Luukku 3 | Ilokaasua

Oikein ihanaa joulukuun kolmatta kaikille. Tässä luukussa kerron meidän eilisestä reumapoli käynnistä. Hieman erilainen luukku siis luvassa.

Niin siinä sitten kävi, että Lumin nilkasta löytyi jälleen nestettä. Sitä ei ollut paljon, mutta koska kipuilua on välillä ollut päätettiin jalka punktioida. Jännitin viimeiset pari viikkoa sitä että tyttö pysyisi terveenä ja kuin ihmeen kaupalla hän on välttynyt saamasta pahaa flunssaa itselleen vaikka kotona flunssa jyllääkin.

Eilen äitini ajeli meille ja jäi yöksi. Aamusta oma kello soitti kuudelta ja säälitti nostaa Hugo ylös, mutta poika oli oikein reipas. Lumi herätettiin vasta vartti ennen lähtöä, sillä tyttö ei saanut syödä. Näin nälkäkään ei heti kerennyt yllättämään. Mummu jäi sitten hoitamaan muita lapsia ja lähetti Iidan kouluun.

Tayssissa tapasimme ensin lääkärin joka vielä varmisti ettei punktioitavia niveleitä ole enempää, onneksi ei ollut. Tämä kerta oli jännittävä myös siinä mielessä, että punktio koitettaisiin tehdä ensimmäistä kertaa ilokaasussa nukutuksen sijaan. Lumia jännitti kovasti, mutta päättäväisesti oli vielä sitä mieltä että ainakin koitetaan. Tyttö sai emlat nilkkaan, siitä suunnattiin verikokeisiin ja päiväsairaalaan. Pelailtiin pelejä omaa vuoroa odotellessa ja Lumi kurvaili innoissaan pyörätuolilla. Se oli kuulemma niin kivaa että haluaisi meille kotiin sellaisen. Kun sitten sanoin että on myös ihmisiä, jotka joutuvat olla pyörätuolissa ihan koko ajan meni tytön ilme vakavaksi.

Tyttö lähti reippaana isin kanssa kohti toimenpidehuonetta istuen hieman jännittyneenä pyörätuolissa. Minä taas jäin Hugon kanssa odottelemaan ja oli kyllä pitkät puolituntia. Luulin jo että ilokaasun hengittely ei olekkaan onnistunut ja tyttö on nukutettu, mutta hetken kuluttua isi lykki pyörätuolissa iloisesti hymyilevää Lumia kohti päiväsairaalaa.

Toimenpide oli mennyt oikein hyvin. Tyttö oli valinnut itse ilokaasun tuoksun. Vaihtoehtoja oli neljä: vaahtokarkki, cola, purkka ja hattara. Lumi oli valinnut purkan. Isi oli lukenut Lumille kirjaa samalla kun hän hengitteli reilut kolme minuuttia ilokaasua. Samalla lääkäri pisti neulalla nilkan niveleen. Tyttö ei ollut reagoinut ensimmäiseen pistokseen ollenkaan ja toiseen vain ihan vähän. Ilman itkua ja panikointia olivat selvinneet. Lumi sai palkaksi tehtäväkirjan, tarroja sekä maskit, joista keltaista koitettiin ja valkoista käytettiin.

Isi ja Lumi olivat törmänneet myös sairaalaklovneihin. Lumi selitti nauraen, kuinka he olivat sanoneen isiä Antti Tuiskuksi ja pyytäneet hänen laulaa sata salamaa ja kuinka he olivat luulleet Lumia Nelliksi ja pyytäneen häntä laulamaan 2080-luvulla.  Koska selvittiin ilman nukutusta päästiin lähtemään kohti kotia miltei heti. Lumi voi todella hyvin ja hänelle jäi erittäin positiivinen kokemus.

Uusi käynti on kahden kuukauden kuluttua ja toivotaan ettei nestettä ilmaannu enää lisää.