Reumapolilla (taas)

Koska Lumin toinen nilkka alkoi jälleen turpoilemaan eikä se rauhoittunut kahden viikon levolla, soittelin reumapolille ja saimme ajan saman viikon perjantaille, eli eiliselle. En millään halunnut odottaa kahta viikkoa, joten onneksi uusi aika järjestyi. Lääkärillä käynti ja ultra paljasti sen että nilkassa on nestettä ja hyöty edellisestä punktiosta on ollut todella pieni. Viimeisestä punktiosta on siis aikaa viisi viikkoa, joista kaksi oltiin vielä liikuntarajoitteisia, sitten ne poistettiin ja jo viikon kuluttua oli nilkka turvonnut.

Nestettä ei ollut vielä valtavasti (huh) joten ei ollut päässyt oikein pahaksi. Uusi suunnitelma onkin nyt se että lääkitys muutetaan takaisin pistoksiksi, koska silloin teho on parempi. Varattiin aika sekä ultraan että punktioon. Ultara varattiin siksi, että varmistetaan silloin onko vielä tarvetta punktiolle, vai kerkeääkö liikuntarajoitteet ja vaihtuva lääkitysmuoto vielä pelastamaan tytön siltä. Toivon todella ettei punktiota tarvitsisi tehdä.

Harmillista on se että pistokset palaavat takaisin, sillä Lumi ei tykkää siitä ollenkaan. Lisäksi joudumme sitten kerran viikossa ajamaan terveyskeskukseen, sillä en itse ala vieläkään pistämään. Jo nyt tyttö on stressannut lääkepäivistä, joten en halua että joutuu miettimään kotona joko tänään on se päivä kun äiti pistää tai no nyt se avas ton kaapin, ei kai se vaan pistä. Toisaalta on taas hyvä että lääkityksen muoto muuttuu, sillä aikoinaan juuri noilla pistoksilla saatiin tilanne rauhoittumaan ja reuma kuriin. Nyt siis toivotaan että käy samoin.

Fysioterapia jatkuu nyt kerta viikkoon vielä ultraan asti, sitten katsotaan jatkoa. Samoin liikuntarajoitteet on päällä ultraan asti, joten tiedossa on rauhallista menoa kesän alkuun. Harmillista on jälleen se että joutuu rajoittamaan vielä juhannukseen asti toisen liikkumista kun sitä on rajoitettu (jos ei viikon taukoa lasketa) niin loppuvuodesta asti. Onneksi Lumi osasi suhtautua ihan ok tähän uutiseen, pahin uutinen tytölle oli kuulla lääkityksestä, mutta toivotaan että ne lähtee sujumaan hyvin.

--------------------------------------------------------

Tänään oltiin aamulla Iidan kevätjuhlassa. Nyt olisi kolmas luokka purkissa ja meillä alkoi kauan odotettu LOMA!! :D Tämä päivä onkin kulunut ulkoillessa, sisällä on käyty vain syömässä. Lapsillakin oli seuraa kun kummipoikamme siskonsa kanssa oli koko päivän leikkimässä.

Rv 28+0 Ihana raskaus

28 viikkoa täynnä ja viikko 29 starttasi käyntiin! Neuvolasta saadussa Vau -kirjasessa kerrotaan että vauva painaa arviolta n. 1200g, koko pituus olisi n. 33,5cm ja pää-perämitta n. 24,5cm. Sikiö osaa avata ja sulkea silmiään, imeä ja niellä. Sikiö tekee säännöllisiä hengitysharjoituksia ja keuhkot alkavat olla valmiimmat kohdun ulkopuoliseen elämään. Sikiö pystyy myös jo säätelemään ruumiinlämpöään. Jos vauva päättäisi syntyä jo nyt olisi hänellä 90% todennäköisyys selvitä hengissä. Toivottavasti Mini kuitenkin viihtyy masussa vielä pitkään.

Mä kyllä rakastan todella tätä raskaana olemista, musta on vaan niin ihanaa kantaa masussa jotakin niin ihmeellistä ja kallisarvoista kuin omaa ihmettä.♥ En varmaan koskaan saa tarpeekseni raskaana olemisesta. Ja nyt kun olen raskaana viimeistä kertaa tunnun nauttivan siitä vieläkin enemmän. Koitan tunnustella joka ikisen potkun, painaa mieleeni miltä ne pienetkin hipsutelut masussa tuntuu, millaiselta tuntuu hikka ja kuinka kauniisti masu pyöristyy.

Energiaa tuntuu nyt piisaavan ja olen kamalasti siivoillut kaappeja ja tyhjentänyt hoitopöydän laatikon, jonne saan sitten viikkailla aikanaan ne pestyt pienet vaatteet. Vielä en ole alkanut pesemään, mutta katsotaan kuinka pitkään maltan odottaa. :) On kyllä mahtava tunne kun jaksaa päivän aikana puuhastella kaikenlaista. Illalla tulee hetki kun olen ihan puhki, mutta kun sitten pitäisi painaa pää tyynyyn ja mennä nukkumaan niin johan olisi taas virtaa. Nukunkin nyt paljon lyhyempiä yöunia kuin yleensä, mutta silti olo on aamulla kovin pirteä.

Toivottavasti tämä energinen olo ja vaivoitta oleminen jatkuisi mahdollisimman pitkälle. Niitä loppuajan kaameita liitoskipuja ei siis vielä kaivata. :) Nyt oikein mukavaa perjantaita kaikille. Huomenna aamusta Iidan kevätjuhlaan ja sitten alkaa kesäloma!

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - 

Muistuttelen että blogilista.fi -palvelu lopettaa 1.6.2015 toimintansa, joten ajattelin hihkaista mitä muitakin kautta meitä voi seurata. :) Voit kirjautua lukijaksi bloggeriin omalla google-tililläsi tai seurata meitä Facebookissa, Blogipolulla tai Bloglovinissa. Seurantapainikkeet löytyy myös ylhäältä bannerin alta.

Neuvolakuulumisia

Eilen oli vuorossa tämän raskauden neljäs neuvola (kun ei lasketa kolmea ultrakäyntiä mukaan). Olin menossa sinne aivan innoissani, sillä käynti oli pitkään aikaan viimeinen aivan ihanalla neuvolantädillä ennen kuin hän jäisi vuorotteluvapaalle ja tilalle tulisi sijainen. Yllätyinkin siis suuresti kun vastassa olikin jo nyt sijainen ja harmikseni oma neuvolantäti vaan taustaili. No ei siinä mitään, mukavaltahan tuo uusikin vaikutti vaikka olikin otteissaan kovin varovainen eikä siksi ihan vakuuttanut minua. Laitetaampa nyt tuoreet mitat tähän ja suluissa on jälleen viimekertaiset.

Rv 27+5 (24+3)

Paino 64,4kg (62,9kg)

Painon muutos/vko +457g (+0,62g)
Raskauden alusta +8kg ja ekasta neuvolasta +6kg

RR 109/64 (110/63)

Pissa puhdas (puhdas)

Hb 118

Sf 26cm!!!! (21,5cm)

Tarjonta poikkittain 

♥ syke 148-149

Kauhistuin kun kuulin tuon sf-mitan, eihän se nyt ole voinut vaan kasvaa noin paljon kolmessa viikossa!! Itse en millään saa mitattua kohtua vielä noin ylös (oma mittaus 24cm), mutta tällä on nyt sitten vaan mentävä. Kauhean varovaisesti koitti miten päin Mini masussa oleskelee ja jotenkin poikittain kai. :) No mutta ainahan nämä kaikki jutut muuttuu kun tulee uusi neuvolantäti ja siihen on vain sopeuduttava että asiat hoituu nyt hieman eri tavalla. Kunhan hommat vain hoituu niin olen tyytyväinen. :)

Sain myös verikokeiden ja sokerirasituksen tulokset. Vasta-aineet oli negatiiviset, mutta vauvan Rh ei ollut vielä selvinnyt, joten sitä tulosta joudun vielä odottelemaan. Jännitin kovasti sokerirasituksen tuloksia, mutta puhtaasti mentiin läpi vaikka 1 tunnin arvo olikin aika korkea niin se ei kuitenkaan ylittänyt raja-arvoa. Ihan mahtavaa!! :)  Nyt pitäisi alkaa tulostelemaan tarvittavat laput vakuutusyhtiötä varten ja odottaa päätöstä siitä että myönnetäänkö vakuutus raskausaikana..en ainakaan itse näkisi siihen nyt mitään estettä.

Neuvolan jälkeen kurvailin kotio, nappasin suuhun pikaiseen syötävää ja lähdin samoin tein ripsihuoltoon. Oli ihanaa päästä pötköttelemään ihan rauhassa hetkeksi. Makoilu onnistui ainakin vielä, eikä koko huollon aikana tullut kertaakaan huono olo. Seuraava huolto olisi sitten neljän viikon päästä, katsotaan kuinka makoilu silloin sujuu. Mutta nyt on ainakin ripset taas kunnossa. :)

Tänään olisi sitten vuorossa käynti suuhygienistilla joten edessä olisi taas makoilua ja jännittämistä. Noi hammaslääkärikäynnit kun ei oo mitään mun lemppareita, mutta eiköhän se suju ihan ok.

Meidän ruokaostokset

Suuri perhe - suuret ruokaostokset vai miten se nyt menikään. Ajattelin että esittelen ensimmäistä kertaa blogissa millaisen satsin kanssa yleensä kaupasta kotiudun. Käyn yleensä kerran viikossa kunnolla kaupassa ja sitten haetaan vaan täytettä jos sille on tarvetta, yleensä ensimmäisenä meiltä loppuu maito, sillä sitä menee ihan älyttömiä määriä. Keskitän myös ostokseni yleensä aina vain S-markettiin. Vain harvoin tulee käytyä muissa kaupoissa. Näille isoille reissuille Iida tulee yleensä mukaan jolloin hänestä on todella paljon apua. Iida lappaa tavaroita hihnalle ja äiti sitten pakkaa ne kasseihin. Mukana on myös yleensä kauppalista, jotta heräteostoksilta vältytään ja muutamien päivien ruuat on suunniteltu eteenpäin. Vaikka kerralla meneekin enemmän rahaa niin halvemmaksi se tulee kun käydä kaupassa monta kertaa viikossa. :)

Tällä kertaa kauppakassiin tarttui nämä ostokset (150€): 

3 pussia perunoita (yksi valmispussi yleisperunaa, yksi valmispussi jauhoistaperunaa ja yksi pussi itse valittua yleisperunaa), iso pussi porkkanoita, sipulia, omenoita, satsumia, banaania, 3x kurkku, muutama avomaakurkku, tomaattia, paprikaa, salaatti x2, kananmunia, juustopaahtoleipä, vaalea leipä, 4x ruisleipä, arkijuusto, 2x karjalanpaistiliha, 2x jauheliha (700g), lihaperunasoselaatikko, possun lihasuikale, lihapiirakoita, 2x kanan mausteiset koipipalat, 2x hornet siipipalat, kalapuikkoja, 2x punainen lenkkimakkara, leikkelettä, riisiä, 3x makaroni, 2x sipulikeittopussi, purkkijugurtti, 3x kerros persikkarahka, kermaviili, valkosipuli ja yrtit (creme bonjour), 10x kevytmaito, 4x kevytmaitojuoma, mansikkakiisseli, muroja, mansikkamehu tiiviste, 2x ananaspala, lihaliemikuutioita, pieni sipsipurkki (Iidalle kouluun..pitävät leffa päivän), pyykinpesuaine, fairy, talouspaperia, dödö, pikkuhousunsuojia, purkkaa, ksylitolipastilleja, pieni tv-mix pussi (Iidalle kouluun), suklaapötkö, toffis tikkuja, mansikka suukkoja ja muovipussi x5.

Noista olisi nyt tarkoitus sitten vääntää ainakin tämmöisiä ruokia:

Karjalanpaistia ja perunamuussia tai keitettyjä perunoita
Possukastiketta (kastikkeeksi tulee creme bonjour) ja perunoita

Uunimakkaraa ja perunoita

Lihapullia ja perunamuussia

Kalapuikot, keitetyt perunat, valkokastike ja keitetyt kananmunat

Jauhelihakastiketta ja makaronia

Kanaa ja riisiä

Noita siipiä syödään J:n kanssa jokin ilta, lihapiirakat ja perunasoselaatikko on sellaista "ei kerkeä tekemään ruokaa joten otetaan äkkiä jotakin pikaista"-ruokaa (tai sitten J ottaa niitä evääksi). Joka ruualle olisi sitten kasviksia. Välipaloiksi hedelmiä, kiisseliä, muroja. Näillä pärjäillään taas hyvän aikaa ja ostan aina noita ruokia pisimmällä mahdollisella päiväyksellä ja osa menee heti pakkaseen. Kalana meillä on yleensä J:n kalastamaa kalaa, mutta nyt kun ei oo kalaan päässyt niin piti ostaa kalapuikkoja. Tarjoustuotteita tulee myös osteltua usein. :)

Sellaiselta näyttää yksi esimerkki meidän ison perheen kauppakassien sisällöstä.

Iiik, ihana pakkaus kotiutui!!

Niin se odottavan aika vihdoin palkittiin ja ihanaakin ihanampi äitiyspakkaus saapui meille viime viikon tiistaina. Päätin että pakkaus otetaan tällä kertaa ilman muuta, on siinä vaan sitä jotakin kun sen pääsee avaamaan ensimmäistä kertaa. Olo on kuin lapsella karkkikupin ääressä. :) Olen jo netistä moneen kertaan löytänyt itseni katselemasta pakkausta, tällä kertaa sen kuosit miellytti paljon omaa silmää. Lapimessuilla pääsin jo pikkuisen katsomaan miltä pakkaus näyttää ja se vain vahvisti sitä että pakkaus otetaan.

Kun pakkaus oli vihdoin kotona, pörräsi ympärillä innokkaita lapsia ja äiti. Nostin laatikon suojapaketistaan ja jo kuului kohta "vau"! Pakkauksen laatikkokin on itsessään todella ihana. Sitten kansi ylös ja hipelöimään vaatteita. Ja voi että kuinka ne ovat livenä paljon kivempia kuin valokuvissa. Tuo toppahaalari on niin kaunis mintunvärisine raitoineen. 

Päätin että kuvaan pakkauksesta suosikkini ja yllättäen melkein kaikki pakkauksen jutut pääsi lemppareihin. Tässä olisi nyt ne ihan omat suosikit.

Tuo pakkauksen toppahaalari on ehdoton suosikkini. Tuskin sitä normihaalarina tullaan käyttämäänkään, mutta tuona pussimallina se on ihan huippu. Menee Minillä heti jo ensimmäisenä talvena. Toppatöppöset -ja tumput on myös aivan parhaat. Makuupussin kuosi on myös aivan mahtava ja ihastuin siihen jo ensi näkemällä. Unohtamatta hempeän harmaata vanuhaalaria jossa on kiva kuva ja plussaa käännettävät hihan- ja lahkeensuut.

Pakkauksessa oli ihanan värikkäitä vaatteita ja aika monta ihan valkoista bodya. Tuo keltainen potkupuku on aivan ihana. Tuossa oli niin monta kivaa vaatetta, että oikein hämmästyin kuinka niihin tykästyin. Varmasti jokainen pääsee jossain vaiheessa käyttöön.

Myös pakkauksen mukana tullut herttainen pussilakana on ehdoton suosikkini. Liivinsuojat, kynsisakset, kylpymittari, nännivoide. kirja, hammasharja, harja ja kuumemittari pääsevät varmasti käyttöön.

Lisäksi käyttöön tulee kylpypyyhe, lakanat, patjasuojat, purulelu ja moni muu. :)

Vain muutama juttu oli sellainen, jota hieman mietin että mahtaako päästä käyttöön, mutta voipi olla että vielä hyvinkin tulee Mini niihin puettua. Vain kestovaippa on sellainen jolla ei meille käyttöä tule olemaan, sillä en ole ollenkaan päässyt kestoilun makuun. On kyllä kerrassaan ihana pakkaus!

Mitä Mini tarvitsee...ja äiti haluaa?

Koska meidän lapset ovat syntyneet aika lähekkäin, on tavarat hyvin tallella, edes vaunuja en raaskinut myydä Ainon jälkeen pois, mikä olikin ihan hyvä juttu. samoin turvakaukalokin on valmiina, tosin saa olla viime metreille asti lainassa ystävälläni.

Vaatetta: Meillä ei paljoa pojan vaatteita ollut jemmassa, joten saan ostella vaatetta jonkin verran. Tällä hetkellä en vielä paljoa olekkaan ostellut, jos sitten myöhemmässä vaiheessa, tai aina jos jotakin kivaa osuu kohdalle. Myös äitiyspakkauksessa tuli paljon kivoja vaatteita. 

Tutteja: Niitä on ehdottomasti oltava. Meillä on kaikki muut syöneet tuttia paitsi esikoinen ja silloin minä toimin tuttina. Tyttö tuntui roikkuvan jatkuvasti tissillä. Toivotaan että Mini innostuu tutista. :)

Vaippoja: Pitää ostaa sekä Liberon että Pamperssin, sitä kun ei tiedä kumpi tälle pikkuiselle sopii paremmin. Yleensä meille on Libero istunut paremmin.

Talkkia ja rasvoja: Talkkia on tullut käytettyä muillakin aika paljon, joten se on ihan ehdoton. Rasvoina on monesti ollut apteekin rasvoja, mutta on löytynyt myös muita. Silloin rasvaillaan jos sille tarvetta esiintyy. Myös Sophie la Girafe Baby -tuotteet kiinnostaa, etenkin vartalovoide, kylpyvaahto, vauvaöljy.

Sophie la Girafe -lelu: Jäi niin harmittamaan kun en aikoinaan tuota hommannut Ainolle, joten Minille tuo on saatava.

Sideharsoja: Meidän edelliset on olleet aika kovia puklailemaan, joten sidharsoja on kulunut päivisin montakin kappaletta. Joitakin poikamaisia kaapista vielä löytyy, mutta ehdottomasti hommaan niitä lisää.

Vaunusuojan: (Dooky) Ainolla oli tuo pinkkinä ja oli kyllä ihan huippu. Hommasinkin tuon Minille turkoosina. Mietin pitkään minkä värisen ostaisin, mutta tuo turkoosi on niin mukavan raikas variltään joten päädyin siihen. (tämä on hommattu)

Itkuhälytin: Nykyinen hälytin vetelee ihan viimeisiään ja sen kanssa ei kyllä tulla enää taistelemaan. Haluaisin meille Nabbyn, mutta toki vaihtoehtoja on monia muitakin ja pitää löytää se juuri meille paras.

Soittorasia: Jokaiselle lapselle on ostettu aina oma rasia jota olen sitten jo odotusaikana laittanut soimaan masuni päälle. Soittorasia on ollut myös sairaalassakin mukana. 

Tuttiketju. vaunulelu ja uniriepu: Tuttiketju on ollut yleensä samaa sarjaa soittorasian kanssa samoin kuin uniriepu ja vaunulelu. Nyt varmaan jatketaan saman sarjan kanssa (Teddykompaniet). :)

Pinnasängyn reunapehmuste: Meillä onkin kyllä jo yksi, mutta haluaisin niin paljon jo erilaisen. Toinen vaihtoehto on se että päällystäisin tuon vanhan jollakin kivalla kankaalla. Kamalasti houkuttaisi ostaa harmaa Färg & from pilvikuviollinen suoja, mutta mietin että kuinka se sopii ruskeaan pinnasänkyyn..ehkä se voisi sopiakkin. :)

Kaukalopussi: Meillä on ollut yleensä jääkarhun kaukalopussi, mutta Minille ajattelin hommata Wallaboo -merkkisen pussin koska siinä on pidempi käyttöikä (0-12kk) kuin jääkarhussa (0-4kk). Mini syntyy kuitenkin siihen aikaan ettei pussille ole ihan heti käyttöä.

Syöttötuoli ja pehmuste: Meillä oli Emma merkkinen syöttötuoli joka kesti kolmella lapsella. Nyt kuitenkin se tuli tiensä päähän, joten uuden hankinta on edessä. Varmaan päädytään johonkin perusmalliin, mutta tuon hankkimisella ei onneksi ole kiire.

Muumi vauvakirja: Jokaiselle lapselle olen ostanut aina erilaisen vauvakirjan ja nyt haluaisin Minille Muumi-aiheisen.

Milestone Baby Cards: Nää on niin ihanat, että ne on ihan pakko saada.

Siinä nyt ainakin alkuun jonkinmoista listaa siitä mitä Mini tarvitsee tai oikeastaan mitä äiti haluaa. :)
Laitan myös tuohon sivuun painikkeen joka ohjaa tähän postaukseen, sillä tätä varmasti tulee välillä päiviteltyä. Yliviivatut on hommattu.

Rv 27+0 Kontrolliultrassa

Tänään tuli täyteen 27 raskausviikkoa ja 28 starttasi käyntiin. Viikot vaan vierii ja pieni Minimme kasvaa masussa valtavaa vauhtia. Liikkeet on jo todella voimakkaita ja Mini on tuntunut valtaavan kohdun hyvin. Jumppaliikkeitä tehdään aktiivisesti varsinkin silloin kun äiti pysähtyy paikoilleen tai on juuri syönyt jotain. Tähän viikkoon on mahtunut ohjelmaa jos jonkin moista. Sokerirasituksessa tuli käytyä, ihanaakin ihanampi äitiyspakkaus kotiutui (siitä on tulossa erikseen pieni postaus) ja pääsin myös kurkkimaan Miniä kun eilen oli kontrolliultra Minin kasvusta. 

Eilistä ultraa tuli taas jännitettyä. Illalla uni tuli hyvin, mutta muistan jossain vaiheessa yöllä nähneeni unta että Mini on kasvanut jo aivan älyttömän suureksi ja minulla todettiin sitten siinä ultran yhteydessä raskausdiabetes. Kun sitten ajelin ultraan joka oli naapurikunnassa niin mietin koko matkan, että mitä jos Mini ei olekkaan kasvanut tarpeeksi tai jokin olisi pienellä vialla. Perille päästyä jännitys iski kunnolla ja kun ultraus aloitettiin odotin vain että lääkäri toteaa kaiken olevan mallillaan. Kontrolliultraan jouduin (pääsin) siis sen vuoksi kun sikiöseulonnassa korjattu MoM arvo oli 0,3 joka oli juuri siinä rajalla. Tämä siis voi viitata sikiön pienikasvuisuuteen ja istukan virtauksiin.

Vihdoin lääkäri sanoi että kaikki näyttää olevan kunnossa ja oikein mallillaan. Kysyin myös että mitähän viikkoja Mini nyt vastaa ja lääkäri totesi että 27+3 ja menkkojen mukaan viikkoja olisi 26+6 (tosin en oo niinkään varma tosta menkkojen mukaan lasketusta kun mun menkat oli tosi hämärät ja plussasinkin harvinaisen aikaisin, joten raskaus voi olla todellisuudessa pisemmällä kuin luullaan). Eli ei ainakaan vaikuta tuo arvo meidän Minin kasvuun. :) Painoarviokin saatiin ja se oli 1083g täyttä rakkautta.♥ Helpotuksen huokaus pääsi. Aina noita ultria jännittää kuitenkin jonkin verran. Mini onkin ainoa meidän pikkuisista joka vastaa suurempaa kuin viikot menkkojen mukaan. Muut meidän lapsista on aina ultrassa vastanneet muutaman päivän tai jopa viikon pienempää. Saa nähdä onko Mini suurin kaikista syntyessään!!? :)

Jokaviikkoinen masukuva. :)

Tämän viikon aikana olen muutaman kerran illalla havahtunut siihen että kurkussa tuntuu hieman polttelua. Närästys on vissiin hiljalleen löytämässä tietään tänne. Ei kyllä tarvis, sillä mulla ei oo vieläkään sitä Rennietä kaapissa. Pitää kyllä oikeesti käydä ostamassa sitä tuonne kaappiin, sillä närästys on kyllä ihan kaameeta jos ei oo siihen lääkettä. Huomasin että kun syön paprikaa niin se ainakin hieman aiheuttaa sitä, joten ei enää paprikaa iltaa kohden. Nyt on myös jonkin verran tullut turvotusta varsinkin sormiin ja nilkkojen kohdalle. Yleensä huomaan sitä ilmaantuvan silloin kun vettä on tullut juotua aivan liian vähän. Yleensä turvotus onneksi korjaantuu nopeasti kun muistaa vaan juoda paljon.

Mini on kova myös hikottelemaan. Monta kertaa päivän aikana masu hytkyy tasaiseen tahtiin kun Minille iskee hikka. Taitaa olla kovin hikottelia kun en ainakaan muista että muilla olisi ihan näin usein ollut. :) Tämä viikko on sujunut oikein mukavasti. Ei oikeastaan mitään suurempia vaivoja, paitsi jatkuva nälkä vaikka syönkin aika reilusti.

Nyt mukavaa alkanutta viikonloppua kaikille! :)

Rv 26+5 Sokerirasituksessa

Tänään oli edessä sokerirasitus johon jouduin nyt ensimmäistä kertaa ikinä. Paasto sujui muuten hyvin, mutta illalla ja aamulla oli aivan kamala jano. Venytin heräämistä sen verran pitkään että en kerkeisi edes ajatella nälkää kun hopulla katsoisin tavarat kasaan ja lähtisin. Tämä sujuikin hyvin ja nälkä ei iskenyt.

Terveyskeskuksessa pääsin ajallani labraan, mutta koneella ei näkynyt lähetettä sokerirasitukseen ja labrantädit sitten hommasi sen mulle. Sen takia rasitus venähti melkein puolella tunnilla eteenpäin. Odottelun jälkeen tuli vihdoin lähete ja labrat voitiin ottaa. Koska olen Rh- minulta otettiin samalla vasta-aine verikoe, samalla otettiin myös putki verta josta selvitetään vauvan Rh, sitten otettiin vielä laaja verenkuva ja sitten vielä koe rasitusta varten. Pelkäsin että pitkän paaston jälkeen kun otetaan tuo määrä verta ja pitää juoda se litku niin olo on aivan kamala, mutta olin väärässä.

Kamalinta koko hommassa oli sen kaameen mukamas sitruunanmakuisen litkun juominen. Päätin heti alussa että se vedetään kerralla alas ja mahdollisimman nopeesti niin ei kerkeä paljon maisteleen. Tämä toimi hyvin, sillä sitä litkua ei olisi voinut pahemmin jäädä suussa pyöritteleen. Nousee iho ihan kananlihalle kun aatteleekin sitä makua..yök. Sitten vain käytävälle odottelemaan tunniksi uuden kokeen ottoa.

Aika kului yllättävän nopeasti. Lueskelin kotoa mukaan ottamaani vauvaa, juttelin neuvolantädin kanssa joka sattui juuri silloin tulla pyörähtämään tk:n puolella ja kuuntelin kun mummut ja papat kertoi aina uudelleen ja uudelleen samat vaivansa kun paikalle ilmaantui jokin tuttu. Lisäksi sain kuulla moneen kertaan kuinka palvelu haukuttiin hitaaksi ja kuinka osa päivitteli kuinka kukaan varmaan noista työntekijöistä ei edes tiedä minne on menossa. Itse taas ihmettelin että minne sen ikäsellä (70-80v) voi olla jatkuvasti niin kova kiire? :D

Eka tunti meni nopeeta ja ainoastaan päänsärky ja hieman hömelö olo tuli. Uusi näyte otettiin samasta kädestä kuin ensimmäisetkin. Sitten taas odottelemaan. Moneen kertaan mulle tarjottiin sänkypaikkaa, mutta musta oli kiva istuskella siinä missä ympärillä oli hieman hälinää ja samalla pääsi katsomaan välillä telkkaria ja kuulemaan lisää uusia tarinoita. :) Sain lehdenkin luetuksi kannesta kanteen vain muutama minuutti ennen kuin nimeäni huudettiin ja oli viimeisen näytteenoton vuoro. Päätin että otetaan nyt sekin vielä samasta kädestä kun siitä tulee verta sen verran hyvin.

Sokerirasitus sujui siis omalla kohdalla kivuttomasti ja hyvin. Mini mylläsi masussa melkein koko pari tuntia. Oletin että voisin pahoin ja rasitus olisi ihan kaamee mutta onneksi olin väärässä. Rasituksen tulokset saisin jo heti huomenna, mutta puhuttiin terkan kanssa että katsotaan kaikki kokeiden tulokset sitten kerralla ensi viikon neuvolassa. Kotiin päästyä söin muutaman leivän ja join teetä ja silloin vasta iski huonompi olo.

Nyt toivotaan puhtaita tuloksia rasituksesta ja sitä että vauvakin olisi Rh- niin vältyn siltä inhottavalta piikiltä.

Ei juoksemista, ei hyppimistä!

Jos nyt niin koska tekisi mieli heittää taas ilmoille muutama ärräpää ja niin olenkin pään sisällä taas tehnyt.

Se alkoi sunnuntaina kun ulkoiltiin koko perheen kesken. Lapset juoksivat kilpaa nurmikolla ja aloin kiinnittää huomiota siihen kun Lumi näytti jatkuvasti siltä kuin lentäisi kohta nenälleen. Pyysin tytön luokseni ja kysyin tuntuuko missään kipua, sain vastaukseksi reippaan "ei tunnu" ja meno jatkui taas. Käskin J:n katsoa tytön juoksua ja kävelyä ja hän kiinnitti huomion tismalleen samaan asiaan. Tyttö liikkui kömpelösti, näytti tosiaan siltä kuin voisi hetkenä minä hyvänsä lentää nenälleen ja kävellessä selvästi liikkui hieman ontuen. Sanoin Lumille että ei juokse enää askeltakaan ja ottaa nyt ihan rauhallisesti.

Sisälle päästyä ontuminen jatkui. Otin tyttöä nilkoista kiinni ja toinen tuntui heti pullukammalta ja kuumemmalta kuin toinen. Oli selvää että oltiin jälleen menossa takapakkia parantumisen kanssa. Päätimme että nyt otetaan ihan rauhassa ja jalassa pidetään kylmää. Ei mennyt kauan kun Lumi alkoi valittaa kuinka kovasti nilkkaan koskee. Kyllä taas niin riipaisi sydämestä kun näki kuinka toinen kipuilee. Ei muuta sitten kuin kipulääkettä antamaan, joka on nyt mennyt enää kerran päivässä. Nyt on paluu kahteen kertaan jotta kivut saadaan pidettyä kurissa.

Onneksi meillä sattui eilen olemaan fysioterapia, jossa fyssari näki samoin tein että toinen nilkka on pullukampi selvästi yhdestä kohtaa. Onneksi ei tuolloin kuumottanut vaan oli yhtä lämmin kuin toinen. Selviä liikerajoituksia nilkan liikkeeseen ei ollut vielä tullut, mutta taittaahan jalka taas voimakkaasti sisäänpäin ja nilkkaa ei pysty pyörittämään. Fyssari totesi saman että otetaan liikuntarajoitteet takaisin. Ei siis hyppimistä eikä juoksemista. Tilannetta seurataan nyt kerran viikossa (niin kuin normaalistikkin) ja jos hälyttävästi pahenee niin yhteys tietty reumapolille, mutta muuten mennään näin. Onneksi poliaika on muutenkin kolmen viikon kuluttua viimeistään.

Se pettymys joka Lumin kasvoille tuli kun hänelle kerrottiin ettei saa juosta tai hyppiä oli musertava. Itse pidätin itkua minkä kerkesin. Lumin silmiin nousi kyyneleet, mutta tyttö ei päästänyt niitä ulos. Oltiin molemmat hetki hiljaa. Minulta vierähti kyynel, jonka nopeasti pyyhkäisin pois. Tuntuu niin pahalta jälleen tytön puolesta. Toivon todella että kun nyt alamme pitää jalkaa taas levossa voitaisiin tilanne saada rauhoittumaan. Eniten toivon ettei taas tarvittaisi punktiota.

Nyt sitten seurataan nilkan tilannetta ja toivotaan parasta. Kunhan kivut vaan saadaan pysymään poissa niin hyvä olisi sekin ainakin näin alkuun.

Toivepostaus: Meidän turvaistuimet

Minulta on nyt toivottu tätä postausta pariinkin otteeseen ja tarkoitus oli toteuttaa tämä vasta kun muutama turvaistuin päivitetään (tai ainakin yksi), mutta tehdään nyt jonkinmoinen postaus näistä vanhoista ja mitä ollaan suunniteltu tilalle. :)
(postauksen kuvat kaivettu omien arkistojen kätköistä)

Aloitetaan vaikka siitä, että meidän kaikki istuimet ovat merkiltään Gracoa. Silloin aikoinaan kun esikoinen siirtyi kaukalosta turvaistuimeen päädyttiin tuohon merkkiin, koska se oli saanut erittäin hyvät arvostelut. Tuolloin tuoliksi valikoitui Gracon Cosmic Comfort jonka sai asennettua sekä selkä menosuuntaan että kasvot menosuuntaan. Siinä oli lisäksi todella hyvät reunasuojat jotka törmäystilaanteessa suojaisivat hyvin. Tuolilla kun oli pitkä käyttöikä, niin myös se houkutteli sen ostamaan. Ja niin tuo tuoli on meillä edelleen ja koska istuimen oma käyttöikä alkaa nyt vetelemään viimeisiään, olemme harkinneet palkki-istuimen ostamista. Lisäksi tämän istuimen arvio on tänä aikana laskenut hyvästä välttävään. Istuin on palvellut meillä lähinnä selkä menosuuntaan, jolloin se taitaakin olla kaikista turvallisin.

Nyt olemmekin sitten katselleet erilaisia palkki-istuimia, joka tulisi tuon tuolin korvaamaan. Tällä hetkellä ollaan kuultu tuosta palkki-istuimesta sekä hyviä että huonoja kokemuksia, mutta silti olen kallistumassa sen puoleen. Jos jollakin on suositella jotakin hyvää niin saa ehdottaa!! Itse olen nyt katsellut tätä Kiddy merkkistä istuinta. Siinä on isofix "liitäntä", mutta sen saa myös pois, jollain sitä voisi käyttää myös meidän autossa. Kilomäärästä olen katsellut sitä joka on 9-18kg koska Aino menee siihen ensin ja sitten kun Mini siirtyy kaukalosta istuimeen on Aino valmis jo pelkkään vyöistuimeen. Tämä on myös saanut erinomaiset arvostelut ja tuntuisi siksi hyvältä valinnalta. Jos jollain on tästä kokemusta niin kertokaa ihmeessä!

Turvakaukalona meillä on Gracon Logico S telakalla. Se on ollut ihan ykkösvalinta. Kaukalo on tilava, siinä on pienelle vauvalle hyvät pienentimet ja kuomu antaa paljon suojaa. Lisäksi telakan ansiosta se on erittäin helppo asentaa ja väärinasentamisen riski on pieni. Hommasin aikoinaan Lumille tuon kaukalon (silloin oli värinä sininen ja hieman lisävärinä turkoosia) ja se oli käytössä myös Matiaksella. Sen jälkeen myin sen pois ja kun Aino ilmoitti tulostaan tiesin heti minkä merkkisen kaukalon ostaisin, tuskin edes tuhlasin ajatustakaan muille merkeille. :) Päädyimme siis silloinkin tuohon Gracoon. Nyt tuo istuin on lainassa ystävälläni mutta kun Mini syntyy pääsee hän matkustamaan tuohon kaukaloon. Jos jokin miinus puoli pitää tuosta keksiä niin se on se että kaukalo on aika raskas kantaa, mutta hyvin siinä on kannettu vielä pikkuisen alta vuoden ikäistäkin. :) Meidän lapset ovat mahtuneet tuohon kaukaloon hyvin vielä hieman päälle vuoden ikäisinäkin.

Tavallisina turvavyöistuimina meillä on yllätys, yllätys Gracon Junior maxi. Se on ollut meille erittäin hyvä tuoli. Pään molemmin puolin menee hyvät ohjurit, joiden ansiosta turvavyö kulkee juuri oikealta kohdalta. Lisäksi korkeutta on erittäin helppo säätää lapsen kasvun mukaan. Kun selkänojan ottaa pois käy istuin pelkkänä korokkeena. Myös ulosvedettävät mukitelineet on olleet myös paljon käytössä. Lisäksi kankaat saa irrotettua hyvin pesuun. Olemme olleet tuohon istuimeen tyytyväisiä.

Semmoisia istuimia löytyy tällä hetkellä.
 Ainakin yhden tuolin etsintä on nyt käynnissä. :)

Rv 26+0 Voi hormoonit+Arvonnan voittaja

Raskaus sen kuin etenee ja viikot vierii. Alkuun tuntui ettei viikot kulu mihinkään ja nyt ne vilisee suorastaan silmissä. Tänään tuli siis jo täyteen 26 viikkoa ja 27 pyörähti käyntiin. Ajatella että ei elokuuhan on jo ihan juuri. :)

Tällä viikolla on vallinnut sellainen hormoonimyrsky, että huh huh. Voin sanoa että jos tuolla meidän parivuotiaalla heittelee tunteet laidasta laitaan nopeasti, niin kyllä tällä äidillä on heitellyt vieläkin nopeammin. :) Eihän sitä meinaa pysyä itsekkään perässä. Tälle viikolle on mahtunut niin monta kiukku kohtausta ja niin uskomattomista asioista, että eihän sitä kukaan pysty käsittää mistä milloinkin tuulee. :D On uskomatonta kuinka sitä hetkessä voi naureskella jollekin asialle ja pian jokin ärsyttää jo niin paljon että kiukku nostaa väkisinkin päätään. Onneksi se kiukuttelu ei kestä yleensä koko päivää, sillä en edes välillä itse jaksa itseäni.

Yleensä mulla on aina raskauksissa mielialat heitelleet jossain vaiheessa ja nyt tuntuu olevan juuri sellainen vaihe menossa. Luulen (tai ainakin toivon) että tämä menee kuitenkin ohi. Olen myös huomannut että ulkoillessa mieli on selvästi seesteisempi, joten ollaankin ulkoiltu nyt paljon. Lapset ja äiti tykkää joten hyviä ulkoilukelejä toivotaan lisää.

Ulkoilusta tulikin mieleeni sellainen asia, että onneksi kesä lähenee päivä päivältä ja kohta alkaa olla sellaiset kelit että ulkoiluhousuille voi sanoa heipat, nimittäin on siinä ja siinä että ne menevät kiinni. Vatsa kasvaa kuitenkin sen verran eteen ja on aika alhaalla, joka estää kunnolla saamaan housut kiinni. Toivotaan nyt että pystyn sinnittelemään tämän loppuajan mitä niitä nyt enää tarvii. Sitten taitaakin iskeä uusi ongelma että mitä sitä sitten pukee lenkille jalkaan. :D Pitää vissiin kaivella josko kaapista sattuu löytymään jotkin sopivat. Ja mainitaan vielä tähän samaan että korvat menee edelleen lenkkeillessä lukkoon, joten siihen ei ole tullut helpotusta. On kyllä kummallisin raskauden aikainen vaiva josta olen koskaan kärsinyt. :)

Tällä viikolla on siis hormoonit vieneet ja monet eri tunteet on tullut kohdattua. Kiukutellessa paras lääke on ehkä siivoaminen. Taitaa muu perhe jo aavistaa koska äidillä on huonompi päivä kun huseeraan imurin kanssa ja järjestelen paikkoja, heh. :) Toinen keino joka auttaa hyvin on ollut se kun illalla lasten mentyä nukkumaan teen itselleni iltapalaa ja syön sen ihan rauhassa ja siihen päälle saattaa sillain huomaamatta upota myös muutama palanen (=koko levy tai ainakin melkein) suklaata.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Eilen myös päättyi ihana arvonta, jonka sain suorittaa yhteistyössä 9kk.fi verkkokaupan kanssa. Osallistujia oli mukava määrä. Arvonta suoritettiin tänään ja onnettarena toimi jälleen Aino joka pitää todella paljon tästä puuhasta. Tällä kertaa arvonnan voitti

Oikein paljon onnea voittajalle.
Laitathan Helmiina minulle sähköpostia mahdollisimman pian. :)
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Minille vakuutus

Heti raskauden alussa päätettiin J:n kanssa että vauvalle haetaan jo odotusaikana vakuutusta. Näin kun vakuutuksen ottaa jo ennen lapsen syntymää luo se turvaa, sillä voihan jo odotusaikana sattua jotakin tai sitten synnytyksessä. Tai sitten pieni päättää tulla maailmaan ennen aikojaan. No vaikka meillä on mennyt kaikki synnytykset hyvin ja kaikki syntyneet ihan lasketun tienoilla halusin kuitenkin Minille vakuutuksen, ihan vain varmuuden vuoksi. 

Jokin aika sitten laitoin hakemusta vetämään, mutta aavistelin jo silloin että lisäselvitystä kaivataan. Minähän osallistuin sikiöseulontaan ja siellä kaikki oli pikkuisella vallan hyvin ja Mini vastasi pari päivää isompaa. Kuitenkin korjattu MoM arvo oli juuri sillä raja-arvolla, että kätilö päätti että raskausviikolla 28 olisi kontrolliultra vauvan kasvusta. Tuo arvo siis voi viitata pienikasvuisuuteen ja siihen että istukan toiminta pitää tarkistaa. Ei siis mitään vakavaa, näin kätilökin sanoi. :) Rakenneultrassakin Mini vastasi paria päivää isompaa ja kasvoi hyvin. Ultraava lääkäri sanoi, ettei välttämättä näillä arvoilla tarvitsisi edes ultrata ja kun Minikin kasvaa näin hyvin, mutta voidaan se nyt kuitenkin tarkistaa.



Nyt sitten vakuutusasiat ovat topissa sen aikaa että pääsen tuossa kontrolliultrassa käymään ja saan toimitettua sen jälkeen kaikki siellä tarvittavat lausunnot. Toivon että vakuutus kuitenkin saadaan, sillä tuo arvo kun ei ollut edes hälyttävä, harmi jos se nyt kaatuu siihen. :( No mutta jos ei sitten nyt saada niin uusi yritys lapsen synnyttyä sitten. Tänään sitten varailin sitä kontrolliultraa ja ilokseni se on jo ensiviikolla. Ei enää kauan odotusta kun pääsee kurkkimaan pientä ja saa jonkin painoarvion, sillä rakenneultrassa sitä unohdin kysyä ja sitä ultraaja ei ollut kirjannut ylös.

Tuo arvo ei itsellä ole pahemmin kummitellut mielessä, sillä Tampereella kätilö silloin sanoi että mitään hätää ei olisi ja kun ultrissakin ollut kaikki mallillaan niin en ole asiasta pahemmin edes välittänyt. Meillä on lapset muutenkin olleet aika pikkuisia syntyessään joten en tästäkään mitään jättiläistä odota. Tosin voihan se olla että Mini onkin kaikista suurin syntyessään. Se selviää meille sitten elokuussa. :)

Nyt sitten jännätään ultraa, kerätään kaikki tarvittavat lippuset ja lappuset kasaan ja sitten jännätään saadaanko vakuutusta vai ei. Toivotaan parasta. :)
Oletteko te ottaneet vakuutuksen jo odotusaikana?

Tunteiden täyteinen äitienpäivä

Olipas eilinen sitten mielenkiintoisin äitienpäivä aikoihin. Nimittäin tämän äidin tunteet heitteli laidasta laitaan koko päivän ja kyllä syytän niitä ihania hormoneja. Kiukkua, iloa, naurua, itkua, kiukkua ja kaikki taas alusta. Olo oli varmasti välillä samanlainen kuin tuolla meidän kaksivuotiaalla neidillä. :D No mutta kaiken kaikkiaan päivä oli mukava ja aamusta ihanasti lämmittävä aurinko vei meidät heti ulkoilemaan reiluksi kolmeksi tunniksi.

Kerholaiset olivat tehneet ihanat äitienpäiväkortit. Ne olivat sydämen muotoiset, niiden takana oli runo ja etupuolelle tehty pieni kukka jonka sisältä paljastui lasten itse tekemät avaimenperät.♥ Ne oli kyllä aivan ihanat. Sain kortin myös Iidalta ja Ainolta sekä J toi minulle vielä suklaata. Paljon haluksia ja suukkoja sain myös, jotka tuntui ehdottomasti kaikista parhaimmalta lahjalta.♥

Myöhemmin päivällä kävimme J:n vanhemmilla, eli ihan naapurissa ja siellä herkuttelimme vatsat täyteen. Muuten päivä oli aika tavallinen muiden joukossa. Ei me sen kummemmin yleensäkään olla juhlittu äitienpäivää. 

Illasta mietittiin taas kerran J:n kanssa meidän Minille nimiä. Miten se voikin olla niin kamalan vaikeaa? Minulla on ollut muutama lempparinimi, mutta ne kun löytyvät niin läheisten lapsilta, että ne täytyi nyt vain unohtaa. Yhtä nimeä taas olen pohtinut etunimeksi pitkään, mutta aina sen laittanut sivuun. Nyt kuitenkin kävi niin että J tykästyi siihen ja koska minä olen ronkeli ja välillä nimimakumme ei kohtaa yhtään, päädyimme yhteisymmärryksessä tuohon nimeen. Toinen ja kolmas nimi tulikin helposti. Nuo kolme nimeä rustaan nyt sairaalaan lähetettäviin papereihin ja nyt ainakin tuntuu siltä että tuo nimi saattaa tulla ihan viralliseksikin ja aika varmasti tuleekin.♥ Aika helpottunut olo nyt, sillä niin paljon olen aikaa sen miettimiseen käyttänyt.

Onhan tässä vielä paljon aikaa, mutta itselleni on niin tärkeää että niihin sairaalan papereihin ei oo vaan heitetty jotain nimeä, vaan että se on oikein ajatuksella sinne laitettu ja jos sitä jouduttaisiin käyttämään ei sitä katuisi.

Mutta nyt mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Pssst.. Muistakaahan (odottavat tai imettävät äidit, ja miksei muutkin) käydä osallistumassa ihanaan arvontaan.
Pääset sinne *t ä s t ä*

Äitiys

Minusta äitiys alkaa jo siitä kun tekee ensimmäisen plussatestin, eikä vasta vauvan synnyttyä. Vietin pienimuotoisesti ensimmäistä omaa äitienpäivää vuonna 2005. En mitenkään erikoisesti, mutta söin herkkuja ja kävin pitkällä kävelyllä jonka jälkeen hieman rentouduin. Toinen äitienpäivä oli sitten kun pikkuinen tyttö oli jo maailmassa ja lähenteli kovasti jo vuoden ikää. En odottanut silloin J:n hommaavan minulle mitään, mutta toi hän silloin kukkia. :) Tuon jälkeen äitienpäivä jutut ovat olleet lasten arkartelemia ihanuuksia tai heidän poimimia kukkia. Ne ovat ihan parhaita lahjoja ja lapset ovat niin ylpeitä kun ovat itse tehneet.♥

Äitiys on kyllä ihan parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. En voinut aikoinaan uskoa että kuinka paljon voin jotakin rakastaa. Ja kuinka monesti olen uutta vauvaa odottaessa miettinyt riittääkö rakkaus vielä yhdelle, niin hyvin on riittänyt, rakkaus vaan lisääntyy. Jokaista heitä rakastan niin valtavan paljon. 

Äitiys on kasvattanut pinnaa, äitiyden myötä on oma mielikuvitus rikastunut, sitä osaa myös ihmeen hyvin järjestellä asioita. Äitiys on tuonut mukanaan iloa, naurua, ylpeyttä siitä kun lapset oppivat uutta, mutta myös huolta, pelkoa ja itkua. 

Äitiys on siitä hienoa että sitä oppii itsekin jatkuvasti kaikkea uutta. Kun tulin äidiksi ensimmäistä kertaa aloin myös ymmärtää omaa äitiäni paremmin. Ymmärsin viimein että kuinka suurta se äidin rakkaus on ja kuinka sitä aina ajattelee ensin lapsiaan kuin itseään. Kuinka suuri huoli välillä voi olla ja kuinka on vain joskus päästettävä irti. Esikoiseni kasvaa kovaa vauhtia ja napanuora venyy venymistään. On hienoa nähdä kuinka lapsi kasvaa, mutta samalla se tuntuu niin kauhean haikealta.

Äitiys on asia jota ei saa minulta koskaan pois. Minulla on neljä ihanaa lasta ja viides ihme kasvaa masussa. On aivan ihanaa saada olla äiti heille kaikille. Nähdä heidän kasvunsa ja kokea asioita heidän kanssaan. Äitiys ei kuitenkaan koskaan ole itsestään selvyys, joten jokainen lapsi on todellinen ihme.♥

Nyt haluankin toivottaa kaikille oikein ihanaa huomista äitienpäivää.
On ihanaa olla äiti.♥

Raskausviikko 25+0: Yksi vuosi lisää

Niin se vain viikko vierähti ja raskaudessa alkoi viikko 26!!! 

Jos vauva syntyisi jo nyt, olisi hänellä jo suuret mahdollisuudet selviytyä. Ja jos Mini päättäisi syntyä niin nyt kaikki apukeinot otettaisiin käyttöön. Toivotaan kuitenkin että pikkuinen Minimme viihtyy yksiössään vielä pitkään.♥

Ihanaa kun pieni Mini kasvaa vatsan sisällä ja myllää nykyään niin usein, että juuri kun kerkiää miettimään että eipä ole liikkunut aikoihin, niin johan alkaa sellainen myllääminen ettei äidin tarvii enää mietiskellä. Silloin on ihanaa laittaa käsi vatsan päälle ja tuntea pienet liikkeet. Olen huomannut että Mini on iltaisin oikein virkeä tapaus. Kun olen syönyt iltapalan ja lysähdän sohvalle, herää Mini ja silloin on paras myös isin tuntea pienen liikkeet.

Tänään myös tämä äiti kartutti ikäänsä lisää taas yhdellä vuodella. Ei sillä, ei näissä vuosissa nyt niin mitään juhlimista ole. :) Aamusta sain ihanan yllätyksen kun lapset ja J antoi minulle pienen lahjan. En todellakaan odottanut mitään, joten yllätyin todella.♥ Kyllä sitä nousi tippa linssiin kun lapset niin hienosti lauloivat. Sen jälkeen halattiin kaikki ja Matias kysyi että koskas sitä kakkua saa. :D Suunnitelmissa ei nyt kuitenkaan ollut tehdä mitään kakkua, herkuteltiin sitten porukalla suklaalla ja otettiin pakkasesta pullaa. 

Tuntuu vaan niin uskomattomalta, että kymmenen vuotta sitten odotin esikoistani ja nyt odotan kuopusta. :) Minulla ei silloin ollut näillä viikoilla mahaa oikeastaan yhtään ja ei pahemmin mitään vaivojakaan. Tällä viikolla on nimittäin nyt ilmaantuneet ensimmäiset liitoskivut tässä odotuksessa. Aurinkoisina päivinä ollaan oltu pihalla pitkät ajat ja kun sitten sisälle tullessa istuu hetkeksi ja pitäisi lähteä liikkeelle, niin silloin saattaa hieman vihlaista. Onneksi ei kuitenkaan vielä pahasti. :)

Nämä ihanuudet sain aamulla lapsilta ja J:ltä. :)

Sain tänään myös ihanan yllätyksen postin mukana, kun siskoni lähetti minulle kaksi lippua Sami Hedbergin 10-vuotis juhlakiertueelle kesäkuussa. Pääsemme sinne J:n kanssa kahdestaan. Oli kyllä niin täydellinen ja ihana yllätys ja tulee niin tarpeeseen. Meillä kun ei pahemmin ole sitä yhteistä aikaa. Kiitokset siis ihanalle siskolle.♥ Lisäksi J:n vanhemmat toivat minulle fazerin sinistä sekä kukkasia. Myöhemmin äitini ja siskoni poikkesivat vielä kahville ja toivat mukanaan palasen Nomination rannekoruuni.

Taas on mittarissa siis yksi vuosi lisää eikä mitään ikäkriisiä ole. Olenhan tähän ikään mennessä saanut jo ihanan miehen, oman kodin, neljä ihanaa lasta ja viides kasvaa kovaa vauhtia masussa. Elämä on aika ihanaa just nyt. ♥

Mukavaa alkanutta viikonloppua!

Ihanin äitiysmekko +ARVONTA (päättynyt)

Raskaus ja kasvava vatsa tuo monesti ongelmia äidin pukeutumiseen. Alussa mennään omilla vaatteilla, eikä housun vyötärö pääse kiristämään ja juhliin voi pukea päälle ihan omasta kaapista mekon. Sitten alkaa turvottaa, masu ja rinnat alkaa kasvaa, omat housut kiristämään vyötäröltä sekä se oma mekko kaapista ei todellakaan ole enää mahtumassa päälle. Alkaa armoton kauppojen kiertely ja netin selaaminen. Pyöritään niin mammavaate puolella kuin sitten siellä normi vaatteiden seassa ja koitetaan löytää päälle jotakin, joka tuntuisi ja samalla näyttäisi hyvältä päällä. Ei oo muuten ihan helppo homma. :)

 Itse alan nyt olemaan juuri siinä tilanteessa, että omat housut eivät kauan mene vyötäröltä kiinni, lisäksi kelit alkavat lämmitä, mutta omasta kaapista ei taida löytyä kuin yksi mekko ja yksi hame joka tulee vielä päälle mahtumaan. Niinpä selasin netissä erilaisia äitiysvaatteita, kunnes kohdalle osui 9kk.fi verkkokauppa aivan ihastuttavineen äitiys- ja imetysvaatteineen. Ihastuin vaatteisiin oitis ja löysin itseni heidän sivuiltaan monena iltana ihailemassa erilaisia mekkoja. Olin siis enemmän kuin innoissani kun sain heiltä testattavaksi itselleni kauniin mekon.

Mekoksi valikoitui 3/4 -hihainen äitiysmekko ja väriksi valitsin pitkän pohdinnan jälkeen "turvallisen" ja tutun mustan. Myös kirkas pinkki ja keltainen olivat ehdottomia suosikkejani. Ihastuin tuohon mekkoon heti ensisilmäyksellä. Se on tyylikäs ja käy niin arkeen kuin juhlaankin. Lisäksi se sopii kaikille vartalotyypeille.  Parasta siinä on se että sitä voi käyttää myös odotuksen jälkeen imetysaikana avaran ja laskostetun kaula-aukon takia. 

Mekko istuu todella hyvin päälle ja tuntuu päällä todella mukavalta ja pehmeältä. Se myös joustaa hyvin. Mekko on 95% viskoosia ja 5% elastaania. Omaksi kooksi valitsin koon M, sillä kokoni osui tällä hetkellä S;n ja M:n väliin. Mekko kannattaakin valita rinnan ympäryksen mukaan. Tiedän että oma varustus tulee paisumaan vielä kun maito nousee, joten sillä on hyvä että tilaa kasvaa on vielä. :) Kun tuon mekon päälleni puin tuli siitä välittömästi ehdoton ykkösvaatteeni, eikä sitä tekisi mieli ottaa ollenkaan pois.

9kk.fi verkkokaupasta löytää vaikka mitä ihanuuksia niin odotus- kuin imetysaikaankin. Löytyy ihania paitoja, tunikoita, toppeja, neuleita, mekkoja ja housuja. Lisäksi värejä on vaikka kuinka, joten varmasti jokaiselle löytyy jotakin tuosta valikoimasta.

*Mekko saatu yhteistyönä 9kk.fi

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Sain ilokseni järjestää teille myös ihanan arvonnan.

 Arvonnan voittaja saa valita itselleen yhden tuotteen 9kk.fi verkkokaupan valikoimasta (ei koske lahjakortteja).

Arvontaan pääset osallistumaan seuraavasti:

 Jätä tämän postauksen kommenttikenttään kommentti ja linkki siitä tuotteesta mikä on suosikkisi 9kk.fi verkkokaupassa

Muistathan jättää perään sähköpostiosoitteesi jotta tavoitan sinut jos voitto osuu kohdallesi.

Arvonta alkaa tänään torstaina 7.5. ja päättyy 14.5. klo. 24.00
Arvon voittajan perjantaina 15.5.

Onnea arvontaan!

Yhteistyössä

Rv 24+3 Neuvola kuulumisia

Tänään oli aamusta tämän raskauden viides neuvola käynti. Näistä viidestä käynnistä kaksi on ollut ultria. Nyt oli vuorossa Kela-neuvola, josta sain mukaani todistuksen kelaa varten sekä lisäksi sain ipana-tunnukset sairaalaa varten. Ihan hurjaa että raskaus on jo näin pitkällä että pääsee näitä täyttelemään.

Olen stressannut painostani viimeisten viikkojen aikana aika paljonkin ja se on näkynyt myös täällä blogin puolella, mutta helpottaa siitä aina tänne purkaa. Ihme, sillä yleensä paino ei ole minulle ongelma ja puntarilla ei ole tullut ravattua. Nyt kuitenkin painoa on kertynyt kyllä aika tahtia muutaman viikon aikana ja ehkä siitä tämä stressaaminen sitten johtui. Munkeilla, suklaalla, hampurilaisella ja pitsalla ei tietenkään ole osuutta tähän asiaan. Helkkarin mieliteot ja heikko minä. :D Tiesin kyllä että neuvolasta ei pahaa sanomista painostani tule ja oikeassa olin.

Tässä olisi tuoreet neuvola kuulumiset (suluissa edelliset)
Rv 24+3 (19+3)

Paino 62,9kg (59.8kg)
Painon muutos vko +620g/vko (0,83g/vko)
Turvotus - (+/-)

RR 110/63 (124/65)

Pissa puhdas (puhdas)

Sf-mitta 21.5cm (ei mitattu)

♥ syke 146-149

Ensimmäisestä neuvola käynnistä joka oli rv 8+6 on painoa kertynyt nyt 4.4kg ja lähtöpainosta sitä on tullut lisää 6.9kg. Hitaasti, mutta varmasti sitä siis tulee lisää..kääk! Ehkä koitan olla taas stressaamatta siitä, vaikka kyllä neuvolantäti ymmärsi hyvin mun perustelut miksi se paino on mulle nyt niin iso asia tällä hetkellä. Sf-mitta menee hieman keskikäyrän alapuolella, joten vaikka masu tuntuu itsestä suurelta, niin ei onneksi huitele missään isoissa mitoissa. :)

Eiköhän se omakin pää tähän taas totu, että se nousee kuitenkin. Pääasia on kuitenkin se että pieni Minimme voi masussa hyvin ja kasvaa.♥ Ja vaikka tästä painosta valitankin, niin rakastan kasvavaa vatsaani ja sen sisällä kasvavaa Miniä aivan valtavasti.

Neuvolan jälkeen täyttelinkin kotona Kelalle kaikki tarvittavat hakemukset ja pistin äitiyspakkauksenkin hakuun. Tuskin maltan odottaa että pääsen hypistelemään sitä pakkausta kun se vihdoin saapuu. Viimeksi kun olen äitiysavustuksen ottanut pakkauksena vuonna 2010. Niin ja aika sokerirasitukseen ja vasta-aine verikokeisiin tuli varailtua. Onneksi siihen on kuitenkin vielä parisen viikkoa aikaa. Seuraava neuvola on sitten reilun kolmen viikon päästä.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Ps. Lumi sai fysioterapiasta tänään hyviä uutisia ja voi alkaa hiljalleen juoksemaan ja hyppimään, kunhan ei kipua ilmene. Ihan mahtavaa!! Tää äiti on yhtä hymyä! :D Nuo rajoitteet kun ovat olleet päällä joulukuun alusta asti.

Niin ne lapset oppii

Meidän Lumi on ollut ahkera polkupyöräilijä niin kauan kun ekoja kertoja sen kyytiin nousi. Jo vuosi sitten yritettiin ottaa apupyörät pois, mutta tytöllä ei rohkeus riittänytkään eikä hän noussut pyörän selkään enää ollenkaan. Apupyörät laitettiin sitten takaisin, koska niin paljon Lumi siitä polkemisesta vain nautti. Päätettiin J:n kanssa silloin että koitetaan uudestaan vuoden kuluttua, jos tytöllä olisi silloin paljon rohkeutta.

No keväällä kaivettiin sitten pyörä taas esille ja J nosti apupyöriä niin ettei ne olleet enää koko ajan maassa vaan tasapainolla piti itse pitää pyörä pystyssä. Katseltiin monen monta kertaa kuinka tyttö polkee ja apupyöriin ei turvautunut enää juuri lainkaan. Oli aika sanomattakin selvää, että nyt jos koskaan olisi oikea hetki napata pyörät pois.

Ja eilen sitten J vei tytön pyörän talliin ja nappasi apupyörät pois. Sillä välin minä hain sisältä kypärän ja suostuttelin Lumia nousemaan kohta pyörän kyytiin. Se olikin aika hankalaa, sillä Lumia alkoi jännittää aivan älyttömästi ja sain vakuutella tytölle monesti että olen koko ajan ihan lähellä ja pidän vaikka alkuun kiinni pyörästä. Ja niin hetken suostuttelun jälkeen Lumi oli valmis nousemaan pyörän selkään.

Kuva napattu puhelimella kuvatusta videosta, kun innoissani unohdin ottaa valokuvia. :)

Ensin pidin vähän satulasta kiinni ja hyvin sujui. Sitten päästin irti mutta juoksin vierellä, valmiina nappaamaan kopin jos meinaa kaatua. Pian Lumi sanoi että älä pidä kiinni, johon vastasin että enhän mä pidäkkään enää kun niin hyvin menee. Voi sitä riemun määrää kun Lumi huomasikin että polkeminen sujuu ihan yhtä hyvin kuin silloin kun oli apupyörät alla. Ensin liikkeelle lähdössä oli hieman ongelmaa kun ei ollutkaan apupyöriä, mutta muutaman yrityksen jälkeen tyttö hoksasi homman ja sen jälkeen on mennyt kuin vanha tekijä.

Voi sitä ylpeyden tunnetta joka minusta pursusi, kun pieni iso tyttömme oppi jälleen uuden taidon. Olin myös niin ylpeä siitä että vaikka Lumia selvästi jännitti ihan hirveästi, hän luotti meihin vanhempiin että emme olisi ottaneet pyöriä pois jos emme olisi olleet varmoja että hän onnistuu. Se hymy joka Lumin kasvoilla oli koko eilisen päivän sai tämän äidin herkistymään. Se aito onni ja tunne omasta onnistumisesta oli niin mahtavaa katseltavaa.

Koko eilisen päivän Lumi istui pyörän kyydissä, polki minkä kerkesi ja vauhtikin oli jo hurjaa. Sama jatkui tänään, kun heti aamupalan jälkeen suunnattiin pihalle. Onneksi Lumin sairaus ei ole nyt este pyöräilylle vaan sitä saa tehdä niin paljon kuin haluaa. :)

Mukavaa lauantaita kaikille!

Raskausviikko 24+0: Räpsyttimet kuntoon

Otin noin vuosi sitten ensimmäisen kerran itselleni ripsienpidennykset ja rakastuin niihin täysin, Ne olivat kesällä todella helpot ja mitään meikkiä ei pahemmin tarvinnut kun jonnekkin lähti. Talvella päätin ottaa ne kuitenkin pois ja antaa ripsien levätä. Silloin tein jo päätöksen, että jälleen keväällä käyn ne otattamassa.

Kun kevät läheni kovaa kyytiä aloin miettiä myös milloin ripset laitatan ja laitatanko ollenkaan. Mietin että pystynkö makaamaan ripsien laiton ajan selälläni tai "uskallanko" ottaa niitä näin odotusaikana. Kuitenkin tulin siihen tulokseen että kyllä minä ne haluan (ja onhan näitä muutkin odottavat äidit ottaneet) joten niinpä hetken miettimisen jälkeen varailin ajan itselleni. Sovittiin aika mahdollisimman nopeasti, jotta pystyn hyvin makaamaan laiton ajan.

Koska syntymäpäiväkin lähestyy, päätin että tämä on itseltä itselleni oiva lahja. Välillä on mukavaa päästä hemmoteltavaksi, sillä vaikka kotosalla olenkin niin on tämä arki välillä aika kiireistä näin monen lapsen kanssa. Pari tuntia omaa aikaa tuntui kyllä niin luksukselta taas pienen tauon jälkeen. Lisäksi tuntui mahtavalta jättää pois ripsivärin ja ripsientaivuttimien käyttö. Mulla kun on sellaiset ripset, että kun niihin ripsarin laittaa niin ne painuvat hieman alaspäin, vaikka kuinka niitä taivuttaa. Pitkistä ripsistä ei ole paljon iloa jos ne ovat ihan piikkisuorat.

Vaikka olenkin yleensä kotona ilman meikkiä, on sitä välillä ihan kiva laittautua vain omaksikin iloksi. Nyt kun ripset ovat jälleen kunnossa, on huoliteltu olo koko ajan. 

Pystyin makaamaan helposti selälläni koko laiton ajan. Mini mylläsi masussa, niin kuin hän tekee aina kun pysähdyn paikoilleni. :) Kun sain laiton jälkeen peilin käteeni, olin enemmän kuin tyytyväinen. Kyllä nämä on vaan niin ihanat. :)

Tuntuu ihan hurjalta että nyt starttasi odotuksessa jo 25 raskausviikko. Enää muutama hassu päälle ja kolmekymmentä viikkoa on täynnä. Tämä raskausaika on muutenkin mennyt aivan hullua kyytiä eteenpäin, Vaikka malttamattomana jo odotan Minin näkemistä ja syntymää, niin samalla toivon että odotusaika ei kuluisi näin nopeaan. Minin potkut masussa ja oma kasvava vatsa on asioita joista nyt nautin. Kuinka ihanalta tuntuukaan kun laittaa käden vatsan päälle ja heti siihen tökkäistään tyylillä "Älä äiti huoli, täällä mä olen ja voin hyvin".♥

Masun kasvu tuntuu nyt tyssänneen, mikä toisaalta on ihan kiva, sillä alussa se kasvoikin aivan järkyttävää kyytiä. :) Mittasin vatsanympäryksen pari päivää sitten ja se näytti 89cm. Jännä nähdä mitä se on sitten niillä ihan viimeisillä viikoilla. Munkkeja on tullut nyt vappuna syötyä ihan huolella kun niitä tuli pasitettua suunniteltua enemmän..mutta hyvin ovat huvenneet. :D

Äidin vappupallo 2015

Löysin muuten kylämme halpiskaupasta itselleni todella mukavat lököhousut. Kun masu kasvaa ja farkut alkaa puristaa, niin ompa sitten ainakin yhdet housut jotka menee jalkaan vaikka masu kasvaisi kuinka. Pidän yleensä aika paljon farkkuja, mutta nuo housut on kyllä ihan lempparit päällä (kuvassa ne vähän vilahtaakin). :)

Mutta nyt toivotan kaikille oikein mukavaa päivän jatkoa ja ihanaa toukokuun ensimmäistä.

Psst. Meidät löytää nyt myös täältä Blogipolku.com
Muutkin seurantapainikkeet löytää ylhäältä bannerin alta. :)
Blogilista.fi -palvelu lopettaa toimintansa maanantaina 1.6.2015