Vappua

Serpentiiniä, paljon palloja, munkkeja, simaa ja yhdessä oloa. Niistä koostuu meidän vappu. Hugo on ollut palloista aivan innoissaan, niin kuin toisetkin lapset. Serpentiiniä pyöritellään käsissä ja se vasta naurattaakin kun sitä heitetään ilmaan tai sinne sekaan pääsi istumaan.

Ilmapalloilla voi keksiä vaikka millaisia leikkejä. Voi kisailla kenen pallo pysyy kauiten ilmassa, kenen pallo on ensin ylittänyt maaliviivan, kun palloa saa kuljettaa vain puhaltamalla (pallo siis lattialla), tai kuka saa pompautettua pallon korkeimmalle. Lisäksi nauruhermoja kutkuttaa kun pitää koittaa kuljettaa palloa jalkovälissä tai käden päällä samalla kun menee jonkin tietyn radan läpi. Esimerkiksi noita meillä tänään luvassa.

Vappuna parhainta on ehdottomasti se lasten riemu kun riehuvat ilmapallojen kanssa. Tämä onkin ensimmäinen vuosi pitkään aikaan kun ei ostettu foliopalloja. Syynä se että ne menevät niin nopeasti rikki ja koska meillä ei ollut kulkua Tampereelle niin en sitten raaski ostaa viittä palloa täältä, koska ne maksavat tuplasti enemmän. Mutta eipä lapsia tuntunut se haittaavan. Puhallettiin iso läjä tavallisia palloja ja sekös vasta kivaa onkin.

Mutta nyt on munkit paistettu ja viety vähän ystäväperheelle, joten toivotamme kaikille oikein iloista vappua ja syökäähän masut täyteen munkkia ja juokaa simaa. On ne niin hyviä. Itse mietin että josko uskaltaudun niitä syömään, sillä tässä on oltu ilman kananmunaa jo pitkään kun pienenä Hugo siihen reagoi. Jos sitä maistaa vähän ja katsoo miten se vaikuttaa.

Veljekset

Näillä kahdella on ollut alusta asti erityinen suhde. Matias oli välittömästi Hugon kotiuduttua sairaalasta kova pitämään pikkuveljeä sylissä ja auttamaan vauvan hoitamisessa. Joka aamu herättyään hän tulee antamaan suukon ja kertomaan omia juttujaan ja tuolloin pikkuveli nauraa sydämensä pohjasta.  Matiaksella ja Hugolla on selvästi se ihan oma juttu. Välillä riittää että he vilkaisevat toisiaan ja molempia alkaa naurattamaan. On sitä niin kiva katsella, ihanat veljekset. 

Matias on myös kova huolehtimaan Hugosta. Jos pikkuveli on kanssani lattialla menee Matias usein hänen seurakseen ja näyttelee leluja tai temppuilee ja Hugo katsoo silmä tarkkana sitä touhua. Kun Hugo herää päiväunilta veli tulee heti silittämään päästä ja auttaa haalarin riisumisessa. Kun Hugo on kylvyssä tulee Matias katsomaan ja antaa ammeeseen ties kuinka monta ankkaa. Iltaisin toivottaa hyvät yöt halin ja suukon kera. Matias myös laittelee heille välillä pipoja päähän ja sitten heillä on ne päässä niin kivaa. Siskot eivät saa hauskuutettua Hugoa läheskään samalla tavalla kuin Matias saa. Ehkä tämä on se veljesten välinen yhteys.

Ikäeroa heillä on melkein se viisi vuotta, mutta uskon että kun Hugo vielä kasvaa niin heidän välinsä vain lähenevät entisestään. Matias on myös niin kovin suojeleva, että pikkuveljellä on aina oma suojelija matkassa. Jännityksellä odotan millainen parivaljakko noista kahdesta vielä kuoriutuu. Voin jo kuvitella kuinka innoissaan Matias on kun Hugo oppii kävelemään, juoksemaan, puhumaan, potkimaan palloa ja leikkimään. Tuleeko Hugosta samanlainen joka paikan säätäjä kun veljensäkin ja tuleeko molemmista kalamiehiä niin kuin heidän isänsä. Se jää nähtäväksi.

Ps. Vesirokkopotilas pääsi eilen viimein esikouluun ja voi että sitä riemua. Lääkekuurikin loppui eilen, jei.  Vielä ei ole uutta potilasta ilmaantunut, sitä odotellessa.

Meillä ryömitään

Siihen meni aikaa ja se vaati paljon "sätkimistä" ja ponnisteluja, mutta viimein voi sanoa että meillä ryömitään. Se alkoi viikko sitten, ensin pienen pieninä kurkotuksina ja ja siitä hiljalleen kekattiin, että hei minähän oikeasti etenen, hih. Hugo liikkuu kyllä vielä suurimmaksi osaksi kierimällä, mutta jos edessä on sopivalla etäisyydellä lelu tai jokin muu esine, niin kyllä sinne liikutaan ryömien. Ryömimistyyli on aika hauska, mutta pääasia on se että etenee.  

Meillä kaikki lapset ovat olleet hitaita lähtemään liikkeelle, mikä on toisaalta ollut ihan mahtava juttu. Äidistä on ollut ihan kiva, kun pienin ei pidä niin kovaa kiirettä liikkumisen kanssa. En siis olettanut missään vaiheessa että Hugo olisi poikkeus ja lähtisi liikkeelle nopeammin. Tietysti tähän hitauteen on aika paljonkin varmasti vaikuttanut se, ettei Hugo yhdessä vaiheessa viihtynyt ollenkaan lattialla, saatika masullaan. Nyt lattialla viihdytään niin hyvin ja tutkittavaa riittää. Lattialta kuuluu myös monesti kovaa höpöttelyä, varsinkin jos käteen löytyy jotakin mielenkiintoista.

Nyt onkin pitänyt painottaa isommille lapsille hyvin, ettei lattialle saa jättää mitään pientä tavaraa. Silti niitä aina löytyy ja joka kerta ennen kuin lasken Hugon lattialle pitää tarkistaa mitä hänen ulottuvillaan on. Kaikki pikkiriikkisetkin jutut löytää pojan käsiin. Onneksi Hugo ei vie heti mitään suuhun vaan tykkää pyöritellä kaikkea ensin käsissään. Tässä hän poikkeaa sisaruksistaan, sillä muut ovat kyllä tunkeneet heti kaiken suuhun, mitä ovat tuon ikäisenä käsiinsä saaneet. Myös kaikki johdot kiinnostaa, joten kaiken mahdollisen olen koittanut laittaa piiloon. 

On niin mahtava seurata tuota pientä lattioiden valloittajaa. Kuinka hän jaksaa leikkiä lattialla löytämällänsä pompulallakin ties kuinka kauan. Ja kun se ponnahtaa kädestä koitetaan kera pienen huudon päästä sen luo mahdollisimman nopeasti. Tai jos koira makaa sopivan lähellä mennään kiireellä sen karvoja koittamaan. Hugo liikkuu vielä hitaasti, mutta ei aikaakaan kun tekniikka kehittyy niin voin vain kuvitella sen vauhdin määrän.

Hugo vie myös välillä jalkoja masun alle, joten saa nähdä koska täällä aletaan hakemaan konttaamista. Vielä sen kanssa ei kyllä ole kiire. Koitetaan nyt kaikki totutella ensin siihen että Hugo todellakin ryömii. Taas on siis yksi vaihe saavutettu ja todettu kuinka mun vauvani kasvaa koko ajan. Samaan aikaan niin ihanaa ja haikeaa.

Minkä ikäisenä teillä on lähdetty ryömimään?

Kiitos

Tahdon kiittää teitä kaikkia ihania jotka kommentoitte edelliseen postaukseen ja kerroitte perheenne koosta sekä omia kokemuksianne, myös niitä kipeitä. Kommenttien määrä yllätti minut täysin ja ilta venyi yö myöhään niitä lukiessa ja vastaillessa. Vastauksianne lukiessa välillä oikein laittoi suututtamaan millaisia kommentteja toiset ovat saaneet kuulla perheensä koosta, ihan käsittämätöntä mitä jotkut voi sanoa toiselle. Koitetaan kuitenkin olla välittämättä ja päästää nuo toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Vaikka omasta kokemuksesta voin sanoa, että kun niitä kuulee liikaa, niin jossain vaiheessa tulee vain mitta täyteen ja kuppi kaatuu nurin.

Minusta on ihana huomata että perheitä on niin monen kokoisia ja niin monia eri kokoonpanoja. Osalla lapsiluku täynnä, osassa perheitä odotetaan ja osassa vielä pohditaan josko sittenkin vielä yksi. Jokainen perhe näyttää silti kokevan jonkinmoista arvostelua perheen koosta ja ratkaisuista. Harmillista, sillä nuo kuitenkin ovat perheen sisäisiä asioita. Silti ne kuitenkin kiinnostavat ihmisiä, ihminen kun on utelias luonne. Jokainen perhe kuitenkin tietää mikä on se heille sopiva koko ja lapset ovat varmasti ihan yhtä rakkaita, olivat he sitten mitä sukupuolta tahansa.

Juuri tämä tekee tästä blogin kirjoittamisesta ihan mahdottoman mukavaa, kun te ihanat jaksatte kommentoida siellä ruudun toisella puolella ja jakaa omia kokemuksia samaisesta asiasta.  Se antaa uutta virtaa tähän hommaan ja samalla saan tietää jonkin verran myös teistä lukijoista. On ihan mahtavaa oppia hiljalleen tuntemaan keitä siellä ruudun toisella puolella on. Joten suuri kiitos teille kaikille.

Meitä voi seurata myös Facebookissa sekä Instagramista meidät löytää nimimerkillä _terhin_

Eikö nyt kuitenkin vielä yksi?

Vihjailua, utelua ja suoria kysymyksiä. Välillä myös suoranaista kettuilua lapsiluvusta. Toisten perhekoko tuntuu kiinnostavan aina. Oli kyseessä sitten yhden lapsen perhe tai suurempi perhe. Luulen että kuulemme kummastelua yhtä paljon kuin he keillä on yksi lapsi. Nämä ovat asioita jotka kiinnostavat. Miksi päädyitte isoon tai pieneen perheeseen? Miksi toinen ei jo tule? No eikö nyt kuitenkin vielä yksi niin saatte oikein  kunnon katraan, oman jalkapallojoukkueen?

Lapsiluku taitaa olla sellainen asia, ettei koskaan ole sitä oikeaa määrää. tai on yksi ns. oikea kaava. Jos sinulla on kaksi lasta, sekä tyttö että poika niin perheesi on täydellinen. Enää ei kuulu kyselyä, että kai te nyt vielä poikaa/tyttöä yritätte. Jos sinulla puolestaan on yksi lapsi, kuulet jatkuvasti kyselyä siitä milloin tulee toinen, kyllähän nyt sisarus pitää olla. Saattaa olla että kysyjällä ei käy edes mielessä, että ehkä pariskunta yrittää koko ajan, muttei tulosta synny. Tai he käyvät läpi rankkoja lapsettomuushoitoja, kohtaavat kerta toisensa jälkeen pettymyksiä tai eivät vain halua enempää. Tai jos sinulla on kaksi tyttöä tai kaksi poikaa, niin tarviihan se kolmas tehdä, jos sattuisi vaikka olemaan eri sukupuolta, sillä kyllähän nyt molempia pitää olla. Ensinnäkin lapsia ei niin vain tehdä ja mitä sukupuoleen tulee, niin eiköhän se ole ihan tuuria kumpi sieltä tulee, varmasti yhtä rakas ja odotettu.

No entäs sitten kun odotat neljättä, viidettä tai kuudetta. Alat kuulla mitä ihmeellisempiä vitsailuja siitä kuinka ette mahdu minnekään ja lapsiluvustanne tulee yhtäkkiä vitsi jolla voi vitsailla huoletta. Voin sanoa, että joistakin se voi tuntua kivalta heittää vitsiä siitä, mutta itsestä se ei tunnu kovinkaan mukavalta. Mitä siitä jos joutuu pakkamaan pari kassia matkatavaroita lisää tai ruokakasseja on muutama enemmän. Vaikka tavaraa lähtiessä luonnollisesti on enemmän, niin ei siitä nyt numeroa kuitenkaan tarvitse tehdä. Isolla perheellä on luonnollisesti enemmän sitä tavaraa, muttei me nyt mitään linja-autoa tarvita, heh.

Entä sitten jos meille tulisi vielä joskus se yksi, vaikka olemmekin kaikkialla huudelleet että lapsilukumme on täynnä. Totta kai mieli saa muuttua. Tällä hetkellä tämä kuitenkin tuntuu hyvältä ja sellaiselta jonka kanssa jaksaa ja pärjää. Tiedän kuitenkin mikä meteli siitä syntyisi jos vielä ilmottaisimme että odotamme vauvaa. Olihan se jo aikamoista kauhistelua, voivottelua ja surkuttelua tuon neljännen ja viidennen kohdalla. Ei sillä elämäntilanne on nyt sellainen, ettei siihen edes uusi vauva sopisikaan, mutta niin kuin olen jo aiemminkin sanonut niin minä en sano koskaan enää, ettei enää koskaan. Niin monesti olen joutunut sanani takaisin ottamaan, heh.

Se miksi jälleen teki mieli kirjoittaa tästä aiheesta oli se, kun mieheltäni kyseltiin muutama päivä sitten suoraan, että jokos se kuudes tulee? Näitä kyselyitä kuulee tasaisin väliajoin. Ovathan nuo neljä syntyneet kaikki pienellä ikäerolla, muttei nyt sentään niin pienellä, että nyt jo odottaisin, hih. Mietin myös että onkohan mahani pullistunut suklaan syömisestä sen verran, että näytän jo odottavalta, tai johtuikohan se siitä että lähetin mieheni silloin ostamaan illalla kebabia ja syön sitä lähinnä vain raskaana ollessa, heh.

Minusta on ihanaa kun perheitä on eri kokoisia ja erilaisilla kokoonpanoilla. On yksilapsisia, on monilapsisia, on pelkkiä poikia, pelkkiä tyttöjä, on sekä tyttöjä että poikia, on kaksosia, on uusioperheitä, on pienellä ikäerolla tai suurella ja onhan näitä vaikka mitä.

Olisikin kiva kuulla millaisia perheitä teillä lukijoilla on. 

Ristiäiskakku

Sain mukavan tehtävän kun minua pyydettiin tekemään ristiäiskakku pienelle pojalle. Ai että minä rakastan juuri ristiäiskakkujen tekoa, niissä on sitä jotakin. Ihka ensimmäisen tilauskakkuni tein aikoinaan ystäväni tytön ristiäisiin ja siitä onkin täällä ollut ennen juttua (tämän postauksen lopussa kuva). Myöhemmin tein koristeet toisen ystäväni tytön kakkuun, sitten sain tehdä kakun Hugolle ja nyt tämän tilauskakun.

Kakku tehtiin toiveiden mukaisesti. Sain värimaailman sekä toiveen että vauvalla ei ole mitään päällä. Lisäksi toiveena oli kukkasia ja nimi kakkuun. Muuten sainkin sitten vapaasti keksiä miten kaiken asettelen. Muutama ilta meni kun tein  koristeita, muutaman illan mietin sommittelua, eilen leivoin ja täytin kakun ja tänään aamusta pääsin kasaamaan kakun kokoon. Pursotus meinasi taas hieman tuttaa turhautumista, mutta hyvin se meni. Pitkään aikaan en ole tehnytkään kokonaan massakakkua, joten toisaalta oli kiva että tämä tilaus oli kermakakku jossa vain pääliosa on massasta.

Kirjaimet tein nyt uusilla muoteilla ja ne onnistui ihan hyvin. Minun piti aikoinaan tilata nuo Hugon kakkuun, mutta niitä ei silloin ollut sekä suuria että pieniä, joten se sitten jäin. Nyt ne kuitenkin tilasin, kun kakkuja tulee muutenkin tehtyä. Tähän kakkuun olen ihan tyytyväinen, vaikka nämä tilausjutut aina vähän jännitystä tuottaakin. Sitä kun miettii että onnistuuko kostutus ja ennen kaikkea pitääkö kakun tilaaja siitä. 

Itse olen lopputulokseen kyllä tyytyväinen. Mielestäni siitä tuli ihan kiva kokonaisuus ja vaikka kakussa onkin paljon kaikkea niin se ei kuitenkaan näytä täyteen tungetulta. Vai mitä mieltä sinä olet? Ristiäiskakuissa kyllä on vaan sitä jotakin ja toivottavasti pääsen niitä vielä joskus jatkossakin tekemään.

Tuollainen koristeiden väkertely iltaisin on mukavaa ajanvietettä ja tekemistä. Mitä sitä nyt iltaisin sitten taas tekeekään, kun ei tarvitse suunnitella ja näperrellä. Laitanpa tähän loppuun vielä kuvan millaisen kakun tein muutama vuosi sitten ystäväni tyttärelle ja millainen kakku oli Hugolla ristiäisissä. Ja lisää tekemiäni kakkuja löytyy tuolta kakkukyhäilyjä kohdasta bannerin alta.

 

Mukavaa lauantaita kaikille ihanille, pus. 

Lumi 7v

Koska Lumin keskiviikon kaverisynttärit sekä sunnuntain sukulais syntymäpäivät peruuntuivat päätin että juhlimme kotona ihan oman perheen kesken, sillä ei ole mitään tietoa koska pääsemme juhlimaan. Lisäksi se pettynyt ilme joka tytöllä oli kun kerroin että nyt pitää kavereille ilmoittaa että juhlat siirtyvät. Se kun toinen yritti pyyhkiä alati vuotavia kyyneleitä poskiltaan, oli jotakin niin kauheaa katseltavaa. Se kun näet kuinka toisen kaikki suunnitelmat romuttuvat. Ei siinä auta sekään tieto, että kyllä juhlat vielä tulevat. Lumilla on kyllä niin huono tuuri. Vuosi sitten hänen syntymäpäivänä oltiin punktiossa ja nyt toisella on vesirokko. Ei ole reilua.

Tänään aamusta meillä raikasi syntymäpäivä laulu kun yhdessä lasten kanssa sitä unisilla äänillä Lumille lauloimme. Ja kuinka onnellinen ilme tytöllä oli heti herätessä. Suurin harmitus oli kadonnut, vaikka vielä kuitenkin pikkuisen harmittaa. Lumille tuli postissa syntymäpäiväkortti ja se riemastutti häntä paljon. Lisäksi hän sai meiltä pienen paketin. Aika kuluikin saippuakuplia puhallellessa, legoja kootessa sekä elokuvaa katsellessa.

Lumi ilmoitti että tahtoisi itselleen kakun, joten leivoimme pienen erittäin pikaisen kakun, sillä täytyyhän sankarilla kakku olla. Varsinaisiin juhliin tehdään sitten kunnon kakku, johon panostetaan hieman enemmän.  Lisäksi laitettiin pöytään muitakin herkkuja esille kuten rocky roadia ja kaupan täytemuffineja ja sipsejä. Olihan meillä syytä pieneen juhlaan kun rakas tytär täytti tänään jo seitsemän vuotta. Ajatella kuinka aika rientää.

Loppu ilta otetaan rauhallisesti elokuvaa katsellen ja pelaillen. Lumi jaksaa päivä päivältä touhuta enemmän, jei. Jos huomenna jaksaisi lähteä jo pihalle leikkimään. Tämä äiti väkertelee tänään illasta vielä vähän täytekakku juttuja, sillä sain kunnian tehdä pienelle pojalle ristiäiskakun huomiseksi. Illat onkin kulunut sitä suunnitellessa ja koristeita tehdessä. 

Vesirokko - onnea matkassa

Tämän viikon maanantaina koettiin ylimääräistä sydämentykytystä. Lumillahan puhkesi vesirokko ja ensimmäiset rakkaulat havaitsin tytön kotiuduttua esikoulusta. Koska meidän reumapolilla on vastaaja päätin jättää yhteyden oton polille seuraavaan aamuun. Pienessä mielessäni ei edes käynyt, että minun olisi kiire soittaa lääkäriin.

Onnea oli kuitenkin ämpärillinen mukana, sillä yksi ihana lukijani, jolla myös reumalapsi osasi ohjeistaa minua soittamaa välittömästi lääkäriin, sillä Lumi tarvitsisi välittömästi estolääkettä reumalääkityksensä takia. Oli myös onni että puhelin oli kädessäni kun tuo viesti siihen saapui ja näin sen heti. Näytin viestin miehelle joka alkoi etsimään netistä tietoa Lumin lääkityksen ja vesirokon yhteydestä, samalla kun minä kaivelin numeron esiin ja soitin Tayssiin. Netissäkin luki, että on otettava välittömästi yhteyttä lääkäriin. Arvatkaa iskikö siinä molemmille paniikki ja samalla ihmeteltiin, miksei meille oltu kerrottu?

Puhelimessa minulle vastasi hoitaja, joka kertoi että lääkäri soittaa takaisin kunhan palaa kierroltaan. Se oli pitkä tunti. Vihdoin puhelin alkoi soida juuri kun olin saanut Hugon nukkumaan. Rauhallinen mies puhelimen päässä selitti, että lääkitys olisi aloitettava mahdollisimman pian ja koska Lumin vointi oli vielä hyvä, saimme sähköisen reseptin apteekkiin. Näin meidän ei pitänyt lähteä polille. Jos Lumin vointi olisi ollut huono olisi tyttö joutunut polille ottamaan antiboioottia suoraan suoneen. Niinpä minä lähdin puoli kymmenen illalla ajamaan 80 kilometrin päässä olevaan apteekkiin. Takaisin kotona oli puolilta öin ja herätimme Lumin ottamaan ensimmäisen satsin. Aika hevoskuurin tyttö saikin, kun lääkettä otetaan neljä kertaa päivässä, joka kerralla 2,5 tablettia ja kymmenen päivän ajan. Kokonaisuudessaan kotio lähti neljä pakettia lääkettä. Onneksi lääkkeen saa murtaa, joten sen ottaminen on sujunut hyvin. Ja pitää vielä mainita, että onneksi lääke on valkoista, sillä keltaiset eivät alas menisi.

Eilen soitin reumapolille ja kerroin tilanteestamme. He pahoittelivat moneen kertaan tapahtunutta virhettä siitä, että meitä oltiin unohdettu informoida siitä jos vesirokko iskee. Epäili kuitenkin että ovat nopeasti aikoinaan vilaisseet että Lumi on saanut rokotteen ja lääkityskin vaihtui ihan alkuaikoina lennossa tähän nykyiseen, niin on sitten siinä hässäkässä vallan unohtunut. Ihan inhimillinen unohdus kuitenkin, joka voisi sattua kenelle vaan. Sanoi kyllä vielä että tämmöistä virhettä ei koskaan saisi päästä tapahtumaan. Meillä kuitenkin oli onnea matkassa ja lääke saatiin oikeiden aikarajojen sisään aloitettua, kiitos ihanan lukijan. Toivotaan että tämä oli hyvä muistutus siitä, että näistä vesirokko jutuista on tärkeä informoida vanhempia rokotteesta huolimatta. 

Nyt reumalääkitys on tauolla, lääkäri infoaa meitä kuinka kauan. Eskariin ei ole asiaa ennen kuin rakkulavaihe menee ohi. Lääkitys tuntuu alkavan purra, sillä näppylöitä ei ollut tänä aamuna tullut kuin pari lisää ja kuumetta ei ole enää ollut. Kaulan alueella ne ovat kipeimmät, samoin päänahassa olevat. Pahasti eivät onneksi kutia. Nyt toivotaan että menee nopeaan ohi, ja mitään kamalia jälkitauteja (korvatulehdus, aivokalvontulehdus ja keuhkokuume, joihin tytöllä on kohonnut riski sairastua sairautensa vuoksi) ei tulisi. Ja mitä pisemmän aikaa lääkitys on tauolla, sitä suurempi riski on siihen että reuma käy taas päälle.

Olipas kyllä aika aloitus viikolle, huh. 

Kahdeksan kuukautta

"Hymyssä on pieni naurusuu,

yksi hammaskin siellä pilkottaa.

Välillä käsien takaa 

salaa hymyillen kurkitaan.

Ympäristöä tutkitaan, 

kun lattialla liikuskellaan.

Paljon riittää nähtävää,

ja sekös vasta on jännittävää."

Ja niin se aika vaan vierii, ihan hurjaa vauhtia ja meidän suloinen Hugo täytti tänään jo kahdeksan kuukautta. On ollut niin mahtava tutustua tuohon pieneen ihmiseen, joka on meille kaikille niin mahdottoman rakas. Joka ikinen päivä hän hurmaa meidät kaikki suloisuudellaan, saa hymyn huulille hymyillessään ja ne silmät, ei varmasti tarvitse sanoa enempää. Se olisi jälleen kuukausi kuulumisien aika, joten tässä niitä kera kuvien.

8kk iässä hän

Nukahtaa aika helposti omaan pinnasänkyyn

Nukkuu oma unipupu kainalossa

Herää kerran tai kaksi kertaa syömään ja jää siitä äidin kainaloon nukkumaan

Aamulla herää vierestä iloinen poika

Nukkuu kahdet päiväunet, joista toiset vaunuissa ulkona ja toiset sisällä yleensä manducassa tai sohvalla äidin tai isin vieressä

Menee nukkumaan 19.30-20.30 välillä ja herää aamulla 7.00-8.00

On kova pyörimään unissaan ja välillä herää siihen kun on kääntynyt vatsalleen nukkumaan

Syö tuttia, muttei herää yöllä siihen jos se tippuu

Käyttää pääosin Liberon touch teippivaippoja koossa 4, mutta välillä käytössä myös normi Liberot

Päristelee paljon ja se yltyy jos huomaa muiden nauravan

Vaihtaa lelun kädestä toiseen

Pinsettiotekin löytyy

Käyttää enemmän vasenta kättä

On kova poika nauramaan

Kukkuu leikki on ihan paras, joko hän piiloutuu itse tai nauraa käkättää jos joku muu piiloutuu ja hetken päästä kurkkaa

Liikkuu lattialla kierimällä

Peruuttaa jonkin verran ja ryömimisen elkeitä alkanut näkymään

Ei nouse itse istumaan, mutta osaa istua jo aika hyvin kun hänet siihen laittaa. Sivuille olen kuitenkin laittanut tyynyjä, jos muksahtaa kyljelleen

Omistaa yhden hampaan ja toinenkin tulee kohta läpi

Kuolaa aivan järkyttävästi ja vie nyrkkejä suuhunsa. Sen jälkeen on kiva läiskäistä kuolainen käsi (yleensä) äidin naamaan tai tarrata hiuksista kiinni

Tykkää hampaan harjaamisesta

Kynsienleikkuukin onnistuu

Rakastaa kylpemistä ja loiskii niin että koko kylvettäjäkin kastuu

Tällä hetkellä ei vierasta

Ulkovaatteiden pukeminen ei ole Hugosta kivaa

Pitää vieterimäistä ääntä

Juttelee ihan älyttömästi

Nauraa ääneen silmät sikkuralla

Syöttötuoliin päästyään paukuttaa käsillä pöytää

Suu aukeaa hienosti kun tietää saavansa ruokaa

Uusina makuina on nyt : päärynä, bataatti, persikka, maissi ja kaura. Edelleen ollaan edetty hitaasti, mutta varmasti

Hugo syö kiinteitä päivässä kolme kertaa

Hugo on rinnalla päivässä sen 7-9 kertaa ja siihen on laskettu mukaan myös yö syömiset

Pulauttelee vielä jonkin verran

Rakastaa hiuksissa roikkumista ja tarraa herkästi kaulasta tai naamasta kiinni

Tykkää kirjojen lukemisesta, varsinkin kun saa samalla läpsyttää kirjaa käsillään

Parhaimpia leluja on dublot ja kaikki kumiset joita voi pureskella, kuten Sophie kirahvi sekä purtava kala

Lisäksi parhaimpiin leluihin kuuluu leivinpaperi, kaukosäädin, puhelin, paperilaput ja oikeastaan kaikki ei lelut

Seuraa todella tarkkaan mitä ympärillä tapahtuu 

Tänään pyörähdettiin myös 8kk lääkärineuvolassa. Uudet mitat ovat 8330g ja 68,3cm. Kaikki tuntui muutenkin olevan mallillaan, joten samaan tahtiin jatketaan. On hän sellainen äidin rakkaus, aivan ihana tyyppi.

Yksi kuukautta

Kaksi kuukautta

Kolme kuukautta

Neljä kuukautta

Viisi kuukautta

Kuusi kuukautta

Seitsemän kuukautta

Vesirokko

Eipä tullut heti mieleen että vesirokko on se syy jonka takia lähettelen Lumin kavereiden vanhemmille viestiä syntymäpäiväjuhlien peruuntumisesta. En oikeasti edes ajatellut että meillä voisi käydä niin huono tuuri, onhan Lumi saanut rokotteenkin. Mutta niin siinä kuitenkin kävi ja arvatkaa vaan harmittaako ja paljon. En voi edes kuvitella kuinka suuri harmitus Lumilla on.

Lumin kaverisynttäreitä piti juhlia nyt keskiviikkona, mutta tänään esikoulusta kotiutui tyttö, jonka kaulasta löytyi pari vesikelloa. Lisää tarkastellessa niitä löytyi vartalolta kuusi lisää. Aamulla niitä ei ollut, joten ovat ilmestyneet eskaripäivän aikana. Soitin esikouluun ja ilmoitin tytön poissaolosta ja kerroin vesirokosta ja selvisikin että sitä on ollut nyt liikkeellä. Todella harmi vain että se iski juuri nyt Lumiin. Päivällä itkettiin yhdessä synttäreiden peruuntumista ja nyt illasta Lumilla on lämpö nousemassa. Vuosi sitten Lumin syntymäpäivänä tytöllä oli punktio ja päivä kului polilla ja nyt syntymäpäivä kuluu mitä todennäköisemmin vesirokossa (perjantaina oikea päivä). Niin  huonoa tuuria.

Nyt sitten katsotaan miten rokko tästä etenee ja kuinka se iskee kuhunkin lapseen. Iida ja Lumi on rokotettu, mutta Matias, Aino ja Hugo eivät. Heidät oli tarkoitus rokottaa kaikki sen jälkeen kun Hugolle tulee tarpeeksi ikää. No nyt kyllä myöhästyttiin. Toivon että rokko tulee kaikille lievänä, ainakin osa esikoulussa sairastuneista on kuulemma selvinnyt helpolla. Apteekista hain kutinaa lievittävää voidetta jo valmiiksi. Saa nähdä ilmaantuuko vesikelloja vielä lisää vai selviääkö Lumi vain muutamalla näppylällä. Toivon todella että rokotteen ansiosta tauti olisi edes hieman lievempi. Lisäksi pitää soittaa reumapolille ja kysellä hieman sieltä, pitääkö ottaa tässä tilanteessa jotakin erityistä huomioon. 

Nyt kun juhlat on jouduttu perumaan, niin päätin että järjestetään jotakin pientä sitten ihan oman perheen kesken oikeana päivänä. Kai sitä jokin pieni kakku leivotaan ja ilmapalloja puhallellaan. Ostetaan sipsiä ja karkkia ja katsotaan vaikka jokin kiva elokuva. Kunhan se päivä on sankarille mukava.

Kavereiden synttärikutsut laitettiin päälystettyihin tulitikkurasioihin.

Joko teillä on sairastettu vesirokko? Onko jonkun muun lapsi saanut rokon rokotteesta huolimatta?

Lapsimessut 2016

Eilen oli se kauan odotettu päivä. Kello soitti aamulla viiden jälkeen ja puoli kuuden aikoihin herättelin Hugon. Poika katsoi minua sillä ilmeellä, ettet äiti voi olla tosissasi, hih. Mutta hienosti poika virkosi. Pian saatiinkin jo hypätä ystävän kyytiin ja hurautettiin autolla Tampereelle, josta jatkoimme junalla kohti Pasilaa. Junamatka sujui kyllä jälleen todella hienosti. Hugo jaksoi ihan koko matkan ja kyllä piti jälleen todeta kuinka helppoa tuollaisen sylivauvan kanssa on junalla kulkea. Junassa näin myös kaksi ihanaa bloggaajaa ja pistäydyttiin Hugon kanssa vaihtamassa muutama sana.

Pasilan asemalta on kyllä todella lyhyt matka messukeskukseen, joten olimme hetkessä perillä. Kiertely rattaiden kanssa messuilla oli juuri sellaista kuin oletin, eli ahdasta oli. Oikein mihinkään väliin ei mahtunut ja käytävillä oli välillä niin monet rattaat yhtä aikaa, että tyyliin seisoimme paikoillaan kun kukaan ei tiennyt kuka liikkuu ekana, heh. Tietyissä paikoissa tilaa oli taas liikkumiseen enemmän. Manduca oli nyt vähän turhaan mukana, sillä Hugo viihtyi todella hyvin rattaissa. Joko hereillä istuen tai nukkuen. Lisäksi hän oli sylissä, mutta sylitteliöitä oli sen verran, ettei hän ollut koko ajan minun sylissä.

Imetyskin sujui milloin missä, ja vaikka hälinää oli niin Hugo ei kiinnittänyt siihen niin paljon huomiota kuin odotin. Ehkä se kun koko päivän oli niin kova hälinä ympärillä, niin siihen tavallaan tottui. Messuilla oli imetysnurkkaus, mutten käynyt siellä kertaakaan, vaan etsin aina jonkin suhteellisen rauhallisen paikan jonne leiriytyä. Messuilu vauvan kanssa siis sujui niin hyvin, että olisin koska vaan valmis lähtemään uudestaan. 

En lähtenyt etsimään messuilta mitään erikoista. Minulla oli ylhäällä tietyt paikat, joissa ehdottomasti halusin käydä ja jokaisessa pyörähdinkin. Papulta tarttui mukaan Hugolle mustat polvipaikkaleggarit, hipelöin niitä kyllä myös omassa koossa, mutta jätin kuitenkin ostamatta. Gugguulta kuolasin yhtä paitaa (kuva alempana) mutta jätin ostamatta ja nyt jälkeenpäin harmittaa kyllä etten sitä ottanut, höh. Ainulta hain nokkamukin ja muille lapsille hain ihanat pelletikkarit, tytöille huulirasvat, Matias sai legoja ja Aino pehmolelun. Ostokset siis jäivät pieniksi.

Löysin itselleni myös jotakin, nimittäin Light boxin. Aikoinaan päätin ettei sitä meille tulisi, sillä lapset kuitenkin repisivät kirjaimet pois. Ihastuin valoon kuitenkin niin paljon, että se oli vain pakko saada. Messuilla sen ostamiseen tuli loistava tilaisuus, joten se sitten tarttui mukaani. Ja kyllä lapset ovat koko ajan liikuttelemassa kirjaimia, mutta päätin säilyttää sitä meidän makuuhuoneessa, jossa se on turvassa pieniltä käsiltä.

Messuilla oli toinen toistansa ihanempia näytteilleasettajia ja niin paljon kauniita vaatteita ja tavaroita. Olisi tehnyt mieli ostaa ne ihan kaikki. Tässä muutamia herkkupaloja.

Tykkäsin kyllä todella tämän vuoden lapsimessuista. Vajaa kuusi tuntia hujahti todella nopeasti ja siinä ajassa kiersin kaikki messut läpi. Eniten aikaa vietin lapsimessujen puolella ja sen alueen kiersin kahdesti. Harmi kun asutaan näin kaukana, sillä olisin ilman muuta mennyt useampana päivänä.

Messuilla parasta oli myös tavata muita bloggaajia. On kiva päästä tapaamaan heitä livenä kun on jo pitkän aikaa seurannut heidän blogejaan. Osan kanssa oltiin tavattu jo aiemminkin, mutta muutaman kanssa tavattiin ensi kertaa kasvotusten. Ihan mahtava oli nähdä teitä.

Jos et ole vielä käynyt lapsimessuilla, niin voin kyllä lämpimästi suositella. Pienen vauvan kanssa messuilu sujui meillä ainakin hyvin kun liikkeelle lähti rennolla asenteella. Vauvan nukkuessa pystyi rauhassa katsomaan juuri ne näytteilleasettajat jotka halusi ja hereillä ollessa katseltavaa riitti niin äidillä kuin vauvallakin. Vaippa vaihtui muuten kätevästi myös rattaissa, hih. Tänään vielä kerkeää käymään messuilla, joten kaikki lähellä asuvat kipin kapin messuilemaan ja viettämään kiva päivä.

Junamatka kotio sujui Hugon kanssa myös todella hyvin. Alkuun meinasi tulla itku, mutta pian matka muuttui iloksi. Varsinkin kun lipuntarkastaja antoi pienelle matkustajalle vielä ihka oman junalipun. Sitä jaksettiin tutkia pitkä tovi. Myös automatka kotiin sujui leppoisasti ja kotio saapuikin kaksi hyvin väsynyttä messuilijaa. 

Kävitkö sinä lapsimessuilla? Tarttuiko jotakin mukaan?

Imetyksestä

Imetystaipaleemme on kestänyt kohta kahdeksan kuukautta. Olen siihen enemmän kuin tyytyväinen, varsinkin kun alkuun kerkesin jo hysterisoimaan että maidon tulo loppuu. Samalla kun itse iloitsen onnistuneesta imetyksestä niin saan kuulla ulkpuolelta siitä kuinka Hugo on jo niin iso, että  imettäminen kannattaisi jo lopettaa sekä kuinka pojan pitäisi antaa jo maistaa jäätelöt, pullat, makkarat yms. Siis voi hyvät hyssykät sentään, poika täyttää kuitenkin vasta sen 8kk eikä mielestäni ole mikään iso. Jokaisella on tietysti oma näkemyksensä isosta, mutta minusta Hugo on vauva aina sinne vuoden ikään asti. En ymmärrä miksi kiirehtiä imetyksen lopettamisen kanssa ja miksi ihmiset työntävät nokkansa toisten asioihin. Kysyä toki saa, mutta voisi harkita millä tavalla sen esittää.

Yllätyksekseni olen kuullut tämän vauvavuoden aikana niin paljon arvostelua vauvani hoidosta, etten enää voi vain päästää niitä toisesta korvasta ulos. Kun mikään ei tunnu olevan ns. oikein mitä teen jäävät asiat pahasti kalvamaan mieltä. Aina on jollakin syytä tulla neuvomaan ja osoittelemaan sormella. Se turhauttaa, mutta ennen kaikkea ottaa suututtaa ja kovaa. En tykkää siitä että tapaani toimia arvostellaan joka ikisessä asiassa ja minua koitetaan lytätä jatkuvasti. Joko tuo arvostelu on tahallista tai sitten tahatonta, en tiedä varmaksi, mutta epäilen ensimmäistä. Se ei tunnu mukavalta. 

Olen koittanut olla välittämättä. En halua enää pahemmin edes keskustella kenenkään kanssa siitä kuinka paljon poika heräilee syömään, kuinka paljon syö kiinteitä tai onko vielä rinnalla. Inhottaa että asiat joista mieluiten puhun on tulleet minulle aiheeksi, joista en halua enää edes puhua. Täällä blogin puolella niistä toki kirjoittelen, mutta kasvotusten ne puheet ovat jääneet melkeinpä kokonaan pois. En halua että heti alkaa sadella ohjeita siitä mikä on oikein. Nykyään vastaan jotakin ympäripyöreää ja poistun paikalta. Varsinkin jos kyseessä on ihminen joka yleensä koittaa tuottaa minulle huonoa mieltä ja huonoa äiti fiilistä.

Kaikesta huolimatta olen pitänyt pääni kovana ja toimin jatkossa niin mikä on parasta meidän pojalle. Meidän imetyshetket jatkuvat samaan malliin. Kiinteitä syömme omaan tahtiin ja se on näyttänyt olevan Hugolle se paras ratkaisu. Imetyshetket ovat vaihtuneet todella pikaisiin pyrähdyksiin rinnalla. Silti poika tarvitsee niitä. Hän tankkaa siinä läheisyyttä ja samalla hörppää sen verran mikä on tarpeen. Illalla tankataan oikein kunnolla ja yöllä kerran tai kaksi. Imetyskertoja on vielä se 7-9 kertaa yöt mukaan lukien. Kiinteitä syö kaksi tai kolme kertaa päivässä. Määrälllisesti ei paljoa, mutta juuri sen verran mikä on Hugolle sopiva. Hän kyllä ilmoittaa varsin selvästi koska on nälkä ja koska on kylläinen. 

Minulta on myös kysytty ihan suoraan milloin lopetan imetyksen. Olen vastannut että mennään Hugon tahtiin. Ensinnäkin kun poika viihtyy rinnalla niin totta kai hän sitä saa ja toisekseen maitoa tulee vieläkin todella hyvin. Ja en ole edes miettinyt että lopetan tyyliin kun poika x kuukautta. Jos esimerkiksi vuoden iässä on imetyksen loppumisen hetki niin sitten se on, jos se tulee jo aikaisemmin tai myöhemmin niin hetki on silloin. En osaa ennustaa miten taipaleemme Hugon kanssa etenee. Se tapahtuu omalla painollaan. Mutta jos etenemme samaa tahtia sisarusten kanssa niin ne hetket ovat siinä vuoden iän jälkeen.

Meitä äitejä ja varsinkin imettäjiä on monenlaisia. Osa ei halua imettää ollenkaan, osa toivoo että imetys onnistuisi, osa taistelee että maitoa riittäisi, osalla sitä tulee yli kysynnän, osa haluaa lopettaa imettämisen puolen vuoden jälkeen tai aiemmin ja osa jatkaa vielä taaperoimettäjäksi. Jokainen on mielestäni oikea tapa, jokainen äiti toimii niin miten se on omalle pienelle paras. Ei siis arvostella, vaan kannustetaan.


Huomenna tämä mamma suuntaa lapsimessuille, toivottavasti nähdään siellä. Mukavaa perjantaita ihanat, pus.

Kevään parhaimpia leikkejä

Ulkona paistaa aurinko ja se houkuttelee pihalle. Kuinka mukavasti se jo lämmittää ja ne tuoksut. Ah mä rakastan kevään tuoksua, siinä on vaan sitä jotakin. Ja ne äänet. Lintujen sirkutusta variksen raakuntaa ja paljon muuta. Joutsenten lentoa on kiva katsella ja luonnon heräämistä kiva seurata. Löydettiin pihasta eilen ensimmäiset leskenlehdet. Mahtavaa on myös se että ulkovaatteet ovat vaihtuneet ohuempiin ja lapset tykkäävät valtavasti. Pihasta löytyy valtavasti tutkittavaa ja uutta tekemistä, kaikki puhkuvat intoa, onhan kevät.

Kevään parhaimpia leikkejä lasten mielestä taitaakin olla kuravellin keittely ja valmistaminen. Lätäköistä kahmitaan vettä lapiolla ämpäreihin, kastelukannuihin, kippoihin ja purkkeihin. Sitten päälle kaikkea mahdollista, kuten oksia, hiekkaa, havunneulasia, käpyjä, heinää ja ihan kaikkea mahdollista. Tämän jälkeen tietysti "maistellaan" herkkuja. Välillä tuottaa pienoisia ongelmia esittää lapsille, että voi nam kuinka hyvää tämä suklaakakku on, kun kädessä on ihan järkyttävältä tuoksuva kuravelli, heh. Hiekkalaatikko kuhiseekin jos jonkinmoisia kakkuluomuksia, joita sitten maistellaan porukalla. Välillä täytyy pitää myös taukoa ja piipahtaa keinumaan, pyöräilemään tai pelaamaan jalkapalloa. 

Aino on kyllä ihan hurahtanut leikkimään ulkona vedellä, hän tyyliin makaa itsekin siellä kokonaan. Ja olen kyllä antanutkin maata, vaatteet saa aina pestyä. Toki siinä vaiheessa kun hän istuu lammikossa ja kaataa vettä päälleen, niin kehotan tulemaan pois, varsinkin jos kurahousut on unohtunut pukea. Hyvin nuo vaatteet kyllä pitää vettä, muttei ne nyt ihan kylpyä kuralammikossa kestä, hih.

Kun on sitten aika lähteä sisälle, on näky aikamoinen. Niinä hetkinä todellakin toivoisin että meillä olisi kuraeteinen. Rukkaset valuvat vettä, housut ovat yltäpäältä kurassa, pipot ovat mustana, kun niitä on korjattu kurasilla hanskoilla paremmin päähän ja lasten naamat ovat täynnä hiekkaa tai ainakin Ainolla on melki joka kerta. Taitaa sitä kyllä löytyä myös jonkin verran suusta.

Keitelläänkö teillä kuravellejä?

Lapsimessuille vauvan kanssa

Lapsimessuilla v.2015

Lapsimessut lähestyvät ja lauantaina koittaa viimein se päivä kun lähden Hugon kanssa messuilemaan. Aamu starttaa jo aikaisin kun edessä on tunnin ajomatka Tampereelle, siitä sitten jatkamme junalla kohti Messukeskusta. Saa nähdä miten junamatka sujuu tällä kertaa, viimeksi se meni ainakin todella hyvin. Minulta pyydettiin pientä vinkkipostausta siitä miten vauvan kanssa messuilu onnistuu ja miten itse aion valmistautua messuille.

Olen nyt itse menossa Lapsimessuille toista kertaa. Viime vuosi oli ensimmäinen ja silloin Hugo köllötteli vielä masussani, niinpä tällä kertaa onkin jännempi lähteä liikkeelle kun mukana onkin vauva. Hugo on nyt seitsemän kuukautta, mutta ei vielä liiku kuin kierimällä. Niinpä uskon että hän viihtyy hyvin joko rattaissa, manducassa ja sylissä. Nyt väkijoukon seassa ei  vain puikkelehdita niin sulavasti joka välistä, mutta onhan meillä aikaa. Pelkän manducan kanssa en kuitenkaan voi lähteä, sillä olemme kuitenkin messuilemassa melkein koko päivän. Rattaisiin pakkaan makuupussin koska kävelemme asemalta ja lisäksi se toimii kivana pehmusteena. Lisäksi rattaisiin tulee kuomusuoja, jonka saa laitettua eteen kun uni yllättää. Se hieman vaimentaa meteliä ja lisäksi bloggaa kirkkaita valoja. Messuilta saa muuten myös lainata lastenrattaita messupäivän ajaksi 1,00 tai 0,50 euron panttia vastaan. Lastenrattaat löytyvät pääsisäänkäynnin Läntisen naulakon vierestä sekä Pohjoispuolella sisäänkäynnillä (tieto messukeskuksen sivuilta). Itse kuitenkin ajattelin pakata omat rattaat mukaan niin matka juna-asemalta messuille ja messuilta asemalle sujuu mukavammin kun Hugo saa olla rattaissa.

Vaipanvaihdot sujuvat varmasti nopeiten omia rattaita apuna käyttäen, mutta Liberon (6b191) pisteellä näytti olevan ainakin vuosi sitten hyvät vaipanvaihtopaikat. Lastenhoitohuoneita messuilla on kaksi, mutta löytyy sieltä myös vaipanvaihtoon soveltuvia hoitotasoja. Täältä voit lukea niistä tarkemmin. Mukaan hoitolaukkuun varataan puhdistuspyyhkeitä, vaippoja, vaihtovaatteet, maissinaksuja, sosetta, ruokalappu, muutama lelu, varatutti ja vesipullo äidille. Taidan myös napata mukaani nokkamukin tai tuttipullon johon laittaa Hugolle vettä. Pitää varmaan vaan kotona testata huoliiko kumpaakaan kun tissillä on vaan menty, hih.

Itse olen miettinyt, että missä imetän poikaa. Paikan pitäisi olla aika rauhallinen, mutten halua mennä lastenhoitohuoneeseen sillä jollakin muulla voi olla silloin enemmän tarvetta sille. Itsehän nyt voin syöttää missä vain, mutta ongelma onkin se, että miten Hugo keskittyy syömiseen. Nyt on meinaan pitkään ollut se vaihe kun rinnalta noustaan jatkuvasti tarkastamaan joka ikinen ääni. Te jotka olette olleen rintaruualla olevan vauvan kanssa messuilemassa, niin saa heittää vinkkejä missä on hyvä imettää?

Hugo saa syödä messuilla istuen omissa rattaissa, siinä poika on helppo syöttää. Toki jos menemme itse syömään niin sitten syöttötuolissa. Evääksi pojalle pakataan jokin hedelmä ja marjasose sekä maissinaksuja.  Itselleni otan pullollisen vettä ja jotakin mitä voi siinä samalla napostella. Ainakin näistä paikoista löytyy mikro joita asiakkaat voivat käyttää Cafe 3, ravintola Panorama, ravintola Eat & Meet ja Leikkipaikka. Tiedot löytyi jälleen messukeskuksen sivuilta, täältä.

Lähden messuilemaan Hugon kanssa sillä asenteella, että mennään hänen tahdissaan. Uskon että kerkeän käymään helposti niissä paikoissa, joissa olen ajatellutkin. Lisäksi mukaani lähtee ystäväni, joten häneltä saan sitten varmasti apuja tarvittaessa. Yksi vinkki on selvittää etukäteen mitkä näytteilleasettajat haluaa ehdottomasti nähdä ja vierailee niissä ensin, ei sitten jää harmittamaan jos joku jäi näkemättä. Näytteilleasettajat löydät täältä. Mielenkiinnolla odotan millainen messukokemus tällä kertaa saadaan. Toivon että Hugo viihtyy, ainakin nähtävää on luvassa hurjasti.

Vauvan nukuttaminen

Kun Hugo oli ihan pieni hän nukahti parhaiten rinnalle tai sylissä pystyssä pitäen. Siitä laskin pojan sitten vaunukoppaan jatkamaan uniaan, jos raaskin. Varsinaista nukuttamista ei siis tapahtunut, koska ihan pienenä Hugo vain söi ja nukahti miltei heti. Unet kyllä olivat aika lyhyitä, mutta suurimman osan ajasta hän nukkui. Kun Hugo heräili yöllä nostin hänet viereeni ja annoin tissin suuhun. Siihen me sitten nukahdimme vierekkäin ja ai että kuinka ihanaa on nukahtaa kun pikkuinen tuhisee siinä ihan vieressä ja puristaa kädellä lujaa sormestasi tai pitää kättä rinnan päällä.

Pojan kasvaessa tuli kuvioihin hyssyttäminen, kanniskelu, laulaminen, vaunujen heiluttaminen, kyykkääminen, tanssiminen ja vaikka mitä. Päivät ja illan oli kyllä tuolloin aika mielenkiintoisia. Ja juuri kun sait pienen nukahtamaan usein syliin. laskit hänet vaunuihin (jotka olivat sisällä), keitit kupin teetä ja otit ensimmäisen hörpyn kuului vaunuista jo parkaisu. Nostin pienen syliin ja hetkessä hän oli unessa. Monesti istuinkin sohvalla pieni nyytti olalla tai rinnan päällä tuhisten. Ne oli täydellisiä hetkiä. Tuolloin vauvan nukuttaminen vei todella aikaa, oli sitten kyseessä päiväunet tai yöunille laittaminen. Nukuttamiseen kului helposti tunti joskus jo toistakin.

Sitten iski jälleen uusi vaihe ja vauvan nukuttaminen muuttui. Päivällä unet viimein pisenivät ja vaunuissa nukuttiin ulkona, vihdoin. Hugo nukahti niihin todella helposti ja vaunujen hytkyttäminen siellä jäi lyhyeen. Joskus hän nukahti jo ulkovaatteita pukiessa. Illalla taas laitoin pojan vaunuihin, jotka olivat olohuoneessamme ja saatoin itse istua sohvalla katsoen televisiota samalla kun keinuttelin vaunuja. Saattoi kulua kymmenen minuuttia tai tuntikin ennen kuin poika nukahti, Hän saattoi välillä haluta syliin, rinnalle tai muuten vain hengailla hereillä ja väläytellä ihania hymyjä. Mielessä kävi silloin muutamaan kertaan ajatus siitä, että saanko koskaan poikaa nukahtamaan omaan sänkyyn, nyt kun hän on tottunut nukahtamaan heiluviin vaunuihin.

No mutta kuinkas sitten kävikään. Eräänä iltana mietin, että taidanpa koittaa laittaa Hugon nukkumaan omaan sänkyyn. Syötin normaalisti pojan sohvalla, mutten nostanutkaan vaunuihin vaan kannoin omaan pinnasänkyyn. Poika oli hetken kummissaan, mutta laitoin hänen päälleen peiton ja pidin kättä hänen päällään. Tassuttelu on meillä toiminut ihan hyvin muiden kohdalla, niinpä koitin sitä Hugonkin kanssa. Alku oli aika pyörimistä ja hän halusi pitää peukalostani kiinni. Mutta ei se vauvan nukuttaminen pinnasänkyyn vienyt paljoa enempää aikaa kuin niihin vaunuihinkaan.

Seuraavana iltana toistin saman. Ensin sohvalla syöttö ja sen jälkeen kannoin unisen pojan sänkyyn, annoin vielä pupun kainaloon, joka osoittautuikin ihan hitiksi. Pupun korvista oli hyvä tarrata kiinni. Nyt uni tulikin paljon nopeammin. Näin me olemme toimineet nyt joka ilta ja vauva on nukahtanut itsestään pinnasänkyyn. Joskus kun meno meinaa mennä pyörimiseksi ja levottomaksi, on tassuttelu toiminut ja samoin tutti suussa sekä pupu kainalossa. Hugo on ensimmäinen lapsistamme, jonka koitan opettaa nukahtamaan ilman sideharsoa, jota käytämme silloin kun ollaan rinnalla. Joudun käyttämään sitä, ettei maitoa olisi joka paikassa. Onneksi pupu on saanut lämpimän vastaanoton.

Vauvan nukuttaminen tuntuu nyt sujuvan todella hyvin, kunhan sänkyyn ei koita viedä liian virkeää vauvaa. Koitan viedä Hugon sänkyyn aina hereillä, jotta hän tietää minne nukahtaa. Hugo myös syö öisin edelleen, joten ekalta syötöltä hän jää kainalooni nukkumaan. Tästä meillä ei vielä ole kiire eroon, mennään tällä hetkellä Hugon tahtiin. Eilen yöllä kun poika syömisen jälkeen nukahti viereeni pupu kainalossaan en voinut kuin tuijottaa häntä. Kuinka suloinen näky hän olikaan nukkuessaan pupu kainalossa.