihtui pian vauvan kaipuuksi. Monet kyyneleet siinä tuli vuodatettua ja olo oli aivan kaamea. Aina kun hetkeksi sai työnnettyä tuon asian pois mielestä niin telkkarista tuli raskaustestimainos, näin joka puolella raskaana olevia ja joka paikassa tuntui olevan vauvoja. Eihän siinä sitten auttanut muu kuin ottaa asia J:n kanssa puheeksi.


Kului pitkä tovi ja kaikki junnasi paikoillaan asian suhteen. Monet itkut tuli itkettyä ja lenkillä purin asiaa ystävälleni. Kunnes sitten yhtenä iltana jutellessani J:n kanssa sovimme että lupa sille viimeiselle annetaan. Ensimmäisen illan itkin vain onnesta. Ei mennyt kauankaan kun testi näytti positiivista ja alkoi tuo ihana ja jännittävä aika, viimeinen odotus.

Olin aivan onneissani ja elin ties missä odotus huumassa koko raskauden ajan. Nautin enemmän kuin koskaan siitä että sisälläni kasvoi jotakin niin ainutlaatuista ja ihanaa. Samalla silti pelkäsin ja olin välillä niin kauhuissani. Eihän kukaan veisi minulta tätä onnea? 


Raskaus eteni ja vatsa kasvoi. Olen aina rakastanut vauvavatsaa ja sitä tulikin siliteltyä, mittailtua ja kuvailtua todella paljon. Halusin ikuistaa mahdollisimman paljon, sillä tiesin että en tulisi tätä ihanuutta koskaan enää kokemaan. Aloin jo hyvissä ajoin tekemään myös pientä surutyötä. Monena iltana sitä vain alkoi kyyneleet valumaan kun edes ajattelin että kohta tämä vaihe elämässäni on historiaa. Ei enää koskaan kasvavaa vauvavatsaa, pieniä potkuja masussa ja sitä jännittävää tunnetta kun oli menossa ultraan. Tämä olisi viimeinen.

Tämä raskaus sujui kyllä niin mukavasti. Ei pahemmin mitään oireita tai vaivoja. Ei selkä eikä päänsärkyjä. Muutamat katkonaiset yöt ei menoa haitanneet ja voin koko odotusajan todella hyvin. Ehkä siinä on se syy miksi tykkään olla raskaana kun sitä voi yhtä hyvin, ellei paremminkin kuin normaali tilassa. :)


Raskausaika meni kuin siivillä. Tuntui että viikot vain vilisee ja ennen kuin huomasinkaan oltiin jo ihan viimeisillä metreillä. Olen ehkä monen mielestä pöhkö kun tämän sanon, mutta voisin olla raskaana vielä kauemminkin. Minusta odotus voisi hyvin kestää vaikka kokonaisen vuoden, hih. :)

Masu ei tälläkään kertaa kasvanut älyttömän suureksi, mutta omaan silmään se oli minulle juuri sopiva. Ja oli se sen verran suuri että sai miettiä miten solmii kengännauhat tai laittaa sukan jalkaan. Paljon kuulin kommenttia siitä kuinka pieni mahani on, mutta eipä sen mikään jätti olisikaan tarvinnut olla.


Luulen että tulen vielä tulevaisuudessa katsomaan näitä masukuvia moneen kertaan. Luulen että vauvakuume iskee jälleen uudestaan ja uskon että se kirpaisee kun tietää että nyt se pitää vain kestää ja selättää. Joskus kuitenkin tämäkin asia on kohdattava. Ei koskaan ikinä enää kuulostaa kuitenkin niin kamalalta omaan korvaan ja vaikka tiedänkin että lapset ovat nyt tässä niin taidan kuitenkin jättää sen oven hieman raolleen. Näin asian käsitteleminen on hurjasti helpompaa.

Näitä viimeisten viikkojen kuvia katsellessa kostuu silmät väkisinkin. Mieleen palaa se viimeisten päivien jännitys. Nyt sylissäni on kuitenkin mitä ihanin palkinto. ♥ En voi uskoa todeksi että olen saanut kantaa tuota ihanaa kääröä sisälläni kokonaiset 9kk. Me saimme aikaan jotakin noin pientä, kaunista ja täydellistä ja nyt hän on tässä. En vaihtaisi hetkeäkään pois.


"Oman lapsen,
pienen linnun,
kannoin alla sydämen.
Nyt on onni täydellinen,
syliini saan ottaa sen.
Tunnen käden, pienen, hennon,
tunnen posken pehmeän.
Voisko olla kauniimpaa
kuin alku uuden elämän".

38 kommenttia:

  1. Ihana teksti. <3

    Meillä mies on tällä hetkellä jyrkästi sitä mieltä, että lapset oli nyt tässä. Vaikka itsestäkin juuri nyt tuntuu että näin on hyvä, haluan silti ajatella että ehkä joskus, muutaman vuoden päästä lapsi tai kaksi. Tuntuu pahalta ajatella, ettei ikinä enää. No, aika näyttää kuinka meille käy, mutta kuten itsekin kirjoitit, asia on helpompi käsitellä kun jättää oven hieman raolleen sen jyrkän ei enää ikinä sijaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.♥

      Meilläkin mies oli aikoinaan kolmannen jälkeen sitä mieltä että lapset oli siinä, mutta niin vain niitä on kaksi saatu sen jälkeen. :D Musta tämän asian käsittely helpottuu kyllä hurjasti kun jättää sen pienen ehkä joskus kytemään. Jos tällä tavalla hyväksyy sitten paremmin sen että lapsilukumme on nyt tässä.

      Poista
  2. Ihania kuvia <3 ja on se niin lopullista ajatella että ei enää koskaan :'( i feel you <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.♥
      Se lopullisuus juuri tekee siitä vielä niin paljon vaikeampaa..

      Poista
  3. Voi, ihana teksti <3 raskaana oleminen oli minustAkin ihanaa, ja kaipaan sitä välillä jo nyt vaikka vauva on vasta 2,5 kuukautta :D Ymmärrän,että tuntuu haikealta, mutta onneksi on nämä kauniit kuvat (ja blogitekstIt!) muistona odotusajasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.♥
      On kyllä yllättävää kuinka äkkiä siä voikin tulla ikävä sitä isoa masua ja raskausaikaa yleensä. :) Onneksi on tosiaan nämä kuvat ja tekstit, joiden avulla pääsee aina palaamaan odotuksen ihaniin hetkiin.♥

      Poista
  4. Ihania kuvia! ♥
    Onneksi itse en tykkää yhtään olla raskaana. Erittäin hyvä keino selättää vauvakuume. ;) Muiden vauvavatsat on niin nättejä mutta oma oli ihan kamala.. Onneksi sieltäkin tupsahti silti maailmaan mitä ihanin pieni tyttönen. ♥ Mutta muistan kyllä niin sen vauvan kaipuun tuskan jota koin kun Hippua kuumeilin. Siihen, kun ei auta mikään. Mutta nyt olo on jotenkin seesteinen ja vaikka vauvakuume iskee varmasti vielä kunnolla päälle niin tiedän, että tämä oli kuitenkin tässä. Sun pitää jättää se ovi vielä raolleen ja tehdä se iltatähti vielä joskus. Aikaahan on vielä. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.♥
      Hih, ehkä pääsis tän kanssa pikkuisen helpommalla jos raskausajat ei olisi niin helppoja. Ja höpsis, musta sulla oli niin kaunis masu.♥
      Raollaan on, mutta luulen kuitenkin että meidän ns. iltatähti taisi juuri syntyä.♥ Tosin koskaan ei sais sanoa ei koskaan. ;)

      Poista
    2. Niin mäkin sanoin kakkosesta että enempää ei tule, mutta kuinkas sitten kävikään. ;)

      Poista
  5. Kyllä oli mukava lukea tätä tekstiä. Palasi mieleen kaikki ne tunteet ja toiveet mitä mulla oli meidän kolmosta kohtaan. Se tunne kun mies näyttikin vihreää valoa, oli kyllä sanoinkuvaamaton. Samoin se, kun sain tietää olevani raskaana ja nyt kun katson tuota meidän iloa, 6kk vanhaa rakasta vauvaa. On se uusi elämä niin ihmeellinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo tunteet on kyllä niin mahtvia.♥
      Muistan kyllä kuinka J meilläkin ensin tyrmäsi koko ajatuksen, mutta pitkän ajan jälkeen oli kyllä niin mahtava tunne kun lupa annettiin pienelle saapua. Ihana juttu että sielläkin aikoinaan sai kolmas luvan tulla.♥

      Poista
  6. Oli ihana lukea tätä ♡ Ja sun vauva masu on kyllä ollut niin kaunis,tuollainen siro :)
    Itselläni on tullut jo nyt jonkinmounen vauva kuume tai ehkä ennemminkin se että haluaisin olla raskaana,synnyttää jne.. Mutta ei ole vielä hetkeen oikeaa aikaa tehdä kolmosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nea.♥
      Vauvakuume on kyllä jännä kun se tulee sillain salakavalasti ja sitten saattaa iskeä kunnolla päälle. :)

      Poista
  7. Kauniisti kirjoitettu =) Voin niin samaistua noihin sun ajatuksiin, se lopullisuus että ei enää muka koskaan, ei sitä halua sisäistää..Täälläkin se ovi on kuitenkin raollaan sanottaisko ehkä melkein auki tällä hetkellä mutta katsotaan mitä tuleva tuo.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.♥
      Se lopullisuus on kyllä niin kamalaa, siksi pitää jättää se ehkä joskus kytemään. :)
      Oi ihana juttu että siellä on tuollainen tilanne.♥

      Poista
  8. Mä voin sanoa , että ymmärrän sun fiiliksiä. Mä itse haluaisin vielä kolmannen, mutta mies vähän toppuuttelee ja ollaan molemmat sitä mieltä, että jos joskus vielä on aika niin kun juniorikin on vähintään 5-vuotias. Onneksi olen vielä sen verran "nuori" että toivon mukaan vielä raskautuminen joskus onnistuisi, mutta kun ei ole varma tehdäänkö/ suoko Luoja meille sitä kolmatta niin on fiiliksiä ollut kyyneleistä hymyyn. Ihana nähdä kuinka lapset kasvaa ja kehittyy, mutta en kestä jos nämä ovat ne viimeiset vauvan tuoksuiset hetket :/ juniori jo 1 wee 5 kk ja kaukana vauvasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ne fiilikset vaihtelee. :) Jos joskus vielä päädytte kolmatta yrittämään niin toivon todella että silloin tärppää. :) Mullakin on vielä vuosia jäljellä jos joskus vielä haluaisi sen yhden, mutta luulen kyllä että meidän lapset on nyt tässä.

      Poista
  9. Mä taas en jotenkin ymmärrä että jos kerran tykkää raskausajasta ja vauvoista niin miksi pitää ajatella et ei enää koskaan? Tuntuu vaan hölmöltä että päätetään ettei enää yhtään vaikka kuin haluaisi. Jos haluaa niin miksei voi? Vaikka iltatähti sitten joskus kun muut on jo isompia ja jaksamista enemmän :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä mies ei enää halua enempää ja sen takia olen itsekkin nyt asennoitunut niin että Mini on se viimeinen. :)

      Poista
    2. niin ja kyllä se rahallinen puoli ja käytännöllisyys meillä ainakin vaikuttaa.. 2-3 lasta mahtuu farmari autoon, mutta enempää ei.. Ja jos haluaa kaikille säästää säästötilille saman verran rahaa esim autokouluun niin pienituloisena se olisi, vaikkapa 5 lapsen kanssa haastavaa. Särkänniemi ja ulkomaanreissuista puhumattakaan.. Ja ei..en vain ole valmis luopumaan niistä tai niiden tarjoamisesta lapsilleni

      Poista
    3. Niin ja toki tuo taloudellinenkin puoli vaikuttaa paljon. Pienenä eivät paljoa vaadi mutta pitää ajatella myös sitä kun kasvavat kaikki isoiksi niin kasvaa ne menotkin. :)

      Poista
  10. Kaunis kirjoitus! Haikeeta myydä vauvan vaatteita pois ja jokaista kokoa aina kun kuopus kasvaa isommaksi. Ei enää 68 cm vauvaa, ei enää 80 cm taaperoa.... Nopeasti nuo lapset kasvavat http://rosebath.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :)
      On kyllä niin haikeaa pistää pieniä vaatteita pois. Mä varmaan itkeä vollotan kun joudun pakkaamaan Minin pieniä vaatteita pois. :( Lapset kasvaa liian nopeaan.

      Poista
  11. Aivan ihana kuvasarja! Jos ikinä enää odotan vauvaa teen samanlaisen!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. <3
      Suosittelen, tästä jäi kiva muisto odotusajasta. :)

      Poista
  12. Ihana teksti ❤ Samoja tunnelmia minulla kerta toisensa jälkeen. Lapsia on kolme, mutta mielessä on, että josko vielä kerran... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.♥
      Se on kyllä jännä kuinka se tunne aina vaan iskee uudestaan, jos vielä kuitenkin yksi. :) Mä luulen että meidän luku on nyt tässä. Tiedän että vauvakuume taas joskus iskee, mutta se täytyy vain työntää sivuun.

      Poista
  13. Oi ihana teksti! Ja ihan mahtavat kuvat, erityisesti vika kollaasi :) mä en tiedä miten mun käy sitten kun todetaan että nää oli nyt tässä. Mies on todennut jo monta kertaa, myös ennen kun odotin poikaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Petra.♥ Olen kyllä onnellinen että tuli kuvattua masua ja sain tehtyä kivan kollaasin muistoksi. :) Hih niin meilläkin on mies ollut jo toisen jälkeen sitä mieltä, mutta niin vain lapsia on tullut kolme lisää. Luulen että ne on tässä ja mä joudun vauvakuumeileen lopun ikääni, mutta mistä sitä koskaan tietää. :D

      Poista

Kaunis kiitos kommentistasi! ♥

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...