Lumi 6v: Syntymäpäivä sairaalassa

Ajatella että siitä tuli kuluneeksi jo kuusi vuotta kun tuo pieni tyttönen nostettiin rinnalleni. Muistan sen hetken vieläkin niin elävästi ja tuskin se koskaan unohtuukaan. Ne ensihetket, se kun ei malttanut nukkua, se kun kuuntelin ja katselin tuhisevaa nyyttiä ja se kun isosisko piti ensimmäistä kertaa sylissä.♥ Muistan kun pääsimme kotio, paistoi aurinko ja lunta oli vielä paikka paikoin ja vastassa oli onnellinen isosisko. 

Lumi on kokenut tämän kuuden vuoden aikana jo niin mahdottoman paljon. Hän oli pienenä todella ujo ja tarkoitan todella. Vain harva pääsi hänen lähelleen ja sai jopa vaihdettua kuulumisia. Ne jotka Lumi päästi lähelleen, pääsivät nauttimaan tytön oikeasta luonteesta joka on aivan ihana ja valloittava. Lastenreumalla on myös varmasti tähän suuri vaikutus, vasta kun reuma oltiin saatu hallintaan ja kaikki kivut kuriin alkoi tyttökin vapautumaan. Taisi olla neljävuotias, hieman ylikin kun vihdoin ei enää pelännyt omaa vaariaan, tämä teki mummulassa käymisestä hieman helpompaa ja nykyään vaari on ihan paras tyyppi. Vaikka sairaalakäyntejä, liikuntarajoituksia, kipuja, erilaisia lääkkeitä, tukia, lääkäreitä, hoitajia, pistämisiä, tutkimisia jne on paljon takana on tyttö ollut aina mahdottoman sisukas ja niin reipas.

Nykyisin meidän kuusivuotias on oikea papupata ja niin mahdottoman reipas, älykäs, herkkä, päättäväinen, rohkea, kekseliäs ja hassuttelija . Alkuun saattaa hieman katsella sivusta, mutta pian papattaa menemään minkä kerkeää. Vielä pari vuotta sitten ajattelin kuinka Lumi ikinään selviää esikouluun, mutta niin vain tyttö on reipastunut ja on syksyllä ihan valmis eskariin. :) Pitkä aika kotona on ollut Lumille ehdottomasti se paras ratkaisu. Ne jotka tytön tuntee, tietävät että tuskin olisi hoitoon mennessä reipastunut vaan päin vastoin sulkeutunut lisää. Hiljalleen tytön tahtiin aloitetut jumpat ja kerho ovat saaneet niin paljon hyvää aikaan. Arkuus ja luotto vieraita ihmisiä kohtaan on parantunut niin paljon, tosin vieläkin on muutamia ihmisiä joihin Lumi ei luota ja ei päästä lähelleen.

Sairaudesta huolimatta tyttö ei ole lannistunut, vaikka monesti hänen suustaan kuulee sanat "ihan tyhmä tää reuma". Vaikka koko talvena ei saanut hiihtää tai luistella ei hän siitä lannistunut vaan potkukelkalla päästeltiin menemään ja laskettiin pulkkamäkeä. Nyt kevään tultua ollaankin sitten pyöräilty niin paljon, että mitään muuta Lumi ei meinaa ulkona ollessa edes tehdä. :) Mukavaa kun nyt on ollut jokin juttu mitä ei olla kielletty. :)

Tänään syntymäpäivä kuluu sairaalassa, sillä Lumille tehdään nukutuksessa punktio. En enää edes muista kuinka monetta kertaa Lumi elämänsä aikana jo nukutetaan (tästä samasta syystä), mutta aina se on yhtä hermoja raastavaa meille kaikille. Se tunne kun lapsi menee ihan veltoksi ja tiedottomaksi sylissäsi, sitten hänet pitää laskea sylistä ja jättää muiden käsiin on jotakin niin kamalaa. Itkuhan siinä tulee joka ikinen kerta, ei siihen vaan totu. Toivottavasti hoitajat ovat huomanneet että tämä on tytön syntymäpäivä ja edes jotakin pientä ekstraa tulisi, esim ekstra tarroja tai vaikka pari jäätelöä. :)

Toivotaan että Lumilla on kuitenkin ihan mukava päivä siitä eteenpäin kun pääsemme takaisin kotiin ja ettei kovia kipuja jalassa olisi. Vuorokauteenhan Lumi ei saa liikkua, joten kotona kannetaan sitten paikasta toiseen, voidaan vaikka ajatella että koska on nyt päivänsankari niin saa erikoiskohtelua, vaikka Lumi kyllä tietää miksi häntä kannetaan.
Palailen huomenissa polikuulumisten kanssa, kohta lähdemme ajelemaan kohti sairaalaa.
Pitäkäähän Lumille peukkuja että kaikki sujuu hyvin.

Oikein hyvää syntymäpäivää rakas tyttäreni!♥