Kaksplus.fi

Sivut

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Miten uskotella itselle että omena on yhtä hyvää kuin suklaa?

Nyt on selvästi menossa tässä raskaudessa sellainen vaihe, että tekee mieli niin paljon kaikkea ei terveellistä. Siis ihan käsittämättömän paljon. Nälkä on vielä vaikka olisi syönyt kuinka hyvän lounaan tai vaikka kuinka täyttävän iltapalan. Vielä hetki sitten runsas vedenjuonti auttoi ja riitti kun söi sen viisi kertaa päivässä. Nyt ei todellakaan vesi auta vaan kiukku nostaa päätään jos jotakin ei suuhunsa saa. Olen kuitenkin päättänyt, että en voi mussuttaa ihan jatkuvasti kaikkea vaan sinnikkäästi koittanut pysyä tuossa viidessä kerrassa. Sen sijaan annoskoot on kasvaneet ihan huimasti, vain aamuisin tulee syötyä hieman vähemmän. 

Ruisleipä maistuu edelleen, mutta huomaan jatkuvasti haaveilevani kaikesta rasvaisesta, kuten pitsasta, hampurilaisista, siivistä, lehtipihvistä ranskalaisineen, rasvaisesta ja oikein marinadia tihkuvasta lihasta. Himo tuota rasvaista ruokaa kohtaan on niin suuri, että näen niistä jopa unta. :D Ja ettei elämä kävisi helpoksi niin miten voi tehdä samaan aikaan vielä näin mahdottoman paljon mieli suklaata? Se fazerin sininen suorastaan huutaa mun nimeäni kaupan hyllyllä ja sittemmin keittiön laatikossa, sillä eihän sitä levyä vaan voinut jättää sinne hyllyyn.

Näiden himotusten keskellä iskee kysymys: miksi ihmeessä peruna ja jauhelihakastike ei maistu niin hyvälle kuin rasvaa tirskuva pitsa? Miten voin uskotella itselleni että omena on yhtä hyvää kuin suklaa? Miten ihmeessä selviän näiden himojeni kanssa?


Viikonloppuisin olen antanut itselleni luvan herkutella "maltillisesti", mutta kuinkas kävikään? Ei mitään itsekuria, levy suklaata menee heti kun annan itselleni luvan ottaa palasen. Viikollakin on pitänyt saada pitsaa tai hampurilaista (jos ollaan käyty kaupungilla, onneksi ei asuta siellä tai hakisin niitä joka ikinen päivä), tai kukaan ei ole mun kanssa samassa huoneessa. Voi sitä nautintoa minkä saa kun saa juuri sitä pitsaa tai suklaata jota on himoinnut. Homma karkaa ihan lapasesta ja sitä mätätään kun ikinää ei olisi herkkuja saanut.

Sitten hetken, sen pienen hetken olo on aivan mahtava, kunnes iskee se kaamea olo kun maha alkaa turvota. Näytän kuin vatsassani olisi kolmoset, sormet turpoaa ja päätä alkaa särkeä. Tulee morkkis siitä että piti hotkia itsensä ähkyyn, eikö vähempikin olisi riittänyt? No ei se kyllä olisi, ainakaan raskaana olevalle minulle. :D Luvataan että enää sama ei toistu mutta odotappa vaan kun maha tyhjenee, turvotus laskee ja olo on taas nälkäinen, niin ei edes siellä mielen syvemmissä sopukoissa mikään muistuta juuri hetki sitten olleesta olosta.


Näiden kuluneen neljän viikon aikana painoa on varmasti kertynyt yhtä paljon kuin raskauden alusta puoleenväliin. Tottakai tiedän että painoa kertyy odotuksen aikana, muttei ihan tällä tahdilla tarviis tulla. Olen kuitenkin päättänyt, etten ravaa vaa'alla kuin kerran maksimissaan pari viikossa. Neuvola lähenee, silloin kuullaan sitten totuus paljon painoa on kertynyt näiden älyttömien herkkupuuskien takia. Ehkä mä vielä joskus pidän omenaa parempana herkkuna kuin suklaa, ehkä? :D

Saa nähdä meneekö tämä kauhea rasvaisen ja makean himo jossain vaiheessa ohitse. Parempi olisi että menisi, sillä ei oo kauhean kivaa kun lähin koti pitsa sijaitsee niin kaukana, heh. ;) Toisaalta olen myös välillä silläkin asenteella että sitä painoa tulee vaikka kuinka yritän pitää sen kurissa. Tunnen kuitenkin sen verran hyvin oman kroppani että se varastoi kyllä kaiken mahdollisen imetystä varten, syön sitten mitä vaan. Koitan kuitenkin tänä viikonloppuna hillitä herkkuhammastani ja syödä hieman vähemmän suklaata tai yllättää kaikki, jopa itseni ja olla syömättä palaakaan (johon en usko edes itse). :D

maanantai 27. huhtikuuta 2015

6v juhlat

Sunnuntaina juhlittiin Lumin 6v juhlia.
Lauantai meni leipoessa ja siivotessa. Välillä piti pitää taukoa ja nauttia kuitenkin aivan upeasta ilmasta. Sunnuntai aamu alkoi kasin maissa ja leipominen jatkui. Vaikkei sitä nyt ihan hirveästi tullut tehtyä niin aikaa kyllä ihmeesti kuluu.

Tarjottavat juhliin suunniteltiin yhdessä tytön kanssa. On kiva kun lapset niin innokkaasti aina osallistuvat siihen mitä tarjolle haluavat. Tällä kertaa tarjolla oli:
cocktailpiirakat+munavoi
jauhelihapitsaa
herkkutikkuja
  (nakit+viinirypäleet)
sipsejä
pullaa
keksejä
nameja
vaahtokarkkeja
rocky roadia
täytekakkua


Täytekakku on aina se jota lapset sekä äiti aina eniten suunnittelee. 
Tällä kertaa Lumi ilmoitti että haluaa kakkuun ruusuja sekä kruunun. Kun sitten näytin kruunun kuvia netistä, tokaisi tyttö että ei tuollaista vaan sellainen hieno. Kysyi että tarkoittaako tiaraa ja sitähän tyttö tarkoitti. Ei sitten muuta kuin tiaran suunnitteluun. Katselin oikeiden tiaroiden kuvia, joista löysin hyvän pohjan jota sitten muokkasin haluamakseni. Sen piti olla tarpeeksi yksinkertainen tehdä, koska tein tuollaista ensimmäistä kertaa ja halusin siihen vielä numeron kuusi. :)

Tein tiaran pikeeristä (yksi kananmunan valkuainen ja siihen sekoitetaan tomusokeria, jotkut laittaa myös sitruunanmehua, mutta itse en sitä laittanut). Loppupeleissä tein noita tiaroita kuusi kappaletta joista viimeisin onnistui. :) Meinasi kieltämättä usko jo loppua. Haasteeksi muodostui se että sen sai ehjänä irti. Teippasin pulloon leivinpaperin, johon piirsin elintarviketussilla tiaran ja siihen päälle pursotin pikeerin.


Tein pikeeristä kakkuun vielä tytön nimen sekä pari perhosta ja niistä tuli kivoja. Olisi voinut tehdä muutaman enemmänkin. :) Lisäksi tein sokerimassasta ruusuja ja pari perhosta.
Väriteemana kakussa oli valkoinen ja lila. Päätin myös uhkarohkeasti koittaa ensimmäistä kertaa ruusupursotusta. Se on näyttävä pursotus tekniikka, mutta epäilin että saanko sitä onnistumaan. Onneksi onni oli myöden ja se onnistui ihan hyvin. ;)
Kakun pohja oli ihan normaali, mutta väliin tein yhden suklaapohjan pellillä. Sisällä oli tytön toiveiden mukaisesti kermavaahtoa, banaania, mansikkaa ja persikkaa. No mutta pidemmittä puheitta tämmöinen siitä tuli. :)



Olimme tytön kanssa molemmat lopputulokseen tyytyväisiä. Kakusta tuli ihan harmoninen ja väritkin sopivat hyvin yhteen. :) Tuo ruusupursotus tullaan kyllä ottamaan useammin käyttöön, jo pelkästään sillä saa kakkuun näyttävyyttä.

Juhlat sujuivat muutenkin hyvin. Tyttö sai mieluisia lahjoja ja kaikki kutsututkin pääsivät osallistumaan, Ihana päivä vaikka illalla sitä oli ihan kuitti.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille.

lauantai 25. huhtikuuta 2015

"Leipätaidetta"

Ovatko lapsenne tai lapsesi kenties kyllästyneet leipään ja puurokaan ei kelpaa? Kuuluuko aamu- tai iltapala pöydässä vain rutinaa kun nenän eteen annetaan leipää?

Näin meillä oli ainakin hetki sitten. Jokainen lapsista oli kyllästynyt leivän puputtamiseen, vaikka kuinka koitin tehdä niistä oikeita herkkuleipiä. No ei vaan meinannut upota. Koitettiin puuroa (ja tietty paljon muutakin) joka upposi hetken ja sitten ei sekään. Päätin että jollakin tavalla saan lapset leipiä syömään ja näin päädyin tekemään "leipätaidetta". Kuin ihmeen kaupalla leipä alkoi uppoamaan ja illalla kuului että "tee taas niitä hienoja leipiä". Vaikka ainekset ovat pysyneet samana ja tekeminen vie hurjan paljon enemmän aikaa niin on se vaan sen arvoista. :)

Tässä muutamia leipiä joita olen lapsille tehnyt.

"Naamaleivät"
Ruisleipä, flora, kinkku, juusto, salaatti, paprika, tomaatti ja kurkku



"Hampurilaisleivät"
Ruisleipä, flora, meetvursti, juusto, kananmuna


"Maatilalla -leipä"
Vaalea leipä, flora, kinkku, juusto, tomaatti, paprika, salaatti, kurkku


"Metsän eläimet -leipä"
Vaalea leipä, flora, kinkku, juusto, kurkku, paprika, salaatti
(tuo kinkku esittää siis karhua joka kurkkaa puskan takaa)


"Akvaariossa -leipä"
Vaalea leipä, flora, kinkku, juusto, tomaatti, paprika, salaatti, kurkku



Lisäksi ollaan vielä tehty tähden ja sydämen muotoisia leipiä. Ja vaikka mitä muita, näistä oli nyt kuvat napsittuina. Näitä on todella mukava tehdä ja parasta on se että vain mielikuvitus on rajana. Pari ideaa on jo valmiiksi mielessä ja ne toteutetaan sitten joku kerta. Joka ilta/aamu en näitä väsää vaan aina joskus ja se tuo mukavaa piristystä kaikille.
Suosittelen kokeilemaan. :)

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Rv 23+0 Herkillä

Raskaus on nyt taas viikon pidemmällä. Ajatella että nyt starttasi jo 24 raskausviikko. Mini kasvaa päivä päivältä isommaksi ja laskettuaika lähenee huimaa kyytiä.

Mainitsinkin jo tässä jokin aika sitten siitä kuinka korvat menee lukkoon varsinkin lenkkeillessä mutta ihan muutenkin. Tämä vaiva on ja pysyy, eikä näytä mitään merkkejä siitä että olisi helpottamassa. Saattaa olla päiviä kun se ei vaivaa ollenkaan mutta sitten mukaan mahtuu niitäkin kun ne tuntuvat olevan jatkuvasti lukossa. Ainoa millä saan ne auki on se että yskäisen tai sitten laitan pään alaspäin. Yleensä tuo jälkimmäinen on se paras vaihtoehto ja toimii joka ikinen kerta, onneksi on edes jokin keino saada korvat auki. :)

Tämän viikon olen ollut jotenkin erityisen herkillä. Saatan alkaa itkemään ihan ihmeellisistäkin asioista. Esimerkiksi yksi aamu kuunneltiin lasten kanssa musiikkia omasta lapsuudesta niin tämä äiti alkoi vollottaa. Piti sammuttaa musiikki kun kyynelille ei tullut loppua. Ja hei kyseessä oli niinkin herkkä laulu kun minä olen liikennevalo. :D Saattaa myös alkaa itkettää jotkin televisio ohjelmat, lehdestä tai netistä lukemani jutut, se kun kenkää ei meinaa saada kunnolla jalkaan..listaa vois jatkaa kyllä ihan loputtomiin. Mistä lie että hormoonit nyt heittelee. Välillä sitä itsekkin nauraa että mikähän ihme taas tuli. :D


Herkillä olemisen lisäksi olen myös ollut kiukkuisempi kuin viikko sitten. Puran yleensä kiukkuni niin että alan siivoamaan sekä samalla jupisen jotakin omaani, myös imuroiminen toimii hyvin. Kiukun voi nostaa ihan mikä vaan ja jälleen kerran voi vain syyttää noita kuuluisia hormooneja, jotka tuntuu nyt saaneen mielialan vaihtelemaan. Tämä on kyllä tuttua jokaisesta raskaudesta joten mitenkään yllättävää tämä ei ollut. :) 

Sitten se yksi juttu, nimittäin mun vatsalaukulta on varmaan hävinnyt pohja jonnekkin. Voisin syödä vaikka kuinka paljon. Annoskoot ovat kasvaneet. Ennen iltapalaksi riitti kokonainen ruisleipä kun nyt pitää syödä puolitoista, päälle jugurttia ja omena ja vielä senkin jälkeen tuntuu kuin voisin syödä toisen satsin lisää. Välillä tuntuu että seuraavaan kertaan kun syödään (syön siis lasten kanssa samaan aikaan paitsi illalla) on niin pitkä aika ja ihan kuin en olisi saanut ruokaa koko päivänä. Lisäksi tekee mieli kaikkea oikein rasvaista. Varsinkin sellaista pitsaa josta rasva oikein tirskuu kun sitä puraisee..voi nam..nousee vesi kielelle. :) Onneksi mun tekee nimenomaan mieli Koti pitsan pitsoja ja lähimpään on matkaa se 70-80km (jos joku tuttu tietää mua lähempänä olevan niin EI saa paljastaa) niin ei tule lähdettyä hakemaan. :D Myös hampurilaisateriat kuuluu tällä hetkellä himotuksiin, onneksi siinä on sama homma kuin tuossa pitsassa, että niitä juuri haluamiani saa vain kaukaa. Ruisleipä on edelleen sellaista jota on pakko saada päivittäin ja suklaanhimoa vastaan taistelen joka päivä. Pientä lipsumista on kyllä välillä, mutta onneksi se ei ole joka päiväistä. Olen tullut siihen tulokseen että kaikilla on mukavempaa jos äiti syö sen pienen patukan suklaata kun on syömättä. :)


Tällä viikolla myös Aino ymmärsi että äidin masussa kasvaa vauva. Aino tuli illalla viereeni sohvalle, nosti paitaani masun hohdalta ja silitti sitä sanoen samalla vauva. Oi tyttö oli niin hellyyttävä. Sitten Aino nosti omaa paitaa ja sanoi vauva ja koitin sitten selittää että vain äidin masussa on vauva ei Ainon. Ei tainnut ihan mennä läpi, mutta ehkä tyttö sen jossain vaiheessa vielä hoksaa. :)

Mini on kova liikkumaan masussa ja potkuja satelee ja koko maha hytkyy. Kyllä tämä raskausaika peloista ja vaivoista huolimatta on niin ainutlaatuista ja ihanaa. Nautin tästä kyllä ihan oikeasti niin paljon.

Mukavaa alkanutta viikonloppua kaikille.

torstai 23. huhtikuuta 2015

Lumin punktio

Ensinnäkin kiitos kaikille eiliseen postaukseen kommentoineille.  Lumillekkin tuli sairaalassa hyvä mieli kun kerroin onnitteluita, vaikka ei tiedäkkään oikein keltä ne tulivat. :)

Nämä punktiopäivät ovat kaikille todella raskaita. Niihin kuuluu todella paljon odottelua, erilaisia ihmisiä, tutkimuksia, pistämistä, jännitystä, itkua ja paljon muuta. Eilen olin jotenkin vielä erityisen herkällä päällä itse ja monta kertaa meinasin romahtaa, mutta jotenkin sitä sai kuitenkin itsensä koottua.

Olimme sairaalassa pikkuisen ennen yhdeksää. Kävimme hakemassa kahviosta J:lle kahvin ja siinä osastolle kävellessä meinasi tulla itku ekan kerran kun Lumi sanoi että "äiti, mulla on niin kamala jano". Siinä sitten itku kurkussa selitin miksi nyt ei juotavaa saa. Lumia alkoi selvästi jännittää enemmän, mutta osastolle päästyä oli taas niin reipas. Ensin otettiin verenpaineet ja mitattiin ettei vaan ole kuumetta. Sitten juteltiin hoitajan kanssa jonka jälkeen mentiin moikkaamaan lääkäriä. Ultralla kurkattiin vielä ettei uusia hoidettavia niveliä ole ilmaantunut ja onneksemme ei. Kuunneltiin vielä keuhkot sekä katsottiin korvat. Sitten puhuimme tulehdusarvoista joka Lumilla on taas noussut. Päätettiin että ennen nukutusta napataan myös verikokeet ja jos tulehdusarvo ei ole tullut alaspäin niin sitten lähdetään mangneettikuviin tarkastamaan kaularangan tilanne.

Lääkärin jälkeen köpöteltiin takaisin osastolle ja pelailtiin hetki Arvaa kuka peliä. Lumi piti siitä kovasti ja isin avustuksella voitti, voi sitä onnen määrää. :) Sitten olikin jo aika lähteä kohti alakertaa. Lumi makoili jännittyneenä sängyn kyydissä ja itku oli herkässä niin äidillä kuin Lumillakin. Onneksi heti ei ollut meidän vuoro vaan tyttö pääsi järjestelemään hetkeksi nukkekotia.


Sitten pian meitä jo huudeltiin toimenpide huoneeseen. Lumi hyppäsi isin syliin, sillä itse olin jotenkin niin itkuisella tuulella ja lisäksi J saa pidettyä tytöstä paremmin kiinni kun Lumi nukahtaa. Onneksi verisuoni löytyi helposti ja verikokeet napattiin siitä kanyylin kautta. Lumi pyyhki silmiään ja koitti olla niin urhea, silitin tytön päätä ja sanoin että "ei ole mitään hätää" ja silloin tyttö alkoi itkemään. Itsellä valui kyyneleet silmistä, mutta onneksi saatiin tyttö rauhoittumaan ja Lumi nukahti rauhallisin mielin.

Se kun näät kun oma lapsi menee ihan veteläksi, hänet siirretään tiedottomana pedille makaamaan ja joudut kääntämään selän ja lähteä, tuntuu joka ikinen kerta niin kamalalta. Joka kerta tulee ne samat ajatukset, entäs jos Lumi ei herääkkään, entäs jos tuntee siltikin kipua jne. Vaikka nukutus kestää vain hetken on meillä vanhemmilla silloin piinallisen pitkä reilu tunti odotella sitä että näemme taas tytön.

Mentiin kahvioon ja keräilin itseni taas matkalla. Ajatukset kun pyöri silti koko ajan Lumissa. Kävimme ostamassa kioskista pari lakua tytölle ja itse hörppäsimme kahvia, teetä ja söimme sämpylät. Jo vartissa oltiin takaisin odottelemassa sillä liiankin tutuksi käyneellä punaisella nahkasohvalla sitä että tyttö heräilee. Lääkäri tuli kertomaan kaiken menneen hyvin, tulehdusnestettä ei tullut ruiskuun ja kolmesta kohdasta pistettiin kortisonia.

Onneksi vastassa oli reipas tyttö, joka ei ollut yhtään pahoinvoiva. Jalkaa hieman särki, mutta kun piti esitellä mahtavaa määrää tarroja sekä kuinka unikaverikin oli saanut "kanyylin" käteen unohtui särky. Niin reipas tyttö. :) Pian saikin jo mehua ja ruokaa. Katseltiin hauskaa elokuvaa, tehtiin yhden kirjan tehtäviä, Lumi herkutteli jäätelöllä ja kaiken kruunasi se kun hoitaja toi Lumille syntymäpäivän kunniaksi lahjaksi tämän suloisen nallen. 


Ihana juttu kun hoitajat ottivat huomioon sen että oli tytön syntymäpäivä. Se teki tästä päivästä helpomman. Verikokeiden tulokset eivät kerenneet tulla siihen mennessä kun saimme luvan lähteä, joten ne soitellaan meille tänään.

Kotiin lähtiessä saatiin taas ohjeet fysioterapeutilta sekä hoitajalta. Nyt ehdoton juoksu ja hyppykielto seuraavat kaksi viikkoa. Sen jälkeen oma fysioterapeutti katsoo ja lisää tilanteen mukaan liikuntaa. Kylmähoito jatkuu vielä jonkin aikaa, niskatukea pidetään normaalisti, kipulääkettä jatketaan normaalisti pariviikkoa jonka jälkeen jätetään aamulääke pois ja jos ei kipuile niin sillä mennää kesäkuuhun asti. Kävelykielto oli eilisen päivän ja vielä tänään puoleen päivään. Nyt saa sentään jo kävellä eikä tarvii kannella joka paikkaan. :)

Osa varmasti unohtui kertoa, mutta kaiken kaikkiaan päivä sujui hyvin.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Lumi 6v: Syntymäpäivä sairaalassa

Ajatella että siitä tuli kuluneeksi jo kuusi vuotta kun tuo pieni tyttönen nostettiin rinnalleni. Muistan sen hetken vieläkin niin elävästi ja tuskin se koskaan unohtuukaan. Ne ensihetket, se kun ei malttanut nukkua, se kun kuuntelin ja katselin tuhisevaa nyyttiä ja se kun isosisko piti ensimmäistä kertaa sylissä.Muistan kun pääsimme kotio, paistoi aurinko ja lunta oli vielä paikka paikoin ja vastassa oli onnellinen isosisko. 


Lumi on kokenut tämän kuuden vuoden aikana jo niin mahdottoman paljon. Hän oli pienenä todella ujo ja tarkoitan todella. Vain harva pääsi hänen lähelleen ja sai jopa vaihdettua kuulumisia. Ne jotka Lumi päästi lähelleen, pääsivät nauttimaan tytön oikeasta luonteesta joka on aivan ihana ja valloittava. Lastenreumalla on myös varmasti tähän suuri vaikutus, vasta kun reuma oltiin saatu hallintaan ja kaikki kivut kuriin alkoi tyttökin vapautumaan. Taisi olla neljävuotias, hieman ylikin kun vihdoin ei enää pelännyt omaa vaariaan, tämä teki mummulassa käymisestä hieman helpompaa ja nykyään vaari on ihan paras tyyppi. Vaikka sairaalakäyntejä, liikuntarajoituksia, kipuja, erilaisia lääkkeitä, tukia, lääkäreitä, hoitajia, pistämisiä, tutkimisia jne on paljon takana on tyttö ollut aina mahdottoman sisukas ja niin reipas.

Nykyisin meidän kuusivuotias on oikea papupata ja niin mahdottoman reipas, älykäs, herkkä, päättäväinen, rohkea, kekseliäs ja hassuttelija . Alkuun saattaa hieman katsella sivusta, mutta pian papattaa menemään minkä kerkeää. Vielä pari vuotta sitten ajattelin kuinka Lumi ikinään selviää esikouluun, mutta niin vain tyttö on reipastunut ja on syksyllä ihan valmis eskariin. :) Pitkä aika kotona on ollut Lumille ehdottomasti se paras ratkaisu. Ne jotka tytön tuntee, tietävät että tuskin olisi hoitoon mennessä reipastunut vaan päin vastoin sulkeutunut lisää. Hiljalleen tytön tahtiin aloitetut jumpat ja kerho ovat saaneet niin paljon hyvää aikaan. Arkuus ja luotto vieraita ihmisiä kohtaan on parantunut niin paljon, tosin vieläkin on muutamia ihmisiä joihin Lumi ei luota ja ei päästä lähelleen.


Sairaudesta huolimatta tyttö ei ole lannistunut, vaikka monesti hänen suustaan kuulee sanat "ihan tyhmä tää reuma". Vaikka koko talvena ei saanut hiihtää tai luistella ei hän siitä lannistunut vaan potkukelkalla päästeltiin menemään ja laskettiin pulkkamäkeä. Nyt kevään tultua ollaankin sitten pyöräilty niin paljon, että mitään muuta Lumi ei meinaa ulkona ollessa edes tehdä. :) Mukavaa kun nyt on ollut jokin juttu mitä ei olla kielletty. :)

Tänään syntymäpäivä kuluu sairaalassa, sillä Lumille tehdään nukutuksessa punktio. En enää edes muista kuinka monetta kertaa Lumi elämänsä aikana jo nukutetaan (tästä samasta syystä), mutta aina se on yhtä hermoja raastavaa meille kaikille. Se tunne kun lapsi menee ihan veltoksi ja tiedottomaksi sylissäsi, sitten hänet pitää laskea sylistä ja jättää muiden käsiin on jotakin niin kamalaa. Itkuhan siinä tulee joka ikinen kerta, ei siihen vaan totu. Toivottavasti hoitajat ovat huomanneet että tämä on tytön syntymäpäivä ja edes jotakin pientä ekstraa tulisi, esim ekstra tarroja tai vaikka pari jäätelöä. :)

Toivotaan että Lumilla on kuitenkin ihan mukava päivä siitä eteenpäin kun pääsemme takaisin kotiin ja ettei kovia kipuja jalassa olisi. Vuorokauteenhan Lumi ei saa liikkua, joten kotona kannetaan sitten paikasta toiseen, voidaan vaikka ajatella että koska on nyt päivänsankari niin saa erikoiskohtelua, vaikka Lumi kyllä tietää miksi häntä kannetaan.
Palailen huomenissa polikuulumisten kanssa, kohta lähdemme ajelemaan kohti sairaalaa.
Pitäkäähän Lumille peukkuja että kaikki sujuu hyvin.

Oikein hyvää syntymäpäivää rakas tyttäreni!

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Jännitystä ilmassa

Jälleen kerran alkaa jännitys hiippailemaan takaraivoon ja stressaus alkaa hiljalleen. Lumi sai postissa jokin aika sitten ajan punktioon ja se olisi nyt keskiviikkona. Edessä siis taas päivä sairaalassa, Lumin nukutus ja kävelykielto seuraavaksi vuorokaudeksi. Voi kumpa tämä olisi hetkeen viimeinen punktio ja kesä saataisiin viettää ilman näitä.

Ollaan koitettu pysyä nyt poissa kaikkialta josta tyttö voisi napata itselleen jonkin taudin. Viikonloppuna oli yökyläilemässä ja pääsi käymään elokuvissakin, joten ehkei nyt haittaa vaikka tänään jätettiinkin varuiksi kerho väliin. Jos punktio nyt jouduttaisiin perumaan siirtyisi se taas ja se tarkoittaa sitä että tulehdus saattaisi päästä vain pahenemaan. Reilu viikko sitten tulehdusarvot lähenteli kahtakymmentä, joten jos aika venyisi voisi ne taas huidella siellä yli kuudessakympissä ja jalka on nyt kipuillut enemmän. Peukut ja varpaat siis pystyssä että keskiviikon punktio onnistuu.

Ainoa iso miinus tuossa punktiopäivässä on se että se on Lumin virallinen 6v syntymäpäivä. Tyttöä kyllä hieman harmittaa kun se päivä kuluu sairaalassa ja minua harmitti niin kertoa se hänelle kun aika tuli. Eihän se nyt ihan reilulta tunnu. Kuka haluaisi viettää synttärinsä sairaalassa pedissä maaten ja kärsiä nukutuksesta johtuvasta pienestä huonovointisuudesta. :/ No pitää ostaa tytölle jotakin pientä ekstraa vielä lahjaan, jos se saisi mielen paremmaksi.

Lumin juhlia vietetään viikonloppuna rauhallisissa merkeissä. Tänään aloinkin väkerrellä kakkuun jo hieman koristeita. Tänäkin vuonna kakku toteutetaan Lumin toiveiden mukaan. Olikin ihana aamu kun sai taas väkerrellä sokerimassasta kaikkea. Sai hetkeksi ajatukset muualle, sillä tuo keskiviikko pyörii päässä oikeastaan koko ajan. Onneksi Lumi ei itse sitä pahemmin vielä jännitä.
Tämmöinen kakku Lumilla oli vuosi sitten.

Onneksi keskiviikko on ihan kohta niin ei kauempaa tarvitse enää jännittää. Nyt lähdemme lasten kanssa välipalan kautta nauttimaan ulkona paistavasta auringosta.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

lauantai 18. huhtikuuta 2015

The Liebster Award -haaste

Sain tämän haasteen Pieni perhe -blogin Suvilta sekä Kaaosta ja Kukkamekkoja -blogin Jonnalta, kiitoksia vain.

Haasteen tarkoituksena on tuoda esiin blogeja, joilla on alle 1000 lukijaa. Tehtävänä on vastata 11 kysymykseen, keksiä itse uudet 11 kysymystä ja haastaa 11 bloggaajaa vastaamaan niihin omassa blogissaan.

Nämä kysymykset sain Suvilta:

1. Mitkä asiat tavallisessa arjessa tekevät sinut onnelliseksi?
Minin potkut vatsassa, siisti koti, lasten halaus, se kun päivän aikana lapset leikkivät sujuvasti, lenkillä käynti, rauhalliset illat kotona, halaus/suukko J:ltä, puhelu ystävältä tai omalta perheeltä, aurinkoinen ilma, pieni pyykkivuori, hyvä ruoka..

2. Nimeä huonoin ja paras näkemäsi elokuva?
Paras on ehdottomasti Notting Hill. Oon nähnyt sen varmaan sata kertaa, mutta aina se saa kyyneleet silmiin ja on se vaan ihan paras. Huonoin on öööö...en osaa sanoa nyt kyllä siihen äkkiseltään mitään.

3. Missä näät itsesi 10 vuoden kuluttua?
Olen toivottavasti töissä jossakin paikassa jossa oikeasti viihdyn. Kätilö on haaveammattini ja niin toivon että kymmenen vuoden päästä sasisin niitä töitä tehdä. Jos en niin sitten jotakin lasten parissa. Asumme luultavasti edelleen tässä, mutta olohuone on saanut yllensä  vaaleamman ilmeen ja piha on siistitty kauniiksi. Lapsista vanhin on luultavasti muuttanut jo pois kotoa (ai kamala) ja Lumikin on varmaan jo suuntaamassa kohti uusia tuulia. Elämä on kiireistä mutta ihanaa.

4. Mikä on lempi vuodenaikasi?
Ehdottomasti kesä.


5. Kerro kolme taitoa, jotka haluaisit osata ja miksi?
Ompelun, virkkaamisen ja neulomisen taidon, haluaisin niin tehdä itse lapsille vaatteita, kotio virkkailla mattoja ja tehdä itselleni kasan villasukkia. Nyt vain aikaa noiden opetteluun ei tunnu löytyvän. Ehkä vielä joskus,

6. Mistä pidät itsessäsi?
Olen avoin, luotettava ja sosiaalinen. Tulen helposti juttuun ja rakastan tavata ja tutustua uusiin ihmisiin.

7. Minkälaisia asioita arvostat ystävissäsi?
Sitä että heille voin kertoa asiasta kuin asiasta ilman että he arvostelevat vai kertovat niitä eteenpäin.

8. Turhamaisin tapasi?
Äh, en oikeen tiedä..ehkä se on kynsien lakkaaminen..

9. Millainen on vapaa päiväsi?
Yleensä vietän sen shoppaillen koko päivän ystäväni kanssa.

10. Minne tahtoisit matkustaa?
Lentokoneet on mulle sellainen kauhun paikka. Ikinään en siis ole ollut lentokoneessa, mutta jos sinne uskaltaudun joskus niin jokin kaupunkiloma olis kiva.

11. Mitä sinulle kuuluu oikeasti?
Hyvää. Tällä hetkellä elämä on niin mallillaan ja kaikki tuntuu olevan hyvin. Nautin siitä kun saan olla lasten kanssa kotona ja masussani kasvaa pieni ihme. Myös parisuhteessa menee hyvin, joten hyvää kuuluu.




Ja nämä kysymykset sain Jonnalta:

1.Miksi aloitit bloggaamisen?
Aikoinaan siksi kun elämä oli aika hektistä Lumin reuman vuoksi ja halusin kirjoittaa johonkin itselleni kaiken ylös. Ensimmäisen vuoden tai puolitoista kirjoitin tätä blogia ihan omaksi iloksi.

2. Mikä on mieleenpainuvin kommentti blogissasi?
Ehkä ne on ne kaikki tsemppiviestit Lumin reuman kanssa kamppaillessa. Vaikeaa erotella yhtä.

3. Kummasta tykkäät bloggaamisessa enemmän: kirjoittamisesta vai kuvaamisesta?
Molemmista, mutta jos pitää valita niin kyllä tämä kirjoittaminen on parasta.

4. Millaisia terveisiä lähettäisit 10 vuotta nuoremmalle itsellesi?
Odotin silloin esikoistani ja olin aika yksin. Lähettäisin sellaisia terveisiä että kun vauva syntyy niin ota ihan rennosti, vaikka vauva itkee seuraavat neljä kuukautta niin et ole huono äiti. Voisit myös jättää antamatta niitä d-vitamiineja kun ne selvästi ottavat pienen mahaan. Voit myös antaa kotona olla sotkuista ja levätä silloin kun vauva nukkuu.

5. Mikä on lapsuuden haaveammattisi? Toteutuiko se?
Mulla oli niitä aika montakin (palomies, opettaja, eläinlääkäri..), mutta yksikään ei toteutunut ja ehkä hyvä niin. :)



6. Mikä on paras muisto lapsuudestasi?
Matkat koko perheen kanssa mökille, koira aina tutulla hiekkatiellä tunki päätä ikkunasta ulos ja huusi, uintireissut, leikit ystävien kanssa läheisessä metsässä, harrastukset. Oi mun lapsuus oli niin ihana.

7. Tennarit vai korkkarit?
Olen mukavuuden haluinen joten tennarit. Vaikka korkkareita on välillä kyllä aivan ihana pitää, varsinkin kesäisin ja juhlissa. :)

8. Oletko aamu- vai iltaihminen?
Aamut on ihania, mutta kyllä mä olen ehkä enemmän kuitenkin iltaihminen.

9. Lempipaikkasi kotona?
Varmaankin meidän makuuhuone, sillä tykkään sen sisustuksesta.

10. Minne haluaisit matkustaa?
Jos en kärsisi näin kaameesta kammosta lentämistä kohtaan niin jokin kaupunkiloma olisi mahtava, mutta toistaiseksi riittää nämä suomenkin lomakohteet. :)

11. Mitä odotat kesässä eniten?
Rannalla olemista, hyvää ruokaa, muutamia yhteisiä reissuja J:n ja lasten kanssa, kesäiltoja, veneilyä, mökkeilyä sekä elokuussa pienen Minimme syntymää.



Sitten kysymykset haastamilleni blogeille:

1. Mikä tekee sinut onnelliseksi?
2. Mitä suunnittelit tehdä kesällä?
3. Mistä haaveilet nyt?
4. Mitä asiaa kaipaat ajalta jolloin sinulla ei ollut lasta/lapsia?
5. Sinulla on kaksituntia omaa aikaa, mitä teet?
6. Asia mikä pitää ehdottomasti tehdä heti aamulla?
7. Lempi ravintolasi?
8. Asia jonka haluaisit toteuttaa elämäsi aikana?
9. Menet kahvilaan, otatko sieltä kahvin, teen vai jotakin muuta?
Entäs kylkeen suolaista vai makeaa?
10. Paikka kotimaassa johon haluaisit matkustaa?
11. Millaiselta elämäsi näyttää viiden vuoden kuluttua?


Haastan mukaan seuraavat blogit:

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Raskausviikko 22+0

22 viikkoa täynnä ja 23 viikko alkoi. Ajatella että odotusta on takana jo näin paljon ja enää vajaa parikymmentä edessä. Tätä [rv 22+0] on odotettu, ehkä jopa enemmän kuin puolenvälin saavuttamista. Nyt meidän vauvaa pidetään jo vauvana. Huimaa vauhtia nämä viikot vain etenee ja Minin liikkeet vatsassa vain voimistuvat. Ihanaa kun elokuu lähestyy kovaa kyytiä, mutta samalla tämä raskaus voisi vielä kestää vaikka kuinka kauan, sillä tämä on viimeinen kerta ikinä kun tämän tulen kokemaan.


Raskausaika on yleensä ollut minulle helppo. Tyttöjä odottaessa pahoinvointi on ollut voimakasta ja kestänyt pidempään kuin poikia odottaessa. Alun huonovointisuuden jälkeen minulla ei yleensä ole ollut pahemmin mitään vaivoja. J onkin monta kertaa sanonut että olen raskaana elämäni kunnossa. Kun odotan niin minun ei oikeastaan koskaan särje päätä, en kärsi selkäkivuista ja nukun yöt heräämättä yleensä aika loppumetreille asti. Närästys ja liitoskivut tulevat yleensä kuvioihin hieman myöhemmin, mutta niiden kanssa on pärjätty. Mutta yleisesti ottaen odotusajat sujuvat hyvin ja nautin/olen nauttinut niistä täysin rinnoin. :)

Nyt tällä kuluneella viikolla on ollut muutama yö jolloin toisesta jalasta on alkanut vetää suonta, usein silloin jos olen mennyt nukkumaan ilman villasukkia. Onneksi tuo suonenveto ei kestä kauan, sillä se oikeasti sattuu. Samoin vasen käsi on monesti aamulla puutunut. Nukun jotenkin ihmeellisessä asennossa, jossa en normaalisti nuku. Toistaiseksi en ole tarvinnut mitään tyynyviritelmiä itselleni öisin, mutta lopussa varmasti pitää taas jotakin kehittää. Olen myös tämän viikon aikana löytänyt itseni monta kertaa eri verkkokauppojen sivuilta ihailemassa kaikkia vauvan tarvikkeita ja vaatteita. Meiltähän löytyy jo melkein kaikki mahdollinen, joten tarvetta ei paljolle ole. Tunnen kuitenkin itseni ja jotakin tulee varmasti taas ostettua. Ja täytyyhän tästä viimeisestä kerrasta ottaa kaikki mahdollinen irti.

Tällä viikolla on myös tullut oikeasti sellainen tunne että paino on lähtenyt hurjaan nousuun ja samaa kertoo oma vaaka. On tullut ihan kamala nälkä ja tuntuu että voisin syödä kuin hevonen. Olen myös pariin kertaan repsahtanut herkuttelemaan ja kokenut sen jälkeen morkkista. Enkö muka olisi selvinnyt ilman niitä kahta pullaa? No sillä hetkellä tuntui siltä että koko maailma romahtaa jos en niitä saa ja kiukkukin nosti päätään, joten katsoin parhaimmaksi (ihan muita ajatellen) syödä ne pari pullaa. :D Toisella kerralla söin hieman suklaata ja muutaman irttarin. Ne olisi kuitenkin ollut hyvä jättää syömättä sillä sain vain pahan olon. Ressaan ehkä nyt turhan paljon tuosta painosta, mutta olisi niin mahtavaa kun se kerrankin ei nousisi niin paljon. Toisaalta J osasi sanoa niin oikeat sanat, että mulla on tämän jälkeen koko loppuelämä aikaa tiputtaa ne kilot jotka nyt tulee. :D



Seuraavaan neuvolaan on vielä reilut parisen viikkoa. Malttamattomana sitä jo odotan, sillä saan silloin todistuksen Kelaa varten ja pääsen hakemaan pakkausta ja täyttämään loputkin hakemukset. Lisäksi käynnillä selviää koska menen sokerirasitukseen ja vasta-aine kokoeisiin. Siinä selvitetäänkin samalla Minin veriryhmä ja toivon hänen olevan rh- koska silloin en saa sitä inhottavaa piikkiä. Sen aineen pistäminen on jotain niin epämukavaa.

Ihanaa alkanutta viikonloppua kaikille!
Ja tervetuloa uusille lukijoille. :)


- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Muistuttelen vielä huhtikuun loppuun asti olevasta lukijatarjouksesta Starkidsille. :)
Saat yli 25€ tilauksesta -10% alennusta koodilla äitijamelukylänlapset

torstai 16. huhtikuuta 2015

Meidän päivä

Minun on pitänyt jo pitkään tehdä tämmöinen postaus, mutta kamera ei meinaa ikinää olla matkassa ja puhelimessani on niin surkea kamera että kuvat on pääosin aika suttuisia. Eilen keskiviikkona koitin sitten muistaa kuvata kummallakin, mutta loppupeleissä kuvia ei nyt paljoa ole. Tämmöinen oli kuitenkin meidän eilinen päivä.

6.00
J:n kello soittaa, tökin häntä selkään jotta sammuttaisi kellon nopeasti. J sammuttaa kellon ja nousee ylös.

7.00
Kuulen kun Iida nousee ja kömpii peiton kanssa sohvalle, itse kuitenkin päätän jatkaa vielä unia sillä takana on katkonainen yö.

7.30
Oma kello soittaa. Myös Aino herää siihen. Puen päälleni, petaan sängyt, päästän koiran hetkeksi ulos, laitan pesukoneen pyörimään ja sitten menemme olohuoneeseen jossa sohvalla istuu väsyneen näköinen kolmikko. Katson kaikille vaatteet (paitsi Iidalle joka on jo pukenut), puetaan päälle, käydään hammaspesulla.

7.45
Aamupalalle. Tänään meillä on ruisleipää ja maitoa (itsellä teetä). Lumi ottaa nätisti lääkkeensä. Pikku hiljaa lapset virkistyvät ja aamupalapöydässä käy iloinen puheensorina ja Iidan kanssa puhutaan mitä tänään koulussa on ohjelmassa. Pöydän siivousta ja laitan astianpesukoneen pyörimään.

8.15
Iida antaa Ainolle halin ja lähtee kohti busipysäkkiä. Aino kipuaa tuolille jotta näkee ikkunasta siskon. Heilutus ja lentosuukot vielä pitää lähettää. :)


8.30
Annan koiralle ruuan. Ja menemme siivoamaan Lumin ja Matiaksen huonetta joka on edellisen päivän jäljiltä sen näköinen kuin siellä olisi vieraillut pyörremyrsky. Huoneen siivouksessa vierähtääkin paljon aikaa, mutta kaikki kolme osallistuvat siivoukseen mukisematta. :) Sitten hetkeksi pyyykkien pariin. Tyhjennän astianpesukoneen ja alan valmistella ruokaa. Onneksi sitä on jäänyt eiliseltä, joten vain lämmitys riittää.

10.45
Alan lämmitellä ruokia ja laittaa niitä lautaselle. Pian lapset pääsevätkin jo syömään. Jokainen syö mukisematta ruokansa. Siivotessa on tainnut nälkä yllättää jokaisen. Itse hörppään vain lasin vettä, laitan teeveden lämpiämään.

11.25
Kaikkien lautaset ovat tyhjinä, sitten tiskit koneeseen, käsi ja naamapesulle ja Aino lähtee päikkäreille. Lumi ja Matias menevät leikkimään.

11.40
J tulee jo töistä kotio. Itse juon kupin teetä, kirjoitan blogitekstin Odottaahan se isikin loppuun ja samalla syön pari paahdettua ruisleipää.

12.20
Aino herää. Lumi ja Matias lähtevät jo isin kanssa ulos. Aino syö banaanin ja juo maitoa.

12.45
Mekin puemme Ainon kanssa ja menemme ulos. Ulkona sataa välillä räntää ja välillä ei taas mitään. Viedään hetki puita pannulle, isommat pyörälee, katsotaan kun pappa pesee asuntovaunua ja Aino leikkii kuralammikoissa. Kurahousut vedettiin nyt pienimmälle jalkaan, ettei haalaria tarvii heittää pesuun. Käyn myös koiran kanssa kävelyllä ja J jää siksi aikaa lasten kanssa pihaan. Iidan kummitäti soittaa ja juttelemme hyvän tovin. :)


14.30
Tullaan sisälle kera huudon, sillä Aino on vakaasti sitä mieltä ettei vielä halua tulla.
Käsipesun kautta Lumi ja Matias välipalalle, Aino hörppää lasin vettä ja jatkaa jumpittelua. Itse alan valmistella ruokaa. Tällä kertaa vuorossa on jauhelihakastiketta ja spagettia. Sillä välin kun teen ruokaa, päättää kolmikko tehdä sohvatyynyistä esteratoja, tunneleita ja majoja.

15.30
Ruoka on valmista. Annostellaan J:n kanssa ruuat lautasille ja sitten aletaan syömään. Pöydässä on hiljaista, sillä ulkoilun jälkeen ruoka tuntuu maistuvan. Lumi kysyy koska Iida tulee. Sanon Iidan menneen koulusta kaverille ja sieltä menee sitten jumppaan. Siivoamme J:n kanssa keittiön ja täytämme astianpesukoneen. Lapset suuntaavat leikkimään ja hieman kinastelevatkin. Kurkkaus jääkaappiin ja kirjoitan kauppalistan. Kurkkaan myös uudet blogitekstit.

17.30
Lähden kauppaan ihan yksistäni. Lapst jäävät katsomaan pikku kakkosta ja J keittää itselleen kahvia. Kaupassa kerään ostokset kärryyn. Nappaan hyllystä myös siipiä ja porkkanoita mukaan, jos J:n kanssa herkuteltaisiin illalla.

18.05
Ajan jumpan pihaan ja nappaan siitä Iidan kyytiin. Jumpassa on ollut kivaa ja kotimatkalla käymme kuulumiset läpi.

18.15
Kotona. Läpystä vaihto J:n kanssa. Hän lähtee verkoille ja me aletaan tyhjäämään kauppakasseja.  Kassien kimpussa häärää neljä lasta sekä koira. Ei tullut herkkuja, kuuluu hieman pettyneellä äänellä.

18.50
Vien kolme pienintä pesulle. Suihkussa läträäminen on kaikista ihan parasta. Aino ei tosin tykkää yhtään hiusten pesusta, mutta kunnialla siitäkin selvitään. :)
19.05
Teen lapsille iltapalaksi ruisleipää. Tällä kertaa saavat syödä olohuoneessa pöydän ääressä. Yleensä näin saa tehdä vain harvoin (esim viikonloppuna) mutta tänään kaikki ovat auttaneet äitiä reippaasti siivouksessa, joten tänään lupa on myönnetty. Miten se iltapala uppoaakin kaikille niin hyvin kun ei tarvitse syödä keittiössä? :) Lumilla ei taaskaan ongelmia lääkkeenoton kanssa, reipas tyttö. :)

19.35
J tulee verkoilta ja suuntaamme hammaspesulle. Laitan astianpesukoneen pyörimään, annan koiralle ruuan ja vien Ainon nukkumaan. Muut menevät Lumin ja Matiaksen huoneeseen lukemaan kirjoja ja Lumilla on samalla kylmähoito jalassa.

20.25
Ainolla menee tunti ennen kuin nukahtaa. J laittaa Matiaksen ja Lumin nukkumaan. Iida tulee katsomaan kanssamme telkkaria. Laitan siivet uuniin ja syön porkkanoita niitä odotellessa (dippaan niitä valkosipulidippiin). Niin hyviä pitkästä aikaa.

21.00
Siivet on valmiita. Aletaan J:n kanssa syömään ja Iida menee hammaspesun kautta nukkumaan. Katsotaan samalla hömppää telkkarista ja pian maha on ihan älyttömän täynnä.

22.30
Menen hammaspesulle ja teen samalla kyykkyjä. Olis kannattanut tehdä ne ennen kuin syö. :D Tyhjennän astianpesukoneen ja tarkistan että jokainen pikkuisista nukkuu hyvin, on peitot päällä ja hengittävät. :) Sitten koiruus hetkeksi pihalle. Näprään vielä puhelinta sillä uni ei meinaa tulla.

23.45
Vihdoin alkaa väsyttää ja painan pään tyynyyn.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Odottaahan se isikin

Monesti odotusaikana kysellään äidin kuulumisia ja vointeja. Harvoin sitä kysytään isältä että mites se odotus sujuu? Sillä kyllähän se isäkin odottaa. Odotetaan mm. sitä että puolisossa alkaa raskaus näkymään, pahoinvoinnin ja väsymyksen kaikkoamista, odotetaan vauvan sydänäänten kuulemista, potkuja, ultria, vauvan syntymää ja äidin hormonimyrskyjen laantumista. Jos odotusaika ei ole helppoa äidille niin ei se kyllä ole isällekkään, sillä puoliso ei odotusaikana ole ehkä se helpoin tapaus ja monesti saattaa muistuttaa käytökseltään kaksivuotiasta taaperoa. ;)

Alussa minua vaivasi aivan armoton väsymys, enkä oikein kyennyt mihinkään. Makasin ja nukuin sohvalla aina kun siihen oli vain mahdollisuus. Kun J kotiutui töistä painuin samoin tein nukkumaan ja arki oli hetken aikaa aika selviytymistä. Kun illasta oltiin saatu lapset nukkumaan menin monesti itse perässä. Silloin tuntui että energiaa parisuhteeseen panostamiseen ei ole. J kuitenkin tietää että odotukseni alkumetreillä olen erittäin väsynyt, joten tämä ei tullut hänelle yllätyksenä (vaikka kyllä se häntä varmasti hieman otti päähän). :) Isä voi joutuakkin monesti hoitamaan sekä vanhempia sisaruksia sekä odottavaa äitiä.

Onneksi väsymys ei kuitenkaan vaivannut kamalan montaa viikkoa ja vihdoin jaksoin iltaisin käpertyä J:n kainaloon katsomaan elokuvaa tai jotakin sarjaa. Vaihdoimme taas enemmän kuulumisia ja parisuhde palasi ns siihen normaaliin. J sanoikin minulle hieman ennen puolta väliä, että ihan mahtavaa kun olen saanut energiani takaisin ja jaksan taas muuta kuin vain maata röhnöttää. Oli kyllä itsestäkin mukavaa kun se energia palasi. Sitä oli kuin uusi ihminen. Tässä vaiheessa helpotti myös isän taakka kun toinen osapuoli on takaisin pelissä. :)


On välillä ollut myös hetkiä kun omat mielialani ovat heitelleen valtavasti. On vaikeaa selittää sille toiselle että kuinka ne hormoonit vaan riepottelee ja vaikka sanoisin mitä niin en kyllä sitä tarkoita tosissani ja kannattaa päästää ne toisesta korvasta ulos. Alkuun hormoonit riepotteli mua sen verran että tunteet heitteli naurusta itkuun, kiukun puuskiin ja siitä taas nauruun. Jopa ihan mitättömät asiat on saaneet itkemään (esimerkiksi vaikka se että keittiön pöydällä oli leivänmuruja tai se kun olohuone oli taas kaaoksen vallassa..todellisuudessa  muutama tyyny lattialla). Voin kuvitella kuinka raskasta on sillä toisella osapuolella ottaa vastaan näitä hormoonimyrskyjä ja joutuu miettimään tarkkaan mitä sanoja suustaan päästää. Onneksi J on luonteeltaan niin rauhallinen että ei oo noista mun jutuista millänsäkkään, pahinta olis se että siinä ärähtäis jotain takaisin. Välillä musta tuntuukin että käyttäydyn kuin tuo meidän taapero ja me ymmärretään toisiamme hyvin. :D Onneksi alun hormoonimyrskyt ovat rauhoittuneet ja nykyään tätä tapahtuu, ainakin omasta mielestä, harvemmin.

Kun sydämen sykkeet saatiin kuuluviin on myös isä päässyt niitä dopplerin avulla kuuntelemaan. J kun ei neuvolaan mukaani pääse jossa pääsisi niitä kuuntelemaan. Ultriin J ei myöskään ole päässyt osallistumaan kun on joutunut jäädä katsomaan vanhempia lapsia, mutta onneksi olen saanut mukaani hyviä kuvia jotta J on päässyt näkemään pikkuisen. Yhdessä ollaan jännitetty molempia ultria, ehkä minä kuitenkin enemmän. Yhdessä ollaan ihailtu ultrakuvia ja iloittu sitä kun kaikki on ollut pikkuisella hyvin.

Meillä on niin ihana neuvolatäti, että hän usein kyselee mitäs isä oli tästä mieltä ja mites isä otti tämän uutisen, vaikka J ei olekkaan mukana. Se luo mukavan tunteen siitä että isäkin otetaan huomioon, sillä eihän odotus ole vain naisen asia. Vaikka minä kannan tämän lapsen ja synnytänkin on isällä odotuksessa tärkeä rooli. Meillä J on minulle tärkeä tukipilari ja saa hyvin rauhoiteltua jos stressaan jostakin asiasta.


Vatsan pullahdettua ulos ja kun Minin liikkeet ovat alkaneet tuntua läpi asti on isällekkin odotus yhä todellisempi. J monesti laittaa käden vatsalleni ja pian Mini jo antaa mojovan potkun. Monesti J myös vitsailee vatsani koosta niin että mahtaisiko olla käynyt niin hullusti että ootkin raskaana? Mä kun luulin että sulle vaan noi herkut maistuu liian hyvin. :D On ihanaa kun J on niin hyvin tässä odotuksessa mukana. Minusta on ihanaa kun hän kietoo kädet vatsan ympärille tai juttelee Minille vatsaan.

Yhdessä me tätä pientä Miniä odotamme, yhdessä kuljemme tämän odotustaipaleen ja lopulta yhdessä olemme paikalla kun Mini päättää syntyä tähän maailmaan.

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Lapsimessut osa 2 Mitä messuilta tarttui mukaan?

Kun lähdin messuille, ei minulla ollut mitään tiettyä juttua jonka haluaisin ostaa. Lähinnä siis sillä fiiliksellä mentiin että jos sattuu jotakin kivaa löytymään. :) Nämä jutut messuilta sitten tarttuivat mukaan. 

Vähän meikkejä äidille ja tyttärille kynsilakkaa ja huulikiiltoa. Nämä olivat kaikki pöydässä jossa oli kaikki tuotteet 1€/kpl.



Lumille hieman Winx club juttuja.
Lisäksi pari ruokalappua, hammasharja ja vauvalle purulelu. Ainollahan ruokalappua ei pahemmin ole enää edes käytössä, mutta keittoruokia syödessä se usein kyllä laitetaan. Ompahan näillekkin sitten kuitenkin vielä tulevaisuudessa käyttöä. :)


Mehujehut tarttui nyt matkaan. Näistä tuntui olevan innoissaan kaikki meidän lapset. Jopa isoimmatkin halusivat testata. Vaikka meillä ei Aino paljon pillimehuja ole saanutkaan, mutta silloin kun saa niin puristaa todella kovaa. Tämän ansiosta mehut eivät nyt olleet sylissä tai lattialla. :)

Itselleni löysin ihanan odotusajan topin ja pojalle löytyi kiva t-paita (name it). Ne olivat tarjouksessa kaksi kympillä mutta koska paitoja on jo aika läjä kotona, ostettiin T:n kanssa kinmpassa yksi kahden setti ja näin molemmat sai pojilleen yhdet paidat. :) Tytöille ostin samistelumekot. Name it:llä oli tarjous jossa oli 15€ mekko+legginssit.


Nyt taisin löytää myös vauvalle ne kotiintulo vaatteet (jo), sillä ihastuin ikihyviksi tähän Blaan bodyyn ja pakkohan se oli kotiuttaa. Siihen sopii täydellisesti jo kotoa löytyvät turkoosit housut. Blaan vaatteista olisin voinut kotiuttaa enemmänkin, mutta tällä kertaa jätin ostokseni tähän yhteen bodyyn. :)


Metsolan pisteellä kävin hypistelemässä tätä Pupu Tupunan jumppista, mutta päätin jättää sen rekkiin. Samalla mietin että jos se on sielä vielä parin tunnin päästä niin sitten se on tarkoitettu meille (siellä roikkui siis vain tuo yksi kappale). Kolmen tunnin kuluttua muistin sen ja päätimme mennä katsomaan ja kuin kohtalon sanelemana siellä se jumppis oli ja joku juuri sitä hypisteli. Laittoi kuitenkin takaisin rekkiin ja minä kävin sen sieltä nappaamassa itselleni. :)


Lisäksi mukaan tarttui nippu kaikenlaisia esitteitä, Muumin puuroa pusseissa, Muksun välipalajuomia, karkkeja, Liberon pesuainetta, pari pikkuautoa sekä hiekkalaatikkosetti. Ja tietysti piti ostaa vielä aikamoinen kasa lakuja. :) 

Osan 1 pääset lukemaan tästä.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Lapsimessut 2015 osa1

Eilinen aamu alkoi aikaisin. Kun muu perhe vielä nukkui soitti oma kello 4.30 aikaan. Sitten ylös ja valmistautumaan ihanaan ja pitkään päivään. Olo oli jännittynyt ja väsykin kaikkosi melkein heti. Pikaiseen jugurttia ja vettä naamariin, eväät kassiin ja vielä käsilaukun tarkastaminen että kaikki tarvittava olisi varmasti mukana. Puoli kuusi tuli kyyti pihaan ja siitä kurvasimme ystävän luokse jossa auto vaihtui toiseen ja matka kohti Helsingin Messukeskusta alkoi.

Aaamulla niin pirteänä kuin voi ja valmiina lähtöön. :)
Perillä oltiin hyvissä ajoin ennen yhdeksää. Jakauduttiin kahteen ryhmään kun ystävämme meni koiransa kanssa PetExpon puolelle ja minä ja T lähdimme sitten kohti eteläistä sisäänkäyntiä josta kävin noutamassa itselleni bloggaajapassin. Kun nimikyltti roikkui rinnassa oli aika lähteä kiertelemään messuja.


Blaa oli ehdottomasti sellainen jossa halusin käydä. Meiltä löytyy jo ennestään muutama heidän vaate ja olen ollut niihin enemmän kuin tyytyväinen. Blaalla olikin ihania vaatteita ja olisin voinut ostaa niitä vaikka kuinka paljon.

Crocsin saappaita piti käydä ihailemassa, mutta koska niille ei ollut nyt tarvetta niin ne jäivät tuonne roikkumaan. Nuo turkoosit on niin ihanat! Oli siellä kyllä niin ihania kesäkenkiäkin.

Metsolalla on ihania vaatteita ja etenkin nuo PupuTupuna kuosit. Pariin kertaan tuli käytyä niitä hypistelemässä ja tarttuipa sieltä jotain mukaankin. :)

Gugguun vaatteita pääsin nyt hypistelemään ensimmäistä kertaa livenä ja onhan ne vaan ihania. Harmikseni yksistä housuista ei ollut enää kokoa jäljellä, muuten olisi varmasti lähtenyt mukaan. Nuo hupparit on kyllä ihania ja ne haalarit.

Name it oli myös sellainen johon oli pakko päästä. Mukaan tarttui tytöille mekkoja ja pojalle t-paita. Katselin myös pitkään vauvan bodeja, mutta jätin kuitenkin sitten ostamatta. Name itin pisteessä oli myös lapsille ihana piirtely paikka. :)

Lumoan vaatteissa on jotain mistä tykkään, varsinkin noissa mekoissa. Olisi ihana jos äidillä ja tyttärillä olisi kaikilla samanlaiset mekot yllä. Ehkä vielä joskus. :)

Pitihän sitä käydä myös Kelan pisteellä hypistelemässä uutta äitiyspakkausta ja edelleen olen sitä mieltä että tuo pakkaus meille kotiutuu. Toppahaalari on livenä hieman erilainen kuin kuvissa, mutta tuona pussimallinsa ansiosta se pääsee varmasti meillä käyttöön.


Messuilla oli lapsille kyllä ihan kaikkea mahdollista ja meidänkin lapset olisivat varmasti kaikki tykänneet, varsinkin Lumi, sillä löysin messuilta Winx Club pisteen ja sieltä tarttui mukaan dvd ja värityskuva. Lisäksi osastolla pyöri oikea Winx.


Messuilla aika meni kyllä kuin siivillä. Välillä piti käydä tankkaamassakin muuta kuin vettä. Kävimme porukalla syömässä ja minä söin tämän herkullisen hampurilaisen kera maistuvine perunoiden (tosin ihan koko annosta en jaksanut).


Olin messuihin ja sen tarjontaan enemmän kuin tyytyväinen. Ne ylittivät odotukseni ihan joka saralla. :) Pääsin myös tapaamaan muutamaa muutakin bloggaajaa ja on ihan mahtavaa nähdä niitä ihmisiä livenä joiden blogeja on tullut seurattua pitkään. Muutaman muunkin bloggaajan näin ihan ohimennen mutta en sitten viitsinyt mennä nykimään hihasta kun juttu näytti muiden kanssa olevan kesken. Tapasinhan messuilla myös muitakin tuttuja. :)

ModelExpon puolella tuli käytyä ihailemassa upeita Lego rakennelmia.


Joka paikka tuli kyllä melkein koluttua läpi (paitsi PetExpon puolella en käynyt kunnolla pyörähtämässä). Alussa joka puolella oli ihanan rauhallista mutta puolen päivän jälkeen kävi aika kuhina. Tilaa kuitenkin oli, eikä missään vaiheessa tullut sellainen olo että ompas ahdasta. Messut olivat kyllä mahtava kokemus ja ilman muuta tulen menemään myös uudestaan. :) Kuluihan siellä hyvin aikaakin yhteensä 8 tuntia ja matkoihinkin kului yhteensä melkein 6 tuntia. Ihan mukavan pituinen päivä. :)

Seuraavassa osassa sitten esittelen mitä messuilta tarttui mukaan. :)

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

perjantai 10. huhtikuuta 2015

21+0 ja inhottava vaiva ja lapsimessuista

Taas olisi perjantai ja aina näin perjantain kunniaksi starttaa uusi raskausviikko. Tänään tuli täyteen 21+0 ja 22 pyörähti käyntiin. 

Tämän viikon aikana minua on häirinnyt yksi todella ikävä vaiva, nimittäin korvien lukkoon meneminen. Sitä oli jo alussa jossain vaiheessa, mutta nyt sitä on ollut todella usein. Varsinkin oikea korva menee lukkoon lähinnä silloin kun rasitan itseäni, yleensä siis lenkillä ja sen jälkeen. Mutta tuppaapa ne menemään lukkoon ihan muutenkin vaan. Tätä ärsyttävää vaivaa mulla ei oo koskaan ennen ollut raskauden aikana, korvatulehduksia oli kyllä Lumin odotuksen aikana. Todella ikävää kun kuulee oman puheensa sillain kaikumalla ja sitten lenkillä sitä "huohotusta" ei kukaan jaksa kuunnella. :D Toivottavasti tämä ei vaivaa koko raskautta.

Tästä päästäänkin siihen että hengästyn nykyään todella helposti. Teen joka ilta hampaita pestessä 100-150 kyykkyä ja sen jälkeen olen jonkin aikaa aika hengästynyt. Onneksi tuota ei kestä kauan ja vesilasillisen jälkeen hengitys on jo tasoittunut. Ennen kyykyt tuli tehtyä nopeaankin, mutta nyt tahti on jo hidastunut, mutta väliäkös sillä. :)


Tänään räpsäsin myös perinteiset masukuvat kun taas tuli uusi viikko täyteen. On muuten jännä kuinka maha voi muuttua ihan hetkessä. Heti aamusta maha näyttää niin "pieneltä" ja sirolta, mutta saattaa jo jonkin ajan päästä olla suurempi. Tuo ylläoleva kuva on otettu ennen aamupalaa.
Kun olin syönyt aamupalan ja hetken aikaa touhunnut tuli sellainen olo kuin maha alkaisi paisua isommaksi joten kävin vielä nappaamassa kuvan ja kappas, kyllähän se sieltä enemmän esiin pompsahti. Aamupalaksi en tosin syönyt kuin kaksi ruisleipää, join kupin teetä ja kaksi lasia vettä (vaikka tuosta pullahtamisesta voisi jo päätellä että olen syönyt hevosen). :)


Jonkin verran on nyt myös tullut harjoitus supistuksia, mutta ne ovat kivuttomia ja ainoastaan maha kovettuu pinkeäksi palloksi. Mini liikkuu mahassa hyvin ja potkut voimistuu päivä päivältä. En muista mainitsinko, mutta rakenneultrassahan selvisi että istukka on liikkunut tuonne takaseinään turvalliselle korkeudelle. :) Siinä ekassa ultrassahan oli osittain tuossa edessä. Nyt "turvallisempi" mieli kun istukka on tuttuun tapaan tuolla takana ,niin kuin kolmesta edellisestäkin, ns turvassa. :)
Huomenna viimein pääsen Lapsimessuille. Olen odottanut jo viitisen vuotta että sinne pääsisin, mutta aina silloin on juhlittu Lumin syntymäpäiviä. Nyt kun Lumin juhlat on vasta kahden viikon kuluttua pääsen viimein mukaan. Olen itse menossa messuille huomenna lauantaina ja jos minut siellä satutte näkemään niin tulkaa ihmeessä nykäisemään hihasta. Uusia ihmisiä on aina niin mukava tavata. :) Keitä muita on tulossa messuilemaan lauantaina?

Olen tehnyt itselleni jonkinmoisen listan siitä mitkä näytteilleasettajat haluan ehdottomasti nähdä ja listasta tuli aika pitkä, mutta ainakin..

6d189 Papu Design
6c151 Name It
6c159 Melli EcoDesign
6e151 Lasten Metsola
6n171 Lastentarvike Oy
6d170 Punavuoren Peikko
6e179 Blaa Oy
6g151 Reima Oy
6e180 Lumoan
6d151 Gugguu Oy

..ja monia muita. Tietysti pitää käydä vielä Kelan 6r179 pisteellä hipelöimässä livenä uutta äitiyspakkausta. :) Odotan huomista kyllä niin täpinöissäni, vaikka matka kohti Messukeskusta starttaakin jo 5.30 aikoihin. :)

Tulossa siis mahtava viikonloppu!
Mukavaa viikonloppua myös sinne.
Nähdään messuilla!

(iik..tuskin maltan odottaa)! :)

torstai 9. huhtikuuta 2015

Äiti, se voisi olla vaikka Pedro?

Kun kerroimme sisaruksille että äidin masussa köllöttelee pieni poika, alkoi lapsilla sekä meillä aikuisilla pienimuotoinen nimen pohdinta. Lapsilta on tullut aikamoisia ehdotuksia, joista osa on ihan hyvän kuuloisia, mutta osa ei ole edes nimeksi kelpaavia. Matias on innostunut paljonkin keksimään nimiä ja ehdotteleekin niitä lähes päivittäin. :)

Meidän lapsethan esiintyvät täällä blogissa bloginimillä, mutta oikeasti heidän nimet alkavat niin että Iidan E:llä, Lumin S:llä, Matiaksen E:llä ja Ainon S:llä. Tuo E,S,E,S järjestys on tullut ihan vahingossa ja nyt varmasti moni odottaakin että tämän seuraavan nimi alkaa E:llä. :) Toki se olisi ihan kiva jatkumo, mutta ei nimeä sillä perusteella valita. Musta pojalle on muutenkin todella vaikeaa keksiä nimi, tytöille löytyy paljon helpommalla ja jos tämä olisi ollut tyttö olisi hänelle ollut nimi jo aika lailla valmiina ja se olisi alkanut S:llä. Tuo nimi kun on kuulunut lemppareihin jo pisemmän aikaa.


Haluamme että nimi kuitenkin on saman tyylinen kuin muillakin sisaruksilla. Suomalainen ja vielä olisi plussaa jos se olisi vanha. Ei siis mikään vääntämällä väännetty. :) Aikaahan tässä on vaikka kuinka (onneksi) keksiä pojalle nimi, mutta kun saadaan täytettäväksi Ipana lomake joka sisältää myös hätäkastenimi kohdan niin en halua siihen vain pistää jotakin, vaan haluan että jos sitä joudutaan käyttämään en katuisi sitä hetkeäkään. Lisäksi näitä nimiasioita on todella kiva pyöritellä mielessä. Ollaan myös vähän katseltu että jos suvussa pyörisi jotakin nimeä jonka haluaisimme käyttää.

Muutama nimi ehdotus löytyy jo puhelimen syövereistä. Oikeastaan toinen ja kolmas nimi on ollut nyt helpompi keksiä kuin sitä varsinaista etunimeä. Se on siis ainakin varma että poika tulee saamaan kolme nimeä kuten sisaruksillaankin on. Saa nähdä tuleeko pienelle jokin jo mietityistä nimistä vai muuttuuko se vielä joksikin ihan muuksi. Tähän mennessä ollaan onneksi J:n kanssa tykätty molemmat niistä nimistä joka toisaalta helpottaa tätä pähkäilyä. Itseasiassa aika paljonkin. :) Nyt vauvaa on kutsuttu Muruksi tai Miniksi.