Miten lapset ovat reagoineet uuden vauvan synnyttyä perheeseen?

Vaikka meillä ei enää vauvaa talossa olekaan, toivottiin minulta postausta siitä, miten lapset ovat reagoineet uuden vauvan synnyttyä perheeseen? Tässä postauksessa vertaan näitä kahta tilannetta. Kun meille syntyi toinen lapsi, miten esikoinen reagoi siihen ja kun perheeseen syntyi viides lapsi, miten muut neljä reagoivat?

Täytyy sanoa, että jännitin toisen lapsemme syntyessä sitä, että kuinka mustasukkainen esikoisesta tulee vauvan synnyttyä, sillä olihan hän ollut meidän ainokainen 3v 8kk ajan. Luimme paljon kirjaa, jossa Vallaton vauva valtaa vatsan ja puhuimme tulevasta arjesta ja vauvasta. Esikoinen odotti sisarustaan malttamattomana ja äiti jännitti, mitä uusi arki toisi tullessaan. Olimme ostaneet hänelle lahjan, jonka hän saisi sairaalassa, kun tulee vauvaa katsomaan. Tämä oli hyvä juttu, mutta lopulta häntä kuitenkin kiinnosti vain vauva. 

Kotio tulo sujui hienosti ja Iida piti Lumia paljon sylissä. Pussaili ja halaili ja oli heti huolissaan jos Lumi joskus itki. Huoleni osoittautui täysin turhaksi ja esikoinen oli ihan normaali itsensä. Hän ei kiukutellut normaalia enemmän tai kokenut jäävänsä kakkoseksi. Osittain helppoa tuosta teki se, että Lumi oli oikein tyytyväinen vauva ja ei kyllä itkeskellyt turhasta. Hän myös nukkui hyvin, jolloin jäi hyvin aikaa touhuta esikoisen kanssa. Tilannetta helpotti paljon myös se, että vauvaa katsomaan saapuvat kehotettiin ensin huomioimaan esikoinen ja vasta sen jälkeen vauva. Näin vanhin tunsi edelleen olevansa tärkeä, eikä uusi vauva syrjäytä häntä. Näin toimittu myös muiden kohdalla.

Se mikä oli tuossa uudessa arjessa silloin vaikeinta, oli se kuinka Iida muka yhtäkkiä Lumin synnyttyä kasvoi silmissäni. Minun piti usein muistuttaa itseäni siitä, että hän on edelleen se sama pikkuinen tyttö, joka hän oli. kun lähdin synnyttämään. Muistan edelleen sen tunteen. kun tulin sairaalasta kotiin ja näin esikoisen. Mietin, että onko hän kasvanut noin huimasti. Eihän hän tietystikkään ollut, mutta pienen vauvan rinnalla hän tuntui yhtäkkiä niin  kovin isolta. 

Kun odotukseni viidennen lapsen kohdalla kääntyi loppusuoralle, aloin valmistella lapsia tulevaan arkeen. Puhuimme vauvasta lasten kanssa, suunnittelimme hänelle nimeä ja mietimme mahtaako vauva itkeä paljon. Kerroin, että vauva vie varmasti alkuun paljon äidin huomiota, mutta jokainen heistä on minulle todella tärkeä, eivätkä he saa koskaan unohtaa sitä. Osasin jo varautua, että Ainolle Hugon syntymä tulisi olemaan todella kova pala ja tässä olin täysin oikeassa.

Ainolle Hugon syntymä oli todella iso pala purtavaksi. Monesti sanotaan, että lapsesta saattaa tuntua vauvan tullessa kotiin samalta, kuin se kun miehesi toisi uuden vaimon kotiin ja sinun olisi vain sopeuduttava. Aino oli aina Hugolle ihana, pussaili ja tahtoi syliin, mutta osoitti mieltään sitten meille vanhemmille. Hänen oli vaikea hyväksyä, ettei ollut enää perheen pienin. 

Hugo oli kovin itkuinen vauva, joka nukkui huonosti päivisin ja oli paljon sylissä. Yhdessä vaiheessa koin todella paljon riittämättömyyden tunnetta, kun kaikille lapsille piti pystyä tarjoamaan aikaa ja vauva vain itkee. Onneksi meitä oli kaksi vanhempaa ja välillä toinen keskittyi vauvaan ja toinen vei vaikka isommat ulos. Lisäksi jätin vauvaa miehelle ja kävin lapsen/lasten kanssa kaupoilla. Vaikka ostamassa vain jäätelöä, mutta saimme aikaa vain kahden kesken. Näistä hetkistä kaikki lapset aina nautti. Uskon, että tilanne olisi ollut paljon helpompi Ainolle, jos Hugo olisi ollut yhtä helppo tapaus kuin Lumi, Matias tai Aino itse.

Kun lapsia on ollut enemmän vauvan syntyessä, on tämä ollut pahin tilanne aina nuorimmalle. Isommat ovat ymmärtäneet sen, että vauva ei loputtomiin vie vanhempien huomiota, vaan hänen kasvaessa tilanne taas normalisoituu. Isommat ovat halunneet vauvaa syliin ja välillä auttaa, mutta vauvan tulo ei pahemmin ole vaikuttanut. Joskus tietysti oli niitä päiviä, kun hakivat huomiota millä tavalla vain, mutta niistäkin selvittiin.

Olen sitä mieltä, että riippuu paljon vanhemman lapsen/lasten luonteesta kuinka ottavat vauvan vastaan. Ja paljon vaikuttaa myös vauvan luonne. Jos vauva on helppo ja nukkuu paljon eikä turhasta itkeskele, sujuu arki todennäköisesti helpommin vauvan tultua kotiin, kuin vauvan kanssa, joka ei nuku kuin pieniä pätkiä ja vaatii paljon syliä vanhemmalta.

Kuinka teillä on otettu uusi vauva vastaan? Tai jännittääkö nyt parhaillaan miten esikoinen reagoi vauvan syntymään?