Vauva nukkuu äiti ei

Tiedättekö sen tunteen kun alkaa väsyttää seitsemän kahdeksan maissa illalla ihan järkyttävästi? Sohvalle ei kerkeä kuitenkaan makoilemaan kun on ties mitä hommaa, kuten iltapalaa, siivoamista, pesulle menoa, hampaiden pesua, iltasatua, imetystä ja nukkumaan laittamista. Sen jälkeen pitää vielä itse raahautua suihkuun. Vihdoin kun kaikki lapset tuhisee ja voisit itse kaatua sänkyyn niin väsy on tiessään, eikä sitä näy sen jälkeen enää moneen tuntiin.

Valvominen alkoi Hugon odotusaikana. Illalla ja yöllä ei enää uni tullut ja järjestäen valvoin ainakin sinne kahteen yöllä, joskus pidempäänkin. No sama meno on jatkunut siitä asti. Yöunia kertyy yössä neljästä kuuteen tuntiin, joka on kyllä aivan liian vähän. Mutta kun uni ei vain tule. Välillä nousen yöllä antamaan Hugolle tuttia tai muuten vain lohduttamaan.  Minä en ole ihminen joka menisi sänkyyn vain makaamaan ja odottaisi unen tulemista. Se aiheuttaa vain kyljen kääntämistä ja lopulta turhautumisen siihen kun ei vain väsytä. Jos menen sänkyyn aikaisemmin niin luen usein puhelimella blogeja tai surffailen nettikaupoissa. Joo tämä ei ole hyvä juttu ollenkaan, mutta onko sitten parempi istua sohvalla katsomassa telkkaria. Kirjojen luku taas voisi olla parempi vaihtoehto televisiolle, mutta ei oikein ole se mun juttu. Lehtiä tosin joskus lueskelen, sen tavan voisi koittaa ottaa tavaksi.

Kun sitten huomaan, että hieman alkaa väsy hiipiä silmään painun heti sänkyyn ja uni tulee kyllä hetkessä. Siinä ei enää pahemmin kylkeä käännellä. Ainoa huono puoli on se, että aamu tulee ihan liian aikaisin joka ikinen kerta. Hugo herättelee ennen kuutta ja viimeistään kasilta ollaan jo aamupesuilla. On siinä hetken silmät aivan ristissä, mutta yllättävän nopeasti sitä piristyy. Arvatkaa vaan ottaako hieman päähän, kun vauva antaisi äidin nukkua ja silti kukun täällä pitkälle yöhön ja olen aamulla varmaan yhtä väsynyt, kuin silloin kun Hugo heräili monta kertaa yössä. Tosi on kuitenkin se, että ei tällä menolla enää kauan tule jaksamaan. Olisi pakko saada nukuttua se tunti tai pari enemmän. Kerrytän pian huomaamattani itselleni valtavan univelan ja se ei todellakaan ole tässä tarkoitus.

No mitä sitten puuhailen kun muut on jo nukkumassa? Saatan siivoilla, tyhjätä ja täyttää astianpesukonetta, viikata pyykkiä, katsella valokuvia, täyttää vauvakirjaa, tehdä kyykkyjä ja vatsalihaksia, katsella nettikauppojen tarjontaa tai sitten kirjoittelen blogiini postauksia ja lueskelen muiden blogeja sekä litkin samalla vettä. Jos on tiedossa kakkujuttuja niin sitten teen koristeita. Sellaista pientä puuhastelua. Eräs ilta meinasin värjätä nuo järkyt hiukseni, mutten vielä kerennyt. Se pitää kyllä tehdä joku ilta, heh.

Sekaan on onneksi mahtunut muutamat aamut kun ollaan nukuttu ysiin asti ja ero on huomattava. Jos taas saisin  nukkua niin pitkään kuin haluan niin tuloksena on armoton pääkipu. En tiedä mistä se johtuu, mutta liian pitkät unet ei ole koskaan sopinut minulle. Päivä menee vallan pilalle ja kiukuttelen kuin meidän kolmevuotias. Joten pitäisi löytää itselle se sopiva ,määrä unta. Ehkä se voisi olla jotain seitsemän ja kahdeksan tunnin väliltä. Mietin, että jos ottaisin tavoitteeksi päästä nukkumaan aina asteittain hieman aikaisemmin. Jos oma kroppa tottuisi hiljalleen siihen. Ehkä jo kesän loppuun mennessä voisin päästä nukkumaan puoliltaöin.


Henkariarvonnan voittaja on selvillä ja olen laittanut hänelle jo s-postia. Paljon onnea Minna N! Kiitos paljon kaikille osallistujille.