Kastetaulu ja kauniit kortit

Tiedättehän kastetaulun? Se on taulu jossa lukee lapsen nimi, syntymäpaino, pituus ja aika. Se on taulu jossa voi olla yllämainittujen lisäksi myös lapsen kuva tai jokin muu kuvio. Se on taulu, jota varmasti jokainen vanhempi haluaa pitää seinällä. Onko sinulle syntymässä kummilapsi? Kastetaulu on nimittäin myös oiva kaste/nimiäislahja kummilta.

Jo Hugon odotusaikana katselin noita tauluja, päätin että kunhan poika syntyy niin sellainen meille jossakin vaiheessa kotiutuu. Parin ensimmäisen viikon aikana räpsin ihan järkyttävän määrän kuvia ja niistä löytyikin muutama hyvä juuri tuohon *kastetauluun. Halusin taulun niin että siinä on ehdottomasti kuva pojasta ja kuva olisi mustavalkoinen. Taulussa pitäisi kuitenkin olla hieman väriä ja tehosteeksi monista valikoimista tuli vaaleansininen. Tuo meidän kastetaulu on kokoa A4, joka on mielestäni juuri sopiva kun siihen osti isommat kehykset. Nuo kehykset puolestaan ovat kooltansa 30x40. Olen aivan rakastunut tuohon tauluun ja olen ihastellut sitä moneen kertaan.

Meidän kastetaulu tuli walldesign nimiseltä firmalta. Siellä on todella ihana valikoima erilaisia kastetauluja. Koko vaihtoehtoina on tuo A4 mikä meilläkin on, mutta kooksi voi valita myös A3. Sivuilta löytyy myös paljon kaikkea muuta ihanaa. Erilaisia julisteita niin lastenhuoneeseen kuin muuallekkin. Ihana lahjaidea vaikka ystävälle, omaan kotiin muuttavalle, hääparille, vastasyntyneelle tai ihan muuten vain ystävää tai rakasta ihmistä muistettaessa.

Itse ihastuin vielä A6 kokoisiin mustavalkoisiin *postikortteihin. Mielessä oli heti pari ideaa miten niitä voisi käyttää. Postikortilla olisi ihana yllättää ystävä ja niitä on kiva laittaa kehyksiin, jolloin ne toimivat mukavasti osana sisustusta. Esimerkiksi yksi tauluista oli kuin tehty meidän lastenhuoneeseen ja pääsikin heti hyllylle. 

Mielestäni nuo kortit sopivat myös hauskasti vaikka osaksi valokuvaa. Mielessä on vielä muutama idea joita voisi toteuttaa kun siihen löytyy aikaa. Hugon kanssa otettiinkin muutama kuva parin kortin kanssa ja niistä tulikin ihan kivoja. Luulenkin että nämä kortit pääsevät aina silloin tällöin mukaan meidän kuvauksiin. 

Tuli mieleen että tuo kastetaulu olisi sopinut ristiäisissäkin siihen pöytään tarjottavien kanssa. Löytyykö teiltä kastetaulua/tauluja? Olisi kyllä kiva jos hommaisi kaikille lapsille omansa. Harmi vaan että kaikki Iidasta otetut vauvakuvat on melkein vain paperiversiona.

Mukavaa keskiviikkoa kaikille!

Yhteistyössä walldesign.fi 

* kastetaulu ja kortit saatu walldesign.fi

Ehkä se paras hankinta

En muistanutkaan mihin kaikkeen sitä ihminen kykeneekään, vaikka käytössä olisikin vain yksi käsi. Hugo nimittäin rakastaa hengailla sylissä paljon. Korostetaan vielä  sitä paljon sanaa, sillä suurimman osan ajasta poika tosiaan on sylissäni. 

Koska olen oikea kätinen niin luonnollisesti kannan poikaa enemmän vasemmalla, jotta pystyn sitten oikealla tekemään kaikkea muuta, kuten esimerkiksi: voitelemaan leipää, tekemään ruokaa ja leipomaan, viipaloimaan kurkkua ja tomaattia, kuorimaan keitettyjä perunoita (on kyllä hidasta puuhaa, joten en suosittele silloin kun kotona on nälkäisiä lapsia), tiskaamaan käsin, täyttämään ja tyhjäämään pyykinpesukoneen, ripustamaan pyykit narulle, viikkaamaan kuivat kaappiin, imuroimaan, pesemään lattiat, sitomaan kengännauhat,  vetämään sukat jalkaan sekä itselle että taaperolle, nostamaan taaperon keinuun ja sieltä pois ja aika monta muutakin juttua.

Todellisia haasteitakin on tullut vastaan, joihin ei ainakaan helposti pysty sillä yhdellä kädellä. Niitä ovat esimerkiksi: takin vetoketjun kiinni saaminen, juuston höylääminen, pompulan laittaminen lapselle, säilykepurkin avaaminen ja lakanoiden viikkaaminen. Eihän noita kaikkea tarvitsisi tehdä silloin kun on yksin lasten kanssa ja mies on vielä töissä ja vauva ei nuku. Mutta koska vauva nukkuu päivisin niin vähän muualla kuin sylissä, niin pakko vaan koittaa välillä tehdäkkin jotain.

Mielelläni tuota pientä sylissäni pidän, mutta koska ranteeni alkoi sanomaan sopimuksensa irti ja hartiatkin on aivan jumissa oli ryhdyttävä toimiin. Niimpä naputtelin koneelta tilaukseen itselleni Manducan. Tuo pelastus saapui pari päivää sitten ja voi että kuinka me rakastetaan sitä Hugon kanssa. Poika nukahtaa siihen melkein samantien kun hänet siihen laittaa ja mikä parasta minulla on kaksi kättä käytössä ja silti pieni on ihan lähellä. Tämä oli kyllä ehdottomasti aivan paras hankinta vähään aikaan. Nyt päivisin saa paljon enemmän aikaiseksi ja rannekkin saa rauhassa levätä. Jospa se kipuilukin siinä kohta alkaisi helpottaa.

Manduca ei ole minulle ihan uusi tuttavuus, sillä Matiaksen aikaan meille sellaisen hommasin. Ainokin taisi aikoinaan olla kerran, mutta koska tyttö nukkui melkein koko ajan päätin myydä sen pois. Nyt en heti tuota hommannut, sillä halusin ensin nähdä millainen vauva Hugo on. Reppu oli nyt kuitenkin meille tarpeellinen ja tulee varmasti olemaan paljon käytössä. Sellainen sylivauva meillä asustaa.

Kuvat napattu puhelimella, joten pahoittelen niiden erittäin surkeaa laatua.

Tämä reppu kyllä toimii meidän arjessa oikeana pelastajana ja siinä on poikakin nyt nukkunut pitkät päikkärit. Aika luksusta etten sanoisi. Onko teillä ollut käytössä manduca tai jokin muu kantoväline? 

Ristiäislahjat

Vielä viimeinen postaus joka liittyy ristiäisiin. Minua itseäni nimittäin aina kiinnostaa se mitä toisten pikkuiset ovat saaneet lahjaksi, joten ajattelin että näytän teille mitä meidän Hugo sai. 

Kummien kanssa sovittiin että toinen hommaa lusikan ja toinen säästöpankin. Siten varmistettiin ettei ainakaan kummit osta samoja lahjoja.  Toinen kummeista osti traktori säästölippaan ja voi että kuinka siihen ihastuin. Siinä pyörii jopa pyörät ja rattikin. Se lähtee kaiverrukseen kunhan on menoa siihen suuntaan. Itse asiassa siskoni koitti jo sitä kaiverruttaa mutta siihen tarvitaan joku erikoisterä jota heillä ei silloin ollut. No viemme sen nyt joku päivä kaiverrukseen ja sitten Hugon rahoja saadaan sinne. Hugo sai vielä toisenkin säästölippaan. Tuo on tuollainen hauskan mallinen "munapoika". Siihenkin saisi kaiverrutukset, joten pitää siihenkin ne sitten hakea.

Kummilusikka on mun mielestä hyvä ja käytännöllinen lahja. Pitäisikin kaivaa Lumin ja Ainonkin lusikat kaapista ja ottaa käyttöön. Turhaan niiden antaa tuolla kaapissa tummua. Pidän kovasti tästä lusikasta jonka poikamme sai. Kiva juttu on myös se että kenelläkään ei ole samanlaista lusikkaa keskenään. Hugon lusikka lähtee vielä kaiverrukseen lähi päivinä ja kunhan poika kasvaa otetaan se kyllä käyttöön. Onko teillä kummilusikat päässeet käyttöön vai ovatko kaapissa jemmassa?

Hugo sai myös ihanan Muumin aterinsetin. Nuo ovatkin aivan huippuja ja meillä on samanlaisia käytössä, eri kuvilla vain, ja ovat kyllä hyviä. Lisäksi nuo kuvat ovat pysyneet todella hyvin vaikka niitä pestään päivittäin astianpesukoneessa. Hauska juttu tuossa on se että tuosta paketista syntyy pienellä muokkauksella valokuvakehys, joten ei mene pakettikaan hukkaan. :)

Lahjaksi tuli myös kasa vaatteita ja niitähän tarvitsee aina. Vaatteet olivat koossa 62-68cm. Noita kokoja mulla onkin vielä vähän kaapissa. Oli kivan kun vaatteet olivat setteinä, että oli sekä body ja niihin mätsäävät housut. Muutama oli myös pyöritellyt käsissään samanlaista settiä mutta syystä tai toisesta oli toinen päätynyt toiseen. Mikä oli ihan kiva juttu niin kaikki setit ovat erilaisia. :)

Tykkään myös erityisen paljon lahjojen mukana tulevista korteista. Säilöän ne sitten vauvakirjan väliin ja kirjoitan yleensä kortin säsäpuolelle sen mitä paketista paljastui. Lasten on sitten kiva vanhempina niitä katsella ja samalla lukea mitä saivatkaan lahjaksi. 

Tälläkin kertaa tuli kauniita kortteja, eikä yhtään samanlaista, mikä oli ihme. Yleensä niitä samanlaisia tulee väkisinkin. Siskoni oli väkertänyt itse kortin ja se oli kyllä todella kaunis. Musta on ihanaa kun kortteja kyhäillään itse, silloin se on ainakin ihan uniikki.

Sellaisia lahjoja meidän pikkuinen sai. Kaikki olivat mieleisiä ja pääsevät varmasti käyttöön.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Yksi kuukautta

Siinä lauantain ristiäishuumassa myös meidän Hugon syntymästä tuli kuluneeksi kuukausi ja tämä postaus meinasi jäädä vallan tekemättä. Ajatella että niin hurjaa vauhtia meni tämä ensimmäinen kuukausi ja kuinka paljon pieni on siinä ajassa jo kasvanut. Hugo ei ole enää sellainen kippurassa itseään pitävä vastasyntynyt. Nämä pienet kasvavat ensimmäisten kuukausien aikana niin hurjaa vauhtia ja muutoksen huomaa pienestä niin hyvin.

1kk iässä hän

kohdistaa jo hyvin katseensa

antaa mitä suloisimpia hymyjä

itkee iltaisin masukipuja

viihtyy todella paljon sylissä

syö tuttia ihan hyvin

ei viihdy mahallaan

tykkää katsella hoitopöydän päällä roikkuvaa mobilea

käyttää vaatteita koossa 50-56cm

nukkuu monia unia kestoltaan 1-4 tuntia

valvoskelee öisin

syö 1-4 tunnin välein

on täysimetyksellä

alkoi käyttää Liberon 2-koon vaippoja

nukkuu osan yöstä omassa sängyssä ja osan äidin kainalossa

päivällä nukkuu joko sylissä tai vaunuissa sisällä

tykkää kylpemisestä

pulauttelee jonkin verran

inhoaa hikkaa

Hugo on oikein ihana ja suloinen vauva, joka viihtyy äidin sylissä, nukkuu hyvin metelissä ja on hurmannut meidät kaikki. Iltaisin itkeskellään tosiaan jonkin verran masua, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Jos äiti erehtyy  syömään ruisleipää tai perunaa niin silloin itku on aika lohdutonta. Niimpä ne on nyt sitten kielletyllä listalla. Arki Hugon kanssa sujuu hyvin ja olen niin onneissani tuosta pienestä pojastani.♥

Taitavat kädet

Vaikka muutamassa postauksessa on jo näkynyt tuo kastemekko, niin ajattelin tehdä siitä ihan oman postauksensa, on se niin upea. Siskoni näki sen eteen ihan mielettömästi vaivaa ja sen tekemisen aikana on kiristelty hermoja, saatu kipeät sormet ja kulutettu monta tuntia omaa aikaa, puhumattakaan siitä kuinka se lopussa meinasi aiheuttaa stressiä ja taisi aiheuttaakkin (ainakin tuo helma ja smokkineulos). Itse en olisi koskaan tuohon kyennyt joten olenkin kiitollinen siskolleni kun hän sen suostui tekemään. 

Se tunne kun siskoni toi mekon meille päivä ennen ristiäisiä ei varmasti unohdu koskaan. Kun näin puvun ensi kertaa muuta kuin kuvista nousi tunteet pintaan. Se on niin kaunis, niin huolella tehty, niin täydellinen ja ennen kaikkea niin rakkaudella valmistettu. Se onni joka siskoni kasvoilta näkyi kun kerroin mekon olevan täydellinen ei varmasti unohdu. Siskoni sanoikin että nyt on vähän sellainen haikea olo kun mekko on valmis. Mitä sitä nyt sitten kaikella sillä ajalla tekee? Pitää vissiin tilata muutamat villasukat itselle, niin ei tule tekemisen puutetta. ;)

Ristiäisissä mekko keräsi paljon ihailua ja kenelläkään meidän lapsista ei ole kastemekko ollut noin kauan päällä kuin Hugolla oli. En olisi halunnut sitä riisua vielä pois, mutta Hugon alkoi tulla kuuma ja piti syöttää ja pelkäsin että sitten puklaa. En halunnut että se sotkeentuu yhtään.

On niin ihanaa omistaa sisko jolla on noin taitavat kädet. Tuolla mekolla on nyt niin paljon tunnearvoa, ettei sitä voi edes kuvailla. Se merkitsee minulle valtavan paljon. Ajattelin ostaa pienen vihkosen, joka kulkee sitten aina mekon mukana. Siihen ajattelin kirjoittaa kuka ja koska mekko on tehty ja kuinka paljon se minulle merkitsee sekä kuinka toivon että sitä kohdellaan rakkaudella ja ei koskaan anneta hukkua. Sinne kirjataan myös nimet kastetuista, koska ja missä. Mukana kulkee myös samanlainen rusetti kuin mekossa on nyt mutta vain vaaleanpunaisena. Toivon todella että mekko jatkaa kiertämistä suvussamme pitkään ja on vielä silloinkin käytössä kun minua ei enää ole.

Kastemekko on tehty tällä ohjeella, jos joku innostui. :)

Ristiäiset

Nyt olisi hetki jos toinenkin aikaa, joten ajattelin vielä vähän palata meidän Hugon ristiäisiin. Kuvat tulee nyt kaikki kollaasien merkeissä. Mutta jos vaikka aloitettaisiin sitten siitä mitä meillä oli tarjolla. Koska juhlijoita ei mitään suurta määrää ollut niin tarjottavien kanssa päästiin vähällä. Ja siitäkin vähästä määrästä ihana ystäväni loihti meille mitä maistuvimman lohivoileipäkakun ja mummu leipoi keksejä. Apu oli silti suuri, sillä itse leivoin mokkapalat ja kakkupohjan Hugo koko ajan sylissä. Se kun sattui vielä olemaan sellainen päivä ettei missään ollut hyvä olla, joten lisää tekemistä en kaivannut. Juhlapäivänä paistettiin uunissa cocktailpiirakat, keitettiin munat ja valmistettiin munavoi. Laitoin pöytään myös suklaata, fazerin sinistä tietenkin. Sitähän koko loppuodotus syötiin oikein huolella. :)

Pöydän ylle askartelin sinisestä ja valkoisesta silkkipaperista PomPomeja, ne on niin helppo tehdä itse ja hyvä ohje niiden tekemiseen löytyy ainakin Ninnin Papatiti -blogista. Lisäksi askartelin pöytään pienen menu-kortin ja vanhasta suolakurkkupurkista tuunailin astian kynttilälle. Tilasin myös aivan ihania servettejä, joihin sai itse päättää tekstin ja kuvan. Noihin tykästyin kyllä todella. Harmi vain etteivät vieraat raaskineet niitä paljon käyttää joten niitä jäi meille ylimääräisiä aika paljonkin. Seinällä näkyvä viiri on Newbien, jonka ystäväni antoi pojalle ristiäislahjaksi ennakkoon.

Täytekakku oli se minkä tekemistä odotin todella paljon, sillä rakastan niiden tekemistä. Olin päättänyt jo hyvissä ajoin mitä värejä siinä tulen käyttämään ja miten sen suunnilleen toteutan. Pieniä parannuksia tekisin nyt jälkeenpäin (laittaisin kukkien sisälle helmet, pursottaisin reunoille vähän kermaa ja lisäisin vielä pari jalanjälkeä), mutta niille ei enää mitään voi tehdä, mutta olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Täytteeksi laitoin kakun toiseen väliin mansikka/kerma täytteen ja toiseen pätkistäytteen. Minusta lopputulos oli todella onnistunut ja kakku menikin kaupaksi melkein kokonaan. Pätkistäytettä tulen kyllä käyttämään uudestaankin.

Kyhäilin myös vieraille pienet kiitospussukat, jottei ristiäisten jälkeen tarvitse enää erikseen lähettää kiitoskortteja. Tilasin tuollaiset paikkakortit omalla kuvalla jonka sisäpuolella oli "kiitos kun osallistuit Sisun ensimmäiseen juhlaan" -teksti, ostin "sisu" askeja ja laitoin ne minigrip pussukoihin. Lapsille en laittanut noita kortteja omalla kuvalla vaan tein itse ihan käsin toisenlaiset, sillä ne olisi kuitenkin revitty heti palasiksi, miten sitten kävikin. :) Lisäksi lapsille oli erilaiset karkkirasiat. 

Tein noiden kiitospussukoiden viereen vielä pienen kortin, jossa luki mitä kaikki kolme nimeä tarkoittavat ja koska pojan nimipäiviä juhlitaan. Itselle kun on aina tärkeää myös se että nimet tarkoittavat jotakin kivaa asiaa. 

Teemaväreinä meillä oli harmaa, vaaleansininen ja valkoinen. Jonkin verran myös tuota mustaakin. Itse lainasin mekon siskoltani jossa oli juuri oikeat värit. Lapset taas saivat pukea päällensä sitä mikä tuntui kaikista parhaimmalta. Iidalla ja Ainolla oli valkoiset mekot, Lumilla mustavalkoinen ja Matiaksella farkut ja tummanharmaa pikeepaita erivärisillä raidoilla.

Äitini on tilannut jokaisen lapsemme ristiäisiin jonkinmoisen kukka-asetelman ja niin tilasi tälläkin kertaa. Jälleen kerran kimppu oli aivan ihastuttava ja myötäili väriteemaamme. Nyt koitankin saada pidettyä tuon mahdollisimman kauan hengissä, kimppu kun on niin mahdottoman kaunis.

Vaikkei meidän ristiäiset suuret olleetkaan niin on niissä niin kauheasti kuitenkin järjestämistä. Siksi olenkin niin onnellinen että ne on nyt pidetty eikä niitä tarvitse enää miettiä. Lahjoista teen sitten vielä erillisen postauksen. 

Hei meillä valvotaan + arvonnan voittaja

Hei meillä on tosiaankin vauva, me nimittäin valvotaan öisin, eli nukutaan katkonaisia öitä. No niinhän se yleensä onkin niin kun talossa on vauva, mutta minulle tämä on vähän uusi juttu, sillä kolme edellistä ovat heränneet maksimissaan kerran ja simahtaneet heti syötyään. Tuntuu kuin olisi palattu ajassa kymmenen vuotta taaksepäin, siihen kun Iida oli vauva, silloin viimeksi unet ovat olleet katkonaisia.

Hugo nimittäin on päättänyt että yöllä on hyvä heräillä kahden maissa ja valvoskella se reilu pari tuntia. Pitää seurustella ja syödä, jonka jälkeen sitten huudetaan kun tulee syömisen jälkeen pulautus ja sen myötä hikka. Huudetaan lisää tissiä, jota äiti ei tuolle ahmatille anna ettei puklaa ihan hulluna lisää. Ja tuttihan ei meinaa kelvata aluksi ollenkaan. Pienen "taistelun" ja sylissä kanniskelun jälkeen se vihdoin kelpaa. Lasken pojan sänkyyn, tutti tippuu ja aletaan alusta. Kun sitten reilut parituntia ollaan valvottu antaa väsynyt äiti väsyneelle pojalle tissiä ja vihdoin kainalossa tuhisee maailman suloisin olento, jolla valuu maitoa suupielistä. Äiti painaa onnellisena pään tyynyyn ja nukumme vierekkän vajaan parisen tuntia, jolloin alkaa päristä se himputin kello. Miks aamu tulee aina niin nopeasti!?

Hugo siis herää kaksi kertaa, joista ensimmäisen jälkeen nukahtaa hyvin, mutta toisen jälkeen alkaa aika hulinat. Näin on ollut nyt monena yönä ja kun muistelen niin hänhän herää ihan samoihin aikoihin kuin silloin itse raskauden yhdessä vaiheessa valvoskelin. Minua siis valmisteltiin jo silloin tähän tulevaan valvomiseen. Edellisen kolmen kohdallahan tämmöistä ei ollut ja hehän ovat sitten nukkuneetkin yöt läpi jo tämän ikäisinä. Silloin onkin tuntunut ettei talossa edes ole vauvaa ja äiti on ollut ihan ylipirteä. :)

Päivällähän poika nukkuu 1-4 tunnin päikkäreitä. Silloin olen tekemättä mitään erikoista ja koitan lepäillä. Nukkumaan en kuitenkaan pysty kun on nuo muut joiden kanssa täytyy kuitenkin touhuta ja mä tulen niin kiukkuseksi jos edes nukun ne päikkärit. Nyt sitten katsotaan kuinka kauan tämä vaihe kestää vai valvooko Hugo nyt sitten kolmen edestä. Omat unet ovat nyt jääneet neljään maksimissaan viiteen tuntiin ja nekin pätkinä. Vielä ei väsy vaivaa, kai sitä elellään vielä jossain niin vauvahuumassa.

 - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Ja hei, tulihan sitä suoritettua arvontakin ja värityskirjan onnellinen uusi omistaja selvillä. Teitä osallistujia oli kiva määrä ja uusia lukijoitakin tuli lisää. Tervetuloa kaikille uusille ja toivottavasti viihdytte matkassamme. 

Tällä kertaa arvoin voittajan arvontakoneen (random.org) kautta, sillä mitään lappusia en kerennyt kirjoittelemaan. Mutta pidemmittä puheitta..

Laittelen sulle sähköpostia kohta puoliin.

Ja hän sai nimekseen...

Niin se koitti tämäkin päivä. Päivä jolloin meidän Mini sai itselleen nimen. Juhlia vietettiin kotonamme ja ihan vain läheisten kesken ja siltikin meitä oli reilut parikymmentä. Aika lämmin tunnelma täällä olikin. :) Onneksi Mini nukkui koko kasteen ajan joten se sujui nopeasti. Kauhukuvana oli että toinen huutaa ja toimitus venyy jolloin muut lapset pian pitkästyvät ja koko loppuaika on yhtä hullunmyllyä. Onneksi "tissitainnutus" sujui hyvin ja kaste oli nopeasti ohi.

Ihana siskoni, josta tuli myös Minin sylikummi teki pojalle tuon kuvassa näkyvän aivan ihanan kastemekon. En voi edes kuvitella kuinka kova työ tuossa onkaan ollut ja kuinka monta tuntia siihen on kulunut, mutta olen hänelle niin valtavan kiitollinen. ♥ Meinasi kyllä niin päästä itku kun näin tuon ensimmäistä kertaa, kuinka taitava sisko minulla onkaan. Tämä kastemekko jää nyt sitten kiertämään sukuumme. Tulevaisuudessa näen toivottavasti kuinka siinä kastetaan lapsenlapsia ja lastemme serkkuja. 

Oli kyllä suorastaan helpottava tunne kun Minin nimi on nyt julkistettu sukulaisille ja ystäville. Ei enää salailua ja salassa kuiskuttelua pienen korvaan vaan voin sanoa sen ihan reippaasti ääneen. Toisaalta oli niin kivaa kun oikeastaan kukaan ei nimeä tiennyt niin säilyi se pieni jännitys tässä hommassa. Nyt kun saadaan sisaruksetkin sitä käyttämään. Moneen kertaan tänään onkin jo kuulunut "Äiti, mikä sen vauvan nimi nyt olikaan"?

Aika moni veikkasi täällä blogin puolella Minin nimeksi Einoa ja itse asiassa se oli alunperin yhtenä vahvana nimivaihtoehtona. J ei sitten kuitenkaan sille lämmennyt  ja tilalle keksittiin toinen, joka sopii meidän pojalle kuin nenä päähän. Minin nimi tuli todellisena yllätyksenä (eipä nimi mikään yleinen olekkaan) monelle sukulaiselle, vaikka kaikki olikin arvanneet että nimi alkaa joko E:llä tai S:llä niin kuin muillakin sisaruksilla.

Jokohan olisi aika päästää teidän jännityksestä ja paljastaa minkä nimen me oikein annoimme Minille vai säilytetäänkö jännitys loppuun? No ei kai, joten tässä se nyt tulee.

No niin siinä se kakussa nyt komeilee meidän Minin ihana nimi Sisu Hugo Benjamin.

Tästä eteenpäin Mini alkaa myös kantamaan sisarustensa tavoin täällä toista nimeään bloginimenä, joten Mini on nykyään Hugo. Myöhemmin kirjoitan lisää ristiäisistä mutta nyt hyökkään vielä herkkujen kimppuun kun Hugo nukkuu. :) Mukavaa lauantaita kaikille.

Äidin haave

Minulla on haave, on ollut jo pitkään. Tai oikeastaan minulla on lukuisia haaveita, mutta tämä liittyy ammattiin. Tämä haave on vain sellainen että se saattaa todellakin jäädä vain siksi. No mikä ihmeen haave minulla sitten oikein on? 

Se on kätilön työ. Voi että kuinka unelmoinkaan että voisin joskus tehdä sitä työtä. Se olisi siitä niin ihanaa että todellakaan mikään päivä ei olisi samanlainen, pystyisi työskentelemään niin monessa eri paikassa, näkisi syntymän ihmeen ja niitä pieniä suloisia vauvoja. Saisi toimia äidin/perheen tukena ja tsempparina, toimia vastasynnyttäneiden osastolla tai olla mukana odotuksen ihmeessä ja vaikka mitä muuta. Tietysti työssä on myös varjopuolensa ja joutuu myös kohtaamaan niitä ikäviä asioita ja olemaan tukena tilanteessa, joka ei todellakaan olisi ollut se oma valinta. Mutta jokaisessa työssä on myös niitä ikäviä puolia.

Se miksi tuo työ voi jäädä vallan haaveeksi on se että opiskelu ei tällä hetkellä sovi elämäntilanteeseen. Viime opiskeluista on niin kauan aikaa ja pää "pehmennyt" kotona ollessa, joten matematiikkaa ja kieliä pitäisi hioa ainakin vuosi ellei toinenkin ennen kuin edes uskaltaisi pääsykokeisiin. Lisäksi pitäisi myös edes päästä siihen tilanteeseen että pääsisi edes koko kokeisiin ja että tulisi vielä valituksi opiskelemaan. Lisäksi asumme vielä sen verran kaukana mahdollisista opiskelupaikoista että sekin olisi hieman haasteellista. 

En silti meinaa helpolla luopua unelmastani. Onhan tässä vielä ikää jäljellä alkaa opiskelemaan ja työvuosiakin on vielä "rutkasti" edessä. Elämäntilanteen pitää kuitenkin muuttua sen verran että tuo olisi edes jotenkin toteutettavissa. Koska ei ole takeita että koskaan pääsisin tuota haave ammattiani toteuttamaan pitäisi tietysti olla se toinen vaihtoehto. Toinen haaveeni onkin työskennellä lasten ja nuorten parissa. Se on siis heti hyvänä kakkosena. 

Tulevaisuus sitten näyttää miten tämän äidin tulee haaveidensa kanssa käymään. Minusta on hyvä että on haaveita ja unelmia joita lähteä sitten toteuttamaan. Aina se ei kuitenkaan onnistu tai ole edes mahdollista. Mutta yrittää ainakin kannattaa, eipä sitten myöhemmin harmita kun tietää edes koittaneensa. :)

Muistakaa myös käydä osallistumassa ihanaan arvontaan t ä ä l l ä ja vielä kerkeää jättää myös oman veikkauksensa siitä minkä Mini saa lauantaina nimeksi k l i k. 

Pysäyttäkää aika!!!

Ääää mä en kestä, mun rakas Mini täyttää tänään jo  n e l j ä  viikkoa. Siis apua! Pysäyttäkää nyt joku tämä aika, edes ihan pieneksi hetkeksi. Tää on niin kulutettu lause ja kieltämättä olen käyttänyt tätä viimeisen kymmenen vuoden aikana hävyttömän paljon, mutta miten tää aika voi kulkea näin nopeaan? Vastahan tuo syntyi! Miten nuo pienet kasvaa näin nopeaan?

Tämän neljä viikkoa olen elänyt todellisessa vaaleansinisessä vauvakuplassa. Olen antanut Minille tuhottoman määrän suukkoja, pitänyt sylissä niin paljon että toinen ranne on välillä ollut kipeä. Kuunnellut toisen suloista tuhinaa kun hän nukahtaa syliin, enkä ole raaskinut laskea pois. Nuuhkutellut tuota vauvantuoksua niin paljon, etten vain koskaan unohtaisi kuinka ihanalta pienet tuoksuukaan. Tuijottanut aarrettani niin että muistaisin hänen joka ikisen piirteen mahdollisimman tarkasti. Ihaillut noita niin mahdottoman pieniä varpaita ja itkenyt onnesta kun pieni on kietonut sormensa peukaloni ympärille. Miten välillä tuntuukaan että sydän pakahtuu siitä onnen tunteesta kun pidän tuota ihanuutta sylissäni.♥

Mutta niin se vain on että mun vauvani kasvaa, päivä päivältä hän tulee suuremmaksi. On ihanaa huomata kuinka hetki sitten niin kippurassa itseään pitänyt Mini on alkanut hiljalleen suoristumaan. Hän näyttää heti isommalta, mutta on silti vielä niin kovin pieni. Oma silmä vain tottuu niin nopeasti toisen kokoon, ettei hän enää itsestä tunnu pieneltä. Pienuudesta kertoo onneksi vielä se että käytössä on tällä hetkellä 50-56cm vaatteet. Osa 56cm on niin suuria ettei niitä ole vielä voinut pitää. Olemme myös nyt hiljalleen siirtymässä Liberon 1 koon vaipasta kokoon 2. Vanhat ykköset käytetään ensin pois ja kakkoset odottavat jo valmiina käyttäjää.

Mini on kyllä varsin ihana vauva. Aamulla on niin aurinkoinen kun heräilee siinä 7-8 välillä. Sitten syödään ja jos hikka ei yllätä niin uni tulee vielä aika nopeasti, mutta kyllä sitä joskus jäädään myös hereille. Mini nukkuu uniaan aika pätkissä. Joskus kiskoo neljän tunnin unet, mutta joskus ei saa edes sylistä laskettua kun heräilee. Onneksi monet unet on nukuttu jo samaan aikaan Ainon kanssa. Vaunulenkeistä Mini pitää kovasti, mikä on aivan mahtava juttu. Mini viihtyy parhaiten sylissä, mutta välillä pötkötellään koko porukalla lattialla. Masullaan pieni ei viihdy oikeastaan yhtään, mutta sitä kuitenkin koitellaan lähes päivittäin.

Rinnalla ollaan tunnin tai kolmen välein ja poika on todella nopea tankkaamaan. Illat onkin sitten aikamoista kitinää ja jonkin sortin masuvaivaakin on. Miksikään koliikiksi en tätä sanoisi mutta välillä huuto on kyllä aikamoista ja mahasta kuuluu aika porinaa. Tämä ei kuitenkaan ole ihan joka iltaista. Yöt nukutaan ainakin toistaiseksi hyvin. Mini herää pari kertaa syömään, riippuen aina siitä kerkeänkö itse edes nukkumaan kun herää syömään ensimmäisen kerran.

Meillä on nyt myös takana ensimmäinen lääkärineuvola. Pojalla oli kaikki muuten hyvin, mutta vasen silmä hieman karsastaa ja sitä seurataan. Lääkäri kyllä sanoi että silmät ns pyörii vielä paljon eikä kohdista vielä kunnolla. Seuraillaan nyt tilannetta,  voihan olla ettei silmä edes varsinaisesti karsasta vaan ei vain ole vielä "kehittynyt kunnolla". Kielen päällä on myös inasen sammasta. Kenelläkään muulla meidän lapsista ei ole ennen ollut, joten tämä on ihan uusi juttu meille. Mutta nyt olen kastanut tuttia puolukkaan niin jospa päästäisiin siitä eroon. Pituutta ja painoa oli tullut hienosti suluissa syntymämitat.

Pituus: 54,3cm (50cm)

Paino: 4355g (3415g)

Pipo: 35,8cm (34,5cm)

Poskiin onkin kertynyt suloisesti pyöreyttä ja Mini muistuttaa isoveljeään päivä päivältä enemmän. Oikeastaan välillä pelottavankin paljon. :) Pitäisi joskus laittaa heistä valokuvat vierekkäin ja kysyä joltakin että kummassa on kumpi, niin paljon muistuttavat toisiaan.

Mutta oikeesti, voisko sen ajan nyt vaan pysäyttää edes hetkeksi tai vain hidastaa vähäsen? Nää kasvaa liian nopeesti!! En kestä!

Kiirettä pitää

Viime viikko oli aika kiireinen. Tuntui että joka ikiselle päivälle oli jotakin ohjelmaa. Oli kerhoa, fysioterapiaa, hippo-tapahtumaa, esikoisen jumppaa, eskarin ulkoilutapahtumaa, pistoksella käyntiä, papin vierailua ja vaikka mitä muuta. Mini oli parina iltana isin kanssa muutaman tunnin kahdestaan kun minä olin muiden lasten kanssa koko perheen hippo tapahtumassa keskiviikkona. Hyvin oli sujunut. Pumppasin varuiksi hieman maitoa jos nälkä yllättäisi ja olihan sille tarvetta tullut. Hyvin oli juonut pullosta vaikka alkuun olikin ollut hieman hankalaa (muuten meillä ei olla pulloa saatu). Toisena iltana olin muiden kanssa eskarilla ulkoilu tapahtumassa ja hyvin oli silloinkin isillä ja pojalla sujunut. Äiti saikin huhkia muiden, tai lähinnä taaperon perässä, parina iltana ja täytyy sanoa että ihan hiki tuli. :)  Torstaina vieraili myös pappi kotona ja katsottiin miten kastekaava taas meneekään ja sovittiin virret. Luovutin hänelle myös paperin jossa lukee Minin tuleva nimi.

Viikonloppuna J oli sitten lasten kanssa kotosalla kun minä pakkasin Minin, koiran ja vaunut autoon ja huristelin kylälle lenkille ystäväni, hänen suloisen tyttövauvansa ja koirien kanssa. Aivan ihanat lenkkikelit ja vaunujen kanssa lenkkeily on vaan jotain niin ihanaa. Mieleen on palannut myös muistot yhdeksän vuoden takaa kun lenkkeiltiin silloin samaisen ystävän kanssa. Mukana oli silloin molemmilla eri koirat, ja minulla oli tyttö ja ystävälläni poika. :)

Tämä viikko on myös aika hulinaa tiedossa. Jokaiselle päivälle on nytkin menoa ja lauantaina olevat ristiäisetkin lähenee ihan hurjaa kyytiä. Paljon on vielä tehtävää, mutta hyvin olen kuitenkin jo saanut aikaiseksi. Yksi päivä askartelin hieman koristeita, yksi päivä tein sellaisia pikkuisia "pussukoita" ja eilen väkertelin jo osaa koristeita kakkua varten. Vielä pitäisi kaivaa laatikoista esille kastetyyny ja päänkuivausliina, suunnitella tarjottavat loppuun, siivoilla, katsoa hieman juhlavaatteita esille ja tehdä ne loput koristeet kakkuun (niin mun lempipuuhaa jota odotan todella).

Tuntuu että nyt on koko ajan niin paljon kaikkea että välillä käy pieni paniikin poikanen mielessä...miten ihmeessä mä ehdin kaiken? Mini nukkuu niin vaihtelevasti, että heti kun nukahtaa niin koitan aina saada jotakin aikaiseksi. Välillä kerkeän paljonkin mutta välillä en kerkeä kun pojan laskemaan sylistäni ja heti hän herää. No sen verran tehdään mitä keretään, onneksi kuitenkin paljon on jo tehtykkin. :)

Mutta nyt istahdan Ainon viekkuun sohvalle ja nappaan hänet kainaloon. Matias on kerhossa ja Mini nukkuu joten saamme hetken olla ihan kahdestaan.♥ Näistä hetkistä pitää ottaa aina kaikki irti kun voi antaa jakamattoman huomion vain sille yhdelle rakkaalle.

Oikein iloista ja aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille ja tervetuloa uusille lukijoille!

Mutta mitä kuuluu taaperolle?

Aino, tuo suloinen pieni kikkurapäämme jota nykyään myös isosiskoksi kutsutaan täytti tämän kuun alussa jo 2v7kk. Ajattelinkin nyt kertoilla pikkuisen tytön kuulumisia sillä viime kertaisista onkin jo aikaa.

Aino on aina ollut oikea äidin tyttö ja nyt Minin synnyttyä tuo vain on korostunut. Vain äiti saisi pestä hampaat, laittaa ruuan lautaselle, valita vaatteet, auttaa niitä päälle ja pois, viedä nukkumaan ja antaa suukon tai halin. Äidin sylissä voisi myös nykyään "asua" ja kun tyttö huomaa että vauva on vaunuissa/isin sylissä valtaa hän heti äidin sylin. Täällä asusteleekin tällä hetkellä hieman mustasukkainen taapero. Siitä huolimatta monta kertaa päivässä hän haluaa pitää veikkaa sylissä, suukottaa poskelle ja sanoa "ei hätää". Silloin mun sydän on kuin sulaa vahaa, se on niin hellyyttävän näköistä.♥

Mun puhelimessa on kyllä niin surkea kamera, mutta tää kuva on niin ihana että oli pakko tää tänne jakaa.♥

Puhe on kehittynyt aivan hurjasti ja sanoja ja pitkiä lauseita tulee jo paljon. Voi kuinka mukavaa onkaan kun taaperon kanssa keskustelu on nykyään niin helppoa. Aino myös "lukee" monia kirjoja itsekseen. Muutama on luettu niin monta kertaa läpi että hän muistaa ne ulkoa. Voi kuinka suloinen näky hän onkaan kun lukee sohvalla kirjaa ääneen. Nyt kun Aino puhuu jo paljon on leikkiminen sisarusten kanssa helpompaa kun hekin ymmärtävät mitä tyttö tarkoittaa tai tahtoo. Ja sitä tahtoa totta vie tuolta taaperolta löytyy. Välillä tuntuu että koko kylä kuulee kun meidän Aino ei saa haluamaansa tai jokin asia ei meni juuri hänen haluamalla tavalla. On kyllä hyvä että tietää mitä tahtoo mutta välillä sen voisi ilmaista hieman vähemmän äänekkäästi. :D

Aino on erittäin sosiaalinen eikä pahemmin ujostele uusi tilanteita ja ihmisiä. Tyttö onkin aina mukana siellä missä tapahtuu. Helposti lähtee leikkimään muiden lasten kanssa ja välillä saattaa vilkaista näkyykö äiti jossain. Puistoissa parasta on kiipeillä erilaisiin telineisiin ja kaikki pitäisi aina saada tehdä itse. Keinuunkin koittaa sitkeästi kiivetä ja vasta pitkän yrittämisen jälkeen toteaa että se on liian korkealla ja pyytää sitten äidiltä apua. Enkä olisi edes tarjoutunut auttamaan jos olisi siihen itse päässyt. :)

Virtaa tytössä piisaa. Akkuja ladataan päikkäreillä, joita onneksi taas nukutaan. Akut latautuu reilussa tunnissa mutta joskus siihen saattaa kulua myös kolmisen tuntia. Onneksi nykyään myös Mini lataa akkujaan samaan aikaan. Välillä tai korjaan oikeastaan aina sitä kaikkea virtaa ei sada kulutettua ja niimpä meidän illat on edelleen aika hulinaa. Ei ole yhtäkään iltaa jolloin sängystä ei mennä Matiaksen sänkyyn, tulla pissalle, juomaan, antamaan haleja äidille, isille, koiralle, vauvalle, televisiolle, ovelle, maassa makaavalle nallelle.., leikitä huoneessa tai laulella sängyssä. Tätä on jatkunut jo kauan ja se toive että tämä oli vain vaihe on heivattu kaivoon..ehkä joskus kaukaisessa tulevaisuudessa tyttö nukahtaa alle tunnissa. (ja sama tilanne vaikka ei nukkuisi päikkäreitä)

Aino on mitä ihanin pikkuinen tyttö joka hurmaa ihanalla luonteellaan ja kauniilla kikkuroillaan. Omaa tahtoa ei tuolta taaperolta puutu ja arki hänen kanssaan ei todellakaan ole tylsää. :)

200 + Arvonta lukijoilleni

Oli todella iloinen yllätys, kun eräs päivä avasin bloggerin ja huomasin että teitä rekisteröityneitä lukijoita on täällä jo huimat 200!! En voinut kuvitella että blogiini löytäisi joskus näin monta lukijaa. Joka kerta uuden lukijan ilmaantuessa olen edelleen yhtä innoissani kuin silloin kun blogiini löysi ihka ensimmäiset lukijat. On myös ihanaa kun olette niin aktiivisia kommentoimaan, sillä kyllähän niitä kommentteja on niin mukava saada. Ne tekee tästä bloggaamisesta vieläkin mukavampaa. :)

Tästä bloggaamisesta on tullut minulle aivan ykkös harrastus. Olen saanut toteuttaa muutaman ihanan yhteistyöpostauksen ja saanut tutustua tämän kautta mitä ihanampiin ihmisiin. Olen myös päässyt tapaamaan kasvotusten muutaman kanssa ja he ovat olleet aivan ihania.

Nyt halusinkin järjestää pienen arvonnan teille rekisteröityneille lukijoille (joten nyt anonyymitkin vain klikkaamaan itsenne lukijoiksi tai seuraamaan jotain muuta kautta). Meitähän voi seurata joko tämän Bloggerin, Facebookin, Blogipolun tai Bloglovinin kautta. Bannerin alta löytyy nuo seurantapainikkeet.

Miten pääset mukaan arvontaan?
Jätä kommenttikenttään kommentiksi Mukana ja kerro vielä mitä kautta blogiani seuraat. Arvonta alkaa nyt 10.9. ja päättyy 20.9. klo. 22.00 Muista jättää myös sähköpostiosoitteesi!

Käykäähän myös jättämässä nimiveikkaus edelliseen postaukseen t ä s t ä

Ristiäiset lähestyy + veikkaa mikä Minille nimeksi

Mini taisi olla viikon ikäinen kun soittelin kirkkoherranvirastoon ja varasin meille ristiäispäivän. Haluan että ne vietetään mahdollisimman pian jotta niitä ei tarvisi miettiä ihan koko ajan. Lisäksi haluamme mahdollisimman pian nimen käyttöön. J olisi ollut valmis sen jo ottamaankin, mutta minä taas haluan että nimi pysyy salassa aina siihen asti kun se ristiäisissä kerrotaan. Pitäähän sitä jokin jännitys olla niissäkin juhlissa. ;) No okei, on se nimi kyllä muutamille paljastettu.

Ristiäisiä vietetään meidän kotona 19.9. jolloin Mini täyttää tasan kuukauden. Täällä on kaikki muutkin lapsistamme kastettu niin samalla linjalla jatketaan. Kummit tulee tällä kertaa suvusta. Toinen on minun siskoni ja toinen J:n veli, joten vieraitakaan ei hirveää määrää tule. Papiksi ei saatu samaa joka kastoi Ainon, joten nyt jokaisella lapsella on sitten kastajana eri pappi. Eräänlainen saavutushan sekin on. :D. 

Kutsut tilasin itse ottamastani kuvasta, sillä askarteluun ei vain olisi nyt ollut aikaa ja kun ne kutsutkin piti saada ajoissa matkaan. Kutsuttujen olisi nyt pitänyt saada jo kutsunsa joten voin täälläkin näyttää millaiset niistä tuli. Tekstiksi kuvan päälle valitsin Peppi Pitkätossu laulusta sanat, musta ne on niin ihanat.

"Kaikki on vinksinvonksin

tai ainakin heikunkeikun

arvaas oikun eikun

kuka oon joko arvaat sen?

Ullan nimi on Ulla

nimi toinen vain on mulla

Jos et millään arvaa

sanon suoraan sulle sen"..

Tarjottavien suunnittelu on alkanut ja etenkin sen täytekakun, jonka tekemistä odotan ehdottomasti eniten. Rakas ystäväni lupautui tekemään voileipäkakun (osaa tehdä vaan niin taivaallisen hyvää) joten minun ei tarvitse murehtia sen tekemisestä. :) Viikonloppuna tilailin massoja täytekakkua varten ja toivon mukaan pian pääsen jo koristeita väkertelemään. Vielä en ole ihan päättänyt millainen kakusta tulee, mutta eiköhän sekin selviä.

Raskauden aikana Minille keksittiin parikin nimeä. Ensimmäinen kuitenkin tyrmättiin ja sitten alkoi armoton nimien selaaminen ja juuri sen oikean löytäminen meidän pienelle, minä kun halusin että jokin nimi olisi valmiina ennen kuin Mini syntyy. Mini saakin nyt nimekseen isänsä ehdottaman etunimen. Onneksi poika näyttikin tuolta nimeltä syntyessään niin ei tarvinnut enää alkaa uutta pohtimaan. Nyt en enää edes muuta nimeä pojalle haluaisi ja olenkin aivan rakastunut tuohon.

Tänne voikin nyt jättää oman veikkauksen siitä minkä nimen luulet Minin saavan. En anna mitään vinkkiä, vaan olisi kiva kuulla minkä nimiseltä Mini sinusta näyttää. :) Sen verran kuitenkin sanon että hän tulee saamaan myöskin kolme nimeä koska kaikilla sisaruksillakin on.


Mm. tämmöisiä ovat sukulaiset veikanneet: Alpo, Eevertti, Ernesti, Vili, Viljami, Jussi, Iiro ja Robin. Jätähän oma veikkauksesi ja katsotaan osuuko kukaan veikkaamaan edes yhtä nimeä kolmesta oikein.

Ja ne jotka nimen tietää niin hys hys! :D

Tervetuloa myös uusille lukijoille ja huomasinkin että bloggerin kautta meitä seuraa jo 200 lukijaa!! Sen kunniaksi voisi vaikka pyöräyttää lähiaikoina jonkin pienen arvonnan pystyyn. :D

Niin pieni, niin rakas

On hän niin pieni ja hentoinen. 

Niin valtavan rakas pikkuinen.

Tuo ihanuus tuli meidän maailmaan.

Sydän puhtautta pullollaan.

Kumpa häntä kaikelta pahalta suojella vois.

Eikä hänen koskaan murheita kestettävä ois.

Vois huoletta lapsuutensa viettää 
ja haaveitaan ilmoille heittää.

Syliin pienen käpertyä annan
Suojassa sylissäni kannan.

 Suukon hänen poskelleen painan. 
Ja sanon rakastavani aina.

Katson lastani, aarrettani vaan.

Ei vois olla mitään kauniimpaa.

-Minille t:Äiti

Vauva-arkea meidän perheessä

Äitiiiii, missä vauva on? Saanhan sen nyt syliin? Taasko se nukkuu? Ei vauva työ tittiä! Äiti mä tuun kattoon kun vaihdat vaipan, haluun nähdä sen etanan! (etana=kuivunutta napanuoraa) Hei se etana on poissa! Sillä on nyt samanlainen napa kuin mulla! Äiti, vauva pöpö (=söpö) Äiti se on niin suloinen että voisin vaan pussailla sitä! Vauva poit! Taas se syö tissiä!

Ainakin noita on nyt hoettu tämän reilun parin viikon aikana. Eletään tällä hetkellä koko perhe aikamoisessa vauvakuplassa. Kaikki ovat vauvan pauloissa, paitsi Aino välillä meinaa että pikkuveli vois lähtee pois. Mustasukkaisuutta on ilmassa välillä aika paljonkin, mutta yllätyin kuinka hyvin arki on silti lähtenyt sujumaan. Nämä ensimmäiset viikot ovat kuitenkin vähän sitä hakemista. Arki kun ei mene enää ihan samalla kaavalla ja tällä hetkellä mennään aikalailla vauvan tahtiin.

Aino heräilee joka yö huutamaan äitiä. Tämä alkoi silloin kun kotiuduin sairaalasta. Aino haluaisi koko ajan syliin ja mun sydän meinaa murtua kun toinen on niin surullisen näköinen välillä kun huomaa että vauvahan se siinä taas on. Olen kuitenkin napannut Ainonkin syliini, jotta tietäisi että on edelleen äidille ihan yhtä tärkeä kuin ennen pikkuveikan tuloakin. Onhan tämä tytölle aika iso muutos ja ymmärrän hänen käytöstään ihan hyvin. Onhan tämä käyty jo muidenkin kanssa läpi, joten osasin hieman varautua tulevaan. On kuitenkin kiva huomata että Aino on silti kovasti halukas myös hoitamaan pikkuveljeä. Ovat niin suloinen näky yhdessä.

Vauva saa päivässä ties kuinka monta suukkoa ja rutkasti silittelyä ja sylissä olemista. Syli onkin ehdottomasti se paras paikka, joten suurin osa päivästä itsellä on käytössä vain yksi käsi. Olenkin jo harkinnut että pitäisiköhän ostaa sittenkin se manduca, sen verran Mini sylissä viihtyy. Aamut ja päivät sujuu kivasi ja hereillä ollessa riittää katseltavaa ja sisarukset nauttivat kun Mini pysyy hereillä pisempiä aikoja. Illasta jokin verran on kitinää ja pientä masun vääntöä. Toivon mukaan ei muutu kuitenkaan pahemmaksi. 

Meillä käy täällä välillä aika vilske, varsinkin silloin kun joku tulee vierailemaan. Silloin kaikki kilpailee siitä huomiosta ja meteli on välillä aikamoista. :) Tuntuu kuin kotiimme olisi rantautunut oikea apinalauma. :D No onneksi meno ei ole yleensä niin villiä ja se rauhoittuu melki heti kun vieraat poistuvat. Mehän ollaan jo tähän hulinaan, menoon ja meininkiin totuttu, mutta jotakin voisi tämä jo hirvittää. Mini sen sijaan nukkuu hälyssä hyvin, eikä välitä vaikka millainen metakka olisi päällä. Taisi jo masuaikana tottua aikas meteliin. :)

Aino on siis se joka reagoi pikkuveljen syntymään "rankiten". Vanhimmat sisarukset eivät olleet pikkuveljen tulosta oikeastaan millänsäkkään. He sen sijaan odottivat kuin kuuta nousevaa sitä hetkeä kun vauva pääsee kotiin, pääsee pitämään sylissä ja auttamaan hoitamisessa. Mini on jo heille kovin rakas.♥

On tämä vauva-arki niin ihanaa aikaa. Tuota pientä voisi sylitellä vaikka kuinka, mutta pitää kuitenkin muistaa että täällä on neljä isompaakin, jotka kaipaavat äitiä myös. Jokaisen kanssa pitää viettää aikaa, vaikka vauva nyt paljon äidin sylissä viihtyykin. Tilaa kainalosta löytyy kyllä ja ne ajat kun vauva nukkuu koitetaan tehdä isompien kanssa kaikkea.♥ Välillä pitää kuitenkin koittaa ottaa aikaa myös ihan vain itselle ja silloin istahdankin hetkeksi koneelle ja uppoudun tänne blogiin. 

Lyhyet kuulumiset reumapolilta

Meillä oli kesän jälkeen käynti reumapolille. Lumi on taas hieman ontunut jalkaansa ja pelkäsinkin että mitä sieltä löytyy. Ultralla ei näkynyt selvää nesteilyä, mutta lääkäri näki saman kuin mekin olimme nähneet ettei Lumi kävele taaskaan puhtaasti. Jalkaa väännellessä sekä vasen nilkka että lonkka tuntuivat jäykiltä eikä niitä saatu taivuteltua yhtä helposti kuin oikean puolen jalkaa. Positiivista oli se että kaularanka liikkui ainakin paremmin. :)

Hoidoksi koitetaan nyt alkuun viikottaista fysioterapiaa (josta oltiin kesätauolla) sekä nostettiin pronaxen annosta, jota ilmankin kerettiin olemaan jo jonkin aikaa. Oli niin loistava juttu ettei ainakaan Methotrexaten annostusta lähdetty nostamaan, koska se on alkanut jälleen aiheuttamaan pahaa oloa. Foolihapon ottokin on välillä aikamoista taistelua sillä enää ei kelpaa se piilottelu piltin soseisiin vaan ne kaikki tulee ylös. :/ Saatiinkin neuvo että jos koitetaan jemmata osa foolihaposta vaikka vaahtokarkin sisään. Tosin niin pienenä määränä ettei Lumi sitä huomaa. Epäilen kyllä ettei se onnistu, mutta koitamme tuota silti. :)

Nyt sitten seuraillaan tilannetta ja toivotaan että pelkkä tulehduskipulääkkeen nostaminen korjaisi hieman tilannetta parempaan. Kurja jos tulehdukset tekevät taas paluun. En millään haluaisi rajoittaa tytön menemistä, kun juuri on saanut nauttia niin siitä, kun saa tehdä taas ihan kaikkea.

Samalla kertaa pyörähdettiin myös silmäpolilla, jossa kaiken todettiin jälleen kerran olevan erittäin hienosti, huh! Seuraava käynti silmäpolille olisi sitten vasta puolenvuoden päästä. Onneksi sentään silmissä kaikki on kunnossa. :)

Mukavaa torstaita kaikille!

Mini jo kaksi viikkoa

Siis ajatella, tänään meidän Mini täytti jo kaksi kokonaista viikkoa, kääk!! Mennyt aika ihan hujauksessa synnytyksestä tähän päivään. 

Pieni mies on kyllä aivan ihana! Aamuisin vierestä herää niin aurinkoinen tapaus joka kääntelee vimmatusti päätään puolelta toiselle suu apposen auki ja etsii tissiä. Niin suloinen näky. Mini jää usein ensimmäiseltä syötöltä kainalooni nukkumaan. Sitten kun herää toisen kerran niin ei tarvii nousta ottamaan toista viereen. Joskus tosin Mini nukkuu aamuun asti. Nukkumaan mennään siinä yhdentoista ja kahdentoista välillä ja syömään heräilee kahden ja neljän välillä. Aamut meillä alkaa ennen seitsemää, tosin Mini saattaa jäädä vielä nukkumaan meidän sänkyyn.

Imetys sujuu todella hyvin. Tissillä roikutaan 1-4 tunnin välein riippuen siitä kuinka hyvin on edellisellä kerralla syönyt. Joskus nimittäin uni ottaa voiton ja syöminen loppuu hyvinkin lyhyeen. Maitoa tulee hyvin, juuri Minin tarpeisiin ja olenkin niin onnellinen kun tällä kertaa maitoa ei tule niin että sitä suihkuaa joka paikkaan kun toinen edes hetkeksi irroittaa otteensa. Imetyshetket ovat olleet myös siksi mukavia että poika ei roiku tissillä tunnin vertaa kerralla, vaan yleensä lopettaa jo 15-20min jälkeen. Tämä on myös mukava juttu äidille, sillä ei ole sitten nuo "syöttökalut" niin arat. :)

Päivisin ollaan hereillä jo enemmän ja päikkäreitä nukutaan vähän miten sattuu. Välillä nukkuu vain pieniä pätkiä ja välillä taas vedetään sellaisia neljän tunnin unia. Äidin syli on ehdottomasti se paras paikka. Siinä nukuttaisi vaikka kuinka mutta heti kun laskee niin alkaa ähinä. Ulkona Mini on ollut vielä sylissä, mutta nyt pitäisi alkaa totuttelemaan myös vaunuiluun. Sisällähän Mini nukkuu päikkärit vaunuissa mutta ulkona ei olla niiden kanssa vielä oltu. Jospa sitä päästäisiin kohta ihan vaunulenkille asti.

Tutti otettiin käyttöön jo heti laitoksella ja sitä tuputan päivittäin. Aina se ei todellakaan kelpaa ja siinä on oma kikkansa saada poika sitä syömään, mutta kun sen sinne suuhun saa niin kyllähän sitä syödäänkin. :) Ehdottomasti siis haluan että tutti on käytössä, se on tietyissä tilanteissa sitten niin suuri apu.

Eilen kävi neuvolantäti kotikäynnillä ja toi mukanaan mm.ssa Pamperssin vauvapakkauksen, Vaavinkaiset cd-levyn (tuutulauluja ja syliloruja), paljon esitteitä, villasukat sekä neuvolakortin johon kirjattiin ylös paino joka näytti 3520g. Syntymäpaino 3415g siis saavutettu ja ylitetty. :) Hyvin siis riittää tuo oma maito. Minillä oli myös kaikki oikein hyvin ja samaan malliin jatketaan. Kahden viikon kuluttua on neuvolalääkäri jossa saadaan taas tuoreet mitat. 

Raskaudesta palautuminen

Moni varmasti muistaa kuinka raskauden yhdessä (=monessa) vaiheessa stressasin kovasti painosta ja tulevista kiloista. Söin hyvin ja laitoin herkuttelun ihan minimiin. Annoin itselleni luvan herkutteluun vain viikonloppuisin. Pitkään tuo sujuikin hyvin ja paino nousi maltillisesti, kunnes lopussa kontrolli hävisi ja vetelin herkkuja sen minkä kerkesin. :D Normaali ruoka ei enää maistunut ja olisin voinut elää pitsalla ja suklaalla. Alussa paino nousikin maltillisesti, mutta lopussa sitä tuli yli kilon viikko tahdilla (toki siinä oli jo turvotustakin mukana). Kiloja kertyi koko raskauden aikana kuitenkin vain 13.7 kg joka on minulle vähän, sillä edellisissä niitä on tullut 16-20. 

Palautuminen lähti kyllä todella vauhdilla käyntiin. Sairaalaan jäi kahdeksan kiloa ja kotiin niitä kannoin vielä reilut viitisen kiloa. Yllätyin todella kuinka niin paljon jäi sairaalaan, yleensä kun oon tuonut niitä kotio rutkasti enmmän. Laitan alle kuvaa siitä millaisen masun kanssa lähdin käynnistykseen ja vierestä löytyy kuva 12 päivää synnytyksen jälkeen. Nyt kiloja on jäljellä enää reilu neljä lähtötilanteeseen.

En ole tehnyt mitään jotta kilot lähtisivät tippumaan, sillä haluan että maidontulo ei kärsi. Syön siis kuin hevonen ja herkkuja menee kasapäin. Lisäksi tuntuu että napostelen ihan koko ajan jotain, mutta kyllähän tuo imetys kuluttaakin. Maitoa tulee ihan hyvin mutta nyt en ole kärsinyt suihkutisseistä niin kuin yleensä. Liekö siihen syynä se että painoa kertyi nyt vähemmän niin maitoakaan ei tule koko ajan ns yli äyräiden. Kunhan maitoa tulee riittävästi oman pienen tarpeisiin niin hyvä on. :)

Ensimmäistä kertaa sitten esikoisen odotuksen jälkeen en stressaa painostani synnytyksen jälkeen. Olen oikein tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen, eikä ne jäljellä olevat kilot kummittele. Ne tippuvat jos tippuvat. Haluaisin kuitenkin kiinteytyä jonkin verran, mutta sen kerkeää myöhemminkin. Sen pahemmin en meinaa vaa'alla alkaa ravaamaan, kunhan itsellä on hyvä olla niin se riittää minulle.

kuvat otettu 12 päivää synnytyksen jälkeen 31.8.

Olen 172cm pitkä ja lähtöpainoni ennen raskautta oli 56kg ja nyt painan sen 60,5kg. En tavoittele tuota lähtöpainoa, olen tyytyväinen vaikka siihen 58 kiloonkin, mutta niin kuin jo ylempänä kirjoitin niin puntarilla en meinaa ravata ja se oma olo kertoo sen milloin olen vartalooni tyytyväinen ja tällä hetkellä oma vartalo tuntuu juuri sopivalta. :) Ajatella että tämä kroppa on jo viiteen kertaan venynyt aikamoiseksi palloksi.♥

Oikein ihanaa syyskuun ensimmäistä kaikille!