Aika usein kun vauvalle on annettu lupa tulla, miettivät vanhemmat tai ainakin toinen heistä nimiä. Jollain on voinut olla lapsesta asti mielessä yksi nimi, jonka tahtoisi antaa tulevalle lapselle. Kun testiin sitten piirtyy kaksi viivaa, alkaa aikamoinen matka. Sen matkan aikana pohditaan moneen otteeseen erilaisia nimiä. Ainakin itse olen pyöritellyt niitä vaikka kuinka paljon ja miehen kanssa iltaisin mietitty, mikä voisi olla hyvä.
Nimen pohtiminen on samalla mitä kivointa puuhaa ikinä, mutta samalla myös hyvin puuduttavaa. Löytyykö näiden monien nimien joukosta juuri se meidän lapselle sopivin? Ollaanko me vanhemmat siitä samaa mieltä, vai joutuuko nimiehdotuksia makustelemaan pisemmän aikaa? Täällä on käynyt ainakin niin, että nimi on ollut parin lapsen kohdalla vielä ihan auki vauvan synnyttyä. Osan kohdalla nimi on ollut valmiina ja se on vielä sopinutkin ja yhden kohdalla nimi päätettiin lopulliseen muotoon ristiäispäivänä. Pointtina tässä nyt se, että ainakin meillä ja uskon, että monessa muussakin perheessä, lapsen nimeä pohditaan pitkään. Nimi voi vaihtua moneen kertaan, mutta lopullinen muoto on tarkkaan harkittu.
Ristiäispäivänä on ollut vaikea odottaa sitä hetkeä, kun pappi tai me vanhemmat ollaan sanottu lapsen nimi. On hauska nähdä miltä vieraiden ilmeet ovat näyttäneet ja tilaisuuden jälkeen kuulla, kuinka joku oli aavistellut sen tulevan nimeksi ja kuinka joku puolestaan ei olisi koskaan osannut ajatella sitä nimeä. Tässä tapauksessa, josta nyt teille kerron, olimme laittaneet ristiäiskutsuun eri nimiä, joista yksi oli sitten oikea. Tämän avulla sukulaiset, kummit ja ystävät pääsivät arvuuttelemaan tulevaa nimeä ja moni ei osunut silloin oikeaan. Ja itse asiassa todella montaa eri nimeä veikattiin.
Nimen pohtiminen on samalla mitä kivointa puuhaa ikinä, mutta samalla myös hyvin puuduttavaa. Löytyykö näiden monien nimien joukosta juuri se meidän lapselle sopivin? Ollaanko me vanhemmat siitä samaa mieltä, vai joutuuko nimiehdotuksia makustelemaan pisemmän aikaa? Täällä on käynyt ainakin niin, että nimi on ollut parin lapsen kohdalla vielä ihan auki vauvan synnyttyä. Osan kohdalla nimi on ollut valmiina ja se on vielä sopinutkin ja yhden kohdalla nimi päätettiin lopulliseen muotoon ristiäispäivänä. Pointtina tässä nyt se, että ainakin meillä ja uskon, että monessa muussakin perheessä, lapsen nimeä pohditaan pitkään. Nimi voi vaihtua moneen kertaan, mutta lopullinen muoto on tarkkaan harkittu.
Ristiäispäivänä on ollut vaikea odottaa sitä hetkeä, kun pappi tai me vanhemmat ollaan sanottu lapsen nimi. On hauska nähdä miltä vieraiden ilmeet ovat näyttäneet ja tilaisuuden jälkeen kuulla, kuinka joku oli aavistellut sen tulevan nimeksi ja kuinka joku puolestaan ei olisi koskaan osannut ajatella sitä nimeä. Tässä tapauksessa, josta nyt teille kerron, olimme laittaneet ristiäiskutsuun eri nimiä, joista yksi oli sitten oikea. Tämän avulla sukulaiset, kummit ja ystävät pääsivät arvuuttelemaan tulevaa nimeä ja moni ei osunut silloin oikeaan. Ja itse asiassa todella montaa eri nimeä veikattiin.
Pahinta mitä vauvan vanhemmat voivat kuulla sattumalta sen jälkeen, kun lapsi on saanut itselleen kauniin nimen on seuraavat sanat " No Sofia olisikin ollut liian hieno nimi". Tuolla sekunnilla tuntui todella pahalta. Hetkeen ei ollut tullut sellainen olo, kuin sydäntä olisi puristettu kahden tiilen väliin ja hormonien vuoksi sain todella taistella, että sain pidettyä itseni kasassa. Tuo olisi ollut tieto, jonka olisi voinut pitää ihan omana. Tuota en todellakaan olisi halunnut kuulla.
Olimme valinneet lapsellemme mielestämme juuri täydellisen nimen. Nimen, joka sopii hänelle paremmin kuin mikään muu. Nimen, josta me molemmat pidimme. Se nimi oli nyt tyttäremme. Se nimi oli rakkaudella hänelle annettu. Se nimi on se, mitä hän tulisi kantamaan. Kuinka loukkasikaan kuulla nuo sanat. Miten kukaan voi olla sitä mieltä, että joku nimi olisi jonkun lapselle liian hieno? Tai olisi liian hieno, jos sitä vertaa sisarusten nimiin? Tarkoittiko se, että meidän valitsema nimi oli nyt jotenkin huono ja sopi jo ennemmin annettuihin, ei niin hienoihin nimiin, paremmin?
Jos tätä tapausta ei lasketa, niin olemme kuulleet lastemme nimistä vain positiivisia kommentteja. Kaikilla lapsillamme on kolme nimeä, joista täällä blogissa kirjoittaessa käytän toisia nimiä. Jokaisen etunimi alkaa myös joko E tai S kirjaimella.
Nyt kysynkin, miten teidän lasten nimiin on suhtauduttu?
Varsinkin vanhemmat ihmiset ajattelevat usein, että nimet joissa on "vierasperäisiä" kirjaimia, kuten f, d, g, ovat "liian hienoja". Tuskin hän halusi loukata teidän nimivalintaanne vaan nimenomaan tykkäsi antamastanne nimestä ja toi sen vain näin omituisesti esille.
VastaaPoistaItse uskon vahvasti siihen, että olemalla avoin intuitiolle, tuleva lapsi kertoo jo raskausaikana oman nimensä vanhemmille. Taidan olla vähän hörhö, mutta näin mielestäni on :D
Voihan se olla noinkin, mutta kyseisen ihmisen suusta tulleena epäilen kuitenkin hieman. :/
PoistaHih, voihan se noinkin mennä. :D Osan kohdalla se nimi on löytynyt vasta sitten, kun vauva on syntynyt ja ollaan nähty, millainen nimi hänelle voisikaan sopia. :)
Tähän on ihan pakko kommentoida, että mun pojan nimi tuli mulle "välähdyksenä" mieleen ihan normaalissa arjessa. Ei edes tiedetty sukupuolta koko raskausaikana, mutta se vaan tuli niin vahvasti! Nimi oli tosin ollut joskus aikaisemmin (ennen kuin edes suunniteltiin lapsi..) jo puheissa mukana, mutta se tunne oli kerta kaikkiaan niin hämmästyttävä, vahva!
PoistaToisesta lapsesta tuli ihan samanlainen fiilis. Tällä kertaa kysyttiin sukupuolta, ja nyt makustellaan sitten kunnolla ko. nimeä ennen syntymää.
Toi on kyllä kiva, jos nimi on ns selvä jo ennen vauvan syntymää. Mulla oli aina selvä visio siitä, että jos saadaan poika, mikä tulee nimeksi. Ja kun poika syntyi, nimi pysyi muuttumattomana ja sopikin vielä hänelle. :)
PoistaKiva ettyä tuo fiilis iski toistamiseen. Nyt vain nimen makustelua ja ihanaa odotusta sinne.:)
Huoh,aina noita löytyy jotka ei yhtään mieti mitä sanoo!!!
VastaaPoistaMeillä on kaikki suhtautunut hyvin meidän lasten nimiin. Tosin mun mumma on aina ollu sitä mieltä, että ne on ihan liian erikoisia,mutta oon jättäny tuon mielipiteen ihan omaan arvoonsa. Ja toisaalta tarkoituskin on ollut löytää vähän erikoisemmat nimet :)
Joo niin löytyy. Ihmettelen vain sitä, että jos nimi ei miellytä itseä, voisi sen tiedon pitää hyvin itsellään. Varsinkin kun tietää, että vanhemmille se nimi merkkaa paljon ja se on tarkkaan harkittu.
PoistaKiva, että siellä on osattu suhtautua noin hyvin. :)
Esikoisen nimeen suhtauduttiin hyvin, tosin muutama sukulainen oli hiukan, hm, pettynyt, että tyttö ei saanut toiseksi nimekseen Railia, vaikka miulla on kaksi Raili-nimistä mammaa. Hmm. :D
VastaaPoistaVeenun nimi otettiin myös ihan hyvin, vaikka se aika harvinainen onkin. Papin kommentit tosin ärsyttivät, kahvipöydässäkin hän yritti saada vanhempien sukulaisten kanssa aikaiseksi keskustelua nimen harvinaisuudesta.
Meillekkin yritettiin monesti tarjota yhtä nimeä käyttöön, mutta jotenkin se ei vaan tuntunut koskaan meidän jutulta. :)
PoistaNo höh, ompas ikävää tuollainen. :/
Teidän tytöillä on kyllä niin ihanat nimet.♥
Onhan niitä kommentteja ollut. :D Etenkin kun esikoisen nimi on todella harvinainen. Seuraavien kohdalla en ole ihan samanlaista nikottelua kuullut. Tosin lähipiirille on etunimi kerrottu jo kun ollaan vielä vauvan kanssa oltu sairaalassa. Ovat saaneet rauhassa nikotella ennen kastetilaisuutta.
VastaaPoistaMutta joo.. nimen keksiminen on kyllä melkoista. Mutta joka kerta se on onneksi löytynyt. ^_^
Tuollainen käytäntö olisikin hyvä, niin ei tarvitse sinä päivänä kun pieni saa virallisesti nimen, kuunnella kenenkään jupinaa nimestä. :) Tai ainakaan niiden, kelle se on jo kerrottu.
PoistaAi kamala! Tuo otsikon lausahdus kyllä kuulostaa niin siltä, että nyt on taidettu sanoa se mitä sylki suuhun tuo eikä tajuttu kuinka pahalta se kuulostaa. Tai ainakin toivon näin. Meilläkin on varjeltu tulevaa nimeä kirkossa kuulutukseen saakka ja vain kummit on tienneet (halutessaan) mikä nimi lapselle tulee.
VastaaPoistaMeillä vain miehellä on ollut vuosia tiedossa nimi, jonka antaisi lapselleen - jos vain meillä olisi tytär niin tämä olisi käytetty :D Kummallekin pojalle on meillä haettu enemmän kansainvälistä nimeä ja ne on hakemalla haettu niin, että nimilistaa käytiin läpi ja korvamerkittiin useampikin nimi. Kummallakin pojalla on kolme nimeä ja toiset nimet on joko isovanhemmilta tai isoisovanhemmilta.
Joo toi oli oikea aivopieru. Mutta kyllä se tuntui niin pahalta, että illasta tuli itkut aikoinaan sen takia tirautettua useastikkin. Luulen kuitenkin, ettewi tuo ollut ihan tahaton juttu, mutta voin toki olla väärässäkin.
PoistaIhanalla periaatteella teillä annettu nimet. Meilläkin osalla nimiä suvusta, mutta ei kaikilla. :)
Meillä esikoisen nimi oli kaikille ok, koska se ei ollut erityisen harvinainen ja suomalainen nimi kuitenkin. Kuopuksen nimestä taas on sanottu, kuinka se on "mannen nimi", ja siis otin sen kyllä loukkauksena. Varmaan yleisempi nimi onkin mustalaisten keskuudessa, mutta meistä silti kaunis suomalainen nimi joka ei ole jokaisella vastaantulijalla :) Joskus myös erehdyin ääneen porukassa pohtimaan nimiä ja kerroin, jos meille tulisi kolmas poika, minkä nimen hänelle antaisin, ja vastaukseksi sain silmien pyörittelyä ja "voi luojaa".
VastaaPoistaNimi on kuitenkin tosi henkilökohtainen ja lopullinen päätös, välillä vaan toiset osaa olla tosi tökeröitä ja mielipiteitä ei välttämättä tarviis aina ääneen sanoa...
Voi ei, en kyllä yhtään ihmettele että loukkaannuit. :/ Jos nimi tuntuu vanhemmista juuri oikealta omalle lapselle, niin tuntuu kurjalta, että toiset arvostelevat sitä. :( Ja ei tuokaan ole kivalta tuntunut, kun olet maininnut mitä nimeä olet pohtinut, jos saisit kolmannen pojan.
PoistaJotkut ei vain ajattele yhtään. :/ Ja olen samaa mieltä siitä, että joskus ne omat mielipiteet saa pitää omanaan.
Meidän esikoisen nimi on aika tavallinen kun taas meidän kuopuksella on hyvin erikoinen nimi joka on yleisempi Ruotsissa (olen itse ruotsinkielinen). Olemme kyllä saaneet kuulla kuopuksen nimestä, että "eihän se ole edes nimi" ja eräältä vanhempaa ikäpolvea edustavalta henkilöltä kuulimme myös, ettei suostu kutsumaan meidän lasta sillä nimellä. Huoh! Olen kuitenkin jättänyt nämä kommentit omaan arvoonsa, sillä meistä hänellä on juuri hänelle sopiva kaunis nimi <3
VastaaPoistaKuinka töykeää on sanoa vanhemmille, ettei meinaa käyttää kyseistä nimeä. Voiko joku oikeasti sanoa noin. :/
PoistaOlen myös koittanut sivuuttaa tuon kommentin joka me kuultiin, mutta silti se välillä palaa kaihertamaan mieltä.
Meillä ensimmäinen tytön ja pojan nimi oli lähes jo päätetty ennen kuin oltiin edes lapsista puhuttu :D Tai päätetty ja päätetty, ennemminkin mies oli asian päättänyt ja osittain se hyväksyttäminen mulla meni lähes siihen asti kun pappi ja juhlavieraat jo odottelivat :D Kukaan ei meidän korviin nimiä kommentoinut, ennen kuin kuopuksen kohdalla. En sitten tiedä onko mm. kommentit "ihan on äitinsä antama nimi" tai "viimeinen nimi se pitäisi käyttöön ottaa" hyvällä vai pahalla sanottu, mutta ihan yhdessä me se nimi suurella rakkaudella keksittiin.
VastaaPoistaHihii, ihana. :D Meillä myös esikoisen nimi lyötiin lopulliseen muotoon, kun pappi tuli kastamaan. :D
PoistaNo ei nuokaan kommentit kovin kivoilta kuulosta. :/
Mulle myös sanottu tyttären toisesta nimestä että se oliskin olut vähän liian outo etunimiksi.
VastaaPoistaPojan nimissä on R-kirjain molemmissa, eikä osaa sanoa vielä ärrää. Eräs kommentoi että ei olis kyllä kannattanut antaa noita nimiä.kun ei ikinä tiedä tuleeko ärrä vika. No onneks sentään sukunimessä ei ole ärrää... Jatkoi vielä.
Höh, kurjaa että tuollaisia sanotaan toisille. Jokainen kun miettii äänen tarkkaan.
PoistaHuoh, moni tuntuu vierastavan nimessä S ja R kirjaimia. Me ei olla jätetty antamatta nimeä sen vuoksi, että jompi kumpi nimestä löytyy. :)
Äitini oli päättänyt jo raskausaikana, että minusta tulisi Kristiina, mutta synnyttyäni en kuulemma ollut yhtään Kristiinan näköinen niin se vaihtui sitten Karoliinaan :D Todella törkeitä kommentteja kyllä olette saaneet lapsien nimistä, miten joku kehtaa.Itse kyllä varmasti sanoisin ihan samalla mitalla takaisin päin tuommoisiin töksäytyksiin, mutta tietty aina ei ehdi olla niin tilanteen tasalla, että tajauisi sutjauttaa jotain takaisin ja taas toisaalta joku voi haluta olla asiallisempi, kuin hölmösti kommentoinut, mutta kyllä itseltäni yleensä aina pääsee joku ihan yhtä ala-arvoinen vasta-argumentti :D
VastaaPoistaJoskus siinä voi käydä noin, ettei se nimi jota oli jo ajatellut, sovikkaan lapselle. :)
PoistaMenin tilanteessa hämilleni ja koitin vain pitää tunteet sisälläni. En halunnut pilata muuten niin täydellistä ja tärkeää päivää. Joskus olen miettinyt, että olisi pitänyt sanoa jotakin takaisin, mutta toisaalta parempi näin. Tuo on asia joka muistuu aina mieleen, kun muistelen sitä päivää. :/
Meidän ristiäisissä miehen mummo kuiskasi tosi kuuluvaan ääneen nimen julkistamisen jälkeen, että ihan kiva nimihän se on. Vähän hymyilytti, ilmeisesti miehen suku odotti kauhuissaan jotain erikoisempaa nimeä.
VastaaPoistaMun hyvän ystävän miehen isä sen sijaan kommentoi heidän poikansa toista nimeä sanomalla, että mikä nimi se semmonen muka on. Mun mielestä tosi asiaton kommentti, niinkuin toi heillekin sanottu :(
T.Kiira
Hih, tuo on voinut laittaa hymyilyttämään. :) Kyllä sitä sukukin varmasti jännää mihin nimeen vanhemmat päätyvät. :)
PoistaMielestäni, jos nimestä ei ole positiivista sanottavaa niin voi ennemmin pitää tiedon itsellään. Lauseen kun ei tarvitse olla ihmeellinen kun se voi loukata. :/