Kaksplus.fi

maanantai 23. toukokuuta 2016

Lasten nimet




Lapseni kulkevat täällä bogissani blogi-nimillä. Nimet eivät suinkaan ole mistään tuulesta temmattuja, vaan ne ovat lasteni toiset nimet. Heidän oikeat nimet täällä kuitenkin aina satunnaisesti näkyvät. Miksi en sitten kirjoita lasten oikeilla nimillä? Ehkä koen että näin ainakin osittain suojelen heidän yksityisyyttään kun käytän etunimien sijaan toisia nimiä.

Kaikilla lapsillani on kolme nimeä. Iidallehan piti tulla alunperin vain kaksi nimeä, niin kuin minulla ja miehellänikin on. Mutta lopulta nimi kuulosti jotenkin tönköltä ja ristiäispäivänä, kun nimi muutenkin lyötiin vasta lukkoon, päätimme laittaa Iidan toiseksi nimeksi. Ja koska hänellä on kolme nimeä, oli selvä että muutkin sisarukset saavat saman verran. Oikeastaan on kiva kun niitä on kolme, niin saa antaa kerralla enemmän ja niiden nimirimpsujen keksiminen on kyllä kivaa puuhaa. 

Meidän lasten nimet alkaa joko E:llä tai S:llä. Ne ovat tulleet alkuun niin ihan huomaamatta ja hauskasti vielä niin, että rimpsu ennen Hugon syntymää meni E, S, E ja S. Todella moni sukulainen luulikin kun odotin Hugoa että hänen nimi alkaisi E:llä. Itseasiassa mietimme nimiä tuon rimpsun ulkopuolelta. Lopulta kuitenkin mietin, että kyllä haluan että myös hänen nimensä alkaa jommalla kummalla kirjaimella. Sillä mietin miltä Hugosta tuntuisi kun oma etunimi alkaisikin eri kirjaimella kuin sisarusten. No okei, ehkä hän ei olisi edes välittänyt, mutta mitä jos olisi. Kaikkea sitä tuleekin mietittyä.

Itse olen tykännyt paljon nimestä Eino, joten ehdotinkin sitä miehelleni. Hän ei kuitenkaan lämminnyt sille, joten pohdimme Hugolle pitkään nimeä. Mies ehdotti minulle jo alussa yhtä nimeä, jota jäin sitten pyörittelemään mieleen. Alkuun olin sitä mieltä että ei, mutta lopulta lämpesinkin sille ja se tuntui todella hyvältä. Niinpä nimi olikin hyvissä ajoin valmiina ennen pojan syntymää ja sanotaanko että toinen ja kolmas nimi oli helppo keksiä. Sukulaisten "yllätykseksi" lastemme etunimien rimpsusta muodostuikin E, S, E, S ja S.


Toiset ja kolmannet nimet on osa otettu suvusta ja osa taas ihan sen mukaan mikä meistä on tuntunut hyvältä. Lopulta sitten on selvinnyt, että itseasiassa todella moni nimi löytyy suvusta. Emme kuitenkaan ole valinneet nimiä sen takia että ne ovat suvussa ja on niin sanotusti "pakko antaa". Nimen on pitänyt olla sellainen, joka on tuntunut molemmista hyvältä ja on meistä kaunis.

Olen edelleen erittäin tyytyväinen lasten nimiin. Jos minulle annettaisiin nyt kuitenkin mahdollisuus muuttaa jonkun lapsen nimi toiseksi, niin muuttaisinko? No en kyllä. Olen onnellinen että valinnat edelleen miellyttävät ja minkään nimen kanssa en ole tullut katumapäälle. Toivon että lapset olisivat aikuisina tyytyväisiä nimivalintoihimme, vaikka varmasti se vaihe aina jossain vaiheessa iskee kun se oma nimi ei niin miellytä.

Nyt olisikin kiva kuulla että onko teillä annettu lapsille nimet jonkin "kaavan" mukaan? Esimerkiksi että kaikki alkavat tietyllä kirjaimella tai nimi on napattu suvusta?


42 kommenttia:

  1. Meillä esikoisen kolmas nimi tulee miehen suvusta ja olikin selvää, että jatkaisimme nimen käyttöä saadessamme pojan. Ensimmäinen ja toinen nimi olivat muuten vaan kivoja. Toisen lapsen nimistä kaksi tulevat suvusta ja ensimmäinen nimi sointuu niiden kanssa. Mitään kaavaa tai logiikkaa lasten nimillä ei ole.

    VastaaPoista
  2. Mielenkiinnolla luin tätä! Meillä nimen pohtiminen on nyt ollut ajankohtaista. Haluamme kolme nimeä niin kuin Ellullakin, mutta muuten meillä on "vapaat kädet". Ja onhan tämä nimien pohdinta toisaalta ihanaa, mutta toisaalta stressaavaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla. :)
      On se pohdinta kyllä ihanaa ja erilaisren nimirimpsujen muodostaminen kivaa. :) Vaikka välillä kyllä voi tuntua ettei millään löydy sitä oikeaa.

      Poista
  3. Esikoinen nimettiin sen mukaan, mikä tuntui suussa hyvälle eikä joka lapsella tullut vastaan.Neljännen kohdalla todettiin kaikkien lasten nimien noudattavan sääntöä kirjallisuudesta tai musiikista tuttu, ja sillä linjalla on sitten jatkettu ja nimetty muutkin. Kuudennelle kun mietittiin nimeä, ilmoitti isommat, että meillä kaikilla on muuten nimen toinen kirjain i, että kai tällekin tulee.

    No nyt meillä on seitsemän kirjallisuudesta, musiikista tai taiteesta tuttua nimeä, joissa yhdessäkään ei ole R-kirjainta ja kaikkien kutsumanimen (osalla ensimmäinen, osalla toinen) toinen kirjain on i. On se onni, ettei tarvitse keksiä enää yhtään nimeä lisää, alkoi nimittäin käydä vaikeaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, varmasti alkoi olla jo vaikeaa.
      Kiva kuulla tarinat teidän lasten nimien takaa. :)

      Poista
  4. Olipas kiva lukea miten teillä on nimet löytynyt lapsille. Me ollaan haluttu lapsille asteen verran erikoisempia nimiä, vaikka eihän nuo nyt todellakaan edes ole erikoisia, kun kuuntelee nykyään lasten nimiä:) Yleensä menee niin,että mulla on heti vauvan synnyttyä joku nimi mieles,jonka sanon miehelle Hän tyrmää sen totaalisesti. Sitten parin viikon jälkeen mies esittää saman nimen omana ideanaan ja mä hyväksen sen:D Oon tuosta miehelle sanonutkin,mutta se ei usko kun oon sanonu,että tuota nimeä mä ensimmäisenä ehdotinkin!!
    Että näin meillä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah hah. :D Aika hauska systeemi teillä. :D
      Meillä kahden ensimmäisen lapsen nimet tosi yleiset ja lopuilla kolmella harvinaisemmat. Kaikki nimet kuitenkin vanhoja ja löytyy kalenterista. :)

      Poista
  5. Teilläkin on näköjään ää maagiset E- ja S- kirjaimet käytössä! :D Serkun lapset on kanssa E, S, E, S järjestyksessä, kaikilla kolme nimeä ja kaikki tyttöjä. Ja kaikki nimet on aina sekasin, mutta hyvä puoli on se, että ne ymmärtää vaikka kutsuisi väärällä nimellä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih juu, en tiedä mikä niissä onkin niin viehättänyt. :D Ja kyllä menee nimet sekaisin. Välillä pitää luetella koko rimpsu että osuu oikein. :D

      Poista
  6. Kiva oli kuulla vähän tarinaa teidän lasten nimistä! :)

    Me annettiin pojalle nimi ihan siltä pohjalta mikä olisi kivan kuiloinen nimi meidän mielestä. Kriteereinä oli mm. että ei mitään vierasperäisiä tai kovin monimutkaisia nimiä. Kaksi nimeä annettiin ja etunimi kyllä sopii meidän pikkumiehelle paremmin kuin mikään muu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla ja kiitos kun kerroit miten te päädyitte oman lapsen nimeen. :)
      Näistä nimivalinnoista olisi riittänyt vielä enemmänkin tarinaa. :D

      Poista
  7. Olipas kiva postaus! Itselläni on kaksiosainen nimi, joka tuntuu sukunimeni kanssa pitkältä, joten päätimme että lapsillemme tulisi kaksitavuiset nimet - lyhyet ja ytimekkäät. :) A:lla on siis lyhyt nimi ja yhteensä kolme nimeä, joista yksi on suvussa kulkeva nimi ja kaksi muuten vain ihania. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Selina.♡
      Kiitos kun kerroit millä perusteella teillä on nimi annattu ja A:lla onkin kaunis nimi.♡

      Poista
  8. Meidän perheessä (isä, äiti ja minä) kaikkien nimet alkavat M.llä. Minusta meinasi tulla Minttu, mutta lopulta vanhemmat päätyivät lyhyempään nimeen josta tykkään todella paljon ja olen aina tykännyt. Siitä ei pilkka nimiäkään ole väännetty. :) Toinen nimi on sama kuin äidiläni Marjatta. Jos vanhemmat olisivat saaneet pojan olisi hän ollut Marko Antero jolloin toinen nimi sama kuin isälläni. :) Olemme nimenneet myös lemmikkejä m.llä alkaviksi.

    ps. Eikös Hugo ole eräskin kuuluisa salmiakki nimeltään? Muistanko oikein. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minttu kun kerroit sinun nimen tarinan.♡
      Ja kyllä muistit ihan oikein.♡♡

      Poista
  9. Meillä Lukan nimi tulee miehen toisesta nimestä, suomalaisen versio siitä siis. Ja toinen nimi tulee miehen isoisältä, eli on puolalainen nimi. Ei kyllä ollut mitenkään välttämätöntä että nimet suvusta tulisivat, mutta satuttiin vain tykkäämään molemmista nimistä muutenkin niin paljon, joten miksipä ei!

    Jos pikkusisarus tulee, niin todennäköisesti hänenkin nimi tulee alkamaan L-kirjaimella, ellei mieli nyt ehdi tässä vielä muuttua ja keksitäänkin jokin toinen nimi :D

    Tää oli kiva postaus lukea :) Mua aina kiinnostaa tarinat nimien takaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nelli ja kiva kun kerroit Lukan nimen tarinan.♡ L-kirjaimella alkaakin monta ihanaa ja kaunista nimeä.♡

      Poista
  10. Meidän lapsilla on vanhat suomalaiset nimet. Jokaisen toinen nimi tulee suvusta. Me halusimme niin, ei mikään perinne tai pakon sanelema juttu. Kolmella vanhimmilla on 5 kirjaiminen nimi ja yksi toinen nimi. Nuorimman nimi on 4 kirjaiminen ja hänellä on kaksi toista nimeä. Jokaisen meidän perheenjäsenen nimi alkaa eri alkukirjaimella. Paljon on nimiä tullut pohdittua. Nyt olen päätöksiin oikein tyytyväinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna kun jaoit tarinat myös teidän lasten nimien takaa.♡

      Poista
  11. Meidän poikien nimet alkavat kummatkin E-kirjaimella ja ne ovat ruotsinkielisiä nimiä. Heidän nimet menevät usein sekaisin keskenään - mutta muistan näin käyneen myös siskojeni kanssa kun äitini kutsui meitä vaikka meillä olikin hyvin erilaiset nimet. Hihii.. Onko teillä sama juttu: huutaa toisen nimeä, mutta tarkoittikin toista?<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, voi kyllä ja sitä sattuu paljon. :D Luulen että sitä sattuu kaikille äideille. :)
      Kiva kun kerroit hieman teidän lasten nimistä. ♡

      Poista
  12. Kiva kuulla miten nimet on lapsille tulleet :)
    Meillä ei ole tyttöjen nimet mitenkään suvusta vaan sen perusteella annettu mitkä silloin miellytti ja miellyttää toki edelleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sillain nimi onkin kiva antaa ja näin se meilläkin on mennyt. Ainoastaan Hugon kohdalla mietittiin nimeä sen mukaan annetaanko sama alkukirjain vai vaihdetaanko. :)
      Teidän tytöillä on niin kauniit nimet.♡♡

      Poista
  13. Kiva kuulla nimien tarina :)

    Meillä tyttöjen nimet on tulleet vaan keksimällä :) Itse päätin Evelynin nimen ja Aleksi sitten taas vastapainoksi ehdotti Emilyn nimeä :)

    Mä olen aina sanonut, että haluan vähän erikoiset nimet enkä esim "tiiaa tai piiaa", joita löytyy jokaiselta (tosin nimiä ne on siinä missä muutkin :)).

    Evelynin toinen nimi tuli siitä kun tykättiin kummatkin nimestä. Emily sai toisen nimen minun mummoni toisen nimen mukaan ja kolmannen nimen Aleksi päätti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riikka ja oli kiva lukea tarinat myös teidän tyttöjen nimien takana. :) Molemmilla on niin kauniit nimet.♡♡

      Poista
  14. Meillä on vanhemmat antaneet etunimet mistä ovat tykänneet ja toinen nimi saattaa olla suvusta. Oma toinen nimeni on sama kuin äidillä ja olenkin ajatellut, että jos joskus tulen tyttölapsen saamaan, hän saa myös saman toisen nimen kuin minä. :) Siskoni toinen nimi on sama kuin mummon toinen nimi, mutta veljemme nimi taas ei ole ollenkaan suvussa kiertävä.

    Mielenkiintoista oli lukea teidän nimivalinnoista tarinaa :) Minua on muuten aina mietityttänyt että eikö se ole outoa kirjoittaa lapsesta eri nimellä kuin millä häntä kutsuu? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun kerroit tarinaa nimien takana. :) Minulla on toisena nimenä isomummuni nimi jonka annoin myös Iidalle kolmanneksi nimeksi. Miehelläni, isälläni ja mieheni isällä on kaikilla sama toinen nimi joka annettiin Matiaksen kolmanneksi nimeksi. :)
      Alkuun oli jotenkin hieman hankalaa ja meinasin aina laittaa okkean nimen, mutta ajan kanssa tähän on tottunut eikä se tunnu enää yhtään oudolta. :D

      Poista
  15. Meillä tytön ja kuopuksen nimet ovat samantyylisiä ja mä sekotan ne kutsumalla lasta väärin joka päivä :D Isomman pojan nimi taas on ollut selvillä jo heti seurustelumme alkuajoilta lähtien. Tuli vähän niin kuin ilmoitusasiana mulle, mutta on kyllä oikein osuvakin lapsille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun jaoit tarinaa teidän lasten nimien takana. :)
      Hih, taitaa käydä noin monellekin vanhemmalle. Täällä menee myös melki päivittäin sekasin. :D

      Poista
  16. Meidän esikoistytön nimen mä olen päättänyt jo kauan ennen raskaaksi tulemista, että jos tulee tyttö niin hänestä tulee Eevi :) Pojalla on ensi kuussa ristiäiset ja mä olin kans ihastunut tohon Eino-nimeen, mutta katsotaan pääseekö joksikin pojan kolmesta nimestä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eevi on niin ihana.♡ Mietin sitä tosissaan Ainolle, mutta koska poikamme nimi on melkein tuo, yksi kirjain vain eri, niin en sitten viitsinyt sitä antaa. :) Mutta jos joskus tytön vielä saisin niin Eevi tulisi johonkin kohtaan nimeä. :)
      Oi, tuo Eino on vaan niin ihana.♡ Jännityksellä odotan minkä pieni saa nimeksi.♡♡

      Poista
  17. Koirakasvattajan tyttärenä en "voisi" antaa lapsilleni samalla kirjaimella alkavia nimiä. Ihan koska meillä pentueet nimettiin samalla alkukirjaimella (esim. Lurppa, Lirppu ja Lorppu), tulee itselle liikaa mieleen pentue-vertauskuva.
    Mutta ei minua muiden kohdalla häiritse, itse vaan automaattisesti jätän "käytetyn" nimen kirjaimen huomiotta. En myöskään anna samaa kutsumanimeä kuin jollain sukulaisella jo on, ärsyttää ajatus että lapsestani puhuttaisiin "pikku-Lurppana".
    Nämä on todellakin sitten vain omia päähänpinttymiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, ymmärrän miksi et halua antaa samalla kirjaimella alkavia. :D
      En itsekään tahtoisi antaa samaa etunimeä mikä on jo jollain muulla sukulaisella.

      Poista
  18. Me päätimme poikien etunimet jo alkuraskaudessa. Esikoista puhuttelimme vatsaan nimellään vain puolison kanssa, mutta pikkuveljeä kutsuimme omalla nimellä aivan julkisesti siitä asti, kun varmistui, että vauva on poika.

    Poikien etunimet ovat vanhoja suomalaisia nimiä: esikoisen etunimi on mieheni isoisoisältä, pikkuveljen etunimi minun kummienolta. Toiset nimet ovat "kansainväliset ja ajattomat" : ne löytyvät Raamatusta. Sattumoisin poikien etunimet kuuluvat kymmenen suosituimman pikkumiehen nimen joukkoon, vaikka ovatkin suvun nimiä :D

    Pikkuveljen toinen nimi oli vaikea päättää. Pitkään pyörittelimme erästä nimeä ja ristiäisiä edeltävänä yönä löysimme "kuuklettamalla" nimen, joka tuntui paljon sopivammalta meidän molempien mielestä. Esikoisen nimi oli helpompi valita ja päättää. Olisipa jännä joskus miettiä nimi pikkutytölle, kun nyt olemme vain poikien nimiä pyöritelleet. ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun jaoit tarinat teidän lasten nimien takaa.♡ Näitä on aina kiva lukea. :) Toivotaan että pääset joskus miettimään nimiä myös pienelle tytölle. :)

      Poista
  19. Ei nyt sen kummempaa kaavaa, mutta kaikilla kolmella tytöllä on nimessään kirjaimet S ja A ja yhteensä 5 kirjainta. Tytöillä on 2 nimeä ja kolmannella tytöllämme toinen nimi tulee suvusta. :) -miljama

    VastaaPoista
  20. Meillä oli tosi hankala päättää nimeä! Vehdattiin vielä autossa ennen papin tapaamista, että mikä nimi laitetaan :D Mila ei ole niin kovin yleinen nimi, sillä valittiin se ja toiseksi nimeksi valikoitui Matleena, sillä suvussa on paljon Leena-nimisiä naisia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih. :D Me päätettiin Iidan nimi siinä juuri ennen kun pappi aloitti kastetilaisuuden. :) Tai oikeastaan se lopullinen muoto, kahden nimen sijaan tyttö saikin kolme.
      Mila on kyllä kaunis nimi, samoin kuin Matleena.♥

      Poista
  21. Olipas ihana postaus nimistä :) Muistankin joskus jostain lukeneeni että käytät täällä teidän lasten toisia nimiä. Meidän lasten etunimet on sovittu yhdessä miehen kanssa. Jotenkin heidän luonteisiinsa sopivasti. Nellan toinen nimi tulee hieman muokattuna Nikon edesmenneen mumman nimestä ja kolmas nimi on minun ja äidin kolmas nimeni. Urhollakin jatkettiin perinteitä ja toinen nimi on isänsä etunimi kuten Nikollakin. Kolmas nimi on taas minun puolen suvusta isän, veljen ja papan toinen nimi. Perinteitä jatketaan jos vielä lapsia sattuu siunaantuaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.♥
      Olenkin siitä joskus maininnut jotain ja se taitaa lukea myös tuolla Me välilehdessä. :)
      Kiva kun kerroit tarinat teidän lasten nimien takaa.♥

      Poista

Kaunis kiitos kommentistasi! ♥

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...