Vauvan nukuttaminen

Kun Hugo oli ihan pieni hän nukahti parhaiten rinnalle tai sylissä pystyssä pitäen. Siitä laskin pojan sitten vaunukoppaan jatkamaan uniaan, jos raaskin. Varsinaista nukuttamista ei siis tapahtunut, koska ihan pienenä Hugo vain söi ja nukahti miltei heti. Unet kyllä olivat aika lyhyitä, mutta suurimman osan ajasta hän nukkui. Kun Hugo heräili yöllä nostin hänet viereeni ja annoin tissin suuhun. Siihen me sitten nukahdimme vierekkäin ja ai että kuinka ihanaa on nukahtaa kun pikkuinen tuhisee siinä ihan vieressä ja puristaa kädellä lujaa sormestasi tai pitää kättä rinnan päällä.

Pojan kasvaessa tuli kuvioihin hyssyttäminen, kanniskelu, laulaminen, vaunujen heiluttaminen, kyykkääminen, tanssiminen ja vaikka mitä. Päivät ja illan oli kyllä tuolloin aika mielenkiintoisia. Ja juuri kun sait pienen nukahtamaan usein syliin. laskit hänet vaunuihin (jotka olivat sisällä), keitit kupin teetä ja otit ensimmäisen hörpyn kuului vaunuista jo parkaisu. Nostin pienen syliin ja hetkessä hän oli unessa. Monesti istuinkin sohvalla pieni nyytti olalla tai rinnan päällä tuhisten. Ne oli täydellisiä hetkiä. Tuolloin vauvan nukuttaminen vei todella aikaa, oli sitten kyseessä päiväunet tai yöunille laittaminen. Nukuttamiseen kului helposti tunti joskus jo toistakin.

Sitten iski jälleen uusi vaihe ja vauvan nukuttaminen muuttui. Päivällä unet viimein pisenivät ja vaunuissa nukuttiin ulkona, vihdoin. Hugo nukahti niihin todella helposti ja vaunujen hytkyttäminen siellä jäi lyhyeen. Joskus hän nukahti jo ulkovaatteita pukiessa. Illalla taas laitoin pojan vaunuihin, jotka olivat olohuoneessamme ja saatoin itse istua sohvalla katsoen televisiota samalla kun keinuttelin vaunuja. Saattoi kulua kymmenen minuuttia tai tuntikin ennen kuin poika nukahti, Hän saattoi välillä haluta syliin, rinnalle tai muuten vain hengailla hereillä ja väläytellä ihania hymyjä. Mielessä kävi silloin muutamaan kertaan ajatus siitä, että saanko koskaan poikaa nukahtamaan omaan sänkyyn, nyt kun hän on tottunut nukahtamaan heiluviin vaunuihin.

No mutta kuinkas sitten kävikään. Eräänä iltana mietin, että taidanpa koittaa laittaa Hugon nukkumaan omaan sänkyyn. Syötin normaalisti pojan sohvalla, mutten nostanutkaan vaunuihin vaan kannoin omaan pinnasänkyyn. Poika oli hetken kummissaan, mutta laitoin hänen päälleen peiton ja pidin kättä hänen päällään. Tassuttelu on meillä toiminut ihan hyvin muiden kohdalla, niinpä koitin sitä Hugonkin kanssa. Alku oli aika pyörimistä ja hän halusi pitää peukalostani kiinni. Mutta ei se vauvan nukuttaminen pinnasänkyyn vienyt paljoa enempää aikaa kuin niihin vaunuihinkaan.

Seuraavana iltana toistin saman. Ensin sohvalla syöttö ja sen jälkeen kannoin unisen pojan sänkyyn, annoin vielä pupun kainaloon, joka osoittautuikin ihan hitiksi. Pupun korvista oli hyvä tarrata kiinni. Nyt uni tulikin paljon nopeammin. Näin me olemme toimineet nyt joka ilta ja vauva on nukahtanut itsestään pinnasänkyyn. Joskus kun meno meinaa mennä pyörimiseksi ja levottomaksi, on tassuttelu toiminut ja samoin tutti suussa sekä pupu kainalossa. Hugo on ensimmäinen lapsistamme, jonka koitan opettaa nukahtamaan ilman sideharsoa, jota käytämme silloin kun ollaan rinnalla. Joudun käyttämään sitä, ettei maitoa olisi joka paikassa. Onneksi pupu on saanut lämpimän vastaanoton.

Vauvan nukuttaminen tuntuu nyt sujuvan todella hyvin, kunhan sänkyyn ei koita viedä liian virkeää vauvaa. Koitan viedä Hugon sänkyyn aina hereillä, jotta hän tietää minne nukahtaa. Hugo myös syö öisin edelleen, joten ekalta syötöltä hän jää kainalooni nukkumaan. Tästä meillä ei vielä ole kiire eroon, mennään tällä hetkellä Hugon tahtiin. Eilen yöllä kun poika syömisen jälkeen nukahti viereeni pupu kainalossaan en voinut kuin tuijottaa häntä. Kuinka suloinen näky hän olikaan nukkuessaan pupu kainalossa.