Kun taaperomme käy nukkumaan

Niin tai ainakin yrittää käydä. Meidän illat on nimittäin ihan pelkkää hulinaa. Vaikka Aino olisi illalla kuinka väsynyt saattaa nukahtamiseen kulua silti helposti yli tuntikin. Omaan sänkyyn mennään iltapalan ja pesujen jälkeen hienosti. Kainaloon napataan uniriepu ja kaksi pupua. Sängyssä viivytään pari minuuttia ja sitten se ralli alkaa. Ensin noustaan sängystä pois ja hiivitään veljen viereen. Kikatus kuitenkin paljastaa vanhemmille, että taas ollaan veikan vieressä. Käy komennus omaan sänkyyn ja Aino menee sinne hienosti, kunnes tämä sama kaava toistuu ainakin sen kymmenisen kertaa.

Sitten kun ei enää kavuta veljen viereen, aletaan ravata sängystä pois ja hoetaan että on päästävä pissalla. Pissalla käydään kerta, mutta ne muut kymmenen pissalle pääsemis yritystä eivät enää tuota tulosta vaan Aino palautetaan omaan sänkyynsä vähin äänin, peitellään ja annetaan unikaverit kainaloon. No kun pissalle ei kerta pääse niin voi sitten kehitellä jotakin muuta. Sängystä alkaa kuulua laulua, tällä hetkellä eniten lauletaan ih hah haa, ih hah haa. Sitten pitää tietenkin pölötellä omia, huudella koiraa, luetella kaikkien perheenjäsenten nimet monen monta kertaa, yrittää naurattaa jo nukkuvaa veljeä, potkia sängynlaitoja, kikattaa omiaan, taputtaa käsiä, pöristellä suulla sekä heittää unikaverit maahan ja huudella niiden perään. Joskus saatetaan jopa koittaa tulisiko uni paremmin oman sängyn alla tai istua lattialla leikkimässä kaiken maailman leluilla ja joskus käy niin että uni yllättää pienen leikkijän ja tyttö simahtaa lattialle.

Kun tätä rallia on jatkunut sen reilun tunnin eikä oikein millään saa kiinnitettyä vanhempien tai sisarusten huomiota itseensä antaa tyttö viimein periksi ja uni tuleekin pian. Ei kyllä mikään ihme kun nukkumaan meno on tuollaista sirkusta. Siinä on kieltämättä välillä vanhempien pinna kireällä ja välillä ei taas pokka meinaa pitää kun tytöllä on niin omat jutut. Luulin että tämä vaihe menee viikossa parissa ohitse, mutta kun tätä on jatkunut jo kohta kolme kuukautta niin alkaa usko loppumaan. Tässä alkaa vanhemmilta kikat tytön nukuttamiseen jo loppumaan. Parhaiten tällä hetkellä toimii se että ei noteeraa ollenkaan tytön touhuja ja palautetaan sänkyyn vain sanomatta sanaakaan. Jos kuulen tytön leikkivän huoneen lattialla tai sängyssä niin parhaiten toimii se että antaa leikkiä ja kerää lelut pois tytön nukahdettua. Myöskään virkeänä ei kannata viedä nukkumaan tai kello näyttää lähemmäs puoltayötä kun viimein ollaan unessa. 

Koska Aino nukkuu edelleen päiväunia niin vaikuttaa se osaltaan nukahtamiseen iltaisin. Tyttö ei kuitenkaan vielä pärjää ilman päikkäreitä. Yhtenä päivänä tätä koitettiin ja oli iso homma saada pidettyä Aino hereillä iltaan asti. Viiden maissa tyttö meinasi jo väkisin nukahtaa sohvalle, mutta sain kuin sainkin pidettyä hänet hereillä. Illalla tosin Aino sitten sippasi sänkyynsä alle vartissa, mikä oli ihana juttu. Katsotaan tilannetta sitten uudestaan jonkin ajan päästä ja nähtäväksi jää koska meillä päiväunet on historiaa.