Niin se kuulkaa aika rientää ja tänään tuli kuluneeksi neljä vuotta siitä kun julkaisin ensimmäisen postauksen. Alkuun postailu nyt oli mitä oli ja koko blogimaailma oli minulle täysin uusi tuttavuus.
"Alunperin kirjoitin blogia vain itselleni, ystäville ja sukulaisille. Kirjoitin Lumin sairaudesta, Matiaksen silmien sondeeramisesta ja arjesta (olen piilottanut aika paljon vanhoja tekstejä, kun ovat minusta olleet liian henkilökohtaisia juttuja). Sitten tuli pitkä väli kun en kirjoittanut yhtään mitään, kunnes kipinä kirjoittaa palasi kun aloin odottaa Ainoa. Silloin löysin myös muita blogeja joita muuten seuraan edelleen. Hiljalleen lukulista laajeni ja innostuin yhä enemmän kirjoittamisesta. Laitoin blogini niin että myös hakukoneet sen löytäisi. Halusin että tarvittaessa muut odottavat tai lastenreuman kanssa kamppailevat voisivat löytää blogiini ja samalla seurata sitten ihan arkeamme. Muistan kuinka onnellinen olin kun blogillani oli 19 lukijaa."
Käsittämätöntä että siitä tosiaan on jo neljä vuotta aikaa kun pitkän pähkäilyn jälkeen painoin julkaise nappulaa. Jännitti, vaikkei blogillani ollut edes lukijoita. Toisaalta jännitin, että mitä jos joku tuttu näkee tämän, tosin kaverini tästä tiesikin kun kerroin hänelle. Alkuun "piilotinkin" blogini hyvin. Nythän tätä seuraa jo ties kuinka moni tuttu. Todellisuudessa en varmasti edes tiedä että kuinka monta heitä on, heh. Se oli oikeastaan 2013 vuoden loppua kun voi sanoa että aloitin bloggaamisen kunnolla. Ja tällä tiellä sitä nyt ollaan.
"Se oli aika loppuvuotta 2013 kun tuntui että olin päässyt bloggaamisen kanssa oikein vauhtiin ja lukijoita tupsahteli koko ajan lisää. Kirjoitin usein ja aiheet vaihtui laidasta laitaan, niin kuin nytkin. 31.12.2013 päätin sitten perustaa blogilleni facebook sivut. Harrastuksesta oli tullut minulle hurjan tärkeä ja innostusta lisäsi lukijoiden kivat kommentit. Nyt tuntui etten enää kirjoita näitä vain itselleni ylös vaan myös lukijoille. Hiljalleen myös blogin ulkoasu muuttui enemmän itseni näköiseksi. Tausta sai valkean sävyn ja bannerit vaihtuivat usein, nopeasti kyllästyvää sorttia kun olen. Kirjoittamiseen tuli se oma tyyli ja se kävi aina vain helpommaksi."
Pätkät otettu #Blogisitarina -postauksesta. Koko blogini tarinan voit käydä lukemassa täältä.
Tästä blogista on tullut minulle todella tärkeä ja on ollut ihanaa huomata etten turinoi täällä itsekseni vaan te ihanat lukijat ja satunnaiset vierailijat jätätte kommetteja. On edelleen yhtä sydäntä sykähdyttävää nähdä kun uusi seuraaja ilmaantuu, olen kiitollinen teistä jokaisesta. Osaa olen tavannut ihan kasvokkainkin ja se vasta onkin ollut ihanaa. Äiti ja melukylän lapset -blogi on minun hengähdyspaikkani ja paikka josta löytää tarvittaessa vertaistukea ja tsemppaavia viestejä. Kiitos teille ihanille lukijoille, ilman teitä tämä ei olisi näin mukavaa ja antoisaa.
"Se oli aika loppuvuotta 2013 kun tuntui että olin päässyt bloggaamisen kanssa oikein vauhtiin ja lukijoita tupsahteli koko ajan lisää. Kirjoitin usein ja aiheet vaihtui laidasta laitaan, niin kuin nytkin. 31.12.2013 päätin sitten perustaa blogilleni facebook sivut. Harrastuksesta oli tullut minulle hurjan tärkeä ja innostusta lisäsi lukijoiden kivat kommentit. Nyt tuntui etten enää kirjoita näitä vain itselleni ylös vaan myös lukijoille. Hiljalleen myös blogin ulkoasu muuttui enemmän itseni näköiseksi. Tausta sai valkean sävyn ja bannerit vaihtuivat usein, nopeasti kyllästyvää sorttia kun olen. Kirjoittamiseen tuli se oma tyyli ja se kävi aina vain helpommaksi."
Pätkät otettu #Blogisitarina -postauksesta. Koko blogini tarinan voit käydä lukemassa täältä.
Tästä blogista on tullut minulle todella tärkeä ja on ollut ihanaa huomata etten turinoi täällä itsekseni vaan te ihanat lukijat ja satunnaiset vierailijat jätätte kommetteja. On edelleen yhtä sydäntä sykähdyttävää nähdä kun uusi seuraaja ilmaantuu, olen kiitollinen teistä jokaisesta. Osaa olen tavannut ihan kasvokkainkin ja se vasta onkin ollut ihanaa. Äiti ja melukylän lapset -blogi on minun hengähdyspaikkani ja paikka josta löytää tarvittaessa vertaistukea ja tsemppaavia viestejä. Kiitos teille ihanille lukijoille, ilman teitä tämä ei olisi näin mukavaa ja antoisaa.
Itse kun pidän Muumeista sekä tunnetusti suklaasta niin päätin arpoa teille ihanille Haisuli käsipyyhkeen 30x50cm (Finlayson) sekä Padan aamurumba -suklaalevyn.
Mukaan arvontaan pääset näin:
Yhden arvan saat kun kommentoit mukana ja jätät sähköpostiosoitteesi
Toisen arvan saat olemalla lukijani
Kolmannen arvan saat jos kommentoit/linkität, mikä on lempi postauksesi, jonka olen kirjoittanut.
Sinun on siis mahdollista saada kaikkiaan kolme arpaa. Ilmoitathan monellako arvalla olet mukana. Arvonta alkaa nyt ja päättyy 3.3. klo 23.00.