Imetys: Luopumisen tuskaa

Tiesin että tämä kirpaisee, mutta että se repii näin syvältä ja lujaa. Illoista puuttuu nykyään yksi hetki, hetki joka oli niin tärkeä sekä äidille että taaperolle. Tuli nimittäin aika luopua imetyksestä ennen Hugon nukkumaan menoa. Nyt oli oikea aika, tiedän sen, mutta silti en ollut kuitenkaan valmis. Koen varmasti pahempaa luopumisen tuskaa kuin taaperomme, joka jo ensimmäisenä iltana nukahti omaan sänkyyn hetkessä vain muutaman pienen itkun jälkeen, rakas unipupu kainalossa.

Tämä äiti puolestaan istui hämmästyneenä, onnellisena ja samalla haikeana sängyn reunalla. Siinä katsellessani pientä tuhisevaa taaperoani,  joka nukkui vatsallaan peppu pystyssä samalla unipupua korvasta lujasti puristaen, tirautin kyyneleen jos toisenkin. Tunsin suurta helpotusta, mutta samalla valtavaa ahdistusta. Nyt nämä imetykset olisi taakse jäänyttä aikaa. Ei enää iltaisin imettämistä..koskaan..ikinään! Iso pala liikahti kurkussani ja pidättelin krokotiilin kyyneleitä. Ei tämä edellisen kohdalla ollut näin vaikeaa. Nyt tämä tuntui kuin suurelta vuorelta, jonka yli en pääse. Ehkä se on se lopullisuus joka tämän aiheuttaa.

Mutta kuten yltä voi lukea tapahtui tämä Hugon kannalta todella helpolla. Hän oli nyt valmis. Merkkejä oli ollut jo ilmassa. Rinnalla viivyttiin lyhyempi aika kuin yleensä ja siihen ei enää nukahdettu niin kuin ennen. Tissin perään ei itketty kuin hetki. Kaksi kertaa noustiin sängyssä seisomaan ja hetkessä rauhoittui kun laiton hänet maate, annoin tutin suuhun, unipupun kainaloon ja peiton päälle. Vain hetki ja poika oli unessa. Voiko tämä todella sujua näin helpolla? Ilmeisesti, sillä seuraavakin yö sujui samalla kaavalla. Olen hieman hämmästynyt, odotin sydäntä riipivää itkua, jota ei onneksi ollut, ja sylissä pitämistä. Onneksi sain yllättyä positiivisesti.

Meillä on ollut käytössä sideharso aina kun olen imettänyt poikaa. En kuitenkaan ole antanut sitä yöunille vaan silloin kainaloon on laitettu unipupu. Nyt kun imetys jäi  illoista pois laitoin harson ajoissa sivuun ja käytin unipupua. Tämän ansiosta Hugo ei ehkä osannut niin kaivata tissiä ja näin unilelun merkitys kasvoi samalla silmissä. Harson kanssa nukahtamisesta ei olisi tullut mitään, enkä muutenkaan enää tykkää jättää lasta sen kanssa nukkumaan, ettei vain satu mitään.

Olen onnellinen että tämä toimi näin vaivattomasti, mutta samalla olo on niin haikea. Kyllähän tämä olo tästä tasoittuu, mutta tällä hetkellä haikeus on voimakas. Ensi viikolla on kuitenkin yksi meno ja olen vasta myöhään yöllä takaisin kotona, joten ajallisesti tämä ratkaisu lopettaa osui juuri nappiin. Nyt tiedän että Hugo nukahtaa hyvin ilman ja näin isä pärjää hänen kanssaan. Lisäksi pärjään oman rintavarustukseni kanssa kun ne tottuvat siihen että imetys vähenee. Aamuisin olen vielä rintaa antanut, mutta luultavammin sekin jää kohta vallan pois. Näin se vain on, että meidän imetystaipaleemme vetelee todellakin ihan viimeisiä.

Miten teidän imetyksen lopettaminen iltaisin tai yleensäkin on sujunut?