Vesirokko vauvalla

Niin siinä kävi että meidän Hugo nappasi itselleen vesirokon maanantaina. Toki tämä oli odotettavissa, sillä onhan tuo niin tarttuva tauti ja koska jo kolmella sisaruksellakin on ollut, niin ei tämä yllätyksenä tullut.  Onpahan nyt sitten sairastettu ja näppyjen määrästä voi päätellä, ettei tarvitse edes miettiä sitä mahdollisuutta, että rokko iskisi uudestaan. Sen verran paljon noita näppyjä on.

Millainen tämä rokko sitten on ollut  juuri 9kk täyttäneellä vauvalla? Noh, sanoisinko että alku sujui hyvin. Kun näppyjä oli vain muutama ei poika niihin pahemmin edes reagoinut. Kolmantena päivänä nousi lämpö, joka muuttui myöhemmin kuumeeksi. Silloin myös näppyjä ilmaantui hurjaa vauhtia ja pojasta tuli itkuinen. Kun pienellä on koko vartalo ja päänahka näpyillä ei varmasti tee mieli että pahemmin nostellaan tai kosketellaan. Mutta entäs kun kärsitään samaan aikaan eroahdistuksesta ja syli on se turvallisin paikka? Olen koittanut nostaa pojan syliin varovasti, ettei mihinkään sattuisi tai osa jo rupeutuneista näpyistä repeytyisi irti. Sylissä Hugolla on ollut turvallista olla ja hän on myös halunnut nukahtaa syliini. Ja koska huomaan sylin helpottavan pojan oloa, on hän saanut olla siinä niin paljon kuin vain haluaa. 

Vaikka olo on kurja ja sylissä olo helpottaa, haluaa Hugo välillä selvästi myös lattialle. Ikävää on se ettei Hugo osaa vielä kontata vaan liikkuu vielä ryömimällä. Tämä ei tietenkään tee näppyiselle masulle ihan mukavaa. Poika saattaakin alkaa itkemään lohduttomasti ihan yhtäkkiä. Hetki syliä ja olo helpottaa ja taas lattialla viihdytään pieni hetki. Isommille lapsille kun voi selittää mistä kurja olo johtuu ja he ymmärtävät, mutta pieni vauva ei sitä ymmärrä ja se tekee tästä niin kurjaa. Onneksi on myös niitä hetkiä kun poika on ihana oma iloinen itsensä. 

Ruoka maistuu nyt todella huonosti ja Hugo onkin viihtynyt enemmän tissillä kuin ruokapöydän äärellä. En ole nähnyt kunnolla pojan suuhun, mutta luulen hänellä olevan sisarusten tapaan rakkuloita myös suussa. Viileät hedelmä ja marjasoseet ovat uponneet lämpöisiä ruokia paremmin. Herkkuruokana ennen olleet maissinaksut eivät myöskään oikein uppoa. Siksi olenkin antanut sitä mitä pieni suostuu vain syömään.

Päiväunet Hugo on yleensä nukkunut ulkona, mutta nyt kuumeisen en tietenkään ole häntä ulkona nukuttanut. Sisälle nukuttaminen ei olekaan ollut sitten ihan helppoa. Menee melkein tunti kun poika nukahtaa unilaulun kera syliini ja sitten lasken pojan vaunuihin jatkamaan unia. Monta kertaa joudun heiluttelemaan ja ottamaan syliin, kunnes uni tulee. Unta riittää vajaa tunti ja taas herätään. Yleensä vaunuista heräilee iloinen vauva, mutta nyt sieltä herää itkuinen kaveri, jolla on kurja olla. Itkiessään Hugo yrittää monesti raapia näppylöitä, etenkin korvan takana sekä niskassa olevia.

Yöt ovat myös olleet kyllä aikamoista hulinaa. Nukahtamiseen menee aikaa, lisäksi hän herää todella monta kertaa.  Alkuun riittää että antaa tutin ja lopulta auttaa vain se että nostaa pojan viereen nukkumaan. Siinäkin se on aika pyörimistä, mutta paremmin hän kuitenkin siinä kainalossa nukkuu. Kädet huitoo yölläkin aika paljon ja selvästi näpyt kutittaa. Onneksi poika rauhoittuu kun otan häntä kädestä kiinni ja silittelen varovasti kutisevia näppyjä. Meillä on myös rasvaa, mutta Hugo ei tykkää siitä yhtään. Olen laittanutkin sitä ihan pieniä määriä ja niihin kohtiin jotka eniten tuntuvat kutisevan.

Ja ikävintä tässä on se että rokon sekä kuumeen lisäksi pojalle iski vielä flunssa. Säälittää pyyhkiä pojan nenää jatkuvasti, kun hän ei tykkää siitä yhtään. Ihan kuin rokossa ei olisi ollut tarpeeksi kestämistä pienelle. Tämän äidin päivät kuluukin tehokkaasti pientä murua sylissä pitäen ja auttaen että hänen olisi mahdollisimman hyvä olla.

Voin jo myöntää, että alan olla korviani myöten täynnä vesirokkoa. Tätä on nyt yhteensä kuukausi takana ja kun jatkuvasti joku on koko ajan kipeä ja tarvitsee äitiä, iskee se riittämättömyyden tunne. Kun päivisin elää vain lapsia varten, on illalla aivan kuitti. Tuntuu että olen niin väsynyt etten saa oikein edes nukutuksi. Ja kun viimein nukahdan on jo pitänyt herätä jonkun oloa parantamaan. Meillä nyt neljä vanhinta yskii, ovat jokainen vähän räkäisiä ja osalla vielä pientä kuumettakin.  Huoh, kunhan tästä selvitään niin mitään uusia tauteja ei kaivata.

Mitään erityisen hyviä vinkkejä minulla ei ole heittää, mutta vesirokon aikaan kannattaa mennä ihan pienen tahtiin, pitää paljon lähellä ja sylissä. Myös kylpy tuntui olevan Hugosta mukava paikka, kun kuumetta ei vielä ollut. Hanskoja meinasin ensin pitää, mutta päädyin vain leikkaamaan Hugon kynnet lyhyiksi. Meillä pahimmat päivät olivat kolmas ja neljäs. Kun kuume tuli kuvioihin oli pienen olo tukalakin. Panadolilla kuume onneksi lähti laskemaan. Muistakaahan ettei buranaa saa antaa vesirokon aikana.

Onneksi ollaan nyt rokon kanssa voiton puolella. Neljä lasta viidestä on sen nyt sairastanut ja enää jännään iskeekö se nyt Iidaankin. Toivon että rokote suojaa hänet tältä. Ja täytyy sanoa, että vaikka rokko ikävä vauvalla onkin, niin kyllä se kuitenkin lievin on ollut Hugolla. Nyt toivon ettei mitään jälkitauteja enää ilmaannu kenellekään ja flunssaiset paranevat pian.


Muistakaa että ihana alekoodi on voimassa vielä tämän päivän. Käy nappaamassa se itsellesi täältä.

Vesirokko iski jälleen

Maanantaina tuli kuluneeksi tasan kaksi viikkoa siitä kun Lumille nousi ensimmäiset rakkulat. Tuona päivänä bongasin Matiaksen masusta yhden pikkiriikkisen näpyn, illasta se alkoi kohota ja arvattiin heti miehen kanssa että nyt se vesirokko iski jälleen, tällä kertaa "uhrina" vain eri tyyppi. Tiistai aamuna sängystä kömpi pari näppylää omistava poika ja iltaan mennessä niitä oli tullut huima määrä lisää. Ne olivat aivan erilaisia mitä Lumilla, mutta koska Matiaksen rokkoa ei mitenkään estellä, niin luonnollisesti niitä on  aikas paljon.

Yöllä poikaa kutitti kovasti, joten laitoimme aiemmin apteekistani ostamaa Bepanthol-rasvaa, joka ainakin Lumin kohdalla toimi hyvin. Aamulla sängystä nousi niin pilkullinen poika, että kyllä vähän jopa säikähdin. Näppyjä on nimittäin paljon, toki olen netissä nähnyt kuvia pahemmistakin tapauksista, mutta kun näpyt ovat vallanneet oman lapsen, niin kyllä se näky järkytti.

Näppyjä on eniten päänahassa, kasvoissa, kaulalla, selässä sekä vatsalla. Lisäksi näppyjä löytyy silmäluomista, suusta, korvista, kämmenistä, käsivarsista ja jaloista. Tuntuu että niitä on ihan joka puolella, mutta etenkin kasvoissa on todella ikäviä. Onneksi ne kuulemma eivät ole kipeitä, mutta kutina on todella ilkeää.

Matias on niin älyttömän reipas. Näen että häntä kutittaa kovin, mutta reippaasti hän kävelee heti rasvapurkin luokse ja levittää rasvaa kutiavaan paikkaa. Illalla hän oli hieman viileässä suihkussa jonka jälkeen rasvasin pojan kokonaan tuolla viilentävällä rasvalla. Koska suussakin on muutama näppylä, on syöminen jäänyt nyt hieman vähemmälle. Jätski sentään meni alas, hih.

Matiasta hieman harmittaa kun nämä hienot kelit menee hieman ohi. Luin nimittäin että auringolle altistuminen voi aiheuttaa lisää ärsytystä ja ainakin nyt kun nuo näpyt ovat pahimmillaan saa poika olla ulkona vain lyhyitä aikoja. Onneksi näitä lämpöisiä kelejä on vielä paljon edessä (ainakin toivon niin). Nyt koitetaan vain selättää tämä tauti mahdollisimman nopeasti.

Tässä nyt sitten jännään kuka mahtaa olla seuraava. Kauhulla odotan jo noiden kahden pienimmän rokkoa, varsinkin jos se iskee voimakkaana. Tai tuleeko tämä Iidaan joka on saanut rokotteen. Samalla kuitenkin toivon että iskisi nyt mahdollisimman pian, sillä jos tässä vielä kolme sairastuu ja välit aina tämän kaksi viikkoa, niin ollaan jo pitkällä kesää ennen kuin tämä tauti on ohi.

Vesirokko - onnea matkassa

Tämän viikon maanantaina koettiin ylimääräistä sydämentykytystä. Lumillahan puhkesi vesirokko ja ensimmäiset rakkaulat havaitsin tytön kotiuduttua esikoulusta. Koska meidän reumapolilla on vastaaja päätin jättää yhteyden oton polille seuraavaan aamuun. Pienessä mielessäni ei edes käynyt, että minun olisi kiire soittaa lääkäriin.

Onnea oli kuitenkin ämpärillinen mukana, sillä yksi ihana lukijani, jolla myös reumalapsi osasi ohjeistaa minua soittamaa välittömästi lääkäriin, sillä Lumi tarvitsisi välittömästi estolääkettä reumalääkityksensä takia. Oli myös onni että puhelin oli kädessäni kun tuo viesti siihen saapui ja näin sen heti. Näytin viestin miehelle joka alkoi etsimään netistä tietoa Lumin lääkityksen ja vesirokon yhteydestä, samalla kun minä kaivelin numeron esiin ja soitin Tayssiin. Netissäkin luki, että on otettava välittömästi yhteyttä lääkäriin. Arvatkaa iskikö siinä molemmille paniikki ja samalla ihmeteltiin, miksei meille oltu kerrottu?

Puhelimessa minulle vastasi hoitaja, joka kertoi että lääkäri soittaa takaisin kunhan palaa kierroltaan. Se oli pitkä tunti. Vihdoin puhelin alkoi soida juuri kun olin saanut Hugon nukkumaan. Rauhallinen mies puhelimen päässä selitti, että lääkitys olisi aloitettava mahdollisimman pian ja koska Lumin vointi oli vielä hyvä, saimme sähköisen reseptin apteekkiin. Näin meidän ei pitänyt lähteä polille. Jos Lumin vointi olisi ollut huono olisi tyttö joutunut polille ottamaan antiboioottia suoraan suoneen. Niinpä minä lähdin puoli kymmenen illalla ajamaan 80 kilometrin päässä olevaan apteekkiin. Takaisin kotona oli puolilta öin ja herätimme Lumin ottamaan ensimmäisen satsin. Aika hevoskuurin tyttö saikin, kun lääkettä otetaan neljä kertaa päivässä, joka kerralla 2,5 tablettia ja kymmenen päivän ajan. Kokonaisuudessaan kotio lähti neljä pakettia lääkettä. Onneksi lääkkeen saa murtaa, joten sen ottaminen on sujunut hyvin. Ja pitää vielä mainita, että onneksi lääke on valkoista, sillä keltaiset eivät alas menisi.

Eilen soitin reumapolille ja kerroin tilanteestamme. He pahoittelivat moneen kertaan tapahtunutta virhettä siitä, että meitä oltiin unohdettu informoida siitä jos vesirokko iskee. Epäili kuitenkin että ovat nopeasti aikoinaan vilaisseet että Lumi on saanut rokotteen ja lääkityskin vaihtui ihan alkuaikoina lennossa tähän nykyiseen, niin on sitten siinä hässäkässä vallan unohtunut. Ihan inhimillinen unohdus kuitenkin, joka voisi sattua kenelle vaan. Sanoi kyllä vielä että tämmöistä virhettä ei koskaan saisi päästä tapahtumaan. Meillä kuitenkin oli onnea matkassa ja lääke saatiin oikeiden aikarajojen sisään aloitettua, kiitos ihanan lukijan. Toivotaan että tämä oli hyvä muistutus siitä, että näistä vesirokko jutuista on tärkeä informoida vanhempia rokotteesta huolimatta. 

Nyt reumalääkitys on tauolla, lääkäri infoaa meitä kuinka kauan. Eskariin ei ole asiaa ennen kuin rakkulavaihe menee ohi. Lääkitys tuntuu alkavan purra, sillä näppylöitä ei ollut tänä aamuna tullut kuin pari lisää ja kuumetta ei ole enää ollut. Kaulan alueella ne ovat kipeimmät, samoin päänahassa olevat. Pahasti eivät onneksi kutia. Nyt toivotaan että menee nopeaan ohi, ja mitään kamalia jälkitauteja (korvatulehdus, aivokalvontulehdus ja keuhkokuume, joihin tytöllä on kohonnut riski sairastua sairautensa vuoksi) ei tulisi. Ja mitä pisemmän aikaa lääkitys on tauolla, sitä suurempi riski on siihen että reuma käy taas päälle.

Olipas kyllä aika aloitus viikolle, huh. 

Vesirokko

Eipä tullut heti mieleen että vesirokko on se syy jonka takia lähettelen Lumin kavereiden vanhemmille viestiä syntymäpäiväjuhlien peruuntumisesta. En oikeasti edes ajatellut että meillä voisi käydä niin huono tuuri, onhan Lumi saanut rokotteenkin. Mutta niin siinä kuitenkin kävi ja arvatkaa vaan harmittaako ja paljon. En voi edes kuvitella kuinka suuri harmitus Lumilla on.

Lumin kaverisynttäreitä piti juhlia nyt keskiviikkona, mutta tänään esikoulusta kotiutui tyttö, jonka kaulasta löytyi pari vesikelloa. Lisää tarkastellessa niitä löytyi vartalolta kuusi lisää. Aamulla niitä ei ollut, joten ovat ilmestyneet eskaripäivän aikana. Soitin esikouluun ja ilmoitin tytön poissaolosta ja kerroin vesirokosta ja selvisikin että sitä on ollut nyt liikkeellä. Todella harmi vain että se iski juuri nyt Lumiin. Päivällä itkettiin yhdessä synttäreiden peruuntumista ja nyt illasta Lumilla on lämpö nousemassa. Vuosi sitten Lumin syntymäpäivänä tytöllä oli punktio ja päivä kului polilla ja nyt syntymäpäivä kuluu mitä todennäköisemmin vesirokossa (perjantaina oikea päivä). Niin  huonoa tuuria.

Nyt sitten katsotaan miten rokko tästä etenee ja kuinka se iskee kuhunkin lapseen. Iida ja Lumi on rokotettu, mutta Matias, Aino ja Hugo eivät. Heidät oli tarkoitus rokottaa kaikki sen jälkeen kun Hugolle tulee tarpeeksi ikää. No nyt kyllä myöhästyttiin. Toivon että rokko tulee kaikille lievänä, ainakin osa esikoulussa sairastuneista on kuulemma selvinnyt helpolla. Apteekista hain kutinaa lievittävää voidetta jo valmiiksi. Saa nähdä ilmaantuuko vesikelloja vielä lisää vai selviääkö Lumi vain muutamalla näppylällä. Toivon todella että rokotteen ansiosta tauti olisi edes hieman lievempi. Lisäksi pitää soittaa reumapolille ja kysellä hieman sieltä, pitääkö ottaa tässä tilanteessa jotakin erityistä huomioon. 

Nyt kun juhlat on jouduttu perumaan, niin päätin että järjestetään jotakin pientä sitten ihan oman perheen kesken oikeana päivänä. Kai sitä jokin pieni kakku leivotaan ja ilmapalloja puhallellaan. Ostetaan sipsiä ja karkkia ja katsotaan vaikka jokin kiva elokuva. Kunhan se päivä on sankarille mukava.

Kavereiden synttärikutsut laitettiin päälystettyihin tulitikkurasioihin.

Joko teillä on sairastettu vesirokko? Onko jonkun muun lapsi saanut rokon rokotteesta huolimatta?