Ei oo helppoo

Ajatelkaa että löydät jotain oikein ihanaa, jotain joka näyttää sinusta kauniilta ja jonka haluat. Otat sen käteen, vaikka tiedät ettei saisi ja juuri kun olet tutkailemassa sitä, joku tulee ja sanoo ettet saisi koskea. Ettei se mene rikki tai se on sinulle vaarallinen. Iskee hämmästyminen, harmitus ja heittäydyt maahan polvillesi. Ottaa päähän. Tai entä jos et saa juuri sitä syötävää mitä olet itse ajatellut? Maistuuko jauhelihakeitto sinusta samalta kuin jauhelihapullat ja muusi? 

Meidän Aino täyttää ensi kuussa kolme. Ja tällä hetkellä meillä asuu erittäin määrätietoinen neiti, joka tietää todellakin mitä haluaa. Ja hän haluaa ja paljon. Jos ei saa haluamaansa on lopputuloksena mököttävä neiti, joka kävelee huoneeseen kädet puuskassa ja paukauttaa oven perässään kiinni. Onneksi hänellä on tapana leppyä nopeasti ja niinpä hän pian saapuu huoneesta kädessään jokin tavara jota kertoo sitten juuri käyneensä etsimässä. Siinä on naurussa pidättelemistä kun toinen tulee huoneesta ja huutaa iloisena "löysin sen"! Joskus on päiviä kun ovet paukkuu koko ajan, kääk. Millainen mahtaa olla teininä?

Aino hermostuu nykyään monesta asiasta ja tuntuu elävän nyt oikein vastoinkäymisten aikaa. Hänelle tekee tiukkaa kun asiat ei mene ihan niin kuin on suunnitellut. Hän väittelee asioista vastaan. Esimerkiksi päiväunille ei haluaisi, mutta jos jättää ne välistä niin ilta on ihan kamala. Väsynyt neiti kun hermostuu pienemmästäkin, jos edes katsot väärin. Yö unille meneminen on välillä aika sirkusta, mutta pienen keskustelun jälkeen sinne sänkyyn jäädään. Isi ei saisi pestä hampaita, pukea yöpaitaa, harjata hiuksia tai laittaa nukkumaan. Itku tulee jos äiti ei vie sänkyyn.

Vaatii paljon ymmärrystä ja pitkiä hermoja että kestää ne monet hetket päivästä kun ovet paukkuu tai jokin harmittaa. Lisäksi Ainolla on huono tapa purkaa kiukkua isoveljeensä Matiakseen. Tämä on erittäin kurja juttu. Hän saattaa läimäistä kädellä tai töniä veljeä suuttuessaan, kun ei saanutkaan tiettyä lelua. Tähän ollaan puututtu heti ja se on nyt jonkin verran helpottanut, mutta kokonaan ei olla päästy eroon, vielä.  Aino kyllä pyytää kiltisti anteeksi ja antaa halin. Tietää siis toimineensa väärin.

Kyllä ymmärrän Ainoa myös hyvin. Pikkuveljen syntymä on ollut hänelle iso juttu ja pistänyt hieman pakkaa sekaisin. Sitähän verrataan siihen kuin miehesi toisi kotiin toisen vaimon ja sinun pitäisi vaan hyväksyä se. Miltä se susta tuntuisi? Voin sanoa omasta puolestani, että olisi erittäin vaikeaa ja olisin varmasti aika kiukkuinen. Vaikka Aino rakastaa veljeään, suukottelee ja halailee sekä tahtoo syliin, niin silti sisällä myllää varmasti valtavasti. Tähän päälle uhmaikä niin ei ole pienellä helppoa.

Uhma on siis nyt päällä, mutta se on normaali vaihe kehityksessä. Vaikka välillä tuntuu aika mahdottomalta ja tahtojen taistelulta, niin kyllä ne ihanat hetket päivässä pelastaa sen huononkin hetken. Kun Aino istuu syliin, antaa halin ja suukon poskelle sekä kertoo olevansa äidin kulta, niin kyllä se sulattaa sydämen joka kerta.