Silmä-ja reumapoli kuulumisia

Tänään vihdoin pääsin kuulemaan mikä on tytön tilanne lastenreuman suhteen. Aina sitä miettii kun sinne lähdetään, että jos jokin kuitenkin on vialla, vaikka todellisuudessa tietää että kaiken pitäisi olla hyvin. Mutta mitä jos ei sitten olekkaan? Kuinka siitä iskisikin se karmea huonoäiti fiilis. Tällä kertaa oli kuitenkin aika varma että kaikki on hyvin..vähän kuitenkin epäilytti.

No ensinnäkin pitää sanoa että automatka sujui, ehkä viileän kelin takia, ilman minkäänlaista pahoinvointia. Ihan parhautta, sillä yleensä matkaan on sisältynyt muutamia toppeja. Ensiksi suuntasimme silmäpolille ja onneksi matkaan tarttui muutama sateenvarjo, sillä muuten olisimme olleet kuin uitettuja koiria. Sitä vettä meinaan satoi ja paljon yhdessä vaiheessa.

Silmäpolilla J meni ison S:n kanssa vastaanotolle ja minä jäin pikku S:n ja pikku E:n kanssa odotusaulaan. Käynti oli jälleen aika nopea, mutta uutiset olivat jälleen hyviä. Oikein hymyilyttää kirjoittaa näitä. :) Näkö oli ok, silmänpaine saatiin hyvin mitattua, silmät terveet ja lääkärinkin (nainen) vastaanotto sujui nopeaan. Silmien osalta terve tyttö ja käyntiväli harvennetaan 4 kuukauden käyntiväleistä 6 kuukauden käyntiväleiksi. Ihan mahtava juttu!! :D Silmäpolin jälkeen ajeltiin mäkkiin syömään, katsastettiin auto ja poikettiin latentarvikeliikkeessä, josta kävin ostamassa rattaisiin uuden sadesuojan.

Kuvien laatu huono..että mun puhelimessa on surkea kamera..

Seuraavaksi palasimme tayssiin ja nyt menimme vuorostaan reumapolille. Tätä käyntiä jännitän aina kaikista eniten. Meillä oli jälleen sama lääkäri kuin edelliselläkin kertaa, joka oli ison S:n kannalta mukava juttu. :) J jäi tällä kertaa muiden kanssa odottamaan aulaan ja minä menin tuonne vastaanotolle reippaan tytön kanssa.
Ensiksi lääkäri kyseli kuulumiset ja vilaisi täyttämäni kaavakkeen. Sen jälkeen tytöstä otettiin tuoreet mitat jotka syötettiin kasvujkäyrälle ja tasainen käyrä sinne piirtyikin. :) Sitten S käveli varpaillaan, kantapäillään, meni kyykkyyn, kurkisti molempien olkien yli, katsoi napaa ja kurkisti takana seisovaa lääkäriä. Kaikki näytti hyvältä, joten sitten ultrattiin kaikki nivelet, kun niitä oltiin ensin "väännelty" ja katsottu aristaako jotakin tai löytyykö liikerajotteita.

Kaikki oli hyvin. Voi sitä onnen tunnetta joka sillä hetkellä aina valtaa kun kuulee ettei mitään tulehduksia ole. :D Lopuksi keskustelimme lääkärin kanssa LÄÄKKEENPURUSTA!! Senhän piti alkaa vasta jouluna, mutta koska tilanne on niin hyvä ja edellisestä nivelten punktiosta on kulunut pari vuotta, uskallettiin se nyt hiljalleen aloittaa. Nykyisin S on ottanut "prinsessatabletin" (=reumalääke) joka perjantai. Nyt uuden lääkityksen mukaan se otetaan joka kymmenes päivä. Siis niin ihanaa!! Nyt pitää vaan kirjoittaa lääkepäivät kalenteriin, josta sitten J:n kanssa tiedämme milloin lääke annetaan. Jos oireita ilmaantuu pitää heti olla yhteydessä polille, mutta toiveikkaana jatketaan, että lääkityksestä päästäisiin vielä eroon. :)

Nämä kuulumiset olivat kyllä paljon parempia mitä osasin odottaa!! Miettikää meidän viisivuotiaan lääkkeiden otto vähenee ja se on meille ISO juttu. ♥