Jei, onnistuin!

Nyt on mahtava fiilis ja hymy on herkässä. Tunne on ihan mahtava ja samalla hieman haikea. Minä onnistuin ja takana on nyt puoli vuotta täysimetystä, jei! Jostain syystä imetys oli minulle tällä kertaa sellainen -pakko onnistua juttu. Osa syynä varmasti se, että pääsisin kokemaan tämän viimeistä kertaa. Jostain syystä myös odotusaikana hieman stressasin että onnistuuko imetys, sillä Lumin kohdalla se ei onnistunut ja se jotenkin nousi aina mieleen. No mutta turhaan stressasin. Tässä sitä nyt ollaan. 

Tähän aikaan on mahtunut niin paljon. Ihan ensin opeteltiin kunnon imetysote, jonka löytyinen kesti jonkin aikaa. Kadoksissa olevan imuotteen vuoksi rinnanpäät menivät hieman rikki ja imetys oli jonkin aika todella kivuliasta. Maidon nouseminen aiheutti myös hieman, tai alkuun paljonkin, kipua ja pistelyä. Kerkisin myös hieman stressaamaan maidon riittävyyttä kun sitä tuli maltillisemmin kuin muista. Ennen maitoa on tullut aivan liikaa ja monesti se on ollut yhtenä syynä rintatulehdukseen. Maito kun on pakkaantunut kun vauva ei ole jaksanut tyhjentää niitä kokonaan. Nyt tuota ongelmaa ei ollut.

Vaikka maitoa tuli maltillisemmin, niin alkuun kärsin suihkutisseistä, joiden vuoksi Hugo sai rintaraivareita. Kun suihkuaminen rauhoittui jossain vaiheessa tuli imetyshetkistä mukavempia molemmille. Huomasin myös että kun söin ja join liian vähän niin maidon tulo väheni todella paljon ja Hugo saattoi siitäkin hermostua kun maidon saamisen eteen joutui tehdä enemmän töitä. Kun taas muistin syödä ja juoda hyvin, niin johan sitä maitoakin tuli enemmän.

Meidän imetys taipaleeseen on sisältynyt myös mitä kummallisempia tapoja syöttää. Istuen sohvanreunalla ja samalla hieman hyppien, samaan tapaan kuin jumppapallon päällä. Seisten, samalla kyykkyjä tehden. Makuulla syöttäen, kainaloasennosta syöttäen ja normaalisti syöttäen. Myös imetyspaikkoja on ollut jos jonkinmoisia. Ollaan tissitelty kotona, mummulassa, autossa, kaupassa, vessassa, ulkona, ravintolassa, vaunulenkillä (silloin kun jokin kerta ollaan sinne päästy) ja sairaalassa. En varmaan edes muista kaikkia, sillä niin monessa eri paikassa on tullut syötettyä.

Imetyshetket ovat olleet aivan täydellisiä. Kun pieni on rinnalla ja pitää suloista tuhinaa, sulkee silmänsä ja puristaa pienen kätensä peukaloni ympärille. Tai hän syö ja katsoo sinua suoraan silmiin käsi rinnan päällä, ihan suun vieressä. Kun vauva kesken syömisen katsoo sinua silmiin ja väläyttää sen suloistakin suloisimman hymyn. Imetyshetkemme ovat olleet aivan ihania. Olen vuodattanut niiden aikana monta onnen kyyneltä, ihan vain sen vuoksi kuinka ihana hetki se on ollut.  

Olen niin onnellinen että tämä täysimetys onnistui ja että kestin sen "ulkopuolisen paineen", kun muut jaksoivat muistuttaa kuinka pitäisi jo antaa jotakin muutakin ruokaa.  Kuinka ihanaa oli, kun neuvolantäti kannusti jatkamaan, sillä hetkellä kun kuulin paljon sitä että antaisit jo muuta. Kuinka onnellinen olen, että Hugo itse ei ole hylännyt rintaa. On mahtavaa että maitoni on riittänyt ja mittoja on tullut hyvin. Yöimetykset jatkuvat toistaiseksi, jos Hugo niitä vaatii. Vielä en pidä kiirettä siitä eroon pääsemisen kanssa. Ja rintatulehduskin alkaa paranemaan nyt kunnolla, joten aika mahtavaa.

Hieman tässä iskee myös haikea mieli, kun nyt alamme maistelemaan piakkoin soseita. Enää Hugo ei kasva pelkästään äidinmaidolla. Toisaalta nyt alkaa uusi ihana vaihe, kun pääsemme yhdessä maistelemaan soseita. Tottakai imetys tästä vielä jatkuu ja katsotaan mihin asti sen kanssa mennään. Ihan Hugon tahtiin. Täysimetys oli minun tavoitteeni ja siihen päästiin.