Imetys

Imetys, tuo hetki jolloin voi tuijottaa omaa vauvaa ja ihailla hänen kaikkia piirteitä, silitellä hiuksia ja olla hetki rennosti. Vai oliko se niin, että alkuun melkein itkua tihrustaen istut sohvalla tai makaat sängyllä koittaen löytää hyvän asennon ja korjata vauvan imuotteen hyväksi. Vai kestikö imetys hetken sijasta sittenkin lähemmäs tunnin ja se oli hetki kun sai torkkua tai somettaa niin paljon kun pystyi, koska liikkumaan ei pystynyt hetkeen tai toiseen.

No meillä oli varmaan noiden kaikkien sekametelisoppa. Imetys oli alkuun kivuliasta, miten sen voikaan aina unohtaa kuinka kipeää alku tekee. Minulla kului tuhottomasti voidetta kun tungin sitä haavaumilla oleviin rinnanpäihin. Kun imetys alkoi luonnistua taas opettelun jälkeen ja imuote oli kunnossa, niin johan oli ihana keskittyä ihailemaan omaa pientä rakasta. Imetys ei ollut enää selviytymistä kivun yli vaan maailman ihanin asia. Kun sitten rinnalla välillä roikuttiin pidempiä toveja ja mahdollisuus liikkua oli rajallinen, kaivoin monesti puhelimen esiin. Mikäs sen helpompaa kun istua sohvalla ruokkia pientä ja samalla kirjoitella kuulumisia ystävän kanssa.

Noh, itseasiassa huomasin jonkin ajan kuluttua, että vauva imiessään katsoi enemmän rintaani kuin minua. Miten olin saattanut olla niin hölmö, että huomaamattani olinkin alkanut tuijottaa enemmän puhelinta kuin vauvaani? Eipä häntä kiinnostanut katsoa äitiä joka ei katso takaisin. Niinpä puhelin taskuun ja koitin saada katsekontaktin takaisin. Se vei hetken aikaa, mutta kannatti. Jälleen tuijotimme toisiamme silmiin, no ei nyt tietenkään ihan koko ajan, ja ne hymyt..ei varmasti tarvitse sanoa erikseen. Annoin itselleni luvan ottaa puhelimen vasta kun vauva nukahtaa rinnalle ja se kannatti. Näin sain nauttia vauvan hymyistä ja pienistä katseista ja hänen nukahdettua kirjoitella ystäville, kun vauva ei ollut sosiaalinen.

Nyt Hugon ollessa isompi hän lähinnä pyörähtää rinnalla ja iltaisin viipyy pidempään. Puhelin on yleensä lähellä ja vastaan jos se soi tai jos näen tulleen viestin johon pitää vastata tyyliin heti. Esimerkkinä vaikka jos mies laittaa viestiä, että tarviiko kaupasta jotakin tai lapset soittaa koulun jälkeen.  Imetys on nykyään muutenkin sellaista sähellystä, että huh. Poika kun nousee ylös tarkistamaan joka ikisen kolauksen tai sisaruksen äänen. Imetyskertoja ei kyllä päivässä montaa enää ole, yksi tai kaksi kertaa. Illalla kun menen hämärään huoneeseen imettämään. niin silloin olen puhelimella. Yleensä selaan facebookkia tai instagramia. Välillä on iltoja kun puhelin on sivussa, mutta huomaan että pimeässä huoneessa yli 30min toinen roikkuen rinnalla, tuntuu aika pitkältä. Tuolloin kun ei tuijotella enää silmiin.

Imettäminen on on täällä meidän perheessä myös se hetki jolloin äiti saa istua passaamatta ketään. Ainakin melkein. Muuten päivällä ei pahemmin hetkiä ole jolloin äiti kökkii sohvalla. Joten siksi silloin tulee helposti napattua se puhelin kouraan, kun on aikaa. Silloin on myös aikaa selata valokuvia taaksepäin ja muistella kulunutta vauvavuotta tai näpytellä kauppalista tai suunnitella kuluvaa viikkoa. Nyt täällä ollaan jo taaperoimettäjiä ja saa nähdä koska tässä jätetään ne vähätkin kerrat pois. Luulisin että parin kuukauden sisään se varmaankin tapahtuu. Kiirettä ei nyt kuitenkaan pidetä.