Melkein itse

Pienet kädet kauhoo nyrkkiin kaiken mikä pöydällä on. Toisessa kädessä on lusikka jolla välillä kosketaan ruokaan ja välillä sen kyytiin saadaan jotain myös itse. Äiti kun hieman avustaa ollaan lusikkaan saatu kyytiin pikkuisen ruokaa ja ainakin osa jopa suuhun asti. Harjoitteluahan se vaatii vielä paljon, mutta melkein itse hän siinä jo onnistuu.

Hugo on sormiruokaillut vain osittain. Ruokien maistelu aloitettiin kuuden kuukauden iässä hiljaiseen tahtiin ja nyt ruokia on jo ihan kunnon määrä. Alkuun piti alkaa sormiruokailemaan ihan kunnolla, mutta Hugo oli erittäin kova kakomaan. Niinpä kaikki ruoka piti pitkän aikaa vetää blenderillä ihan sileäksi jotta se upposi. Ja sitä en sitten antanut pojan lappoa itse suuhun, sillä se siitä syntyvä sotku..no voitte varmasti kuvitella sen. Välillä kyllä annoin pienen määrän esimerkiksi bataattia tai puuroa lautaselle ja hän koitti sitten saada sitä suuhun. Lopulta sitä oli kuitenkin enemmän kaikkialla muualla kuin suussa. Sanotaanko että bataatti tai kaurapuuro hiuksissa ei ole kovin kiva juttu. Varsinkin kun pieni ei tykkää hiustenpesusta.

Hugo sormiruokailee nykyään useita kertoja päivässä ja lusikkaa koitan tuputtaa usein. Usein lusikka otetaan hyvin mukaan ja alkuun sillä jaksetaan kalastella ruokaa kyytiin. Helppoa se ei kuitenkaan vielä ole, mutta Hugo on sitkeä eikä hermostu heti. Lusikoista lemppari on tuo kuvissa näkyvä oranssi, vaikka se ei olekaan helpoin lusikka opetella syömään itse. Mutta Hugo pitää siitä, joten minun puolestani voi sillä sitten harjoitella.

Alkuun ruokailu sujuu aina mukavasti ja rauhalliseen tahtiin. Masun saadessa täytettä on kiva hieman temppuilla. Kuten tiputella lusikkaa lattialle, jonka äiti nostaa vain pari kertaa tai kipata koko lautanen päydälle ja syödä siitä. Tällöin ollaan sitten syöty suoraan pöydältä, sillä lautasella ei tarvitse alkaa pelleilemään. Sekin on sisältöineen nimittäin joskus kipattu päähän. Onnistuuhan se syöminen pöydältäkin.

Hugon ruokailut sujuvat onneksi yleensä rauhalliseen tahtiin. Hän tykkää tutkiskella ruokaa ja maistelee rohkeasti kaikkea. Banaani ja peruna on suurinta herkkua tällä hetkellä. Lisäksi talk-murut maistuvat ja niitä on helppo napata pienellä pinsettiotteella. Koska Hugon syöttötuolissa on valjaat, ei poika kapua ylös kesken syömisen. Tämän ansiosta mielenkiinto syömiseen säilyy, eikä koko ruokailu kulu siihen että yrittää saada pidettyä pienen istumassa tuolissaan.

Kun Hugo onnistuu saamaan lusikalla ihan itse ruokaa suuhun, on ilme sen näköinen. Siitä hymystä paistaa läpi kaikki se onnistumisen ilo ja onhan se nyt ihan mahtavaa onnistua. Pikku hiljaa poika kehittyy itse syömisen kanssa ja äidin osuus syöttämisessä vähenee. Saa nähdä kuinka pitkään siinä menee vai osaako Hugo kohta ihan kokonaan itse. Välillä tosin on päiviä jolloin lusikalla syöminen ei kiinnosta yhtään vaan se vain makaa pöydällä. Mutta eipä tässä nyt mikään kiire ole. Kyllä hän sen ajallaan oppii.

Meillä oli yksi vaihe kun Hugo söi hyvin ja todella isoja määriä. Nyt on taas menossa vaihe, että syödään aika huonosti. Laitan sen hampaiden piikkiin. Tai ainakin yläikenet pullottaa niin paljon, että luulen että kohta kaksi alahammasta saa lisää seuraa suuhun. Lämpöiset ruuat uppoaa huonoiten, kuten esimerkiksi puuro. Niinpä ilta -ja aamupalalla on monesti ollut vaihdellen leipää, jotain hedelmää, viiliä, talk-muruja tai soseita. Saadaan sitä puuroakin joskus alas menemään.

Hugo syö jo paljon samoja ruokia muun perheen kanssa. Toki niissä on vähemmän mausteita ja osassa ei ole mausteita hyvä jos ollenkaan. Ihan pian Hugo täyttää jo vuoden, joten ihan kivasti tottunut syömään samaa kuin me. Ajatella että vuosi sitten tämä murunen majaili masussani ja nyt hän pistelee jo niin hienosti ruokaa suuhunsa. Niin ne vaan kasvaa.