Synnytystapa-arviossa

Maanantaina kävin siellä synnytystapa-arviossa. Mua jännitti aivan hirveästi se että mitä siellä sanotaan, en kai vaan joudu mihinkään osastolle odottelemaan Minin syntymää ja jännitin oikeastaan ihan kaikkea. Onneksi J lähti mukaani tueksi ja turvaksi. Onnekseni osastolle ei pitänyt jäädä makoilemaan..olisi ollut himpun verran hankalaa jäädä osastolle ja olettaa että J sitten koittaa hoitaa kotia ja lapsia ties kuinka pitkän ajan. Toisekseen näillä keleillä ei todellakaan tee mieli viettää aikaa sairaalassa.

Ensiksi tapasimme kätilön, joka kävi paperimme läpi, keskustelimme edellisistä synnytyksistä ja raskauden kulusta. Kätilö oli oikein mukava ja jännitys hieman helpotti. Koska Mini on liikkunut hyvin, ei tarvinnut mennä käyrille makoilemaan ollenkaan. Kun kaikki asiat oli saatu puhuttua läpi siirryimme aulaan odottelemaan lääkärille pääsyä. Olo oli tuolloin ihanan rento, mutta jännitin kovasti sitä minkä kokoinen Mini mahtaakaan olla.

Jonkin aikaa odoteltiin aulassa, kunnes pääsimme lääkärin vastaanotolle. Vastassa oli oikein mukavan oloinen nuorehko naislääkäri jonka kanssa kävimme neuvolakortin tiedot läpi ja puhuimme edellisistä synnytyksistä. Sitten kurkittiinkin Miniä ultralla. Sanoin että hänestä on povattu suurempaa kuin sisaruksistaan, mutta kun sitten ultralla mittailtiin niin lääkäri sanoi ettei kyllä millään saa Ministä suurta mittaa. Minin painoarvioksi tulikin sitten vain 3030g (saa nähdä kuinka paljon heittää syntymäpainosta). Multa pääsi todella helpotuksen huokaus, sillä olen todella pelännyt että Mini kasvaa kovin suureksi.  Tuohan on vain arvio, mutta kyllä lääkäri niin monta mittaa otti ja sanoi ettei saa millään Ministä suurempaa. :D Lopuksi koitettiin vielä kohdunsuuntilanne joka oli 2cm auki ja kanavaa n.3cm. Ihan normi tilanne, joka voi kuitenkin muuttua ihan hetkessä. Lääkäriä myös nauratti kun Mini pyöri masussa kuin väkkärä, sanoi että ompas eloisa tapaus. :)

Jäiköhän tämä eilinen varjokuva viimeiseksi masukuvaksi??!

Sitten puhuttiinkin jo että miten meinataan toimia. Itse kun en oikein tiennyt mitä haluan, koska luonnollisempi synnytyksen alku olisi aina se paras ratkaisu. Lääkäri kysyi kuinka pitkä matka meillä on sairaalaan ja pelottaako että pieni voisi syntyä matkalle. Lopulta päädyimme kaikki yhteistuumin siihen että varaillaan aikaa käynnistykseen..kääk!! Olisi kuitenkin turvallisempaa että voisimme ajaa rauhassa matkan ja antibiootti kerettäisiin antamaan rauhassa, eikä pelkoa matkalle synnyttämisestä ole. Myös mahdollinen kivunlievitys kerettäisiin antamaan ajoissa.

Joten tässä sitä nyt sitten ollaan matkalla kohti sairaalaa ja katsotaan mikä Minin lopulliseksi syntymäpäiväksi sitten oikein muodostuukaan. :) Jännittää, mutta samalla se ajatus että pian pieni on sylissä saa kyyneleet silmiin. Ajatella, pian Mini on täällä.♥ Tämä on ensimmäinen kerta kun käynnistykseen joudun, joten kokemusta siitä ei ole. Muuta kuin se että se on kivuliaampi kuin luonnollinen synnytys.. a p u a!! Toivon mukaan se lähtee kuitenkin sujumaan hyvin (ei kestä montaa päivää), oma pää pysyy mukana ja ei olisi ainakaan mikään rytinällä ulos synnytys. Pitäkäähän meille peukkuja. Palailen toivon mukaan jo pian vauva uutisten kera!