Taapero läpsii ja nauraa päälle?

Otat taaperon syliisi ja hän katsoo sinua silmät tuikkien ja suu mitä suurimmassa hymyssä. Sitten noin parin sekunnin kuluttua hän läpsäisee sinua kädellään kasvoihisi ja nauraa päälle. Sanot, ettei noin saa tehdä ja taapero pyörittää päätään. Hetken kuluttua hän tekee saman uudestaan. Lasket taaperon sylistäsi lattialle ja sanot ettei saa läpsiä, jolloin alkaa lohduton itku. Otat taaperon uudestaan syliisi ja ei mene kauan kun sama toistuu uudelleen. Miten tähän on tultu? Miten saa hieman päälle vuoden ikäisen ymmärtämään ettei niin saa tehdä?

Kaikkihan lähti liikkeelle siitä, että eräs kerta poika oli sylissäni ja sattumalta hän läpsäisi minua kasvoihin samaan aikaan, kun nauroin jollekin hyvälle jutulle. Hän tietysti yhdisti sen läpsäisyn nauruun ja että on hauskaa kun tekee niin. Sen jälkeen hän on koittanut nauraako äiti, tai oikeastaan kuka vain, siitä kun läpsäisee. Ihan uskomatonta, että satuin nauramaan juuri sillä hetkellä kun Hugo läpsäisi. Siitä asti olen koittanut karsia tätä pois. Onneksi tämä ei nyt tapahdu joka kerta kun poika on sylissä, se vasta ikävää olisikin, mutta harmillisen usein kyllä.

Mitä sitten voisi tehdä kun taapero läpsii ja nauraa päälle? Miten tuon tavan saa karsittua pieneltä pois, varsinkin kun se on yhdistetty voimakkaasti nauruun? Mikä olisi toimivin tapa? Olen koittanut sanoa jämäkästi "ei saa" ja pyörittänyt samalla päätä. Tämä on johtanut siihen, että taapero pyörittää päätään, mutta pian hän läpsäisee uudestaan. Sylistä pois laittaminen toimii, mutta vain hetkellisesti. Se ei ole kuitenkaan poistanut kokonaan tätä ongelmaa. Toistaiseksi se on tähän mennessä ollut ehdottomasti toimivin vaihtoehto. On ikävää olla hieman varpaillaan kun taapero on muiden sylissä. Jotenkin jännitän koska hän läpsäisee. Ja tietysti olen tästä sanonut myös sylissä pitäjälle. Olen kuitenkin pistänyt merkille, että minä olen se jota hän läpsii eniten. Ehkä juuri siksi että kaikki lähti aikoinaan liikkeelle juuri minun sylissä ollessa.

Olen toiveikas sen suhteen, että tämä menee ohitse tässä lähiaikoina, sillä muutamassa kuukaudessa ollaan menty jo parempaan suuntaan. Uskon että toistaminen on se paras ratkaisu ongelmaan ja aion jatkaa sillä. Pian Hugo varmasti huomaa ettei tavoita haluamaansa lopputulosta, eli tässä tapauksessa saa ketään nauramaan. Ja luulisin kun ikää tulee enemmän ja tämä niin sanottu kokeilu vaihe menee ohitse, päästään tästä ongelmasta eroon. Päivä kerrallaan edetään.

Jos täällä on muita joilla ollut sama tilanne, varsinkin näin pienen kanssa niin vinkkejä otetaan vastaan. Meillä kun muut lapset eivät ole tällaista läpsimistä harrastaneet.


Sitten ihan aiheen vierestä, Leikkasin muuten Hugon tukan silloin kun kuulimme täitä olevan liikkeellä ja onpa outoa katsoa näitä pari viikkoa sitten otettuja kuvia jossa hänellä on pitkä tukka.