Huh, mikä päivä

Onpas ollut päivä. Aamusta asti pistänyt menemään ja vain niin vähän saanut aikaiseksi. Huomenna juhlitaan Ainon 3v syntymäpäiviä. Virallinen päivä on sitten tiistaina 9.2. Vaikkei porukkaa olekkaan nyt tulossa paljoa ja tarjottavien määrää on voinut pienentää, niin silti aikaa saa kulumaan aivan tolkuttoman kauan, varsinkin keittiössä. Muu kämppä onkin sitten kuin pommin jäljiltä kun lapset ovat, köhöm, hieman siivonneet, heh. Eli eipähän tarvitse miettiä että mitä tekee heti aamusta. Vaikka toisaalta jos miettii niin on aivan järjetöntä aina puunata kauheesti ennen juhlia kun se on heti niiden jälkeen tehtävä uudestaan, mutta kun näin on tehty aina niin tehdään jatkossakin, heh.

Huomenna koittaa sitten se päivä jota Aino on odottanut jo pitkään. Joka päivä on kyselty että joko nyt on synttäripäivä. Huomenna voin vihdoin vastata että kyllä. Aino on ollut auttamassa minua leipomisessa ja kuinka onnellinen on ollut kun on saanut osallistua nyt niin paljon. Ja samoin tuo meidän nuorimmainen on ollut hyvin innokas apuri. Voisi sanoa että kakunkoristeiden väkertäminen olisi huomattavasti helpompaa ilman että pienen pienet kädet koittaa tarrata kiinni kaikesta. Illasta tehtiin koko perheen kanssa vielä pitsoja ja melkein kaikki tarjottavat saatiin tehdyksi.

Juhlien järjestäminen on ihanaa puuhaa, mutta toisaalta taas hermoille käyvää. Aikaa keittiössä kuluu tuhottoman paljon ja silti saa niin vähän aikaiseksi. Minulle ei tyypilliseen tapaan tein kakunkoristeet vasta tänään. Innostus on vain ollut hukassa, mutta heti kun pääsi vauhtiin niin ai että kuinka kivaa se taas olikaan. Huomenna talo täyttyy ihanista ihmisistä ja yksi pieni tyttönen saa olla koko päivän huomion keskipisteenä.

Mukavaa alkanutta viikonloppua kaikille.