Pysäyttäkää aika!!!

Ääää mä en kestä, mun rakas Mini täyttää tänään jo  n e l j ä  viikkoa. Siis apua! Pysäyttäkää nyt joku tämä aika, edes ihan pieneksi hetkeksi. Tää on niin kulutettu lause ja kieltämättä olen käyttänyt tätä viimeisen kymmenen vuoden aikana hävyttömän paljon, mutta miten tää aika voi kulkea näin nopeaan? Vastahan tuo syntyi! Miten nuo pienet kasvaa näin nopeaan?

Tämän neljä viikkoa olen elänyt todellisessa vaaleansinisessä vauvakuplassa. Olen antanut Minille tuhottoman määrän suukkoja, pitänyt sylissä niin paljon että toinen ranne on välillä ollut kipeä. Kuunnellut toisen suloista tuhinaa kun hän nukahtaa syliin, enkä ole raaskinut laskea pois. Nuuhkutellut tuota vauvantuoksua niin paljon, etten vain koskaan unohtaisi kuinka ihanalta pienet tuoksuukaan. Tuijottanut aarrettani niin että muistaisin hänen joka ikisen piirteen mahdollisimman tarkasti. Ihaillut noita niin mahdottoman pieniä varpaita ja itkenyt onnesta kun pieni on kietonut sormensa peukaloni ympärille. Miten välillä tuntuukaan että sydän pakahtuu siitä onnen tunteesta kun pidän tuota ihanuutta sylissäni.♥

Mutta niin se vain on että mun vauvani kasvaa, päivä päivältä hän tulee suuremmaksi. On ihanaa huomata kuinka hetki sitten niin kippurassa itseään pitänyt Mini on alkanut hiljalleen suoristumaan. Hän näyttää heti isommalta, mutta on silti vielä niin kovin pieni. Oma silmä vain tottuu niin nopeasti toisen kokoon, ettei hän enää itsestä tunnu pieneltä. Pienuudesta kertoo onneksi vielä se että käytössä on tällä hetkellä 50-56cm vaatteet. Osa 56cm on niin suuria ettei niitä ole vielä voinut pitää. Olemme myös nyt hiljalleen siirtymässä Liberon 1 koon vaipasta kokoon 2. Vanhat ykköset käytetään ensin pois ja kakkoset odottavat jo valmiina käyttäjää.

Mini on kyllä varsin ihana vauva. Aamulla on niin aurinkoinen kun heräilee siinä 7-8 välillä. Sitten syödään ja jos hikka ei yllätä niin uni tulee vielä aika nopeasti, mutta kyllä sitä joskus jäädään myös hereille. Mini nukkuu uniaan aika pätkissä. Joskus kiskoo neljän tunnin unet, mutta joskus ei saa edes sylistä laskettua kun heräilee. Onneksi monet unet on nukuttu jo samaan aikaan Ainon kanssa. Vaunulenkeistä Mini pitää kovasti, mikä on aivan mahtava juttu. Mini viihtyy parhaiten sylissä, mutta välillä pötkötellään koko porukalla lattialla. Masullaan pieni ei viihdy oikeastaan yhtään, mutta sitä kuitenkin koitellaan lähes päivittäin.

Rinnalla ollaan tunnin tai kolmen välein ja poika on todella nopea tankkaamaan. Illat onkin sitten aikamoista kitinää ja jonkin sortin masuvaivaakin on. Miksikään koliikiksi en tätä sanoisi mutta välillä huuto on kyllä aikamoista ja mahasta kuuluu aika porinaa. Tämä ei kuitenkaan ole ihan joka iltaista. Yöt nukutaan ainakin toistaiseksi hyvin. Mini herää pari kertaa syömään, riippuen aina siitä kerkeänkö itse edes nukkumaan kun herää syömään ensimmäisen kerran.

Meillä on nyt myös takana ensimmäinen lääkärineuvola. Pojalla oli kaikki muuten hyvin, mutta vasen silmä hieman karsastaa ja sitä seurataan. Lääkäri kyllä sanoi että silmät ns pyörii vielä paljon eikä kohdista vielä kunnolla. Seuraillaan nyt tilannetta,  voihan olla ettei silmä edes varsinaisesti karsasta vaan ei vain ole vielä "kehittynyt kunnolla". Kielen päällä on myös inasen sammasta. Kenelläkään muulla meidän lapsista ei ole ennen ollut, joten tämä on ihan uusi juttu meille. Mutta nyt olen kastanut tuttia puolukkaan niin jospa päästäisiin siitä eroon. Pituutta ja painoa oli tullut hienosti suluissa syntymämitat.

Pituus: 54,3cm (50cm)

Paino: 4355g (3415g)

Pipo: 35,8cm (34,5cm)

Poskiin onkin kertynyt suloisesti pyöreyttä ja Mini muistuttaa isoveljeään päivä päivältä enemmän. Oikeastaan välillä pelottavankin paljon. :) Pitäisi joskus laittaa heistä valokuvat vierekkäin ja kysyä joltakin että kummassa on kumpi, niin paljon muistuttavat toisiaan.

Mutta oikeesti, voisko sen ajan nyt vaan pysäyttää edes hetkeksi tai vain hidastaa vähäsen? Nää kasvaa liian nopeesti!! En kestä!