Ei voi taas muuta kuin huokaista syvään että tämäkin päivä on jo lopuillaan. Jälleen kerran sitä saa todeta että nämä polipäivät on kyllä erittäin rankkoja, lähinnä henkisesti.
Aamulla ei meinannut millään saada itseään ylös, sillä yö sujui valvoessa koska tämä päivä vaan jännitti niin vietävästi. Noustiin J:n kanssa hieman ennen lapsia ja katottiin kamat kasaan. Kun lapset heräsi puettiin vaatteet ja roudattiin kaikki muut paitsi Lumi naapuriin hoitoon. Hörppäsin lasillisen vettä ja lähdettiin ajamaan kohti Tayssia. Menomatkalla pyrytti aika paljon lunta ja Lumi oli hiljaa omissa oloissaan. Hänestä huomasi kuinka paljon tämä päivä jännitti. Ja niin jännitti kyllä meitä vanhempiakin.
Menimme ensin lasten päiväsairaalaan, josta melkein heti menimme käymään lääkärillä joka tarkisti ultralla tulehdusten tilanteen. Ja kuten jo Lumin kivuista olin päätellyt, oli neste lisääntynyt huomattavasti polvessa ja nilkassa. :/ Onneksi muista niveleistä ei kuitenkaan nestettä löytynyt. Tässä selvisi samalla myös se että punktio tehtäisiin nukutuksessa. Lääkärin jälkeen siirryimme takaisin päiväsairaalaan jossa odottelimme sitten omaa vuoroamme punktioon. Aika kului palapeliä kootessa, kirjoja selatessa sekä fysioterapeutin kanssa asioita selvitellessä.
Sitten tulikin meidän vuoro. Menimme Lumin mukana toimenpidehuoneeseen, jossa tyttö istuutui isin syliin. Olen niin kiitollinen että meille osui aivan ihana "nukkumaija" (nukutuslääkäri). Hän löysi hyvän paikan kädestä kanyylille, osasi pistää sen niin ettei tyttö edes inahtanut ja otti samalla vielä verikokeetkin. Jatkuvasti jutteli Lumin kanssa ja vaikka se ei tyttöä saanut rentoutumaan, niin vei ajatuksia edes hetkeksi muualle. Lumille myös sanottiin että täällä on lupa itkeä ja vaikka huutaa, mutta tyttö oli paikoillaan ja ihan hiljaa (myöhemmin kotona sanoi ettei kanyylin laitto sattunut yhtään). Sitten laitettiinkin kanyylin kautta suoneen "unimaitoa" ja siihen isin syliin Lumi nukahti. Äidillä nousi niin vedet silmiin ja sitten meidän vanhempien olikin aika lähteä. Käytiin kahviossa sämpylällä ja juomassa kupposet kuumaa, istuttiin siinä aika hiljaa molemmat.
Vajaa 50 minuuttia ei oo tuntunut taas ikuisuuksiin näin pitkältä. Vihdoin pääsin hoitajan kanssa hakemaan Lumia. Punktio oli sujunut hyvin, nukutusainetta oltiin jouduttu lisäämään jossain vaiheessa ja siksi tyttö nukkui kauemmin kuin yleensä. Vastassa oli yllättävän pirteä tyttö, joka paleli sängyllään. Peittoa vaan tiiviimmin päälle ja lähdettiin kohti päiväsairaalaa. Lumi sai heti pillimehua ja kun se pysyi sisällä sai ruuankin syötäväksi. Ruoka ei vain oikein uponnut mutta jäätelö sen sijaan maistui. Vielä parisen tuntia oltiin seurattavana ja sitten päästiin kotimatkalle.
Tästä alkoikin sitten se haasteellisin osuus, kun Lumi ei saa kävellä vuorokauteen. Kotona on sitten vietetty suurin osa ajasta sohvalla telkkaria tuijottaen ja uutta tehtävävihkoa ihaillen (jonka ostin sairaalasta Lumille palkaksi reippaudesta). Kantamista on luvassa vielä huomiseen puoleenpäivään. Tänään myös muokattiin monia asioita. Esimerkiksi lääkityksen annostus nousee ja liikuntarajoitteita on ainakin juoksu ja hyppiminen. Tämä kestää ainakin seuraavat kaksi kuukautta jolloin meillä on kontrolli. Fysioterapeutti oli myös sitä mieltä että liikuntaleikkikoulu on parempi jättää keväältä vallan väliin. Ihan ymmärrettävästä syystä siellä ei nyt kannata käydä, joten keksitään tytölle sitten uusi harrastus.
Rankka päivä takana mutta jälleen tuli todettua että meidän Lumi on oikea sisupussi. ♥ Jotain jäi varmasti kertomatta, mutta tällä hetkellä niin väsynyt olo ja ajatukset lyö tyhjää.