Raskaana viimeistä kertaa

Kuvailin tämän viimeisen odotuksen aikana joka viikko mahaani ja tein niistä kollaasit. Päätin että sujauttelen ne tänne postauksen sekaan jotta tekin pääsette näkemään kuinka masu muuttui ja kasvoi.

Nyt se on takana päin ja kaunis muisto vain. Raskausaika ja raskaana oleminen on ehkä yksi ihanimmista asioista joita olen kokenut. Olen saanut nyt kokea tuon ihanuuden jo monta kertaa ja nyt yksi ovi elämässäni olisi aika sulkea ja se tuntuu niin äärettömän vaikealta ja raskaalta. Ei enää koskaan! Tuo kaikuu korvissani ja kuulostaa niin kamalan lopulliselta ja se jos jokin saa kyyneleet silmiin. 

Kaikki alkoi siitä kun tälle äidille iski jälleen vauvakuume. Ajattelin että tuo vaihe menee kyllä ohitse. No eipä mennyt ja vauvakuume vaihtui pian vauvan kaipuuksi. Monet kyyneleet siinä tuli vuodatettua ja olo oli aivan kaamea. Aina kun hetkeksi sai työnnettyä tuon asian pois mielestä niin telkkarista tuli raskaustestimainos, näin joka puolella raskaana olevia ja joka paikassa tuntui olevan vauvoja. Eihän siinä sitten auttanut muu kuin ottaa asia J:n kanssa puheeksi.

Kului pitkä tovi ja kaikki junnasi paikoillaan asian suhteen. Monet itkut tuli itkettyä ja lenkillä purin asiaa ystävälleni. Kunnes sitten yhtenä iltana jutellessani J:n kanssa sovimme että lupa sille viimeiselle annetaan. Ensimmäisen illan itkin vain onnesta. Ei mennyt kauankaan kun testi näytti positiivista ja alkoi tuo ihana ja jännittävä aika, viimeinen odotus.

Olin aivan onneissani ja elin ties missä odotus huumassa koko raskauden ajan. Nautin enemmän kuin koskaan siitä että sisälläni kasvoi jotakin niin ainutlaatuista ja ihanaa. Samalla silti pelkäsin ja olin välillä niin kauhuissani. Eihän kukaan veisi minulta tätä onnea? 

Raskaus eteni ja vatsa kasvoi. Olen aina rakastanut vauvavatsaa ja sitä tulikin siliteltyä, mittailtua ja kuvailtua todella paljon. Halusin ikuistaa mahdollisimman paljon, sillä tiesin että en tulisi tätä ihanuutta koskaan enää kokemaan. Aloin jo hyvissä ajoin tekemään myös pientä surutyötä. Monena iltana sitä vain alkoi kyyneleet valumaan kun edes ajattelin että kohta tämä vaihe elämässäni on historiaa. Ei enää koskaan kasvavaa vauvavatsaa, pieniä potkuja masussa ja sitä jännittävää tunnetta kun oli menossa ultraan. Tämä olisi viimeinen.

Tämä raskaus sujui kyllä niin mukavasti. Ei pahemmin mitään oireita tai vaivoja. Ei selkä eikä päänsärkyjä. Muutamat katkonaiset yöt ei menoa haitanneet ja voin koko odotusajan todella hyvin. Ehkä siinä on se syy miksi tykkään olla raskaana kun sitä voi yhtä hyvin, ellei paremminkin kuin normaali tilassa. :)

Raskausaika meni kuin siivillä. Tuntui että viikot vain vilisee ja ennen kuin huomasinkaan oltiin jo ihan viimeisillä metreillä. Olen ehkä monen mielestä pöhkö kun tämän sanon, mutta voisin olla raskaana vielä kauemminkin. Minusta odotus voisi hyvin kestää vaikka kokonaisen vuoden, hih. :)

Masu ei tälläkään kertaa kasvanut älyttömän suureksi, mutta omaan silmään se oli minulle juuri sopiva. Ja oli se sen verran suuri että sai miettiä miten solmii kengännauhat tai laittaa sukan jalkaan. Paljon kuulin kommenttia siitä kuinka pieni mahani on, mutta eipä sen mikään jätti olisikaan tarvinnut olla.

Luulen että tulen vielä tulevaisuudessa katsomaan näitä masukuvia moneen kertaan. Luulen että vauvakuume iskee jälleen uudestaan ja uskon että se kirpaisee kun tietää että nyt se pitää vain kestää ja selättää. Joskus kuitenkin tämäkin asia on kohdattava. Ei koskaan ikinä enää kuulostaa kuitenkin niin kamalalta omaan korvaan ja vaikka tiedänkin että lapset ovat nyt tässä niin taidan kuitenkin jättää sen oven hieman raolleen. Näin asian käsitteleminen on hurjasti helpompaa.

Näitä viimeisten viikkojen kuvia katsellessa kostuu silmät väkisinkin. Mieleen palaa se viimeisten päivien jännitys. Nyt sylissäni on kuitenkin mitä ihanin palkinto. ♥ En voi uskoa todeksi että olen saanut kantaa tuota ihanaa kääröä sisälläni kokonaiset 9kk. Me saimme aikaan jotakin noin pientä, kaunista ja täydellistä ja nyt hän on tässä. En vaihtaisi hetkeäkään pois.

"Oman lapsen,

pienen linnun,

kannoin alla sydämen.

Nyt on onni täydellinen,

syliini saan ottaa sen.

Tunnen käden, pienen, hennon,

tunnen posken pehmeän.

Voisko olla kauniimpaa

kuin alku uuden elämän".

Synnytystapa-arviossa

Maanantaina kävin siellä synnytystapa-arviossa. Mua jännitti aivan hirveästi se että mitä siellä sanotaan, en kai vaan joudu mihinkään osastolle odottelemaan Minin syntymää ja jännitin oikeastaan ihan kaikkea. Onneksi J lähti mukaani tueksi ja turvaksi. Onnekseni osastolle ei pitänyt jäädä makoilemaan..olisi ollut himpun verran hankalaa jäädä osastolle ja olettaa että J sitten koittaa hoitaa kotia ja lapsia ties kuinka pitkän ajan. Toisekseen näillä keleillä ei todellakaan tee mieli viettää aikaa sairaalassa.

Ensiksi tapasimme kätilön, joka kävi paperimme läpi, keskustelimme edellisistä synnytyksistä ja raskauden kulusta. Kätilö oli oikein mukava ja jännitys hieman helpotti. Koska Mini on liikkunut hyvin, ei tarvinnut mennä käyrille makoilemaan ollenkaan. Kun kaikki asiat oli saatu puhuttua läpi siirryimme aulaan odottelemaan lääkärille pääsyä. Olo oli tuolloin ihanan rento, mutta jännitin kovasti sitä minkä kokoinen Mini mahtaakaan olla.

Jonkin aikaa odoteltiin aulassa, kunnes pääsimme lääkärin vastaanotolle. Vastassa oli oikein mukavan oloinen nuorehko naislääkäri jonka kanssa kävimme neuvolakortin tiedot läpi ja puhuimme edellisistä synnytyksistä. Sitten kurkittiinkin Miniä ultralla. Sanoin että hänestä on povattu suurempaa kuin sisaruksistaan, mutta kun sitten ultralla mittailtiin niin lääkäri sanoi ettei kyllä millään saa Ministä suurta mittaa. Minin painoarvioksi tulikin sitten vain 3030g (saa nähdä kuinka paljon heittää syntymäpainosta). Multa pääsi todella helpotuksen huokaus, sillä olen todella pelännyt että Mini kasvaa kovin suureksi.  Tuohan on vain arvio, mutta kyllä lääkäri niin monta mittaa otti ja sanoi ettei saa millään Ministä suurempaa. :D Lopuksi koitettiin vielä kohdunsuuntilanne joka oli 2cm auki ja kanavaa n.3cm. Ihan normi tilanne, joka voi kuitenkin muuttua ihan hetkessä. Lääkäriä myös nauratti kun Mini pyöri masussa kuin väkkärä, sanoi että ompas eloisa tapaus. :)

Jäiköhän tämä eilinen varjokuva viimeiseksi masukuvaksi??!

Sitten puhuttiinkin jo että miten meinataan toimia. Itse kun en oikein tiennyt mitä haluan, koska luonnollisempi synnytyksen alku olisi aina se paras ratkaisu. Lääkäri kysyi kuinka pitkä matka meillä on sairaalaan ja pelottaako että pieni voisi syntyä matkalle. Lopulta päädyimme kaikki yhteistuumin siihen että varaillaan aikaa käynnistykseen..kääk!! Olisi kuitenkin turvallisempaa että voisimme ajaa rauhassa matkan ja antibiootti kerettäisiin antamaan rauhassa, eikä pelkoa matkalle synnyttämisestä ole. Myös mahdollinen kivunlievitys kerettäisiin antamaan ajoissa.

Joten tässä sitä nyt sitten ollaan matkalla kohti sairaalaa ja katsotaan mikä Minin lopulliseksi syntymäpäiväksi sitten oikein muodostuukaan. :) Jännittää, mutta samalla se ajatus että pian pieni on sylissä saa kyyneleet silmiin. Ajatella, pian Mini on täällä.♥ Tämä on ensimmäinen kerta kun käynnistykseen joudun, joten kokemusta siitä ei ole. Muuta kuin se että se on kivuliaampi kuin luonnollinen synnytys.. a p u a!! Toivon mukaan se lähtee kuitenkin sujumaan hyvin (ei kestä montaa päivää), oma pää pysyy mukana ja ei olisi ainakaan mikään rytinällä ulos synnytys. Pitäkäähän meille peukkuja. Palailen toivon mukaan jo pian vauva uutisten kera! 

Raskausviikko 39+0 neuvolaa ja lähete synnytystapa-arvioon

No niin nyt on sitten niin että 39 viikkoa on täynnä ja viikko 40 pyörähti käyntiin. En kestä!!! Pian mun elämäni viimeinen raskaus on ohi, pian edessä on viimeinen synnytys ja se hetki kun saan pienen rinnalle. Ihan itkuhan tässä meinaa tulla ja tulikin. Vaikka odotankin Minin saapumista ihan älyttömän paljon niin silti odotusaikaa tulee todella ikävä. Jos oma ja vauvan paino ei nousisi niin voisin olla vielä vaikka kuukauden päivät raskaana. :D

Tällä viikolla turvotus on ollut ihan omaa luokkaansa. Olen oikeasti turvonnut ihan mielettömän paljon, varsinkin nilkat ja jalat muutenkin. Varpaiden kipristäminen sattuu ja jalat tuntuvat todella oudoilta..yök! Näiden viimeisten viikkojen aikana paino onkin noussut kohisten, yli kilon viikkotahdilla!! On ihan sama syönkö mitä ja kuinka paljon niin tulos on täysin sama. Vettä olen koittanut vain juoda joka välissä, muttei sekään tunnu auttavan. Onneksi turvotus sitten viimeistään synnytyksen jälkeen laskee, mutta ärsyttää kun alun maltillinen painon nousu päättyy tähän että kiloja tulee kohisten. Toisaalta se nyt on näillä viimeisillä metreillä ihan sama, kunhan Minillä on kaikki masussa hyvin.♥

Eilen tuli pyörähdettyä taas neuvolassa ja tässä olisi taas mitat. Suluissa viikon takaiset.

Rv: 38+6 (37+6)

Paino: 69,7kg (68,5kg)

Muutos/vko: 1200g!!!

Turvotus: + (+)

Pissa: +/- (puhdas)

RR: 106/64 (108/67)

Sf-mitta: 32-33cm (34cm)

Tarjonta: Rt (Rt)

♥-syke: 147

Tuosta hurjasta painon noususta neuvolantäti ei sanonut mitään. Painoa kun on tullut onneksi "maltillisesti" (raskauden alusta 13,7kg ja ekasta neuvolasta 11,2kg) tähän asti ja turvotustahan tämä on. Onneksi verenpaineet oli kuitenkin kunnossa niin ei ole sitä myrkytyksen vaaraa vaikka pissassa proteiinit olikin plussalla. Sf-mitta on kääntynyt laskuun ja vauvan päästä ei enää saanut kiinni, joten ihan alhaalla siellä jo majaillaan. Varailtiin uusi aika viikon päähän, mutta tuskin kuulemma nähdään. Minin liikkeitä pitää nyt seurailla ja tehdä liikelaskentaa jos tuntuu kovin hiljaiselta.  Iltaisin Mini on kova jumppaamaa mutta aamusta pitkälle päivään paljon hiljaisempi. 

Sain myös tietää jokin aika sitten että minusta otettu streptokokkinäyte oli valitettavasti positiivinen. Tämä siis tarkoittaa sitä että ennen Minin syntymää minun pitäisi saada antibiootti. Neuvolantäti ehdottikin että minusta tehtäisiin lähete synnytystapa arvioon, koska taustalla on nopeita synnytyksiä, matka sairaalaan on aika pitkä ja kun tuo testikin oli positiivinen. No lähete tehtiin ja maanantaina olisi aika tuonne keskustelemaan tilanteesta. Kätilö sanoi että kannattaa varuiksi ottaa myös sairaalakassi matkaan. Jos tilanne on kypsä voi olla että käynnistetään, tai voi olla että jään sairaalaan sisälle odottamaan Minin syntymää (niin kuin Ainosta) tai sitten palaan kotio ja koitamme vain keretä sairaalaan ajoissa. Maanantaina se sitten selviää että miten asiat etenee..jännää!!

Itsehän en ole käynnistyksen kannalla olllenkaan, mutta koska tässä on tärkeintä vauva ja se ettei hän saa tartunntaa, olen valmis mihin vain. Hurjaa ajatella, että edessä voi olla myös käynnistys, elämäni ensimmäinen sellainen. Voi myös olla mahdollista että Mini päättää syntyä myös ennen tuota käyntiä. Mitä pisempään kalvot säilyvät ehjänä sitä paremmassa suojassa Mini on. Tämä oli kyllä aikamoinen muutos tähän raskauden loppuun, mutta tämmöistä se on, ikinää ei tiedä mitä voi käydä.

Olo on kyllä mitä mainioin. Liitoskivut vaivaa vaan harvoin, masun laskeutumisen myötä renniet on saaneet jäädä kaappiin, levottomat jalat ei enää vaivaa, supistukset on lähinnä vain masun kovettumista ja mieli on aika rauhallinen. Ainoastaan turvotus hieman aiheuttaa kolotusta, mutta sen kanssa pärjää. :) On muuten outoa jos Mini syntyy ennen laskettua jää tämä viimeiseksi raskausviikko postaukseksi, mutta jos yli mennään niin näitähän voi tulla vielä parikin. Aika näyttää kuinka tässä jutussa käy. :)

Mukavaa perjantaita kaikille ja aurinkoista viikonloppua!

Vauvaan valmistautumista: Sairaalakassi äidille

No nyt alkaisi se omakin sairaalakassi olla pakattuna. En oikein edes tiennyt mitä pakkaisin mukaan, sillä toiveenahan olisi päästä Tayssin potilashotelliin ja siellä pidetään omia vaatteita päällä. Muista kun olen ollut aina osastolla niin siellähän nyt ei oikein mitään tarvitse. Kaikki riippuu kuitenkin siitä onko vauvalla ja minulla kaikki niin hyvin että tuonne hotelliin edes pääsen. No mutta sillä varauksella pakkailin nyt itselleni kassin että hotelliin päästään. :)

Omaksi kassiksi ostin kaupasta ihanan Muumin kestokauppakasin jolle on jatkossakin sitten käyttöä. Pakkasin sinne muutaman pitkähihaisenpaidan, imetyspaidan, kolme toppia, kahdet housut, alusvaatteita, sukkia, töppöset (jotka pitää muistaa nakata mukaan ennen synnytysvastaanotolle menoa), imetysliivit x2, villasukat, fazerin sinisen (joka on vaihtunut moneen kertaan kun joku ahmatti on käynyt syömässä sen ja tilalle on pitänyt ostaa uusi), suolakeksejä, pillimehua, puhelimen ja kameran laturin. Lisäksi tuolta löytyy vielä harmaa pussukka, jonka sisällä on pinnejä, ponnareita, hiusharja, liivinsuojia, maidonkerääjä, dödö, hammasharja, hammastahna, hiustenpesuaine ja vartalonpesuaine.

Tämä kassin sisältö on siis sellainen joka tuodaan minulle sitten vauvan synnyttyä autosta joko osastolle tai sinne hotelliin. Jos huomaan tuolta puuttuvan jotakin niin J saa sitten tuoda kotoa ne mitä tarvitsen. Koitin valita mahdollisimman löysät ja mukavat vaatteet, ettei ainakaan mikään sitten purista. Nuo naposteltavat on pakattu ajatellen sitä aikaa kun ollaan osastolla/hotellissa. Synnytykseen en oo ikinää varaillut eväitä tai musiikkia. Ensinnäkin mulle kelpaa radion pauhu taustalla ja nuo ovat tulleet niin nopeeta maailmaan, ettei siinä edes kerkeä ajatella mitään evästä. :D

Omaan käsilaukkuun, joka kulkee sitten koko ajan mukanani pakkaan kameran, puhelimen ja neuvolakortin, joka on siellä itseasiassa koko ajan. :) Lisäksi mukana kulkee meikkipussi, jos sitä edes tarviin. (Jouduin perumaan viimeisen ripsihuollon, kun en enää mitenkään päin olisi pystynyt siinä makaamaan :/ joten kunhan ristiäispäivä on tiedossa niin käyn ennen sitä laittamassa räpsyt kuntoon). Ajatella että ensi viikolla on jo laskettu ja tänään päiviä siihen on enää 9!!! Sitä tiedä vaikka tuolle sairaalakassille tulisi piankin käyttöä.

Edelliset vauvaan valmistautumis postaukset

Vauvaan valmistautumista: Pinnasänky

Vauvaan valmistautumista: Hoitonurkkaus

Vauvaan valmistautumista: Sairaalakassi vauvalle

Oikein mukavaa keskiviikkoa kaikille!

Raskausviikko 38+0 neuvolassa ja koominen sf-käyrä

Pahoittelen jo valmiiksi että tällä hetkellä blogissa on todella paljon kaikkea odotushömppää, mutta on tää niin jännää ja ihanaa aikaa, että pakko näitä on johonkin päästä hehkuttamaan. Lisäksi näistä jää loistava muisto itselle ja varmasti tulen paljon lukemaan näitä tämän odotuksen jälkeen. Ehkä pitäisi kirjoittaakkin kuinka tää odotus on kamalaa ja kurjaa, joka paikkaa kolottaa, maha on tiellä jne jotta voisi sitten vauvakuumeen iskiessä muistella kuinka kauheeta tämä on. Mutta kun ei tarvii semmosia kirjoitella kun olen elämäni kunnossa, rakastan tätä mahaa, missään ei ole oikein kolotuksia, liitoskipujakaan ei pahemmin ole muutenkin tää on niin ihanaa aikaa.♥

No mutta taas on viikko vierähtänyt ja laskettuaika vain lähenee lähenemistään. Päiviä laskettuun on enää 14!!! Tottakai on mahdollista että päiviä on enemmänkin ja Mini viihtyy kauemmin yksiössään, mutta jotenkin luotan siihen että tuossa lasketun tienoilla hän sieltä putkahtaa maailmaan. Edelliseen postaukseen onkin tullut jo mukava määrä veikkauksia, niitä on ollut erittäin kiva lueskella, katsotaan kenen veikkaus osuu lähimmäksi. :)

Eilen kävin neuvolassa ja laitetaampa nekin tähän ylös. Suluissa taas viime kerran mitat

Rv: 37+6 (35+6)

Paino: 68,5kg (66.2kg)

Muutos/vko: 1150g (250g)

Turvotukset: + (+)

RR: 108/67 (107/67)

Pissa: puhdas (puhdas)

Hb: 122 (-)

Sf-mitta: 34cm (28cm)

Tarjonta: Rt (Rt)

♥-syke: 149

Tällä kertaa oli jälleen se ns. oma neuvolantäti. Painoa oli tullut aivan hurjasti, mutta neuvolantäti sanoikin että kun vaaka muuttui niin se vaikuttaa varmasti. Niin mäkin uskon, mutta luulen myös että täysin lapasesta karannut suklaan syöminen (muutama hamppariateria, kebabannos yms.) on osa syyllinen samoin kuin ummetus joka on tehnyt paluun. Pitäisi vaan taas lisätä veden juomista kun se on nyt vähentynyt aika paljon. Myöskään tuo sf-mitta ei mitenkään voi pitää paikkaansa, sillä Mini majailee jo aika alhaalla ja eihän tuo mitta ole millään voinut kasvaa kuudella sentillä kahdessa viikossa, varsinkin kun masukin on alempana. :D Pakko oli koittaa minkä mitan itse sain ja sain 29,5cm. Vauvan kun tuntee niin hyvin tosta mun masun läpi. No toi mitta on nyt mitä on, jokainen mittaa omalla tyylillä mutta kyllähän tuo käyrä vaan aika koomiselta näyttää. :D Tuo viimeisin raksi kannattaa unohtaa, kun terkkari meinas eka merkata mitan väärälle viikolle.

Mini majailee siis jo aika alhaalla, pää ei pahemmin enää heilunut eikä siitä oikein saanut kiinnikään. Terkkari meinas jo että voi tulla piankin lähtö, mutta itse oon kyllä sitä mieltä että ei tässä vielä mihinkään olla menossa. :) Supistuksiakin tulee niin harvoin ja mitään jomotusta niihin ei edes liity. Katsoimme myös vasta-aina verikokeiden tulokset ja niissä oli yksi arvo positiivinen ja hetkeksi jo huolestuin, mutta onneksi vasta-aine on kai sen verran heikko, ettei sillä ole merkitystä raskauden kannalta, huh. Nyt on vihdoin myös se streptokokki otettu ja toivotaan että se on negatiivinen niin ei sitten olisi niin hoppu sairaalaan tippaan.

Hyvin täällä siis jaksellaan eikä välillä edes tunnu että olisi jo näin viimeisillään, paitsi silloin kun koittaa nostaa tavaroita lattialta. Koitan silti kovasti touhuta kaikkea, mutta kyllä välillä tuntuu myös hyvältä heittäytyä sohvalle ja napata läppäri syliin. Olen sitten lueskellut blogeja tai katsellut lasten kanssa koneelta kuvia tai ohjelmia. Tosin nyt on ollut niin upeita ilmoja että ulkona ollaan viihdytty todella paljon. Ihanaa kun sitä lämpöä vielä tuli. :)

Tässä kuvaa kun Mini pönkee masussa, kivasti menee maha ihan toispuoleiseksi kun toinen siellä jumppailee.

Nyt tämä äiti alkaa leipomaan, sillä huomenna juhlitaan Iidan 10v juhlia. Ensin saapuu kaverit ja samana päivänä vielä hieman myöhemmin kummit ja sukulaiset. Tällä kertaa mennään tarjottavien kanssa mahdollisimman helpolla, sillä keittiössä seisominen ei oikein houkuta. Ihanat mummut ovat onneksi lupautuneet auttamaan tarjottavien kanssa. ♥ Kakku tietysti tehdään ja onneksi Iida toivoi vain perus kermakakkua, huh. Nyt monen tunnin ajan istuminen keittiönpöydän ääressä väkertäen koristeita ei nyt olisi ehkä ollut kovinkaan mukavaa. :)

Ihanaa ja ennen kaikkea aurinkoista viikonloppua kaikille ihanaisille!

Veikkaa koska Mini syntyy!!

Ajattelin että pistän pienen kilpailun pystyyn. Koska itse välillä, nykyään aika useinkin, mietin milloin Mini päättää syntyä, niin ajattelin että olisi kiva jos te lukijatkin heittäisitte tänne oman arvauksenne. Lähimmäksi arvannut tietenkin palkitaan jollain pikkuisella yllärillä. :) Laitan tähän vielä miten neljä edellistä ovat syntyneet niin jos se helpottaa veikkaamista.

Iida laskettuaika oli 22.7.| syntyi 2.8.| klo 12.44 | mitat 3330g 48cm

Lumi laskettuaika oli 21.4.| syntyi 22.4.| klo 07.10 | mitat 3220g 48cm

Matias laskettuaika oli 21.12.| syntyi 20.12.| klo 03.47| mitat 2990g 49cm

Aino laskettuaika oli 10.2.| syntyi 9.2.| klo 01.28| mitat 3250g 47,5cm

Aika täsmällisiä ovat siis olleet syntyessään, paitsi Iida joka meni reippaasti yli. Tosin melkein jokainen ultra antoi tytölle lasketuksi ajaksi 1.8. Ihmettelen vieläkin miksei sitä laskettua ikinää muutettu vaikka heitto oli noinkin suuri. Ministä ultrat ovat näyttäneet lasketuksi 19.8. mutta laskettua ei ole parin päivän heiton takia muutettu. Mini on myös ultrissa saanut aina sisaruksiaan suuremman painoarvion, joten voi hyvinkin olla mahdollista että hän on syntyessään lapsistamme suurin. Ei kuitenkaan pitäisi olla mikään jättiläinen (ainakin tämä äiti toivoo kovasti niin).

Minin laskettuaika on 21.8.2015

Mukaan pääset jättämällä kommenttikenttään oman arvauksesi Minin syntymäpäivästä  ja kellonajasta. Olisi myös kiva jos veikkaat samaan syntymäpainoa sekä pituutta.

Anonyymina veikkaavat muistakaa jättää jokin nimimerkki. Aikaa veikata on parisen viikkoa, eli 19.8. asti. 

Nyt vain veikkauksia jättämään! :)

Vauvaan valmistautumista: Sairaalakassi vauvalle

No niin, nyt olisi sitten pakattu sairaalakassi valmiiksi vauvalle. Olen hieman innokas ja pakkasin sen jo nyt, mutta toisaalta parempi nyt kuin sitten tulee lähtö ja pakkaaminen jäisi J:lle. :) Vauvan sairaalakassin pakkaaminen on vaan aina yhtä jännittävää. Mitä sinne pitikään laittaa? Minkä kokoiset vaatteet pakkaan mukaan, 50cm-56cm? Millaisia vaatteita pakkaan mukaan? Millainen keli mahtaa olla kun pääsemme kotiin? Ja se tärkein ja vaikein mitkä on ne kotiutumisvaatteet?

Itse toimin niin että ensin kirjoitin listan paperille että mitä kassiin pakataan, sitten vain kassi esille ja tavaroita keräämään. Uusi hoitolaukku sai viimein täytettä sisälleen ja tuohon laukkuunhan mahtuu aivan älyttömästi tavaraa. Vielä pakkaamieni tavaroiden jälkeen sinne jäi reilusti tilaa. Olen kyllä edelleen aivan rakastunut tuohon kassiin ja nyt kun tavarat ovat siellä niin olen  niin tyytyväinen että päädyin juuri tähän. :) Vanhasta laukusta ei todellakaan löytänyt etsimäänsä niin helposti kuin tästä. Ei tarvitse purkaa koko kassia löytääkseen juuri etsimänsä.

No mitäs sitten sinne kassin sisälle oikein pakkasinkaan?

Kotiintulo vaatteiksi valikoitui Lindexin ihanaakin ihanampi body 50cm, jossa on ihanaa harmahtavaa kuviota ja Newbien ihanat valkoiset housut 50cm sekä suloiset sukat. Pakkasin mukaan myös toisen setin. Perus valkoinen body 50cm, ihanat housut 56cm joissa on nallen kuva pyllyssä, sekä suloiset sukat. Uskon että vauvamme tulee menemään hyvin noihin 50cm vaatteisiin ja jos ei niin J saa tuoda kotoa sitten 56cm setin, jonka taidan valita esille ihan varmuuden vuoksi. Kassista löytyy kahdet erilaiset villasukat, äitiyspakkauksen mukana tulleet pupu sukat ja tumput. Lisäksi kaksi erilaista pipoa, molemmat pikkuisessa koossa. Päälle puetaan sitten tuo Metsolan Pupu Tupuna jumppis 56cm.

Lisäksi kassissa on kolme Liberon 1-koon vaippaa, sininen ja harmaa sideharso, Newbien harmaa pupu unikaveri, 2kpl 0-2kk tutteja, norsututtiketju, hiiri soittorasia, hoitolaukun mukana tullut hoitoalusta ja harmaa Muumi-pyyhe. Kaukalon kyydissä kulkeutuu sitten vielä pieni peitto.

Olen tykännyt kantaa vauvan sairaalakassin jo heti sairaalaan mentäessä mukana. Käytössä kun on ollut välillä vauvalla jo omat sukat/muuta vaatetta, sitten harsot ja tutit ovat päässeet melki heti käyttöön. Samoin soittorasia. Lisäksi kovasti toivon että pääsisin Minin kanssa potilashotelliin ja sattuisi vielä valokuvaajakin paikalle niin saisi napsia muutamia kuvia Ministä. Osan ehkä kotiutumisvaatteissa ja osan vaippa päällä. Voi kun vain synnytys onnistuisi hyvin ja Mini voisi hyvin niin pääsisimme hotelliin omaan huoneeseen elämään omassa pienessä vauvakuplassa.♥

Sellaiselta näyttää meidän Minin sairaalakassi. Seuraavassa postauksessa kurkataan sitten äidin sairaalakassiin. :)

Aikaisemmat vauvaan valmistautumista -postaukset

Vauvaan valmistautumista: Pinnasänky

Vauvaan valmistautumista: Hoitonurkkaus

F a c e b o o k i s s a meitä seuraavat näkivätkin eilen,  että ystäväni pääsi yllättämään minut ja antoi minulle ja vauvalle ihanan paketin. Olenkin tuota peittoa ja pupua ihastellut verkkokaupasta, joten nappi valinta olivat. Kiitos vielä rakas ystävä tuosta ihanasta yllätyksestä.♥

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Raskausviikko 37+0 Täysiaikainen

Näin se on, jos Mini päättäisi syntyä nyt häntä ei pidettäisi enää ennenaikaisena. Ajatella että Mini on nyt valmis vauva ja voi oikeastaan syntyä ihan koska vain. Vauvan paino on nyt n. 2950g, pituus päästä peppuun n. 33cm ja koko pituus n. 46cm. Ajatella että nyt tuli täyteen 37+0 joten sehän strattasi käyntiin jo 38 raskausviikko, hurjaa!!!

Lähestyvä synnytys pyörii päivä päivältä enemmän mielessä ja pää tuntuu olevan ihan täynnä vauvaa. :) Olen myös miettinyt paljon sitä mitenköhän Aino tulee suhtautumaan vauvan tuloon ja siihen kun olen sairaalassa vauvan kanssa. Aino on nimittäin oikea äidin tyttö ja on erittäin mustasukkainen. Mietin myös sitä, että kuinka kova ikävä minulla tulee olemaan lapsia, sillä synnytyksen jälkeen olen aina ollut erittäin herkillä. Nämä pyörivät päivittäin mielessä ja tulevat varmasti pyörimään ihan loppuun asti. 

Samalla kun pyörittelen päässä noita aiheita, niin pitäisi oikeastaan miettiä sitä kuinka toimitaan jos lähtö tulee päivällä. Kuinka nopeasti J kerkeää töistä kotiin? Kuka tulee katsomaan lapsia, vai napataanko heidät mukaan ja vanhempani nappaavat heidät kyytiin sairaalalta kun sinne päästään. Kuka kerkeää päästämään koiraa pihalle. Jos lähtö tulee yöllä (niin kuin muista on tullut) niin päästäänkö naapurin mummulasta tänne katsomaan? Jääkaapin oveen pitäisi tehdä ohjeet, monelta koululaisella alkaa koulu ja pitää olla bussipysäkillä ja milloin eskarilaisen pitää olla esikoulussa. Jos lähtö tulee kun on Lumin pistospäivä niin pitää olla ohjeet mistä lääke löytyy ja monelta pistäminen ja muiden lääkkeiden otto tapahtuu. Paljon on vielä tekemistä tämän suhteen ja ihme kyllä olen enemmän huolissani juuri näistä asioista kuin itse synnyttämisestä. :)

Tottakai synnytys jännittää ja mietin sitä kuinka tulen kestämään kivut ja kumpa vain kaikki menisi hyvin. Toisaalta en halua tehdä pahemmin mitään suunnitelmia, koska synnytys tuskin sujuisi sen kaavan mukaan mitä olen ajatellut. Siksi olen päättänyt etten mieti sitä turhia. Toivon että kaikki menee hyvin ja luotan kätilöihin ja heidän ammattitaitoonsa.

Pieniä hankintoja olen tehnyt vielä Minille, mutta kaikki tarpeellinen on kyllä kasassa. Viimeisimpänä hankin Milestone Baby cards vauvakortit, joita olen katsellut jo pitkään. Nyt ne kotiutuivat ja aikas ihania ovat. Facebookin kirpparilta löysin kauan metsästämäni ihanaakin ihanammat Newbien nallepyllyt koossa 56cm.

Toiveena olisi että Mini pysyttelee masussa lähelle laskettua aikaa, sillä elokuun alku on meillä todella täynnä ohjelmaa. Tänä viikonloppuna ei ainakaan parane syntyä, sillä J viettää kolmekymppisiään, ensi viikolla juhlitaan meidän 10v esikoista ja 9v kummipoikaa. Sitten alkaakin jo koulut ja esikoulu, on meidän 5v hääpäivä ja lista vain jatkuu ja jatkuu. Sillä lasketun ajan viikolla alkaa jo rauhoittumaan, joten silloin Minin olisi hyvä syntyä. :)

Nyt ihanaa perjantaita kaikille!

Vauvan raskaustesti

Vauva lehdessähän on aina Vauvan raskaustesti ja toisella sivulla sitten synnytyskertomus. Tää on ehkä ihan oma lemppari tuossa lehdessä. Tein aikoinaan Ainoakin odottaessa tämän, joten tehdäänpä tälläkin kertaa. :)

Raskausviikot 36+6

Salasin raskauteni töissä mahdollisimman pitkään.
Kotonahan tässä on oltu joten ainakaan töissä en ole joutunut salaamaan. Sen sijaan sukulaisilta salasin asian aika myöhäänkin. Omille vanhemmillekkin kerroin vasta ensimmäisen ultran jälkeen kun yleensä olen möläyttänyt asian jo tyyliin muutaman päivän päästä plussasta.

Olen pelännyt ja murehtinut kaikkea mahdollista.
Raskauden alussa pelkäsin aivan järkyttävästi keskenmenoa, sitten ekaa ultraa että onko siellä edes ketään, sitten rakenneultraa, sitten sitä jos Mini on masussa välillä hiljaisempi. Vaikka rakastan yli kaiken raskaana olemista, jyskyttää takaraivossa kuitenkin aina se menettämisen pelko. Mini kun on jo pitkään ollut äärettömän rakas.♥

Olen tuntenut itseni seksipommiksi.
Kyllä näinkin voisi kai sanoa, sillä mulla on jälleen rinnat! :D Lisäksi rakastan itse kasvavaa masua ja minusta raskaana oleva nainen on aina todella kaunis.

Pesänrakennusviettini on herännyt.

Ihmeen myöhään tällä kertaa sain hillittyä sitä, mutta viikkojen vähentyessä tämä alkaa olemaan taas aikamoista. On siivottu kaappeja ja laatikoita, laitettu kotia pientä varten valmiiksi ja jatkuvasti pitäisi olla tekemässä jotakin.

Itkeskelen katsoessani televisiota.

Mä katson televisiota kyllä aika vähän, mutta kyllä sitä on paljon herkemmässä tilassa kuin yleensä. Sitä imetysaikaa odotellessa, silloin sitä vasta herkillä ollaankin. :)

Tiedämme lapsen sukupuolen.
Rakenneultrassahan meille on poikaa lupailtu. Katsotaan sitten kun Mini syntyy että kumpi hän onkaan. Poikaan täällä on kuitenkin valmistauduttu. :)

Mummot ohittavat minut suojatiellä.
Vaikka tahti onkin hidastunut, niin aika reippaasti sitä pystyy liikkumaan. Lenkillä tosin jätän ennemmin suuret ylämäet väliin, sillä niissä vauhti hidastuu kyllä huomattavasti ja supistuksiakin vain satelee. 

Olen stressannut imetyksen onnistumista.
En oikeastaan. Koitan olla sen suhteen ihan rennoin mielin. Toivon että imetys käynnistyy hyvin ja vauvalla olisi hyvä imuote.

Hyvä äiti on kotona pitkään.

Minusta kotona olemisen pituudella ei ole mitään tekemistä sen suhteen. Vaikka olenkin itse ollut jo monta vuotta kotona on siihen vaikuttanut osaltaan myös se että lapset ovat tulleet aika peräkanaa. Nyt tarkoituksena olisi olla sen aikaa kunnes Mini täyttää kaksi. Nähtäväksi jää onnistuuko se.

Tiedän miten haluan synnyttää.

No ainakin sairaalassa. :D Sen verran nopeasti ovat edelliset tulleet että se taitaa olla se suurin toive että keretään sinne asti. Ennemmin sellainen vähän hitaampi synnytys kuin sellainen rytinällä maailmaan. Avoimin mielin mennään tälläkin kertaa.

PS.
Tämä on viimeinen kerta kun pääsen nauttimaan odotuksesta ja rakastan tätä tilaa kyllä niin paljon. ♥ On ollut ihanaa päästä kokemaan tämä vielä kertaalleen ja vaikka odotan Minin syntymää jo malttamattomana niin samalla fiilikset on jo haikeat. Tätä ihanuutta ei pääse kokemaan enää koskaan.

Rv 36+0 Mul on levottomat jalat!

Raskausviikko 36 olisi nyt täynnä ja näin pyörähti käyntiin 37 viikko. Ajatella että pian viikot loppuvat ja kohta pääsee jo päivittelemään tänne Minin  kuulumisia.

Nämä viimeiset viikot on siitä jänniä, että joka viikolla ilmaantuu jotakin uutta. Esimerkiksi tämän viikon aikana huomasin että multahan tulee maitoa, ei enää mitään kirkasta/valkoista vaan ihan sitä kellertävää. Ei sitä niin paljoa tule että liivinsuojia vielä tarvitsisi, mutta tulee kuitenkin. Tuota kirkastahan on tullut jo monen viikon ajan, mutta nyt tämän viikon aikana muuttui sekin. Lisäksi levottomat jalat ovat olleet tällä viikolla todellinen riesa. Voiko olla mitään niin ärsyttäää kuin se että koko ajan pitäisi noilla jaloilla olla jotakin tekemässä. Joko tömistellä lattiaa, laittaa villasukat, ottaa pois, laittaa peitto päälle tai ottaa peitto pois ja heilutella minkä kerkeää. Kuumaa ja kylmää on suihkuteltu, mutta teho on ollut huono. Pahimmillaan levottomat jalat on silloin kun herään yöllä vessaan ja koitan nukahtaa uudelleen. Jos jollain on jokin kikka kolmonen joka toimii levottomiin jalkoihin niin saa ehdottaa. :)

Eilen tuli pyörähdettyä myös neuvolassa, suluissa on viime käynnin tiedot.

Rv: 35+6 (33+6)

Paino: 66,2kg (65,7kg)

Painon muutos/viikko: +250g (50g)

RR: 107/67 (104/59)

Pissa: puhdas (+/-)
Turvotus: + (+)

Sf-mitta: 28cm (28cm)

Tarjonta: Rt (Rt)

♥-syke 150

Kaikki oli mallillaan, mitä nyt tuo sf-mitta ei ollut kahdessa viikossa kasvanut ollenkaan ja käyrä "laskee kuin lehmän häntä". Musta kyllä tuntuu että vauva on tullut masussa alemmas ja samaa mieltä oli terkkakin. Pää on aika alhaalla, mutta heiluu vielä hyvin. Tällä kertaa painossa meni nyt se kymppi rikki. Painoa on tullut alusta nyt 10,2kg ja ensimmäisestä neuvolasta 7,7kg. Olen kyllä todella tyytyväinen ettei se ole noussut niin huimaa kyytiä kuin edellisistä, joista on näillä viikoilla ollut kasassa jo 15kg. Vaikka viimeisen kahden viikon aikana olenkin syönyt niin tuhottoman määrän herkkuja. Tavallinen ruoka kun ei oikein meinaa maistua, mutta edelleen se ruisleipä ja salaatit maistuu todella hyvin.

Turvotusta löytyy. Onneksi on kesä niin ei pahemmin tarvii pitää sukkia, muuta kuin niitä villasukkia, sillä sukista jää ihan järkyt renkaat nilkkoihin. Sormukset on yhä sormissa ja luulen että saavat olla loppuun asti. Ne ovat muutenkin sen verran väljät että turvotuksen kanssa ne on aika passelit. :) Uusi neuvola aika varattiin kahden viikon päähän ja silloin otetaan samalla myös se streptokokkinäyte. Toivottavasti näyte olisi silloin negatiivinen niin ei tarvitsisi murehtia sitä kerkeääkö sairaalassa saada antibiootin ajoissa. Matiaksestahan mulla oli se positiivinen kun taas Ainosta negatiivinen.

Omaan silmään tuo masu näyttää ainakin tulleen himpun eri malliseksi ja tosiaan alemmaksi. Mitä mieltä te olette?

Mini on edelleen kova mylläämään masussa, varsinkin iltaisin. Yksi päivä Matias katseli kun mahani hytkyi ja pomppi. Poikaa alkoi naurattamaan ja hän tokaisi hetken päästä "siellä se vauva kaivaa varmaan lapiolla". Siihen poika ei osannut vastata että kuinka vauva on saanut lapion mahaan. :D Ihmeen vähän lapset ovat kyselleet että koskahan Mini mahtaa syntyä ja onko siihen vielä pitkä aika. Kaikki kyllä odottavat kovasti ja siksi olenkin ihmetellyt kun joka päivä ei kysellä. Ehkä näin kesällä on sen verran tekemistä, ettei sitä kerkeä ajatella uuden sisaruksen syntymää. :)

Supistuksia tulee päivittäin, mutta ne eivät ole kivuliaita, oikeastaan vain mahan kovettumista. Jonkin verran on kuitenkin tullut sukkapuikkovihlaisuja kohdunsuulle ja ne vihlaisee kyllä ikävästi. Keskiviikkona kävin huollatttamassa ripset ja tällä kertaa makoilu oli jo aika haastavaa. Hyvin se vielä kuitenkin onnistui ja meinasihan siinä tulla unikin jossain vaiheessa. :) Ihan hyvin siinä pääsee rentoutumaan. Seuraava huolto on kolmen viikon kuluttua ja silloin voikin olla jo hieman tukalemmat oltavat, onhan tuolloin laskettuunkin enää viikko jäljellä. Pitää vissiin maata kyljellään jotta pystyy olemaan koko ajan.

Mukavaa perjantaita kaikille!

Vauvaan valmistautumista: Pinnasänky

Ajattelin aloittaa tämmöisen pienen postaussarjan nimeltään vauvaan valmistautumista. Näitä tulee muutama osa ja julkaisen niitä sitä mukaa kun saan laitettua paikkoja valmiiksi. Ensimmäisessä osassa kurkataan meidän makkariin ja vauvan pinnasänkyyn.

No nyt on pinnasänky koottuna Miniä varten, pohja nostettu korkeimpaan tasoon, ihka uusi ja ihana reunasuojus laitettu paikoilleen ja patjan päälle laitettu Ikean ihana päiväpeitto. Myönnetään nyt vielä sekin että onhan siellä päiväpeiton alla jo sänky pikkuiselle pedattuna. :D Sängyn olen aikoinaan Lumille ostanut ja se saa palvella vielä Minilläkin. Pidän siitä kovasti, vaikka nyt toivoisinkin että olisin sen aikoinaan ostanut valkoisena. Niin se mieli muuttuu vuosien saatossa. :)  Meillä on kolme lapsista nukkuneet äitiyspakkauksen laatikossa ja nyt ajattelin että en Miniä siihen laita vaan teen sängystä pesämäisemmän hieman isomman täkin avulla. Katsotaan tulenko sitten jossain vaiheessa toisiin aatoksiin, mutta ainakin nyt olen näin suunnitellut.

Halusin tälläkin kertaa pinnasänkyyn tuon verhon, minusta se tuo sellaista ihanaa pesämäisyyttä. Koska myin vanhan reunapehmusteen mukana myös verhon niin uusi oli saatava tilalle. Mutta koska se on vain hetken käytössä, niin ajattelin etten osta sitä ollenkaan vaan kehittelen itse jotakin. Niimpä kahdesta pienestä valkoisesta lakanasta syntyi hyvin uusi verho. Ei tarvinnut edes ommella, sillä lakanoissa oli oikean kokoiset kujat joihin nuo tangon jutut kävivät.

Halusin sitten tietysti jonkin jutun vielä roikkumaankin tuohon sängyn päälle. Koska ikeasta ostetulle lelulle löytyi toinen paikka ja en netistä löytänyt juuri sellaista kuin halusin niin päätin tehdä itse. Kaapista löytyi sopivasti pari vanhaa bodya juuri sopivissa väreissä, oikeanväristä nauhaa sekä vanha tyyny josta sain täytettä, Halusin siis siihen päälle kolme sydäntä roikkumaan, jokainen hieman eri tasolle, En omista ompelukonetta ja ompelulankaa on vain yksi rulla valkoista sekä taitaa löytyä vain kaksi neulaa, mutta sain niilläkin sitten edes jonkinmoisen lelun ommeltua. :)

Sängyn jalkopäähän tulee pieni laatikko jossa on sitten muutamat vaipat, puhdistyspyyhkeitä, vaihto yökkäri vauvalle, puhdas sideharso, liivinsuojia, imetysliivit sun muuta, mitä saatetaan keskellä yötä tarvita. Lakanoita laitan varmaankin aluksi taas aina kahdet päällekkäin, niin jos yöllä sattuu jokin vahinko niin saa vain tempaista sen päälimmäisen pois ja uudet on heti valmiina. :) Meidän makuuhuoneesta on suora kulku pesuhuoneeseen jossa on myös pyykinpesukone. Sen päällä on sitten hoitoalusta, joten öisin vaipanvaihto onnistuu sitten siellä ja ompahan vesipistekkin sitten ihan vieressä jos tarvii. :)

Sellainen pinnasänky täällä odottaa sisälleen pientä tuhisijaa nukkuvaksi. Tuolla pilvien keskellä saa varmasti hyvät unet, ellei pikkuinen sitten nuku tiiviisti äidin kainalossa.♥ 

Rv 35+0 Äitiysloma alkaa!!!

Tänään tuli täyteen 35 viikkoa ja näin ollen 36 raskausviikko pyörähti käyntiin. Päiviä laskettuunaikaan on jäljellä 35. ei todellakaan enää paljoa. Noin päivissä sanottuna tuo määrä kuulostaa kyllä todella vähältä. Raskautta on sen sijaan takana päin jo 245 päivää, hurjaa! Näillä viimeisillä raskausviikoilla sikiö lihoaa eniten, jopa yli 200g viikossa! Aika hurja määrä.. Jos Mini kasvaa tuohon malliin olisi hän laskettuna päivänä semmoiset 3400g - 3600g tai näin arvioin itse.

Tänään on myös ensimmäinen äitiysloma päivä. Mikäänhän ei muutu kun tässä kotosalla olen ollut muutenkin, mutta onhan kuitenkin jollain tavalla ihan eri asia olla äitiyslomalla kuin kotihoidontuella. Nyt kun äippäloma virallisesti alkoi voin oikein luvan kanssa alkaa laittaa noita vauva juttuja. Päätin nimittäin alussa että tällä kertaa laitan kaiken valmiiksi mahdollisimman myöhään, joten nyt ei varmaankaan mene kauan kun sairaalakassi on pakattu sekä vauvalle että äidille, kaikki ostettu valmiiksi, sänky pedattu jne. :) Voi kyllä myös olla että näin loppuajasta tämä vauva hömpötys täällä bloginkin puolella vain lisääntyy. Sen verran suuri osa tämä odotus on tällä hetkellä elämääni ja tämä on juuri se paikka minne sitä eniten puran, etten kyllästytä sukulaisia sekä ystäviä näillä höpinöilläni. :)

Mielessä pyörii jo paljon se miltä Mini mahtaa näyttää syntyessään. Muistuttaako hän ihan veljeään vai onko enemmän siskojensa näköinen, onko hänellä isän vai äidin nenä, onko hänellä hiuksia jne. Se on aina niin ainutlaatuinen hetki kun saa pienen ensimmäistä kertaa syliin ja näkee miltä se oma rakas näyttääkään.♥ Ensimmäiset päivät kuluu varmasti vain ihmetellessä toisen ihanuutta ja painaen mieleen joka ikisen piirteen pikkuisesta.

Nyt kun laskettu aika alkaa läheneen niin johan olen saanut kuulla kommentointia siitä kuinka pieni maha minulla on ja olenko oikeasti niin pitkällä. Omaan silmääni maha on juuri minulle sopivan kokoinen eikä tunnu mitenkään pieneltä. Alussa se kasvoi ihan hurjaa kyytiä, mutta sitten näin loppua kohden kasvu on rauhoittunut paljonkin. Mulla on jokaisessa odotuksessa ollut ihan erikokoiset mahat ja siihen vaikuttaa myös paljon se että aamuisin ei ole pahemmin turvotusta ja illalla paisun kuin pullataikina. Kyllä tämäkin pötsi tekee kengännauhojen sitomisesta, sukkien laittamisesta ja muusta kumartelusta jonkin verran hankalaa. Sitä on tullut taas kehitettyä kaikenlaisia kikkoja kun iltaisin laittaa villasukkia jalkaan. :) Myös jalkojen seivaaminen on aika mielenkiintoista puuhaa.

Silti minusta on niin mahdottoman ihanaa kun tuo maha tuossa keikkuu mukana ja toisaalta jo niin paljon harmittaa kun pian siitä pitää luopua. En muista että olisin yhdessäkään odotuksessa kuvannut ja silitellyt vatsaani näin paljon. Olen myös kuvannut sitä kun Mini myllää masussa minkä kerkeää, aika melske siellä masussa välillä käykin. Tämä odotus on ollut tähän mennessä kyllä helppo ja olen sen vuoksi pystynyt tästä niin paljon nauttimaan. Ei ole edes pahemmin liitoskipuja ollut ja närästyskin riippuu paljon siitä mitä olen illalla suuhuni laittanut. :)

Nyt sitten vain nautitaan näistä viimeisistä viikoista tämän masun kanssa ja laitetaan kaikki valmiiksi Miniä varten. ♥

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille!

Ultrassa 34+3

Kyllä tätä päivää tai oikeastaan iltaa oli odotettu ja jännitetty kun vuorossa oli jälleen ultra. Harmillisesti se oli vain niin illasta 19.15 taisi näyttää kello kun pääsin ultrahuoneeseen sisälle. Koska täällä omassa pikku kylässä ei ole ultraavaa lääkäriä kuin kerran kuussa (ainakin nyt kesä aikaan) ja nyt se olisi osunut vielä ihan viimeisille viikoille (38+) niin ajelin jälleen naapurikuntaan ultrattavaksi. Sama lääkäri siis ultraa sielläkin ja nyt tuo ultra osui näille viikoille. Parempi sekin kuin sitten ns. liian myöhään.

Jännitys oli kyllä aivan tapissa kun pääsin huoneesen sisälle. Ensin perus kysymykset ja kerroin että hieman on supistellut. Tällä kertaa tehtiin tämän odotuksen ensimmäinen sisätutkimus ja sentin verran on kohdunsuu auki. Ihan normaalisti siis uudelleen synnyttäjälle, joten eipähän nuo supistukset ole saaneet mitään aikaan. Sitten alettiin ultraamaan ja hyvin Mini tuntuu masussa kasvavan. Vastasi tuttuun tapaan taas muutamaa päivää isompaa, niin kuin on tehnyt alusta alkaen. Siellä toinen köllötteli pääalspäin (luojan kiitos) ja lääkäri oli sitä mieltä että tuskin enää kääntyy edes toisin päin. Tämän hetkinen painoarviokin saatiin ja Minillä olisi nyt painoa semmoiset 2.4kg. Lääkäri sanoi että on syntyessään reilut 3kg. Mini on kaikista "suurin" meidän lapsista, Ainosta painoarvio oli tismalleen samoilla viikoilla tasan 2kg. Jännityksellä sitten odotan minkä kokoinen Mini tulee olemaan syntyessään. Streptokokki näytettä ei nyt otettu vielä, sillä se olisi ollut liian varhaista. Saa oma neuvolatäti ottaa sen sitten myöhemmin. 

Lääkäriä kiinnosti myös kovasti pari edellistä synnytystäni. Koska ne ovat olleet niinkin nopeita kysyi hän haluaisinko että hän tekee minusta lähetteen synnytyksen käynnistämiseen. Itse kuitenkin haluan ennemmin luonnollisen synnytyksen alun kuin käynnistyksen, joten lääkärin ilme oli hyvä kun kieltäydyin lähetteestä. :) Moni varmasti olisi ottanut tuon lähetteen vastaan, mutta luotan siihen että osaamme lähteä sairaalaan ajoissa. Lääkäri painotti että herkästi on lähdettävä näytille ja ambulanssi pitää soittaa jos yhtään tuntuu siltä että vauva tulisi nopeaan maailmaan.

Olo on nyt taas helpottunut ja huojentunut, On ihana kuulla että Minillä oli kaikki hyvin ja hän kasvaa hienosti.♥ Myös pieni lupaus siitä ettei Mini tule syntyessään olemaan mikään jätti helpotti kummasti. :) Jos kaikki nyt menee loppuun asti hyvín niin tämä oli viimeinen ultra. Viimeinen ultra enää ikinää, sillä Mini tulee olemaan viimeinen lapsemme (ja nyt tää äiti vollottaa täällä..hormonit). Tämmöisillä uutisilla on hyvä aloittaa tämä viikko. :)

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

34+0 Turvotusta, neuvolaa ja pieniä ostoksia

34 viikkoa tuli tänään täyteen ja 35 näin ollen starttasi. En meinaa välillä pysyä viikoissa mukana ja kuinkakohan monta kertaa olen meinannut sanoa olevani viikoilla 20 ja jotain päälle. Näillä viikoilla sitä alkaa jo malttamattomana odottamaan synnytystä ja pienen nyytin syliin saamista. Odotan jo kuin kuuta nousevaa sitä hetkeä kun saan pienen ensimmäistä kertaa rinnalleni, saan suukottaa pienen otsaa, tuntea kun pienet sormet kietoutuu peukaloni ympärille ja voin tuijottaa toista aamusta iltaan ihaillen sitä kauneutta jonka olemme saaneet aikaan.♥ Vielä on kuitenkin odotusta jäljellä ja laskettuun on 42 päivää. 

Nyt vasta riesaksi tässä odotuksessa saapui turvotus. Ihan käsittämätöntä kuinka löysä villasukka voi saada sellaiset painautumat jalkoihin. Ja kyllä, käytän villasukkia ympäri vuoden. :) Huomaan myös että painautuma voi tulla vaikka housun hieman ylös nousseesta lahkeesta tai kengän remmistä. Myös sormiin on tullut iltaisin ikävää turvotusta. Koitan juoda vettä minkä kerkeän, yleensä sen pari litraa, mutta vielä varmaan voisi juoda enemmänkin. En seiso pitkiä aikoja paikoillani enkä myöskään istu, tosin kotona ei pahemmin kerkeä istumaankaan. :) Saa nähdä kestääkö tämä nyt loppuun asti, vai onko jokin ohimenevä vaihe. Toivon tuota jälkimmäistä vaihtoehtoa. :)

Nyt kun ollaan jo tämän verran pitkällä odotuksessa on minulla myös neuvoloita tiheämpään tahtiin. Niimpä eilen tuli siellä jälleen pyörähdettyä. Tällä kertaa neuvolantätinä oli vanha tuttu, joka minulla on ollut kahden ensimmäisen lapsen odotuksessa. Laitetaampa sitten tuoreet mitat ja suluissa jälleen viime kertaiset.

Rv:  33+6 (31+6)

Paino: 65,7kg (65,6kg)

Turvotus: + (+)

RR: 104/59 (106/64)

Pissa: +/- (-)

Sf-mitta: 28cm (29cm)

Tarjonta: Rt (Rt)

Liikkeet: ++  (++)

♥-syke: 147

Tällä kertaa sf-mitta otettiin sillain napakasti mihin olen tottunut. Olen jo pariin kertaan täällä kertonutkin siitä kuinka mielestäni tuo sf ei vaan voi pitää paikkaansa kun minusta se on mitattu niin väljästi (jokainen mittaa tietysti omalla tyylillä). :) Nyt mitta otettiin niin kuinka itse olen tottunut että se otetaan. :) Siksi se nyt oli pienempi kuin kaksi viikkoa sitten ja siksi käyrä teki aika laskun sinne ns minulle tutulle ja turvalliselle viivalle eli alakäyrälle. Siellä ne edellisissäkin odotuksissa ovat kasvaneet. :) Tosin tuo sf-mittahan ei niin paljon kerro vauvan koosta. Iidasta mulla on ollut kaikista pienin mitta ja masu ja silti hän on ollut suurin syntyessään. Pian pääsenkin taas kurkkimaan Miniä kun pääsen ultraan ja saan jonkin moisen painoarvion pikkuisesta.

Sitten niihin pieniin ostoksiin. Kun käytiin lasten kanssa pyörähtämässä kaupoilla niin löysin sieltä meidän Minille ne kotiintulo vaatteet. Olin niitä jo aikaisemmin netistä katsonut mutta harmikseni olivat loppu. Tarkistin vielä kotona löytyykö noita juuri sieltä kauppakeskuksesta johon olimme menossa ja onnekseni niitä oli siellä. Ne ovat niin täydelliset, niin pikkuiset kokoa 50cm ja ihan pakko saada. Näissä meidän Mini sitten kotiutuu kun sairaalasta pääsemme kotiin lähtemään. Olen täysin myyty.

Body on ostettu Lindexiltä. Siinä samassa tuli myös toinen ihan perus valkoinen body, joka pääsee myös käyttöön. Housut ja sukat ovat ostettu KappAhlista. Noita housuja olen metsästänyt noin pienessä koossa valkoisina ja viimein löytyi. Sama homma noiden sukkien kanssa, aina on se pienin koko ollut loppu. Oli myös pakko ostaa Minille valmiiksi tuo ihana Newbien uniriepu. Pariin kertaan olen semmoista jo ollut ostamassa ja ajatellut että sitten myöhemmin. Nyt se kuitenkin oli ostettava ettei vaan jää ilman.

Tänään onkin ollut mukavan aurinkoinen päivä ja ollaankin oltu koko päivä ulkona. :) Näitä vaan lisää!

Oikein mukavaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille!

Pieniä vaatteita

Minulta toivottiin postausta vauvan vaatteista ja ilman muuta päätin tähän tarttua, tosin hieman pienessä mittakaavassa. Kaikki vauvan vaatteet on pestynä ja viikattuina hoitopöydän laatikoissa. Uusia vaatteita ei ole montaa tullut ostettua, sillä niitä on ollut ihan kivasti jäljellä. Päätinkin että esittelen vain muutaman vaatteen/setin 56cm koossa.

Nämä jumppikset ovat ehdottomat lempparini. Vasemman puoleisen olen ostanut aikoinaan Ainolle ja tuota pidettiin paljon. Oikean puoleisen Puputupuna jumppiksen ostin Minille lapsimessuilta.

Tuon ihanan bodyn bongasin Lindexiltä jo ennen kuin olin edes raskaana ja päätin että jos tässä vielä aletaan odottaa niin ehdottomasti haluan tuon. Ale myynnistä sitten tuon bongasin ja pakkohan se oli ostaa. Housut ovat Ainon vanhat ja samoin taitavat olla sukatkin.

Tuon ihanaakin ihanamman Blaan bodyn bongasin lapsimessuilta ja se oli ihan pakko ostaa Minille. Tuossa kuosissa on jotakin niin suloista. Minulta sattui löytymään kotoa juuri bodyyn sopivat Ainon vanhat housut ja Matiaksen vanhat sukat. Tämä setti on yksi ehdoton lempparini.

Tässä setissä pidän paljon tuosta bodysta. Se on Matiaksen vanha ja se oli käytössä myös Ainolla. Myös sukat ovat samaa sarjaa ja nekin siis Matiaksen vanhat. Housut taas ostin ystävältäni ja ne käyvät tuohon kuin nenä päähän.

Tämän setin body on Matiaksen vanha. Tykkään paljon sen kuosista ja siihen on helppo yhdistää joko valkoiset, turkoosit, ruskeat tai vihreät housut. Sukat ovat Lumin vanhat ja housut on saatu ystävältä.

Siinä oli muutama vaate koossa 56cm. Paljon jäi vielä esittelemättä, mutta nämä onkin ne omat lempparit. Ajatuksissa on että ostan varuiksi vielä yhden setin koossa 50, jos Mini päättääkin olla mini syntyessään. Voi tuskin maltan odottaa että saan täytettä näille vaatteille.♥ Ja onneksi ei vielä ole kiire päättää millä vaatteilla Mini sairaalasta kotiutuu. :)

Rv 33+0 Hankintoja

Tänään tuli täyteen 33 raskausviikkoa ja 34 pyörähti käyntiin. Ajatella että laskettuun aikaan on enää jäljellä 7 viikkoa!!! Hyvässä lykyssä Mini syntyy jo hieman aikaisemmin niin kuin ultrat ovat povanneet. Toisaalta raskaus voi mennä ylikin ja Mini syntyy vasta 9 viikon kuluttua. Silti jäljellä ei ole enää paljoa, miten tämä loppu voi mennä näin nopeaan? Tosin jos raskaus menee yliajalle niin silloin joka ikinen päivä tuntuu viikon mittaiselta. Toiveena olisi että Mini ulkoistautuu sen muutaman päivän ennen laskettua.

Nyt olen hiljalleen tehnyt taas hankintoja. Haaveilin tässä taannoin siitä uudesta pilvikuvioisesta pinnasuojasta. Päätin sitten että jos saan vanhan myytyä niin voin hommata uuden. Ei siinä sitten enää muu auttanut kuin laittaa vanha myyntiin ja sehän meni kaupaksi aika nopeastikkin. Laitoin samaan vielä samaa sarjaa olevan uuudinverhon ja nyt tuon setin pitäisi jo olla onnellisesti perillä uudella omistajalla. Pystyin sitten hyvällä omallatunnolla tilaamaan uuden meille ja tarttuipa samalla mukaan myös söpö tuttiketju sekä vaunulelu. Eilen nuo ihanuudet kotiutuivat ja nyt kun malttaisi sitten antaa niiden vielä olla paketissa ja laittaa paikoilleen vasta myöhemmin. :)

Myös tutit ja suurin osa vaatteista on nyt valmiina. Vaatetta kerkeää sitten ostamaan Minin synnyttyä lisää kun tietää minkä kokoinen möhkäle sieltä syntyykään. Onneksi verkkokaupasta niitä on helppo tilailla ja onhan noita nyt sen veran että niillä pärjätään hyvin. :) Oikeastaan vaan muutamat rasvat, talkki ja vaipat puuttuu. Sitten on ne kaikista tärkeimmät hommattuna. Niitäkin kerkeää sitten kotiuttaa aina hiljalleen vaikka yhden jutun aina kun käy kaupassa.  On noita vauvajuttuja vaan aina yhtä ihanaa ostella. Varsinkin ne pienet vaatteet on jotain niin suloista että voisin haalia niitä vaikka kuinka. Harmi että ne menee kuitenkin päälle niin vähän aikaa. Omaa listaa pitäis varmaan myös alkaa katsomaan, sillä sillä ainakin on puutetta.

Oma maha muuttelee muotoaan jatkuvasti. Yksi päivä oli aivan suippo ja suoraan eteen, sitten Mini piti sellaista mylläämistä, että pelkäsin jo että vatsanahka repeää ja taas vatsa tuntuu olevan eri mallinen. Riippuu ihan siitä miten Mini tuolla majailee että miltä maha näyttää. :) Tänään oltiin lasten ja ystävän kanssa rannalla ja ystävä nappasi muutaman kuvankin. Kerrankin on jotain muuta kun niitä peilin kautta otettuja masukuvia.

Helteet eivät ole ainakaan vielä aiheuttaneet mitään kamalan tukalaa oloa, mutta suorassa auringonpaisteessa en kamalasti viihdy. Siinä tulee herkästi huono olo. Kaikista kuumimmat ajat ollaankin vietetty sisällä. Uimaan ei ole tehnyt mieli, enkä toisaalta uskaltaisi edes mennä, jos paikat onkin jonkin verran auki niin en sitten tahattomasti aiheuta mitään tulehdusta. Kerkeehän sitä uimaan sittten ensi kesänäkin. :) Sitä paitsi veden lämpötilan pitäis nousta kohisten että tän vilukissan sinne saa.

Nyt toivotan kaikille oikein aurinkoista ja lämmintä viikonloppua. :)

Muistakaahan juoda tarpeeksi! 

Rv 32+0 Neuvolakuulumisia

Raskausviikkoja on nyt kasassa 32 ja 33 pyörähti käytiin. Mini on nyt noin 38cm pitkä, pää-perämitta on noin 28cm ja ja paino on noin 1800g. Sikiölle muodostuu koko ajan enemmän rasvaa ihon alle ja pieni alkaa saada vastasyntyneen pullean ulkonäön. Myös hiukset paksuuntuvat ja nyt ovat sekä varpaiden että sormien kynnet valmiit. Nyt sikiöllä on sen verran vähemmän tilaa kohdussa, että sen on koukistettava jalkansa asentoon, jota kutsutaan sikiöasennoksi. (Näin kertoo neuvolasta saatu Vau-vihkonen)

Eilen tuli pyörähdettyä neuvolassa, joten jos laitettaisiin ne kuulumiset ihan alkuun. Suluissa edellinen käynti.

Rv: 31+6 (27+5)

Paino: 65.6gk (64,4kg)

Painon muutos/vko: +290g (+457g)

Pissa: puhdas (puhdas)

Turvotukset: +

RR: 106/64 (109/64)

Sf: 29cm (26cm)

Tarjonta: Rt (poikkitila)

♥-syke: 150-153

Neuvolassa kaikki oli oikein mallillaan. Yllätyin noin maltillisesta painon nousemisesta, sillä yleensä olen näillä viikoilla kerännyt oikein kunnolla massaa (1kg/vko). Olen myös niin innoissani kun painoa on tullut tähän mennessä alusta 9,6 kg ja ekasta neuvolasta 7,1 kg. Vielä ei mennyt kymppi rikki, mutta kyllä se ens kerralla jo varmasti rikkoutuu (varsinkin kun kotiin päästyä palkitsin itseäni suklaalla ja illalla syötiin J:n kanssa siipiä, jotka ei kyllä edes maistunut hyvälle,yök). Turvotuksia on nyt alkanut tulemaan sekä sormiin että nilkkoihin. Jalat koholla onkin nykyisin aika normaali asento mulle. Sf-mitta on nyt siinä keskikäyrällä ja Mini vaikutti olevan raivotarjonnassa, mikä passaa minulle enemmän kuin hyvin. Tuo sf-mitta kyllä hieman mietityttää, kun minusta mittasi taas niin kovin korkealta, ja mulla on tyyliin synnyttämään lähtiessä ollut ton kokoinen, mutta tällä nyt mennään. :) Mini myös riehui masussa minkä kerkesi ja sykkeet olikin nyt hieman korkeammat kuin viimeksi. Seuraava käynti on jo parin viikon päästä ja siitä muutaman päivän kuluttua on ultra, jossa selviää Minin sen hetkinen koko ja arvio siitä minkä kokoinen on syntyessään.

Neuvolantätiä kiinnosti kovasti edelliset nopeat synnytykseni ja hän haluaakin että käyn neuvolassa loppuajasta viikon välein. Hän myös käski varata autoon synnytyksen lähestyessä ihan varmuuden varalta pyyhkeitä, huopia sun muita juttuja jos sattuukin niin että tämä tulee syöksynä eikä sairaalaan keretä. Sain myös kehotuksen hieman hidastaa lenkillä tahtia, koska saan nykyään todella herkästi supistelua. Ei pelkkää masun kovettumista vaan mukana on oikein sitä menkkamaista jomottelua.

Tämän viikon aikana olen alkanut tuntemaan paineen tunnetta ja luulen sen nyt johtuvan siitä että Mini on kääntynyt oikein päin. Pitkään paikoillaan seisominen on välillä vaikeaa, siksi ennemmin liikun ja joskus ulkona tulee vaan lysähdettyä puutarhatuoliin istumaan ja katselemaan siitä lasten touhuja. Olo on silti ihanan energinen ja jaksan puuhastella kaiken laista. Kotona tuleekin tehtyä koko ajan jotakin ja tekisi niin mieli alkaa jo laittelemaan kaikkia vauva juttuja, mutta jos laitan niitä jo nyt niin mitä ihmettä teen sitten viimeisillä viikoilla!? Pakko siis malttaa vielä. :)

Kaikki siis raskausrintamalla hyvin. Mini kasvaa hyvää kyytiä ja liikkeet tuntuvat todella voimakkaina. Välillä pusketaan niin mahdottomasti kylkiluiden alle ja välillä taas tuntuu kuin kyljestä koitettaisiin tulla läpi. Masu hytkyy hauskasti kun pikkuinen jumppaa niin kovasti.♥ Liikkeet näkyy todella selvästi läpi ja masu muuttaa muotoansa jatkuvasti.

Oikein ihanaa alkanutta viikonloppua kaikille!

Rv 31+0 Ajatuksia synnytyksestä

Viikot vierii eteenpäin ja tänään tuli täyteen jo 31 viikkoa ja 32 pyörähti näin käyntiin. Jos taas laitetaan muutamia tärkeitä mittoja näin alkuun ylös. Vauvan koko pituus on nyt noin 37cm, pää-perämitta noin 27,5cm ja painoa noin 1750g. Sikiö reagoi nyt jos voimakas valo paistaa ohuemmaksi käyvän kohdunseinämän läpi. Sikiö harjoittelee uutterasti nielemistä ja pissaa puolisen litraa joka päivä. Sikiöllä on nyt usein hikka ja voit tuntea sen pienet, rytmiset liikkeet. Hikka ei ole sikiölle suurikaan vaiva vaan auttaa keuhkoja valmistautumaan hengitykseen.

Koska raskausviikot uhkaavasti lähestyvät loppuaan on myös synnytys alkanut jonkin verran pyörimään mielessä. En jännitä tai pelkää synnytystä, päin vastoin. Olen tälläkin kertaa menossa sinne avoimin mielin sen enempää suunnittelematta. Tietysti sitä jotakin on mietitty, mutta synnytyksessä kun voi käydä mitä vaan niin en sen takia sitä sen pahemmin suunnittele. Esimerkiksi kivunlievityksenä itselleni parhaiten toimii spinaali, eikä siitä koskaan ole tullut muuta kuin hervoton kutina synnytyksen aikana ja hieman päänsärkyä. Luojan kiitos koskaan ei ole jäänyt sitä reikää selkään jonka vuoksi jouduttaisiin laittamaan veripaikkaa. Toivon että jos tällä kertaa spinaalin saan niin se onnistuisi nytkin hyvin.

Tällä hetkellä jännittää se kuinka päin Mini mahtaa masussa majailla. Välillä tuntuu kuin olisi pää alaspäin ja välillä taas en olisi siitä niinkään varma. Toivon että viikon kuluttua olevassa neuvolassa saisin tähän selvyyden. Yksi asia on jota nimittäin kammoan ja hieman pelkäänkin olisi se että joutuisin sektioon. Ehkä siksi ettei minulle ole sitä koskaan tehty niin siksi se pelottaa ja samoin siitä toipuminen. Olenkin miettinyt, että jos vauva olisi tulossa perätilassa ja mahtuu ulos tulemaan niin luultavammin synnyttäisin alakautta. Muista toipuminen on tapahtunut sen verran nopeasti, että siksi se tuntuisi parhaalta vaihtoehdolta. Toivon kuitenkin että Mini syntyisi perinteisesti pää edellä.

On myös toinen asia joka jännittää. Se on se että kerkeämmekö varmasti ajoissa sairaalaan. Edelliset kaksi kun ovat olleet sen verran nopeita ja pojasta ei sairaalassa kauan oltu. Sairaalaan saapuessa olin reilut 9cm auki ja mua ei edes supistellut säännöllisesti. Meiltä kestää ajaa Tayssiin se 50min jos ripeesti ajelee. Pojan synnytyksen kesto oli 1h8min joten siitä voi laskea kauan kerettiin sairaalassa olemaan. :D Ainosta olinkin siellä jo valmiina ja silloinkaan ei supistellut säännölliseti. Aino onneksi tuli hieman hitaammin kuin Matias. Synnytyskertomukset pääset lukemaan  t ä ä l t ä . Taidan kuitenkin varuiksi napata autoon mukaan huopia ja pyyhkeitä ja jotakin muuta mitä voisi tarvita jos käy niin että tämäkin päättää tulla syöksynä ja syntyä matkalle. Ensin ainakin lähdemme omalla autolla ja jos tuntuu että tarvetta on niin soitellaan matkalta ambulanssia vauhdittamaan matkaa.

Olen myös miettinyt sitä minkä kokoinen Mini mahtaa olla syntyessään. Meidän lapset kun ovat ultrissa kaikki vastanneet aina pienempää kuin viikot sillä hetkellä olisi ja Mini taas on alusta asti vastannut isompaa. Tosin nyt tällä kertaa kierto oli 28 sijasta 25, joten sen mukaan Mini vastaisi tismalleen oikeita viikkoja. Silti kuitenkin toivon ettei tämä ole paljon sisaruksiaan suurempi syntyessään, sillä nuo neljä kun ovat olleet juuri hyvän kokoisia synnyttää.

Tällä viikolla on ollut melkein joka ilta supistelua. Vatsa kovettuu ja menkkamaista jomotusta on samalla. Muutamaan kertaan myös lenkin jälkeen supistelee ja niimpä lenkkien pituus onkin lyhentynyt jonkin verran ja tahti on rauhoittunut. Muuten vointi on todella hyvä ja kokonaiset yöunetkin ovat tehneet paluun, wuhuu!! Illasta valvon aika pitkään, sillä uni ei meinaa tulla ja Mini melskaa minkä kerkeää, mutta kun nukahdan niin nukun kuin tukki aamuun asti. Näin vois jatkua loppuun asti.

Mutta nyt haluan toivottaa kaikille oikein ihanaa Juhannusta. 

Nauttikaa hyvästä ruuasta ja pitäkää toisistanne huolta.♥