No niinhän siinä taas kävi..

..että tämä äiti nappasi itselleen r i n t a t u l e h d u k s e n. Minä kun kerkesin jo vähän hehkuttaa että tällä kertaa siitä selvisin, niin pyh. Sunnuntai iltana oikea rinta alkoi tuntumaan aralta ja osasin jo varautua rintatulehdukseen. Olinhan kokenut tuon jo Iidan, Matiaksen ja Ainon kohdalla. Koitin suihkutella ja painella rintaa ja syöttää siitä tiheästi. Toivoin tietysti että se tehoaa.

Eilen aamusta kuume alkoi sitten hitaasti mutta varmasti nousemaan. Sohva olikin ainoa paikka jossa pystyin olemaan, sillä olo veti aika nopeastikkin heikoksi. Voin sanoa, että siinä 38.5 asteen kuumeessa tuo lasten hoitaminen ja ruokkiminen on aika haasteellista. Varsinkin kun Hugo meinasi turhautua. Onneksi Hugo ei vielä ryömi, sillä en millään olisi pystynyt mennä hänen perässään. Meillä katsottiin sitten eilinen päivä erilaisia leffoja ja äiti yritti väkisin pysyä hereillä. Äidin pojat hengasi melkein koko päivän mun vieressä ja isompi toi vettä, ihanat.

Kun olo vain paheni ja rinta punoitti entisestään ja oli aivan kosketusarka soittelin terveyskeskukseen ja pyysin itselleni antibioottia. Kuvailin oireet ja sanoin että edellisten lasten kohdalla mennyt juuri näin ja kerroin mitä kaikkea olin jo koittanut. Onneksi lääkäri kirjoitti reseptin ilman että piti raahautua näytille. Olisi ollut aika haasteellista ajella lasten kanssa sinne, kun hyvä jos pysyin kotona edes kävelemään. 

Kun J tuli töistä haki hän minulle antibiootin ja osti samalla Hugolle Rela-tippoja, jottei minun syömä antibiootti ottaisi häntä masuun. Kun J palasi apteekista pääsin viimein nukkumaan. Oli ihana tunne mennä pitkälleen ja sulkea silmät. Nukuinkin heittämällä pari tuntia. J hoisi myös lasten iltatoimet ja toi minulle Hugon kainaloon vain syömään. Itse hyvä jos enää tolpillani pysyin kun kuumetta oli 39.5. Kuinka kylmältä mittari tuntuikaan tuolloin kainalossa.

Rintatulehduksen hoitoon olen koittanut tiheää imetystä kipeästä rinnasta. hieromista, kuumaa suihkua ja lämmintä kaurapussia. Ne ovat ainakin auttaneet sen verran ettei kuume tällä kertaa huidellut yli neljänkymmenen ja rintakin on punoittanut vain Hugon kämmenen kokoiselta alueelta. Mutta kipu on kyllä ollut taas ihan kaamea. Se kun maito nousee kipeään rintaan tuntuu aivan kamalalta ja imettäminen kovassa kuumeessa on aivan kamalaa, kun tuntuu että jäätyy siihen paikkaan.

Aamusta kuume oli laskenut ja mittari näytti vain 38. Otin kunnolla särkylääkettä ja nyt on enää vähän lämpöä. Olo on kuitenkin vielä ihan vetämätön. Johtuu ehkä siitä ettei ole kunnolla edes tullut syötyä. Väkisin olen jotain koittanut ottaa ja juoda paljon, jotta maito riittäisi Hugolle. Tämäkin päivä menee luultavammin sohvalla maaten. Onneksi Matias ja Aino ovat leikkineet nyt ihan nätisti, jotta äiti on saanut levättyä. 

Kämppä on kuin pommin jäljiltä ja pyykkivuori kasvaa, mutta en stressaa niistä nyt. Tai ehkä pikkuisen, mutta olen koittanut ottaa sellaisen kerkeehän sitä myöhemminkin siivota -asenteen. Kunhan vain saisi nyt selätettyä tämän tulehduksen kokonaan. Kyllä näin sairastaessa sitä osaa arvostaa sitä terveyttä.