Kaksplus.fi

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Polipäivä

Ei voi taas muuta kuin huokaista syvään että tämäkin päivä on jo lopuillaan. Jälleen kerran sitä saa todeta että nämä polipäivät on kyllä erittäin rankkoja, lähinnä henkisesti. 

Aamulla ei meinannut millään saada itseään ylös, sillä yö sujui valvoessa koska tämä päivä vaan jännitti niin vietävästi. Noustiin J:n kanssa hieman ennen lapsia ja katottiin kamat kasaan. Kun lapset heräsi puettiin vaatteet ja roudattiin kaikki muut paitsi Lumi naapuriin hoitoon. Hörppäsin lasillisen vettä ja lähdettiin ajamaan kohti Tayssia. Menomatkalla pyrytti aika paljon lunta ja Lumi oli hiljaa omissa oloissaan. Hänestä huomasi kuinka paljon tämä päivä jännitti. Ja niin jännitti kyllä meitä vanhempiakin.

Menimme ensin lasten päiväsairaalaan, josta melkein heti menimme käymään lääkärillä joka tarkisti ultralla tulehdusten tilanteen. Ja kuten jo Lumin kivuista olin päätellyt, oli neste lisääntynyt huomattavasti polvessa ja nilkassa. :/ Onneksi muista niveleistä ei kuitenkaan nestettä löytynyt. Tässä selvisi samalla myös se että punktio tehtäisiin nukutuksessa. Lääkärin jälkeen siirryimme takaisin päiväsairaalaan jossa odottelimme sitten omaa vuoroamme punktioon. Aika kului palapeliä kootessa, kirjoja selatessa sekä fysioterapeutin kanssa asioita selvitellessä.


Sitten tulikin meidän vuoro. Menimme Lumin mukana toimenpidehuoneeseen, jossa tyttö istuutui isin syliin. Olen niin kiitollinen että meille osui aivan ihana "nukkumaija" (nukutuslääkäri). Hän löysi hyvän paikan kädestä kanyylille, osasi pistää sen niin ettei tyttö edes inahtanut ja otti samalla vielä verikokeetkin. Jatkuvasti jutteli Lumin kanssa ja vaikka se ei tyttöä saanut rentoutumaan, niin vei ajatuksia edes hetkeksi muualle. Lumille myös sanottiin että täällä on lupa itkeä ja vaikka huutaa, mutta tyttö oli paikoillaan ja ihan hiljaa (myöhemmin kotona sanoi ettei kanyylin laitto sattunut yhtään). Sitten laitettiinkin kanyylin kautta suoneen "unimaitoa" ja siihen isin syliin Lumi nukahti. Äidillä nousi niin vedet silmiin ja sitten meidän vanhempien olikin aika lähteä. Käytiin kahviossa sämpylällä ja juomassa kupposet kuumaa, istuttiin siinä aika hiljaa molemmat.

Vajaa 50 minuuttia ei oo tuntunut taas ikuisuuksiin näin pitkältä. Vihdoin pääsin hoitajan kanssa hakemaan Lumia. Punktio oli sujunut hyvin, nukutusainetta oltiin jouduttu lisäämään jossain vaiheessa ja siksi tyttö nukkui kauemmin kuin yleensä. Vastassa oli yllättävän pirteä tyttö, joka paleli sängyllään. Peittoa vaan tiiviimmin päälle ja lähdettiin kohti päiväsairaalaa. Lumi sai heti pillimehua ja kun se pysyi sisällä sai ruuankin syötäväksi. Ruoka ei vain oikein uponnut mutta jäätelö sen sijaan maistui. Vielä parisen tuntia oltiin seurattavana ja sitten päästiin kotimatkalle.


Tästä alkoikin sitten se haasteellisin osuus, kun Lumi ei saa kävellä vuorokauteen. Kotona on sitten vietetty suurin osa ajasta sohvalla telkkaria tuijottaen ja uutta tehtävävihkoa ihaillen (jonka ostin sairaalasta Lumille palkaksi reippaudesta). Kantamista on luvassa vielä huomiseen puoleenpäivään. Tänään myös muokattiin monia asioita. Esimerkiksi lääkityksen annostus nousee ja liikuntarajoitteita on ainakin juoksu ja hyppiminen. Tämä kestää ainakin seuraavat kaksi kuukautta jolloin meillä on kontrolli. Fysioterapeutti oli myös sitä mieltä että liikuntaleikkikoulu on parempi jättää keväältä vallan väliin. Ihan ymmärrettävästä syystä siellä ei nyt kannata käydä, joten keksitään tytölle sitten uusi harrastus. 

Rankka päivä takana mutta jälleen tuli todettua että meidän Lumi on oikea sisupussi. Jotain jäi varmasti kertomatta, mutta tällä hetkellä niin väsynyt olo ja ajatukset lyö tyhjää.

20 kommenttia:

  1. Harmi, et tulehdukset oli tosiaan lisääntyneet tässä välissä 😔
    Jaksamista vuorokauteen ja tsemppiä tuleviin kuukausiin rajotuksien kera! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.♥ On kyllä harmi. Niin äkkiä se kehitty näinkin äreäksi. Kohta tyttö pääsee pikkuisen jo kävelemään. Sitä odotetaan täällä jo niin kovasti. :)

      Poista
  2. Voi kuinka reipas tyttö siellä on ollut! Ihana kuulla, että teillä käynti sujui hyvin, vaikka nyt sitten noita rajoituksia liikkumisen suhteen tulikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rajoituksia osasinkin jo odottaa ja tyttöäkin valmisteltu hieman niitä varten. Onneksi hän on noin reipas niin jäi hyvä mieli polipäivästä. :)

      Poista
  3. Voi pikkuinen :') Niin reipas! Tuo nukahtaminen tois varmaan itselle kyyneleet silmiin kun jo lukiessa tippa meinas tulla linssiin. Nää on niin rassukoita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän on kyllä niin reipas.♥ Kyllä tuo nukutus aina jännittää niin mahdottomasti ja se hetki kun joutuu jättämään oman pienen toimenpidehuoneeseen täysin tiedottomana on ihan kaameeta. :( Onneks nää nukutukset on niin lyhyitä, en tiiä kuinka selviäisin jos nukutettaisiin pisemmäks aikaa..

      Poista
  4. Voi miten reipas pieni potilas! <3

    Onneksi saitte olla paikalla niin kauan että Lumi nukahti. Silloin, kun A-murulla oli se hammasoperaatio hoitajat vain ilmoittivat leikkaussalin ovella että nyt A-muru jää heidän kanssaan ja me voimme lähteä. Pyysin heti saada jutella narkkarin (ane minun mielestä ;) ) kanssa ja hän lupasi minut mukaan saliin niin kauaksi että A-muru nukahtaa. Minusta on kamala käytäntö ettei vanhempi pääse lapsen kanssa saliin! Kamala tilanne lapselle joutua toimenpiteeseen ja pelottavaan huoneeseen ilman vanhempia vieraiden ihmisten keskelle. Luojan kiitos sain olla paikalla. Se taisi johtua siitä että narkkari oli nainen ja todennäköisesti myös äiti. Tietenkin toimenpiteen pienuuskin varmasti oli vaikuttava tekijä.

    Tässä aiheeseen liittyvä postaus:
    http://kunaitikelaa.blogspot.fi/2014/10/pipiaa-sattuu-murun-onnettomuus.html

    Kovasti voimia ja jaksamista rajoitusten, kivun ja lääkityksen vuoksi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.♥
      Hyvä että pääsit itse nukutukseen mukaan. On tärkeää että siinä on vanhempi mukana, niin jännittävä ja pelottavakin tilanne on paljon helpompi kohdata. :)
      Kiitos linkistä, kävin lukemassa. :)

      Poista
  5. Voi miten reippaasti ja urheasti Lumi pärjäsi! ♥ kun nyt vaan malttaisi olla liikuntarajoitteiden kans :) tsemppiä sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän on kyllä ihanan reipas.♥
      Ainakin alkuun onnistuu varmasti helposti kun nilkka on niin kipeä, ja olen valmistellut tyttöä tähän, mutta helppoa ei varmasti tule olemaan. :)

      Poista
  6. Ihana kuulla, että siellä meni hyvin. On teillä kyllä aikaimoinen tyttö. <3 Jaksamista ja tsemppiä liikuntarajoitusten kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Kyllä nuo pikkuiset on uskomattoman reippaita.♥

      Poista
  7. :( Pikaista paranemista, jos nyt niin voi toivoa. Tai malttia ja tsemppiä paranemisen kanssa. ^_^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sitä täällä toivotaan ja ainakin sitä että tulehdukset saataisiin nyt haltuun.

      Poista
  8. Saatte olla kyllä ylpeä noin reippaasta tytöstä. Monelle aikuisellekin kyseiset toimenpiteet olisi vaikeita. Toivottavasti tytön vointi alkaa helpottumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuota tytön reippautta voi vain ihailla. :) Niin ylpeitä hänestä olemme.♥

      Poista
  9. On kyllä tosiaan ollut reipas tyttö! :) Hyvä, että punktio meni kuitenkin hhvin ja toivottavasti jalan tila helpottaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä reipas vaikka jännittikin niin mahdottomasti.♥
      Toivotaan että tällä kertaa riittää yksi punktio ja tulehdukset saadaan kuriin. Parin kuukauden kuluttua selviää onko edessä uusi punktio vai ei. Toivotaan parasta. :)

      Poista

Kaunis kiitos kommentistasi! ♥

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...