Suolakurkkupurkkien uusi elämä

Meille on kertynyt tuhoton määrä suolakurkku purkkeja ja sillipurkkeja. On isoja ja vähän pienempiä. En ole raaskinut niitä viedä kierrätykseenkään, kun ajattelin että niille on jossain vaiheessa kuitenkin tarvetta. Noita purkkejahan pystyy käyttämään vaikka missä tarkoituksessa, mutta nyt vilautan millaiseen tarkoitukseen osa meidän purkeistamme pääsi. :)

Yleensä olen niitä isompia purkkeja käyttänyt maljakkoina tai täyttänyt kävyillä ja monesti laittanut sinne vaikka kynttilän palamaan. Tällä kertaa tuunasin lapsille erilaisista purkeista säästöpossut. Valitsin ensin sopivat kuvat purkkeihin ja leikkasin niitä tarvittaessa. Sitten leikkasin kartongista kuvan levyisen ja hieman pidemmän suikaleen ja rullasin ne rullalle ja asetin purkin sisälle.

Sitten vielä leikkasin mustasta kartongista ympyrät jotka liimasin korkin päälle. Sitten vain kolikoita sisään ja säästöpossu omalla kuvalla oli valmis. :) Toki jos haluaa voisi kanteen tehdä reiän josta kolikot saa sisälle, mutta minä tein tällä kertaa näin. Valmiista säästöpossuista tuli ihan kivat ja jokainen lapsi tietää nyt helposti mikä on se oma possu. :)

Tein myös kolmesta suolakurkkupurkista keittiöön lieden lähelle säilytyskipot pihtejä, lastoja ja kauhoja varten. Siitä ne on nopea nappasta käyttöön kun niitä tarvitaan. :) Kiedoin purkkien ympärille vielä ruskeasta narusta rusetit. Kupit on lisäksi helppo pitää puhtaana kun heittää ne vaan astianpesukoneeseen välillä. :)

Kannattaa ihmeessä säilyttää suolakurkkupurkit ja antaa niille uusi elämä vaikka

- maljakkona

- kynttiläkippona

- säästöpössuna

- hillopurkkina

- karkkipurkkina

- kaakaopurkkina

- tuikkujen säilytyskippona

- pata padan säilytyskippona

- astianpesukonetablettien säilytyskippona

Vaihtoehtoja on vaikka ja mitä. :)

Ristiäiskakku tyttövauvalle

Tämä aamu alkoi kerman vatkaamisella ja kakun pursotuksella. Olin odottanut ja samalla jännittänyt tätä päivää paljon. Tein ihka ensimmäistä kertaa kakun jollekkin muulle kuin omalle lapselle, tämä tuli ystäväni lapsen ristiäisiin. Jännittävintä on se ettei itse pääse maistamaan tuliko kakusta hyvä? Onko se tarpeeksi kostunut?  Mietityttää myös, että tykkäävätkö täytteistä? Miellyttääkö ulkonäkö? Kestääkö kakku kuljetuksen jne.

Eilen siis täytin kakun. Täytteeksi tuli mansikka ja hedelmätäyte. Mansikka täytteeseen tuli: mansikkaa, kermaa, maitorahkaa sekä vaniljakreemijauhetta. Hedelmätäytteeseen tuli banaania, persikkaa ja kermaa. Käytin niitä ns. tuttuja ja turvallisia jotta mikään ei menisi mönkään. :) Täytteet olivat jämähtäneet yön aikana hyvin (vaniljakreemin ansiosta), joten pursotuksen kimppuun vain. Kun pursotus oli valmis laitoin kakun alareunaan vaaleanpunaisia sokerimassapalloja, jotka kuvastivat helminauhaa. :)

Ensin ajattelin että en pursota ollenkaan vaan teen sileät reunat, mutta viime hetkellä päädyinkin pursottamiseen, joka oli mielestäni oikea ratkaisu. Kakun päällinen on kaulintamassaa, johon painoin pieniä jalanjälkiä jotka sitten värjäsin elintarvikekristallipulverilla. 

Lisäksi tein aikamoisen määrän koristeita sokerimassasta. Ison ja pienet perhoset kuvioitsin sabluunan avulla, vauvalle tein röyhelöpöksyt jalkaan ja pienen rusetin päähän. Olen niin rakastunut tuohon vauvamuottiin, sillä saa ihan älyttömän aidon näköisen vauvan. Vauvaankin laitoin hieman tuota samaa kristallipulveria.

 Ruusujen tekoa harjoittelin vasta ensi kertaa ja ne ovat nyt jotakin räpellyksiä, mutta sopivat hyvin kakkuun. Lisäksi tein myös tähtimuotin ja muotoilutyökalun avulla pienempiä kukkia.
Nimen painoin massaan muoteilla ja sitten värjäsin samalla kristallipulverilla kuin jalanjäljetkin. Kaikki koristeet ns liimasin alustaan piparikuorrutuksessakin käytettävällä sokerikuorrutteella.
Se toimii hyvin liimana. :)

Olen erittäin tyytyväinen kakun ulkonäköön. 

Siitä tuli juuri sellainen kuin olin ajatellutkin. 

Kerrankin pystyin saamaan aikaan sen mikä minulla oli päässä visiona. 

Ystäväni haki kakun aamusta ja kehui sitä kauniiksi.

 Meinasi ihan itku tulla, sillä minulle merkkasi paljon että hän piti siitä. ♥

Toivottavasti se myös maistuu hyvälle.

Sellainen tuli ensimmäisestä kakusta jonka tein jollekkin muulle kuin meille itselle

 ja tyytyväinen olen. :) Seuraavaksi voi kai jo alkaa suunnitella pojalle synttärikakkua.

 Aikaa visiointiin on sillä pojan synttärit on vasta joulukuussa. :)

Reumapolikuulumisia

Tänään lähdettiin J:n ja kolmen nuorimman lapsen kanssa Tampereelle, sillä isolla S:llä oli reumapoli käynti. Vaikka sitä tietää että kaiken pitäisi olla hyvin, niin aina nämä päivät saa ihon kananlihalle, sydämen lyömään pari ylimääräistä lyöntiä ja päässä jyskyttää ajatus, että kai varmasti olen tarkkaillut tytön vointia tarpeeksi. 

Perillä oltiin jo hyvissä ajoin ja ilmottauduimme automaatille..kyllä se oikea ihminen siinä luukulla oli kivempi juttu..harmi kun sen mukavan ihmisen on "korvannut" nyt kone. :( Menimme jo todella tutuksi tulleeseen aulaan odottamaan lääkärille pääsyä. Minun vatsanpohja oli täynnä perhosia mutta iso S leikki innoissaan eikä häntä jännittänyt yhtään. Pian tulikin meidän vuoro ja menimme lääkärin vastaanotolle kahdestaan ison S:n kanssa, J jäi muiden kanssa leikkipaikalle.

Ensin oli perinteiset kyselyt ja ilokseni sain kaiken vastata olevan mallillaan. Sanoin kuitenkin että edelleen usein vasen jalka koukussa levossa, vaikkei arista sitä mitenkään. Syykin siihen taisi selvitä, sillä oikea jalka on lyhyempi. Oikean jalan alle laitettiin sentin paksuinen palikka, jolloin jalat näyttivät suht suorilta. Sitten katsottiin jokainen nivel, pään taivutukset, varpailla seisominen, kantapäillä seisominen, pituus ja paino. Kaikki niiltä osin kunnossa. Sitten vielä ultrattiin ja sekin näytti kaiken olevan kunnossa.

Sitten puhuttiin lääkityksestä ja lääkäri tuli siihen tulokseen että lääkitys puretaan KOKONAAN!!!:D Noi sanat oli musiikkia korvilleni. Ei enää lääkkeitä, ei huonoa oloa, ei oksentelua, ei ylimääräistä kiukkua! Jipii, kyyneleet siinä meinasi nousta silmiin. Tämä ei tietenkään silti tarkoita että kaikki olisi nyt lopullisesti hyvin. Lastenreuma on nyt unitilassa, mutta voi herätä vaikka viikon, kuukauden, vuoden tai parinkymmenen vuoden päästä koska vaan tai sitten se ei enää koskaan kiusaa meitä. Nyt kestää noin kuukausi kun lääkkeet poistuu elimistöstä ja tämä tarkoittaa meille vanhemmille tiukkaa seurantaa tytön oireista. Herkästi pitää ottaa yhteys jos jotakin ilmaantuu. Toivotaan tietysti että ei ilmaannu. :)

Koska selvää pituuseroa jaloista kuitenkin löytyi, olisi meidän mentävä röntgeniin. Oikeassa lonkassahan oli joskus pieni määrä nestettä, olisiko se hidastanut toisen jalan kasvua? Sillä ennen näin suurta eroa ei olla huomattu. Pelkäsin jo hieman että joudumme ajamaan röntgeniin jokin toinen päivä, mutta ihana hoitaja saikun saikin puhuttua meille heti samalle päivälle "valokuvauksen" niin kuin J aina isolle S:lle sanoo. :) Ennen röntgeniin menoa saatiin uusi aika joulukuun alkuun.

Päätimme että J menisi tytön kuvaukseen ja minä jäisin muiden kanssa odotustilaan leikkimään. No pikku E leikki nätisti, mutta pikku S itki koko ajan ja oli jo nälkäinen ja erittäin väsynyt. Kanssa odottajien kuuloa ja hermoja säästäen annoin tytölle tutin, jonka saa siis yleensä vaan unilla. Se auttoi vähän, kunnes itku taas alkoi. Päätin että nyt on hyvä tilaisuus mennä käyttämään pikku E vessassa jolloin pikku S hieman rauhoittuisi kun olisi muuta tekemistä. Samalla räppäsimme meistä peilin kautta muutaman kuvan. :) Pikku S kun rakastaa sitten katsella omia kuviaan, se onneksi rauhoitti (pahoittelen, mun puhelimessa on surkee kamera).

Röntgenistä saapui iloinen ja reipas tyttö. Hienosti oli mennyt ja oli kuulemma (oman kertoman mukaan) seissyt ihan paikoillaan ja lääkäri oli kehunut reippaaksi. Ja tottahan se on , kaiken kokemansa jälkeen tyttö on edelleen niin reipas.♥

Sairaalalta ajeltiinkin sitten herkuttelemaan hampurilaisilla koko porukalla. Samalla iloittiin näistä ihanista uutisista. Nyt vain toivotaan kädet kyynärpäitä myöten ristissä että reuma tajuaa pysyä unitilassa eikä tule meitä kiusaamaan. Nyt vielä jännitetään mikä on jalkojen kohtalo, tarvitaanko toimenpiteitä vai saako olla noin. Onneksi sen pitäisi selvitä lähiaikoina. :)

Tämmöisiä kuulumisia tällä kertaa.
Voin sanoa että olen onnellinen pienen tyttöni puolesta.♥