Kaaos ruokapöydässä?

En tule kyllä hetkeen unohtamaan tilannetta joka tapahtui eräs ilta kun perheemme kokoontui iltapalalle keittiönpöydän ääreen. Se tilanne oli jotenkin niin hauska. Sillä en ole kuvitellut miltä meidän iltapala voi näyttää ulkopuolisen silmin, varsinkin sellaisen joka ei ole ollut meillä ennen ruoka-aikaan. Tämä tilanne kuitenkin avasi silmäni. Ulkopuolisen silmin voi näyttää kuin meillä vallitsisi kaaos ruokapöydässä.

Mieheni ystävä tuli käymään meillä eräs päivä. He ovat tutustuneet vasta muutama vuosi sitten ja asuvat toisistaan kaukana, joten näkevät todella harvoin. Nyt hän taisi käydä meillä toista kertaa ja jäi syömään kanssamme iltapalaa. Siinä hän istui toisella puolella pöytää keskimmäisellä paikalla ja ympärillä kävi aika kuhina. Kuvitelkaa että nämä kaikki kaikuvat ilmoille samaan aikaan tämän kysymyksen jälkeen, "Millaista leipää otatte?" Mulle ruisleipää, paahdetaan, mulle ruisleipä ei paahdeta, mulle paahtoleipä ja paahdetaan, päälle kurkkua ja tomaattia, tai ei sittenkään mitään tai otan sittenkin. Mulle leikkeilettä ja kurkkua, mulle ei juustoa, haluun maitoa, leikkaisitko juustoa, en halua tomaattia, otan vettä, saisinko lisää maitoa jne. Kaiken tämän lisäksi Hugo tietysti vielä kommentoi omalla kielellään suhteellisen kovaäänisesti. Ja jottei tilanne olisi ihan näin simppeli, niin tietenkään kaikki eivät edes istuneet samaan aikaan ruokapöydässä, vaan hääräsivät siinä ympärillä.

Mieheni ystävä istui kaiken tämän keskellä välillä naurahdellen ääneen ja katsoen kuinka mieheni tekee kaiken metelin keskellä tottuneesti jokaiselle juuri oikeanlaiset leivät. Ulkopuolisesta se varmasti kuulosti siltä, ettei millään voi tietää millaisen kukakin nyt halusi. Hän myös tokaisi jossakin vaiheessa, kuinka helppoa heillä vielä onkaan, kun kotona on yksi lapsi joka on vielä pieni vauva. Ja onhan ero nyt perheidemme iltapalameiningeissä aika valtava. Mutta kaikkeen tottuu ja pienemmässäkin perheessä meininki voi olla aika samanlaista kuin meillä. Pohdin vielä jonkin ajan kuluttua tämän jälkeen, että millaiseltahan tuo tilanne hänestä mahtoi näyttää? Varmasti aika kaaokselta. Voisin kuvitella itse istuvani kymmenen hengen ruokapöytään jossa olisi suunnilleen sama meno. Ehkä se näyttäisi osittain siltä miltä hänen mielestään meidän pöydässä näytti.

Meille kun iltapalat menee aika rutiinilla. Sitä tietää suunnilleen kuka pyytää millaistakin leipää ja kuka ei syö juustoa, kellä tomaatti kirvelee suussa ja kuka haluaa leipänsä paahdettuna. Se jo osittain helpottaa tilannetta, eikä näin ollen lasten yhteen ääneen asioiden huutaminen häiritse. Kaaos ruokapöydässä vallitsee sitten, kun joku kaataa maidot pöydälle ja se lainehtii osuen matkalla melkein kaikkeen ja kukaan ei suostu syömään maidosta kostunutta leipäänsä. Lopulta maitoa valuu iloisena norona lattialle. Tai sitten kun jokainen tekee itse oman iltapalansa, nimittäin se vasta mielenkiintoisen näköistä onkin, heh.