Synnytyksestä 10 viikkoa

Synnytyksestä tulee kuluneeksi huomenna jo 10 viikkoa, ajatella. Päätin hieman kertoilla miten palautuminen on sujunut. Aloitetaanko vaikka siitä, että tällä kertaa oma vartalo ja sen muoto ei ole ahdistanut synnytyksen jälkeen kertaakaan. Tai jos ei lasketa sitä hetkeä kun synnytyksen jälkeen menin suihkuun ja näin vatsani ei niin kauniisti pyöristyneen muodon. Se on kyllä aina yhtä järkyttävä tilanne.

Raskauden aikana kiloja kertyi 13,7kg. Olin tuohon enemmän kuin tyytyväinen, sillä muissa odotuksissa niitä on yleensä kertynyt se 20. Kannatti siis hieman katsoa mitä suuhunsa laittoi. Synnytyslaitokselle kiloja jäi heti kuusi ja kotio kannoin loput. Suurin määrä kiloista onkin minulla lanteilla, josta se sitten luonnollisesti katoaa viimeisenä. Mutta todella hyvin tuo palautuminen on alkanut, vaikka mitään en ole tehnyt sen eteen. Tällä kertaa nimittäin päätin antaa kehon palautua ensin itse rauhassa ja sitten vasta aloittaa kuntoilun. Menee varmasti alkuvuoteen, sillä minulla on vieläkin vatsalihasten välissä pientä erkaumaa ja tarkoitus olisi sen ensin kiriä kasaan, jottei siitä jää pysyvää haittaa.

Tein pienen kollaasin, jossa näkyy kuinka palautuminen on alkanut ja olen kyllä tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen.

Kuten jo mainitsin tuosta erkaumasta, niin minulla tuntuu sellainen parinsentin rako vatsalihasten välissä ja sen vuoksi saan tehdä vain syviä vatsalihaksia. Lähinnä siis seistessä jännitän vatsalihaksia ja se jumppa on siinä. Nähtäväksi jää kuinka kauan kestää että tuo rako menee kokonaan umpeen. Lenkillä tulee käytyä, mutta harmikseni Hugo ei tällä hetkellä vaunuttelusta niin nauti, joten se on jäänyt vähemmälle. Jospa pieni pienen tauon jälkeen innostuisi sitten siitä puuhasta.

Painoa lähtöpainoon on jäljellä vielä +3kg, mutta niiden kanssa ei nyt kiirehditä. Vatsassa on vielä löysää, esimerkiksi rintojen alla, joka on lantion lisäksi minun ongelmakohta. Niihin paneudutaan sitten jossain vaiheessa. Turha tässä on odottaa nopeita tuloksia kun vatsanahka on venynyt lyhyen ajan sisällä jo niin monta kertaa, joten kroppa on ollut kovilla. Onhan se kantanut sisällään jo viisi upeaa lasta. Onneksi oma asenne on ainakin vielä niin hyvä, ettei tässä nyt aleta mitään ressiä ottamaan.

Tässä vielä kuvaa kun paita on ylhäällä, jolloin vatsanseutu näkyy paremmin.

Palautuminen siis etenee hitaasti mutta varmasti. Jospa kesään mennessä saisi vähän jotain kiinteytystäkin aikaan, mutta jos ei niin mennään näillä. Pitää olla armollinen omalle kropalle, onhan se juuri tehnyt aika työn ja siitä ei hetkessä palauduta.

Niin ja kuten kuvista näkyy, niin bola-koru on edelleen käytössä. Se toimii vähän niin kuin imetyskoruna ja Hugo roikkuu siinä usein kiinni. Aina ei tosin osu tuohon itse koruun vaan roikkuu narussa. Niinpä olenkin miettinyt pitäisikö tuohon lisätä muutama iso helmi kaveriksi niin olisi jotain mistä ottaa kiinni. 

Mukavaa päivänjatkoa kaikille!