Äidin vauva sairastaa

Eilen illasta se alkoi. Toinen alkoi olla väsynyt, mutta kun laski sylistä alkoi lohduton itku. Kun otin takaisin syliin, helpotti olo kummasti. Muutamaan kertaan laskin takaisin nukkumaan ja taas havahduttiin hereille. Kun sitten sylissä oltiin nukuttu tunnin verran onnistui siirto hyvin ja Hugo jatkoi uniaan vaunuissa. 

Yö sujui kuitenkin levottomissa merkeissä. Hugo heräsi syömään monta kertaa, normaalin kahden sijasta. Syömisestäkään ei meinannut tulla oikein mitään. Yhdessä vaiheessa jo toivoin että olisi aamu ja voisi nousta kunnolla ylös. Onneksi aamuyöstä nukuttiin hieman pidempi pätkä, Hugon tuhistessa äidin kainalossa. Aamulla pieni oli kovin väsynyt, nuhainen ja itkuinen. Kun sitten siirryttiin vaihtamaan vaatteita tunnustelin että poika on vieläkin kovin lämmin ja enää se ei voisi johtua siitä että nukuttiin kylki kyljessä. Niimpä mitattiin kuume ja olihan sitä. Hugo ei myöskään tohottanut hoitopöydällä niin kuin yleensä ja pian alkoi itku. Annoin pikkuiselle kuumelääkettä että olo helpottaisi.

Koko aamu meni pientä kannellen ja asentoa paremmaksi vaihdellen. Lisäksi syömisestäkään ei meinannut tulla oikeastaan mitään. Niin katsoin sitten parhaimmaksi viedä pienen lääkäriin, jos jotain onkin korvissa. Samalla voitaisiin näyttää pari päivää sitten alkanutta hieman rähmivää silmää. Soitin naapuri kuntaan jossa onneksi oli viikonloppupäivystys jonne meidän kuntalaiset voimme mennä. Saimmekin ajan todella nopeasti ja heti puhelun loputtua lähdimme ajelemaan. Hugo nukahti vihdoin kaukaloon.

Kuva ei ole tänään otettu, vaan löytyi puhelimen kätköistä

Pääsimme lyhyen odottamisen jälkeen lääkärille, jossa lääkäri tutki Hugon todella tarkkaan. Kuume oli onneksi lähtenyt laskemaan, keuhkot kuulostivat puhtailta ja korvissa ei näkynyt onneksi mitään. Silmään määrättiin tipat, mutta lääkäri ehdotti että koitetaan ensin jos vedellä puhdistaminen tehoaisi. Silmä ei kuitenkaan punottanut vielä paljoa. Ja ilman muuta jos ilman ab-kuuria selviää niin aina parempi. Lääkäri halusi kuitenkin vielä olla varma ettei mitään alkavaa tulehdusta ole ja määräsi meidät hoitajan luo joka otti tulehdusarvot. Voi kuinka Hugo huusi kun jalkapohjaan pistettiin ja sieltä napattiin verta. Onneksi pieni kesti sen hienosti.

Tulehdusarvot olivat normaalit. joten lääkäristä kotiin viemiseksi tuli hyviä uutisia. Olen todella herkkä viemään noin pienen lääkäriin. Mielestäni on parempi käydä tarkistamaan kuin pähkäillä että onkohan nyt jotain vai ei. Ja onhan Hugo vielä vain niin pieni, että herkästi kannattaa näytille lähteä. 

On muuten jännä kuinka sokeaksi sitä tulee oman vauvan kasvulle. Jotenkin välillä tuntuu että Hugo on jo niin kovin "iso", mutta kun tänään lääkärissä niin moni kävi ihailemassa poikaa ja päivitteli että onko ne tosiaan noin pieniä, niin sitä tajusi jälleen kuinka pieneltä Hugo muiden silmissä näyttää. Onhan hän vasta neljätoista viikkoa vanha.

Kuume lähti nousemaan taas iltaa kohden ja itkuisuus lisääntyi. Toivon kuitenkin että tämä selätetään pian, sillä viikon päästä olisi tiedossa ihanaa ohjelmaa. Myös Aino ja Matias ovat räkäisiä. On kyllä aina yhtä kurjaa kun pienet sairastaa.