Sain ihanalta Kaaosta ja Kukkamekkoja -blogin Jonnalta haasteen, jonka säännöt kuuluu näin:
Haasteen säännöt ovat seuraavat: (saa kopioida omaan blogiin):
1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagrammissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagrammissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko -blogi.
Ennen kuin aloitin oman blogin pitämisen vuonna 2012, en ollut juuri edes muiden blogeja lukenut. Etsin silloin vertaistukea netistä kun Lumi sairasti lastenreumaa ja ystäväni vinkkasi yhdestä blogista jota kävin sitten kurkkaamassa. Blogia päivitettiin vain silloin kun reuman kanssa oli jokin tilanne päällä ja en kokenut että sain siitä tarpeeksi irti. Mietin että pitäisikö perustaa oma blogi johon purkaa sairaudesta ja myös siitä arjesta. Ja niinhän minä sitten tein.
Minut yllätti se kuinka vaikeaa oli keksiä blogille nimi. En halunnut sen viittaavan vain reumaan, sillä halusin kirjoittaa muustakin. Meni pitkään ennen kuin kysäisin yhdestä mammaryhmästä jeesiä ja sieltä tulikin hyviä ehdotuksia. Sitten yhdestä muokkasin mielestäni kivan ja niin syntyi nimi Äiti ja melukylän lapset. Yhdessä vaiheessa mietin jo nimen vaihtoa vain yhteen sanaan, mutta pysyin kuitenkin tässä samassa. Ja hyvä niin, tämä nimi tuntuu omalta.
Alunperin kirjoitin blogia vain itselleni, ystäville ja sukulaisille. Kirjoitin Lumin sairaudesta, Matiaksen silmien sondeeramisesta ja arjesta (olen piilottanut aika paljon vanhoja tekstejä, kun ovat minusta olleet liian henkilökohtaisia juttuja). Sitten tuli pitkä väli kun en kirjoittanut yhtään mitään, kunnes kipinä kirjoittaa palasi kun aloin odottaa Ainoa. Silloin löysin myös muita blogeja joita muuten seuraan edelleen. Hiljalleen lukulista laajeni ja innostuin yhä enemmän kirjoittamisesta. Laitoin blogini niin että myös hakukoneet sen löytäisi. Halusin että tarvittaessa muut odottavat tai lastenreuman kanssa kamppailevat voisivat löytää blogiini ja samalla seurata sitten ihan arkeamme. Muistan kuinka onnellinen olin kun blogillani oli 19 lukijaa.
Se oli aika loppuvuotta 2013 kun tuntui että olin päässyt bloggaamisen kanssa oikein vauhtiin ja lukijoita tupsahteli koko ajan lisää. Kirjoitin usein ja aiheet vaihtui laidasta laitaan, niin kuin nytkin. 31.12.2013 päätin sitten perustaa blogilleni facebook sivut. Harrastuksesta oli tullut minulle hurjan tärkeä ja innostusta lisäsi lukijoiden kivat kommentit. Nyt tuntui etten enää kirjoita näitä vain itselleni ylös vaan myös lukijoille. Hiljalleen myös blogin ulkoasu muuttui enemmän itseni näköiseksi. Tausta sai valkean sävyn ja bannerit vaihtuivat usein, nopeasti kyllästyvää sorttia kun olen. Kirjoittamiseen tuli se oma tyyli ja se kävi aina vain helpommaksi.
Kun sitten loppuvuodesta 2014 aloin odottaa Hugoa odotin niin malttamattomana että pääsen kirjoittamaan tänne odotus juttuja. Kun sitten viimein oli ensimmäinen ultra takana ja sain asian täällä kerrottua, alkoi blogissa näkyä paljon odotusta. Oli niin ihanaa kuinka niin moni eli odotuksessa mukanani, jännitti ja tsemppasi. En kyllä koskaan tule unohtamaan sitä. Sain toteuttaa myös ensimmäisen yhteistyöni ja lukijoita tuli mukavasti lisää. En olisi ikinää uskonut että pienellä blogillani voi joskus olla yli 200 lukijaa ja niin monta kävijää kuukaudessa.
Blogi on nyt ihan erilainen kuin silloin kun aloitin. Paljon on kehitytty ja se oma tyyli on tainnut nyt löytyä. On ollut kiva päästä tutustumaan muihin bloggareihin, saada lukuisia kommentteja teiltä kaikilta ja saanut toteuttaa mieluisia yhteistöitä. Ihanaa kun seuraatte ja jaksatte kommentoida, se tekee tästä vieläkin mukavempaa.
Minut yllätti se kuinka vaikeaa oli keksiä blogille nimi. En halunnut sen viittaavan vain reumaan, sillä halusin kirjoittaa muustakin. Meni pitkään ennen kuin kysäisin yhdestä mammaryhmästä jeesiä ja sieltä tulikin hyviä ehdotuksia. Sitten yhdestä muokkasin mielestäni kivan ja niin syntyi nimi Äiti ja melukylän lapset. Yhdessä vaiheessa mietin jo nimen vaihtoa vain yhteen sanaan, mutta pysyin kuitenkin tässä samassa. Ja hyvä niin, tämä nimi tuntuu omalta.
Alunperin kirjoitin blogia vain itselleni, ystäville ja sukulaisille. Kirjoitin Lumin sairaudesta, Matiaksen silmien sondeeramisesta ja arjesta (olen piilottanut aika paljon vanhoja tekstejä, kun ovat minusta olleet liian henkilökohtaisia juttuja). Sitten tuli pitkä väli kun en kirjoittanut yhtään mitään, kunnes kipinä kirjoittaa palasi kun aloin odottaa Ainoa. Silloin löysin myös muita blogeja joita muuten seuraan edelleen. Hiljalleen lukulista laajeni ja innostuin yhä enemmän kirjoittamisesta. Laitoin blogini niin että myös hakukoneet sen löytäisi. Halusin että tarvittaessa muut odottavat tai lastenreuman kanssa kamppailevat voisivat löytää blogiini ja samalla seurata sitten ihan arkeamme. Muistan kuinka onnellinen olin kun blogillani oli 19 lukijaa.
Se oli aika loppuvuotta 2013 kun tuntui että olin päässyt bloggaamisen kanssa oikein vauhtiin ja lukijoita tupsahteli koko ajan lisää. Kirjoitin usein ja aiheet vaihtui laidasta laitaan, niin kuin nytkin. 31.12.2013 päätin sitten perustaa blogilleni facebook sivut. Harrastuksesta oli tullut minulle hurjan tärkeä ja innostusta lisäsi lukijoiden kivat kommentit. Nyt tuntui etten enää kirjoita näitä vain itselleni ylös vaan myös lukijoille. Hiljalleen myös blogin ulkoasu muuttui enemmän itseni näköiseksi. Tausta sai valkean sävyn ja bannerit vaihtuivat usein, nopeasti kyllästyvää sorttia kun olen. Kirjoittamiseen tuli se oma tyyli ja se kävi aina vain helpommaksi.
Kun sitten loppuvuodesta 2014 aloin odottaa Hugoa odotin niin malttamattomana että pääsen kirjoittamaan tänne odotus juttuja. Kun sitten viimein oli ensimmäinen ultra takana ja sain asian täällä kerrottua, alkoi blogissa näkyä paljon odotusta. Oli niin ihanaa kuinka niin moni eli odotuksessa mukanani, jännitti ja tsemppasi. En kyllä koskaan tule unohtamaan sitä. Sain toteuttaa myös ensimmäisen yhteistyöni ja lukijoita tuli mukavasti lisää. En olisi ikinää uskonut että pienellä blogillani voi joskus olla yli 200 lukijaa ja niin monta kävijää kuukaudessa.
Blogi on nyt ihan erilainen kuin silloin kun aloitin. Paljon on kehitytty ja se oma tyyli on tainnut nyt löytyä. On ollut kiva päästä tutustumaan muihin bloggareihin, saada lukuisia kommentteja teiltä kaikilta ja saanut toteuttaa mieluisia yhteistöitä. Ihanaa kun seuraatte ja jaksatte kommentoida, se tekee tästä vieläkin mukavempaa.
Liisalle Cindderella -blogiin
Nadjalle Napsahduksia -blogiin
Maarialle Hulivilini -blogiin
Olipa hauska lukea vähän tarinaa blogin takaa :) pakko sanoa että blogisi on kyllä yksi ihan lemppareitani <3 ja hyvä että et vaihtanut nimeä koska tää on ihan paras! :D
VastaaPoistaKiitos ja ihana kuulla Nelli.♥
PoistaJuu mulla oli joku blogin nimikriisi yhdessä vaiheessa, mutta onneksi en vaihtanut sillä tämä tuntuu kuitenkin niin omalta. :)
Näitä on kyllä kiva lukea :) Kiitos haasteesta, otan tämän mielelläni vastaan! <3
VastaaPoistaKiva jos tämän toteutat.♥
PoistaUuuu tämäpä oli erilainen haaste, ja kiva lukea!=)
VastaaPoistaKiitos haasteesta!=)
Innolla odotan sun postausta tästä.♥
PoistaHih:D piti tulla vielä uudestaan kommentoimaan nyt kun ehdin lukeakkin tämän :D ihana tarin blogisi takana <3
VastaaPoistaOli kiva itsekkin muistella aikaa hieman taakse päin. :)
PoistaMukava postaus Ja kiva oli lukea tämän tarinaa ja historiasta:) hyvää viikonloppua!
VastaaPoistaKiitos. :)
PoistaIhanaa viikonloppua sinne myös.
Olipa kiva lukea sun blogin tarina! Onneksi et ole vaihtanut blogin nimeä! Se on ihana. Niin paljon on miltä yhden sanan blginimiä, että mun miestä tämä nimi erottuu edukseen. :)
VastaaPoistaKiitos Jonna.♥ Joo en tiedä mikä nimikriisi mulla silloin oli, mutta onneksi pääsin siitä yli, sillä kyllä tämä tuntuu vaan niin omalta. :)
PoistaSulle löytyisi myös haaste mun blogissa :) http://nede93.blogspot.fi/2015/10/liebster-award-haaste.html?m=1
VastaaPoistaKiitos, tuun kurkkaan. :)
PoistaOlipa ihana lukea sun tarinasi :)
VastaaPoistaHih, oli kiva muistella hieman ajassa taakse päin. :)
PoistaTämä oli todella kiva postaus :) mielenkiintoista mistä on kaikki lähtenyt, varsinkin kun olen itse vasta vähän aikaa ollut blogielämässä. :)
VastaaPoistaKiitos. :) Tää oli kyllä mukava tehdä. :)
PoistaHei voitkos haastaa mutkin tekemään tämän kun ei saa muuten tehdä :DD
VastaaPoistaHaastettu on. :)
PoistaKiitos :))
PoistaOle hyvä. :)
Poista