Sillisalaattia parhaimmillaan

Mulla pyörii päässä monta aihetta mistä kirjoittaa ja kun avaan bloggerin niin kerkeän kirjoittaa muutaman rivin ja sitten joku jo kaipaileekin. No kaikkihan sen tietää miten siinä sitten käy, ajatus karkaa eikä seuraavalla kerralla muista yhtään enää koko jutun juurta. Luonnoksissa on siis monta juttua odottamassa sitä kun muistan mitä pitikään kirjoittaa. Usein se on tuo meidän pienin mies joka huutelee kun heräilee ja hänet nappaa aina mielellään syliin. Päivisin on niin vähän aikaa keikkua koneella, mutta nyt kun Hugo nukkuu sylipäikkäreitä ja Ainokin meni päiväunille niin lysähdin sohvalle, otin läppärin sillain että voin kirjoittaa yhdellä kädellä (hidasta puuhaa) ja annoin Matiakselle puhelimeni jolla voi hetken pelailla ja katsoa kuvia.

Meille rantautui viimeviikon lopulla flunssa ja kaikki on nyt enemmän tai vähemmän kipeänä. Iidalla nousi maanantaina kuume ja tiistaina oksensikin kerran (onneksi vain kerran).Tänään sitten viimein pääsi kouluun ja kyllä sitä oli  odotettu. Itsellä lähinnä on mennyt vain ääni, Hugo rohisee ja nenäkin vuotaa jonkin verran ja olihan hänellä lauantaina hieman lämpöä. Aino ja Matias yskii kovasti ja Lumi on räkäinen. Ihme tauti kun kaikilla ihan erilainen. No mutta jospa tämä alkaa olemaan kohta voiton puolella.

Viikonloppuna moni juhlii Halloweenia. Muhun tuo ei ole jostain syystä iskenyt ja näin meillä ei sitä juhlita mitenkään. Iida kysyi että jos olisin voinut järjestää jotkut Halloween bileet, mutta en kyllä lämmennyt idealle (ihan tylsä äiti siis, ainakin Iidan mielestä). Ehkä se on mulle vaan niin vieras juhla, niin en pidä sitä muuna kuin turhana rahanmenona. Ehkä mä joskus vielä lämpenen tuolle juhlalle. Tässä lähestyy joulukin jo kovaa vauhtia, niin käytän sitten ennemmin rahat siihen.  Juhlitaanko teillä Halloweenia?

Päivät on kulunut tehokkaasti kaappeja läpi käymällä, sillä varasin kirppispöydän ja huomenna sitten kiikuttelen sinne myyntiin. Paljon lähti vaatetta myös Uffille. Kamalinta oli käydä läpi pieneksi jääneitä vauvan vaatteita, niihin kun kuuluu niin paljon muistoja. Mutta koska kaikkea ei voi jättää muistojen laatikkoon, on jostain luovuttava. Niinpä siinä piti vähän kyyneleitä tirautella. Oon kyllä todella huono laittamaan vauvan vaatteita kiertoon joten niitä nytkin vielä ihan liikaa kaappiin, mutta jos sitten seuraavalla kertaa pystyy luopumaan enemmän.

Täällä on myös harmiteltu tuota kellojen siirtämistä, tai siis sen ajan siirtämistä. Pimeä tulee liian aikaisin, ennemmin ne aamut saisi olla pimeämmät ja illasta valoisampi. Valitettavasti valon puute näkyy myös valokuvaamisessa. Valoa on niin vähän aikaa, että kun saan Hugon nukkumaan (muualle kuin syliin) on tehtävä jo muuta ja pian päivä onkin ohi ja alkaa hämärtää.. ja sekös harmittaa. Ostin kameraan uuden putken ja ottaa kieltämättä päähän kun en ole päässyt niin paljon kuvaileen kun haluaisin. Kevättä ja valoisuutta odotellessa.

Arki meillä sujuu edelleen hyvin, pikkumies on hurmaava tapaus, joka kuluttaa aikaansa mieluiten aina äidin sylissä hengaillen ja mielelläni häntä sylissä pidänkin. Eihän vauvaa voi ikinä pitää liikaa sylissä.♥ Yöt sujuu hyvin nykyään suurimmaksi osaksi vain yhdellä herätyksellä, wuhuu ja takaisin virtaus alkoi rauhoittumaan kun pisensin syöttövälejä kolmeen tuntiin. Päivät siis sujuu ainakin hieman paremmin. Iltaisin itkuskelua on, mutta niiden kanssa pärjäillään. Äitiä ei väsytä ja tämä uusi arki on ihanaa.

Tämmöinen sillisalaatti syntyi tällä kertaa, Toivottavasti ei ollut kamalan sekavaa luettavaa. Tänä aikana sain nimittän hytkyttää pikkumiehen uneen aika moneen kertaan, mutta nyt makoilee sylissä tyytyväisenä ja tuota tuhinaa voisi kuunnella loputtomiin.

Aurinkoista torstaita kaikille.

Näiden jo aiemmin esittelemieni tuotteiden testaus on jatkunut ja edelleen olemme tyytyväisiä. Käy lukemassa   t ä ä l t ä mistä tuotteista olikaan kyse.