Joulu tulee ilman stressiäkin

Ajatelle, että aatto on jo huomenna, vaikkei sitä ulkona vallitsevasta säätilasta heti uskoisikaan. Lumesta ei ole enää tietoakaan ja tilalla on taas tämä pimeys ja märkyys. Noh, onneksi se ei lannista joulumieltä. Eskarilaisella ja koululaisilla alkoi ansaittu loma ja tämä tarkoittaa myös pientä helpotusta äidille, kun herätyskellon voi jättää virittämättä. Toisaalta tuo yksi herätyskello, tunnetaan myös taaperona, heräilee luultavasti normaaliin tapaan herätti kello tai ei. Kaikki valmistelut on vielä vähän vaiheessa, mutta olen todennut, että joulu tulee ilman stressiäkin.

Edellisinä vuosina olen noin viikkoa tai kahta ennen koittanut laittaa joulua kotiin. Kuusi on koristeltu ja laitettu esille jo hyvissä ajoin, jouluruoat on hankittua ajoissa ja paketit kääritty kääreisiin. Jotenkin on ollut koko ajan sellainen tunne, että on kiire keretä tekemään sitä ja tätä. Noh, tänä vuonna päätin jo hyvissä ajoin, että en meinaa vouhottaa. Sanoin joulustressille ei kiitos.  Kuusi laitettiin vasta muutama päivä sitten, jouluruoat haettiin vasta tänään päivällä, piparkakkutalo koottiin lasten kanssa vasta eilen, siivous on vielä tekemättä ja loput lahjat odottavat vielä kääreitä. No mutta onhan tässä vielä aikaa.

Tämmöinen rento asenne on tehnyt joulun odotuksesta vieläkin mukavampaa. Eilen kävin rentoutumassa ripsihuollossa ja ai että se pari tuntia ihan yksinään teki taas hyvää. Huomenna on aatto ja ajattelin keretä tänään hoitamaan kaikki mitä pitääkin. Näin lapsiperheessä tuo siivoaminen on järkevin jättää viime tippaan, sillä muuten saisin siivota kuitenkin uudestaan. Joten illasta luuttuan lattiat ja siivoilen jonkin verran. Kuusen lopullinen koristelu jätetään aattoaamuun ja mies saa hoitaa kinkun paistamisen tänään illasta ja yöstä.

Joulufiilikseni tuntuu nyt olevan kohdillaan. Niin kuin se tuntuu olevan koko muullakin perheellä, ja näin sen kuuluisikin mennä. Tärkeintä ei ole kiiltäväksi puunattu koti vaan yhdessä oleminen ja joulusta nauttiminen. Haluan, että lapset muistavat tulevaisuudessa joulujemme olleen stressittömiä ja sellaisia, jolloin tärkeintä oli yhdessä oleminen, kuinka katsottiin aamuisin yhdessä joulupukin kuumaalinjaa ja muita elokuvia vatsat täynnä ruokaa, kuinka aamut alkoi riisipuuron syömisellä ja kuinka käytiin koko porukalla saunomassa. En tahdo, että he muistavat joulusta sen, kuinka äiti yritti puunata kotia ja oli ihan hermoheikko jos kaikki ei ollut tip top.

Toivon, että teillä kaikilla lukijoilla on oikein ihana ja lämmin joulu, johon ei kuulu turhaa stressiä. Nauttikaahan läheisten seurasta ja hyvästä ruoasta, sillä se on joulussa juuri parasta.